Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan voi nauttia kaupungissa asumisesta?
parikymppinen nuori
21.07.2023 |
Olen asunut kaupungissa lähes viisi vuotta, olen kotoisin pienestä kylästä. Olen tehnyt päätöksen, että muutan takaisin kotikylääni jossa olen kasvanut. Hymyilen edelleen täällä lenkillä ihmisille ja tervehdin, siitä on vain tullut tapa mutta harva tervehtii takaisin, valtaosa katsoo kuin tärähtänyttä. En ymmärrä, miten kukaan pystyy elämään kaupungissa. Täällä on niin paljon meteliä ja ihmisiä, lisäksi kaikilla tuntuu olevan kiire ja kaikki ovat pahalla päällä. Olen asunut rauhallisella alueella kerrostalossa, mutta silti koen, että olen jatkuvasti ylikuormittunut. Liikenteen meteli on aivan liian kova, ihmisiä on joka paikassa ja luontoa ei ole tarpeeksi lähellä. Haluan asua ihan metsän vieressä, oikeasti hiljaisessa paikassa ja muutenkin pienissä kylissä on yhteisöllisyyttä, jota en ole kaupungissa kokenut ollenkaan. Naapureita moikataan välillä, mutta siihen se sitten jää. Täällä on rappujen ovet ja jopa roskiskatokset lukossa, uudessa talossa ei ole alaovi lukossa, pihalla on koristeita ja kukkasia ja pelkkä roskiskatos.
En ole koskaan nauttinut kahviloista, baareista tai muista paikoista mitä tässä on lähellä, joten en senkään puoleen koe hyötyä kaupungista. Olen asunut 30m2 yksiössä ja se on hintava, verrattuna kotikylääni jossa minua odottaa 60m2 parvekkeellinen kaksio, joka on halvempi kuin tämä yksiö. Tässä yksiössä ei ole edes kunnon keittiötä, vain yksi seinä jossa on ns. keittokomero. Rakastan ruoanlaittoa ja siihen ei todellakaan ole paljoa tilaa. Muutenkin minulla on paljon luovia harrastuksia, joille tarvitsen tilaa. (Palapelien rakennus, maalaaminen, neulominen yms)
Te, jotka nautitte kaupungissa asumisesta, mitkä ovat ne asiat joista pidätte eniten? Listaan tähän vielä plussat ja miinukset.
+ tuplasti isompi asunto
+ enemmän tilaa harrastuksille
+ enemmän säilytystilaa
+ rauhallinen ja hiljainen ympäristö
+ metsää, järviä ja peltoa ympärillä
+ läheiset lähempänä
+ vähemmän ihmisiä
+ yhteisöllisyys ja yhteishenki parempi
+ turvallisempi alue ja paikka muutenkin
- palveluihin on hieman pidempi matka, eli auto on hyvä olla, sillä julkisia menee aika harvakseltaan
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rade kirjoitti:
Pidän kaupunkilaisesta elämäntavasta, jossa kaiken keskipiste ei ole oma koti ja siellä oleminen. Tällöin asunnon koko tai säilytystilat eivät ole kovin oleellista.
Ympärillä asuu paljon ihmisiä - kavereita, harrastustuttuja ja sukulaisia.
Mahdollisuus tutustua vaikka päivittäin uuteen ihmiseen. Tapaa ihmisiä hyvin eri taustoista ja lähtökohdista ja siten oppii ymmärtämään ihmisiä ja elämää hyvinkin laajasti.
Paljon harrastuksia, kulttuuria, ravintoloita ja elämyksiä. Uutta ja mielenkiintoista tekemistä on enemmän kuin kalenteri antaa myöten.
Töihin on lyhyt matka ja lähistöllä useita potentiaalisia työpaikkoja. Töitä voi tehdä etänä kotona, toimistolla tai monessa muussa tilassa kaupungilla.
En pidä autoiluista vaikka auton omistankin. Kaupungissa pystyy olemaan melko riippumaton autoilusta.
Toki haittapuoliakin on, mutta tämä näin positiviisesti ajateltuna. Saattaisin toki viihtyä maallakin.
Sulla on varmaan mökki jossain luonnon keskellä minne pakenet kaupungin kiireitä?
.
Jos ihminen kertoo nauttivansa kaupungin "sykkeestä", miksi ihmeessä hänellä pitäisi olla mökki?
t. eri
Koska valtaosalla jotka "nauttivat" kaupungissa asumisesta, haluavat lomiksi pois kaupungistaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan yhden pointin tähän keskusteluun. Miten kaupungissa huomaa vuodenaikojen vaihtelut? Maalla näkee selvästi ja voi kasvattaa kasvimaalla esim juureksia.
