Lue keskustelun säännöt.
Miehen eksän rooli haasteena
Hörx
16.07.2023 |
Ollaan seurusteltu suunnilleen vuoden verran.
Miehelläni ja eksällään on yhteinen ystäväpiiri, jonka ymmärrän vuosien aikana kertyneen. Eksä on kummi- ja ystävyyssuhteiden vuoksi tiiviisti tekemisissä myös mieheni siskon kanssa. Myös yhteiset lapset pitävät eksän mukana kuvioissa.
En ole aikaisemmin ollut tilanteessa, jossa eksän rooli on näin vahva. Hän on niin monessa mukana. En löydä omaa paikkaani miehen kaveripiirissä, koska eksä on niin vahvasti mukana siinäkin.
Olimme viime viikolla eräässä miehen suvun juhlassa ja mulle jäi ulkopuolinen olo.
Se vaivaa, enkä oikein voi tästä kenellekään puhua. Eksänsä tunsi tietenkin hyvin sukulaiset, joista minä en ollut vielä edes tavannut kaikkia. Oli iloista jälleennäkemistä ja muistoja sivuuttiin. Sisäpiiriin eksä kuuluu ja kyläilee näiden ihmisten luona. Minä en. Tuntuu vaikealta esimerkiksi miehen siskoon tutustuminen tietäen hänen olevan hyvä ystävä miehen eksän kanssa.
Mieheni jutteli juhlissa eksänsä kanssa jostain poikiensa asiasta erillään muusta porukasta. Keskustelunsa aikana jo mietin, että voisin vaikka lähteä, kun ei minua huomata edes.
Juhlien jälkeen mieli on ollut matala.
En halua edes yrittää rajoittaa mieheni yhteydenpitoa ystäviinsä. En tiedä mitä teen. Onko tämä ihan normaalia ja miten tiiviisti yleensä eksä on kuvioissa?
Olenko kohtuuton, kun mietin tällaista? Kun en halua kyläillä miehen siskon luona jos eksänsä on lasten kanssa vaikka siellä.
Kun en tykkää kahdenkeskeisistä juttuhetkistään juhlissa.
Tiedän etteivät mieheni ja eksänsä voisi palata yhteen ja sellaista haikailua ei ole. En ole siitä mitenkään mustasukkainen. Epävarmuutta eksän rooli aiheuttaa nyt mulle.
Mitä tässä kannattaisi tehdä?
Minä en ole yhteydessä oman poikani isään kuin lapseen liittyen ja ystäväpiiri jakautui eron myötä. Myöskään sukulaisten kanssa ei olla muutoin yhteydessä kuin kohteliaan ystävällisesti harvakseltaan.
Kommentit (294)
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Yleisesti vähän vastailen tässä tulleisiin kommentteihin.
Jos joku ei tapaa kumppanin sukulaisia, se on ok. Me päädyttiin siihen, että olen mukana. Ja minut mainittiin kutsussa. Päivänsankarin olin tavannut kerran ohimennen.
Juhlissa oli pääosin miehen sukulaisia, joitakin muitakin toki.Minut esiteltiin päivänsankarin vanhemmille siinä. Aika pian saavuttuamme mieheni ja eksänsä häipyivät kahdenkesken muualle juttelemaan.
Tiesin em henkilöiden lisäksi juhlista yhden henkilön.Ennakkoon oli juteltu, että minua jännittää, mutta mielellään näen miehen sukulaisia.
En odottanut valokiilaa tai parisuhdeaikaa. Ajatuksena meillä oli pistäytyä juhlissa. Ehkä esittäytyä joillekin näistä sukulaisista, ei sen ihmeempää. Yksin en suunnitellut jääväni kuitenkaan vieraiden juhlissa.Mulle olisi voinut mainita heidän menemisestä muualle, kysyä mukaan tai vaikka käydä se keskustelu vähän myöhemmin.
Kyse ei ollut lapsen terveydentilan hädästä. En tiedä miksi ko keskusteluun piti häipyä eri tilaan. Noita vastaavia käyvät ihan puhelimitse. Lasten aikataulujen tai jonkun harrastusviemisten sopiminen ei lienee vaadi erityistä yksityisyyttä.
Olin hölmistynyt. En silti idiootti. Näin heidät juhlatilan terassilla.Selvästi paikalla olevat vaihtoivat kuulumisia pienissä porukoissa tavatessaan.
Olisin toki voinut mennä mukaan johonkin keskusteluun:
-Moi, olen Minna. Olen tässä Tuomaksen mukana.
- Kiva juttu. Me ei tunneta ketään Tuomasta.
- No hän on tuossa terassilla tuo sinipaitainen. Tuon vihreämekkoisen naisen seurassa.
(Tuo oli ironiaa.)En koe uhkana eksää. Tajuan hänen olevan kuvioissa mukana.
Se mikä harmitti, oli jääminen ventovieraiden kanssa siihen tilanteeseen. Se oli kiusallista.He olivat varmaan alle puoli tuntia poissa. Hymyilin ja kyhäsin small talkia jostain tarjottavista siinä jonkun kanssa.
En mököttänyt, kuten joku kommentoija tiesi.
Isommissa juhlissa olisi ollut helpompi ehkä väkijoukon keskellä olla. Tai jos olisin edes tiennyt mieheni häipyvän johonkin.En myöskään tee lapsia vahvistaakseni asemaani.
Eksän roolista ja mm miehen siskosta kerroin taustoittaakseni tilannetta. Kommentoin heti aloituksessa, etten halua rajoittaa mieheni välejä eksään.Minulla jäi huono fiilis juhlissa. Sille en voi mitään. Olisi kivaa tutustua hiljalleen miehen sukuun ja kavereihin. Juhliin en vaan halua mennä tullakseni yksin lempatuksi ventovieraiden sekaan.
Käytännössä mentiin juhliin, käytiin onnittelemassa. Huomaan miehen häipyneen terassille kahden eksän kanssa.
Sitten kahviteltiin ja lähdimme.En tiedä moniko teistä olisi viihtynyt tuossa tilanteessa, minä en.
Jos ongelmana oli se juttelu ja yksin jääminen vieraiden keskelle, eli se mitä MIES teki, miksi otsikoit ketjun "miehen eksän rooli haasteena"? Se viittaa enemmänkin siihen, että ongelma olisi miehen ja eksänsä häiritsevän tiiviit ja välit ja yhteinen tuttavapiiri.
