Lue keskustelun säännöt.
Koiran ulkoiluttaja: Älä jäykisty koirasi kanssa tuijottamaan lähestyvää koiraa
21.07.2023 |
Pitkän suoran tien päässä toinen koira jäykistyy paikalleen ja tuijottaa kiinteästi ja hievahtamatta omaa koiraani. Tuijottajan hihnan toisessa päässä kaivetaan kännykkä esiin, nythän on hyvää aikaa surffailla, kun koira kerran jököttää paikallaan. Minä ja koirani lähestymme rauhallisesti usean minuutin ajan, yritän saada katsekontaktia somettajaan saadakseni jonkinlaisen vihjeen siitä, onko homma hanskassa vai ei. Oma koirani jännittyy askel askeleelta toisen vain tuijottaessa herkeämättä. Omistaja vilkaisee meitä välillä, mutta ei tee elettäkään laukaistakseen tilannetta. Käännyn kannoillani, ja lähdemme oman koirani kanssa takaisin tulosuuntaan. Ei kannata ottaa riskiä siitä, mitä tapahtuu koirien kohdatessa.
Koiran omistaja, opeta koirasi olemaan jäykistymättä tuijottamaan muita koiria! Se ei ole kovin vaikeaa. Jäykkänä tuijottava koira on toiselle koiralle aina mahdollinen uhka. Sinä koiran laumanjohtajana päätät, koska pysähdytään, ja voit vaikuttaa tilanteeseen. Koirasi ei saa päättää, koska pysähdytte tuijottelemaan, vaan se on sinun päätöksesi. Osoita omalla käytökselläsi myös muille ulkoileville, että hallitset oman koirasi.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle onko ajat muuttuneet, olen kohta taas koiranomistaja. Viimeksi mulla oli koira 13 vuotta sitten ja silloin koiralenkit oli sosiaalisia, koirat haistelivat toisiaan ja me ihmiset rupattelimme niitä näitä. Saatiin paljon tuttuja joihin tuli vuosien aikana koiralenkeillä tutustuttua. Nyt käyn toisinaan kaverini kanssa hänen koirien kanssa lenkillä ja kaikki vastaantulevat vaan menevät ohi. Jos koira vähänkin haluaa haistelemaan kaverin koiria, niin äkkiä omistaja kaivaa namin esiin ja kouluttaa koiraa vaan ohittamaan. Samaa tekee myös kaverini. Eikö enää koirat tervehdi toisiaan?
No ei ja sille on hyvä syy. Lue vaikka viimeiset 3sivua tästä keskustelusta, niin se selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän koira jää paikoilleen, kun sieltä on tulossa oikein kiva tyttö.
Alkaako sillä seisoo?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle onko ajat muuttuneet, olen kohta taas koiranomistaja. Viimeksi mulla oli koira 13 vuotta sitten ja silloin koiralenkit oli sosiaalisia, koirat haistelivat toisiaan ja me ihmiset rupattelimme niitä näitä. Saatiin paljon tuttuja joihin tuli vuosien aikana koiralenkeillä tutustuttua. Nyt käyn toisinaan kaverini kanssa hänen koirien kanssa lenkillä ja kaikki vastaantulevat vaan menevät ohi. Jos koira vähänkin haluaa haistelemaan kaverin koiria, niin äkkiä omistaja kaivaa namin esiin ja kouluttaa koiraa vaan ohittamaan. Samaa tekee myös kaverini. Eikö enää koirat tervehdi toisiaan?
Nykyään koirille pitää olla omat kaverit, muihin ei saa ottaa kontaktia. Emmehän me muutkaan ota kontaktia muihin kuin tuttuihin ihmisiin. Eikä saa pilata toisten koulutuksia. Eikä häiritä puheella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaista käytöstä, jota ap kuvaili.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ulkoiluttavat koiraa. Eikä koira heitä.
