Miehen eksän rooli haasteena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja:

Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.

ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.

Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.

Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.

Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.

Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.

Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.

Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.

Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.

Ei se ex, vaan ne lapset, joiden asioita mies lähti hoitamaan.

Ne asiat ei olleet sellaisia, joita ei olisi ehtinyt hoitaa myöhemmin. Ne olisi myös hoituneet parilla viestillä.

Lapset menevät mun näkökulmasta ohitseni tärkeysjärjestyksessä. Niin sen kuuluu olla. Ei tässä nyt lapsi ollut isäänsä vailla. Lapset eivät edes olleet juhlissa.

Sinähän et sitä arvioi vaan huoltaja.

No minusta on junttia juhlissa kirjoittaa kauppalistaa, maksaa laskuja, hoitaa lasten juoksevia asioita. Että tekosyy ja saivartelua tämäkin. Juhlissa keskitytään siihen juhlahetkeen, mut exälle se ei oo kannattavaa kun silloin joutuis katselemaan kuinka uus nainen tutustuu sukuun ja ottaa paikkaansa. Hänelle on kannattavampaa " hoitaa lasten asioita" exän kanssa, lasten asiat- kortilla saa aina exän huomion itseensä. Oikeesti, nää on niin läpinäkyviä klassikkojuttuja.

Toisaalta eihän ap ja mies olleet siellä juhlimassa, he olivat vain pistäytymässä. Ei ollut tarkoitus viipyä pitkään tai tutustua sukulaisiin, kunhan käväisivät. Exä saattoi olla toivevieras, viipyä parikin tuntia ja miehen koko suku pitää hänestä, joten vain ap oli vaivautunut, kaikille muille tilanne oli normaali. Siellä pienten lasten isä ja äiti kaikessa rauhassa juttelevat, ei riitoja, ei räyhäämistä, hienoa, että tulevat toimeen. Ja hienoa, että exä toi lapsetkin, kun isänsä ei uuden neitokaisen kanssa näköjään oikein ole vanhempi-moodissa.

Kyllä meidän suvussa katsottaisiin tosi kieroon, jos kuka hyvänsä pistäytyijä vetäytyisi puolet juhlissa oloajastaan jonnekin terassille höpöttämään omiaan, eikä olisi muiden juhlijoiden kanssa edes sitä vähää aikaa, jonka juhlissa on. Jos vielä jättäisi seuralaisensakin sinne suvun keskelle pyörimään niin ajateltaisiin, että mikä hitto tuota vaivaa, missä sen käytöstavat on.

Riitelemään kun lähtökohtaisesti ei tulla juhliin, ei sitä tarvitse erikseen ihailla. 

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja:

Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.

ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.

Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.

Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.

Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.

Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.

Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.

Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.

Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.

Ei se ex, vaan ne lapset, joiden asioita mies lähti hoitamaan.

Ne asiat ei olleet sellaisia, joita ei olisi ehtinyt hoitaa myöhemmin. Ne olisi myös hoituneet parilla viestillä.

Lapset menevät mun näkökulmasta ohitseni tärkeysjärjestyksessä. Niin sen kuuluu olla. Ei tässä nyt lapsi ollut isäänsä vailla. Lapset eivät edes olleet juhlissa.

Sinähän et sitä arvioi vaan huoltaja.

No minusta on junttia juhlissa kirjoittaa kauppalistaa, maksaa laskuja, hoitaa lasten juoksevia asioita. Että tekosyy ja saivartelua tämäkin. Juhlissa keskitytään siihen juhlahetkeen, mut exälle se ei oo kannattavaa kun silloin joutuis katselemaan kuinka uus nainen tutustuu sukuun ja ottaa paikkaansa. Hänelle on kannattavampaa " hoitaa lasten asioita" exän kanssa, lasten asiat- kortilla saa aina exän huomion itseensä. Oikeesti, nää on niin läpinäkyviä klassikkojuttuja.

Toisaalta eihän ap ja mies olleet siellä juhlimassa, he olivat vain pistäytymässä. Ei ollut tarkoitus viipyä pitkään tai tutustua sukulaisiin, kunhan käväisivät. Exä saattoi olla toivevieras, viipyä parikin tuntia ja miehen koko suku pitää hänestä, joten vain ap oli vaivautunut, kaikille muille tilanne oli normaali. Siellä pienten lasten isä ja äiti kaikessa rauhassa juttelevat, ei riitoja, ei räyhäämistä, hienoa, että tulevat toimeen. Ja hienoa, että exä toi lapsetkin, kun isänsä ei uuden neitokaisen kanssa näköjään oikein ole vanhempi-moodissa.

Tää on melkoista päättelyä. Lapset eivät olleet eksän matkassa. Missä vaiheessa niin kukaan sanoi.

Eksä on pääasiallisesti poikien kanssa, joka sekään ei tähän kuulu.

Huomaan saavani ihmeellistä syytöstä ja päänaukomista.

En rakentavaa keskustelua jota toivoin.

Mies "uudesta neitokaisesta huolimatta" pystyy huolehtimaan poikansa.

Aloittaja, on varmaan helpompi kiukutella mmiehen exälle, juhlien osäntäväelle tai kommentoijille täällä kuin puhua sen miehen kanssa saati katsoa peiliin sekä omaa tuoretta sihdettaan rehellisesti kysyen, että onko minusta ja meistä tosiaan suhteeseen.

Tällä on varsin paljon rakentavia ja monelta kannalta mietittyjä kommentteja, joukossa harvinaisen vähän vihamielistä ja kärkevää sinua kohtaan.

Palaa asiaan, kun olet oikeasti saanut keskustelun aikaiseksi sen miehes kanssa. Jatketaan sitten suhteesi ruotimista. Koska ex ja yhteiset lapset ovat olemassaolevia asioita, ja sinun pitää vaan valita, onko tämä rakkaus nyt muuten sen arvoista että jaksat näitä monimutkasia ihmissuhteita.

Terveisin yhden uusperheen äitipuoli, 20 vuoden kokemuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kun itse yritin rakentaa uutta suhdetta miehen kanssa, hänen exänsä piti saada neuvotella lasten asioista aina kun tiesi meidän olevan reissussa. Ja onnistuikin hienosti tunkemaan itsensä niihin viikonloppuihin, hermostuttamaan miehen ja tuomaan ristiriitoja lomillemme. Niille lapsettomille. Ja sillä tiellä jatkettiin kunnes tajusin että olen tekemisissä inhottavan kuvion ja typerien ihmisten kanssa. Ja näin jälkikäteen olenkin saanut toisinaan huomata että typetyys oli paljon suurempaa kuin rakastuneena ymmärsin.

Tulee mieleen alkuajat, eli ekat vuodet yhdessä mieheni kanssa. Piti olla hipihiljaa kaikista menoista, sillä jos exä sai kuulla, niin hän yritti ne sabotoida. Myöskään lapsille ei siis voinut kertoa että huomenna lähdemme viikonlopuksi reissuun.

Exä myös kiusasi lapsia mökillä, että isä ei vie teitä ikinä mökille, vaan käy siellä aina vain pirkon kanssa, ja yritti saaada lapset tungettua meidän mukaan mökille jos olimme menossa sinne kahdestaan viettämään vaikkapa vuosipäivää. Lapset itkivät että isä vie meidätkin joskus mökille, vaikka kävivät mökillä ihan yhtä usein kuin mekin kahdestaan. Vieläkin on vaikeaa sanoa lapsille jos olemme menossa mökille, vaikka ovat jo aikuisia.