Korjaisin otsikon toki, jos nyt voisin. En edes pidä ongelmana eksän roolia sinällään. Se, etten koe mahtuvani miehen verkostoon, oli kai ajatuksissa kirjoittaessani.
Eksä on mukana tiiviisti ja hänen mukaansa mies hävisi nyt juhlissa. Sikäli eksän rooli tässä on mukana.
Eksänsä on ekstrovertti ja vahva persoona. Minä olen melko päinvastainen, joka tässä tekee vaikeutta.
Jos kärjistetysti asiaa kuvaan, ei oikein mulle ole paikkaa. Tuo juhlatilanne sen nyt jotenkin korosti.
En osaa varmaan kuvata tätä oikein. Siinä täysin vieraiden ihmisten seassa tuntui pahalta. Katson kun mies ja eksänsä käyvät keskustelua terassilla ja minä mietin mitä edes teen juhlissa.
Alunperin tosiaan mies jutteli haluavansa, että tapaan sukulaisiaan ja haluaa minut mukaan. No en tavannut.
Ei se ole väärin otsikoitu, sillä ongelman ytimessä on juurikin ex, joka ei ymmärrä tai halua siirtyä taustalle, antaa tilaa sinulle eikä kunnioita suhdettanne. Suurin syypää on kuitenkin mies, joka ei tätä edes edellytä exältään. Ikävä ennuste on, että tilanne ei tule muuttumaan, vaan tulet aina olemaan ulkopuolinen ja vieras omassa parisuhteessasi.
T. Saman kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Yleisesti vähän vastailen tässä tulleisiin kommentteihin.
Jos joku ei tapaa kumppanin sukulaisia, se on ok. Me päädyttiin siihen, että olen mukana. Ja minut mainittiin kutsussa. Päivänsankarin olin tavannut kerran ohimennen.
Juhlissa oli pääosin miehen sukulaisia, joitakin muitakin toki.Minut esiteltiin päivänsankarin vanhemmille siinä. Aika pian saavuttuamme mieheni ja eksänsä häipyivät kahdenkesken muualle juttelemaan.
Tiesin em henkilöiden lisäksi juhlista yhden henkilön.Ennakkoon oli juteltu, että minua jännittää, mutta mielellään näen miehen sukulaisia.
En odottanut valokiilaa tai parisuhdeaikaa. Ajatuksena meillä oli pistäytyä juhlissa. Ehkä esittäytyä joillekin näistä sukulaisista, ei sen ihmeempää. Yksin en suunnitellut jääväni kuitenkaan vieraiden juhlissa.Mulle olisi voinut mainita heidän menemisestä muualle, kysyä mukaan tai vaikka käydä se keskustelu vähän myöhemmin.
Kyse ei ollut lapsen terveydentilan hädästä. En tiedä miksi ko keskusteluun piti häipyä eri tilaan. Noita vastaavia käyvät ihan puhelimitse. Lasten aikataulujen tai jonkun harrastusviemisten sopiminen ei lienee vaadi erityistä yksityisyyttä.
Olin hölmistynyt. En silti idiootti. Näin heidät juhlatilan terassilla.Selvästi paikalla olevat vaihtoivat kuulumisia pienissä porukoissa tavatessaan.
Olisin toki voinut mennä mukaan johonkin keskusteluun:
-Moi, olen Minna. Olen tässä Tuomaksen mukana.
- Kiva juttu. Me ei tunneta ketään Tuomasta.
- No hän on tuossa terassilla tuo sinipaitainen. Tuon vihreämekkoisen naisen seurassa.
(Tuo oli ironiaa.)En koe uhkana eksää. Tajuan hänen olevan kuvioissa mukana.
Se mikä harmitti, oli jääminen ventovieraiden kanssa siihen tilanteeseen. Se oli kiusallista.He olivat varmaan alle puoli tuntia poissa. Hymyilin ja kyhäsin small talkia jostain tarjottavista siinä jonkun kanssa.
En mököttänyt, kuten joku kommentoija tiesi.
Isommissa juhlissa olisi ollut helpompi ehkä väkijoukon keskellä olla. Tai jos olisin edes tiennyt mieheni häipyvän johonkin.En myöskään tee lapsia vahvistaakseni asemaani.
Eksän roolista ja mm miehen siskosta kerroin taustoittaakseni tilannetta. Kommentoin heti aloituksessa, etten halua rajoittaa mieheni välejä eksään.Minulla jäi huono fiilis juhlissa. Sille en voi mitään. Olisi kivaa tutustua hiljalleen miehen sukuun ja kavereihin. Juhliin en vaan halua mennä tullakseni yksin lempatuksi ventovieraiden sekaan.
Käytännössä mentiin juhliin, käytiin onnittelemassa. Huomaan miehen häipyneen terassille kahden eksän kanssa.
Sitten kahviteltiin ja lähdimme.En tiedä moniko teistä olisi viihtynyt tuossa tilanteessa, minä en.
En ymmärrä tarinaasi!
Ensin halusit tutustua miehen sukuun ja nyt selität, että alunperinkin tarkoitus oli vain käväistä, olla alle tunti ja sitten lähteä.
Mitä ajattelet miehen sukulaisten pohtivan, kun exä on juhlissa alusta loppuun, juttelee kaikille iloisesti ja sinä saavut paikalle, tuijotat terasilla olevaa miestäsi ja sitten häivytte häntä koipien välissä pikapikaa pois.
Kyllä, he ajattelevat, että olet miehestä niin mustasukkainen, että et anna tämän enää edes tavata sukulaisiaan.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Yleisesti vähän vastailen tässä tulleisiin kommentteihin.
Jos joku ei tapaa kumppanin sukulaisia, se on ok. Me päädyttiin siihen, että olen mukana. Ja minut mainittiin kutsussa. Päivänsankarin olin tavannut kerran ohimennen.
Juhlissa oli pääosin miehen sukulaisia, joitakin muitakin toki.Minut esiteltiin päivänsankarin vanhemmille siinä. Aika pian saavuttuamme mieheni ja eksänsä häipyivät kahdenkesken muualle juttelemaan.
