Minkälaiseen naiseen miehet ihastuvat hetkessä ja palavasti?

Suomessa yleisin kiintymyssuhdetyyppi on välttelevä kiintymys, joka on yksinkertaistetusti sanoen sitoutumiskammoa. Tällaiset ihmiset ihastuvat saavuttamattomuuteen. Epäilen siis, että suurinta osaa miehistä kiinnostaa eniten nainen, jolta ei saa vastakaikua tai joka on jotenkin epävakaa kiinnostuksessaan.

Itse olen kaunis, normaalipainoinen, korkeasti koulutettu, urheilullinen jne. Olen huomannut, että miesten kiinnostus loppuu useimmiten siihen, kun osoitan kiinnostuneeni heistä.

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Naiset rakastuu jännä miehiin jotka tehneet vakavia rikoksia. Kiltteihin miehiin naiset ei koskaan rakastu.

Mun aikuinen poika on kiltti herrasmies ja ollut parisuhteessa yli 10 vuotta.

Kiltteys on plussaa, mutta laiska sohvaperuna ei niinkään.

Pitkät, kätevät käsistään olevat herrasmiehet ovat ihannepuolisoja ja eipä heitä vapaana olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yleisin kiintymyssuhdetyyppi on välttelevä kiintymys, joka on yksinkertaistetusti sanoen sitoutumiskammoa. Tällaiset ihmiset ihastuvat saavuttamattomuuteen. Epäilen siis, että suurinta osaa miehistä kiinnostaa eniten nainen, jolta ei saa vastakaikua tai joka on jotenkin epävakaa kiinnostuksessaan.

Itse olen kaunis, normaalipainoinen, korkeasti koulutettu, urheilullinen jne. Olen huomannut, että miesten kiinnostus loppuu useimmiten siihen, kun osoitan kiinnostuneeni heistä.

Välttelevä kiintymyssuhdetyyppi ei tarkoita sitä, että suhdetta ei lainkaan synny, mutta se on totta, että yleisin suomalainen kiintymyssuhdetyyppi on välttelevä. Tutkimustietoa ei aiheesta ole, se on arvio. Noin 30% on turvallisesti kiintyneitä. 

Uskoisin, että vika piilee siinä miten osoitat kiinnostuneesi heistä. Joko et osaa lukea miehestä sitä onko hän sinusta kiinnostunut vastavuoroisesti (eli ihastut itse saavuttamattomiin) tai sitten osoitat kiinnostusta siten, että miehen kiinnostus laimenee, liian intensiivisesti.

Tällä hetkellä tapailen miestä joka ihastui muhun tosi nopeasti ja voimakkaasti. Itse tulin vähän hitaammin perässä. Nyt muutaman kk jälkeen miehen tunteet ovat tasaantuneet, mutta haluaa siis edelleen olla mun kanssa. Välillä tuntuu että nosti mut alussa epärealistiselle jalustalle ja nyt on huomannut että olenkin ihan tavallinen nainen. Että ehkä se rauhallisempi ihastumisen tahti ja voimakkuus voisi olla parempikin..

Alussa kertoi ihastuneensa koko pakettiin, sanoi että olen kaunis, seksikäs, mukava ja fiksu. Meillä on tosi vahva keskinäinen kemia, seksi toimii ja sitä on usein, muutenkin viihdytään yhdessä. Kohteliaisuuksia tai mitään hempeilyä olen ensimmäisen 3 kk jälkeen kuitenkin kuullut tosi harvoin.. sitä kaipaisin lisää.

Mä en ole täysin varma miksi miehet lankee muhun niin helposti, mutta niin vaan käy. Yksi syy lienee se etten ymmärrä mitään piiloviestintää vaan sanon rehellisesti mitä mieltä olen, olematta kuitenkaan törkeä. Uppoudun helposti keskusteluun ja en oleta vain toisen osapuolen vastuulla olevan yhteydenpidon pitämisen.

Ehkä sitten avoimuus ja rehellisyys on se juttu omalla kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pOrno HUB kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuin SannaMarin, uhkeat muodot.

Eipä ole suuret odotukset kun sellainenkin kelpaa

Marin on laiha, koleaääninen ja koleerinen naistyyppi. Ei jatkoon.

Ainakin ulkonäkönsä puolesta Sannasta saa kovan ja kylmän vaikutelman. Konemainen puhetapakaan ei erityisemmin paranna vaikutelmaa.

Sanna Marin on kuvankaunis, mutta puhetapa niin kalsea että tulee vilu.

Kuvankaunis🤣

Marinilla on kuvankauniit kasvot, siitä ei päästä mihinkään.

Mikähän siitä pärstästä tekee kuvankauniin?

Hampaatkin vinot, alahampaat kuin vampyyrilla.

Miusta Sanna on kaunis ja viehättävä nainen. On karismaa myös. Voin hyvin uskoa, että miehet ihastuu.

Ei täytä kaikkia kriteerejä, joita täällä luetellaan, mutta hyvä esimerkki siitä, että kaunis voi olla monella eri tapaa.

T. nainen 60 v.

Sanoisin että iloiseen, kuplivaan ja seksuaaliseen. Itsevarmuutta peliin myös.

Ketjussa oletetaan, että kaikki miehet on samanlaisia ja ihastuvat salamana johonkin tiettyyn tai tietyn tyyppiseen naiseen eli kaikki ukot saman naisen kimpussa? Yks tykkää yhdestä ja toinen toisesta, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan nuorempana ystävä joka oli kaunis kasvoiltaan, blondi jolla ruskeat silmät (erikoista) ja muutenkin kropaltaan ihan ok.

