Koiran ulkoiluttaja: Älä jäykisty koirasi kanssa tuijottamaan lähestyvää koiraa
Pitkän suoran tien päässä toinen koira jäykistyy paikalleen ja tuijottaa kiinteästi ja hievahtamatta omaa koiraani. Tuijottajan hihnan toisessa päässä kaivetaan kännykkä esiin, nythän on hyvää aikaa surffailla, kun koira kerran jököttää paikallaan. Minä ja koirani lähestymme rauhallisesti usean minuutin ajan, yritän saada katsekontaktia somettajaan saadakseni jonkinlaisen vihjeen siitä, onko homma hanskassa vai ei. Oma koirani jännittyy askel askeleelta toisen vain tuijottaessa herkeämättä. Omistaja vilkaisee meitä välillä, mutta ei tee elettäkään laukaistakseen tilannetta. Käännyn kannoillani, ja lähdemme oman koirani kanssa takaisin tulosuuntaan. Ei kannata ottaa riskiä siitä, mitä tapahtuu koirien kohdatessa.
Koiran omistaja, opeta koirasi olemaan jäykistymättä tuijottamaan muita koiria! Se ei ole kovin vaikeaa. Jäykkänä tuijottava koira on toiselle koiralle aina mahdollinen uhka. Sinä koiran laumanjohtajana päätät, koska pysähdytään, ja voit vaikuttaa tilanteeseen. Koirasi ei saa päättää, koska pysähdytte tuijottelemaan, vaan se on sinun päätöksesi. Osoita omalla käytökselläsi myös muille ulkoileville, että hallitset oman koirasi.
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse todistin tossa talon vieressä tilannetta jossa kaksi tälläistä ihmistä törmäsivät toisiinsa lenkillä ja molemmat jäi seisomaan koriensa kanssa paikalleen eikä kumpikaan liikkunut.
Koirat alko haukkumaan toisilleen kun tilanne oli niin jännittynyt. Oli pakko jäädä seuraamaan miten tilanne purkaantuu kun oli sen verran huvittavaa :D
Ihan oikeesti opetelkaa kouluttamaan ne koiranne tai älkää ottako koiria.
no välillä tekisi mieli tehdä juuri toi sama, saan omani kyllä pidetty kiinni..pitääkin joku päivä testata kun on riittävän jääräpäisellä tuulella, hymyilisin vain viattomasti että koirakoulussa opetettiin näin :D Mut pahimmillaan varmaan istuttaisi siellä tunti sitten ja täällä liikkuu paljon muitakin koiria.
Missä koirakoulussa opetetaan näin? Olen yhden koirani kanssa käynyt pentukoulua ja siellä nimenomaan opetettiin, että ohittaminen koulutetaan niin, ettei jalat pysähdy. Jos tilanne vaatii kääntymisen, niin sekin tehdään ilman pysähtymistä. Opettaja oli kyllä muutenkin varsin hyvä. Pentuja ei päästetty söpösti leikkimään keskenään, vaikka sitä kysyttiinkin oppilaiden omistajien toimesta. Kouluttaja nimenomaan kielsi pysähtymiset ja kontaktit toisten koirien kanssa lenkeillä. Niin kuin pitääkin.
Liike on lääke, sen olen huomannut oman reaktiivisen kanssa hyvin nopeasti. Pahimmat ohitettavat ovat nämä jäkittävät (Huom. Ei katselevat, katselu on ok) ja vaanivat, nämä jotka heittäytyvät makuulle ja omista "ei saa" koiraansa liikkeelle. No, me tehdään omat ratkaisut, muut omansa. Onneksi kesällä on tilaa väistää ja talvellakin yleensä joku ratkaisu löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse todistin tossa talon vieressä tilannetta jossa kaksi tälläistä ihmistä törmäsivät toisiinsa lenkillä ja molemmat jäi seisomaan koriensa kanssa paikalleen eikä kumpikaan liikkunut.