Exällä oli tapana myös huudattaa lapset itkuun kun he olivat tulossa meille, tai kun menivät meiltä sinne takaisin. Huusi ja raivosi lapsille ja miehelleni kurkku suorana että tänne ei ole sitten mitään asiaa viikonloppuna vaikka olisi mikä. Meille lapset saivat tulla kyllä aina, olihan tämä heidänkin kotinsa. Koskaan ei sanottu ettei tänne ole mitään asiaa, olette nyt äidillänne.

Hän myös laittoi usein puhelimiin kaikki muut estot päälle paitsi soittomahiksen, sekä laittoi lasten puhelimet seurantaan kun lapset tulivat meille, ja soitteli sitten miehelleni että missäs olette, ja mitä varten olette siellä. Jäi kiinni kun toinen lapsi pelonsekaisin tuntein sanoi että äiti vakoilee, kun mieheni kassa ihmeteltiin että miten voi puhelin soida aina silloin kun lasten kanssa lähdimme jonnekin.

Lasten kavereiden vanhemmille soitti kun lapset tulivat meille että lapsia ei nyt saa pyytää mihinkään leikkimään, eikä suostua heidän pyyntöihinsä koska lasten isän pitää olla nyt lasten kanssa 24/7. Tästäkin jäi kiinni kun eräs lapsen kaveri sanoi puhelimessa että haluaisi kyllä tulla leikkimään mutta äitisi on kieltänyt. Olimmekin ihmetelleet miten lasten puheissa vilisi aina kaverit ja yökyläilyt ja muu kiva, mutta meillä ei koskaan käynyt kukaan eikä lapset käyneet koskaan meiltä kavereilla.

Täyisin lapsistaan piittaamaton mielisairas akka oli hän, ja on varmaan edelleenkin. Pääasia elämässään oli muiden kiusaaminen ja siitä itselleen tyydytyksen saaminen.

Häntä ei sentään kukaan pyytänyt mihinkään juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

Itse katson, että huomaavaisuutta, hyviä tapoja, empaattisuutta ja fiksutta nimenomaan pitää osoittaa näissä tilanteissa, niin ei tarvitse luopua kenestäkään.

Se tarkoittaa, että exät ymmärtävät juuri sukujuhlien esimerkiksi olevan uusille tulijoilla hankala ja usein epämukava paikka. Se taas tarkoittaa, että itse pitää osoittaa huomaavaisuutta vaikkapa sillä, että ei lähde puimaan lasten arjen asioita minnekään syrjemmälle, vaan jättää ne asiat muualle. Antaa tilaa sille nyxälle, väistää vähän. 

Ja ajattelen myös. että jos joku oikeasti on epävarma ja kokee luottamuspulaa, ihan sama kuka, minä mietin mieluummin, miten voin häntä auttaa, miten käyttäydyn, jotta hänen ikävät tunteensa eivät ainakaan lisäänny.

En omahyväisenä ajattele, miten hyvin minulla on asiat ja miten minä en kenenkään takia mistään luovu. Kun yleensä sitä ei edes vaadita, pyydetään vain hieman fiksua käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

Itse katson, että huomaavaisuutta, hyviä tapoja, empaattisuutta ja fiksutta nimenomaan pitää osoittaa näissä tilanteissa, niin ei tarvitse luopua kenestäkään.

Se tarkoittaa, että exät ymmärtävät juuri sukujuhlien esimerkiksi olevan uusille tulijoilla hankala ja usein epämukava paikka. Se taas tarkoittaa, että itse pitää osoittaa huomaavaisuutta vaikkapa sillä, että ei lähde puimaan lasten arjen asioita minnekään syrjemmälle, vaan jättää ne asiat muualle. Antaa tilaa sille nyxälle, väistää vähän. 

Ja ajattelen myös. että jos joku oikeasti on epävarma ja kokee luottamuspulaa, ihan sama kuka, minä mietin mieluummin, miten voin häntä auttaa, miten käyttäydyn, jotta hänen ikävät tunteensa eivät ainakaan lisäänny.

En omahyväisenä ajattele, miten hyvin minulla on asiat ja miten minä en kenenkään takia mistään luovu. Kun yleensä sitä ei edes vaadita, pyydetään vain hieman fiksua käytöstä.

Minä ajattelen, että kumppanini on lähtökohtaisesti aikuinen, kykenevä ja fiksu ihminen, jolle juhliin osallistuminen ei ole suuri stressin aihe. Mutta ihmiset toki valitsevat kumppaninsa miten valitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

No ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, jos sille nyksällekin tekee selväksi että tunnesiteet exän kanssa jatkuu ja bestiksinä mennään.  Ihan uteliaisuudesta kysyn, miten teidän kuviossa miehen uusi kumppani on tämän ottanut? Entä sun uus kumppani? Toki miehille vissiin on helpompi hyväksyä uusperhekuvioita, kun koti ja perhe usein on naiselle enemmän sitä omaa reviiriä. (Näin olen ymmärtänyt) 

Olen eri, mutta vastaan oman kokemukseni perusteella - hyvin on kuviot toiminut. Eron jälkeen eksäni alkoi aika nopeasti seurustelemaan uuden naisen kanssa. Hän kommunikoi minulle avoimesti asiasta, eli kertoi tavanneensa jonkun, kertoi kun oli päättänyt pyytää uuden naisen tapaamaan lastamme, kertoi miten meni jne. Olin täst kiitollinen, sillä silloin pystyin myös itse kommunikoimaan lapselle, että samaa tiimiä ollaan. Juttelin lapsen kanssa, että kiva kun isillä on uusi tyttöystävä joka niin innoissaan halusi sinut tavata, kyselin mitä kaikkea kivaa he olivat tehneet jne. Oli meille molemmille tärkeää, että lapsi ei koskaan kokenut, että pitäisi valita puolia. Toki aluksi tuntui itsestäni haikealta, että eksä jatkoi elämää, mutta ei se ole minulta pois.

Tapasin myös itse uuden naisystävän jonkin ajan kuluttua. Huomasin, että hän oli aika kylmän oloinen eikä ehkä pitänyt minusta. Pari seuraavaa kertaa kun hain lapsen, naisystävä tuli aina taustalle seuraamaan tilannetta, muttei moikannut. Itse kuitenkin aina huikkasin moikat hänellekin, mutta pyrin pitämään juttutuokiot eksän kanssa vähän lyhyempinä ja juteltiin sitten enemmän puhelimessa.

Kun pari vuotta myöhemmin löysin itse uuden kumppanin, oli eksän naisystävä selkeästi huojentunut ja vaihtui kuin taikaiskusta todella mukavaksi ja ystävälliseksi, tuli juttelemaan ja lähetti jopa eksäni välityksellä välillä esimerkiksi ravintolasuosituksia minulle! Eli selkeästi oli ollut mustasukkainen tai huolissaan minusta. Juttelimme tästä eksän kanssa ja eksä kertoi, että vaikka he olivat tästä avoimesti puhuneet, ei eksä kokenut tärkeäksi kertoa minulle naisystävän mustasukkaisuudesta, sillä ei kokenut että minun olisi pitänyt tehdä asialle mitään. Ja ohihan se menikin!