Ja ottavat muutkin huomioon.jep, sama täällä. Tulee aina mieleen että jahas "koirakoulussa" on käyty kun noin 2-3m ennen kohtaamista pysähdytään oman sessensä kanssa odottamaan pyhä ilme naamallaan että minä hoidan sen ohituksen..ja kyllä se koira sieltä yleensä päin yrittää ja parhaillaan päästetään vielä takaapäin nilkoille. Oma koiranikin osaa olla reaktiivinen ja silloin paras temppu on se että se ohitus hoidetaan pois alta, kun kumpikin kävelee, tilanne on ohi paljon nopeammin..mutta ei ole järjellä kaikkia siunattu.
Tulee mieleen, että automaattisesti pysähtyvät ovat kai vastuun välttelijöitä. Sen sijaan, että he hoitaisivat osuutensa nopeassa ohituksessa, he passivoituvat täysin ja logiikka ilmeisesti on: "Minä en tehnyt mitään, joten en voi olla syyllinen mihinkään. Hoida sinä tämä, sillä minä en rupea kanssasi minkäänasteiseen yhteispeliin!" (Vrt. liikenteen ajoneuvon kuljettaja, jonka ajotapa ei hetkellisesti tarkasteltuna ole sääntöjen vastaista, mutta kokonaisuudessaan häiritsee liikenteen sujuvuutta; itsekäs, muista piittaamaton käyttäytyminen periaatteella "koska voin"? "Koska en halua nyt kohdata vastuuta siitä, että maailmassa on muitakin, kuin minä"?)
Ehkä tämä käytös rutiininomaisena perustuu virheiden [neuroottiseen] pelkoon... jolloin ratkaisu on just se "käsien pesu" vieraiden kohtaamisista. Muiden epämukavuus - omankin koiran epämukavuus - lienee toissijaista siihen nähden, että sosiaalisten tilanteiden pelkääjä tekisi jotain "tyhmää".
Kieltäytymällä vastuullisuudesta turvataan oma viattomuus, ja vältetöän ahdistus? Täydellinen passivoituminen kun on näennäisesti niin viatonta...
Rutiininomainen seisahtaminen kai viestittää koiralle, että kohtaamiset ovat aina niin erikoisia, ettei edes liikkua voi.
Mieleesi ei juolahda, että osalle meistä nuo ohitukset eivät oikeasti ole ongelma? Koira joskus pysähtyy, jos tahtoo katsella toista koiraa ja minä sallin sen. Miksi en sallisi, kai koira saa koiraa katsoa? Jos sinun koirasi on reaktiivinen ja sinä hysteerinen, ongelma ei ole millään tavalla minun.
Kyse ei ole mistään vastuunoton pelosta, eihän tuollaisessa ohitustilanteessa OLE mitään vastuuta. Se, että oletat että heti tapahtuu jotain kamalaa kun kaksi koiraa ohittaa, kertoo paljon enemmän sinusta kuin ohitustilanteista noin yleensä.
Seuraavaksi varmaan alat vaatia, että ihmisetkään eivät KOSKAAN seiso missään julkisilla paikoilla, koska eihän siitä ohittamisesta tule mitään, jos toinen välttelee vastuuta ja vaan SEISOO, ja odottaa toisen kantavan sen haastavan ja vaativan ohitustilanteen vastuun.
Mieleesi ei juolahda, että kaikkien koirat eivät ohita sujuvasti, kun toiset jököttävät?
Not my problem
Kun täällä ilmeisesti on koirista tietäviä, niin kysäsen;
mistä vois johtua, jos ulkoillessa vastaantulevat koirat tuijottaa ja haukkuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaista käytöstä, jota ap kuvaili.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ulkoiluttavat koiraa. Eikä koira heitä.
Ja ottavat muutkin huomioon.jep, sama täällä. Tulee aina mieleen että jahas "koirakoulussa" on käyty kun noin 2-3m ennen kohtaamista pysähdytään oman sessensä kanssa odottamaan pyhä ilme naamallaan että minä hoidan sen ohituksen..ja kyllä se koira sieltä yleensä päin yrittää ja parhaillaan päästetään vielä takaapäin nilkoille. Oma koiranikin osaa olla reaktiivinen ja silloin paras temppu on se että se ohitus hoidetaan pois alta, kun kumpikin kävelee, tilanne on ohi paljon nopeammin..mutta ei ole järjellä kaikkia siunattu.
