Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan voi nauttia kaupungissa asumisesta?
parikymppinen nuori
21.07.2023 |
Olen asunut kaupungissa lähes viisi vuotta, olen kotoisin pienestä kylästä. Olen tehnyt päätöksen, että muutan takaisin kotikylääni jossa olen kasvanut. Hymyilen edelleen täällä lenkillä ihmisille ja tervehdin, siitä on vain tullut tapa mutta harva tervehtii takaisin, valtaosa katsoo kuin tärähtänyttä. En ymmärrä, miten kukaan pystyy elämään kaupungissa. Täällä on niin paljon meteliä ja ihmisiä, lisäksi kaikilla tuntuu olevan kiire ja kaikki ovat pahalla päällä. Olen asunut rauhallisella alueella kerrostalossa, mutta silti koen, että olen jatkuvasti ylikuormittunut. Liikenteen meteli on aivan liian kova, ihmisiä on joka paikassa ja luontoa ei ole tarpeeksi lähellä. Haluan asua ihan metsän vieressä, oikeasti hiljaisessa paikassa ja muutenkin pienissä kylissä on yhteisöllisyyttä, jota en ole kaupungissa kokenut ollenkaan. Naapureita moikataan välillä, mutta siihen se sitten jää. Täällä on rappujen ovet ja jopa roskiskatokset lukossa, uudessa talossa ei ole alaovi lukossa, pihalla on koristeita ja kukkasia ja pelkkä roskiskatos.
En ole koskaan nauttinut kahviloista, baareista tai muista paikoista mitä tässä on lähellä, joten en senkään puoleen koe hyötyä kaupungista. Olen asunut 30m2 yksiössä ja se on hintava, verrattuna kotikylääni jossa minua odottaa 60m2 parvekkeellinen kaksio, joka on halvempi kuin tämä yksiö. Tässä yksiössä ei ole edes kunnon keittiötä, vain yksi seinä jossa on ns. keittokomero. Rakastan ruoanlaittoa ja siihen ei todellakaan ole paljoa tilaa. Muutenkin minulla on paljon luovia harrastuksia, joille tarvitsen tilaa. (Palapelien rakennus, maalaaminen, neulominen yms)
Te, jotka nautitte kaupungissa asumisesta, mitkä ovat ne asiat joista pidätte eniten? Listaan tähän vielä plussat ja miinukset.
+ tuplasti isompi asunto
+ enemmän tilaa harrastuksille
+ enemmän säilytystilaa
+ rauhallinen ja hiljainen ympäristö
+ metsää, järviä ja peltoa ympärillä
+ läheiset lähempänä
+ vähemmän ihmisiä
+ yhteisöllisyys ja yhteishenki parempi
+ turvallisempi alue ja paikka muutenkin
- palveluihin on hieman pidempi matka, eli auto on hyvä olla, sillä julkisia menee aika harvakseltaan
Kommentit (190)
Olen asunut 30m2 yksiössä ja se on hintava, verrattuna kotikylääni jossa minua odottaa 60m2 parvekkeellinen kaksio
Tätä minä en ymmärrä! Miksi asua ahtaasti jossain rivarissa tai kerrostalossa jossain pikkukylällä?!? Kun siellä olisi tilaa ja lääniä olla vaikka kuinka levällään niin ettei naapurit ole ihan heti nurkan takana. Niin ei, kun pitää saada se pieni rivarin pätkä jostain kuntakeskuksesta. Ymmärrän pienesti ja ahtaasti asumisen kaupungissa, missä neliöt ovat kalliita ja elämää heti ulko-oven avattua, mutta pikkukylillä ahtaasti ja vieri vieressä asuminen, miksi?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, joo. Maalla sitten pärisee mopot, mönkijät ja kelkat, siellä kun ei kukaan kävele metriäkään minnekään. Traktorit, puimurit, ym. Autoharrastajat joilla saatanallisen kovaääniset autot joilla kaahataan. Kesällä jetit ja veneet. Dronet lentelee.