Koirat alko haukkumaan toisilleen kun tilanne oli niin jännittynyt. Oli pakko jäädä seuraamaan miten tilanne purkaantuu kun oli sen verran huvittavaa :D
Ihan oikeesti opetelkaa kouluttamaan ne koiranne tai älkää ottako koiria.
no välillä tekisi mieli tehdä juuri toi sama, saan omani kyllä pidetty kiinni..pitääkin joku päivä testata kun on riittävän jääräpäisellä tuulella, hymyilisin vain viattomasti että koirakoulussa opetettiin näin :D Mut pahimmillaan varmaan istuttaisi siellä tunti sitten ja täällä liikkuu paljon muitakin koiria.
Missä koirakoulussa opetetaan näin? Olen yhden koirani kanssa käynyt pentukoulua ja siellä nimenomaan opetettiin, että ohittaminen koulutetaan niin, ettei jalat pysähdy. Jos tilanne vaatii kääntymisen, niin sekin tehdään ilman pysähtymistä. Opettaja oli kyllä muutenkin varsin hyvä. Pentuja ei päästetty söpösti leikkimään keskenään, vaikka sitä kysyttiinkin oppilaiden omistajien toimesta. Kouluttaja nimenomaan kielsi pysähtymiset ja kontaktit toisten koirien kanssa lenkeillä. Niin kuin pitääkin.
hyvä jos tähän on tullut muutosta, itse käynyt sellaisessa vuosia sitten, silloin oli sitä jökötysharjoitusta, jota moni tuntuu toistavan. En ottanut sitä oppia mukaan.
Okei, meilläkin pentukoulusta jo 5-vuotta aikaa, mutta tietysti kouluttajissakin/kouluissa eroa. Olisi hankala ottaa todesta enää mitään siellä opetettua, jos tuommoiset perusasiat olisivat nuin pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä käyttäytymistä millään mahtikäskyllä lopeteta. Osalla koirista se käytös on todella tiukassa, siihen ei välttämättä auta mitkään namit ja sirkustemput kun sosiaalinen koira vetää letuksi odottamaan lenkkipolun laitaan, ja jos kyseinen otus on vaikka 50-kiloinen niin paha sitä on siitä kantaakaan. Lähes aina nämä ovat täysin kilttejä ja omistajalla tilanne hallinnassa. Jos et kestä niin parempi kääntyä.
Kyllä saa oikeanlaisella koulutuksella oikeastaan lähes minkä tahansa käytöksen korjattua ja mielellään jopa ennaltaehkäistyä :) Jos ei tätä tiedä ei ehkä kannata olla sitä 50 kiloista koiraa tai koiraa ylipäätään.
Periaatteessa olen samaa mieltä, minun ja toisen koirani ongelmat johtuvat varmasti siitä, etten ole osannut toimia tietyissä tilanteissa oikein. Turha syyllistäminen ja huutelu "ei olisi kannattanut ottaa koiraa, jos ei osaa kouluttaa" taas on typerää. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää mitä minkäkin koiran kanssa on tehty. Se mikä toimii yhdelle koiralle ei välttämättä toimi toiselle. Tällä hetkellä meillä on kokenut ammattikouluttaja apuna ja hän selvittää kollegojensa kanssa eri tapoja, jotka voisivat toimia tämän minun yksilön kanssa. Ja joo, en varmasti olisi ottanut tätä koiraa, jos olisin etukäteen tiennyt minkälaisen erityistapauksen saan, kyseessä helposti koulutettavissa oleva seurakoirarotu. Näillä mennään, paljon on opittu ja paljon on töitä jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä käyttäytymistä millään mahtikäskyllä lopeteta. Osalla koirista se käytös on todella tiukassa, siihen ei välttämättä auta mitkään namit ja sirkustemput kun sosiaalinen koira vetää letuksi odottamaan lenkkipolun laitaan, ja jos kyseinen otus on vaikka 50-kiloinen niin paha sitä on siitä kantaakaan. Lähes aina nämä ovat täysin kilttejä ja omistajalla tilanne hallinnassa. Jos et kestä niin parempi kääntyä.
Kyllä saa oikeanlaisella koulutuksella oikeastaan lähes minkä tahansa käytöksen korjattua ja mielellään jopa ennaltaehkäistyä :) Jos ei tätä tiedä ei ehkä kannata olla sitä 50 kiloista koiraa tai koiraa ylipäätään.