Tulee mieleen, että automaattisesti pysähtyvät ovat kai vastuun välttelijöitä. Sen sijaan, että he hoitaisivat osuutensa nopeassa ohituksessa, he passivoituvat täysin ja logiikka ilmeisesti on: "Minä en tehnyt mitään, joten en voi olla syyllinen mihinkään. Hoida sinä tämä, sillä minä en rupea kanssasi minkäänasteiseen yhteispeliin!" (Vrt. liikenteen ajoneuvon kuljettaja, jonka ajotapa ei hetkellisesti tarkasteltuna ole sääntöjen vastaista, mutta kokonaisuudessaan häiritsee liikenteen sujuvuutta; itsekäs, muista piittaamaton käyttäytyminen periaatteella "koska voin"? "Koska en halua nyt kohdata vastuuta siitä, että maailmassa on muitakin, kuin minä"?)
Ehkä tämä käytös rutiininomaisena perustuu virheiden [neuroottiseen] pelkoon... jolloin ratkaisu on just se "käsien pesu" vieraiden kohtaamisista. Muiden epämukavuus - omankin koiran epämukavuus - lienee toissijaista siihen nähden, että sosiaalisten tilanteiden pelkääjä tekisi jotain "tyhmää".
Kieltäytymällä vastuullisuudesta turvataan oma viattomuus, ja vältetöän ahdistus? Täydellinen passivoituminen kun on näennäisesti niin viatonta...
Rutiininomainen seisahtaminen kai viestittää koiralle, että kohtaamiset ovat aina niin erikoisia, ettei edes liikkua voi.
Mieleesi ei juolahda, että osalle meistä nuo ohitukset eivät oikeasti ole ongelma? Koira joskus pysähtyy, jos tahtoo katsella toista koiraa ja minä sallin sen. Miksi en sallisi, kai koira saa koiraa katsoa? Jos sinun koirasi on reaktiivinen ja sinä hysteerinen, ongelma ei ole millään tavalla minun.
Kyse ei ole mistään vastuunoton pelosta, eihän tuollaisessa ohitustilanteessa OLE mitään vastuuta. Se, että oletat että heti tapahtuu jotain kamalaa kun kaksi koiraa ohittaa, kertoo paljon enemmän sinusta kuin ohitustilanteista noin yleensä.
Seuraavaksi varmaan alat vaatia, että ihmisetkään eivät KOSKAAN seiso missään julkisilla paikoilla, koska eihän siitä ohittamisesta tule mitään, jos toinen välttelee vastuuta ja vaan SEISOO, ja odottaa toisen kantavan sen haastavan ja vaativan ohitustilanteen vastuun.
Sanot aikaisempaa hysteeriseksi, mutta itse käytät capslockia saadaksesi asiasi kerrottua 😀 ööö.... ota selvää koirankoulutuksesta asiantuntevista lähteistä ja yritä sisäistää lukemasi, koska tuota edellistä kommenttia et näemmä edes yrittänyt ymmärtää ennen kuin tulit vaahtoamaan. Sanonpa vielä että jos n.90% pysähtyjistä on ongelmatapauksia jotka yrittää hyökätä päälle, niin mistä ihmeestä vastaantulija tietää, että juuri se sinun koirasi vain katsoo? Tuo prosenttimäärä oli vain kaunisteltu totuus. Täälläpäin jokaikinen pysähtyjä on ihan aina ja joka kerta ollut ongelmatapaus. Ne jotka kulkevat eteenpäin, niin arviolta 80-90% käyttäytyy hyvin. Eli olette niin sanotusti redflag ja tästä syystä ohittamisenne jännittää. Ei kukaan halua koiraansa sattuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaista käytöstä, jota ap kuvaili.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ulkoiluttavat koiraa. Eikä koira heitä.
