Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelet että sielu tekee ekana päivänä kun kuolee?
17.07.2023 |
Minä oon aatellu että sillon sitä vasta tajuaa että on toisella puolella kun vastassa on aiemmin kuollu läheinen tai vaikka useampikin.
Tän pitemmälle en osaa kuvotella, että mihin siitä sitten yhdessä lähdetään. Ja entä ne jotka jäävät kummittelemaan, eikö niitä ole kukaan vastassa kun jäävät roikkumaan elämänsä paikkoihin tai ihmisiin.. Ja jäävätkö ne jo ekana päivänä kuoltuaan näihin paikkoihin, vai tulevatko niihin vasta jonkun Tuonelan esittelyreissun jälkeen takaisin.
Tämmöisiä pohdin tänään, kun eräs (ei niin läheinen) sukulainen kuoli eilen.
Kommentit (167)
Sielu eli henki menee kristillisen käsityksen mukaan joko Taivaaseen tai kadotuksen tuonelaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vedat on pranan alkuperäinen värähtely kosmoksessa, jota kutsutaan Akasha Shastraksi.
Eetteri värähtelee Vedojen värähtelystä. OM. Ja kun tämä tieto paljastetuu ihmiselle, jolla on puhdas sydän, riippumatta hänen uskonnostaan, sitä kutsutaan Vedaksi. Ihminen, jolla on puhdas tietoisuus, pystyy vastaanottamaan nämä värähtelyt.
KORVALAPPUJEN KANSSA - AIKA VAIKUTTAVAA.
KAIKKI ALKOI OM ÄÄNESTÄ.
Luominen alkoi OM:sta.
Vaikuttamalla todellisuuden hienojakoiseen maailmaan ääni saa aikaan muutoksen aineellisessa todellisuudessa. Metafysiikka - miten ääni yleensä vaikuttaa materiaan ja myös tietoisuuteen.
Myös Raamattu puhuu äänen korkeimmasta luonteesta: Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli.
Tämä on täydellisessä sopusoinnussa muinaisen metafysiikan kanssa, jonka mukaan ääni on kaikkein hienovaraisin, joka matriisin tavoin kantaa jo karkeampia elementtejä sisällään. Ääni etenee avaruudessa - fyysisen maailman perustassa. Ilman elementti syntyy avaruudesta. Ilmasta tulee tuli, tulesta tulee vesi ja vedestä tulee maa. Ääntä manipuloimalla voidaan siis aiheuttaa muutoksia karkeammissa elementeissä. Tämä on materialisaation tai taikuuden salaisuus. Nämä "ihmeet" tehdään olemisen hienovaraisia lakeja koskevan tiedon perusteella. Näin Kristus ruokki ihmiset leivillä.
Kyseessä on yksinkertaisesti hienovaraisempi tekniikka, jonka salaisuus on useimmille tuntematon.
Henkiset värähtelyt (mantrat) ovat tapa kommunikoida Pyhän Maailman kanssa, ja tämän kanavan kautta henkinen energia tulee luoksemme.
Koska ääni on ohuempi kuin muut, se on kaikkein informatiivisin.
Kristinuskossa on tunnettu tapa toistaa Jeesuksen rukousta rukousnauhalla. Jos ihminen keskittyy kunnolla ja huomioi joitakin ulkoisia olosuhteita, rukouksen tai mantran harjoittajan tietoisuus yhdistyy henkisen äänen absoluuttisen luonteen vuoksi siihen henkilöön, jonka nimeä toistaa. Se on kuin lapsen kutsu, johon äiti vastaa.
Mantran vaikutusta sielun verrataan tietoisuuteen ….resonanssin ilmiöön. Kun kaksi jousiääntä on viritetty yhteen, yhden jousen ääni aktivoi toisen jousen värähtelyn, ja niiden välille syntyy resonanssi. Sielua verrataan sisäiseen jousenjohtimeen ja Jumalan Nimeä mantrassa tai rukouksessa verrataan ulkoiseen resonaattoriin. Jos ihminen on henkisellä etsinnällä, kun hän
kohtaa henkisen äänen, sielun jousi alkaa soida yhteen ääneen, ja hän tuntee vetoa tähän tai tuohon henkiseen perinteeseen. Jos taas henkilö on liian syvällä maallisissa asioissa, tällaista sopusointua eikä kiinnostusta synny.
Kuoleman jälkeen ei ole mitään 'ensimmäistä päivää' - on vain ajattomuus.