Periaatteessa olen samaa mieltä, minun ja toisen koirani ongelmat johtuvat varmasti siitä, etten ole osannut toimia tietyissä tilanteissa oikein. Turha syyllistäminen ja huutelu "ei olisi kannattanut ottaa koiraa, jos ei osaa kouluttaa" taas on typerää. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää mitä minkäkin koiran kanssa on tehty. Se mikä toimii yhdelle koiralle ei välttämättä toimi toiselle. Tällä hetkellä meillä on kokenut ammattikouluttaja apuna ja hän selvittää kollegojensa kanssa eri tapoja, jotka voisivat toimia tämän minun yksilön kanssa. Ja joo, en varmasti olisi ottanut tätä koiraa, jos olisin etukäteen tiennyt minkälaisen erityistapauksen saan, kyseessä helposti koulutettavissa oleva seurakoirarotu. Näillä mennään, paljon on opittu ja paljon on töitä jäljellä.
Muista että koira on aina vain koira, jos se alkaa viemään liikkaa energiaa sinulta tai perheeltäsi, niin hommaan kannattaa tehdä muutos. Itsekin yhden pääpipisen koiran omistajana käytin ihan liikaa aikaa, rahaa ja resursseja (vuosien ajan) koiraan, josta ei voinutkaan tulla mitään kovin kummoista. Yksi kouluttaja uskalsi minulle todeta, että tästä koirasta ei yhteiskuntakelpoista saa. Muut nyhtivät rahaa _pitkään_. Helpotti kun vain luovutin ja totesin että tämä koira ulkoilutetaan muuten kuin lenkeillä ja yleisille paikoille sitä ei voi päästää. Nyt koira alkaa olla jo iäkäs, eikä ikäkään ole tuonut kaivattua rauhallisuutta kaveriin. Ihana koira kotioloissa ja niin kauan kun siitä ei ole vaaraa muille koirillemme tai ihmisille, niin saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaista käytöstä, jota ap kuvaili.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ulkoiluttavat koiraa. Eikä koira heitä.
Ja ottavat muutkin huomioon.jep, sama täällä. Tulee aina mieleen että jahas "koirakoulussa" on käyty kun noin 2-3m ennen kohtaamista pysähdytään oman sessensä kanssa odottamaan pyhä ilme naamallaan että minä hoidan sen ohituksen..ja kyllä se koira sieltä yleensä päin yrittää ja parhaillaan päästetään vielä takaapäin nilkoille. Oma koiranikin osaa olla reaktiivinen ja silloin paras temppu on se että se ohitus hoidetaan pois alta, kun kumpikin kävelee, tilanne on ohi paljon nopeammin..mutta ei ole järjellä kaikkia siunattu.
Tulee mieleen, että automaattisesti pysähtyvät ovat kai vastuun välttelijöitä. Sen sijaan, että he hoitaisivat osuutensa nopeassa ohituksessa, he passivoituvat täysin ja logiikka ilmeisesti on: "Minä en tehnyt mitään, joten en voi olla syyllinen mihinkään. Hoida sinä tämä, sillä minä en rupea kanssasi minkäänasteiseen yhteispeliin!" (Vrt. liikenteen ajoneuvon kuljettaja, jonka ajotapa ei hetkellisesti tarkasteltuna ole sääntöjen vastaista, mutta kokonaisuudessaan häiritsee liikenteen sujuvuutta; itsekäs, muista piittaamaton käyttäytyminen periaatteella "koska voin"? "Koska en halua nyt kohdata vastuuta siitä, että maailmassa on muitakin, kuin minä"?)
Ehkä tämä käytös rutiininomaisena perustuu virheiden [neuroottiseen] pelkoon... jolloin ratkaisu on just se "käsien pesu" vieraiden kohtaamisista. Muiden epämukavuus - omankin koiran epämukavuus - lienee toissijaista siihen nähden, että sosiaalisten tilanteiden pelkääjä tekisi jotain "tyhmää".
Kieltäytymällä vastuullisuudesta turvataan oma viattomuus, ja vältetöän ahdistus? Täydellinen passivoituminen kun on näennäisesti niin viatonta...