Kannattaa se asuinpaikka valita niin ettei naapureita ole parin km säteellä eikä ainakaan maatilan läheisyyteen.Kyllä täällä kaupungissa on meluisampaa kun menee niin paljon enemmän liikennettä, tööttäilyä, ihan yhtä lailla mopoja ja muita kovaa meteliä pitäviä ajoneuvoja. Ihan eri asia pienessä kylässä hiljaisuuden keskellä kuulla yksi mopo siellä täällä, kuin joutua kuuntelemaan liikennettä koko ajan.
Mä olen ainakin tottunut liikenteen ääniin niin en sitä edes huomaa. Lähellä menee kohtalaisen vilkas tie mutta ei siihen kiinnitä huomiota ellei nyt erikseen ala sitä kuuntelemaan.
Hiljaisuuden keskellä sitä taas huomio kiinnittyy liikenteen ääniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja oikeasti maalla on yleensä helvetin rumaa, pelkkää peltoa joka puolella eikä toisaalta oikein mitään hyviä puolia. Nykyinen asuinpaikka on sentään kahden järven välissä.
Minun mielestäni metsä- ja peltomaisema on erittäin kotoisaa ja kaunista, sitä paitsi Suomessa ei sellaista paikkaa olekkaan missä ei järviä olisi lähellä.
Joo ei ole järviä missään täällä rannikon tuntumassa kuivalla maalla. Jokin maahan kaivettu sorakuoppa on jossain, mutta sinne on monta kilometriä ja siinä rutto tänä vuonna. On vain tuota peltoa, moottoritie ja peltoa. Olisikin järviä edes, mutta tuota puuduttavaa peltoa. Enkä asu pohjanmaalla.
Olen Helsingistä, kasvanut Keskuspuiston eli ison metsän vieressä, rakastan luontoa, (metsiä, merta) ja kulttuuria, taidemuseoita jne. Kukin asukoon siellä missä haluaa, mitä sitä vertailemaan ja muita paikkoja arvostelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Asun kaupungissa mutta en keskustassa. Kaupungissa, jossa on kesämökkejä ehkä eniten koko Suomessa. Muut tulevat tänne mökille, mutta minä saan asua täällä.
En vaihtaisi mihinkään, itse junan tuoma eli en alkuperäinen. Paikallisiin oli hieman nihkeää tutustua, mutta töissä pääsi hyvin porukoihin sisälle ja myöhemmin lasten harrastusten kautta tutustui ihmisiin. Nyt siellä lenkkipoluilla ja laduilla tulee paljon tuttuja vastaan ja saa moikkaukseen vastauksen.
Parainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa on siistiä, mukavaa, seuraa, harratuksia, luontoa, viihdettä, palveluja, ystäviä, helppo liikkua, kaikki toimii.
Maalla, mitä maalla on, paitsi paskanhajuisia böndejä, tylsyyttä, umpimielisyyttä, hyttysiä ja suota. Ikuista kitinää ja vihapuhetta. Eihän niillä ikinä siellä mikään ole hyvin, paitsi raivokännissä.
Kaupungissa moista ei niinkään harrasteta, sitä pidetään alkeellisena ja häiritsevänä maalaismaisuutena.
Missä Suomen kaupungissa on siistiä????? Oikeasti?! Mä kirjoitan tätä takapihaltani, ruusut kukkii, naapureita ei näy eikä kuulu, vettä näkyy, on rauhallista ja nimenomaan siistiä, ikinä en ole nähnyt kaupunkia jossa on siistiä. Lapsiakin pidetään se sotkun ja lian keskellä.
Voi kuule Helsinki on vain pieni kyläpahanen verrattuna muihin Euroopan kaupunkeihin! Hyvä ettet ole joutunut vaikkapa Lontooseen, olisit kai tullut hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa on siistiä, mukavaa, seuraa, harratuksia, luontoa, viihdettä, palveluja, ystäviä, helppo liikkua, kaikki toimii.