Ja entä sitten kun on eläkkeellä, kumpi on parempi vaihtoehto. Mielestäni sitten voisi asua apujen turvin edelleen maalla tai sitten lähempänä palveluja kaupungissa.
Vuodenaikojen vaihtelun on kyllä huomannut ihan normaalisti kaupungeissa, joissa olen asunut. Oikeastaan se tuntui jotenkin vielä vaikuttavammalta kuin maalla, jossa luontoa on kaikkialla. Kaupungissa muutokset olivat ihania ilonpilkkuja rakennetun ympäristön keskellä. Syksyisin lehdet värjäsivät kadut upeasti jne. No, Helsingin tihkusadetalvet meinasivat välillä ajaa vetämään ranteet auki, mutta tuli sielläkin oikeaa talvea koettua.
Asuin aiemmin Helsingissä Viikissä, aamukävelyllä saatoin nähdä seitsemän jänistä.
Arboretumissa lauloi satakieli, lehmiä laidunnettiin puolentoista kilometrin päässä ja kauriit liikkuivat pelloilla.
Viihdyin alueella erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä kaupungissa asuneena tiedän, että enää en kaupunkiin muuttaisi asumaan. Asun maaseudun rauhassa mutta en missään tuppukylässä kuitenkaan. Lähimpään suureen kaupunkiin ajaa alle puolessa tunnissa. Täällä ei ole huumehörhöjä eikä muitakaan epämiellyttäviä hörhöjä. Lähin naapuri näkyy, mutta ei tarvitse katsella ikkunoista sisälle. Tonttia on ympärillä noin hehtaarin verran. Ei ole liikenteen melua eikä katupölyä. Jos jotain kulttuuririentoja haluan, ne ovat kaupungissa saatavilla. Siellä siis saattaa käväistä mutta ei asua.
Kyllä ne hiekkatietekin pöllyää. Jopa enemmän kuin asfalttitiet.
Kaupunkien katupölyt on ihan eri asia kun yksittäiset hiekkatiet paikoissa joissa ilma oikeasti vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Otan yhden pointin tähän keskusteluun. Miten kaupungissa huomaa vuodenaikojen vaihtelut? Maalla näkee selvästi ja voi kasvattaa kasvimaalla esim juureksia.
Ja entä sitten kun on eläkkeellä, kumpi on parempi vaihtoehto. Mielestäni sitten voisi asua apujen turvin edelleen maalla tai sitten lähempänä palveluja kaupungissa.
Tosissako kysyt?
Mutta kyllä huomaa, ei me täällä kaupungissa asuta ikkunattomissa kopeissa poistumatta ulos. Ja juuresten kasvattaminen onnistuu vaikka parvekkeella tai ihan kasvimaalla pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä kaupungissa asuneena tiedän, että enää en kaupunkiin muuttaisi asumaan. Asun maaseudun rauhassa mutta en missään tuppukylässä kuitenkaan. Lähimpään suureen kaupunkiin ajaa alle puolessa tunnissa. Täällä ei ole huumehörhöjä eikä muitakaan epämiellyttäviä hörhöjä. Lähin naapuri näkyy, mutta ei tarvitse katsella ikkunoista sisälle. Tonttia on ympärillä noin hehtaarin verran. Ei ole liikenteen melua eikä katupölyä. Jos jotain kulttuuririentoja haluan, ne ovat kaupungissa saatavilla. Siellä siis saattaa käväistä mutta ei asua.
Kyllä ne hiekkatietekin pöllyää. Jopa enemmän kuin asfalttitiet.
Kaupunkien katupölyt on ihan eri asia kun yksittäiset hiekkatiet paikoissa joissa ilma oikeasti vaihtuu.
Ne hiekkatiet on kallista ylläpitää. Mulla on osuus yhdestä tiestä ja sen korjauskustannukset olivat nyt 95 000 euroa. Onneksi valtio antoi tukea ja mun osuus vaan pieni.
Maaseudulla on vain vaimon hakkaamista ja insestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas joku joka luulee että yhteisöllisyys on joku itsestäänselvästi positiivinen asia. Minä ainakaan en halua tuntea naapureitani tai olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Se on sinun valintasi, ja niin olkoon. Minä taas pidän siitä että en asu täysin tuntemattomien ihmisten kanssa samassa rakennuksessa, ja että heitä voi tervehtiä tai jutella alueen asioista yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä materiaalista teilläpäin on tiet tehty, kun eivät muka yhtään pölyä tuota? Epäilen vahvati, että puhut puppua tuon osalta.