Ei ole siis mitään aikaa ja paikkaa, missä sielu tekisi jotakin tai ylipäätään edes ajattelisi jotakin.
Sielu ei keskity minkään asian tekemiseen tai ajattelemiseen - sielu keskittyy vain olemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä minun sieluni tekee ekana päivän kun kuolee?
Samaa varmaan kuin se teki vuonna -2994 ennen ajanlaskun alkua.
Eli ei yhtään mitään, koska sitä ei ollut. Kuten sitä ei ole kuoltuanikaan - ikinä.
Puhutaanko täällä ihmisen kuolemasta vai sielun kuolemasta.
Eikö sielu ole kuolematon?Jälleensytyminen oli tiedossa myös muualla kuin varhaisessa kristinkossa.
Sekä kristinusko että islam eivät ole enää sitä, mitä ne olivat alussa. Nämä uskonnot ovat muuttuneet ajan myötä. Sekä varhaisessa kristinuskossa että varhaisessa islamissa oli mukana jälleensyntyminen.
Alkuperäinen islamilainen käsitys kuolemasta liittyi erottamattomasti ajatukseen jälleensyntymisestä.
Islamilaisissa kirjoituksissa reinkarnaatio ilmaistaan sanalla tanasukh, mutta ortodoksiset muslimifilosofit käyttävät tätä sanaa harvoin.
Syyrialaiset sufit, pitivät jälleensyntymistä perusperiaatteena, jolle heidän opetuksensa rakentuivat. Tämä islamin synkretistinen haara kehittyi 1100-luvulla. Sitä on harjoitettu pääasiassa Libanonissa, Jordaniassa ja Syyriassa, mutta viime aikoina sen vaikutusvalta ortodoksimuslimien keskuudessa on kasvanut, ilmeisesti sen luontaisen syvän henkisyyden ja yhteyden vuoksi muinaisiin uskontoihin, joiden viisautta pidetään kadonneena nykyaikaisille totuuden etsijöille. Keskiajalla ortodoksiseen kristilliseen koulukuntaan kuulumattomien oppineiden vainot saivat monet oppineet ja filosofit pakenemaan Euroopasta. Jotkut heistä muuttivat Persiaan, toiset Arabiaan, ja jotkut lähtivät aina Intiaan asti.
Useiden vuosisatojen ajan Muhammedin huomattavat seuraajat hyväksyivät reinkarnaatio-opin, mutta salasivat sen laajalta uskovien piiriltä.
Muiden maailmanuskontojen tavoin islam sysää sielun jälleensyntymisen teorian taka-alalle pitäen uskoa jälleensyntymiseen pahimmillaan harhaoppina ja parhaimmillaan mystikkojen ja muiden alkuperäiskansojen etuoikeutena. Islamin eri virtausten ja pyhien kirjoitusten huolellinen tutkiminen osoittaa kuitenkin, että reinkarnaatio-oppi on olennainen osa tämän opin uskonnollista perinnettä.
Uudelleensyntymä
Uuden ajan oppeja
Miljoonia vuosia vanha tieto ei voi olla uuden ajan oppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu menee taivaaseen. En tiedä täysin millainen taivas on..Ymmärrykseni ei riitä tuohon.
Mutta siellä on aiemmin kuolleita sukulaisia ja siellä on kaikki hyvin.Ja kuollessa joku tärkeä ihminen tulee hakemaan sitten.
On siellä kaverinikin.
Olen kaverini kuoleman jälkeen hänet kohdannut jonkinlaisena valona missä hänen sielunsa eli hän kävi minulle jättään jäähyväiset.
Tiedän niin paljon eri ihmisten kokemuksia henkisistä asioita ja tiedän itsekin asioita mitä ei voi edes sanoa täällä .Että tiedän sen , että elämä jatkuu.