Ja ottavat muutkin huomioon.jep, sama täällä. Tulee aina mieleen että jahas "koirakoulussa" on käyty kun noin 2-3m ennen kohtaamista pysähdytään oman sessensä kanssa odottamaan pyhä ilme naamallaan että minä hoidan sen ohituksen..ja kyllä se koira sieltä yleensä päin yrittää ja parhaillaan päästetään vielä takaapäin nilkoille. Oma koiranikin osaa olla reaktiivinen ja silloin paras temppu on se että se ohitus hoidetaan pois alta, kun kumpikin kävelee, tilanne on ohi paljon nopeammin..mutta ei ole järjellä kaikkia siunattu.
Tulee mieleen, että automaattisesti pysähtyvät ovat kai vastuun välttelijöitä. Sen sijaan, että he hoitaisivat osuutensa nopeassa ohituksessa, he passivoituvat täysin ja logiikka ilmeisesti on: "Minä en tehnyt mitään, joten en voi olla syyllinen mihinkään. Hoida sinä tämä, sillä minä en rupea kanssasi minkäänasteiseen yhteispeliin!" (Vrt. liikenteen ajoneuvon kuljettaja, jonka ajotapa ei hetkellisesti tarkasteltuna ole sääntöjen vastaista, mutta kokonaisuudessaan häiritsee liikenteen sujuvuutta; itsekäs, muista piittaamaton käyttäytyminen periaatteella "koska voin"? "Koska en halua nyt kohdata vastuuta siitä, että maailmassa on muitakin, kuin minä"?)
Ehkä tämä käytös rutiininomaisena perustuu virheiden [neuroottiseen] pelkoon... jolloin ratkaisu on just se "käsien pesu" vieraiden kohtaamisista. Muiden epämukavuus - omankin koiran epämukavuus - lienee toissijaista siihen nähden, että sosiaalisten tilanteiden pelkääjä tekisi jotain "tyhmää".
Kieltäytymällä vastuullisuudesta turvataan oma viattomuus, ja vältetöän ahdistus? Täydellinen passivoituminen kun on näennäisesti niin viatonta...
Rutiininomainen seisahtaminen kai viestittää koiralle, että kohtaamiset ovat aina niin erikoisia, ettei edes liikkua voi.
Mieleesi ei juolahda, että osalle meistä nuo ohitukset eivät oikeasti ole ongelma? Koira joskus pysähtyy, jos tahtoo katsella toista koiraa ja minä sallin sen. Miksi en sallisi, kai koira saa koiraa katsoa? Jos sinun koirasi on reaktiivinen ja sinä hysteerinen, ongelma ei ole millään tavalla minun.
Kyse ei ole mistään vastuunoton pelosta, eihän tuollaisessa ohitustilanteessa OLE mitään vastuuta. Se, että oletat että heti tapahtuu jotain kamalaa kun kaksi koiraa ohittaa, kertoo paljon enemmän sinusta kuin ohitustilanteista noin yleensä.
Seuraavaksi varmaan alat vaatia, että ihmisetkään eivät KOSKAAN seiso missään julkisilla paikoilla, koska eihän siitä ohittamisesta tule mitään, jos toinen välttelee vastuuta ja vaan SEISOO, ja odottaa toisen kantavan sen haastavan ja vaativan ohitustilanteen vastuun.
Mieleesi ei juolahda, että kaikkien koirat eivät ohita sujuvasti, kun toiset jököttävät?
Not my problem
Niimpä, prinsessa sutturansa kanssa. Koko maailma on teitä varten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kävelisitte jalkakäytävää pitkin ja suoran toisessa päässä seisoisi henkilö joka tuijottaa teitä silmiin koko sen matkan kun lähestytte, ei mitenkään rennosti paikallaan seisten vaan selvästi jännittyneenä, vähän jo kuin valmistautuen syöksymään kohti, mitä tekisitte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle onko ajat muuttuneet, olen kohta taas koiranomistaja. Viimeksi mulla oli koira 13 vuotta sitten ja silloin koiralenkit oli sosiaalisia, koirat haistelivat toisiaan ja me ihmiset rupattelimme niitä näitä. Saatiin paljon tuttuja joihin tuli vuosien aikana koiralenkeillä tutustuttua. Nyt käyn toisinaan kaverini kanssa hänen koirien kanssa lenkillä ja kaikki vastaantulevat vaan menevät ohi. Jos koira vähänkin haluaa haistelemaan kaverin koiria, niin äkkiä omistaja kaivaa namin esiin ja kouluttaa koiraa vaan ohittamaan. Samaa tekee myös kaverini. Eikö enää koirat tervehdi toisiaan?
