Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet että sielu tekee ekana päivänä kun kuolee?
17.07.2023 |
Minä oon aatellu että sillon sitä vasta tajuaa että on toisella puolella kun vastassa on aiemmin kuollu läheinen tai vaikka useampikin.
Tän pitemmälle en osaa kuvotella, että mihin siitä sitten yhdessä lähdetään. Ja entä ne jotka jäävät kummittelemaan, eikö niitä ole kukaan vastassa kun jäävät roikkumaan elämänsä paikkoihin tai ihmisiin.. Ja jäävätkö ne jo ekana päivänä kuoltuaan näihin paikkoihin, vai tulevatko niihin vasta jonkun Tuonelan esittelyreissun jälkeen takaisin.
Tämmöisiä pohdin tänään, kun eräs (ei niin läheinen) sukulainen kuoli eilen.
Kommentit (167)
En usko, että ainakaan taivaaseen tai helvettiin tekojensa mukaan.
Jos näin olisi, niin kaikki villieläimet joutuisi silloin helvettiin automaattisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon kyllä vakaasti noihin kuolemanrajakokemuksiin. Niissähän mennään tunneliin ja kohti keskellä olevaa kirkasta valoa. Jossain kohdin näkee elämänsä uudelleen ja sitten mennään valoon, missä tapaa läheisiään.
Vaan menisikö se sitten niin, että noin käy vain jos lähtö tulee yllättäen? Jos kuolema tulee hiipumalla, niin läheiset tulevat jo viimeisinä elinpäivinä jututtamaan? 🤔 Isoäitini kertoi sairaalassa viimeisinä päivinään, että omat vanhempansa olivat käyneet häntä kahtena edellisenä yönä tapaamassa. 🌺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että läheisiä aiemmin kuolleita on ottamassa vastaan. Heitä ilmestyy rinnalle jo muutama päivä ennen irtaantumista. Sielu viipyy vähän aikaa vielä lähellä hyvästejä jättämässä ja poistuu sitten kauemmas, ehkä sinne kirkkaaseen valoon tai kiitää tuulen mukana taivaan sinessä ja arojen ja merien yllä.
Näin minäkin ajattelen.
Ja minä.
Useat sairaanhoitajat ja kuolemaa tekevän omaisetkin ovat kertoneet, että tietää että kuolema on lähellä kun potilas juttelee kuolleille läheisilleen tai kertoo nähneensä jonkun yms. On jo puoliksi siinä maailmassa että näkee vastaan tulleet.
Pari päivää ennen isäni kuolemaa 10 v sitten kuollut isoäitini kävi luonani näyttäytymässä. Aavistin heti että isän loppu on lähellä. En tuota ottanut puheeksi perheen kesken, mutta sitten nyös äitini kertoi samanlaisesta vierailusta samana yönä.
Minä ajattelen että tämä tietoisuus lakkaa olemasta. Häviää. Ei ole mitään, joka kokisi jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon kyllä vakaasti noihin kuolemanrajakokemuksiin. Niissähän mennään tunneliin ja kohti keskellä olevaa kirkasta valoa. Jossain kohdin näkee elämänsä uudelleen ja sitten mennään valoon, missä tapaa läheisiään.
Vaan menisikö se sitten niin, että noin käy vain jos lähtö tulee yllättäen? Jos kuolema tulee hiipumalla, niin läheiset tulevat jo viimeisinä elinpäivinä jututtamaan? 🤔 Isoäitini kertoi sairaalassa viimeisinä päivinään, että omat vanhempansa olivat käyneet häntä kahtena edellisenä yönä tapaamassa. 🌺
Ja saako ihminen valita, ettei vielä mene sinne valoon vaan jää joksikin aikaa vielä läheistensä luokse? Pääseekö sieltä valoon mentyään vielä vierailemaan läheisten luona - muutenkin kuin noutamaan täältä lähteviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ny ekaks muutamille lähimpään Taivaan tai Helvetin baariin. Vois vaikka nähdä tuttuja. Täytyy vähän aikaa relata ja kattoo mikä meininki.
Sielu on onnellinen, kun maalliset murheet on ohi. Tarkastelee hetken elettyä elämäänsä ja myöntää kaikki virheensä universumille. Lähtee sitten jatkamaan matkaansa kaikkeudessa vapaana sieluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka siellä vastassa onkin, vaadin heti päästä esimiehen puheille ja pari puhelua asianajajalle. Ja myöhemmin parille tutulle antaisin pari "luunappia".
Olisi kiva tehdä "ylilento" kotiseutujen yllä, ennen matkan jatkumista Tuonelaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu täysin siitä miten hyvin olet valmistautunut.
Minä toivon että sieluni sammuu eikä jatka mitään ikuista hillumista jossain. Ja vielä ilman lepoa!! Nukkumista juuri rakastan. Olisi kamala rangaistus olla hereillä ikuisesti.
Enkä tiedä haluaisinko niitä aiemmin kuolleita tavatakaan. Aikaa aikaa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ainakaan taivaaseen tai helvettiin tekojensa mukaan.
Jos näin olisi, niin kaikki villieläimet joutuisi silloin helvettiin automaattisesti?
Mitä pahaa villieläimet on mukamas tehneet.
Varmaan aika hankalaa jonkin olemattoman asian ryhtyä olevaiseksi ja tekemään jotain. Vai kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon, nousi kolmantena päivänä kuolleista-teoriaan. Kolmantena päivänä kuolemasta yleensä tulee niitä tuntemuksia, fiiliksiä tms. että kuollut läheinen käy tavalla tai toisella jättämässä viimeiset hyväiset ennen kuin poistuu sielujen kiertokulkuun. Tietyn ajan kuluttua osa sieluista palaa uudelleen keskuuteemme. Jälleensyntymät tai lasten kokemukset ja tarinat edellisistä elämistä ovat kiehtovia.
Sikäli kun tiedän, niin sielun olemassaolosta ei ole ensimmäistäkään todistetta. Edelleen sikäli kun tiedän, on aika vahva näyttö sen puolesta, että mikään ihmisessä ei myöskään edellytä sellaisen olemassaoloa toimiakseen. Toisin sanoen sielua ei erittäin suurella todennäköisyydellä ole olemassa, joten ei se myöskään voi mitään tehdä.
Valmistautuminen jälleensyntymään
Vierailija kirjoitti:
Sielua ei ole olemassa.
Aika moni havainto tukee että kyllä on. Minä uskon enemmän kuoleman lähellä käyneiden ja kuolevien parissa työskentelevien havaintoihin, sekä omiin kokemuksiini "kuolleista", kuin skeptikkoihin. .
Suurin osa ihmiskunnasta - melkein kaikki, menee helvettiin, joten heti alkuun huudetaan lakkaamatta sietämättömässä tuskassa saatanan kiduttaessa tulihelvetissä täysin ennenkokemattomilla tavoilla.
Huuto ja tuska ei lakkaa koskaan.