Hän oli aina mukava ja iloinen miehille, flirttaili avoimesti, mutta tyhmä kuin saapas. Siis sillai söpöllä ja ihan absurdillakin tavalla kaikki blondivitsit sopi häneen. Eikä hän peitellyt edes sitä vaan ehkä jopa esitti sellaista autettavaa tytönhupakkoa ja miehet oli ihan lovena häneen. Itselle on ollut aina tärkeää olla fiksu ja nokkelaälyinen ja mä niin häpesin joskus tota blondikaveriani, tai siis hänen hidasälyisyyttään ja sitä ettei okeesti tajunnut juttuja, kikatti vaan tyhmänä kaikelle.

Häntä kosittiinkin ties montako kertaa niiden vuosien aikana kun hengailtiin yhdessä. Miehet oli usein komeitakin, ihan kateeksi kävi ja miten miehet olivat valmiita kustantamaan hänelle heti suhteen alkuaikoina jo herraties mitä.

Mä sanoin aina ja sanon edelleen, että voi kumpa itsellä olisi ollut edes puolet tuosta viehätysvoimasta ja flirttailutaidosta kuin hänellä, niin olisin pitkälle päässy miesrintamalla.

Ihminen, joka osaa myötäillä muita ei voi olla tyhmä, vaan hän päinvastoin on sosiaalisesti erittäin lahjakas.

Sanoisin, että monesti älykkyyttään korostavat ihmiset kompensoivat sillä jotain puutetta tai haavaa itsessään. Minutkin mielellään tyypitetään tyhmän blondin lokeroon, koska olen hyvä kuuntelemaan ja myötäilemään. Kaikki yleensä pitävät minusta, naisetkin, ja miehet ihastuvat herkästi. Oikein näen heistä miten he pitävät minusta, mutta en flirttaa. Kiinnostus heidän asioihinsa ja suht hyvä ulkonäkö riittää.

Hienoa. Minua kiinnostaa, miten tuot omia mielipiteitäsi esiin? Vai tuotko ollenkaan? Onko sinulle tärkeintä se, että sinusta tykätään? Jos itse et tykkää toisen mielipiteistä, niin et paljasta sitä mitenkään ja kerro omia näkemyksiäsi.

Itselleni on tärkeää keskustella asioista niin, että kerron rehellisesti omia ajatuksiani. Se voi olla välilläl vaikeaa. Jotenkin helposti naisten ja miesten yhteisessä keskusteluissa miehet ovat äänessä ja naiset eivät juurikaan. Naisseurassa samat naiset voivat olla avoimempia.

Lyhyesti, Antava ja Pantava!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan nuorempana ystävä joka oli kaunis kasvoiltaan, blondi jolla ruskeat silmät (erikoista) ja muutenkin kropaltaan ihan ok.

Hän oli aina mukava ja iloinen miehille, flirttaili avoimesti, mutta tyhmä kuin saapas. Siis sillai söpöllä ja ihan absurdillakin tavalla kaikki blondivitsit sopi häneen. Eikä hän peitellyt edes sitä vaan ehkä jopa esitti sellaista autettavaa tytönhupakkoa ja miehet oli ihan lovena häneen. Itselle on ollut aina tärkeää olla fiksu ja nokkelaälyinen ja mä niin häpesin joskus tota blondikaveriani, tai siis hänen hidasälyisyyttään ja sitä ettei okeesti tajunnut juttuja, kikatti vaan tyhmänä kaikelle.

Häntä kosittiinkin ties montako kertaa niiden vuosien aikana kun hengailtiin yhdessä. Miehet oli usein komeitakin, ihan kateeksi kävi ja miten miehet olivat valmiita kustantamaan hänelle heti suhteen alkuaikoina jo herraties mitä.

Mä sanoin aina ja sanon edelleen, että voi kumpa itsellä olisi ollut edes puolet tuosta viehätysvoimasta ja flirttailutaidosta kuin hänellä, niin olisin pitkälle päässy miesrintamalla.

Ihminen, joka osaa myötäillä muita ei voi olla tyhmä, vaan hän päinvastoin on sosiaalisesti erittäin lahjakas.

Sanoisin, että monesti älykkyyttään korostavat ihmiset kompensoivat sillä jotain puutetta tai haavaa itsessään. Minutkin mielellään tyypitetään tyhmän blondin lokeroon, koska olen hyvä kuuntelemaan ja myötäilemään. Kaikki yleensä pitävät minusta, naisetkin, ja miehet ihastuvat herkästi. Oikein näen heistä miten he pitävät minusta, mutta en flirttaa. Kiinnostus heidän asioihinsa ja suht hyvä ulkonäkö riittää.

Hienoa. Minua kiinnostaa, miten tuot omia mielipiteitäsi esiin? Vai tuotko ollenkaan? Onko sinulle tärkeintä se, että sinusta tykätään? Jos itse et tykkää toisen mielipiteistä, niin et paljasta sitä mitenkään ja kerro omia näkemyksiäsi.

Itselleni on tärkeää keskustella asioista niin, että kerron rehellisesti omia ajatuksiani. Se voi olla välilläl vaikeaa. Jotenkin helposti naisten ja miesten yhteisessä keskusteluissa miehet ovat äänessä ja naiset eivät juurikaan. Naisseurassa samat naiset voivat olla avoimempia.

