Lue keskustelun säännöt.
Avioeron vuoksi sairauslomaa?
Avioero
16.07.2023 |
En ala sen tarkemmin selvittää mitä, missä, milloin. Ero mulle suuri järkytys ja paljastunut erinäisiä asioita. Olen yrittänyt sinnitellä töissä, mutta pelkään tekeväni jonkun virheen esim. lääkkeiden kanssa.
Olen ahdistunut, surullinen, en saa kunnolla nukuttua enkä syötyä. Ajatukset pyörii vain erossa ja kaikissa noissa asioissa. En koe olevani työkykyinen.
Onko hölmöä yrittää saada sairauslomaa?
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
No siinähän jäät, jos todella olet vuoden työkyvytön marsun kuoleman jälkeen. En ymmärrä miten saat 10 työpäivästä kokonaisen vuoden käännettyä? Tai elämänkumppanista tehtyä marsun?
Hienoa, että olet noin ymmärtäväinen ja tarvittaessa valmis olemaan vaikka ilman palkkaa, jos työnantajallasi on vähän surua elämässän. Juuri tuollaisia joustavia ja empaattisia työntekijöitä me tarvitsemme!
P.S. Ehkä ihan kaikkea mitä netissä kirjoitellaan ei kannata ottaa sanasta sanaan todesta
Hanki sijainen lomasi ajaksi kuka laittaa palkat maksuun ellet itse siihen kykene etänä kotona. Ei ole niin vaikeaa.
Miksi ihmeessä pitää hankkia sijainen, eihän eroahdistunut työntekijäkään sijaista hanki. Minusta työnantaja voi jättää palkat maksamatta vetoamalla akuuttiin stressireaktioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
Jäät sairaslomalle, mikäli olet työsuhteessa?
Niin? Tuliko sinulle oikeasti uutena tietona, että aika monikin työnantaja on työsuhteessa? Ja kyllä yrittäjäkin voi sairauslomalle jäädä, jos et sitä vielä tiennyt.
Kuule ipana, tiedän kyllä sillä olen työnantaja
No miksi sitten kysyit asiaa, jos sen tiesit :D
Tuli selväksi että et ole missään töissä, joten mukavia "sairasloma päiviä"
Saatko suurtakin tyydytystä noista aivottomista yhden lauseen "diagnosoinneistasi" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Eli niitä, jotka eivät romahda eron seurauksena saa arvotella ja haukkua miten lystää, mutta yhtään ei saa tuoda realismia keskusteluun?
He voivat perustaa oman ketjun. Tämä aihe ei liity heihin, valitettavasti. Tämä koskee heitä, ketkä tarvitsevat sairauslomaa, koska eivät selviydy töistään.
Sinä et täällä päätä, mikä aihe liittyy kehenkin ja kuka täällä saa kommentoida ja kuka ei. Mene ulos leikkimään, jos et osaa keskustella asiallisesti myös toisenlaisista näkemyksistä.
Pakkomielle lapsen ikäisistä ja leikkimisestä? Ketju täyttynyt noilla kommenteilla. Älä sitten kysy miksi ulosantiasi pidetään outona tai vääränlaisena, mikäli et osaa palautetta ottaa vastaan.
Älä huoli, ei tulisi mieleenkään tuollaista kysyä :D Minua ei jankkaavan penikan "perustelut" kiinnosta. Nyt saat jatkaa tätä leikkiä keskenäsi. Minä jatkan aikuisten kanssa ketjun aiheesta puhumista. Myös siitä näkökulmasta, että ero ei aina vie työkykyä,
"ero ei aina vie työkykyä" on itsestäänselvyys jokaiselle eli kukaan ei ymmärrä miksi sinun tarvitsee se kirjoittaa yhtään mihinkään keskusteluun.