Sielun ensimmäinen päivä kuoleman jälkeen on täsmälleen samanlainen kun sen viimeinen päivä oli ennen hedelmöitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenä olimme isäni kanssa kävelemässä pyhäinpäivän iltana ulkona. Mieleen jäi hautausmaa, jossa paloi sadat kynttilät. Ajattelin lapsen mielellä, että nuo on sieluja. Tunne oli tavallaan pelottava ja pysäyttävä, koska kuolema ei vielä ollut käynyt kylässä enkä oikein tajunnut asiaa. Ne ihmiset olivat kuitenkin siellä pimeässä hehkumassa. Tämä on yksi voimakkaimmista tunnekokemuksista mitä olen saanut lapsena, enkä sanonut sitä edes isälle. Mietin asiaa mielessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muinaisten tekstien mukaan:
MITÄ TAPAHTUU VÄLITTÖMÄSTI KUOLEMAN JÄLKEEN:
Kun sielu jättää ruumiin
Syntymisen ja kuoleman aallot vyöryvät jatkuvasti aineellisen maailman yli ja vievät ruumiillistuneet sielut mukanaan. Jotkut ihmiset ajattelevat, että lento-onnettomuudessa kuoleminen on hyvin pelottavaa, mutta itse asiassa se ei ole läheskään pahin kuolema. Jopa ennen maahansyöksyä, kun lentokone on ilmassa, koneessa olevat ihmiset ovat vailla aisteja eivätkä siksi tunne kuolemaansa. Vasta jonkin ajan kuluttua he huomaavat olevansa ruumiinsa ulkopuolella ja ihmettelevät: "Missä se on?". Missä jalkani ovat?" Kun tietoisuus palaa heihin kuoleman jälkeen, he huomaavat heti, että he ovat eronneet ruumiistaan, ja alkavat etsiä sitä. Kun he ovat löytäneet osia siitä eri paikoista, he järkyttyvät huomatessaan, etteivät he voi enää elää siinä.
Usein sielu yrittää kehosta lähdettyään löytää keinon palata siihen. Kuitenkin sen jälkeen, kun sielu, elämänvoima, poistuu kehosta, sydän lakkaa lyömästä ja keho lakkaa toimimasta. Kehossa alkavat peruuttamattomat hajoamisprosessit. Tällaiseen ruumiiseen on mahdotonta palata, ja epäonnistuneiden yritysten jälkeen sielu jää surullisena ja hämmentyneenä ruumiin lähelle, eikä pysty unohtamaan sitä. Sielu seuraa ruumista tuhkauspaikalle ja yrittää yhä uudelleen päästä siihen. Mutta jos yhteys ruumiiseen on kokonaan kadonnut ja kaikki elintoiminnot ovat sammuneet, ei ruumiiseen ole enää mahdollista palata. Sielun tilaa voidaan kuvata "kadonneeksi paratiisiksi "
Elämä kehon ulkopuolella
Kun näet, että ruumista valmistellaan hautaustuliin tai hautajaisiin, sielu tuntee levottomuutta: "Mitä sukulaiseni puuhaavat? Miksi he polttavat ruumiini? Eivätkö he ymmärrä, että heidän on odotettava ainakin vähän pidempään, jotta minulla olisi aikaa palata sinne?".
Tuhkaaminen tai hautaaminen riistää sielulta sen viimeisen toivon. Onneton ja avuton hän ei tiedä, mistä hän voisi nyt hakea suojaa. Hän ryntää kotiinsa, entiseen makuuhuoneeseensa ja vierailee sukulaisten kodeissa. Sielu kuulee lastensa, äitinsä tai isänsä huudot ja valitukset, ja ne repivät hänen sydäntään. Hän kaipaa näyttää kasvonsa sukulaisilleen, mutta hänen nykyinen kuvansa on heille näkymätön. Hän yrittää puhua heille, mutta hänen äänensä ei tavoita heidän korvaansa. Epätoivoissaan sielu palaa polttohautauspaikalle ja vaeltaa suojaa vailla lähistöllä kaipaillen
kadonnutta ruumista. Sielu palaa tuhkauspaikalle ja vaeltaa suojaa vailla kadonnutta ruumistaan kaipaillen lähistöllä, jossa sillä on joku, jonka kanssa se voi jakaa surunsa - yksinäinen sielu, jonka ruumis poltettiin samana päivänä kuin sen oma.Sielu jatkaa elämäänsä ruumiin tuhkaamisen jälkeen, mutta se on nälkäinen ja janoinen, vaikka se ei voi syödä tai juoda. Sillä on edelleen hienojakoinen (mentaalinen) keho, joka säilyttää kaikki tunteet ja halut. Siksi sen tilanne on äärimmäisen avuton: se on täynnä haluja, mutta siltä puuttuu mahdollisuus toteuttaa niitä. …
…
..kolmen päivän kuluessa sielun lähdöstä tyttären puolen sukulaisten tulisi tarjota hänelle vettä ja maitoa. Tämä tehdään mantran avulla ruumiin polttamisen jälkeen.Poistunut sielu juo mentaalisesti vettä ja maitoa. Sen jälkeen pojat tarjoavat pindamia, perinteisiä uhriesineitä, isänsä sielulle. Pojat perivät isänsä maan, joten heidän on maksettava isälle vastineeksi luontoissuorituksia. ...