Rutiininomainen seisahtaminen kai viestittää koiralle, että kohtaamiset ovat aina niin erikoisia, ettei edes liikkua voi.
Olisi aika aloittaa keskustelu siitä, kuinka monella koiranomistajalla on selkeästi mielenterveysongelmia tai ne eivät edes käsitä koiran olevan olevan eläin, joka mm. ei ymmärrä puhetta eikä mitä sille hössötetään ja selitetään selkeiden käskyjen sijasta, eivätkä käsitä mitään koirien käytöksestä.
Ei koira mene rikki, jos sille sanoo vaikka napakastikin "ei", vaan se on lyhyt käsky jonka se oppii nopeasti ymmärtämään. Nykyään näkee ihan liikaa koiranomistaja, jotka vain hössöttävät ja lässyttävät kimakalla äänellä hermoheikkona räkyttäville koirille. Siitä ne koirat juuri hermostuvat, koska kimakka lässytys kuulostaa niistä hermostuneelta vinkumiselta.
Pahin oli vuosia sitten näkemäni pikkukoiran pennun omistaja, joka kyyristyi koiran yläpuolelle kuin pelokas koira aina jos joku ihminen käveli ohitse. Aivan varmasti siitä koirasta tuli pelokas räkyttäjä, joka uskoo kaikkien ohikulkijoiden olevan uhka omistajalleen.
Meidän koira jää paikoilleen, kun sieltä on tulossa oikein kiva tyttö.
saa kyllä raivon partaalle tyypit jokka koiralenkillä/koirapuistossa ovat luuri naamassa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse todistin tossa talon vieressä tilannetta jossa kaksi tälläistä ihmistä törmäsivät toisiinsa lenkillä ja molemmat jäi seisomaan koriensa kanssa paikalleen eikä kumpikaan liikkunut.
Koirat alko haukkumaan toisilleen kun tilanne oli niin jännittynyt. Oli pakko jäädä seuraamaan miten tilanne purkaantuu kun oli sen verran huvittavaa :D
Ihan oikeesti opetelkaa kouluttamaan ne koiranne tai älkää ottako koiria.
no välillä tekisi mieli tehdä juuri toi sama, saan omani kyllä pidetty kiinni..pitääkin joku päivä testata kun on riittävän jääräpäisellä tuulella, hymyilisin vain viattomasti että koirakoulussa opetettiin näin :D Mut pahimmillaan varmaan istuttaisi siellä tunti sitten ja täällä liikkuu paljon muitakin koiria.
Missä koirakoulussa opetetaan näin? Olen yhden koirani kanssa käynyt pentukoulua ja siellä nimenomaan opetettiin, että ohittaminen koulutetaan niin, ettei jalat pysähdy. Jos tilanne vaatii kääntymisen, niin sekin tehdään ilman pysähtymistä. Opettaja oli kyllä muutenkin varsin hyvä. Pentuja ei päästetty söpösti leikkimään keskenään, vaikka sitä kysyttiinkin oppilaiden omistajien toimesta. Kouluttaja nimenomaan kielsi pysähtymiset ja kontaktit toisten koirien kanssa lenkeillä. Niin kuin pitääkin.
Kuulostaa tosi hyvältä! Ei koiraa voi opettaa ohittamaan sujuvasti opettamalla se ensin kummallisena välivaiheena jököttämään jossain penkalla. Kivempi sekin toki muille, kuin että jököttää kulkuväylällä. Mä oletan AINA, jos joku kiskoo koiransa jonnekin ojaan, että nyt on todellinen ongelmatapaus kyseessä, kun ei uskalla edes yrittää ohitusta. Olen toki kiitollinen, että tämä vaarallinen koira viedään pois kulkuväylältä. Mutta jos se onkin vain yritys opettaa ohittamista, sitten en kyllä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaista käytöstä, jota ap kuvaili.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ulkoiluttavat koiraa. Eikä koira heitä.