No järkevämpää se on aiheeseen liityviä itsestäänselvyyksiä kirjoittaa, kuin tahallaan haastaa riitaa niin kuin sinä teet jokaisessa ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
No siinähän jäät, jos todella olet vuoden työkyvytön marsun kuoleman jälkeen. En ymmärrä miten saat 10 työpäivästä kokonaisen vuoden käännettyä? Tai elämänkumppanista tehtyä marsun?
Hienoa, että olet noin ymmärtäväinen ja tarvittaessa valmis olemaan vaikka ilman palkkaa, jos työnantajallasi on vähän surua elämässän. Juuri tuollaisia joustavia ja empaattisia työntekijöitä me tarvitsemme!
P.S. Ehkä ihan kaikkea mitä netissä kirjoitellaan ei kannata ottaa sanasta sanaan todesta
Hanki sijainen lomasi ajaksi kuka laittaa palkat maksuun ellet itse siihen kykene etänä kotona. Ei ole niin vaikeaa.
Miksi ihmeessä pitää hankkia sijainen, eihän eroahdistunut työntekijäkään sijaista hanki. Minusta työnantaja voi jättää palkat maksamatta vetoamalla akuuttiin stressireaktioon.
Elämää helpoittava ratkaisu: älä ole työnantaja, ole työntekijä.
Valinnoilla on seurauksensa, siksi minäkään en ole työnantaja.
Ethän sä työkykyinen ole, joten lääkäriin.
Lääkäri sitten päättää mitä sun kanssa tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meet työterveyteen siellä lääkäri päättää tarvitsetko sairaslomaa, vain lääkäri eikä kysytä vauva palstalta tarvitsetko lomaa.
Ei, lääkäri ei päätä. Lääkäri antaa vain oman näkemyksensä asiassa.
Kyllähän lääkäri kirjaa todistukseen ettei työntekijä sovellu korvaavaan työhön sairausloman ajaksi?
Mutta se on vain hänen mielipiteensä, ei lääkäri voi tietää, millaista korvaavaa työtä on tarjolla.
Itse asiassa työterveyslääkäri kyllä tietää. Työterveys kun tekee yhdessä työnantajan kanssa muun muassa suunitelman siitä, miten toimitaan jos vaikkapa hitsaaja ei pystykään tekemään hitsaushommia. Jo laki velvoittaa tekemään riskiarvioita ja suunnitelmia poikkeustilanteiden varalle. Ja työterveys osallistuu tähän toimintaan hyvinkin kiinteästi.
Itse asiassa ei tiedä, koska lääkärillä ei ole tuossa vaiheessa aavistustakaan siitä, mitä korvaavaa työtä hitsaajalle on tarjolla. Hän tietää ainoastaan ko. tehtävään kohdistuvat vaatimukset, mutta ei hänen tarvitse tietää, tarjotaanko sairastuneelle asiakaspalvelua puhelimessa vai työvälineiden inventointia. Teen kiinteää yhteistyötä työterveyden kanssa eikä meillä ole poikkeustilanteen varalta eksaktia suunnitelmaa, ainoastaan erilaiset vaihtoehdot työperäisten sairauksien varalta. Työterveys kun on niitä varten, että työntekijöiden yksityiselämän ongelmien kampittamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
No siinähän jäät, jos todella olet vuoden työkyvytön marsun kuoleman jälkeen. En ymmärrä miten saat 10 työpäivästä kokonaisen vuoden käännettyä? Tai elämänkumppanista tehtyä marsun?
Hienoa, että olet noin ymmärtäväinen ja tarvittaessa valmis olemaan vaikka ilman palkkaa, jos työnantajallasi on vähän surua elämässän. Juuri tuollaisia joustavia ja empaattisia työntekijöitä me tarvitsemme!
P.S. Ehkä ihan kaikkea mitä netissä kirjoitellaan ei kannata ottaa sanasta sanaan todesta
Hanki sijainen lomasi ajaksi kuka laittaa palkat maksuun ellet itse siihen kykene etänä kotona. Ei ole niin vaikeaa.