Tiesin em henkilöiden lisäksi juhlista yhden henkilön.Ennakkoon oli juteltu, että minua jännittää, mutta mielellään näen miehen sukulaisia.
En odottanut valokiilaa tai parisuhdeaikaa. Ajatuksena meillä oli pistäytyä juhlissa. Ehkä esittäytyä joillekin näistä sukulaisista, ei sen ihmeempää. Yksin en suunnitellut jääväni kuitenkaan vieraiden juhlissa.Mulle olisi voinut mainita heidän menemisestä muualle, kysyä mukaan tai vaikka käydä se keskustelu vähän myöhemmin.
Kyse ei ollut lapsen terveydentilan hädästä. En tiedä miksi ko keskusteluun piti häipyä eri tilaan. Noita vastaavia käyvät ihan puhelimitse. Lasten aikataulujen tai jonkun harrastusviemisten sopiminen ei lienee vaadi erityistä yksityisyyttä.
Olin hölmistynyt. En silti idiootti. Näin heidät juhlatilan terassilla.Selvästi paikalla olevat vaihtoivat kuulumisia pienissä porukoissa tavatessaan.
Olisin toki voinut mennä mukaan johonkin keskusteluun:
-Moi, olen Minna. Olen tässä Tuomaksen mukana.
- Kiva juttu. Me ei tunneta ketään Tuomasta.
- No hän on tuossa terassilla tuo sinipaitainen. Tuon vihreämekkoisen naisen seurassa.
(Tuo oli ironiaa.)En koe uhkana eksää. Tajuan hänen olevan kuvioissa mukana.
Se mikä harmitti, oli jääminen ventovieraiden kanssa siihen tilanteeseen. Se oli kiusallista.He olivat varmaan alle puoli tuntia poissa. Hymyilin ja kyhäsin small talkia jostain tarjottavista siinä jonkun kanssa.
En mököttänyt, kuten joku kommentoija tiesi.
Isommissa juhlissa olisi ollut helpompi ehkä väkijoukon keskellä olla. Tai jos olisin edes tiennyt mieheni häipyvän johonkin.En myöskään tee lapsia vahvistaakseni asemaani.
Eksän roolista ja mm miehen siskosta kerroin taustoittaakseni tilannetta. Kommentoin heti aloituksessa, etten halua rajoittaa mieheni välejä eksään.Minulla jäi huono fiilis juhlissa. Sille en voi mitään. Olisi kivaa tutustua hiljalleen miehen sukuun ja kavereihin. Juhliin en vaan halua mennä tullakseni yksin lempatuksi ventovieraiden sekaan.
Käytännössä mentiin juhliin, käytiin onnittelemassa. Huomaan miehen häipyneen terassille kahden eksän kanssa.
Sitten kahviteltiin ja lähdimme.En tiedä moniko teistä olisi viihtynyt tuossa tilanteessa, minä en.
Jos ongelmana oli se juttelu ja yksin jääminen vieraiden keskelle, eli se mitä MIES teki, miksi otsikoit ketjun "miehen eksän rooli haasteena"? Se viittaa enemmänkin siihen, että ongelma olisi miehen ja eksänsä häiritsevän tiiviit ja välit ja yhteinen tuttavapiiri.
Korjaisin otsikon toki, jos nyt voisin. En edes pidä ongelmana eksän roolia sinällään. Se, etten koe mahtuvani miehen verkostoon, oli kai ajatuksissa kirjoittaessani.
Eksä on mukana tiiviisti ja hänen mukaansa mies hävisi nyt juhlissa. Sikäli eksän rooli tässä on mukana.
Eksänsä on ekstrovertti ja vahva persoona. Minä olen melko päinvastainen, joka tässä tekee vaikeutta.
Jos kärjistetysti asiaa kuvaan, ei oikein mulle ole paikkaa. Tuo juhlatilanne sen nyt jotenkin korosti.
En osaa varmaan kuvata tätä oikein. Siinä täysin vieraiden ihmisten seassa tuntui pahalta. Katson kun mies ja eksänsä käyvät keskustelua terassilla ja minä mietin mitä edes teen juhlissa.
Alunperin tosiaan mies jutteli haluavansa, että tapaan sukulaisiaan ja haluaa minut mukaan. No en tavannut.Ei se ole väärin otsikoitu, sillä ongelman ytimessä on juurikin ex, joka ei ymmärrä tai halua siirtyä taustalle, antaa tilaa sinulle eikä kunnioita suhdettanne. Suurin syypää on kuitenkin mies, joka ei tätä edes edellytä exältään. Ikävä ennuste on, että tilanne ei tule muuttumaan, vaan tulet aina olemaan ulkopuolinen ja vieras omassa parisuhteessasi.
T. Saman kokenut
jos exä on kutsuttu juhliin ja hänellä on siellä kivaa, kavareita ja ystäviä, niin miksi hän ei saisi juhliin mennä. Etenkin kun ap suostuu vain pistäytymään, ei edes kunnolla tutustumaan miehen sukuun.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sukujuhlasta tuli yllättäen vajaan tunnin pistäytyminen eli ei oikeastaan edes juhla. Miksi ihmeessä halusit mukaan, jos et halunnut käyttäytyä aikuisesti?
En ymmärrä miksi sukujuhlissa ei voisi vain pistäytyä? Miten se asiaan vaikuttaa?
Emme olleet aikeissa jäädä pitkäksi aikaa työkuvioiden vuoksi. En tiedä mitä merkitystä sillä oli enkä kellottanut kummemmin käyntiämme.
Miten pitkään kuuluu syntymäpäivillä tai muissa suvun juhlissa olla?
Halusin mukaan moikkaamaan/tapaamaan miehen sukua ja koska minutkin oli kutsuttu.Siis halusit mennä moikkaamaan miehen sukua, mutta et oikeastaan halunnut, koska olit oikeastaan koko ajan lähdössä pois? Vajaassa tunnissa ehtii tervehtimään kutsujaa, nostamaan alkumaljan ja juomaan kupillisen kahvia sillä oletuksella, että on oikeasti tutustumassa muihin eikä vain näyttämässä naamaansa, jotta kaikki nyt hoksaavat, että tuo on exä ja minä nyxä.