Tilanteita on kovin monenlaisia, joten riippuu aika paljon tilanteesta. Rakastan keskusteluja ja olen siihen jo ammattinikin puolesta harjaantunut, mutta erimielisiä keskusteluja harrastan lähinnä läheisten ihmisten kanssa tai sitten työhöni liittyen. On siis niin, että en paljasta eriävää mielipidettäni useinkaan, koska näen sen yksinkertaisesti turhana. Jos joku on kovin erilaisesta maailmasta kuin itse olen, hän jää joka tapauksessa sivuun minun elämästäni ja säilyy korkeintaan kevyenä tuttavuutena, naapurina tms.

Vieraampien ihmisten kanssa olen muutenkin oppinut sellaisen tapakulttuurin, että ei ole tapana esittää mielipiteitä esimerkiksi politiikasta tai muista herkemmistä aihesta. Jos joku esittää jyrkkiä kantoja, kuuntelen kiinnostuneena, mutta siinä taitaa käydä vähän niin, että luokittelen hänet sarjaan "sosiaalisesti kömpelö" ja katselen hänen toimintaansa tutkivalla asenteella.

Sosiaalisesta kömpelyydestä ei tietenkään välttämättä ole kyse, vaan ainoastaan erilaisesta yhteiskuntaluokasta tai kulttuurista muuten. Vaikkapa italialaiset kiistelevät mielellään politiikastakin naapurien kanssa, minkä jälkeen juodaan sulassa sovussa lasi viiniä. Minä en kuitenkaan tee niin, jo siitäkin syystä, että olen melko pidättyväinen luonne kertomaan itsestäni liikaa.

Voi myös olla, että tuo kuunteleva asenne on jonkinasteista yläpuolellekin asettumasta, sillä saahan siitä todella paljon informaatiota muista ihmisistä. Myönteisesti tulkiten olen ylipäänsä kiinnostunut ihmisistä.

Tuo minkä mainitsit, että naiset ovat hiljaa ja miehet väittelevät on mielestäni selkeästi siihen kulttuuriin liittyvää missä elät. Minun maailmassani ei ole lainkaan noin, vaan ehkä enemmänkin naiset voivat esittää enemmän mielipiteitään kuin miehet, ja jyrkempiä (siis ystävien kesken). Työelämässä taas ei ole sukupuolten välillä tässä mitään eroa.

Siihen oikeaan, joka sattuu kohdalle. Kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yleisin kiintymyssuhdetyyppi on välttelevä kiintymys, joka on yksinkertaistetusti sanoen sitoutumiskammoa. Tällaiset ihmiset ihastuvat saavuttamattomuuteen. Epäilen siis, että suurinta osaa miehistä kiinnostaa eniten nainen, jolta ei saa vastakaikua tai joka on jotenkin epävakaa kiinnostuksessaan.

Itse olen kaunis, normaalipainoinen, korkeasti koulutettu, urheilullinen jne. Olen huomannut, että miesten kiinnostus loppuu useimmiten siihen, kun osoitan kiinnostuneeni heistä.

Oot osittain oikeassa. Välttelevät kun ovat itse niitä saavuttamattomia, ja vetävät yleensä suhteeseen helpoiten ristiriitaisesti kiintyneitä. Nämä ovat turvattoman kolikon kaksi puolta ja toistensa vastapareja. Ristiriitaisesti kiintyneillä on myös sitoutumiskammoa pinnan alla, mutta ovat intensiivisiä eli juurikin epävakaita kiinnostuksessa niin kuin kuvailit. Kaksi välttelevää harvoin toimii tai edes päätyy yhteen, koska he välttelevät toisiaan. Ristiriitainen myös vetää vältteleviä puoleensa kuin magneetti, koska sellainen uppoaa hänen traumaansa, mutta kokee toisen ristiriitaisen eli itsensä kaltaisen helposti ahdistavana tai liian tarvitsevana. Välttelevä vaikuttaa kylmänviileältä ja ristiriitainen helpommin sekopäältä, vaikka molemmilla on se sama epävarmuus ja pelko.

Voihan se olla, että kiinnostus sinua kohtaan ei loppunut vain siksi että osoitit olevasi kiinnostunut, vaan siksi että olit ns. liian turvallinen ja luovutit torjutuksi tulemiseen niin kuin itsevarma ihminen tekee. Jos olisit lähtenyt mukaan leikkiin joko esittämällä vaikeaa ja etäistä takaisin, tai päinvastoin ilmaisemalla tunteita vain entistä avoimemmin niin kauan että toinen murtuu, välttelevän ego olisi saanut pönkitystä ja hän olisi jäänyt koukkuun siihen. Mutta parempi etsiä niitä turvallisesti kiintyneitä ja yrittää tulla sellaiseksi myös itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yleisin kiintymyssuhdetyyppi on välttelevä kiintymys, joka on yksinkertaistetusti sanoen sitoutumiskammoa. Tällaiset ihmiset ihastuvat saavuttamattomuuteen. Epäilen siis, että suurinta osaa miehistä kiinnostaa eniten nainen, jolta ei saa vastakaikua tai joka on jotenkin epävakaa kiinnostuksessaan.

Itse olen kaunis, normaalipainoinen, korkeasti koulutettu, urheilullinen jne. Olen huomannut, että miesten kiinnostus loppuu useimmiten siihen, kun osoitan kiinnostuneeni heistä.