Vähemmän liikennettä nostattamassa pölyä eikä se ole jatkuvasti naamalla heti, kun nokkansa ulos työntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaupunkia ap mahtaa tarkoittaa?
Jos Helsinkiä, niin sehän on palstan toimesta osoitettu tuppu- ja/tai käpykyläksi, pieneksi ja piskuiseksi kyläpahaseksi.
Muka.
En kerro kaupunkia, mutta alle 100 000 asukasta. Silti liian monta.
Kaupunkiplussat
+ Itsemurhayksiössä voi homehtua rauhassa, kunnes haju leviää rappukäytvään ja talonmies tulee katsomaan mädäntynyttä lihaa.
Onhan tää helevettiä asua Helsingin Ruoholahdessa kopissa... vaikka olenkin sytnytnyt Töölössä 50 luvulla niin eniten tykkään asua maalla, jossa olinki 10 vuotta kunnes liikkumine vaikeutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan yhden pointin tähän keskusteluun. Miten kaupungissa huomaa vuodenaikojen vaihtelut? Maalla näkee selvästi ja voi kasvattaa kasvimaalla esim juureksia.
Ja entä sitten kun on eläkkeellä, kumpi on parempi vaihtoehto. Mielestäni sitten voisi asua apujen turvin edelleen maalla tai sitten lähempänä palveluja kaupungissa.
Kaupungissa sen huomaa siitä että välillä näkyy jotain vihreää jos sattuu käymään muualla kuin ihmisten rakentaman betoni- ja asfalttihelvetin keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan yhden pointin tähän keskusteluun. Miten kaupungissa huomaa vuodenaikojen vaihtelut? Maalla näkee selvästi ja voi kasvattaa kasvimaalla esim juureksia.
Ja entä sitten kun on eläkkeellä, kumpi on parempi vaihtoehto. Mielestäni sitten voisi asua apujen turvin edelleen maalla tai sitten lähempänä palveluja kaupungissa.
Tosissako kysyt?
Mutta kyllä huomaa, ei me täällä kaupungissa asuta ikkunattomissa kopeissa poistumatta ulos. Ja juuresten kasvattaminen onnistuu vaikka parvekkeella tai ihan kasvimaalla pihalla.
Kyllä meitä on joukko jotka ei poistu ulos kopeista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingistä en pidä yhtään mutta en myöskään varsinaisesti maaseudusta huonojen liikenneyhteyksien takia. Pienet kaupungit on kivoja mutta joskus niissä on kyräilevä tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan yhden pointin tähän keskusteluun. Miten kaupungissa huomaa vuodenaikojen vaihtelut? Maalla näkee selvästi ja voi kasvattaa kasvimaalla esim juureksia.
Ja entä sitten kun on eläkkeellä, kumpi on parempi vaihtoehto. Mielestäni sitten voisi asua apujen turvin edelleen maalla tai sitten lähempänä palveluja kaupungissa.
Tosissako kysyt?
Mutta kyllä huomaa, ei me täällä kaupungissa asuta ikkunattomissa kopeissa poistumatta ulos. Ja juuresten kasvattaminen onnistuu vaikka parvekkeella tai ihan kasvimaalla pihalla.Kyllä meitä on joukko jotka ei poistu ulos kopeista..
No kai siellä kopissa sentään ikkuna on? Jos ei ole niin ei sulla pitäisi olla pääsyä nettiinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rade kirjoitti:
Pidän kaupunkilaisesta elämäntavasta, jossa kaiken keskipiste ei ole oma koti ja siellä oleminen. Tällöin asunnon koko tai säilytystilat eivät ole kovin oleellista.
Ympärillä asuu paljon ihmisiä - kavereita, harrastustuttuja ja sukulaisia.
Mahdollisuus tutustua vaikka päivittäin uuteen ihmiseen. Tapaa ihmisiä hyvin eri taustoista ja lähtökohdista ja siten oppii ymmärtämään ihmisiä ja elämää hyvinkin laajasti.
Paljon harrastuksia, kulttuuria, ravintoloita ja elämyksiä. Uutta ja mielenkiintoista tekemistä on enemmän kuin kalenteri antaa myöten.
Töihin on lyhyt matka ja lähistöllä useita potentiaalisia työpaikkoja. Töitä voi tehdä etänä kotona, toimistolla tai monessa muussa tilassa kaupungilla.
En pidä autoiluista vaikka auton omistankin. Kaupungissa pystyy olemaan melko riippumaton autoilusta.