Totta kai sukujuhlissa voi vain pistäytyä, se on merkki siitä, että halveksin teitä niin, että en viitsi tutustua kunnolla. Tulin nyt kuitenkin, huomaatteko, miten armollinen olen.
Ei ollut mun päätettävissä miehen aikataulut. Eikö jokainen vieraile sen mitä ehtii? Nämä ei olleet viikonlopun mökkeilyä muillekaan vaan onnittelukäynneillä oli osa lyhyesti, kuten juhlissa saattaa olla.
En tiedä miten halveksin ketään? Olisi kahvitellessa voinut esittäytyä helposti ja sitten olisi se ensimmäinen tapaaminen hoidettu. En oleta, että koko illan juhlissakaan mun olisi tarkoitus syvällisesti tutustua kaikkiin.
Tiedostan olleeni vain avecina.
Korostat kovasti sitä, että olit avec eli kuka tahansa random, jonka mies mukaan matkaansa sillä kertaa sai. Samalla olet selittänyt, että olisit halunnut tutustua miehen sukuun ja vasta nyt alat selittää, että miehen aikataulujen takia ei ollut edes tarkoitus tutustua, kunhan käväistään.
Mitä sinä oikeasti odotit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse exän asemassa ja sanon suoraan, että exällä, joka lähtee miehen kanssa keskustelemaan syrjään, vaikka tietää, että miehen uusi puoliso ei tunne suvusta juuri ketään, hänellä ei ole puhtaat jauhot pussissa.
On vaikea kuvitella, mikä lasten asia olisi sellainen, että se on puhuttava just sillä minuutilla kahdestaan sukujuhlissa, ei voi odottaa esim. muutamaa tuntia edes, että pääsee juhlat käyntiin ja uusi puoliso mindlaamaan juhlasakkiin.
Eihän sellaisia ole. Eli aplle on tässä kyllä siten huonoja uutisia, että kumpikaan, mies tai ex, ei hänen tunteitaan kunnioita eikä niistä välitä. Joten samaa on varmaan tulossa muistakin kanavista.
Kyllä sellaisia voi olla.
No siinä tapauksessa on kyllä kysymyksessä isompi ongelma, joka vaatii heti huomiota ja voi sanoa niin muulle suvulle kuin puolisolle, että nyt tuli vakava paikka. Ei siinä vain siirrytä kahdestaan jonnekin supisemaan ja kuitata, että "lasten asioita" ja jatketa juhlimista hyvillä mielin.
Ainakaan itse en näin toimisi, juurikin kunnioituksesta kummankin nykyistä puolisoa kohtaan.
Ei ole. Esimerkiksi mun kuopuksella on krooninen sairaus, joka aaltoilee, jossa jokin lääke toimii nyt ja sitten ei taas toimikaan. Annostukset muuttuu jne. Silloin päivitetään puolison kanssa tietoja heti kun tilanne muuttuu. Yleensä olen laittanut tekstarin ja sitten vielä suullisesti varmistetaan, että molemmat on kartalla.
Toisella lapsella on allergioita, joten ihan hyvin esimerkiksi nyt voisimme vaihtaa sanasen siitä, että pujo on saanut taas oireet pintaan.
Lapsen terveystiedot ovat aina yksityisiä.
Jos suhde ei kestä sitä että vanhemmat keskustelee hetken niin sen voi lopettaa.
Noinhan se on. Kun ottaa miehen jolla on lapsia, ja niillä lapsilla on myös äiti, niin siihen pitää vaan sopeutua.
No helpompaa olisi jos olisi vain mies ja lapset.Silloin uusperhe kuvio onnistuisi.Leskimiehet viedään heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika näitä uusperheitä! En ikinä alkaisi seurustelemaan miehen kanssa jolla on jo lapsia ja eksiä. En myöskään itse eroaisi koska avioliitto on elinikäinen kunnes kuolema erottaa. En ole kuitenkaan uskovainen. Säälin ja halveksin näitä raukkoja uusperheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Yleisesti vähän vastailen tässä tulleisiin kommentteihin.
Jos joku ei tapaa kumppanin sukulaisia, se on ok. Me päädyttiin siihen, että olen mukana. Ja minut mainittiin kutsussa. Päivänsankarin olin tavannut kerran ohimennen.
Juhlissa oli pääosin miehen sukulaisia, joitakin muitakin toki.Minut esiteltiin päivänsankarin vanhemmille siinä. Aika pian saavuttuamme mieheni ja eksänsä häipyivät kahdenkesken muualle juttelemaan.
Tiesin em henkilöiden lisäksi juhlista yhden henkilön.Ennakkoon oli juteltu, että minua jännittää, mutta mielellään näen miehen sukulaisia.
En odottanut valokiilaa tai parisuhdeaikaa. Ajatuksena meillä oli pistäytyä juhlissa. Ehkä esittäytyä joillekin näistä sukulaisista, ei sen ihmeempää. Yksin en suunnitellut jääväni kuitenkaan vieraiden juhlissa.Mulle olisi voinut mainita heidän menemisestä muualle, kysyä mukaan tai vaikka käydä se keskustelu vähän myöhemmin.
Kyse ei ollut lapsen terveydentilan hädästä. En tiedä miksi ko keskusteluun piti häipyä eri tilaan. Noita vastaavia käyvät ihan puhelimitse. Lasten aikataulujen tai jonkun harrastusviemisten sopiminen ei lienee vaadi erityistä yksityisyyttä.
Olin hölmistynyt. En silti idiootti. Näin heidät juhlatilan terassilla.Selvästi paikalla olevat vaihtoivat kuulumisia pienissä porukoissa tavatessaan.
Olisin toki voinut mennä mukaan johonkin keskusteluun:
-Moi, olen Minna. Olen tässä Tuomaksen mukana.
- Kiva juttu. Me ei tunneta ketään Tuomasta.
- No hän on tuossa terassilla tuo sinipaitainen. Tuon vihreämekkoisen naisen seurassa.
(Tuo oli ironiaa.)En koe uhkana eksää. Tajuan hänen olevan kuvioissa mukana.
Se mikä harmitti, oli jääminen ventovieraiden kanssa siihen tilanteeseen. Se oli kiusallista.He olivat varmaan alle puoli tuntia poissa. Hymyilin ja kyhäsin small talkia jostain tarjottavista siinä jonkun kanssa.
En mököttänyt, kuten joku kommentoija tiesi.