Edelleen näin seitsemän vuotta eron jälkeen olemme eksän kanssa läheisiä, juttelemme puhelimessa melkein päivittäin ja käydään kerran viikossa lounaalla. Onni on sellaiset kumppanit, jotka hyväksyvät tämän eikä koe ystävyyttä uhkana. Koskaan ei kumpikaan meistä ole haikaillut toistemme perään ja olemme nykyään tosi hyvää pataa myös toistemme kumppanien kanssa. Vietämme usein joulua yhdessä ja käymme kerran vuodessa perhelomalla kaikki neljä plus lapsi ja on hieno huomata, miten lapsemme on saanut neljä rakastavaa vanhempaa elämäänsä siksi, että ei annettu tilaa mustasukkaisuudelle ja kontrollille.

Kiva tarina, mutta loppupäätelmä on väärä. Teillä ei annettu tilaa manipuloinnille ja hyväksikäytölle, katkeruudelle ja kostonhimolle. Siksi oli niin helppoa ja kivaa. 

Aloittaja kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran, että olisin kaivannut sitä, että mies olisi huomioinut minut.

Jos sukulaisensa nauttivat eksän seurasta, olisin kaivannut sitä että mieheni olisi keskittynyt olemaan mun seurana. Avecinaan sitä odotin.

Tärkeintä on Osata sanoa miehelle nyt; Minusta tuntuu pahalle nämä asiat ( mistä kirjoitit). Sävy ei tarvitse olla syyttävä , vaan kerrot miltä sinusta tuntuu.

Omani on ainakin vuosien saatossa oppinut luovimaan minua ajatellen tilanteet.

En myöskään osallistu johonkin juhliin, ihan oman mukavuuteni vuoksi.

En myöskään väkisin ystävysty uusiin sukulaisiin, ellei se käy luontevasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

Itse katson, että huomaavaisuutta, hyviä tapoja, empaattisuutta ja fiksutta nimenomaan pitää osoittaa näissä tilanteissa, niin ei tarvitse luopua kenestäkään.

Se tarkoittaa, että exät ymmärtävät juuri sukujuhlien esimerkiksi olevan uusille tulijoilla hankala ja usein epämukava paikka. Se taas tarkoittaa, että itse pitää osoittaa huomaavaisuutta vaikkapa sillä, että ei lähde puimaan lasten arjen asioita minnekään syrjemmälle, vaan jättää ne asiat muualle. Antaa tilaa sille nyxälle, väistää vähän. 

Ja ajattelen myös. että jos joku oikeasti on epävarma ja kokee luottamuspulaa, ihan sama kuka, minä mietin mieluummin, miten voin häntä auttaa, miten käyttäydyn, jotta hänen ikävät tunteensa eivät ainakaan lisäänny.

En omahyväisenä ajattele, miten hyvin minulla on asiat ja miten minä en kenenkään takia mistään luovu. Kun yleensä sitä ei edes vaadita, pyydetään vain hieman fiksua käytöstä.

Minä ajattelen, että kumppanini on lähtökohtaisesti aikuinen, kykenevä ja fiksu ihminen, jolle juhliin osallistuminen ei ole suuri stressin aihe. Mutta ihmiset toki valitsevat kumppaninsa miten valitsevat.

On totta, että pariutua saisi vain aikuiset, kykenevät ja fiksut. Sitä vaan jään ihmettelemään, miten nämä aikuiset, kykenevät ja fiksut sitten päätyvät tilanteisiin, joissa heidän toimintansa eronneina ihmisinä satuttaa toisia.

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja:

Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.

ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.

Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.

Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.

Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.

Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.

Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.

Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.

Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.

Ei se ex, vaan ne lapset, joiden asioita mies lähti hoitamaan.

Ne asiat ei olleet sellaisia, joita ei olisi ehtinyt hoitaa myöhemmin. Ne olisi myös hoituneet parilla viestillä.

Lapset menevät mun näkökulmasta ohitseni tärkeysjärjestyksessä. Niin sen kuuluu olla. Ei tässä nyt lapsi ollut isäänsä vailla. Lapset eivät edes olleet juhlissa.

Sinähän et sitä arvioi vaan huoltaja.

No minusta on junttia juhlissa kirjoittaa kauppalistaa, maksaa laskuja, hoitaa lasten juoksevia asioita. Että tekosyy ja saivartelua tämäkin. Juhlissa keskitytään siihen juhlahetkeen, mut exälle se ei oo kannattavaa kun silloin joutuis katselemaan kuinka uus nainen tutustuu sukuun ja ottaa paikkaansa. Hänelle on kannattavampaa " hoitaa lasten asioita" exän kanssa, lasten asiat- kortilla saa aina exän huomion itseensä. Oikeesti, nää on niin läpinäkyviä klassikkojuttuja.

Toisaalta eihän ap ja mies olleet siellä juhlimassa, he olivat vain pistäytymässä. Ei ollut tarkoitus viipyä pitkään tai tutustua sukulaisiin, kunhan käväisivät. Exä saattoi olla toivevieras, viipyä parikin tuntia ja miehen koko suku pitää hänestä, joten vain ap oli vaivautunut, kaikille muille tilanne oli normaali. Siellä pienten lasten isä ja äiti kaikessa rauhassa juttelevat, ei riitoja, ei räyhäämistä, hienoa, että tulevat toimeen. Ja hienoa, että exä toi lapsetkin, kun isänsä ei uuden neitokaisen kanssa näköjään oikein ole vanhempi-moodissa.

Tää on melkoista päättelyä. Lapset eivät olleet eksän matkassa. Missä vaiheessa niin kukaan sanoi.

Eksä on pääasiallisesti poikien kanssa, joka sekään ei tähän kuulu.

Huomaan saavani ihmeellistä syytöstä ja päänaukomista.

En rakentavaa keskustelua jota toivoin.

Mies "uudesta neitokaisesta huolimatta" pystyy huolehtimaan poikansa.

Aloittaja, on varmaan helpompi kiukutella mmiehen exälle, juhlien osäntäväelle tai kommentoijille täällä kuin puhua sen miehen kanssa saati katsoa peiliin sekä omaa tuoretta sihdettaan rehellisesti kysyen, että onko minusta ja meistä tosiaan suhteeseen.

Tällä on varsin paljon rakentavia ja monelta kannalta mietittyjä kommentteja, joukossa harvinaisen vähän vihamielistä ja kärkevää sinua kohtaan.

Palaa asiaan, kun olet oikeasti saanut keskustelun aikaiseksi sen miehes kanssa. Jatketaan sitten suhteesi ruotimista. Koska ex ja yhteiset lapset ovat olemassaolevia asioita, ja sinun pitää vaan valita, onko tämä rakkaus nyt muuten sen arvoista että jaksat näitä monimutkasia ihmissuhteita.

Terveisin yhden uusperheen äitipuoli, 20 vuoden kokemuksella.

Meillä oli niin päin että miehen rakkaus minuun oli sen arvoista että hän purki entisen elämänsä monimutkaisuudet, kasvatti selkärangan, ja nosti minut ensimmäiseksi listallaan. Siitä sitten tilanne alkujärkytyksen jälkeen pikkuhiljaa laantui, ja eksänkin elämä on ollut paljon mukavampaa kun ei ole tarvinnut kytätä ja määräillä enää mieheni elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse yritin rakentaa uutta suhdetta miehen kanssa, hänen exänsä piti saada neuvotella lasten asioista aina kun tiesi meidän olevan reissussa. Ja onnistuikin hienosti tunkemaan itsensä niihin viikonloppuihin, hermostuttamaan miehen ja tuomaan ristiriitoja lomillemme. Niille lapsettomille. Ja sillä tiellä jatkettiin kunnes tajusin että olen tekemisissä inhottavan kuvion ja typerien ihmisten kanssa. Ja näin jälkikäteen olenkin saanut toisinaan huomata että typetyys oli paljon suurempaa kuin rakastuneena ymmärsin.