Oot osittain oikeassa. Välttelevät kun ovat itse niitä saavuttamattomia, ja vetävät yleensä suhteeseen helpoiten ristiriitaisesti kiintyneitä. Nämä ovat turvattoman kolikon kaksi puolta ja toistensa vastapareja. Ristiriitaisesti kiintyneillä on myös sitoutumiskammoa pinnan alla, mutta ovat intensiivisiä eli juurikin epävakaita kiinnostuksessa niin kuin kuvailit. Kaksi välttelevää harvoin toimii tai edes päätyy yhteen, koska he välttelevät toisiaan. Ristiriitainen myös vetää vältteleviä puoleensa kuin magneetti, koska sellainen uppoaa hänen traumaansa, mutta kokee toisen ristiriitaisen eli itsensä kaltaisen helposti ahdistavana tai liian tarvitsevana. Välttelevä vaikuttaa kylmänviileältä ja ristiriitainen helpommin sekopäältä, vaikka molemmilla on se sama epävarmuus ja pelko.

Voihan se olla, että kiinnostus sinua kohtaan ei loppunut vain siksi että osoitit olevasi kiinnostunut, vaan siksi että olit ns. liian turvallinen ja luovutit torjutuksi tulemiseen niin kuin itsevarma ihminen tekee. Jos olisit lähtenyt mukaan leikkiin joko esittämällä vaikeaa ja etäistä takaisin, tai päinvastoin ilmaisemalla tunteita vain entistä avoimemmin niin kauan että toinen murtuu, välttelevän ego olisi saanut pönkitystä ja hän olisi jäänyt koukkuun siihen. Mutta parempi etsiä niitä turvallisesti kiintyneitä ja yrittää tulla sellaiseksi myös itse

On myös sellainen vaihtoehto, että odottaa toisen ilmaisevan vastavuoroista kiinnostusta.

Aika usein olen täältä lukenut analyyseja siitä, että kumppani on välttelevästi kiintynyt tai muuten turvattomalla tavalla kiintynyt, mutta kyse ei välttämättä ollenkaan ole siitä, vaan ainoastaan vastavuoroisen kiinnostuksen puuttumisesta. 

Kiintymyssuhdeteoriaa voi siis käyttää myös eräänlaisena puolustusmekanismina eli selitysmallina torjumiselle. Suurin osa sitoutumiskammoisista kuitenkin on vain ihmisiä, jotka eivät ole ihastuneet ja torjuvat sen vuoksi.

Pidän vähän ongelmallisena sitä, että aivan tuntemattomia ihmisiä aletaan psykologisoida tuohon tapaan, koska se ei mitenkään auta saamaan kiinni siitä, mikä omassa pariutumisessa on sellaista, ettei suhteiden muodostus onnistu halusta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan nuorempana ystävä joka oli kaunis kasvoiltaan, blondi jolla ruskeat silmät (erikoista) ja muutenkin kropaltaan ihan ok.

Hän oli aina mukava ja iloinen miehille, flirttaili avoimesti, mutta tyhmä kuin saapas. Siis sillai söpöllä ja ihan absurdillakin tavalla kaikki blondivitsit sopi häneen. Eikä hän peitellyt edes sitä vaan ehkä jopa esitti sellaista autettavaa tytönhupakkoa ja miehet oli ihan lovena häneen. Itselle on ollut aina tärkeää olla fiksu ja nokkelaälyinen ja mä niin häpesin joskus tota blondikaveriani, tai siis hänen hidasälyisyyttään ja sitä ettei okeesti tajunnut juttuja, kikatti vaan tyhmänä kaikelle.

Häntä kosittiinkin ties montako kertaa niiden vuosien aikana kun hengailtiin yhdessä. Miehet oli usein komeitakin, ihan kateeksi kävi ja miten miehet olivat valmiita kustantamaan hänelle heti suhteen alkuaikoina jo herraties mitä.

Mä sanoin aina ja sanon edelleen, että voi kumpa itsellä olisi ollut edes puolet tuosta viehätysvoimasta ja flirttailutaidosta kuin hänellä, niin olisin pitkälle päässy miesrintamalla.

Ihminen, joka osaa myötäillä muita ei voi olla tyhmä, vaan hän päinvastoin on sosiaalisesti erittäin lahjakas.

Sanoisin, että monesti älykkyyttään korostavat ihmiset kompensoivat sillä jotain puutetta tai haavaa itsessään. Minutkin mielellään tyypitetään tyhmän blondin lokeroon, koska olen hyvä kuuntelemaan ja myötäilemään. Kaikki yleensä pitävät minusta, naisetkin, ja miehet ihastuvat herkästi. Oikein näen heistä miten he pitävät minusta, mutta en flirttaa. Kiinnostus heidän asioihinsa ja suht hyvä ulkonäkö riittää.

Hienoa. Minua kiinnostaa, miten tuot omia mielipiteitäsi esiin? Vai tuotko ollenkaan? Onko sinulle tärkeintä se, että sinusta tykätään? Jos itse et tykkää toisen mielipiteistä, niin et paljasta sitä mitenkään ja kerro omia näkemyksiäsi.

Itselleni on tärkeää keskustella asioista niin, että kerron rehellisesti omia ajatuksiani. Se voi olla välilläl vaikeaa. Jotenkin helposti naisten ja miesten yhteisessä keskusteluissa miehet ovat äänessä ja naiset eivät juurikaan. Naisseurassa samat naiset voivat olla avoimempia.

Tilanteita on kovin monenlaisia, joten riippuu aika paljon tilanteesta. Rakastan keskusteluja ja olen siihen jo ammattinikin puolesta harjaantunut, mutta erimielisiä keskusteluja harrastan lähinnä läheisten ihmisten kanssa tai sitten työhöni liittyen. On siis niin, että en paljasta eriävää mielipidettäni useinkaan, koska näen sen yksinkertaisesti turhana. Jos joku on kovin erilaisesta maailmasta kuin itse olen, hän jää joka tapauksessa sivuun minun elämästäni ja säilyy korkeintaan kevyenä tuttavuutena, naapurina tms.

