Miehen eksän rooli haasteena

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sukujuhlasta tuli yllättäen vajaan tunnin pistäytyminen eli ei oikeastaan edes juhla. Miksi ihmeessä halusit mukaan, jos et halunnut käyttäytyä aikuisesti?

En ymmärrä miksi sukujuhlissa ei voisi vain pistäytyä? Miten se asiaan vaikuttaa?

Emme olleet aikeissa jäädä pitkäksi aikaa työkuvioiden vuoksi. En tiedä mitä merkitystä sillä oli enkä kellottanut kummemmin käyntiämme.

Miten pitkään kuuluu syntymäpäivillä tai muissa suvun juhlissa olla?

Halusin mukaan moikkaamaan/tapaamaan miehen sukua ja koska minutkin oli kutsuttu.

Siis halusit mennä moikkaamaan miehen sukua, mutta et oikeastaan halunnut, koska olit oikeastaan koko ajan lähdössä pois? Vajaassa tunnissa ehtii tervehtimään kutsujaa, nostamaan alkumaljan ja juomaan kupillisen kahvia sillä oletuksella, että on oikeasti tutustumassa muihin eikä vain näyttämässä naamaansa, jotta kaikki nyt hoksaavat, että tuo on exä ja minä nyxä.

Totta kai sukujuhlissa voi vain pistäytyä, se on merkki siitä, että halveksin teitä niin, että en viitsi tutustua kunnolla. Tulin nyt kuitenkin, huomaatteko, miten armollinen olen.

Ei ollut mun päätettävissä miehen aikataulut. Eikö jokainen vieraile sen mitä ehtii? Nämä ei olleet viikonlopun mökkeilyä muillekaan vaan onnittelukäynneillä oli osa lyhyesti, kuten juhlissa saattaa olla.

En tiedä miten halveksin ketään? Olisi kahvitellessa voinut esittäytyä helposti ja sitten olisi se ensimmäinen tapaaminen hoidettu. En oleta, että koko illan juhlissakaan mun olisi tarkoitus syvällisesti tutustua kaikkiin.

Tiedostan olleeni vain avecina.

Korostat kovasti sitä, että olit avec eli kuka tahansa random, jonka mies mukaan matkaansa sillä kertaa sai. Samalla olet selittänyt, että olisit halunnut tutustua miehen sukuun ja vasta nyt alat selittää, että miehen aikataulujen takia ei ollut edes tarkoitus tutustua, kunhan käväistään.

Mitä sinä oikeasti odotit?

Pointtina siinä avec-asiassa ei ollut aseman pönkitystä vaan päinvastoin. Koska olin vain avec en alkanut yksin tutustumaan vieraisiin.

Miksi "vain avec" ei voisi tutustua ihmisiin ilman "omistajansa" apua?😂 Ei kai me nyt sentään millään 1800-luvulla eletä, jossa jokainen nainen pitää tuoda juhlaväen näytille miehen käsikynkässä, ilmoittaa kenen omistama nainen kyseessä. Kyllä 2000-luvun nainen voi ihan itse avata suunsa ja kertoa, kuka on.

Olen ujo ja epävarma. Kuvittelin että olisin miehen kanssa esittäytynyt joillekin siinä.

Tilanne oli sellainen, jossa oli läheisten kohtaamista pikku porukoissa. Ne juhlat olivat pienet. Osa pistäytyi ja lähti, mutta paikalla ei mitään isoa määrää ollut.

Ei tosiaan huvittanut mennä keskeyttämään juttuja ja työntyä esittäytymään. "Hei! Mun mies hävisi muualle, joten tässä nyt esittäydyn ja tutustun teihin."

Siinä vaiheessa jo harmitti. Yhteinen suunnitelma siitä, että mun jännittämisen mies huomioisi, oli unohtunut.

Tässä tosiaan en voinut voittaa.