Miksi ihmeessä pitää hankkia sijainen, eihän eroahdistunut työntekijäkään sijaista hanki. Minusta työnantaja voi jättää palkat maksamatta vetoamalla akuuttiin stressireaktioon.
Elämää helpoittava ratkaisu: älä ole työnantaja, ole työntekijä.
Valinnoilla on seurauksensa, siksi minäkään en ole työnantaja.
Elämää helpottava ratkaisu: älä ole työntekijä, ole työtön.
Valinnoilla on seurauksensa, siksi kannattaa olla työtön, jos hauluaa maata milloin minkäkin "kriisin" takia kotona itkemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unettomuutta valitat raskaan elämäntilanteen vuoksi niin saatat saada. Mutta vain eron vuoksi koska paha olla ei välttämättä ole oikeutettu palkalliseen. Näin itselläni. Unettomuus oli se syy miksi sain palkan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Eli niitä, jotka eivät romahda eron seurauksena saa arvotella ja haukkua miten lystää, mutta yhtään ei saa tuoda realismia keskusteluun?
He voivat perustaa oman ketjun. Tämä aihe ei liity heihin, valitettavasti. Tämä koskee heitä, ketkä tarvitsevat sairauslomaa, koska eivät selviydy töistään.
Sinä et täällä päätä, mikä aihe liittyy kehenkin ja kuka täällä saa kommentoida ja kuka ei. Mene ulos leikkimään, jos et osaa keskustella asiallisesti myös toisenlaisista näkemyksistä.
Pakkomielle lapsen ikäisistä ja leikkimisestä? Ketju täyttynyt noilla kommenteilla. Älä sitten kysy miksi ulosantiasi pidetään outona tai vääränlaisena, mikäli et osaa palautetta ottaa vastaan.
Älä huoli, ei tulisi mieleenkään tuollaista kysyä :D Minua ei jankkaavan penikan "perustelut" kiinnosta. Nyt saat jatkaa tätä leikkiä keskenäsi. Minä jatkan aikuisten kanssa ketjun aiheesta puhumista. Myös siitä näkökulmasta, että ero ei aina vie työkykyä,
"ero ei aina vie työkykyä" on itsestäänselvyys jokaiselle eli kukaan ei ymmärrä miksi sinun tarvitsee se kirjoittaa yhtään mihinkään keskusteluun.
No järkevämpää se on aiheeseen liityviä itsestäänselvyyksiä kirjoittaa, kuin tahallaan haastaa riitaa niin kuin sinä teet jokaisessa ketjussa.
Älä levitä valheita, kun et enää muuta keksinyt. En ole yhdessäkään muussa ketjussa saati jokaisessa. Tämä aihe vaan haluaa minun antavan vertaistukea vaikean eron läpi käyville, siksi jaksan edes haaskata aikaani tähän. Mene nyt leikkimään, kun kerta leikkiminen oli mielessäsi useamman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
No siinähän jäät, jos todella olet vuoden työkyvytön marsun kuoleman jälkeen. En ymmärrä miten saat 10 työpäivästä kokonaisen vuoden käännettyä? Tai elämänkumppanista tehtyä marsun?
Hienoa, että olet noin ymmärtäväinen ja tarvittaessa valmis olemaan vaikka ilman palkkaa, jos työnantajallasi on vähän surua elämässän. Juuri tuollaisia joustavia ja empaattisia työntekijöitä me tarvitsemme!
P.S. Ehkä ihan kaikkea mitä netissä kirjoitellaan ei kannata ottaa sanasta sanaan todesta
Hanki sijainen lomasi ajaksi kuka laittaa palkat maksuun ellet itse siihen kykene etänä kotona. Ei ole niin vaikeaa.
Miksi ihmeessä pitää hankkia sijainen, eihän eroahdistunut työntekijäkään sijaista hanki. Minusta työnantaja voi jättää palkat maksamatta vetoamalla akuuttiin stressireaktioon.
