Mitä ajattelet että sielu tekee ekana päivänä kun kuolee?
Minä oon aatellu että sillon sitä vasta tajuaa että on toisella puolella kun vastassa on aiemmin kuollu läheinen tai vaikka useampikin.
Tän pitemmälle en osaa kuvotella, että mihin siitä sitten yhdessä lähdetään. Ja entä ne jotka jäävät kummittelemaan, eikö niitä ole kukaan vastassa kun jäävät roikkumaan elämänsä paikkoihin tai ihmisiin.. Ja jäävätkö ne jo ekana päivänä kuoltuaan näihin paikkoihin, vai tulevatko niihin vasta jonkun Tuonelan esittelyreissun jälkeen takaisin.
Tämmöisiä pohdin tänään, kun eräs (ei niin läheinen) sukulainen kuoli eilen.
Kommentit (167)
Sielu lähtee pitkälle rantalomalle. Se on sen ansainnut. "I'm free at last!!!"
Vierailija kirjoitti:
Ei ole enää mitään päiviä tai aikaa ylipäätään.
Mutta jos kuvitellaan tälläi elävien ajassa niin mitä se sielu tekee tai käy läpi ensimmäisenä vuorokautenaan ilman ruumista?
Ajattelen että läheisiä aiemmin kuolleita on ottamassa vastaan. Heitä ilmestyy rinnalle jo muutama päivä ennen irtaantumista. Sielu viipyy vähän aikaa vielä lähellä hyvästejä jättämässä ja poistuu sitten kauemmas, ehkä sinne kirkkaaseen valoon tai kiitää tuulen mukana taivaan sinessä ja arojen ja merien yllä.
Ymmärtää joutuneensa joko paratiisiin tai kadotukseen, josta mennään tuomiopäivän jälkeen joko taivaaseen tai helvettiin. Kyllä, olen uskossa
Jipii olen vapaa, jihaa ride-on-beibe! Wo-hoo! Yeah!
Nauttii ja ihmettelee. Riemuitsee edesmenneiden rakkaidensa jälleennäkemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että läheisiä aiemmin kuolleita on ottamassa vastaan. Heitä ilmestyy rinnalle jo muutama päivä ennen irtaantumista. Sielu viipyy vähän aikaa vielä lähellä hyvästejä jättämässä ja poistuu sitten kauemmas, ehkä sinne kirkkaaseen valoon tai kiitää tuulen mukana taivaan sinessä ja arojen ja merien yllä.
Näin minäkin ajattelen.
Riippu sieluista Osa kärventyy alakerrassa, osa nauttii yläkerrassa.
Kaikki menevät oikeasti eteenpäin. Ne meedioiden näkemät haamut ovat vain ihmisestä jääviä muistoenergioita. Sielut ovat jatkaneet valoon.
En osaa kuvitella. Toivon että pääsisi johonkin mukavaan paikkaan ja että olisi hyvä olo. Ajattelen että kaikki joutuu vastuuseen kaikesta mitä on elämän aikana tapahtunut. En tiedä missä vaiheessa se tapahtuu, mutta odotan sitä kauhulla, sillä olen tehnyt niin paljon väärin. Luulen että ymmärrys lisääntyy.
Ajattelen, että ei ole olemassa mitään sielua. On vain ruumis ja tietoisuus, joista enimmäinen menee madon ruuaksi tai krematorion uuniin ja jälkimmäinen sammuu.
Jos sielu sattuisikin kaiken järjen vastaisesti olemaan olemassa, toivon että tosiaan jää vaan lepoon. Ei olisi muuta kuin rauha ja jonkinlainen tiedottomuus kaikesta muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että läheisiä aiemmin kuolleita on ottamassa vastaan. Heitä ilmestyy rinnalle jo muutama päivä ennen irtaantumista. Sielu viipyy vähän aikaa vielä lähellä hyvästejä jättämässä ja poistuu sitten kauemmas, ehkä sinne kirkkaaseen valoon tai kiitää tuulen mukana taivaan sinessä ja arojen ja merien yllä.
Näin minäkin ajattelen.
Ja minä.
Useat sairaanhoitajat ja kuolemaa tekevän omaisetkin ovat kertoneet, että tietää että kuolema on lähellä kun potilas juttelee kuolleille läheisilleen tai kertoo nähneensä jonkun yms. On jo puoliksi siinä maailmassa että näkee vastaan tulleet.
Mitä minun sieluni tekee ekana päivän kun kuolee?
Samaa varmaan kuin se teki vuonna -2994 ennen ajanlaskun alkua.
Eli ei yhtään mitään, koska sitä ei ollut. Kuten sitä ei ole kuoltuanikaan - ikinä.
lepää pitkän työrupeaman jälkeen
Ei mitään. Ihminen ja sen tietoisuus loppuu eikä sielua ole.
Otan osaa, ap. :(
Itse ajattelen myös, että siellä on jo edesmenneet läheiset ottamassa häntä vastaan.
Käsittääkseni aikaa, sellaisena kuin me sen käsitämme, ei enää ole. Sielut eivät tarvitse unta. Ei ole kehoa, mikä väsyisi, joten ei tarvitse lepoa.