Ja ottavat muutkin huomioon.jep, sama täällä. Tulee aina mieleen että jahas "koirakoulussa" on käyty kun noin 2-3m ennen kohtaamista pysähdytään oman sessensä kanssa odottamaan pyhä ilme naamallaan että minä hoidan sen ohituksen..ja kyllä se koira sieltä yleensä päin yrittää ja parhaillaan päästetään vielä takaapäin nilkoille. Oma koiranikin osaa olla reaktiivinen ja silloin paras temppu on se että se ohitus hoidetaan pois alta, kun kumpikin kävelee, tilanne on ohi paljon nopeammin..mutta ei ole järjellä kaikkia siunattu.
Niin ärsyttävää, kun on itse kouluttanut sujuvan ohittajan, jotta lenkillä käynti olisi kivaa ja helppoa, ja sitten joutuu useamman tämmöisen pattitilanteen vielä ratkaisemaan muiden puolesta jokaisella lenkillä. Lähtökohdan pitäisi olla se, että ne, jotka osaavat kulkea sujuvasti, kulkevat, ja ne, joilta ei onnistu, väistävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni koiran omistaja käyttäytyy ikään kuin hänellä ei olis minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta oman koiransa käytökseen. "Se nyt vaan aina haluaa tuijottaa kaikkia muita koiria, minkäs teet." No sille kyllä voi tehdä paljonkin, ja koirien sielunelämästä pitäisi jokaisen koiranomistajan ymmärtää sen verran, että mitä jäykkänä tuijottava koira muille viestii. Jos koiran ottaa, sitten se pitää kasvattaa sillä tavalla, että ei aiheuta pelkoa ja ahdistusta muille.
Jotkut vaan jäävät seisomaan koiransa kanssa. Monesti yritän saada selville mihin suuntaan ovat menossa yms.
Rasittavaa käytöstä tuo jämähtäminen paikoilleen.
Hahaa, tunnistin tästä chowchown. Maailman lungein koira, jolle tuo on sellaista lajityypillistä käyttäytymistä, mitä on todella vaikea suitsia pois. Monet chowchowt jäävät katselemaan huomaamaansa toista koiraa, mutta ne haluavat vain katselle. Sen kokoista koiraa on vaikea saada liikkeelle muutoin kuin kottikärryillä, jos se päättää jäädä katselemaan.
Siinähän kivitätte, me katsellaan teitä tien reunassa. Lyhyessä hihnassa, joka ei ole fleksi.
Vierailija kirjoitti:
Somettaminen koiralenkillä on väärin ja omalla käytöksellä viestitään myös vastaantuleville, mutta muuten kirjoituksessa on muutamia asiavirheitä.
Laumanjohtajamyytit on aikaa sitten kumottu ja nykyään niihin uskovat enää ne, jotka käyttävät koiralle haitallisia koulutusmetodeja. Lisäksi, koiralle on täysin luonnollista jäykistyä ja osoittaa kiinnostusta vastaantulevaa lajitoveria kohtaan. Etenkin jos on kyseessä epävarma koira, sen on hyvin vaikea kääntää huomionsa pois lähestyvästä koirasta, jonka se pelkää olevan uhka. Kun törmäät tällaiseen tuijottelevaan koiraan, et voi ikinä tietää mitä sillä on taustalla ja missä vaiheessa sen kouluttaminen on menossa.
Nuorelle koiralle tuo vallankin on normaalia.
Ja muutenkin, ihmisellä -ja koiralla- on täysi oikeus seisoskella tuijottelemassa missä lystää, kunhan ei tuki tietä. Vastaantulijan asia on sitten kouluttaa koiransa niin, että ohitukset onnistuu.
Itselläni oli 3,5 kk pennun kanssa männäviikolla kiintoisa tilanne. Haahuiltiin tuossa NURMIKOLLA pyörätien vierssä, ja penikka istahti ihmettelemään maailmaa. Takaa tuli joku suttura kolmen kääpiöpinserin kanssa ja rääkyi meille kaukaa: "VOITTEKO MENNÄ ETEENPÄIN!!!!" Olin aivan äimistynyt, mutta vastasin, että tämä on pentu, ja sen täytyy saada istuskella jos tahtoo.
Suttura kääntyi kannoillaan ja lähti raahaamaan pinserilaumaansa päinvastaiseen suuntaan kantapäät raivosta paukkuen.