Maalla, mitä maalla on, paitsi paskanhajuisia böndejä, tylsyyttä, umpimielisyyttä, hyttysiä ja suota. Ikuista kitinää ja vihapuhetta. Eihän niillä ikinä siellä mikään ole hyvin, paitsi raivokännissä.
Kaupungissa moista ei niinkään harrasteta, sitä pidetään alkeellisena ja häiritsevänä maalaismaisuutena.
Missä Suomen kaupungissa on siistiä????? Oikeasti?! Mä kirjoitan tätä takapihaltani, ruusut kukkii, naapureita ei näy eikä kuulu, vettä näkyy, on rauhallista ja nimenomaan siistiä, ikinä en ole nähnyt kaupunkia jossa on siistiä. Lapsiakin pidetään se sotkun ja lian keskellä.
En nyt tiedä siitä maaseudun siisteydestä, viimeksi kun kävin metsässä, niin siellä oli vanha sähköhella. Olen törmännyt myös vessanpönttöön, autonrenkaisiin ja sohvaan. Ihan kokonaisia autoja olen myös metsässä nähnyt. Myös sianruhoja olen nähnyt myös, tosin nykyään taitaa tukiaisten takia olla onneksi vaikeaa hävittää siat muuten kuin asiallisesti. Suomalaisilla on siitä uniikki luontosuhde, että jaksetaan mölistä että se on "eityinen", mutta silti pitää pyrkiä se luonto likaamaan ja tuhoamaan.
Minä olen henkeen ja vereen kaupunkilainen. Ymmärrän kyllä että mielipiteitä ja kokemuksia on monia, enkä siis yritä vähätellä tai käännyttää maalla asuvia ja siellä olemisesta nauttivia. Asun siis kerrostalossa isossa kaupungissa, lähes keskustassa meren äärellä. Tykkään että ympärillä on menoa ja vilskettä. Täällä näkee joka kerta kun ulos menee niin runsaasti citykaneja ja kettuunkin olen törmännyt kerran. Tykkään kesästä kun ihmiset heräävät eloon ja menevät rantaan istuskelemaan ja nauttimaan. Veneitä on myös mukava katsella. Ja pimeänä vuodenaikana toinen toistaan hienompia jouluvaloja.
Maalla on myös ajoittain ihan mukavaa, sielläkin olen aikaa viettänyt vanhempien luona (muuttivat sinne vasta kun olin aikuinen eli lapsuutenikin olen viettänyt kaupungissa). Tähdet pimeällä yötaivaalla ovat henkeäsalpaavan kauniita, voisin katsella niitä tunteja. Maalla on myös ihan oikeasti säkkipimeää, se tulee joka kerta uutena järkytyksenä kun on tottunut kaupungin valosaasteeseen. Se on jännä tunne kun ympärillä ei ole kilometreihin yhtäkään valonlähdettä. Luontoahan maalla on myös mukavaa seurata.
Mutta sitten syyt miksi en viihdy maalla aikaani pitempään. Yksityisyyttä ei tosiaan ole, koko tienoo tietää toistensa asiat. Vähän ahdistaa mennä lenkille kun tietää että 100% varmasti sinua kyylätään ikkunoista ja pistetään liikkeet merkille. Samoin autolla jos lähtee vaikka illalla seitsemältä (hui kauhistus!) liikkeelle niin siitä juorutaan että mitähän on sattunut kun niin myöhään lähdettiin, kunnolliset ihmiset käyvät kaupassa lauantai-aamuna seitsemältä. Lenkkeily talvella on kurjaa kun ei voi kävellä muuta kuin ison autotien laitaa edestakaisin kun joka paikka on täynnä lunta. Lisäksi tosiaan se pimeys, ei ole jouluvaloja mitä katsella, tai mitään muutakaan. Vähän pelottavaakin jopa. Lähimpään pieneen kauppaan on 20km, kaikki liikkumiset pitää suunnitella ihan bensakulujenkin kannalta.
Itselle riittää siis maalla vierailu muutaman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa on siistiä, mukavaa, seuraa, harratuksia, luontoa, viihdettä, palveluja, ystäviä, helppo liikkua, kaikki toimii.