Siis sinua ei huvittanut tutustua miehen sukulaisiin ja varta vasten siksi sinne menit, koska jo vuosi on oltu yhdessä ja sinusta nyt olisi aika tutustua.

Aikuisten oikeasti - oletko kaikessa tuuliviiri?

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika näitä uusperheitä! En ikinä alkaisi seurustelemaan miehen kanssa jolla on jo lapsia ja eksiä. En myöskään itse eroaisi koska avioliitto on elinikäinen kunnes kuolema erottaa. En ole kuitenkaan uskovainen. Säälin ja halveksin näitä raukkoja uusperheitä.

Vai niin. No, toivottavasti moista vastoinkäymistä ei sinne sun ylemmyydentunteella höystettyyn todellisuuteesi sitten tule. Eikä sinun asenteellasi uusperheestä mitään edes tulisi. Eroissa ja muissa elämän vastoinkäymisissä on joskus hyviäkin puolia, kuten ihmisenä kasvaminen; ymmärryksen ja myötätunnon kehittyminen. Vastaavasti kun haasteita ei tule, syntyy helposti ylemmyydentuntoinen harha siitä että itse olisi jotenkin erityisempi kuin muut. Ja moni meistä on oppinut,  että se jos mikä johtaa helposti vastakkainasetteluihin ja epäinhimilliseen elämänkatsomukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

Liian paljon näkee sellaisia eroperheitä, missä lasten vanhemmat ovat ilmiriidoissa keskenään. Lapsille ihan katastrofaalinen tilanne. Jos välit pysyvät hyvinä, niin on kaikkien kannalta parempi. Näin minä koen ja ajattelen omasta kokemuksestani lähtöisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

No ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, jos sille nyksällekin tekee selväksi että tunnesiteet exän kanssa jatkuu ja bestiksinä mennään.  Ihan uteliaisuudesta kysyn, miten teidän kuviossa miehen uusi kumppani on tämän ottanut? Entä sun uus kumppani? Toki miehille vissiin on helpompi hyväksyä uusperhekuvioita, kun koti ja perhe usein on naiselle enemmän sitä omaa reviiriä. (Näin olen ymmärtänyt) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja:

Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.

ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.

Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.

Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.

Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.

Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.

Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.

Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.

Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.

Ei se ex, vaan ne lapset, joiden asioita mies lähti hoitamaan.

Ne asiat ei olleet sellaisia, joita ei olisi ehtinyt hoitaa myöhemmin. Ne olisi myös hoituneet parilla viestillä.

Lapset menevät mun näkökulmasta ohitseni tärkeysjärjestyksessä. Niin sen kuuluu olla. Ei tässä nyt lapsi ollut isäänsä vailla. Lapset eivät edes olleet juhlissa.

Sinähän et sitä arvioi vaan huoltaja.

No minusta on junttia juhlissa kirjoittaa kauppalistaa, maksaa laskuja, hoitaa lasten juoksevia asioita. Että tekosyy ja saivartelua tämäkin. Juhlissa keskitytään siihen juhlahetkeen, mut exälle se ei oo kannattavaa kun silloin joutuis katselemaan kuinka uus nainen tutustuu sukuun ja ottaa paikkaansa. Hänelle on kannattavampaa " hoitaa lasten asioita" exän kanssa, lasten asiat- kortilla saa aina exän huomion itseensä. Oikeesti, nää on niin läpinäkyviä klassikkojuttuja.

Toisaalta eihän ap ja mies olleet siellä juhlimassa, he olivat vain pistäytymässä. Ei ollut tarkoitus viipyä pitkään tai tutustua sukulaisiin, kunhan käväisivät. Exä saattoi olla toivevieras, viipyä parikin tuntia ja miehen koko suku pitää hänestä, joten vain ap oli vaivautunut, kaikille muille tilanne oli normaali. Siellä pienten lasten isä ja äiti kaikessa rauhassa juttelevat, ei riitoja, ei räyhäämistä, hienoa, että tulevat toimeen. Ja hienoa, että exä toi lapsetkin, kun isänsä ei uuden neitokaisen kanssa näköjään oikein ole vanhempi-moodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

Liian paljon näkee sellaisia eroperheitä, missä lasten vanhemmat ovat ilmiriidoissa keskenään. Lapsille ihan katastrofaalinen tilanne. Jos välit pysyvät hyvinä, niin on kaikkien kannalta parempi. Näin minä koen ja ajattelen omasta kokemuksestani lähtöisin.