Tulee mieleen alkuajat, eli ekat vuodet yhdessä mieheni kanssa. Piti olla hipihiljaa kaikista menoista, sillä jos exä sai kuulla, niin hän yritti ne sabotoida. Myöskään lapsille ei siis voinut kertoa että huomenna lähdemme viikonlopuksi reissuun.

Exä myös kiusasi lapsia mökillä, että isä ei vie teitä ikinä mökille, vaan käy siellä aina vain pirkon kanssa, ja yritti saaada lapset tungettua meidän mukaan mökille jos olimme menossa sinne kahdestaan viettämään vaikkapa vuosipäivää. Lapset itkivät että isä vie meidätkin joskus mökille, vaikka kävivät mökillä ihan yhtä usein kuin mekin kahdestaan. Vieläkin on vaikeaa sanoa lapsille jos olemme menossa mökille, vaikka ovat jo aikuisia.

Exällä oli tapana myös huudattaa lapset itkuun kun he olivat tulossa meille, tai kun menivät meiltä sinne takaisin. Huusi ja raivosi lapsille ja miehelleni kurkku suorana että tänne ei ole sitten mitään asiaa viikonloppuna vaikka olisi mikä. Meille lapset saivat tulla kyllä aina, olihan tämä heidänkin kotinsa. Koskaan ei sanottu ettei tänne ole mitään asiaa, olette nyt äidillänne.

Hän myös laittoi usein puhelimiin kaikki muut estot päälle paitsi soittomahiksen, sekä laittoi lasten puhelimet seurantaan kun lapset tulivat meille, ja soitteli sitten miehelleni että missäs olette, ja mitä varten olette siellä. Jäi kiinni kun toinen lapsi pelonsekaisin tuntein sanoi että äiti vakoilee, kun mieheni kassa ihmeteltiin että miten voi puhelin soida aina silloin kun lasten kanssa lähdimme jonnekin.

Lasten kavereiden vanhemmille soitti kun lapset tulivat meille että lapsia ei nyt saa pyytää mihinkään leikkimään, eikä suostua heidän pyyntöihinsä koska lasten isän pitää olla nyt lasten kanssa 24/7. Tästäkin jäi kiinni kun eräs lapsen kaveri sanoi puhelimessa että haluaisi kyllä tulla leikkimään mutta äitisi on kieltänyt. Olimmekin ihmetelleet miten lasten puheissa vilisi aina kaverit ja yökyläilyt ja muu kiva, mutta meillä ei koskaan käynyt kukaan eikä lapset käyneet koskaan meiltä kavereilla.

Täyisin lapsistaan piittaamaton mielisairas akka oli hän, ja on varmaan edelleenkin. Pääasia elämässään oli muiden kiusaaminen ja siitä itselleen tyydytyksen saaminen.

Häntä ei sentään kukaan pyytänyt mihinkään juhliin.

Olen sukulainen, ja kuskaan lapsia viikonloppuisin äidiltä isälle ja päinvastoin,,

Koska välit on niin huonot, että lastensuojelun kehoituksesta lasten vanhempien ei ole tervettä olla samassa tilanteessa lasten siirtymä tilanteessa.

- Lasten äiti huutaa ja solvaa aivan käsittämättömiä asioita. Pommittaa isää viesteillä, joissa ei ole järkeä mm. Kuolisit pois, tapa ittes. Hän on niin kaunainen ja ilkeä.

Kertomuksesi luettuani herää kysymys,

onko sairaan ihmisen kohtaamiseen mitään neuvoa antaa??

Mitä tehdä, kun solvaava on myrkyttänyt oman mielensä pimeäksi ja koittaa sekoittaa lastenkin päät.

Jälki näkyy lapsissa mm kapinoinilla, sovittujen asioiden rikkomisella, välinpitämättömyydelle, koulupinnaamisella. Masennusta ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse yritin rakentaa uutta suhdetta miehen kanssa, hänen exänsä piti saada neuvotella lasten asioista aina kun tiesi meidän olevan reissussa. Ja onnistuikin hienosti tunkemaan itsensä niihin viikonloppuihin, hermostuttamaan miehen ja tuomaan ristiriitoja lomillemme. Niille lapsettomille. Ja sillä tiellä jatkettiin kunnes tajusin että olen tekemisissä inhottavan kuvion ja typerien ihmisten kanssa. Ja näin jälkikäteen olenkin saanut toisinaan huomata että typetyys oli paljon suurempaa kuin rakastuneena ymmärsin.

Tulee mieleen alkuajat, eli ekat vuodet yhdessä mieheni kanssa. Piti olla hipihiljaa kaikista menoista, sillä jos exä sai kuulla, niin hän yritti ne sabotoida. Myöskään lapsille ei siis voinut kertoa että huomenna lähdemme viikonlopuksi reissuun.

Exä myös kiusasi lapsia mökillä, että isä ei vie teitä ikinä mökille, vaan käy siellä aina vain pirkon kanssa, ja yritti saaada lapset tungettua meidän mukaan mökille jos olimme menossa sinne kahdestaan viettämään vaikkapa vuosipäivää. Lapset itkivät että isä vie meidätkin joskus mökille, vaikka kävivät mökillä ihan yhtä usein kuin mekin kahdestaan. Vieläkin on vaikeaa sanoa lapsille jos olemme menossa mökille, vaikka ovat jo aikuisia.

Exällä oli tapana myös huudattaa lapset itkuun kun he olivat tulossa meille, tai kun menivät meiltä sinne takaisin. Huusi ja raivosi lapsille ja miehelleni kurkku suorana että tänne ei ole sitten mitään asiaa viikonloppuna vaikka olisi mikä. Meille lapset saivat tulla kyllä aina, olihan tämä heidänkin kotinsa. Koskaan ei sanottu ettei tänne ole mitään asiaa, olette nyt äidillänne.

Hän myös laittoi usein puhelimiin kaikki muut estot päälle paitsi soittomahiksen, sekä laittoi lasten puhelimet seurantaan kun lapset tulivat meille, ja soitteli sitten miehelleni että missäs olette, ja mitä varten olette siellä. Jäi kiinni kun toinen lapsi pelonsekaisin tuntein sanoi että äiti vakoilee, kun mieheni kassa ihmeteltiin että miten voi puhelin soida aina silloin kun lasten kanssa lähdimme jonnekin.

Lasten kavereiden vanhemmille soitti kun lapset tulivat meille että lapsia ei nyt saa pyytää mihinkään leikkimään, eikä suostua heidän pyyntöihinsä koska lasten isän pitää olla nyt lasten kanssa 24/7. Tästäkin jäi kiinni kun eräs lapsen kaveri sanoi puhelimessa että haluaisi kyllä tulla leikkimään mutta äitisi on kieltänyt. Olimmekin ihmetelleet miten lasten puheissa vilisi aina kaverit ja yökyläilyt ja muu kiva, mutta meillä ei koskaan käynyt kukaan eikä lapset käyneet koskaan meiltä kavereilla.