...pukevat päälleen uudet vaatteet ja uhraavat vainajalle. Poistunut sielu saa kaikki nämä uhrit mantrojen avulla. Henkisellä tasolla kommunikointi tapahtuu mantrojen avulla.Sen jälkeen sielulle tulee rauha: "Minulla ei ole kehoa, ei entisiä suhteita perheeseeni, mutta sukulaiseni muistavat minut edelleen ja pitävät minusta huolta. Minua ei siis ole hylätty ja voin luottaa heidän apuunsa. Ja hänen huolensa laantuvat hieman.
Pindoille uhraamisen jälkeen suoritetaan shraddha. Brahmanat kutsutaan tätä varten. ..
Tämä päättää shraddha-seremonian. Sen suorittaneet brahmanat ottavat vastuun edesmenneen sielun henkisestä tuesta. Muutaman päivän kuluttua sielu tuntee, että hänen tilanteensa pimeys hälvenee vähitellen ja hänen entiset kiintymyksensä heikkenevät.
Ruumiittomien olentojen maailma
....
Kuoleman jälkeen sielu yrittää puhua sukulaisilleen, mutta epäonnistuu kerta toisensa jälkeen. Tämä heittää hänet epätoivoon ja kaipaukseen. Muutama päivä shraddha-seremonian jälkeen sukulaisten suru alkaa laantua, ja vainajan sielu joutuu vakavien ajatusten valtaan: "Mitä tämä on?". Pian he unohtavat minut kokonaan. Minun on käytävä muissa paikoissa ja mietittävä, mitä teen seuraavaksi. Minne minun pitäisi mennä?"Ruumiin ulkopuolella sielu kulkee maan päällä hyvin nopeasti. Se alkaa etsiä mielenmaailmasta niitä, joihin se on ollut yhteydessä menneisyydessä: esi-isiä, sukulaisia tai tuttavia, jotka ovat poistuneet maallisesta elämästä ennen sitä.
…
Mutta kenet hän sitten kohtaakin, kukaan ei hänen silmissään osoita tervetulotoivotusta: "Voi, sinäkö se olet? Tule tänne! Tule luoksemme!" Kaikki katsovat häntä kuin näkisivät hänet ensimmäistä kertaa. He sanovat hänelle: "Tunteesi ovat täysin luonnollisia. Jokainen meistä koki aluksi ruumiista lähdettyään saman kuin sinä. Nyt olemme rauhallisia ja intohimottomia. Ymmärrä tämä ja pyri korkeampaan päämäärään."eräs nainen menetti poikansa muutama kuukausi sitten. Hän suree edelleen poikaansa kuin se olisi ollut eilen. Kärsiikö hänen sielunsa siitä?
...Se voi kärsiä tai olla kärsimättä. Hän tietää, ettei ole viisasta kaivata häntä: hän ei voi koskaan palata naisen luokse, eikä nainen voi enää koskaan nähdä häntä. Siksi hänen sielunsa välttää äitiään. Näin se on joskus. Jos hän on kuitenkin hyvin kiintynyt äitiin, hän saattaa jatkaa asumista hänen lähellään. On myös tapauksia, joissa sielu jää hienojakoiseen kehoon ja muuttuu bhutiksi (aaveeksi), koska se on voimakkaasti kiintynyt maalliseen elämään ja hylkäämiinsä sukulaisiin. Pitkään aikaan se ei kuitenkaan pysty ylläpitämään tällaista olemassaoloa.
Elämä mentaalimaailmassa
Maanpäällisen asuinpaikan jättänyt sielu pyrkii yleensä korkeamman tason sfääreihin. Jos mennyt karma sallii sen, se saa tilaisuuden asua siellä, missä se haluaa, ja tehdä, mitä se haluaa. Mutta tämä tapahtuu vain mentaalitasolla.