Samaa mieltä. Ja siksi juuri asioiden pitäisi olla selkeitä, rajat selkeät ja jokaisella kunnioitus toisen tunteita ja parisuhteita kohtaan. Ristiriidat tulee just siitä, ettei ole selkää, ja kaikenlainen manipulointi on mahdollista. Noihin kuvioihin liittyy usein paljon epävarmuutta, pelkoa, kipua- ja vaatii paljon kypsyyttä niiden vallassa kunnioittaa toisia. Ja ympärilleen kun katselee, niin kypsyys on varsin aliarvostettu laji tänä päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi kökköä käytöstä mieheltäsi.

Kyllä. Oon surullinen. Hän olisi voinut ehdottaa, että poikien asiasta keskustellaan vaikka puhelimitse myöhemmin.

Kaipasin miehen pysyvän seurassani juhlissa ja jopa auttavan minua tutustumaan sukulaisiinsa.

Nyt ajatus mihinkään juhliin tai tapaamisiin lähtemisestä tuntuu mahdottomalta.

Siinähän itse kerroit hyvän ratkaisun. Et enää osallistu suvun juhliin. Nautit miehestäsi muina aikoina.

Miehesi nauttii sukunsa seurasta, joten anna hänen nauttia siitä rauhassa. Sinä et nauti samasta, joten älä lähde sinne itseäsi kiduttamaan. Näin kaikki saavat nauttia elämästä.

Sinulla jää sukujuhlien ulkopuolella yllin kyllin aikaa saada mieheltäsi huomiota.

No en ole samaa mieltä, onko järkevää eristää itsensä tai olla tutustumatta miehen sukulaisiin tai ystäviin mikäli tavoitteena on pitkä parisuhde? Nyt rohkeasti vaan tutustumaan, ap, miehen sisaresta voi tulla sinunkin ystäväsi. Mikäli näillä exillä ei ole skismaa, sukulaiset ovat sinut varmasti tutustuvat ihan mielellään, mutta siinä pitää itsekin olla avoin. Mikäli exällä on kaunaa, silloin puhuisin miehelle. Ja oikein tahdikas ex voisi vähän väistyä, avioliiton rikkoutuessa ja uuden kumppanin ilmaantuessa kuvioihin ei voi ihan samalla lailla kaveerata exän suvun kanssa. Tai ainkaan en itse tekisi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

No ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, jos sille nyksällekin tekee selväksi että tunnesiteet exän kanssa jatkuu ja bestiksinä mennään.  Ihan uteliaisuudesta kysyn, miten teidän kuviossa miehen uusi kumppani on tämän ottanut? Entä sun uus kumppani? Toki miehille vissiin on helpompi hyväksyä uusperhekuvioita, kun koti ja perhe usein on naiselle enemmän sitä omaa reviiriä. (Näin olen ymmärtänyt) 

Kuka on bestiksistä puhunut? Kyllä meille on kaikille selvä juttu, että lapset ovat kaikille ykkösasia ja vanhempien hyvät välit ovat hyväksi jo heihin liittyvien asioiden hoidossa. Pidän edelleen ex-miehestäni ja nyxälläni on hyvä suhde exäänsä. Ei tämä ole meille kenellekään ongelma vaan ilon aihe, joka myös helpottaa arkeamme paljon. Jeesaamme toisiamme aina tarvittaessa.