Täyisin lapsistaan piittaamaton mielisairas akka oli hän, ja on varmaan edelleenkin. Pääasia elämässään oli muiden kiusaaminen ja siitä itselleen tyydytyksen saaminen.

Häntä ei sentään kukaan pyytänyt mihinkään juhliin.

Olen sukulainen, ja kuskaan lapsia viikonloppuisin äidiltä isälle ja päinvastoin,,

Koska välit on niin huonot, että lastensuojelun kehoituksesta lasten vanhempien ei ole tervettä olla samassa tilanteessa lasten siirtymä tilanteessa.

- Lasten äiti huutaa ja solvaa aivan käsittämättömiä asioita. Pommittaa isää viesteillä, joissa ei ole järkeä mm. Kuolisit pois, tapa ittes. Hän on niin kaunainen ja ilkeä.

Kertomuksesi luettuani herää kysymys,

onko sairaan ihmisen kohtaamiseen mitään neuvoa antaa??

Mitä tehdä, kun solvaava on myrkyttänyt oman mielensä pimeäksi ja koittaa sekoittaa lastenkin päät.

Jälki näkyy lapsissa mm kapinoinilla, sovittujen asioiden rikkomisella, välinpitämättömyydelle, koulupinnaamisella. Masennusta ilmassa.

Eipä oikein. Me vain pidettiin huoli siitä että lapsilla on meidän luona tasapainoista ja kivaa, ja normaalia arkea.

Ei yhtään lähdetty paapomaan ja hyvittelemään, koska siitä olisi tullut huono kierre jossa lapset olisi oppineet manipuloiviksi.

Painotettiin että meillä on meidän säännöt, jeikä ne muutu sillä että äiti haluaa, ja meillä tehdään juuri niin kuin meillä tehdään, vaikka sitä ihmeteltäisiin ja yritettäisiin muuttaa muiden toimesta.

Eli pidettiin pakkaa tiukasti ns kasassa.

Jos lasten äiti teki väärin, niin sanottiin lapsille että äitinne teki kyllä nyt väärin, mutta ei mollattu häntä lasten kuullen, ainoastaan selkeisiin väärin tekemisiin puututtiin, ja loppu selitettiin äidin persoonalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse yritin rakentaa uutta suhdetta miehen kanssa, hänen exänsä piti saada neuvotella lasten asioista aina kun tiesi meidän olevan reissussa. Ja onnistuikin hienosti tunkemaan itsensä niihin viikonloppuihin, hermostuttamaan miehen ja tuomaan ristiriitoja lomillemme. Niille lapsettomille. Ja sillä tiellä jatkettiin kunnes tajusin että olen tekemisissä inhottavan kuvion ja typerien ihmisten kanssa. Ja näin jälkikäteen olenkin saanut toisinaan huomata että typetyys oli paljon suurempaa kuin rakastuneena ymmärsin.

Tulee mieleen alkuajat, eli ekat vuodet yhdessä mieheni kanssa. Piti olla hipihiljaa kaikista menoista, sillä jos exä sai kuulla, niin hän yritti ne sabotoida. Myöskään lapsille ei siis voinut kertoa että huomenna lähdemme viikonlopuksi reissuun.

Exä myös kiusasi lapsia mökillä, että isä ei vie teitä ikinä mökille, vaan käy siellä aina vain pirkon kanssa, ja yritti saaada lapset tungettua meidän mukaan mökille jos olimme menossa sinne kahdestaan viettämään vaikkapa vuosipäivää. Lapset itkivät että isä vie meidätkin joskus mökille, vaikka kävivät mökillä ihan yhtä usein kuin mekin kahdestaan. Vieläkin on vaikeaa sanoa lapsille jos olemme menossa mökille, vaikka ovat jo aikuisia.

Exällä oli tapana myös huudattaa lapset itkuun kun he olivat tulossa meille, tai kun menivät meiltä sinne takaisin. Huusi ja raivosi lapsille ja miehelleni kurkku suorana että tänne ei ole sitten mitään asiaa viikonloppuna vaikka olisi mikä. Meille lapset saivat tulla kyllä aina, olihan tämä heidänkin kotinsa. Koskaan ei sanottu ettei tänne ole mitään asiaa, olette nyt äidillänne.

Hän myös laittoi usein puhelimiin kaikki muut estot päälle paitsi soittomahiksen, sekä laittoi lasten puhelimet seurantaan kun lapset tulivat meille, ja soitteli sitten miehelleni että missäs olette, ja mitä varten olette siellä. Jäi kiinni kun toinen lapsi pelonsekaisin tuntein sanoi että äiti vakoilee, kun mieheni kassa ihmeteltiin että miten voi puhelin soida aina silloin kun lasten kanssa lähdimme jonnekin.

Lasten kavereiden vanhemmille soitti kun lapset tulivat meille että lapsia ei nyt saa pyytää mihinkään leikkimään, eikä suostua heidän pyyntöihinsä koska lasten isän pitää olla nyt lasten kanssa 24/7. Tästäkin jäi kiinni kun eräs lapsen kaveri sanoi puhelimessa että haluaisi kyllä tulla leikkimään mutta äitisi on kieltänyt. Olimmekin ihmetelleet miten lasten puheissa vilisi aina kaverit ja yökyläilyt ja muu kiva, mutta meillä ei koskaan käynyt kukaan eikä lapset käyneet koskaan meiltä kavereilla.

Täyisin lapsistaan piittaamaton mielisairas akka oli hän, ja on varmaan edelleenkin. Pääasia elämässään oli muiden kiusaaminen ja siitä itselleen tyydytyksen saaminen.

Häntä ei sentään kukaan pyytänyt mihinkään juhliin.

Olen sukulainen, ja kuskaan lapsia viikonloppuisin äidiltä isälle ja päinvastoin,,

Koska välit on niin huonot, että lastensuojelun kehoituksesta lasten vanhempien ei ole tervettä olla samassa tilanteessa lasten siirtymä tilanteessa.

- Lasten äiti huutaa ja solvaa aivan käsittämättömiä asioita. Pommittaa isää viesteillä, joissa ei ole järkeä mm. Kuolisit pois, tapa ittes. Hän on niin kaunainen ja ilkeä.

Kertomuksesi luettuani herää kysymys,

onko sairaan ihmisen kohtaamiseen mitään neuvoa antaa??

Mitä tehdä, kun solvaava on myrkyttänyt oman mielensä pimeäksi ja koittaa sekoittaa lastenkin päät.

Jälki näkyy lapsissa mm kapinoinilla, sovittujen asioiden rikkomisella, välinpitämättömyydelle, koulupinnaamisella. Masennusta ilmassa.

Eipä oikein. Me vain pidettiin huoli siitä että lapsilla on meidän luona tasapainoista ja kivaa, ja normaalia arkea.

Ei yhtään lähdetty paapomaan ja hyvittelemään, koska siitä olisi tullut huono kierre jossa lapset olisi oppineet manipuloiviksi.

Painotettiin että meillä on meidän säännöt, jeikä ne muutu sillä että äiti haluaa, ja meillä tehdään juuri niin kuin meillä tehdään, vaikka sitä ihmeteltäisiin ja yritettäisiin muuttaa muiden toimesta.

Eli pidettiin pakkaa tiukasti ns kasassa.