Isommissa juhlissa olisi ollut helpompi ehkä väkijoukon keskellä olla. Tai jos olisin edes tiennyt mieheni häipyvän johonkin.En myöskään tee lapsia vahvistaakseni asemaani.
Eksän roolista ja mm miehen siskosta kerroin taustoittaakseni tilannetta. Kommentoin heti aloituksessa, etten halua rajoittaa mieheni välejä eksään.Minulla jäi huono fiilis juhlissa. Sille en voi mitään. Olisi kivaa tutustua hiljalleen miehen sukuun ja kavereihin. Juhliin en vaan halua mennä tullakseni yksin lempatuksi ventovieraiden sekaan.
Käytännössä mentiin juhliin, käytiin onnittelemassa. Huomaan miehen häipyneen terassille kahden eksän kanssa.
Sitten kahviteltiin ja lähdimme.En tiedä moniko teistä olisi viihtynyt tuossa tilanteessa, minä en.
Jos ongelmana oli se juttelu ja yksin jääminen vieraiden keskelle, eli se mitä MIES teki, miksi otsikoit ketjun "miehen eksän rooli haasteena"? Se viittaa enemmänkin siihen, että ongelma olisi miehen ja eksänsä häiritsevän tiiviit ja välit ja yhteinen tuttavapiiri.
Korjaisin otsikon toki, jos nyt voisin. En edes pidä ongelmana eksän roolia sinällään. Se, etten koe mahtuvani miehen verkostoon, oli kai ajatuksissa kirjoittaessani.
Eksä on mukana tiiviisti ja hänen mukaansa mies hävisi nyt juhlissa. Sikäli eksän rooli tässä on mukana.
Eksänsä on ekstrovertti ja vahva persoona. Minä olen melko päinvastainen, joka tässä tekee vaikeutta.
Jos kärjistetysti asiaa kuvaan, ei oikein mulle ole paikkaa. Tuo juhlatilanne sen nyt jotenkin korosti.
En osaa varmaan kuvata tätä oikein. Siinä täysin vieraiden ihmisten seassa tuntui pahalta. Katson kun mies ja eksänsä käyvät keskustelua terassilla ja minä mietin mitä edes teen juhlissa.
Alunperin tosiaan mies jutteli haluavansa, että tapaan sukulaisiaan ja haluaa minut mukaan. No en tavannut.Ei se ole väärin otsikoitu, sillä ongelman ytimessä on juurikin ex, joka ei ymmärrä tai halua siirtyä taustalle, antaa tilaa sinulle eikä kunnioita suhdettanne. Suurin syypää on kuitenkin mies, joka ei tätä edes edellytä exältään. Ikävä ennuste on, että tilanne ei tule muuttumaan, vaan tulet aina olemaan ulkopuolinen ja vieras omassa parisuhteessasi.
T. Saman kokenutjos exä on kutsuttu juhliin ja hänellä on siellä kivaa, kavareita ja ystäviä, niin miksi hän ei saisi juhliin mennä. Etenkin kun ap suostuu vain pistäytymään, ei edes kunnolla tutustumaan miehen sukuun.
Miehen työt saneli meidän aikataulun. Olin kutsuttu myös.
Minä en aivan ymmärrä näitä päätelmiä.
Halusin ystävällisesti olla siinä mukana ja esittäytyä sen mitä mahdollista. En ilkeillä, en pitää showtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sukujuhlasta tuli yllättäen vajaan tunnin pistäytyminen eli ei oikeastaan edes juhla. Miksi ihmeessä halusit mukaan, jos et halunnut käyttäytyä aikuisesti?
En ymmärrä miksi sukujuhlissa ei voisi vain pistäytyä? Miten se asiaan vaikuttaa?
Emme olleet aikeissa jäädä pitkäksi aikaa työkuvioiden vuoksi. En tiedä mitä merkitystä sillä oli enkä kellottanut kummemmin käyntiämme.
Miten pitkään kuuluu syntymäpäivillä tai muissa suvun juhlissa olla?
Halusin mukaan moikkaamaan/tapaamaan miehen sukua ja koska minutkin oli kutsuttu.Siis halusit mennä moikkaamaan miehen sukua, mutta et oikeastaan halunnut, koska olit oikeastaan koko ajan lähdössä pois? Vajaassa tunnissa ehtii tervehtimään kutsujaa, nostamaan alkumaljan ja juomaan kupillisen kahvia sillä oletuksella, että on oikeasti tutustumassa muihin eikä vain näyttämässä naamaansa, jotta kaikki nyt hoksaavat, että tuo on exä ja minä nyxä.
Totta kai sukujuhlissa voi vain pistäytyä, se on merkki siitä, että halveksin teitä niin, että en viitsi tutustua kunnolla. Tulin nyt kuitenkin, huomaatteko, miten armollinen olen.
Ei ollut mun päätettävissä miehen aikataulut. Eikö jokainen vieraile sen mitä ehtii? Nämä ei olleet viikonlopun mökkeilyä muillekaan vaan onnittelukäynneillä oli osa lyhyesti, kuten juhlissa saattaa olla.
En tiedä miten halveksin ketään? Olisi kahvitellessa voinut esittäytyä helposti ja sitten olisi se ensimmäinen tapaaminen hoidettu. En oleta, että koko illan juhlissakaan mun olisi tarkoitus syvällisesti tutustua kaikkiin.
Tiedostan olleeni vain avecina.Korostat kovasti sitä, että olit avec eli kuka tahansa random, jonka mies mukaan matkaansa sillä kertaa sai. Samalla olet selittänyt, että olisit halunnut tutustua miehen sukuun ja vasta nyt alat selittää, että miehen aikataulujen takia ei ollut edes tarkoitus tutustua, kunhan käväistään.
Mitä sinä oikeasti odotit?
Pointtina siinä avec-asiassa ei ollut aseman pönkitystä vaan päinvastoin. Koska olin vain avec en alkanut yksin tutustumaan vieraisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.
Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.
Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.
Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty.
Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.
Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...
Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, mä en edes lähtisi tuollaisiin juhliin :D Eli en olisi seurustelusuhteessa miehen kanssa jolla on tuollainen tilanne, että perhe on jo olemassa. Ei tuohon minua enää tarvittaisi, vaan mies saisi jatkaa valitsemallaan tiellä.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Yleisesti vähän vastailen tässä tulleisiin kommentteihin.