Nykyään koirille pitää olla omat kaverit, muihin ei saa ottaa kontaktia. Emmehän me muutkaan ota kontaktia muihin kuin tuttuihin ihmisiin. Eikä saa pilata toisten koulutuksia. Eikä häiritä puheella.
Ihmiset ottaa hommat vähän liian vakavasti. Se on koira!
Tämä on juuri se syy, miksi koirat tai koiraihmiset eivät kiinnosta minua. Kuljetaan nokka pystyssä ja ollaan ylpeitä sairaista ja jalostetuista muotovalioista niin kovin, että edes uusiin ihmisiin tutustuminen ei kiinnosta, kun meillä on nämä säännöt.
Lapsetkin saavat tässä maassa olla vapaammin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on remmirähisijä. Joidenkin koirien ohittaminen sujuu vaivatta, koirani ei noteeraa kaikkia koiria mitenkään. En tiedä miksi joihinkin suhtautuu niin, että juuri kun toinen koira on kohdalla niin alkaa haukkuminen ja hyökkäily. Koiraa on käytetty pennusta saakka koirakoulussa ja näitä tilanteita on opeteltu. Koira on iso (40kg) mutta otamme sen aina tukevasti kiinni ja lapsi ei saa taluttaa koiraa juuri tämän takia. Muuten koira kävelee hihnassa kuin unelma, ei vedä vaan kävelee rauhallisesti rinnalla. Harmillista, mutta en tiedä mitä olisi pitänyt toisin tehdä. Rähinä alkoi vasta n.1-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaista käytöstä, jota ap kuvaili.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ulkoiluttavat koiraa. Eikä koira heitä.
Ja ottavat muutkin huomioon.jep, sama täällä. Tulee aina mieleen että jahas "koirakoulussa" on käyty kun noin 2-3m ennen kohtaamista pysähdytään oman sessensä kanssa odottamaan pyhä ilme naamallaan että minä hoidan sen ohituksen..ja kyllä se koira sieltä yleensä päin yrittää ja parhaillaan päästetään vielä takaapäin nilkoille. Oma koiranikin osaa olla reaktiivinen ja silloin paras temppu on se että se ohitus hoidetaan pois alta, kun kumpikin kävelee, tilanne on ohi paljon nopeammin..mutta ei ole järjellä kaikkia siunattu.
Tulee mieleen, että automaattisesti pysähtyvät ovat kai vastuun välttelijöitä. Sen sijaan, että he hoitaisivat osuutensa nopeassa ohituksessa, he passivoituvat täysin ja logiikka ilmeisesti on: "Minä en tehnyt mitään, joten en voi olla syyllinen mihinkään. Hoida sinä tämä, sillä minä en rupea kanssasi minkäänasteiseen yhteispeliin!" (Vrt. liikenteen ajoneuvon kuljettaja, jonka ajotapa ei hetkellisesti tarkasteltuna ole sääntöjen vastaista, mutta kokonaisuudessaan häiritsee liikenteen sujuvuutta; itsekäs, muista piittaamaton käyttäytyminen periaatteella "koska voin"? "Koska en halua nyt kohdata vastuuta siitä, että maailmassa on muitakin, kuin minä"?)
Ehkä tämä käytös rutiininomaisena perustuu virheiden [neuroottiseen] pelkoon... jolloin ratkaisu on just se "käsien pesu" vieraiden kohtaamisista. Muiden epämukavuus - omankin koiran epämukavuus - lienee toissijaista siihen nähden, että sosiaalisten tilanteiden pelkääjä tekisi jotain "tyhmää".
Kieltäytymällä vastuullisuudesta turvataan oma viattomuus, ja vältetöän ahdistus? Täydellinen passivoituminen kun on näennäisesti niin viatonta...
Rutiininomainen seisahtaminen kai viestittää koiralle, että kohtaamiset ovat aina niin erikoisia, ettei edes liikkua voi.