Seuraavaksi nämä maailman omistajat varmaan yrittävät säädellä, mitä vauhtia toisen koirakon tulee kävellä, ettei vaan joudu omia koiriaan kouluttamaan -tai miettimään, kannattaako ottaa rotu jota ei osaa hanskata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaista käytöstä, jota ap kuvaili.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ulkoiluttavat koiraa. Eikä koira heitä.
Ja ottavat muutkin huomioon.jep, sama täällä. Tulee aina mieleen että jahas "koirakoulussa" on käyty kun noin 2-3m ennen kohtaamista pysähdytään oman sessensä kanssa odottamaan pyhä ilme naamallaan että minä hoidan sen ohituksen..ja kyllä se koira sieltä yleensä päin yrittää ja parhaillaan päästetään vielä takaapäin nilkoille. Oma koiranikin osaa olla reaktiivinen ja silloin paras temppu on se että se ohitus hoidetaan pois alta, kun kumpikin kävelee, tilanne on ohi paljon nopeammin..mutta ei ole järjellä kaikkia siunattu.
Tulee mieleen, että automaattisesti pysähtyvät ovat kai vastuun välttelijöitä. Sen sijaan, että he hoitaisivat osuutensa nopeassa ohituksessa, he passivoituvat täysin ja logiikka ilmeisesti on: "Minä en tehnyt mitään, joten en voi olla syyllinen mihinkään. Hoida sinä tämä, sillä minä en rupea kanssasi minkäänasteiseen yhteispeliin!" (Vrt. liikenteen ajoneuvon kuljettaja, jonka ajotapa ei hetkellisesti tarkasteltuna ole sääntöjen vastaista, mutta kokonaisuudessaan häiritsee liikenteen sujuvuutta; itsekäs, muista piittaamaton käyttäytyminen periaatteella "koska voin"? "Koska en halua nyt kohdata vastuuta siitä, että maailmassa on muitakin, kuin minä"?)
Ehkä tämä käytös rutiininomaisena perustuu virheiden [neuroottiseen] pelkoon... jolloin ratkaisu on just se "käsien pesu" vieraiden kohtaamisista. Muiden epämukavuus - omankin koiran epämukavuus - lienee toissijaista siihen nähden, että sosiaalisten tilanteiden pelkääjä tekisi jotain "tyhmää".
Kieltäytymällä vastuullisuudesta turvataan oma viattomuus, ja vältetöän ahdistus? Täydellinen passivoituminen kun on näennäisesti niin viatonta...
Rutiininomainen seisahtaminen kai viestittää koiralle, että kohtaamiset ovat aina niin erikoisia, ettei edes liikkua voi.
Mieleesi ei juolahda, että osalle meistä nuo ohitukset eivät oikeasti ole ongelma? Koira joskus pysähtyy, jos tahtoo katsella toista koiraa ja minä sallin sen. Miksi en sallisi, kai koira saa koiraa katsoa? Jos sinun koirasi on reaktiivinen ja sinä hysteerinen, ongelma ei ole millään tavalla minun.
Kyse ei ole mistään vastuunoton pelosta, eihän tuollaisessa ohitustilanteessa OLE mitään vastuuta. Se, että oletat että heti tapahtuu jotain kamalaa kun kaksi koiraa ohittaa, kertoo paljon enemmän sinusta kuin ohitustilanteista noin yleensä.
Seuraavaksi varmaan alat vaatia, että ihmisetkään eivät KOSKAAN seiso missään julkisilla paikoilla, koska eihän siitä ohittamisesta tule mitään, jos toinen välttelee vastuuta ja vaan SEISOO, ja odottaa toisen kantavan sen haastavan ja vaativan ohitustilanteen vastuun.
Minulla ei ollut koiraa mukana, mutta seisoskelin kadun varrella odottamassa kyytiä. Ohi kulki nainen rähisevän koiran kanssa ja nainen huusi etten saa seistä siinä koska seisova ihminen on koiralle uhka.