Jos lasten äiti teki väärin, niin sanottiin lapsille että äitinne teki kyllä nyt väärin, mutta ei mollattu häntä lasten kuullen, ainoastaan selkeisiin väärin tekemisiin puututtiin, ja loppu selitettiin äidin persoonalla.

Eipä tuossa varmaan muuta voi tehdä. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse yritin rakentaa uutta suhdetta miehen kanssa, hänen exänsä piti saada neuvotella lasten asioista aina kun tiesi meidän olevan reissussa. Ja onnistuikin hienosti tunkemaan itsensä niihin viikonloppuihin, hermostuttamaan miehen ja tuomaan ristiriitoja lomillemme. Niille lapsettomille. Ja sillä tiellä jatkettiin kunnes tajusin että olen tekemisissä inhottavan kuvion ja typerien ihmisten kanssa. Ja näin jälkikäteen olenkin saanut toisinaan huomata että typetyys oli paljon suurempaa kuin rakastuneena ymmärsin.

Tulee mieleen alkuajat, eli ekat vuodet yhdessä mieheni kanssa. Piti olla hipihiljaa kaikista menoista, sillä jos exä sai kuulla, niin hän yritti ne sabotoida. Myöskään lapsille ei siis voinut kertoa että huomenna lähdemme viikonlopuksi reissuun.

Exä myös kiusasi lapsia mökillä, että isä ei vie teitä ikinä mökille, vaan käy siellä aina vain pirkon kanssa, ja yritti saaada lapset tungettua meidän mukaan mökille jos olimme menossa sinne kahdestaan viettämään vaikkapa vuosipäivää. Lapset itkivät että isä vie meidätkin joskus mökille, vaikka kävivät mökillä ihan yhtä usein kuin mekin kahdestaan. Vieläkin on vaikeaa sanoa lapsille jos olemme menossa mökille, vaikka ovat jo aikuisia.

Exällä oli tapana myös huudattaa lapset itkuun kun he olivat tulossa meille, tai kun menivät meiltä sinne takaisin. Huusi ja raivosi lapsille ja miehelleni kurkku suorana että tänne ei ole sitten mitään asiaa viikonloppuna vaikka olisi mikä. Meille lapset saivat tulla kyllä aina, olihan tämä heidänkin kotinsa. Koskaan ei sanottu ettei tänne ole mitään asiaa, olette nyt äidillänne.

Hän myös laittoi usein puhelimiin kaikki muut estot päälle paitsi soittomahiksen, sekä laittoi lasten puhelimet seurantaan kun lapset tulivat meille, ja soitteli sitten miehelleni että missäs olette, ja mitä varten olette siellä. Jäi kiinni kun toinen lapsi pelonsekaisin tuntein sanoi että äiti vakoilee, kun mieheni kassa ihmeteltiin että miten voi puhelin soida aina silloin kun lasten kanssa lähdimme jonnekin.

Lasten kavereiden vanhemmille soitti kun lapset tulivat meille että lapsia ei nyt saa pyytää mihinkään leikkimään, eikä suostua heidän pyyntöihinsä koska lasten isän pitää olla nyt lasten kanssa 24/7. Tästäkin jäi kiinni kun eräs lapsen kaveri sanoi puhelimessa että haluaisi kyllä tulla leikkimään mutta äitisi on kieltänyt. Olimmekin ihmetelleet miten lasten puheissa vilisi aina kaverit ja yökyläilyt ja muu kiva, mutta meillä ei koskaan käynyt kukaan eikä lapset käyneet koskaan meiltä kavereilla.

Täyisin lapsistaan piittaamaton mielisairas akka oli hän, ja on varmaan edelleenkin. Pääasia elämässään oli muiden kiusaaminen ja siitä itselleen tyydytyksen saaminen.

Häntä ei sentään kukaan pyytänyt mihinkään juhliin.

No juu, harvinaisen kauheita juttuja. Miten lapset ovat tuosta selvinneet, kuulostaa aikas traumatisoivilta kokemuksilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse yritin rakentaa uutta suhdetta miehen kanssa, hänen exänsä piti saada neuvotella lasten asioista aina kun tiesi meidän olevan reissussa. Ja onnistuikin hienosti tunkemaan itsensä niihin viikonloppuihin, hermostuttamaan miehen ja tuomaan ristiriitoja lomillemme. Niille lapsettomille. Ja sillä tiellä jatkettiin kunnes tajusin että olen tekemisissä inhottavan kuvion ja typerien ihmisten kanssa. Ja näin jälkikäteen olenkin saanut toisinaan huomata että typetyys oli paljon suurempaa kuin rakastuneena ymmärsin.

Tulee mieleen alkuajat, eli ekat vuodet yhdessä mieheni kanssa. Piti olla hipihiljaa kaikista menoista, sillä jos exä sai kuulla, niin hän yritti ne sabotoida. Myöskään lapsille ei siis voinut kertoa että huomenna lähdemme viikonlopuksi reissuun.

Exä myös kiusasi lapsia mökillä, että isä ei vie teitä ikinä mökille, vaan käy siellä aina vain pirkon kanssa, ja yritti saaada lapset tungettua meidän mukaan mökille jos olimme menossa sinne kahdestaan viettämään vaikkapa vuosipäivää. Lapset itkivät että isä vie meidätkin joskus mökille, vaikka kävivät mökillä ihan yhtä usein kuin mekin kahdestaan. Vieläkin on vaikeaa sanoa lapsille jos olemme menossa mökille, vaikka ovat jo aikuisia.

Exällä oli tapana myös huudattaa lapset itkuun kun he olivat tulossa meille, tai kun menivät meiltä sinne takaisin. Huusi ja raivosi lapsille ja miehelleni kurkku suorana että tänne ei ole sitten mitään asiaa viikonloppuna vaikka olisi mikä. Meille lapset saivat tulla kyllä aina, olihan tämä heidänkin kotinsa. Koskaan ei sanottu ettei tänne ole mitään asiaa, olette nyt äidillänne.

Hän myös laittoi usein puhelimiin kaikki muut estot päälle paitsi soittomahiksen, sekä laittoi lasten puhelimet seurantaan kun lapset tulivat meille, ja soitteli sitten miehelleni että missäs olette, ja mitä varten olette siellä. Jäi kiinni kun toinen lapsi pelonsekaisin tuntein sanoi että äiti vakoilee, kun mieheni kassa ihmeteltiin että miten voi puhelin soida aina silloin kun lasten kanssa lähdimme jonnekin.

Lasten kavereiden vanhemmille soitti kun lapset tulivat meille että lapsia ei nyt saa pyytää mihinkään leikkimään, eikä suostua heidän pyyntöihinsä koska lasten isän pitää olla nyt lasten kanssa 24/7. Tästäkin jäi kiinni kun eräs lapsen kaveri sanoi puhelimessa että haluaisi kyllä tulla leikkimään mutta äitisi on kieltänyt. Olimmekin ihmetelleet miten lasten puheissa vilisi aina kaverit ja yökyläilyt ja muu kiva, mutta meillä ei koskaan käynyt kukaan eikä lapset käyneet koskaan meiltä kavereilla.

Täyisin lapsistaan piittaamaton mielisairas akka oli hän, ja on varmaan edelleenkin. Pääasia elämässään oli muiden kiusaaminen ja siitä itselleen tyydytyksen saaminen.

Häntä ei sentään kukaan pyytänyt mihinkään juhliin.