Mieleesi ei juolahda, että osalle meistä nuo ohitukset eivät oikeasti ole ongelma? Koira joskus pysähtyy, jos tahtoo katsella toista koiraa ja minä sallin sen. Miksi en sallisi, kai koira saa koiraa katsoa? Jos sinun koirasi on reaktiivinen ja sinä hysteerinen, ongelma ei ole millään tavalla minun.
Kyse ei ole mistään vastuunoton pelosta, eihän tuollaisessa ohitustilanteessa OLE mitään vastuuta. Se, että oletat että heti tapahtuu jotain kamalaa kun kaksi koiraa ohittaa, kertoo paljon enemmän sinusta kuin ohitustilanteista noin yleensä.
Seuraavaksi varmaan alat vaatia, että ihmisetkään eivät KOSKAAN seiso missään julkisilla paikoilla, koska eihän siitä ohittamisesta tule mitään, jos toinen välttelee vastuuta ja vaan SEISOO, ja odottaa toisen kantavan sen haastavan ja vaativan ohitustilanteen vastuun.
Mieleesi ei juolahda, että kaikkien koirat eivät ohita sujuvasti, kun toiset jököttävät?
Not my problem
Tämähän on nimenomaan sitä vastuunvälttelyä mistä aikasempi kommentoija puhui. Hyvin päästiin todistamaan jököttäjien mielenmaisemaa. Alkakaa kaikki tekemään samaa mitä itse meinasin, eli kääntykää kannoillanne ja löntystäkää oikein hitaasti eteenpäin, jotta takana oleva jököttäjä joutuu tekemään päätöksen ohittamisestanne tai kääntymisestä! Niin alan itse toimimaan joka kerta, koska "not my problem"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä on se ongelma? Joku koira jää odottamaan ja vastaantulevan koiranomistajan hermot eivät pidä, koska minä ja minun koirani ja minun säännöt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaista käytöstä, jota ap kuvaili.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ulkoiluttavat koiraa. Eikä koira heitä.
Ja ottavat muutkin huomioon.jep, sama täällä. Tulee aina mieleen että jahas "koirakoulussa" on käyty kun noin 2-3m ennen kohtaamista pysähdytään oman sessensä kanssa odottamaan pyhä ilme naamallaan että minä hoidan sen ohituksen..ja kyllä se koira sieltä yleensä päin yrittää ja parhaillaan päästetään vielä takaapäin nilkoille. Oma koiranikin osaa olla reaktiivinen ja silloin paras temppu on se että se ohitus hoidetaan pois alta, kun kumpikin kävelee, tilanne on ohi paljon nopeammin..mutta ei ole järjellä kaikkia siunattu.
Niin ärsyttävää, kun on itse kouluttanut sujuvan ohittajan, jotta lenkillä käynti olisi kivaa ja helppoa, ja sitten joutuu useamman tämmöisen pattitilanteen vielä ratkaisemaan muiden puolesta jokaisella lenkillä. Lähtökohdan pitäisi olla se, että ne, jotka osaavat kulkea sujuvasti, kulkevat, ja ne, joilta ei onnistu, väistävät.
Jännä kyllä, ei minulla ja minun koirilla ole mitään tuommoista ongelmaa. Ohitetaan muut koirat ihan sujuvasti, jököttää ne sitten paikoillaan tai haukkuu remmi kireällä. Ei ole tullut edes mieleen, että "ratkaisen hankalia pattitilanteita" joka lenkillä ihan vaan kävelemällä normaalisti ohi.. Eniten ärsyttää ne joitten koirat kulkee pitkässä hihnassa (tai ilman hihnaa) ja omistajat päästää ne iholle asti kysymättä, mutta onneksi suurin osa kysyy että sopiiko nuuskia. Ja sit voi arvioida onko kyseessä sellainen koira ja omistaja jonka kanssa kannattaa yrittää tehdä tuttavuutta. 11 vuodessa on aika hyvin tullut opittua millaisten koirien kanssa oma todennäköisesti tulee toimeen ja millaisten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota ulkoilutilanteista stressiä, yleensä harjoittelemme kohtaamisia, joskus tulee tuijottelua, pysähtymisiäkin. Riippuen vastakumppanista ratkaistaan tilanne joko ennakoinnilla tai vaikka harhauttamalla esim. niin, että menen koirani eteen peittämään tuijotustilanteen tai keksin jonkun pikku tehtävän nopeasti, jonka tiedän koirani osaavan. Jos vastapuolen tuijottajan kävelyttäjä ottaa kontaktia jotenkin, tilanne voi ratketa muutenkin.