Maalla, mitä maalla on, paitsi paskanhajuisia böndejä, tylsyyttä, umpimielisyyttä, hyttysiä ja suota. Ikuista kitinää ja vihapuhetta. Eihän niillä ikinä siellä mikään ole hyvin, paitsi raivokännissä.
Kaupungissa moista ei niinkään harrasteta, sitä pidetään alkeellisena ja häiritsevänä maalaismaisuutena.
Missä Suomen kaupungissa on siistiä????? Oikeasti?! Mä kirjoitan tätä takapihaltani, ruusut kukkii, naapureita ei näy eikä kuulu, vettä näkyy, on rauhallista ja nimenomaan siistiä, ikinä en ole nähnyt kaupunkia jossa on siistiä. Lapsiakin pidetään se sotkun ja lian keskellä.
Mäkin kirjoitan takapihaltani, kaupungista, ja muuten samat olosuhteet mutta vettä ei just tähän näy. Ranta on toisella puolella ja sinne matkaa n. 500m. Ja on siistiä. Päivällä kävin parin km päässä keskustassa ja sielläkin oli siistiä.
Maalla olen enemmän törmännyt niihin rytöpihoihin joissa on kaikenmaailman romuja pihat täynnä. Kaupungissa sellainen ei ole edes mahdollista.
Vastaus: Ihmiset pitävät ja arvostavat erilaisia asioita, kuten ketjussa on käynyt ilmi.
Itse olen asunnut Helsingissä vuosia ja myös ympäri maailmaa. Vaikka aiemmin ajattelin, että olisi ihanaa asua uraihmisenä kaupungissa, olen muuttanut mieleni täysin. Helsingissä parasta on meren läheisyys ja kaupungin palvelut, kahvilat, kaupat jne. ei kiinnosta siinä määrin että saisin niistä sisältöä arkeeni. Niissä on ihan kiva käydä muutaman kerran vuodessa ja haaveena onkin asua maalla ja sitten tehdä muutaman kerran vuodessa matka Helsinkiin. Ihana käydä kahviloissa, ravintoloissa, museoissa ja kirppiksillä, mutta tosiaan pari kertaa vuodessa riittää. Maalla kiehtoo mahdollisuus pitää kotieläimiä, oman ruoan kasvattaminen, puhtaampi ilma, oma tila, kaikin tavoin luonnonläheisempi elämä. Ja joo, maalla asuminen on työlästä mutta itse koen ne työt mieluisina. Kaupungissa asuminen on minulle liian helppoa, en saa siitä sisältöä.
Mutta, jokainen tavallaan! Pidetään maaseutu ja kaupungit asuttuna :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asuin lapsuuteni tuppukylässä. Minua kiusattiin päiväkodissa ja se jatkui yläasteen loppuun. Joskus ala-asteen hiihtolomalla olin sukulaisen luona kylässä Helsingissä ja rakastuin kaupunkiin. Päätin, että tuonne mä vielä joku päivä muutan ja niin muutinkin 16-vuotiaana, kun aloitin lukion. Nyt asun Helsingistä 30 km:n päässä, mutta toivon aina tasaisin väliajoin, että voisin muuttaa edes hetkeksi Helsinkiin. Oma avopuoliso ei ole asiasta innostunut kun hänellä on oma harrastus ja elämäntilanne sellainen että auto on pakollinen, mutta ehkäpä tuo toiveeni silti joskus toteutuu.