Olen sukulainen, ja kuskaan lapsia viikonloppuisin äidiltä isälle ja päinvastoin,,

Koska välit on niin huonot, että lastensuojelun kehoituksesta lasten vanhempien ei ole tervettä olla samassa tilanteessa lasten siirtymä tilanteessa.

- Lasten äiti huutaa ja solvaa aivan käsittämättömiä asioita. Pommittaa isää viesteillä, joissa ei ole järkeä mm. Kuolisit pois, tapa ittes. Hän on niin kaunainen ja ilkeä.

Kertomuksesi luettuani herää kysymys,

onko sairaan ihmisen kohtaamiseen mitään neuvoa antaa??

Mitä tehdä, kun solvaava on myrkyttänyt oman mielensä pimeäksi ja koittaa sekoittaa lastenkin päät.

Jälki näkyy lapsissa mm kapinoinilla, sovittujen asioiden rikkomisella, välinpitämättömyydelle, koulupinnaamisella. Masennusta ilmassa.

Ompa kurjaa. Onneksi sinä olet apuna. Mulle tulee olo että tuossa kuviossa on lapsilla paljon häpeää ja pelkoa, joten tarvitsevat tosi sensitiivistä ja turvallista kohtelua. Onko lapsille mahdollista tähdentää ettei oo heidän syy ja että aikuisilla voi joskus olla tosi vaikeaa, vaikka haluaisivat tehdä parhaansa? Ja että mitä tahansa lapset tuntevat, on ok. Kyllähän lasten tarttis tuossa saada tosi pätevää keskusteluapua jotta saavat itseään pidettyä kasassa, turvassa, voivat kasvaa ja oppia ja nauttia elämästään. Vaikea tietää miten äitiä kohdella. Itse olen hiukan vastaavassa tilanteessa joko luovinut niin että sekoileva ihminen on jotenkin saanut säilytettyä kasvonsa ja selviytynyt selviytymiskeinoillaan. Tehokkaimmaksi osoittsutui kuitenkin napakat rajat, että nyt riittää. Toki henkilöä tuntematta ei voi tietää mitä niistä rajoista seuraa, joku voi seota entistä enemmän. Lasten kuullen on myös hankalaa ja asianosaiselle nöyryyttävää. Pitäiskö sun käydä jonkun asiantuntijan kanssa pohtimassa tilannetta, niin saisit työkaluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja:

Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.

ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.

Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.

Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.

Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.

Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.

Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.

Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.

Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.

Ei se ex, vaan ne lapset, joiden asioita mies lähti hoitamaan.

Ne asiat ei olleet sellaisia, joita ei olisi ehtinyt hoitaa myöhemmin. Ne olisi myös hoituneet parilla viestillä.

Lapset menevät mun näkökulmasta ohitseni tärkeysjärjestyksessä. Niin sen kuuluu olla. Ei tässä nyt lapsi ollut isäänsä vailla. Lapset eivät edes olleet juhlissa.

Sinähän et sitä arvioi vaan huoltaja.

No minusta on junttia juhlissa kirjoittaa kauppalistaa, maksaa laskuja, hoitaa lasten juoksevia asioita. Että tekosyy ja saivartelua tämäkin. Juhlissa keskitytään siihen juhlahetkeen, mut exälle se ei oo kannattavaa kun silloin joutuis katselemaan kuinka uus nainen tutustuu sukuun ja ottaa paikkaansa. Hänelle on kannattavampaa " hoitaa lasten asioita" exän kanssa, lasten asiat- kortilla saa aina exän huomion itseensä. Oikeesti, nää on niin läpinäkyviä klassikkojuttuja.

Ketään ei siellä juhlissa häirinnyt miehen ja eksän satunnainen keskusteluhetki. Varmasti päinvastoin kaikki oli tyytyväisiä hyvistä väleistä.

No kyllä mua emäntänä häiritsisi kolme vierasta, joista kaksi roikkuu terassilla keskenään ja kolmas haahuilee vaivaantuneena yksin. Ihan sama, ketä olisivat. Varsinkin, jos olisivat vain piipahtamassa juhlissa niin ihmettelisin, mitä hittoa edes tulivat. Olisivat jääneet muualle "hoitamaan asioitaan".

Minä en ehtisi tuollaisia asioita edes kyttäämään, koska seurustelisin vieraiden kanssa. Eikä tapanani yleisesti ottaen ole muutenkaan kytätä muita ja paheksua ja ajatella heistä mahdollisimman negatiivisesti. Ap ei ole tainnut kertoa kuinka pitkään tämä keskustelu oikein kesti, mikä itseäni hieman häiritsee. Hän antaa vain muiden olettaa.

Ap kertoi, että juhlissa oli vain vähän väkeä. Meidänkin suvussa olisi ihmetelty, jos joku olisi tuonut esiteltäväksi uuden kumppaninsa mutta jättänyt tämän oman onnensa nojaan ja sulkeutunut ulos terassille entisen vaimonsa kanssa puoleksi tunniksi.

Suvussamme uudet seurustelukumppanit on toivoteltu tervetulleiksi jo hyvin pian seurustelun alettua. Uudet ihmiset otetaan aina ilolla vastaan. En ymmärrä kommentteja, joissa jo vuoden kestänyttä seurustelua kutsutaan liian tuoreeksi, jotta saisi naamansa näyttää kumppanin sukulaisille. Miten kylmiä teidän perhepiirit ovat? Eikö rakastunut pariskunta ole toivottua seuraa juhlissa kuin juhlissa?

Todella tökeroä käytöstä mieheltä ja exältään. Tullaan juhliin tunniksi ja käytetään siitäkin ajasta puolet supisemalla salaa jossain sivussa.

Mitä ap pelkäät kun et ota asiaa miehen kanssa puheeksi? Voisiko olla, ettei hän arvosta sinua? Se ei ainakaan auta asiaa jos et ota sitä puheeksi. Luulenpa, että saat jatkossa kärsiä yhä pahemmasta arvostuksen puutteesta, mitä mies toiminnallaan osoitti, jos et nyt saa suutasi auki.

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoi, että juhlissa oli vain vähän väkeä. Meidänkin suvussa olisi ihmetelty, jos joku olisi tuonut esiteltäväksi uuden kumppaninsa mutta jättänyt tämän oman onnensa nojaan ja sulkeutunut ulos terassille entisen vaimonsa kanssa puoleksi tunniksi.

Suvussamme uudet seurustelukumppanit on toivoteltu tervetulleiksi jo hyvin pian seurustelun alettua. Uudet ihmiset otetaan aina ilolla vastaan. En ymmärrä kommentteja, joissa jo vuoden kestänyttä seurustelua kutsutaan liian tuoreeksi, jotta saisi naamansa näyttää kumppanin sukulaisille. Miten kylmiä teidän perhepiirit ovat? Eikö rakastunut pariskunta ole toivottua seuraa juhlissa kuin juhlissa?

Todella tökeroä käytöstä mieheltä ja exältään. Tullaan juhliin tunniksi ja käytetään siitäkin ajasta puolet supisemalla salaa jossain sivussa.