Jos joku ei tapaa kumppanin sukulaisia, se on ok. Me päädyttiin siihen, että olen mukana. Ja minut mainittiin kutsussa. Päivänsankarin olin tavannut kerran ohimennen.
Juhlissa oli pääosin miehen sukulaisia, joitakin muitakin toki.Minut esiteltiin päivänsankarin vanhemmille siinä. Aika pian saavuttuamme mieheni ja eksänsä häipyivät kahdenkesken muualle juttelemaan.
Tiesin em henkilöiden lisäksi juhlista yhden henkilön.Ennakkoon oli juteltu, että minua jännittää, mutta mielellään näen miehen sukulaisia.
En odottanut valokiilaa tai parisuhdeaikaa. Ajatuksena meillä oli pistäytyä juhlissa. Ehkä esittäytyä joillekin näistä sukulaisista, ei sen ihmeempää. Yksin en suunnitellut jääväni kuitenkaan vieraiden juhlissa.Mulle olisi voinut mainita heidän menemisestä muualle, kysyä mukaan tai vaikka käydä se keskustelu vähän myöhemmin.
Kyse ei ollut lapsen terveydentilan hädästä. En tiedä miksi ko keskusteluun piti häipyä eri tilaan. Noita vastaavia käyvät ihan puhelimitse. Lasten aikataulujen tai jonkun harrastusviemisten sopiminen ei lienee vaadi erityistä yksityisyyttä.
Olin hölmistynyt. En silti idiootti. Näin heidät juhlatilan terassilla.Selvästi paikalla olevat vaihtoivat kuulumisia pienissä porukoissa tavatessaan.
Olisin toki voinut mennä mukaan johonkin keskusteluun:
-Moi, olen Minna. Olen tässä Tuomaksen mukana.
- Kiva juttu. Me ei tunneta ketään Tuomasta.
- No hän on tuossa terassilla tuo sinipaitainen. Tuon vihreämekkoisen naisen seurassa.
(Tuo oli ironiaa.)En koe uhkana eksää. Tajuan hänen olevan kuvioissa mukana.
Se mikä harmitti, oli jääminen ventovieraiden kanssa siihen tilanteeseen. Se oli kiusallista.He olivat varmaan alle puoli tuntia poissa. Hymyilin ja kyhäsin small talkia jostain tarjottavista siinä jonkun kanssa.
En mököttänyt, kuten joku kommentoija tiesi.
Isommissa juhlissa olisi ollut helpompi ehkä väkijoukon keskellä olla. Tai jos olisin edes tiennyt mieheni häipyvän johonkin.En myöskään tee lapsia vahvistaakseni asemaani.
Eksän roolista ja mm miehen siskosta kerroin taustoittaakseni tilannetta. Kommentoin heti aloituksessa, etten halua rajoittaa mieheni välejä eksään.Minulla jäi huono fiilis juhlissa. Sille en voi mitään. Olisi kivaa tutustua hiljalleen miehen sukuun ja kavereihin. Juhliin en vaan halua mennä tullakseni yksin lempatuksi ventovieraiden sekaan.
Käytännössä mentiin juhliin, käytiin onnittelemassa. Huomaan miehen häipyneen terassille kahden eksän kanssa.
Sitten kahviteltiin ja lähdimme.En tiedä moniko teistä olisi viihtynyt tuossa tilanteessa, minä en.
En ymmärrä tarinaasi!
Ensin halusit tutustua miehen sukuun ja nyt selität, että alunperinkin tarkoitus oli vain käväistä, olla alle tunti ja sitten lähteä.
Mitä ajattelet miehen sukulaisten pohtivan, kun exä on juhlissa alusta loppuun, juttelee kaikille iloisesti ja sinä saavut paikalle, tuijotat terasilla olevaa miestäsi ja sitten häivytte häntä koipien välissä pikapikaa pois.
Kyllä, he ajattelevat, että olet miehestä niin mustasukkainen, että et anna tämän enää edes tavata sukulaisiaan.
Eksä oikesäastaan lähti samoihin aikoihin. Ja mitä sillä edes on väliä.
Sen ajan jonka mies oli muualla olisi voinut kierrellä ja moikkailla. Nythän se ei onnistunut kuten tiedetään.
Halusin tavata, esittäytyä ja tutustua pikkuhiljaa. Tässä olisi edes voinut sen aloittaa. Mies oli jo ilmoittautuessaan sanonut, että me ei olla kauaa ja kutsussakin mainittiin että voi tietyn ajan nimissä käydä.
Ei kai se olisi ollut ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.
Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.
Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.
Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty.
Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.
Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...
Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin
Tässä olen sanonut monesti tietäväni, ettei minulla ole syytä mustasukkaisuuteen enkä sitä ole. Heidän historiaansa en tässä nyt avaa, mutta paluuta ei tosiaan ole.
Olen epävarma liittyen miehen lähipiiriin, sen myönnän. Eksänsä vahva asema varmasti vaikuttaa oman ujouteni lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.
Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.
Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.
Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty.
Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.
Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...
Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/
Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne. Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää. Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minut halutaan lasten elämään ja sukuun mukaan, niin ehto 1. on se että ei ole muita naisia jo sitä paikkaa täyttämässä. Voin seurustella kyllä, mutta en tule edes tutustumaan tuollaisen perheen ja suvun jäseniin kuin ohimennen. Mies voi viettää aikaa lasten ja suvun kanssa, mutta minä olisin silloin omissa menoissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja:
Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.
ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.
Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.
Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.
Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.
Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.
Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.
Ei se ex, vaan ne lapset, joiden asioita mies lähti hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalia asioita. Itsekin tunnen itseni etäiseksi, vaikka olen seurustellut jo vuosia miesystäväni kanssa. Hän pitää exäänsä parhaana ystävänään. Ja soittelevat ja tapaavat. Minä en kuulu perheeseen eikä minua kutsuta juhliin. Surullinen olen asiasta.
Mies sanoo että olen tärkein ja rakkain. Sitten tiukasti sulkee minut ulkopuolelle asioista. Miesystäväni lapset ovat aikuiset. Näiden viiden vuoden aikana en ole tavannut heitä kertaakaan.
Itse en ole omien lasteni isän kanssa missään tekemisissä.
