Lue keskustelun säännöt.
Koiran ulkoiluttaja: Älä jäykisty koirasi kanssa tuijottamaan lähestyvää koiraa
21.07.2023 |
Pitkän suoran tien päässä toinen koira jäykistyy paikalleen ja tuijottaa kiinteästi ja hievahtamatta omaa koiraani. Tuijottajan hihnan toisessa päässä kaivetaan kännykkä esiin, nythän on hyvää aikaa surffailla, kun koira kerran jököttää paikallaan. Minä ja koirani lähestymme rauhallisesti usean minuutin ajan, yritän saada katsekontaktia somettajaan saadakseni jonkinlaisen vihjeen siitä, onko homma hanskassa vai ei. Oma koirani jännittyy askel askeleelta toisen vain tuijottaessa herkeämättä. Omistaja vilkaisee meitä välillä, mutta ei tee elettäkään laukaistakseen tilannetta. Käännyn kannoillani, ja lähdemme oman koirani kanssa takaisin tulosuuntaan. Ei kannata ottaa riskiä siitä, mitä tapahtuu koirien kohdatessa.
Koiran omistaja, opeta koirasi olemaan jäykistymättä tuijottamaan muita koiria! Se ei ole kovin vaikeaa. Jäykkänä tuijottava koira on toiselle koiralle aina mahdollinen uhka. Sinä koiran laumanjohtajana päätät, koska pysähdytään, ja voit vaikuttaa tilanteeseen. Koirasi ei saa päättää, koska pysähdytte tuijottelemaan, vaan se on sinun päätöksesi. Osoita omalla käytökselläsi myös muille ulkoileville, että hallitset oman koirasi.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä tuijottelutilanteista ratkeaisi sillä, että omistajat kommunikoisivat keskenään.
Mutta mieluummin altistetaan se oma koira rähjäykselle, kun pitää saada olla passiivisaggressiivinen ja oikeassa.
kommunikointia juu..järki pitäisi jo sanoa että sen koiran kanssa ei jäädä patsastelemaan keskelle tietä naureskellen että ei tää nyt halua tulla. Eihän liikenteessäkään pysähdytä loputtomiin arpomaan. Toinen julma totuus, jos kaupunkioloissa iso koira tuottaa jatkuvasti haasteita ohituksissa, niin pitäisikö miettiä rauhallisempaa asuinaluetta( juu kaikilla ei ole varaa) tai sitten jopa koirasta luopumista. Kaikki eivät sopeudu kaikkialle ja on se sille koirallekin hemmetin stressaava ulkoilla näin, puhumattakaan omistajasta. Enkä tarkoita nyt mitään kohtuullisen mittaista koulutusaikaa, jossa kuitenkin jo edistystä näkyy. Täydellisiä ohituksia ei tarvitse tullakaan, mutta kaiken vastuun jättäminen toiselle osapuolelle saa aikaan sen että muut alkaa jo huokailemaan kaukaa että ei taas toi parivaljakko..täälläkin päin on beagle joka vie mummoa, ymmärrän että rakas lemmikki, mutta ehkä mummolle löytyisi vähän kevyempi lenkkikaveri, niin ei muiden tarvitse jännittää sitä iholle ryntäävää beaglea..mummo siis kävelee huonosti ja välillä jopa kepin avulla eli katastrofin merkit ovat ilmassa.
Niin? Jos toinen naureskelee, häntä voi kauniisti pyytää vähän väistämään. Harva kieltäytyy.
Ei tarvitse tuhlata aikaa kiertoreitteihin tai passiivisaggressiiviseen patsasteluun. Ja kaikki tämä vain muutamalla lauseella!
Väistä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin pyytää ihmisiä myös pitämään koirat kytkettyinä. Meillä ei juuri nyt ole koiraa, mutta naapuri hankki koiran vajaa kaksi vuotta sitten ja lenkkeillään yhdessä monta kertaa viikossa.