Vieraampien ihmisten kanssa olen muutenkin oppinut sellaisen tapakulttuurin, että ei ole tapana esittää mielipiteitä esimerkiksi politiikasta tai muista herkemmistä aihesta. Jos joku esittää jyrkkiä kantoja, kuuntelen kiinnostuneena, mutta siinä taitaa käydä vähän niin, että luokittelen hänet sarjaan "sosiaalisesti kömpelö" ja katselen hänen toimintaansa tutkivalla asenteella.

Sosiaalisesta kömpelyydestä ei tietenkään välttämättä ole kyse, vaan ainoastaan erilaisesta yhteiskuntaluokasta tai kulttuurista muuten. Vaikkapa italialaiset kiistelevät mielellään politiikastakin naapurien kanssa, minkä jälkeen juodaan sulassa sovussa lasi viiniä. Minä en kuitenkaan tee niin, jo siitäkin syystä, että olen melko pidättyväinen luonne kertomaan itsestäni liikaa.

Voi myös olla, että tuo kuunteleva asenne on jonkinasteista yläpuolellekin asettumasta, sillä saahan siitä todella paljon informaatiota muista ihmisistä. Myönteisesti tulkiten olen ylipäänsä kiinnostunut ihmisistä.

Tuo minkä mainitsit, että naiset ovat hiljaa ja miehet väittelevät on mielestäni selkeästi siihen kulttuuriin liittyvää missä elät. Minun maailmassani ei ole lainkaan noin, vaan ehkä enemmänkin naiset voivat esittää enemmän mielipiteitään kuin miehet, ja jyrkempiä (siis ystävien kesken). Työelämässä taas ei ole sukupuolten välillä tässä mitään eroa.

Luin vaan ekan lauseen ja yök. Minä minä minä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan nuorempana ystävä joka oli kaunis kasvoiltaan, blondi jolla ruskeat silmät (erikoista) ja muutenkin kropaltaan ihan ok.

Hän oli aina mukava ja iloinen miehille, flirttaili avoimesti, mutta tyhmä kuin saapas. Siis sillai söpöllä ja ihan absurdillakin tavalla kaikki blondivitsit sopi häneen. Eikä hän peitellyt edes sitä vaan ehkä jopa esitti sellaista autettavaa tytönhupakkoa ja miehet oli ihan lovena häneen. Itselle on ollut aina tärkeää olla fiksu ja nokkelaälyinen ja mä niin häpesin joskus tota blondikaveriani, tai siis hänen hidasälyisyyttään ja sitä ettei okeesti tajunnut juttuja, kikatti vaan tyhmänä kaikelle.

Häntä kosittiinkin ties montako kertaa niiden vuosien aikana kun hengailtiin yhdessä. Miehet oli usein komeitakin, ihan kateeksi kävi ja miten miehet olivat valmiita kustantamaan hänelle heti suhteen alkuaikoina jo herraties mitä.

Mä sanoin aina ja sanon edelleen, että voi kumpa itsellä olisi ollut edes puolet tuosta viehätysvoimasta ja flirttailutaidosta kuin hänellä, niin olisin pitkälle päässy miesrintamalla.

Ihminen, joka osaa myötäillä muita ei voi olla tyhmä, vaan hän päinvastoin on sosiaalisesti erittäin lahjakas.

Sanoisin, että monesti älykkyyttään korostavat ihmiset kompensoivat sillä jotain puutetta tai haavaa itsessään. Minutkin mielellään tyypitetään tyhmän blondin lokeroon, koska olen hyvä kuuntelemaan ja myötäilemään. Kaikki yleensä pitävät minusta, naisetkin, ja miehet ihastuvat herkästi. Oikein näen heistä miten he pitävät minusta, mutta en flirttaa. Kiinnostus heidän asioihinsa ja suht hyvä ulkonäkö riittää.

Hienoa. Minua kiinnostaa, miten tuot omia mielipiteitäsi esiin? Vai tuotko ollenkaan? Onko sinulle tärkeintä se, että sinusta tykätään? Jos itse et tykkää toisen mielipiteistä, niin et paljasta sitä mitenkään ja kerro omia näkemyksiäsi.

Itselleni on tärkeää keskustella asioista niin, että kerron rehellisesti omia ajatuksiani. Se voi olla välilläl vaikeaa. Jotenkin helposti naisten ja miesten yhteisessä keskusteluissa miehet ovat äänessä ja naiset eivät juurikaan. Naisseurassa samat naiset voivat olla avoimempia.

Tilanteita on kovin monenlaisia, joten riippuu aika paljon tilanteesta. Rakastan keskusteluja ja olen siihen jo ammattinikin puolesta harjaantunut, mutta erimielisiä keskusteluja harrastan lähinnä läheisten ihmisten kanssa tai sitten työhöni liittyen. On siis niin, että en paljasta eriävää mielipidettäni useinkaan, koska näen sen yksinkertaisesti turhana. Jos joku on kovin erilaisesta maailmasta kuin itse olen, hän jää joka tapauksessa sivuun minun elämästäni ja säilyy korkeintaan kevyenä tuttavuutena, naapurina tms.

Vieraampien ihmisten kanssa olen muutenkin oppinut sellaisen tapakulttuurin, että ei ole tapana esittää mielipiteitä esimerkiksi politiikasta tai muista herkemmistä aihesta. Jos joku esittää jyrkkiä kantoja, kuuntelen kiinnostuneena, mutta siinä taitaa käydä vähän niin, että luokittelen hänet sarjaan "sosiaalisesti kömpelö" ja katselen hänen toimintaansa tutkivalla asenteella.