Elämää helpoittava ratkaisu: älä ole työnantaja, ole työntekijä.
Valinnoilla on seurauksensa, siksi minäkään en ole työnantaja.
Samasta syystä minä olen työnantaja. Tarjolla erostaan ahdistuneelle on palkatonta vapaata juuri niin pitkään kuin hän katsoo tarvitsevansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
No siinähän jäät, jos todella olet vuoden työkyvytön marsun kuoleman jälkeen. En ymmärrä miten saat 10 työpäivästä kokonaisen vuoden käännettyä? Tai elämänkumppanista tehtyä marsun?
Hienoa, että olet noin ymmärtäväinen ja tarvittaessa valmis olemaan vaikka ilman palkkaa, jos työnantajallasi on vähän surua elämässän. Juuri tuollaisia joustavia ja empaattisia työntekijöitä me tarvitsemme!
P.S. Ehkä ihan kaikkea mitä netissä kirjoitellaan ei kannata ottaa sanasta sanaan todesta
Hanki sijainen lomasi ajaksi kuka laittaa palkat maksuun ellet itse siihen kykene etänä kotona. Ei ole niin vaikeaa.
Miksi ihmeessä pitää hankkia sijainen, eihän eroahdistunut työntekijäkään sijaista hanki. Minusta työnantaja voi jättää palkat maksamatta vetoamalla akuuttiin stressireaktioon.
Elämää helpoittava ratkaisu: älä ole työnantaja, ole työntekijä.
Valinnoilla on seurauksensa, siksi minäkään en ole työnantaja.
Elämää helpottava ratkaisu: älä ole työntekijä, ole työtön.
Valinnoilla on seurauksensa, siksi kannattaa olla työtön, jos hauluaa maata milloin minkäkin "kriisin" takia kotona itkemässä.
Jos työnantaja haluaa antaa potkut 10 sairaslomapäivän takia, kun kerran elämässäni eroan niin antakoot! Etsin uuden työpaikan ja hän saa kouluttaa uuden paremman työntekijän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä unettomuuteen saa sairaslomaa. Haet vaan.
Vierailija kirjoitti:
Unettomuutta valitat raskaan elämäntilanteen vuoksi niin saatat saada. Mutta vain eron vuoksi koska paha olla ei välttämättä ole oikeutettu palkalliseen. Näin itselläni. Unettomuus oli se syy miksi sain palkan
No unettomuuteen olen jo saanut työterveydestä pitkävaikutteisen melatoniinin, mutta ei siitä ollut apua. Kolmivuorotyö ei ole nyt hyvä asia tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meet työterveyteen siellä lääkäri päättää tarvitsetko sairaslomaa, vain lääkäri eikä kysytä vauva palstalta tarvitsetko lomaa.
Ei, lääkäri ei päätä. Lääkäri antaa vain oman näkemyksensä asiassa.
Kyllähän lääkäri kirjaa todistukseen ettei työntekijä sovellu korvaavaan työhön sairausloman ajaksi?
Mutta se on vain hänen mielipiteensä, ei lääkäri voi tietää, millaista korvaavaa työtä on tarjolla.
Itse asiassa työterveyslääkäri kyllä tietää. Työterveys kun tekee yhdessä työnantajan kanssa muun muassa suunitelman siitä, miten toimitaan jos vaikkapa hitsaaja ei pystykään tekemään hitsaushommia. Jo laki velvoittaa tekemään riskiarvioita ja suunnitelmia poikkeustilanteiden varalle. Ja työterveys osallistuu tähän toimintaan hyvinkin kiinteästi.
Oikeastiko laki vaatii miettimään, miten toimitaan, kun työntekijä kohtaa avioeron?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meet työterveyteen siellä lääkäri päättää tarvitsetko sairaslomaa, vain lääkäri eikä kysytä vauva palstalta tarvitsetko lomaa.