Ööh. En muista vastasinko mitään, oli pokassa pitelemistä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut koiraa mukana, mutta seisoskelin kadun varrella odottamassa kyytiä. Ohi kulki nainen rähisevän koiran kanssa ja nainen huusi etten saa seistä siinä koska seisova ihminen on koiralle uhka.
Ööh. En muista vastasinko mitään, oli pokassa pitelemistä.
Minä kykin kerran syömässä mustikoita metsäpolun varressa. Ohi kulki ratsukko, jonka ratsastaja loihe lausumaan, että hevonen voi pelästyä tuollaista, paras että vaan kävelet rauhallisesti ohi. Okei, mutta kun en ollut kävelemässä vaan syömässä mustikoita!
Olen itsekin ratsastanut, joten ihmetyttää välillä tämä nykyratsastajien hysteria. Joo, hevonen voi pelästyä maastossa mitä hyvänsä, myös asioita, joita ei ole olemassakaan. Jos ei pärjää niissä tilanteissa, ei pidä lähteä maastoon. Maailmaa on mahdotonta taivuttaa siihen, että siellä ei ole mitään, mistä pakoeläin ei voisi pelästyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni koiran omistaja käyttäytyy ikään kuin hänellä ei olis minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta oman koiransa käytökseen. "Se nyt vaan aina haluaa tuijottaa kaikkia muita koiria, minkäs teet." No sille kyllä voi tehdä paljonkin, ja koirien sielunelämästä pitäisi jokaisen koiranomistajan ymmärtää sen verran, että mitä jäykkänä tuijottava koira muille viestii. Jos koiran ottaa, sitten se pitää kasvattaa sillä tavalla, että ei aiheuta pelkoa ja ahdistusta muille.
Jotkut vaan jäävät seisomaan koiransa kanssa. Monesti yritän saada selville mihin suuntaan ovat menossa yms.
Rasittavaa käytöstä tuo jämähtäminen paikoilleen.
Hahaa, tunnistin tästä chowchown. Maailman lungein koira, jolle tuo on sellaista lajityypillistä käyttäytymistä, mitä on todella vaikea suitsia pois. Monet chowchowt jäävät katselemaan huomaamaansa toista koiraa, mutta ne haluavat vain katselle. Sen kokoista koiraa on vaikea saada liikkeelle muutoin kuin kottikärryillä, jos se päättää jäädä katselemaan.
Siinähän kivitätte, me katsellaan teitä tien reunassa. Lyhyessä hihnassa, joka ei ole fleksi.
Eli sinulle on ok että muut joutuvat tekemään työn ja repimään teidän ohi?! Jos jokaikinen koira jäisi jumittamaan, niin kukaan ei saisi opetettua sujuvaa ohittamista koiralleen. Tuollaiset möllöttäjät pois pilaamasta muiden kouluttamista. Aiemmin kirjoitinkin että jos minä saan tanskandoggini sitä kevyempänä ihmisenä liikkumaan, niin miten sinä et saa sitä suttiasi? Taidankin alkaa paiskomaan kiviä seuraavalla kerralla. Meillä ohittamisen menee hyvin, jos toinenkin liikkuu, jos ei niin oma koirani luulee, että jotain erikoista on ja yrittää luokse. Olet siis todella itsekäs, mutta käännynkin tästä lähtien löntystelemään eteesi oikein hitaasti, niin siinäpä mietit jäätkö jumittamaan taakse vai käännytkö itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaista käytöstä, jota ap kuvaili.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ulkoiluttavat koiraa. Eikä koira heitä.
Ja ottavat muutkin huomioon.jep, sama täällä. Tulee aina mieleen että jahas "koirakoulussa" on käyty kun noin 2-3m ennen kohtaamista pysähdytään oman sessensä kanssa odottamaan pyhä ilme naamallaan että minä hoidan sen ohituksen..ja kyllä se koira sieltä yleensä päin yrittää ja parhaillaan päästetään vielä takaapäin nilkoille. Oma koiranikin osaa olla reaktiivinen ja silloin paras temppu on se että se ohitus hoidetaan pois alta, kun kumpikin kävelee, tilanne on ohi paljon nopeammin..mutta ei ole järjellä kaikkia siunattu.