Sosiaalisesta kömpelyydestä ei tietenkään välttämättä ole kyse, vaan ainoastaan erilaisesta yhteiskuntaluokasta tai kulttuurista muuten. Vaikkapa italialaiset kiistelevät mielellään politiikastakin naapurien kanssa, minkä jälkeen juodaan sulassa sovussa lasi viiniä. Minä en kuitenkaan tee niin, jo siitäkin syystä, että olen melko pidättyväinen luonne kertomaan itsestäni liikaa.

Voi myös olla, että tuo kuunteleva asenne on jonkinasteista yläpuolellekin asettumasta, sillä saahan siitä todella paljon informaatiota muista ihmisistä. Myönteisesti tulkiten olen ylipäänsä kiinnostunut ihmisistä.

Tuo minkä mainitsit, että naiset ovat hiljaa ja miehet väittelevät on mielestäni selkeästi siihen kulttuuriin liittyvää missä elät. Minun maailmassani ei ole lainkaan noin, vaan ehkä enemmänkin naiset voivat esittää enemmän mielipiteitään kuin miehet, ja jyrkempiä (siis ystävien kesken). Työelämässä taas ei ole sukupuolten välillä tässä mitään eroa.

Kiitos hyvin asiallisesta ja analyyttisestä vastauksestasi. Tuo varmasti toimii monessa tilanteessa. Ja kuten arvelit, siinä saa paljon informaatioita toisista ihmisistä.

Se ehkä myös pitää ihmisiä erillään ja omissa kuplissaan, kun ei jaeta poikkeavia näkemyksiä vieraampien kesken. Se voi olla itsesuojelua ja pyrkimystä hyvään ilmapiiriin, mutta myös yläpuolelle asettumista jossain määrin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yleisin kiintymyssuhdetyyppi on välttelevä kiintymys, joka on yksinkertaistetusti sanoen sitoutumiskammoa. Tällaiset ihmiset ihastuvat saavuttamattomuuteen. Epäilen siis, että suurinta osaa miehistä kiinnostaa eniten nainen, jolta ei saa vastakaikua tai joka on jotenkin epävakaa kiinnostuksessaan.

Itse olen kaunis, normaalipainoinen, korkeasti koulutettu, urheilullinen jne. Olen huomannut, että miesten kiinnostus loppuu useimmiten siihen, kun osoitan kiinnostuneeni heistä.

Oot osittain oikeassa. Välttelevät kun ovat itse niitä saavuttamattomia, ja vetävät yleensä suhteeseen helpoiten ristiriitaisesti kiintyneitä. Nämä ovat turvattoman kolikon kaksi puolta ja toistensa vastapareja. Ristiriitaisesti kiintyneillä on myös sitoutumiskammoa pinnan alla, mutta ovat intensiivisiä eli juurikin epävakaita kiinnostuksessa niin kuin kuvailit. Kaksi välttelevää harvoin toimii tai edes päätyy yhteen, koska he välttelevät toisiaan. Ristiriitainen myös vetää vältteleviä puoleensa kuin magneetti, koska sellainen uppoaa hänen traumaansa, mutta kokee toisen ristiriitaisen eli itsensä kaltaisen helposti ahdistavana tai liian tarvitsevana. Välttelevä vaikuttaa kylmänviileältä ja ristiriitainen helpommin sekopäältä, vaikka molemmilla on se sama epävarmuus ja pelko.

Voihan se olla, että kiinnostus sinua kohtaan ei loppunut vain siksi että osoitit olevasi kiinnostunut, vaan siksi että olit ns. liian turvallinen ja luovutit torjutuksi tulemiseen niin kuin itsevarma ihminen tekee. Jos olisit lähtenyt mukaan leikkiin joko esittämällä vaikeaa ja etäistä takaisin, tai päinvastoin ilmaisemalla tunteita vain entistä avoimemmin niin kauan että toinen murtuu, välttelevän ego olisi saanut pönkitystä ja hän olisi jäänyt koukkuun siihen. Mutta parempi etsiä niitä turvallisesti kiintyneitä ja yrittää tulla sellaiseksi myös itse

On myös sellainen vaihtoehto, että odottaa toisen ilmaisevan vastavuoroista kiinnostusta.

Aika usein olen täältä lukenut analyyseja siitä, että kumppani on välttelevästi kiintynyt tai muuten turvattomalla tavalla kiintynyt, mutta kyse ei välttämättä ollenkaan ole siitä, vaan ainoastaan vastavuoroisen kiinnostuksen puuttumisesta. 

Kiintymyssuhdeteoriaa voi siis käyttää myös eräänlaisena puolustusmekanismina eli selitysmallina torjumiselle. Suurin osa sitoutumiskammoisista kuitenkin on vain ihmisiä, jotka eivät ole ihastuneet ja torjuvat sen vuoksi.

Pidän vähän ongelmallisena sitä, että aivan tuntemattomia ihmisiä aletaan psykologisoida tuohon tapaan, koska se ei mitenkään auta saamaan kiinni siitä, mikä omassa pariutumisessa on sellaista, ettei suhteiden muodostus onnistu halusta huolimatta.