Ei, lääkäri ei päätä. Lääkäri antaa vain oman näkemyksensä asiassa.
Kyllähän lääkäri kirjaa todistukseen ettei työntekijä sovellu korvaavaan työhön sairausloman ajaksi?
Mutta se on vain hänen mielipiteensä, ei lääkäri voi tietää, millaista korvaavaa työtä on tarjolla.
Itse asiassa työterveyslääkäri kyllä tietää. Työterveys kun tekee yhdessä työnantajan kanssa muun muassa suunitelman siitä, miten toimitaan jos vaikkapa hitsaaja ei pystykään tekemään hitsaushommia. Jo laki velvoittaa tekemään riskiarvioita ja suunnitelmia poikkeustilanteiden varalle. Ja työterveys osallistuu tähän toimintaan hyvinkin kiinteästi.
Itse asiassa ei tiedä, koska lääkärillä ei ole tuossa vaiheessa aavistustakaan siitä, mitä korvaavaa työtä hitsaajalle on tarjolla. Hän tietää ainoastaan ko. tehtävään kohdistuvat vaatimukset, mutta ei hänen tarvitse tietää, tarjotaanko sairastuneelle asiakaspalvelua puhelimessa vai työvälineiden inventointia. Teen kiinteää yhteistyötä työterveyden kanssa eikä meillä ole poikkeustilanteen varalta eksaktia suunnitelmaa, ainoastaan erilaiset vaihtoehdot työperäisten sairauksien varalta. Työterveys kun on niitä varten, että työntekijöiden yksityiselämän ongelmien kampittamiseksi.
Itse asiassa olet taas väärässä. Juuri sitä varten niitä riskiarvoita ja poikkeustilasuunnitelmia tehdään, että kaikilla on aavituksen sijaan tietoa, mitä korvaavia töitä on tarjolla tai miten työt uudelleenorganisoidaan tms. Ei lääkäri missään umpiossa elä, vaan hänelle jaetaan ihan samat tiedot kuin muillekin riskiarvioon osallistuville tahoille. Tämä tehdään siksi, että asioita ei tarvitse pallotella kymmeniä kertoa edes takaisin, vaan välittömästi, kun Heikki-hitsaaja todetaan hitsaskyvyttömäksi, on tarjota vaihtoehtoinen työ. Kun asiat on hoidettu oikein Heikki voi jo siellä lääkärin vastaanotolla käydä läpi sopisiko hän hitsaustauon ajaksi vaikkapa lastaamaan paketteja varastoon. Heikki ei välttämättä yksin osaa sitä arvioida, joten lääkärin osallistuminen arviointiin tukee päätöstä. Jos lääkäri olisi ihan pihalla työpaikan toiminnoista, Heikin pitäisi pahimmillan mennä hetikohta uudelleen lääkäriin, kun ei se varastotyö sittenkään sopinut, vaikka hän itse uskoi, että niin voisi olla.
Jos kerta yhden vuorokauden valvominen vastaa 1 promillen humalaa, niin miksi te työnantajat haluatte töihin ihmisiä ketkä nukkuvat ehkä 1-3 h vuorokaudessa? Luulisi olevan työturvallisuusriski. Ja kyllä, jokainen voi tulla töihin yhden valvotun yön jälkeen tai 2h yöunilla, mutta kun kyse on säännöllisestä oireesta?
Kyllähän sairauslomaa saa, mutta ei mitenkään pitkää. Pari viikkoa on yleensä maksimi tällaisissa elämänkriiseissä ja jos se ei riitä, voi pyytää palkatonta lomaa siihen jatkoksi. En minä saanut läheisen kuolemastakaan kuin sen 2 viikkoa. Eikä siinä ajassa ehtinyt edes levätä koska se meni kuolleen asioiden hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
No siinähän jäät, jos todella olet vuoden työkyvytön marsun kuoleman jälkeen. En ymmärrä miten saat 10 työpäivästä kokonaisen vuoden käännettyä? Tai elämänkumppanista tehtyä marsun?