Kävin vastaavassa tilanteessa keskustelun mieheni kanssa jo suhteemme alkuaikoina. Ilmoitin että joko minä kuulun perheeseen tai sitten meitä ei ole. Mies olisi juossut exän järkkäämillä sukujuhlilla yksin, ellei tätä keskustelua olisi käyty.
Just näin. Hyvä sä! Miehet on usein hölmöjä näissä asioissa ja exät mielellään pompottavat lastensa isejä- se on keino pitää miehestä kiinni, sen sijaan että hyväksyisivät tapahtuneen ja kunniouttaisivat uutta puolisoa, perhettä, parisuhdetta.
Niin, kyllähän sen miehen kuuluu olla uuden puolison pompotettavana... Uusi puoliso kun tulee kuvioihin niin hän sanelee ketkä jatkossa saavat olla tekemisissä miehen kanssa. Säälittävää epävarman ihmisen itsensä korottamista! Meillä kaveriporukkaan on muutama tälläinen tapaus tullut erojen myötä, muuttaa ikävästi porukan luonnetta tuollaiset keskenkasvuiset narsistit! Yksi täällä kirjoitti kuinka yhdessä vihaavat exää. Itse en koskaan alkaisi tapailemaan ihmistä jolla on vain huonoa sanottavaa eksästään, tämä kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin eksästä. Mutta selkeästi tuossa tapauksessa on vakka kantensa valinnut ja kaksi epämiellyttävää ihmistä voi keskenään jatkaa jonkun vihaamista...
Ap:lle taas sanoisin, ihan ensimmäiseksi tutustu niihin sukulaisiin pienemmissä ympyröissä kuin sukujuhlissa. Tapaile miehen sisarta ja vaikka sitä eksääkin, saattaa olla vaikka kuinka mukava ihminen. Toisaalta ongelmananne ei selvästikään ole ex eikä ehkä edes mies vaan omat oletuksesi siitä kuinka toisen pitää olla ja tehdä eikä keskusteluyhteytenne taida oikein toimia. Aika selkeästi vaikuttaa että olet mustasukkainen exälle vaikka muuta kirjoitatkin :/
Itse jaksan ihmetellä tätä myötätunnon ja ymmärryksen puutetta. Tietenkin uusi ihminen muuttaa ystäväporukan luonnetta, miksi hänen pitäisi olla kuten te ja on aina ollut? Ja on ihan inhimillistä olla epävarma, mustasukkainen, tarvita tukea jne. Se että ihminen on epävarma tai tai tarvitsee tukea, ei tee hänestä keskenkasvuista narsistia. (Ja hmmm mitä kertoo sinusta että sinä näet ympärilläsi keskenkasvuisia narsisteja???) On se kummallisen vaikeaa aikuisten kypsien ihmisten on nähdä ns "taulun taakse", että mitä siellä ihmisen toiminnan takana on ja tuntea myötätuntoa ja ymmärtää. Ja niinkuin sanoin, kun uusi ihminen tulee kuvioihin, tietysti kuviot muuttuvat. Se on ihan perus vuorovaikutusdynamiikkaa- ei se uusi kumppani ole sama kuin se ex oli. Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus myös korjaaviin kokemuksiin, jos on epävarma, mustasukkainen, pelkää tulevansa hylätyksi. Että kyllä sillä miehelläkin siinä on paljon, mitä voi tehdä parisuhteensa hyväksi. Ja usein niistä ensimmäinen on laittaa raja sille exälle. Jotta uusi suhde ja perhe saa kasvurauhan, ja voi sitten yhdessä muodostaa uuden suhteen exään. Tämä se taitaa olla kova pala exälle usein, että on ihan oikeasti menettänyt miehensä, eikä voi pitää häntä enää edes ystävyyden tekosyyllä. Vaan ollakseen miehen ystävä, on hyväksyttävä myös uusi kumppani ja hänen tarpeensa ja tunteensa siihen kuvioon. Olen nähnyt niin monta kuviota, jossa tossukan miehen uusi suhde hajoaa ja uusi kumppani on vihainen, mustasukkainen, epävarma, koska se tossukka mies ei tajua, osaa, uskalla laittaa sille exälle rajaa ja panostaa uuden suhteensa hyvinvointiin vaikka exää se ottaisikin päähän. Ja varsin usein näyttää ottavan. Usein myös niin, että ex ei halua ottaa vastuuta elämästään, onnestaan, taloudestaan, vaan eri verukkein lypsää sitä ex-miestä, joka syyllisyyttä lasten takia tuntien yrittää exäänsä miellyttää. Tässä varmaan suurin syy siihen miksi uusperheissä voidaan huonosti ja ne hajoaa.
Juuri näin. Eikä ole ollenkaan tavatonta, että ex pitää miestä otteessaan, vaikkei olisi edes taloudellisia motiiveja. Monet "vahvat" (toksiset) naiset tekevät näin ihan vaan koska voivat. Lapsia käytetään vain tekosyynä jatkuvaan yhteydenpitoon. Toinen klassikkoselitys on "ystävyys". Pelkkää vallankäyttöä ja mahdollisen uuden suhteen hiekoittamista.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sukujuhlasta tuli yllättäen vajaan tunnin pistäytyminen eli ei oikeastaan edes juhla. Miksi ihmeessä halusit mukaan, jos et halunnut käyttäytyä aikuisesti?
En ymmärrä miksi sukujuhlissa ei voisi vain pistäytyä? Miten se asiaan vaikuttaa?
Emme olleet aikeissa jäädä pitkäksi aikaa työkuvioiden vuoksi. En tiedä mitä merkitystä sillä oli enkä kellottanut kummemmin käyntiämme.
Miten pitkään kuuluu syntymäpäivillä tai muissa suvun juhlissa olla?
Halusin mukaan moikkaamaan/tapaamaan miehen sukua ja koska minutkin oli kutsuttu.Siis halusit mennä moikkaamaan miehen sukua, mutta et oikeastaan halunnut, koska olit oikeastaan koko ajan lähdössä pois? Vajaassa tunnissa ehtii tervehtimään kutsujaa, nostamaan alkumaljan ja juomaan kupillisen kahvia sillä oletuksella, että on oikeasti tutustumassa muihin eikä vain näyttämässä naamaansa, jotta kaikki nyt hoksaavat, että tuo on exä ja minä nyxä.