En suosittele tota kuviota. Lähde vetää ja etsi parisuhde, jossa et ole kolmas pyörä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

No ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, jos sille nyksällekin tekee selväksi että tunnesiteet exän kanssa jatkuu ja bestiksinä mennään.  Ihan uteliaisuudesta kysyn, miten teidän kuviossa miehen uusi kumppani on tämän ottanut? Entä sun uus kumppani? Toki miehille vissiin on helpompi hyväksyä uusperhekuvioita, kun koti ja perhe usein on naiselle enemmän sitä omaa reviiriä. (Näin olen ymmärtänyt) 

Kuka on bestiksistä puhunut? Kyllä meille on kaikille selvä juttu, että lapset ovat kaikille ykkösasia ja vanhempien hyvät välit ovat hyväksi jo heihin liittyvien asioiden hoidossa. Pidän edelleen ex-miehestäni ja nyxälläni on hyvä suhde exäänsä. Ei tämä ole meille kenellekään ongelma vaan ilon aihe, joka myös helpottaa arkeamme paljon. Jeesaamme toisiamme aina tarvittaessa.

Joo menee nyt varmaan kirjoittajat sekaisin. Tottakai hyvät, kunnioittavat aikuiset suhteet on tärkeät ja tavoiteltavat. Mutta kyllä joku on täällä myös kertonut kuinka ex on paras ystävä ja rakkautta riittää ja eihän rakkaasta ihmisestä luovuta ja mitä nyt onkaan vastaan tässä ketjussa tullut. Niin on puurot ja vellit silloin vähän sekaisin. Minustakin on hyvä, että kaikkien ristiriitojen jälkeen aikuisten kesken löytyy selkeät rajat ja kunnioitus ja niiden kautta ok suhteet. Ja faktaa on, että useimmiten ero tarvitsee sen viha-vaiheen, jotta parisuhteen tunnesiteistä päästään irti. Ja vasta sitten voidaan muodostaa ystävyyssuhteita uuden tilanteen pohjalta. Tietysti, jos ei mitään tunteita enää ole ollut, niin eri lienee helpompi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

No ei kai tuossa mitään ongelmaa ole, jos sille nyksällekin tekee selväksi että tunnesiteet exän kanssa jatkuu ja bestiksinä mennään.  Ihan uteliaisuudesta kysyn, miten teidän kuviossa miehen uusi kumppani on tämän ottanut? Entä sun uus kumppani? Toki miehille vissiin on helpompi hyväksyä uusperhekuvioita, kun koti ja perhe usein on naiselle enemmän sitä omaa reviiriä. (Näin olen ymmärtänyt) 

Olen eri, mutta vastaan oman kokemukseni perusteella - hyvin on kuviot toiminut. Eron jälkeen eksäni alkoi aika nopeasti seurustelemaan uuden naisen kanssa. Hän kommunikoi minulle avoimesti asiasta, eli kertoi tavanneensa jonkun, kertoi kun oli päättänyt pyytää uuden naisen tapaamaan lastamme, kertoi miten meni jne. Olin täst kiitollinen, sillä silloin pystyin myös itse kommunikoimaan lapselle, että samaa tiimiä ollaan. Juttelin lapsen kanssa, että kiva kun isillä on uusi tyttöystävä joka niin innoissaan halusi sinut tavata, kyselin mitä kaikkea kivaa he olivat tehneet jne. Oli meille molemmille tärkeää, että lapsi ei koskaan kokenut, että pitäisi valita puolia. Toki aluksi tuntui itsestäni haikealta, että eksä jatkoi elämää, mutta ei se ole minulta pois.

Tapasin myös itse uuden naisystävän jonkin ajan kuluttua. Huomasin, että hän oli aika kylmän oloinen eikä ehkä pitänyt minusta. Pari seuraavaa kertaa kun hain lapsen, naisystävä tuli aina taustalle seuraamaan tilannetta, muttei moikannut. Itse kuitenkin aina huikkasin moikat hänellekin, mutta pyrin pitämään juttutuokiot eksän kanssa vähän lyhyempinä ja juteltiin sitten enemmän puhelimessa.