Meidän lenkeillä on neljä kertaa hyökännyt irti oleva koira kimppuun näiden vajaan kahden vuoden aikana! Ja todellakaan tämä nuori koira ei ole tehnyt mitään provosoiva, vaan on kiltisti kävellyt pyörätiellä tai haistellut ruohoa. Kolme kerroista oli sellaista että saatiin huutaa suoraa huutoa että vieras koira lähti karkuun ja yksi onneksi uskoi vähemmästä.
Selvät traumat on jääneet tälle koiraparalle ja koira todellakin tuijottaa pelokkaasti, kun joku näiden hyökänneiden koirien näköinen koira tulee vastaan. Naapuri aikoi mennä syksyllä jollekin koiran kouluttajalle hakemaan apua pelokkkuuteen.
Itsekin ollaan taas mietitty koiran hankkimista. Täytyy varmaan hankkia joku pippurisumute lenkkejä varten.
Koiria vai omistajia vastaan tämä sumute?
Vierailija kirjoitti:
minä hoidan omani, hoitakaa te omanne. mutta älkää kiltit yrittäkö tulla moikkaamaan. koira kyllä moikkaisi mutta minä en jaksa ihmisiä.
Koira ei sovi epäsosiaalisille ihmisille. Koira on sosiaalinen eläin, ja sen ympäristö sosiaalinen. Tämän "kieltäminen" on koiran luonnollisuuden kieltämistä, ja siten brutaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen välillä niin että pysähdyn itse ja olen siinä niin kauan kunnes toinen lähtee liikkeelle
Miksi pysähdyt?
Ei ole kiire mihinkään.
Miettikää, jos liikenteessäkin olisi näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä tuijottelutilanteista ratkeaisi sillä, että omistajat kommunikoisivat keskenään.
Mutta mieluummin altistetaan se oma koira rähjäykselle, kun pitää saada olla passiivisaggressiivinen ja oikeassa.
kommunikointia juu..järki pitäisi jo sanoa että sen koiran kanssa ei jäädä patsastelemaan keskelle tietä naureskellen että ei tää nyt halua tulla. Eihän liikenteessäkään pysähdytä loputtomiin arpomaan. Toinen julma totuus, jos kaupunkioloissa iso koira tuottaa jatkuvasti haasteita ohituksissa, niin pitäisikö miettiä rauhallisempaa asuinaluetta( juu kaikilla ei ole varaa) tai sitten jopa koirasta luopumista. Kaikki eivät sopeudu kaikkialle ja on se sille koirallekin hemmetin stressaava ulkoilla näin, puhumattakaan omistajasta. Enkä tarkoita nyt mitään kohtuullisen mittaista koulutusaikaa, jossa kuitenkin jo edistystä näkyy. Täydellisiä ohituksia ei tarvitse tullakaan, mutta kaiken vastuun jättäminen toiselle osapuolelle saa aikaan sen että muut alkaa jo huokailemaan kaukaa että ei taas toi parivaljakko..täälläkin päin on beagle joka vie mummoa, ymmärrän että rakas lemmikki, mutta ehkä mummolle löytyisi vähän kevyempi lenkkikaveri, niin ei muiden tarvitse jännittää sitä iholle ryntäävää beaglea..mummo siis kävelee huonosti ja välillä jopa kepin avulla eli katastrofin merkit ovat ilmassa.
Niin? Jos toinen naureskelee, häntä voi kauniisti pyytää vähän väistämään. Harva kieltäytyy.
Ei tarvitse tuhlata aikaa kiertoreitteihin tai passiivisaggressiiviseen patsasteluun. Ja kaikki tämä vain muutamalla lauseella!
eli sä olet se joka hakee päivän sosiaaliset kontaktit muista koiranomistajista käyttäytymällä miten käyttäydyt? :D me muut haetaan ne ihan muualta kun lenkkipolulta, niin ei paljon kiinnosta random ihmisten kanssa alkaa juttelemaan että voisitko kiitos tehdä metrin tilaa vaan halutaan keskittyä omaan ulkoiluun. Mulla on paha tapa olettaa että valtaosalla on järki olemassa, aina välillä joutuu kyllä pettymään.