Toki haittapuoliakin on, mutta tämä näin positiviisesti ajateltuna. Saattaisin toki viihtyä maallakin.
Ei minunkaan elämäni keskipiste ole koti, vaan luonto. Lähden aamulla, pakkaan eväät ja tarvittavat tavarat ja palaan illalla. Tapaan perhettäni ja sukulaisiani päivittäin, lisäksi voin mennä tapahtumiin ja lähimpään kaupunkiin jos haluaisin tutustua uusiin ihmisiin, se tosin onnistuu netissäkin. Minulla tosin on niin tiivis lähipiiri, etten koe tarvetta etsiä uusia tuttavuuksia joka päivä. Minullakin on paljon harrastuksia, ne eivät vain ole riippuvaisia muiden tiloista, vaan voin tehdä kaikkia isossa asunnossani, ilman aikarajoituksia tai muiden häirintää. Täällä on työpaikkoja myös. Uutta ja mielenkiintoista tekemistä löytyy täältäkin, valtaosan ajastani metsän lisäksi vietän kirjastossa, ystävien luona tai kahviloissa. Mitä tarkoitat "kulttuurilla ja elämyksillä" ? Nimeä ihan konkreettisia asioita kiitos. Sulla on varmaan mökki jossain luonnon keskellä minne pakenet kaupungin kiireitä?
Tässäpä sulle elämys: Kuljet joenvartta kohti koskea, jossa näet useita vesilintuja; otat kiikarit esiin ja näet isokoskelon poikasia ja sorsia. Jatkat matkaa metsään, jossa löydät sekä ilveksen, että ketun jäljet. Syöt marjoja sekä ketunleipää, ja valokuvaat metsää. Tulet aukealle, jossa on peurojen ruokintapaikka. Näet metsän toisella laidalla kaksi peuraa jotka kuulivat sinut ja siirtyvät kauemmas. Ilta hämärtyy ja alat hahmottaa tähtiä ja nousevan Kuun, jonka valossa astelet kotiin - ei valosaastetta kuten kaupungissa. Ihanan hiljaisuuden rikkoo vain ketun huuto jossain kaukaa. Näitä kokemuksia ja tätä elämää ei mitkään kahvilat ja teatteri voita. En ole koskaan tuntenut olevani yhtä elossa kuin metsässä.
En keksi tylsempää tapaa viettää aikaa kuin vesilintujen kiikarointi.
t. koko ikänsä kaupungissa asunut
Selvä, unohda sitten ne linnut. Sinusta ei olisi hienoa nähdä peuroja luonnossa ja löytää suurpedon jälkiä? Olet varmaan niin vieraantunut luonnosta ettet edes nää yötaivasta valosaasteen takia tai tunnistaisi ketun huutoa ketuksi. Ne ovat aina ne "koko elämänsä kaupungissa asuneet" jotka päätyvät vanhempana maalle kun tulee kriisi ikääntymisen ja elämän kanssa, ja sitten todetaan että olisi pitänyt jättää meluisa ja kiireinen kaupunki ajat sitten. Usko pois, et ole ainoa. ;) Toivottavasti et päädy minun kylääni, koska luonnon vihaajia ei hyvällä katsota.
No jos muutan landelle, niin musta tulis yhteiskunnan elätti. Ajo-oikeutta en voi sairauden takia voi saada. Kaupungissa voi sentään tehdä uraa.
Syrjäytyneet ja masentuneet asuvat yleensä kaupungeissa, juurikin näissä pienissä koirankopeissa. Riittää että kauppa on lähellä, se on ainut minne poistutaan kotoa. Jos asuisi maalla olisi oikeasti tehtävää ja uutta koettavaa joka päivä, eikä tarvitsisi asua itsariyksiössä ja maksaa siitä jäätävää hintaa, vaan saisi hoitaa omaa kotia ja pihaa.
Vierailija kirjoitti:
No jos muutan landelle, niin musta tulis yhteiskunnan elätti. Ajo-oikeutta en voi sairauden takia voi saada. Kaupungissa voi sentään tehdä uraa.
Onko elämäsi tärkein asia työnteko? Surullista.
Miten huomaa vuodenajat? No kyllä kaupungissa on luontoa, ylläri ylläri! Asun Hgin kantakaupungissa ja näen ikkunastani esim. puita ja merta - ja enemmän vielä tietysti kun lähden ulos kävelylle, lähialueilla on mm. metsäpolkuja ja peltoakin. No ei se tietenkään sama ole kuin maaseudulla, mutta riittää mulle hyvin, mikään viherpeukalo en ole, omaa maapalstaa en kaipaa.