Kun pari vuotta myöhemmin löysin itse uuden kumppanin, oli eksän naisystävä selkeästi huojentunut ja vaihtui kuin taikaiskusta todella mukavaksi ja ystävälliseksi, tuli juttelemaan ja lähetti jopa eksäni välityksellä välillä esimerkiksi ravintolasuosituksia minulle! Eli selkeästi oli ollut mustasukkainen tai huolissaan minusta. Juttelimme tästä eksän kanssa ja eksä kertoi, että vaikka he olivat tästä avoimesti puhuneet, ei eksä kokenut tärkeäksi kertoa minulle naisystävän mustasukkaisuudesta, sillä ei kokenut että minun olisi pitänyt tehdä asialle mitään. Ja ohihan se menikin!

Edelleen näin seitsemän vuotta eron jälkeen olemme eksän kanssa läheisiä, juttelemme puhelimessa melkein päivittäin ja käydään kerran viikossa lounaalla. Onni on sellaiset kumppanit, jotka hyväksyvät tämän eikä koe ystävyyttä uhkana. Koskaan ei kumpikaan meistä ole haikaillut toistemme perään ja olemme nykyään tosi hyvää pataa myös toistemme kumppanien kanssa. Vietämme usein joulua yhdessä ja käymme kerran vuodessa perhelomalla kaikki neljä plus lapsi ja on hieno huomata, miten lapsemme on saanut neljä rakastavaa vanhempaa elämäänsä siksi, että ei annettu tilaa mustasukkaisuudelle ja kontrollille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.

Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.

Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.

Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty. 

Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.

Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...

Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/

Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne.  Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää.  Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa. 

Näitä keskenkasvuisia narsisteja on muutama tullut erojen jälkeen uusina puolisoina, onneksi niitä muuten ei tuttavista ja sukulaisista löydy :) Valitettavasti muuttuu porukan luonne  kun mukavan yhdessä olon sijaan kuunnellaan yhteiset illanvietot muutaman "päätähden" negatiivista valitusta kaikesta, erityisesti siitä kamalasta exästä ja kuinka se yrittää miehessä roikkua. Ikävä vaan että me tunnemme myös sen exän ja tiedämme mitä on tapahtunut ja missä mennään. Jotenkin ymmärrän tämän epävarmuuden vielä pettämisen kautta tulleella mutta kun pariskunta on yhteisymmärryksessä ja hyvissä välein eronnut ja silti uusi nainen kiukkuaa tuota exän olemassaoloakin. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikka pariskunta eroaa, ei se tarkoita että ystävyyssuhteetkin pitää katkaista! Tai ettei exän kanssa saisi olla missän tekemisissä. Sanotaan nyt näin että ei nämä miehiin ripustautuvat uudet onnet pääosin ole mitään riemullista seuraa yhteisissä tapaamisissa, negatiivisia ilmapiirin pilaajia. Onneksi löytyy poikkeuskin ja ihanan tasapainoinen, seurallinen ihminen tuli mukaan porukkaan!  Yksi ei nyt päästä edes miestä kaveriporukan miesten jokavuotiselle harrastusreissulle jos ei hän (ainoana naisena) pääse mukaan. Uhkailee juurikin tuolla ero tai hän mukaan, ei ihan tervettä parisuhdetta siis. En usko että suhde kauaa kestää, tuolla miehellä onneksi on omaakin tahtoa eikä ole nyxänsä johdateltavissa (jos nyt reilun vuoden seurustelulla voi kutsua nyxäksi). Väitän kyllä että suurin osa uusperheista hajoaa siihen nyxän epävarmuuteen ja kypsymättömyyteen kuin exään, ainakin mitä nyt kaveripiirissä ja työpaikalla on seurannut uusperheitä.