Minäkin tahtoisin liikenteessä keskittyä omaan ajamiseen... eikä aina kiinnostaisi random autoilijoita ym. huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minä hoidan omani, hoitakaa te omanne. mutta älkää kiltit yrittäkö tulla moikkaamaan. koira kyllä moikkaisi mutta minä en jaksa ihmisiä.
Eli koirasi on vain sinua varten.
Vierailija kirjoitti:
Koiratkin kyllä rauhoittuvat, jos taluttajaihmiset pysähtyisivät jutteleen toisilleen ystävällisesti ja rauhallisesti. Voisi seuraavalla kerralla jäädä rähinät sikseen, kun karvakuonot muistaisivat, että kavereitaan nuo ovat.
Näinhän sitä luulisi. Mutta kun se ei näytä käyvän. Vieraiden kanssa ei saa jutella. Sosiaaliset suhteet ovat muualla ja koirilla on omat koirakaverit ja uusia ei tarvita. Eikä näin voi käydäkään, koska toiset kierretään kaukaa eikä anneta koirille edes mahdollisuutta. Kumpikohan se on tärkeämpää, koiran sosiaalistuminen jokapäiväisissä aktiviteeteissa ( lenkittäähän pitää kuitenkin useamman kerran päivässä) vai sillin tällöin, kun tapaa *virallisen* koirakaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä tuijottelutilanteista ratkeaisi sillä, että omistajat kommunikoisivat keskenään.
Mutta mieluummin altistetaan se oma koira rähjäykselle, kun pitää saada olla passiivisaggressiivinen ja oikeassa.
kommunikointia juu..järki pitäisi jo sanoa että sen koiran kanssa ei jäädä patsastelemaan keskelle tietä naureskellen että ei tää nyt halua tulla. Eihän liikenteessäkään pysähdytä loputtomiin arpomaan. Toinen julma totuus, jos kaupunkioloissa iso koira tuottaa jatkuvasti haasteita ohituksissa, niin pitäisikö miettiä rauhallisempaa asuinaluetta( juu kaikilla ei ole varaa) tai sitten jopa koirasta luopumista. Kaikki eivät sopeudu kaikkialle ja on se sille koirallekin hemmetin stressaava ulkoilla näin, puhumattakaan omistajasta. Enkä tarkoita nyt mitään kohtuullisen mittaista koulutusaikaa, jossa kuitenkin jo edistystä näkyy. Täydellisiä ohituksia ei tarvitse tullakaan, mutta kaiken vastuun jättäminen toiselle osapuolelle saa aikaan sen että muut alkaa jo huokailemaan kaukaa että ei taas toi parivaljakko..täälläkin päin on beagle joka vie mummoa, ymmärrän että rakas lemmikki, mutta ehkä mummolle löytyisi vähän kevyempi lenkkikaveri, niin ei muiden tarvitse jännittää sitä iholle ryntäävää beaglea..mummo siis kävelee huonosti ja välillä jopa kepin avulla eli katastrofin merkit ovat ilmassa.
Niin? Jos toinen naureskelee, häntä voi kauniisti pyytää vähän väistämään. Harva kieltäytyy.
Ei tarvitse tuhlata aikaa kiertoreitteihin tai passiivisaggressiiviseen patsasteluun. Ja kaikki tämä vain muutamalla lauseella!
eli sä olet se joka hakee päivän sosiaaliset kontaktit muista koiranomistajista käyttäytymällä miten käyttäydyt? :D me muut haetaan ne ihan muualta kun lenkkipolulta, niin ei paljon kiinnosta random ihmisten kanssa alkaa juttelemaan että voisitko kiitos tehdä metrin tilaa vaan halutaan keskittyä omaan ulkoiluun. Mulla on paha tapa olettaa että valtaosalla on järki olemassa, aina välillä joutuu kyllä pettymään.