Mentaalisessa tilassa lähteneillä sieluilla on paljon kirkkaampi näkemys kuin ihmisillä. Tarkemmin sanottuna mentaalinen näkemys on ominaisuuksiltaan päinvastainen kuin fyysinen näkemys. Sielu näkee selvästi sen, mikä on kaukana siitä, eikä näe sitä, mikä on lähellä. Jos hän kuvittelee meren tai puutarhan, niiden mentaaliset kuvat ilmestyvät välittömästi hänen eteensä. Halun kohteet annetaan hänelle mielessään hänen karmansa (aikaisemman kokemuksensa) mukaan.
Pitäisi siis antaa jatkaa matkaa.
Olen myös kuullut.
Kuolemasta pitäisi puhua entistäkin enemmän.
Älkää pelätkö kuolemaa.
Meidän pitäisi myös muistaa, että olemme ikuisia tietoisuuden hiukkasia. Sillä hetkellä, kun tunnemme, että olemme jättämässä kehomme, meidän on ymmärrettävä: "Tämä on minun kehoni, olen jättämässä sen, mutta olen elävä tietoisuuden hiukkanen, en ole kuolemassa”.
Se tarkoittaa siis, että kehoni kuolee, mutta minä en. Kuolemasta sanotaan: fyysisen kehon jättäminen. Koska me jätämme ruumiimme kuolemassa, mutta me itse emme kuole, koska olemme sieluja, ikuisia kuolemattomia tietoisuushiukkasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Energian määrä on vakio ja se vain muuttaa muotoaan. On tutkimuksia joissa on mitattu energian poistumista kun ihminen kuolee. Eli jossain muodossa ollemme ikuisia. Itse kaipaisin haudassa vain olemattomuutta, ei ajatuksia tai maailman kauheuksia, kerrankin vain hiljaista unta. Jos taivaassa on kultaisia tuoleja ja harpunsoittajia, kuka haluaa istua kovalla tuolilla ja kuunnella jotain harppua?
Se sielu kuolee sen ruumiin mukana. Eitäällä maapallolla leiju mitään sieluja etsimässä itselleen uutta ruumista. Ja taivastahan ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vähän aikaa kuolleena ja ei siellä tosiaan mitään ole. Tajunta sammuu, eikä tajua enää mitään. Minut vielä elvytettiin henkiin.
Ihmetyttää näm vänkääjät jotka väittävät, ettei sielua ole. Raamattu sanoo sen hyvin selvästi, että ihminen on kolmiyhteinen eli on olemassa henki, ruumis ja sielu. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy tarkistamassa mahdollisten lasten ja muiden omaisten voinnin.
Joskus muksuna näin elokuvan nimeltä Lintu sininen. Siinä kaksi lasta kävi kuolleiden maassa, jossa jo kuolleet isovanhemmat istuskelivat mummolan pihassa nauttimassa kesäpäivästä. He kävivät myös syntymättömien lasten maassa, jossa he tapasivat tulevan pikkusiskonsa, joka pyysi heitä olemaan kilttejä, koska hän ei eläisi kovin monta vuotta.
Minusta kesäinen mummola kuulostaa mukavalta taivaalta. Mummo oli minulle kaikkein rakkain sukulainen, noista muista ei ole niin väliä.
Maailma on järjestelmä, rakenne, jossa kaikki on loogista ja järkevää. Maailma on toisiinsa kytkeytynyt: kun vedät yhdestä narusta, kokonaiset osajärjestelmät lähtevät liikkeelle.
Tätä kuvaa hyvin "perhosvaikutus", joka on luonnontieteiden termi, jolla viitataan joidenkin kaoottisten järjestelmien ominaisuuteen: järjestelmään kohdistuvalla vähäisellä vaikutuksella voi olla laajoja ja ennalta arvaamattomia seurauksia, myös täysin eri paikassa.
Käy sanomassa hyvästit rakkaille
Luin otsikon. En ole lukenut yhtäkään kommenttia. Nukkuminen on kenraaliharjoitusta kuolemaan. Kaipa se samanlaista on kuin nukkuminen, eli teet koko Universumin itse kuoleman jälkeen, tietysti kuten nyt nukkumismaailmassa. Kunnes tulee siihen, että taas joutuu tänne kehon maailmaan oppimaan, joka voi vaikuttaa vankilalta.
Ja muutenkin laadala laadalaa. Goethekin jo sanoi, että ihmiset kyselevät kysymyksiä mihin Antiikin Kreikkalaiset jo vastasivat.
Alue: Aihe vapaa
Kuolemasta pitäisi puhua entistäkin enemmän.