Tarkoitin kyllö et uusperhe hajoaa useimmiten mieheen joka ei osaa laittaa rajoja ja seistä uuden kumppaninsa rinnalla. Kaipa tilanteita on monia erilaisia. Minä olen siitä eri mieltä että erittäin harvoin ero onnistuu vilpittömästi ystävinä ainakaan molemmin puolin. Vaan ensin on käsiteltävä kaikki eroon liittyvä ja sitten rakennettava uudelta pohjalta suhde johon ei liity parisuhteen rippeitä. Tällainen on omakin kokemukseni. Mutta kyllä exäni on pikemminkin etäinen ystävä, ei mikään bestis. Ja on kyllä mielestäni arveluttavaa jos nyxän pitäs hyväksyä joku bestissuhde eksän ja miehensä välillä. Vaikea uskoo että parisuhteella on silloin riittävästi tilaa. Ehkä joku poikkeus voi olla mutta luulenpa että useimmiten on kyse halusta pitää kiinni sen sijaan että luopuu ja menee eteenpäin.

Omituinen ajatus, että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia luopua ja mennä eteenpäin ihmisestä, jota saattaa ihmisenä - vaikkei kumppanina - hyvinkin vielä rakastaa ja jonka kanssa on yhteiset lapset. En minä ainakaan ajattele, että voisin sellaista mieheltäni odottaa tai että suostuisin siihen itse hänen vaatimuksestaan. Miksi olisi tarvetta? Jonkun muun ihmisen epävarmuuksien ja luottamuspulan takia?

Liian paljon näkee sellaisia eroperheitä, missä lasten vanhemmat ovat ilmiriidoissa keskenään. Lapsille ihan katastrofaalinen tilanne. Jos välit pysyvät hyvinä, niin on kaikkien kannalta parempi. Näin minä koen ja ajattelen omasta kokemuksestani lähtöisin.

Samaa mieltä. Ja siksi juuri asioiden pitäisi olla selkeitä, rajat selkeät ja jokaisella kunnioitus toisen tunteita ja parisuhteita kohtaan. Ristiriidat tulee just siitä, ettei ole selkää, ja kaikenlainen manipulointi on mahdollista. Noihin kuvioihin liittyy usein paljon epävarmuutta, pelkoa, kipua- ja vaatii paljon kypsyyttä niiden vallassa kunnioittaa toisia. Ja ympärilleen kun katselee, niin kypsyys on varsin aliarvostettu laji tänä päivänä. 

Kyllä, olen samaa mieltä. Vastuu on silti parisuhteen osapuolilla ja ehkä kaikista tärkeintä on avoin kommunikaatio ja bonusvanhemmalta vaaditaan kyllä myös epävarmuuden sietokykyä. Alkuun asiat ja oma rooli on sekava, sille ei oikein voi mitään, koska uusperheissä on niin monta muuttujaa. Muistan että minäkin olin joissakin tilanteissa epävarma, esim. lasten hakutilanteissa. Mieheni blokkasi minut omalla kropallaan näkyvyydestä kokonaan, jos yrittin itse sanoa jotain, puhuin vain tyyliin miehen selälle. Mies ja eksä puhuivat vain keskenään, varmasti osittain siitä syystä että eihän minua edes näkynyt sieltä miehen takaa. Oliko kyse valtaa käyttävästä ja omistushaluisesta eksästä vai miehestä, joka ei oikein osannut lukea tilannetta ja blokkasi minut aina taka-alalle? Ei missään nimessä eksästä, vaikka jossain vaiheessa syytin häntäkin hieman tilanteesta. Tajusin kuitenkin että vastuu oli miehelläni, ei eksällä ja kaikkien kannalta oli vain hyvä, että heidän välinsä ovat hyvät. Aikaa myöten mekin aloimme juttelemaan enemmän eksän kanssa. Meidän on pitänyt todella opetella puhumaan miehen kanssa.