Totta kai sukujuhlissa voi vain pistäytyä, se on merkki siitä, että halveksin teitä niin, että en viitsi tutustua kunnolla. Tulin nyt kuitenkin, huomaatteko, miten armollinen olen.
Ei ollut mun päätettävissä miehen aikataulut. Eikö jokainen vieraile sen mitä ehtii? Nämä ei olleet viikonlopun mökkeilyä muillekaan vaan onnittelukäynneillä oli osa lyhyesti, kuten juhlissa saattaa olla.
En tiedä miten halveksin ketään? Olisi kahvitellessa voinut esittäytyä helposti ja sitten olisi se ensimmäinen tapaaminen hoidettu. En oleta, että koko illan juhlissakaan mun olisi tarkoitus syvällisesti tutustua kaikkiin.
Tiedostan olleeni vain avecina.Korostat kovasti sitä, että olit avec eli kuka tahansa random, jonka mies mukaan matkaansa sillä kertaa sai. Samalla olet selittänyt, että olisit halunnut tutustua miehen sukuun ja vasta nyt alat selittää, että miehen aikataulujen takia ei ollut edes tarkoitus tutustua, kunhan käväistään.
Mitä sinä oikeasti odotit?
Pointtina siinä avec-asiassa ei ollut aseman pönkitystä vaan päinvastoin. Koska olin vain avec en alkanut yksin tutustumaan vieraisiin.
Miksi "vain avec" ei voisi tutustua ihmisiin ilman "omistajansa" apua?😂 Ei kai me nyt sentään millään 1800-luvulla eletä, jossa jokainen nainen pitää tuoda juhlaväen näytille miehen käsikynkässä, ilmoittaa kenen omistama nainen kyseessä. Kyllä 2000-luvun nainen voi ihan itse avata suunsa ja kertoa, kuka on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja:
Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.
ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.
Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.
Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.
Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.
Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.
Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.
Ei se ex, vaan ne lapset, joiden asioita mies lähti hoitamaan.
Ne asiat ei olleet sellaisia, joita ei olisi ehtinyt hoitaa myöhemmin. Ne olisi myös hoituneet parilla viestillä.
Lapset menevät mun näkökulmasta ohitseni tärkeysjärjestyksessä. Niin sen kuuluu olla. Ei tässä nyt lapsi ollut isäänsä vailla. Lapset eivät edes olleet juhlissa.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja:
Ymmärrän sun pointin ja olen sun puolella tässä. Valitettavasti vaan en luo sinulle toivoa asiassa että tuo tuosta lähtee sujumaan. Nuo pienet asiat kertoo parhaiten miehen todelliset tunteet ja todellisen kunnioituksen sinua kohtaan, eli suomeksi, hän ei välitä tarpeeksi.
ideaalitilanteessa aito, Välittävä, rakastava puoliso keskittyy nimenomaan siihen, että haluaa esitellä ja tutustuttaa uuden puolison sukuunsa. On ylpeä puolisostaan ja haluaa olla tämän rinnalla. Erityisesti, jos tietää, että toinen jännittää tilannetta. Pienet asiat, se että pitää kädestä ja koskettaa ja ottaa puolison mukaan keskusteluun ja jos nökee että toista jännittää, johdattelee vähän keskustelua, vasta kun puoliso tuntee olonsa rennoksi niin voi eriytyä keskustelemaan.Se että paineli piiloon keskustelemaan eksän kanssa ja jätti sinut yksin kertoo miehen todelliset tunteet sinua kohtaan. Mies ei valitettavasti vaan välitä sinusta, eikä näe tulevaisuutta kanssasi, koska ei koe tärkeäksi sitä että sinut otetaan mukaan perheeseen ja sukulaisten pariin.
Olet rakastunut, ja haluat nähdä asiat parhain päin, mutta usko minua. Olen kokenut samaa entisissä parisuhteissa, ja nimenomaan tuo että mies vähät välittää eikä koske tai katso, tai kunnolla edes puhu puolisolleen juhlissa, on aivan järjetön Red flag, ja itse ainakin tunsin suoranaista häpeää tilanteessa että minut jätettiin kuin nalli kalliolle ja häivyttiin muualle.
Sitten taas kun katsoin erään ystäväni parisuhdetta juhlissa, joissa hän esitteli uuden puolisonsa perheelle ja ystäville, se meni niinkuin kuuluu. He koskivat toisiinsa lempeästi, istuivat vierekkäin, juttelivat kaikille yhdessä, toinen esitteli uuden puolisonsa kaikille erikseen, lempeitä katseita heidän välillään ja molemmat ottivat toisensa huomioon ja näki kaikesta että kyseessä on aito, rehellinen, kunnioittava rakkaus.
Usko noita varoitusmerkkejä vaikka mies kuinka kotona olisi kuinka kiva ja hyvä mies. Nuo tilanteet paljastaa miehen oikean karvan ja välittämisen asteen.
Jos lähdet nyt, et hukkaa elämästäsi vuosia, älä tee samaa virhettä kuin minä, että rakastuneena selittelin itselleni ja ystävilleni nuo merkit parhain päin. Kyllä sen vaan tietää, kun se oikea on kohdalla ja silloin tuollaisia tilanteita ei tule vaan se välittäminen ja rakkaus huokuu.
Kaikkea hyvää aloittajalle, toivon että saat voimaa lempata miehen mäkeen.Tämä. Taitaa ex olla miehelle tärkeämpi kuin ap. Teot ratkaisevat, eivät sanat.
Ei se ex, vaan ne lapset, joiden asioita mies lähti hoitamaan.
Ne asiat ei olleet sellaisia, joita ei olisi ehtinyt hoitaa myöhemmin. Ne olisi myös hoituneet parilla viestillä.
Lapset menevät mun näkökulmasta ohitseni tärkeysjärjestyksessä. Niin sen kuuluu olla. Ei tässä nyt lapsi ollut isäänsä vailla. Lapset eivät edes olleet juhlissa.
Sinähän et sitä arvioi vaan huoltaja.
ja kokemuksesta harrastusporukoissakin moni juttelee niiden omien tuttujen kanssa, samoin tupareissa( jos on kutsuttu miehen kaverin tupareihin).