Minusta on tosi outua jos se rakastunut pariskunta tulee sukuun ensi visiitille johonkin juhlaan, kyllä nämä ensi tapaamisen ainakin lähisuvun kanssa on viisainta hoitaa ensin kyläilyillä. Näin omat sisarukseni tekevät, ensin on istuttu iltaa tai kahviteltu pienemmällä porukalla ja varmasti on mukava uudelle kumppanillekin tulla sitten juhliin kun tunteekin jo lähisuvun. Meillä lapsen isommat juhlat on pääosin menneet juhlakalujen ollessa sivuroolissa puolison sisaren tuodessa aina jonkun uuden esiteltäväksi, oli sitten ristiäiset, synttärit tai rippijuhlat. Kuopuksen ristiäisissä kertoi menneensä juuri kihloihin miehen nro x kanssa jota kukaan meistä ei ollut tavannutkaan vielä. Harmitteli vielä ettemme tyhmyyksissämme olleet ristiäisiin varanneet kuohuviiniä tarjolle ja emme siis maljoja heille tarjonneet... Kauaa ei kestänyt sekään suhde, seuraavilla synttäreillä oli jo uusi esiteltävä ja taas koko miehen puolen suvun huomio hänessä. Myös seuraavat kumppanit ja raskautensa on esitellyt meidän juhlissamme, ei kestä yhtään jos huomio kohdistuu johonkin muuhun kuin häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse yritin rakentaa uutta suhdetta miehen kanssa, hänen exänsä piti saada neuvotella lasten asioista aina kun tiesi meidän olevan reissussa. Ja onnistuikin hienosti tunkemaan itsensä niihin viikonloppuihin, hermostuttamaan miehen ja tuomaan ristiriitoja lomillemme. Niille lapsettomille. Ja sillä tiellä jatkettiin kunnes tajusin että olen tekemisissä inhottavan kuvion ja typerien ihmisten kanssa. Ja näin jälkikäteen olenkin saanut toisinaan huomata että typetyys oli paljon suurempaa kuin rakastuneena ymmärsin.

Tulee mieleen alkuajat, eli ekat vuodet yhdessä mieheni kanssa. Piti olla hipihiljaa kaikista menoista, sillä jos exä sai kuulla, niin hän yritti ne sabotoida. Myöskään lapsille ei siis voinut kertoa että huomenna lähdemme viikonlopuksi reissuun.

Exä myös kiusasi lapsia mökillä, että isä ei vie teitä ikinä mökille, vaan käy siellä aina vain pirkon kanssa, ja yritti saaada lapset tungettua meidän mukaan mökille jos olimme menossa sinne kahdestaan viettämään vaikkapa vuosipäivää. Lapset itkivät että isä vie meidätkin joskus mökille, vaikka kävivät mökillä ihan yhtä usein kuin mekin kahdestaan. Vieläkin on vaikeaa sanoa lapsille jos olemme menossa mökille, vaikka ovat jo aikuisia.

Exällä oli tapana myös huudattaa lapset itkuun kun he olivat tulossa meille, tai kun menivät meiltä sinne takaisin. Huusi ja raivosi lapsille ja miehelleni kurkku suorana että tänne ei ole sitten mitään asiaa viikonloppuna vaikka olisi mikä. Meille lapset saivat tulla kyllä aina, olihan tämä heidänkin kotinsa. Koskaan ei sanottu ettei tänne ole mitään asiaa, olette nyt äidillänne.

Hän myös laittoi usein puhelimiin kaikki muut estot päälle paitsi soittomahiksen, sekä laittoi lasten puhelimet seurantaan kun lapset tulivat meille, ja soitteli sitten miehelleni että missäs olette, ja mitä varten olette siellä. Jäi kiinni kun toinen lapsi pelonsekaisin tuntein sanoi että äiti vakoilee, kun mieheni kassa ihmeteltiin että miten voi puhelin soida aina silloin kun lasten kanssa lähdimme jonnekin.

Lasten kavereiden vanhemmille soitti kun lapset tulivat meille että lapsia ei nyt saa pyytää mihinkään leikkimään, eikä suostua heidän pyyntöihinsä koska lasten isän pitää olla nyt lasten kanssa 24/7. Tästäkin jäi kiinni kun eräs lapsen kaveri sanoi puhelimessa että haluaisi kyllä tulla leikkimään mutta äitisi on kieltänyt. Olimmekin ihmetelleet miten lasten puheissa vilisi aina kaverit ja yökyläilyt ja muu kiva, mutta meillä ei koskaan käynyt kukaan eikä lapset käyneet koskaan meiltä kavereilla.

Täyisin lapsistaan piittaamaton mielisairas akka oli hän, ja on varmaan edelleenkin. Pääasia elämässään oli muiden kiusaaminen ja siitä itselleen tyydytyksen saaminen.

Häntä ei sentään kukaan pyytänyt mihinkään juhliin.

Oliko niin, että lapset olivat isällään kahtena viikonloppuna kuukaudessa ja kaiken muun ajan äidillään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoi, että juhlissa oli vain vähän väkeä. Meidänkin suvussa olisi ihmetelty, jos joku olisi tuonut esiteltäväksi uuden kumppaninsa mutta jättänyt tämän oman onnensa nojaan ja sulkeutunut ulos terassille entisen vaimonsa kanssa puoleksi tunniksi.

Suvussamme uudet seurustelukumppanit on toivoteltu tervetulleiksi jo hyvin pian seurustelun alettua. Uudet ihmiset otetaan aina ilolla vastaan. En ymmärrä kommentteja, joissa jo vuoden kestänyttä seurustelua kutsutaan liian tuoreeksi, jotta saisi naamansa näyttää kumppanin sukulaisille. Miten kylmiä teidän perhepiirit ovat? Eikö rakastunut pariskunta ole toivottua seuraa juhlissa kuin juhlissa?

Todella tökeroä käytöstä mieheltä ja exältään. Tullaan juhliin tunniksi ja käytetään siitäkin ajasta puolet supisemalla salaa jossain sivussa.

Minusta on tosi outua jos se rakastunut pariskunta tulee sukuun ensi visiitille johonkin juhlaan, kyllä nämä ensi tapaamisen ainakin lähisuvun kanssa on viisainta hoitaa ensin kyläilyillä. Näin omat sisarukseni tekevät, ensin on istuttu iltaa tai kahviteltu pienemmällä porukalla ja varmasti on mukava uudelle kumppanillekin tulla sitten juhliin kun tunteekin jo lähisuvun. Meillä lapsen isommat juhlat on pääosin menneet juhlakalujen ollessa sivuroolissa puolison sisaren tuodessa aina jonkun uuden esiteltäväksi, oli sitten ristiäiset, synttärit tai rippijuhlat. Kuopuksen ristiäisissä kertoi menneensä juuri kihloihin miehen nro x kanssa jota kukaan meistä ei ollut tavannutkaan vielä. Harmitteli vielä ettemme tyhmyyksissämme olleet ristiäisiin varanneet kuohuviiniä tarjolle ja emme siis maljoja heille tarjonneet... Kauaa ei kestänyt sekään suhde, seuraavilla synttäreillä oli jo uusi esiteltävä ja taas koko miehen puolen suvun huomio hänessä. Myös seuraavat kumppanit ja raskautensa on esitellyt meidän juhlissamme, ei kestä yhtään jos huomio kohdistuu johonkin muuhun kuin häneen.

Mitähän tekemistä tällä tarinan väännöllä taas oli apn tilanteen kanssa? Ärsyttää nämä, jotka joka ketjuun tulevat kertomaan näitä "mutta meilläpäs onkin käynyt näin" juttuja joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Ap meni kutsuttuna juhliin, jossa häntä kohdeltiin huonosti. Aivan eri asia kuin sinun ongelmasi miehesi sisaren kanssa.