Tarkoitukseni tällä sekavalla sepustuksellani oli sekin, että uusperheissä on ilmassa paljon epävarmuuksia jotka osin on luonnollinen osa prosessia. Myös uuden kumppanin tulee pystyä sietämään epävarmuutta ja osata kääntää katse oikeaan suuntaan, eli omaan kumppaniin, ei automaattisesti syyllistää eksää kaikesta ja tullita tilanteita mahdollisimman negatiivisesti siten, että eksä on se pahis. Sensitiivisyyttä ja ymmärrystä vaaditaan myös nykyiseltä kumppanilta. Ja jos eksä ja oma kumppani haluavat pitää suhteensa hyvänä ha läheisinä, ihan vaikka lasten takia tai siksi että ovat ystäviä, niin ellei uusi kumppani pysty sitä sietämään, kannattaa jättää homma sikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi kökköä käytöstä mieheltäsi.

Kyllä. Oon surullinen. Hän olisi voinut ehdottaa, että poikien asiasta keskustellaan vaikka puhelimitse myöhemmin.

Kaipasin miehen pysyvän seurassani juhlissa ja jopa auttavan minua tutustumaan sukulaisiinsa.

Nyt ajatus mihinkään juhliin tai tapaamisiin lähtemisestä tuntuu mahdottomalta.

Siinähän itse kerroit hyvän ratkaisun. Et enää osallistu suvun juhliin. Nautit miehestäsi muina aikoina.

Miehesi nauttii sukunsa seurasta, joten anna hänen nauttia siitä rauhassa. Sinä et nauti samasta, joten älä lähde sinne itseäsi kiduttamaan. Näin kaikki saavat nauttia elämästä.

Sinulla jää sukujuhlien ulkopuolella yllin kyllin aikaa saada mieheltäsi huomiota.

No en ole samaa mieltä, onko järkevää eristää itsensä tai olla tutustumatta miehen sukulaisiin tai ystäviin mikäli tavoitteena on pitkä parisuhde? Nyt rohkeasti vaan tutustumaan, ap, miehen sisaresta voi tulla sinunkin ystäväsi. Mikäli näillä exillä ei ole skismaa, sukulaiset ovat sinut varmasti tutustuvat ihan mielellään, mutta siinä pitää itsekin olla avoin. Mikäli exällä on kaunaa, silloin puhuisin miehelle. Ja oikein tahdikas ex voisi vähän väistyä, avioliiton rikkoutuessa ja uuden kumppanin ilmaantuessa kuvioihin ei voi ihan samalla lailla kaveerata exän suvun kanssa. Tai ainkaan en itse tekisi niin.

Minä kyllä edelleenkin pyrkisin pitämään tiiviit ja hyvät välit mieheni vanhempien ja sisarusten kanssa, koska ovathan he lapseni perhettä ja sukua myös. Samoin mieheni lapset edellisestä suhteesta ovat perhettä koska ovat lapseni sisaruksia. Silloin kun on lapsia, niin olisi toivottavaa, että esimerkiksi suhteet isovanhempiin säilyisivät yhtä mutkattomina kuin ennen. Lapset oireilevat kaikista eniten siitä jos menettävät osan läheisistään tai joutuvat valitsemaan jotain puolia.

Siis mitä ihmettä se exä teki siellä sukujuhlissa? Vaikka olisi kuinka hyvät välit niin ei hän sinne kuulu. Ja tökeröä myös miehen suvulta etteivät he lähestyneet sinua ja tutustuneet.

Oletko eksynyt väärään porukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja:

Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.

ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.

Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.

Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.

Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.

Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.

Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.

Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.

Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.

Ei se ex, vaan ne lapset, joiden asioita mies lähti hoitamaan.

Ne asiat ei olleet sellaisia, joita ei olisi ehtinyt hoitaa myöhemmin. Ne olisi myös hoituneet parilla viestillä.

Lapset menevät mun näkökulmasta ohitseni tärkeysjärjestyksessä. Niin sen kuuluu olla. Ei tässä nyt lapsi ollut isäänsä vailla. Lapset eivät edes olleet juhlissa.

Sinähän et sitä arvioi vaan huoltaja.