Koirani on peruskoulutettu, aika rauhallinen, mutta toisista koirista kiinnostunut. En pidä pahana toisen koiran tervehtimistä, mikäli asiasta keskustellaan etukäteen ja tilanne on muuten sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle onko ajat muuttuneet, olen kohta taas koiranomistaja. Viimeksi mulla oli koira 13 vuotta sitten ja silloin koiralenkit oli sosiaalisia, koirat haistelivat toisiaan ja me ihmiset rupattelimme niitä näitä. Saatiin paljon tuttuja joihin tuli vuosien aikana koiralenkeillä tutustuttua. Nyt käyn toisinaan kaverini kanssa hänen koirien kanssa lenkillä ja kaikki vastaantulevat vaan menevät ohi. Jos koira vähänkin haluaa haistelemaan kaverin koiria, niin äkkiä omistaja kaivaa namin esiin ja kouluttaa koiraa vaan ohittamaan. Samaa tekee myös kaverini. Eikö enää koirat tervehdi toisiaan?
Mun koira kun tuli mulle about sen 13 vuotta sitten, ajattelin kans että koirien kuuluu olla sosiaalisia ja nuuskutella muitten koirien kanssa, ja kuuluu käydä koirapuistoissa jne. No, näin toimimalla koira sitten muutaman kerran pelästyi jotain isompaa koiraa pahan kerran ja lopulta siitä tuli remmirähjä. Sitä työstettiin sit muutama vuosi pois ja nykyään meillä sujuu lenkit oikein hyvin. Toisen koiran kanssa en ole halunnut toistaa samoja virheitä, joten ei moikkailla lenkillä. Ehkä jonkun toisen, rohkeamman rodun kanssa olisi erilaista.
Niin välillä koira ohittaa hienosti, ei ole tippaakaan kiinnostunut vastaantulevista ja välillä saa hepulin. Yleensä alueella ulkoilevat koirat ainakin näöltä tunnen niin voin ennakoida kenen kohdalla rähinä mahdollinen. Tosin tämäkään ei ole koira kohtaista. Välillä ei kiinnosta tippaakaan se koira, jolle viimeksi rähisi. Ota nyt näiden turrien sielunelämästä selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somettaminen koiralenkillä on väärin ja omalla käytöksellä viestitään myös vastaantuleville, mutta muuten kirjoituksessa on muutamia asiavirheitä.
Laumanjohtajamyytit on aikaa sitten kumottu ja nykyään niihin uskovat enää ne, jotka käyttävät koiralle haitallisia koulutusmetodeja. Lisäksi, koiralle on täysin luonnollista jäykistyä ja osoittaa kiinnostusta vastaantulevaa lajitoveria kohtaan. Etenkin jos on kyseessä epävarma koira, sen on hyvin vaikea kääntää huomionsa pois lähestyvästä koirasta, jonka se pelkää olevan uhka. Kun törmäät tällaiseen tuijottelevaan koiraan, et voi ikinä tietää mitä sillä on taustalla ja missä vaiheessa sen kouluttaminen on menossa.
Nuorelle koiralle tuo vallankin on normaalia.
Ja muutenkin, ihmisellä -ja koiralla- on täysi oikeus seisoskella tuijottelemassa missä lystää, kunhan ei tuki tietä. Vastaantulijan asia on sitten kouluttaa koiransa niin, että ohitukset onnistuu.