Tulee mieleen, että automaattisesti pysähtyvät ovat kai vastuun välttelijöitä. Sen sijaan, että he hoitaisivat osuutensa nopeassa ohituksessa, he passivoituvat täysin ja logiikka ilmeisesti on: "Minä en tehnyt mitään, joten en voi olla syyllinen mihinkään. Hoida sinä tämä, sillä minä en rupea kanssasi minkäänasteiseen yhteispeliin!" (Vrt. liikenteen ajoneuvon kuljettaja, jonka ajotapa ei hetkellisesti tarkasteltuna ole sääntöjen vastaista, mutta kokonaisuudessaan häiritsee liikenteen sujuvuutta; itsekäs, muista piittaamaton käyttäytyminen periaatteella "koska voin"? "Koska en halua nyt kohdata vastuuta siitä, että maailmassa on muitakin, kuin minä"?)
Ehkä tämä käytös rutiininomaisena perustuu virheiden [neuroottiseen] pelkoon... jolloin ratkaisu on just se "käsien pesu" vieraiden kohtaamisista. Muiden epämukavuus - omankin koiran epämukavuus - lienee toissijaista siihen nähden, että sosiaalisten tilanteiden pelkääjä tekisi jotain "tyhmää".
Kieltäytymällä vastuullisuudesta turvataan oma viattomuus, ja vältetöän ahdistus? Täydellinen passivoituminen kun on näennäisesti niin viatonta...
Rutiininomainen seisahtaminen kai viestittää koiralle, että kohtaamiset ovat aina niin erikoisia, ettei edes liikkua voi.
Mieleesi ei juolahda, että osalle meistä nuo ohitukset eivät oikeasti ole ongelma? Koira joskus pysähtyy, jos tahtoo katsella toista koiraa ja minä sallin sen. Miksi en sallisi, kai koira saa koiraa katsoa? Jos sinun koirasi on reaktiivinen ja sinä hysteerinen, ongelma ei ole millään tavalla minun.
Kyse ei ole mistään vastuunoton pelosta, eihän tuollaisessa ohitustilanteessa OLE mitään vastuuta. Se, että oletat että heti tapahtuu jotain kamalaa kun kaksi koiraa ohittaa, kertoo paljon enemmän sinusta kuin ohitustilanteista noin yleensä.
Seuraavaksi varmaan alat vaatia, että ihmisetkään eivät KOSKAAN seiso missään julkisilla paikoilla, koska eihän siitä ohittamisesta tule mitään, jos toinen välttelee vastuuta ja vaan SEISOO, ja odottaa toisen kantavan sen haastavan ja vaativan ohitustilanteen vastuun.
Mieleesi ei juolahda, että kaikkien koirat eivät ohita sujuvasti, kun toiset jököttävät? Kyllä se on oman ja toisen koiran koulutuksen pilaamista, että jäädään katsomaan kun toinen joutuu hikipäässä kiskomaan omaa koiraa ohitse tai sitten kääntymään. Jos olisit yhtään perehtynyt aiheeseen tai keskustellut asiantuntevan kouluttajan kanssa, niin ymmärtäisit miksi. Saahan sitä mennä vaikka härnäämään tuntematonta pitbullia joka on kaupan edessä kytkettynä, mutta onko se fiksua? No ei ole. Samoin kun ei tuo toimintasikaan. Maailmassa saa tehdä paljon asioita mitkä ei ole laissa kiellettyjä, mutta siksi on luotu maalaisjärki ja sitä olisi hyvä joskus käyttääkin.
Ulkoilutan mieheni koiraa satunnaisesti. Ihmettelen aina, että miksi ihmiset tekevät koirista niin ison numeron. Itse en ole kiinnostunut lainkaan. Yritän parhaani, mutta aina en tiedä miten koiraa pitäisi ulkoiluttaa. Enkä ole riittävän kiinnostunut opettelemaankaan. Sori siitä.
"välillä tekisi mieli" on eri asia että aion sen toteuttaa, välillä tekisi mieli tehdä monta muutakin asiaa. Älä huoli en ala espoon "latuja" tukkimaan istuvan koiran kanssa, täällä on näitä jo riittämin :)