Tuo on ihan täysin totta. Eli ei ehkä kannata etsiä kiintymyssuhteista syitä silloin, kun mitään suhdetta ei ole edes syntynyt. Mutta yleensä silloin KUN välttelevä ihastuu ja aloittaa suhteen, hän päätyy yhteen TODENNÄKÖISIMMIN sen vastaparinsa eli vastakkaisella tapaa turvattoman kanssa. Näiden kahden suhteesta muodostuu usein hyvin toksinen, koska siinä toinen ei ikinä päästä tarpeeksi lähelle ja vetäytyy. Toinen tuntee itsensä hylätyksi uudestaan ja uudestaan.

Itse olin välttelevän kanssa vuosia ja tuntui yhdessä asuessakin välillä siltä, etten saa mitään vastakaikua. Vedän muutenkin puoleeni vältteleviä, mutta uskon että on samaan aikaan mahdollista, että osa heistä ei vain ollut tarpeeksi kiinnostuneita. Mutta tuo on täysin totta, että välttelevää kiintymystyyliä ei pidä sekoittaa siihen, että toinen välttelee sinua koska ei ole kiinnostunut. Välttelevästi kiintynyt vetää ihastustaan välillä lähelle ja hän näyttää pilkahduksia siltä herkästä puolestaan joka haluaisi kyllä sitoutua jos vaan uskaltaisi ja osaisi, mutta ei kykene pitämään aitoa intiimiyttä yllä kovin pitkään. Muuten vain ei-tarpeeksi-kiinnostavia vaihtoehtoja välttelevä ei esitä ihastunutta kuin korkeintaan seksiä saadakseen, mutta silloin on kyse ihan eri asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan nuorempana ystävä joka oli kaunis kasvoiltaan, blondi jolla ruskeat silmät (erikoista) ja muutenkin kropaltaan ihan ok.

Hän oli aina mukava ja iloinen miehille, flirttaili avoimesti, mutta tyhmä kuin saapas. Siis sillai söpöllä ja ihan absurdillakin tavalla kaikki blondivitsit sopi häneen. Eikä hän peitellyt edes sitä vaan ehkä jopa esitti sellaista autettavaa tytönhupakkoa ja miehet oli ihan lovena häneen. Itselle on ollut aina tärkeää olla fiksu ja nokkelaälyinen ja mä niin häpesin joskus tota blondikaveriani, tai siis hänen hidasälyisyyttään ja sitä ettei okeesti tajunnut juttuja, kikatti vaan tyhmänä kaikelle.

Häntä kosittiinkin ties montako kertaa niiden vuosien aikana kun hengailtiin yhdessä. Miehet oli usein komeitakin, ihan kateeksi kävi ja miten miehet olivat valmiita kustantamaan hänelle heti suhteen alkuaikoina jo herraties mitä.

Mä sanoin aina ja sanon edelleen, että voi kumpa itsellä olisi ollut edes puolet tuosta viehätysvoimasta ja flirttailutaidosta kuin hänellä, niin olisin pitkälle päässy miesrintamalla.

Ihminen, joka osaa myötäillä muita ei voi olla tyhmä, vaan hän päinvastoin on sosiaalisesti erittäin lahjakas.

Sanoisin, että monesti älykkyyttään korostavat ihmiset kompensoivat sillä jotain puutetta tai haavaa itsessään. Minutkin mielellään tyypitetään tyhmän blondin lokeroon, koska olen hyvä kuuntelemaan ja myötäilemään. Kaikki yleensä pitävät minusta, naisetkin, ja miehet ihastuvat herkästi. Oikein näen heistä miten he pitävät minusta, mutta en flirttaa. Kiinnostus heidän asioihinsa ja suht hyvä ulkonäkö riittää.

Hienoa. Minua kiinnostaa, miten tuot omia mielipiteitäsi esiin? Vai tuotko ollenkaan? Onko sinulle tärkeintä se, että sinusta tykätään? Jos itse et tykkää toisen mielipiteistä, niin et paljasta sitä mitenkään ja kerro omia näkemyksiäsi.

Itselleni on tärkeää keskustella asioista niin, että kerron rehellisesti omia ajatuksiani. Se voi olla välilläl vaikeaa. Jotenkin helposti naisten ja miesten yhteisessä keskusteluissa miehet ovat äänessä ja naiset eivät juurikaan. Naisseurassa samat naiset voivat olla avoimempia.

Tilanteita on kovin monenlaisia, joten riippuu aika paljon tilanteesta. Rakastan keskusteluja ja olen siihen jo ammattinikin puolesta harjaantunut, mutta erimielisiä keskusteluja harrastan lähinnä läheisten ihmisten kanssa tai sitten työhöni liittyen. On siis niin, että en paljasta eriävää mielipidettäni useinkaan, koska näen sen yksinkertaisesti turhana. Jos joku on kovin erilaisesta maailmasta kuin itse olen, hän jää joka tapauksessa sivuun minun elämästäni ja säilyy korkeintaan kevyenä tuttavuutena, naapurina tms.

Vieraampien ihmisten kanssa olen muutenkin oppinut sellaisen tapakulttuurin, että ei ole tapana esittää mielipiteitä esimerkiksi politiikasta tai muista herkemmistä aihesta. Jos joku esittää jyrkkiä kantoja, kuuntelen kiinnostuneena, mutta siinä taitaa käydä vähän niin, että luokittelen hänet sarjaan "sosiaalisesti kömpelö" ja katselen hänen toimintaansa tutkivalla asenteella.

Sosiaalisesta kömpelyydestä ei tietenkään välttämättä ole kyse, vaan ainoastaan erilaisesta yhteiskuntaluokasta tai kulttuurista muuten. Vaikkapa italialaiset kiistelevät mielellään politiikastakin naapurien kanssa, minkä jälkeen juodaan sulassa sovussa lasi viiniä. Minä en kuitenkaan tee niin, jo siitäkin syystä, että olen melko pidättyväinen luonne kertomaan itsestäni liikaa.