Itselläni oli 3,5 kk pennun kanssa männäviikolla kiintoisa tilanne. Haahuiltiin tuossa NURMIKOLLA pyörätien vierssä, ja penikka istahti ihmettelemään maailmaa. Takaa tuli joku suttura kolmen kääpiöpinserin kanssa ja rääkyi meille kaukaa: "VOITTEKO MENNÄ ETEENPÄIN!!!!" Olin aivan äimistynyt, mutta vastasin, että tämä on pentu, ja sen täytyy saada istuskella jos tahtoo.
Suttura kääntyi kannoillaan ja lähti raahaamaan pinserilaumaansa päinvastaiseen suuntaan kantapäät raivosta paukkuen.
Seuraavaksi nämä maailman omistajat varmaan yrittävät säädellä, mitä vauhtia toisen koirakon tulee kävellä, ettei vaan joudu omia koiriaan kouluttamaan -tai miettimään, kannattaako ottaa rotu jota ei osaa hanskata.
Tuommoisia on yhä enemmän liikkeellä, minä, minun koirat, voivatko muut älytä olla pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Eräs kokenut koiranomistaja sanoi minulle, että koirien pitäisi lenkillä saada haistella toisiaan, että se on väärin, jos omistaja ei jaksa jäädä edes hetkeksi paikalleen, että koira voisi nuuhkia vastaantulevaa koiraa.
Itse olen samaa mieltä, pikku ärähdykset eivät haittaa.
Kaikki koirat eivät pidä toisistaan. Sinäkään tuskin pidät kaikista ihmisistä. Miksi ottaa joka kerta riski, että koirat eivät tulekaan toimeen ja sattuu jotain. "Ei tää mitään tee" on ehkä pelottavinta mitä voi kuulla omistajan suusta, kun koiransa lähestyy. Se on hittovie koira eikä siitä voi sanoa täysin varmaksi mitä se milloinkin tekee.
Sitä varten niillä on taluttajat, että vievät uhkaavasta tilanteesta pois.
Niin tai sitä varten etteivät edes lähde leikkimään koiransa terveydellä tai hengellä. Et sinä sitä tiedä millainen ihminen ja koira sieltä vastaan tulee.
Emme suostu pelkäämään.
Kukaan ei voi vastata kuin omasta koirastaan ja sen koulutuksesta. Nämä mestarikouluttajat varmasti osaavat kouluttaa omansa ohittamaan mitä vaan, joten tehkää se, älkääkä kitiskö netissä.
Meidän koira on 7 kk. Se voi jonkun silmään näyttää aikuiselta, jonka pitäisi jo osata, mutta se on ihan pentu, ja murrosikääkin pukkaa jo. Yritän parhaani kiertää kaukaa, pitää koiran liikkeessä ja huomion itsessäni, mutta aina se ei onnistu. Pahimmassa pattitilanteessa koppaan sen syliin. Koira on ensimmäiseni, joten itselläni on paljon opeteltavaa, vaikka ollaan käyty monet pentukurssit ja hihnakurssit. Kaupunkiympäristössä tulee yllättäviä tilanteita esimerkiksi kulman takaa. Joskus vaan huomioni on niin kiinni omassa koirassa, etten tajua varautua ohitukseen ajoissa, kun en huomannut lähestyvää koiraa. Ja pidemmällä lenkillä voi tulla oikea (ei some) tarve katsoa puhelinta.
Et voi tietää toisen koirakon tilannetta, joten keskity omaan koiraasi.
Kertokaa mulle onko ajat muuttuneet, olen kohta taas koiranomistaja. Viimeksi mulla oli koira 13 vuotta sitten ja silloin koiralenkit oli sosiaalisia, koirat haistelivat toisiaan ja me ihmiset rupattelimme niitä näitä. Saatiin paljon tuttuja joihin tuli vuosien aikana koiralenkeillä tutustuttua. Nyt käyn toisinaan kaverini kanssa hänen koirien kanssa lenkillä ja kaikki vastaantulevat vaan menevät ohi. Jos koira vähänkin haluaa haistelemaan kaverin koiria, niin äkkiä omistaja kaivaa namin esiin ja kouluttaa koiraa vaan ohittamaan. Samaa tekee myös kaverini. Eikö enää koirat tervehdi toisiaan?