Mutta sellaiset traumat koulukiusaamisesta jäi, että en maalle muuttaisi... Jotenkin ajatuksena ahdistaa se, että kaikki tietää kaikkien asiat ja aktiviteetteja ei pahemmin ole. Olen myös sen verran erakko, että jos asuisin maalla niin en tiedä tekisikö se mielenterveydelle hyvää. Vaikka nautin yksinolosta, niin kuitenkin tykkään että on ihmisiä liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se juttu on ne kotikonnut. Mä olen kotoisin Helsingin keskustasta ja täällä asun yhä aivan keskustan ytimessä. Stockmann on lähikauppani. Myös isovanhempani asuivat täällä, eli en koskaan edes lapsena ole käynyt "maalla". Olen asunut myös Lontoon keskustassa. Rakastan kaupungissa kaikkea, ihmispaljoutta, liikennettä, vilinää ja vilskettä, lokkien kirkunaa ja meteliä! Rakastan myös näitä vanhoja kivitaloja ja niiden arkkitehtuuria. Oikeastaan Helsinki on liiankin rauhallinen kaupunki 😊
Sama. Olen paljasjalkainen helsinkiläinen, asunut tämän lisäksi Lontoossa, Manhattanilla ja Tukholmassa. Sukuni on ollut kaupunkilaisia kokonaan jo yli sata vuotta, osaksi jo useamman sataa vuotta. En ole koskaan asunut pikkukylässä tai maaseudulla eikä sinne ole myöskään sukuyhteyksiä. En yhtään epäile etteikö se voisi olla ihanaa mutta itselleni täysin vierasta. En haluaisi myöskään olla auton varassa.
Joten kaipa se on kiinni paljolti siitä mihin on tottunut. Ja eri ihmiset pitävät eri asioista.
Ja samaa mieltä tuosta, että Helsinki on pikkukaupunki, hiljainen, rauhallinen ja paljon luontoa. Jos siis vertaa isompiin kaupunkeihin.
Yleensäkin itseäni väillä ahdistaa Suomessa se, että on niin pienet piirit. Manhattanista nautin ehkä eniten koska oli niin paljon vapaampaa koska oli enemmän ihmisiä.
Joten en ihan tiedä millaista olisi elää pienemmässä paikassa. Voisi olla ihanaa tai sitten olla olematta.
Lisään vielä, että kun muutin takaisin Helsinkiin Manhattanilta, niin olin ihan hukassa yli kuukauden kun ihmettelin että missä kaikki ihmiset ovat kun on täysin autiota ja hiljaista.
Rakastan Helsingissä sitä, että täällä on niin paljon Suomen historiaa läsnä, ihmisiä eri taustoista, Viro niin lähellä. Olen aina pitänyt tosi paljon naapureistani ja on ollut upeaa tavata tosi monia mielenkiintoisia ihmisiä. Nautin siitä, että heti kun menen ovesta ulos niin tapaan tuttuja naapureita, tuttuja kauppiaita ja myyjiä kivijalkakaupoissa, mukavia alueen ihmisiä sekä myös uusia ihmisiä. On itse asiassa hyvin kylämäinen tunne. On ihana kun voi kävellä kaikkialle (tai no, lähes kaikkialle). On upeita puistoja, meri, saaristo.
Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät viihdy, mutta jokainen tavallaan. Erilaiset jutut sopivat eri ihmisille ja meillä kaikilla on omia mieltymyksiä, en tajua miksi sen pitäisi olla joku kilpailu. Ja tämän lisäksi itse voin kuvitella, että voisin viihtyä erilaisissakin ympäristöissä (ihan oikeissa suurkaupungeissa joita Suomessa ei ole, pikkukaupungissa, kenties jopa maalla). Mutta tämä on itselleni paras paikka Suomessa ihan jo koska tämä on koti.
Ja paljon on vihreää ympärillä, omalla alueellani on esimerkiksi keväisin aivan upeat syreenit kaikkialla. isoja vanhoja puita, puistoja, meri. Ja silti keskellä kaikkea. Rakastan tätä paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut 30m2 yksiössä ja se on hintava, verrattuna kotikylääni jossa minua odottaa 60m2 parvekkeellinen kaksio
Tätä minä en ymmärrä! Miksi asua ahtaasti jossain rivarissa tai kerrostalossa jossain pikkukylällä?!? Kun siellä olisi tilaa ja lääniä olla vaikka kuinka levällään niin ettei naapurit ole ihan heti nurkan takana. Niin ei, kun pitää saada se pieni rivarin pätkä jostain kuntakeskuksesta. Ymmärrän pienesti ja ahtaasti asumisen kaupungissa, missä neliöt ovat kalliita ja elämää heti ulko-oven avattua, mutta pikkukylillä ahtaasti ja vieri vieressä asuminen, miksi?!?