No minusta on junttia juhlissa kirjoittaa kauppalistaa, maksaa laskuja, hoitaa lasten juoksevia asioita. Että tekosyy ja saivartelua tämäkin. Juhlissa keskitytään siihen juhlahetkeen, mut exälle se ei oo kannattavaa kun silloin joutuis katselemaan kuinka uus nainen tutustuu sukuun ja ottaa paikkaansa. Hänelle on kannattavampaa " hoitaa lasten asioita" exän kanssa, lasten asiat- kortilla saa aina exän huomion itseensä. Oikeesti, nää on niin läpinäkyviä klassikkojuttuja.

Toisaalta eihän ap ja mies olleet siellä juhlimassa, he olivat vain pistäytymässä. Ei ollut tarkoitus viipyä pitkään tai tutustua sukulaisiin, kunhan käväisivät. Exä saattoi olla toivevieras, viipyä parikin tuntia ja miehen koko suku pitää hänestä, joten vain ap oli vaivautunut, kaikille muille tilanne oli normaali. Siellä pienten lasten isä ja äiti kaikessa rauhassa juttelevat, ei riitoja, ei räyhäämistä, hienoa, että tulevat toimeen. Ja hienoa, että exä toi lapsetkin, kun isänsä ei uuden neitokaisen kanssa näköjään oikein ole vanhempi-moodissa.

Tää on melkoista päättelyä. Lapset eivät olleet eksän matkassa. Missä vaiheessa niin kukaan sanoi.

Eksä on pääasiallisesti poikien kanssa, joka sekään ei tähän kuulu.

Huomaan saavani ihmeellistä syytöstä ja päänaukomista.

En rakentavaa keskustelua jota toivoin.

Mies "uudesta neitokaisesta huolimatta" pystyy huolehtimaan poikansa.

Kun koko suku viihtyy noin hyvin exän kanssa miksi mies erosi siitä?

Vierailija kirjoitti:

Kun koko suku viihtyy noin hyvin exän kanssa miksi mies erosi siitä?

Erossa ei yleensä ole kyse suvun viihtymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja:

Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.

ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.

Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.

Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.

Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.

Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.

Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.

Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.

Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.

Ei se ex, vaan ne lapset, joiden asioita mies lähti hoitamaan.

Ne asiat ei olleet sellaisia, joita ei olisi ehtinyt hoitaa myöhemmin. Ne olisi myös hoituneet parilla viestillä.

Lapset menevät mun näkökulmasta ohitseni tärkeysjärjestyksessä. Niin sen kuuluu olla. Ei tässä nyt lapsi ollut isäänsä vailla. Lapset eivät edes olleet juhlissa.

Sinähän et sitä arvioi vaan huoltaja.

No minusta on junttia juhlissa kirjoittaa kauppalistaa, maksaa laskuja, hoitaa lasten juoksevia asioita. Että tekosyy ja saivartelua tämäkin. Juhlissa keskitytään siihen juhlahetkeen, mut exälle se ei oo kannattavaa kun silloin joutuis katselemaan kuinka uus nainen tutustuu sukuun ja ottaa paikkaansa. Hänelle on kannattavampaa " hoitaa lasten asioita" exän kanssa, lasten asiat- kortilla saa aina exän huomion itseensä. Oikeesti, nää on niin läpinäkyviä klassikkojuttuja.

Ketään ei siellä juhlissa häirinnyt miehen ja eksän satunnainen keskusteluhetki. Varmasti päinvastoin kaikki oli tyytyväisiä hyvistä väleistä.

No kyllä mua emäntänä häiritsisi kolme vierasta, joista kaksi roikkuu terassilla keskenään ja kolmas haahuilee vaivaantuneena yksin. Ihan sama, ketä olisivat. Varsinkin, jos olisivat vain piipahtamassa juhlissa niin ihmettelisin, mitä hittoa edes tulivat. Olisivat jääneet muualle "hoitamaan asioitaan".