Voi myös olla, että tuo kuunteleva asenne on jonkinasteista yläpuolellekin asettumasta, sillä saahan siitä todella paljon informaatiota muista ihmisistä. Myönteisesti tulkiten olen ylipäänsä kiinnostunut ihmisistä.

Tuo minkä mainitsit, että naiset ovat hiljaa ja miehet väittelevät on mielestäni selkeästi siihen kulttuuriin liittyvää missä elät. Minun maailmassani ei ole lainkaan noin, vaan ehkä enemmänkin naiset voivat esittää enemmän mielipiteitään kuin miehet, ja jyrkempiä (siis ystävien kesken). Työelämässä taas ei ole sukupuolten välillä tässä mitään eroa.

Kiitos hyvin asiallisesta ja analyyttisestä vastauksestasi. Tuo varmasti toimii monessa tilanteessa. Ja kuten arvelit, siinä saa paljon informaatioita toisista ihmisistä.

Se ehkä myös pitää ihmisiä erillään ja omissa kuplissaan, kun ei jaeta poikkeavia näkemyksiä vieraampien kesken. Se voi olla itsesuojelua ja pyrkimystä hyvään ilmapiiriin, mutta myös yläpuolelle asettumista jossain määrin. 

Kiitokset itsellesi hyvistä kysymyksistä. Kommenttisi toimii hyvin esimerkkinä siitä myönteisestä reaktiosta, minkä toisen neutraali kiinnostus omiin asioihin, ajattelutapaan tms. aiheuttaa. Ilman muiden kysymyksiä ja peilaamista elämä olisi todella köyhää eikä kehitystä juuri tapahtuisi. 

Eriäviä mielipiteitä voi joskus käsitellä kysymysten kautta, jotta voisi ymmärtää toisen ajattelutapaa paremmin (kertomatta omaa mielipidettä).  Suomenkin sisällä on nimittäin erilaisia todellisuuksia ja kokemusmaailmaa, joka mahdollisesti tekee ko. eriävän mielipiteen aivan ymmärrettäväksi. Silti en ole aivan varma voisiko oman mielipiteen ilmaisulla poistaa kuplautumista, koska kun mielipide ilmaistaan (varsinkin, jos se tehdään jyrkästi), on kyseessä jollain tapaa keskeinen arvo tai asia kyseiselle ihmiselle. Jos itsellä on aivan toisenlainen kanta, on kyseessä hyvin perustavanlaatuinen ero viitekehyksessä, ryhmässä tai heimossa.

Tosin hyvin harvoin tulee tilannetta, että aivan erilaisesta todellisuudesta olevan ihmisen kanssa tulee small talkia. Voi olla, että se on enemmän pinttynyt tapa, ettei "jaksa" alkaa keskustella tuntemattomamman ihmisen kanssa siten, että ilmaisisi poikkeavan mielipiteen ainakaan suoraan. En oikein näe mitään hyötyä siitä, että alkaisin jonkun kanssa väitellä. Korkeintaan esitän kysymysten muodossa kritiikkiä, jolloin toinen voi säilyttää kasvonsa, jos on vaikkapa tehnyt asiavirheen tai olen ko. asiassa häntä asiantuntevampi.

Joskushan näkee tilanteita, missä syntyy väittelyitä, mutta aika usein toinen osapuoli on siinä tietoisesti härnännyt (minun tulkintani mukaan) herkempää reagoimaan. Usein se härnääjä on mies ja nainen tarttuu täkyyn. Tuo aihe voi olla esimeriksi jokin naiseuteen liittyvä; nainen haluaa puolustaa naisia essentialismia vastaan - viimeksi mies esitti miten naiset ja pikkutytöt reagoivat erääseen tilanteeseen, jolloin nainen alkoi väittää vastaan, vaikka minun tulkintani mukaan kyseessä oli vain vitsi. Jotkut pitävät tärkeänä, että puututaan tuollaisiin, mutta itse en näe minkäänlaista mieltä puuttua noihin. 

Christiiina kirjoitti:

Ei kannata olla kateellinen naisille, jotka kelpuuttavat kenet vaan idiootin.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä tapailen miestä joka ihastui muhun tosi nopeasti ja voimakkaasti. Itse tulin vähän hitaammin perässä. Nyt muutaman kk jälkeen miehen tunteet ovat tasaantuneet, mutta haluaa siis edelleen olla mun kanssa. Välillä tuntuu että nosti mut alussa epärealistiselle jalustalle ja nyt on huomannut että olenkin ihan tavallinen nainen. Että ehkä se rauhallisempi ihastumisen tahti ja voimakkuus voisi olla parempikin..

Alussa kertoi ihastuneensa koko pakettiin, sanoi että olen kaunis, seksikäs, mukava ja fiksu. Meillä on tosi vahva keskinäinen kemia, seksi toimii ja sitä on usein, muutenkin viihdytään yhdessä. Kohteliaisuuksia tai mitään hempeilyä olen ensimmäisen 3 kk jälkeen kuitenkin kuullut tosi harvoin.. sitä kaipaisin lisää.

Otit sitten miehen vaan sillä perusteella että kehuu sua. Kaipaat jatkuvaa ihailua, ja siihen moni suhde kaatuu kun toinen olettaa vuodesta toiseen saavansa kehuja siitä kuinka nätti on. Ei kukaan viitsi iänkaiken toisen itsetuntoa pönkittää.