Koska ei ole rahaa omakotitaloasumiseen 22-vuotiaana?? Eipä ole kovinkaan ahdasta, 2 kerroksinen talo avara asunto ja piha, parvekkeelta suora näkymä metsään. Vieressä 2 pientä kerrostaloa ja muutama rivitalo. Onpa ahdasta ja pienesti asumista!
En tiedä. Olen asunut kaupungissa ja maalla, enkä ymmärrä miten kukaan voi valita kaupunkia sen jälkeen kun on kokenut sen rauhan ja hiljaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun Helsingin keskustassa. Meillä on varaa asua perheasunnossa, jossa on kivasti tilaa koko perheelle. Asunto ei ole koskaan liian kuuma eikä liian kylmä. Minulla on iso uudenkarhea viimeisen päälle oleva keittiö, jossa on erinomainen kokkailla. Tämä on rauhallisella paikalla, autoja ei kulje ikkunoiden alla eikä katupöly tänne asti nouse. Kotoani näen todella komeita näkymiä Stadin kauneutta. Talo on rauhallinen, ei ole järjestyshaittoja. Kertaakaan tässä kymmenen vuoden aikana ei ole meluttu öisin tai tarvittu poliisia. Tästä on kiva lähteä, kun kaikki on kävelymatkan päässä. Ruokakauppa, työpaikka, koulut ja yhteiskunnan palvelut. En ole lainkaan nikkarointi tai puutarhaihminen, joten ei haittaa, vaikka noita ei voi tehdä. Kotona minulla on tilaa pitää omaa kuntoiluvarustelua, vieressä on uimahalli ja lenkille pääsee. En näe mitään etua siihen, että asuisin jossain muualla. Mitä ihmettä muulla Suomella olisi minulla annettavaa?
Menetät paljon, mutta omapahan on elämäsi. Helsinki on Suomen surkein paikka asua, lisäksi sillä rahalla mitä käytät siellä asuntoon, saisit sillä valtavan omakotitalon isolla pihalla muualta.
Mitä minä sillä omakotitalolla. Kasvoin sellaisessa. Ei kiinnosta puutarhan hoito eikä nikkarointi, lumitöistä puhumattakaan. Kerrostalo on vaivaton asumismuoto ja minun kallis aikani menisi hukkaan omakotitalossa. Olen matkustellut Suomessa kyllä ja kyllä se aina ison hymyn naamalle nostaa kun kaarretaan Pasilassa kaupunkiin ja nähdään korkeita taloja ja tiivistä rakentamista. Muualla Suomessa vaan on hemmetin tylsää ja ankeaa.
Onpa masentava ajatusmaailma. Ainoastaan ihmisten rakentama ympäristö on sinusta hyvä ympäristö. Ok.
Minusta luonnolla on äärimmäisen suuri arvo ja parhaiten luonto pärjää, kun siellä ei pyöri ihmiset. Tiiviisti rakennettu urbaani rakentaminen on kaikkein suurin ekoteko.
Ihminen on osa luontoa, ja luonnossa liikkuminen tekee ihmisen terveydelle hyvää, ja jos ei roskaa tai pidä hirveää meteliä, ei ihmisen luonnossa liikkuminen ole ongelma. Kuuluu jokamiehen oikeuksiin. Mikä järki asua ihmisten rakentamassa helvetissä, mistä et pääse nauttimaan siitä, mikä mahdollistaa kaiken elämän? Kaupungit haisevat, ovat roskaisia ja niissä näkee korkeintaan tiettyjä lintuja ja jäniksiä. Onpa tosi luonnollista ihmiselle.