Minäkin tahtoisin liikenteessä keskittyä omaan ajamiseen... eikä aina kiinnostaisi random autoilijoita ym. huomioida.
Erittäin osuva vertaus.
Kun epäsosiaaliset ja rajoittuneet ihmiset ottavat koiria, koira ei ikinä pääse sosiaalistumaan. Kaikkea sitä kuuleekin.
Nimim. SEURAkoiran omistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen välillä niin että pysähdyn itse ja olen siinä niin kauan kunnes toinen lähtee liikkeelle
Miksi pysähdyt?
Ei ole kiire mihinkään.
Miettikää, jos liikenteessäkin olisi näin.
Ei minulla liikenteessäkään ole kiire mihinkään. Moottoritielläkin on kaksi kaistaa, jos 80km/h ei muka riitä.
Hiljaisuus ja katse on kommunikointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään tapasimme mitä viehättävimmän miehen ja hänen koiransa. Häntä ei tuijottelu tuntuneet haittaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä uutinen viimeistään todistaa, että nykyään koiranomistajien seassa on paljon aiempaa enemmän kahjoja. Tilanne on muuttunut parin viime vuoden aikana. https://yle.fi/a/74-20085679
Asiakkaat vainoavat eläinlääkäreitä niin, että osa tekee itsemurhan ja ainakin yksi käy Helsingistä käsin töissä Lapissa saakka. Eli etenkin Helsingin seudulla on hulluja koiran kusettajia, kun ei siellä kannata työskennellä eläinlääkärinä hullujen asiakkaiden takia.
Oletteko muuten huomannut kuinka aivan viime aikoina on pääkaupunkiseudulla alkanut olemaan paljon koiria, jotka eivät kestä edes sitä että joku kävelee ohitse kävelytiellä ilman koiraa? Niiden omistajat joutuu pitämään niitä hihnan varassa tai syöttämään niille herkkuja, kun koira ei kestä sitä, että jalankulkija vain kävelee ohitse. Todella outoa. Ja kyse on tilanteista, joissa on useampi metri tyhjää tilaa välissä.
Hyvä pointti. Ihmisten pitää kouluttaa koiransa niin, että niitä voi ulkoiluttaa kaduilla ja puistoissa ilman että räyhäävät tai muuten aiheuttavat harmia ohikulkijoille. Perusjuttu.
Itse jään monestikkin koirineni odottamaan, silloin kun vastaantulevalla on monia mahdollisuuksia poiketa eri suuntaan siitä kun missä me olemme. Jos vastaantulija ei tee elettäkään väistämiseen, niin lähden takaisin päin ja väistän kun mahdollisuus.
Ärsyttää ne jotka vaan jääräpäisesti tulee kohti vaikka tilaisuuksia toiseen suuntaan menemiseen on. Monilla tuntuu olevan se sama lenkki päivästä toiseen ja siitä ei voi poiketa mistään syystä.
Niin kovin kivaa vielä on, että kun olet metässä oman koirien kanssa ja ne tuijottavat herkkuja. Niin eikö se ohittaja pahimmillaan anna sen koiransa tulla meidän koiria kohti tuijottaan ja sitten siihen jäädään tuijottaa ties kuin pitkäksi aikaa. Joskus omat kerkii syödä taskun tyhjäksi nameista.
Koiratkin kyllä rauhoittuvat, jos taluttajaihmiset pysähtyisivät jutteleen toisilleen ystävällisesti ja rauhallisesti. Voisi seuraavalla kerralla jäädä rähinät sikseen, kun karvakuonot muistaisivat, että kavereitaan nuo ovat.