Asun yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista n. 5 km keskustasta omakotitalossa ihan metsän vieressä. Toisella puolella taloa näkyy rauhallinen päättyvä tie ja naapuritalo, toisella puolella pelkkiä puita ja taivasta. Bussilla pääsee 100 m päästä 4 kertaa tunnissa 15 minuutissa keskustaan. Ihan hiljaista on tällä hetkellä kun istun tässä pihalla. Ei tämä nyt niin kamalaa ole.
Mulla ei ole mitään sellaisia kuvaamiasi luovia harrastuksia niin en tarvii niille milliäkään tilaa asunnosta.
Tuo maaseudun yhteisöllisyys kuulostaa lähinnä kiroukselta. Kyttäämistä, utelua, small talkia naapureiden kanssa, tuppautumista, EI KIITOS.
En välitä ruuanlaitosta. En halua käyttää siihen tuntikausia enkä tarvitse tuhatta erilaista kattilaa ja kauhaa. Teen yksinkertaista ja nopeaa ruokaa.
En halua lisää säilytystilaa. Haluan karsia. Haluan liikkua ja olla vapaa.
Masentuisin paikassa missä ei olisi liikennettä, palveluita tai ketään missään.
En tarvitse peltoa ympärilleni. Ei myöskään ole tarvetta omistaa hehtaaria metsää. Tai omaa tonttia kaikkine rasittavine pihatöineen.
Tykkään kauppakeskuksista ja kahviloista ja muiden palveluiden saatavuudesta.
Mielestäni maaseudulla on masentavaa ja pelottavaa jos ketään ei ole kahden kilometrin säteellä. Yksin siellä metsän keskellä, keskellä ei mitään.
Kuulostaa yksinkertaisesti kamalalta se että lähin kauppa olisi jossain ainakin viiden kilometrin päässä.
Muuta pohdintaa vielä: Monelle on tärkeää omistaa oma auto, oma talo, oma piha. Ja mulle noi ei oo ollenkaan tärkeitä, siis OMISTAA. Mitä ihmettä tekisin ikiomalla talolla, jossa on 200 neliötä? Mä tarvitsen asuintilaa ihan max. 100 neliötä. Siitäkin voisi ottaa yli puolet pois.
Mitä ihmettä tekisin omalla isolla tontilla?
Vierailija kirjoitti:
Asun kaupungissa mutta en keskustassa. Kaupungissa, jossa on kesämökkejä ehkä eniten koko Suomessa. Muut tulevat tänne mökille, mutta minä saan asua täällä.
En vaihtaisi mihinkään, itse junan tuoma eli en alkuperäinen. Paikallisiin oli hieman nihkeää tutustua, mutta töissä pääsi hyvin porukoihin sisälle ja myöhemmin lasten harrastusten kautta tutustui ihmisiin. Nyt siellä lenkkipoluilla ja laduilla tulee paljon tuttuja vastaan ja saa moikkaukseen vastauksen.
Kuulostaa kamalalta. Edes lenkillä ei saa käydä rauhassa.
Sama. Olen paljasjalkainen helsinkiläinen, asunut tämän lisäksi Lontoossa, Manhattanilla ja Tukholmassa. Sukuni on ollut kaupunkilaisia kokonaan jo yli sata vuotta, osaksi jo useamman sataa vuotta. En ole koskaan asunut pikkukylässä tai maaseudulla eikä sinne ole myöskään sukuyhteyksiä. En yhtään epäile etteikö se voisi olla ihanaa mutta itselleni täysin vierasta. En haluaisi myöskään olla auton varassa.
Joten kaipa se on kiinni paljolti siitä mihin on tottunut. Ja eri ihmiset pitävät eri asioista.
Ja samaa mieltä tuosta, että Helsinki on pikkukaupunki, hiljainen, rauhallinen ja paljon luontoa. Jos siis vertaa isompiin kaupunkeihin.
Yleensäkin itseäni väillä ahdistaa Suomessa se, että on niin pienet piirit. Manhattanista nautin ehkä eniten koska oli niin paljon vapaampaa koska oli enemmän ihmisiä.
Joten en ihan tiedä millaista olisi elää pienemmässä paikassa. Voisi olla ihanaa tai sitten olla olematta.