Hienoa, että olet noin ymmärtäväinen ja tarvittaessa valmis olemaan vaikka ilman palkkaa, jos työnantajallasi on vähän surua elämässän. Juuri tuollaisia joustavia ja empaattisia työntekijöitä me tarvitsemme!
P.S. Ehkä ihan kaikkea mitä netissä kirjoitellaan ei kannata ottaa sanasta sanaan todesta
Hanki sijainen lomasi ajaksi kuka laittaa palkat maksuun ellet itse siihen kykene etänä kotona. Ei ole niin vaikeaa.
Miksi ihmeessä pitää hankkia sijainen, eihän eroahdistunut työntekijäkään sijaista hanki. Minusta työnantaja voi jättää palkat maksamatta vetoamalla akuuttiin stressireaktioon.
Elämää helpoittava ratkaisu: älä ole työnantaja, ole työntekijä.
Valinnoilla on seurauksensa, siksi minäkään en ole työnantaja.
Elämää helpottava ratkaisu: älä ole työntekijä, ole työtön.
Valinnoilla on seurauksensa, siksi kannattaa olla työtön, jos hauluaa maata milloin minkäkin "kriisin" takia kotona itkemässä.
Jos työnantaja haluaa antaa potkut 10 sairaslomapäivän takia, kun kerran elämässäni eroan niin antakoot! Etsin uuden työpaikan ja hän saa kouluttaa uuden paremman työntekijän.
Mutta ethän sä jaksa edes töitä tehdä, miten sä kamalassa kriisissä ja ahdistuksessa ja unettomuudessa kykenet etsimään uuden työpaikan? Outoa, että töihin ei jaksa millään tulla, kun on se stressireaktio, mutta uuden työpaikan etsiminen kriisin keskellä onnistuu helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meet työterveyteen siellä lääkäri päättää tarvitsetko sairaslomaa, vain lääkäri eikä kysytä vauva palstalta tarvitsetko lomaa.
Ei, lääkäri ei päätä. Lääkäri antaa vain oman näkemyksensä asiassa.
Kyllähän lääkäri kirjaa todistukseen ettei työntekijä sovellu korvaavaan työhön sairausloman ajaksi?
Mutta se on vain hänen mielipiteensä, ei lääkäri voi tietää, millaista korvaavaa työtä on tarjolla.
Itse asiassa työterveyslääkäri kyllä tietää. Työterveys kun tekee yhdessä työnantajan kanssa muun muassa suunitelman siitä, miten toimitaan jos vaikkapa hitsaaja ei pystykään tekemään hitsaushommia. Jo laki velvoittaa tekemään riskiarvioita ja suunnitelmia poikkeustilanteiden varalle. Ja työterveys osallistuu tähän toimintaan hyvinkin kiinteästi.
Oikeastiko laki vaatii miettimään, miten toimitaan, kun työntekijä kohtaa avioeron?
Ei tuossa mitään avioerosta puhuttu. Sairausloman syyllähän ei ole merkitystä, kun kartoitetaan vaihtoehtoja hitsaajan työkyvyttömyyden ajalle. Siinä kohtaa on ihan sama onko hitsaajalla päällä erokriisi vai kivespussin tulehdus. Toki sen verran huomioidaan, että vaivan laatu määrittää sen, onko toisiin tehtäviin sijoittaminen edes mahdollista. Mutta silloinkaan ei ole merkiystä sillä, onko unettomuuden syynä avioero vai refluksitauti.
Itse asiassa työterveyslääkäri kyllä tietää. Työterveys kun tekee yhdessä työnantajan kanssa muun muassa suunitelman siitä, miten toimitaan jos vaikkapa hitsaaja ei pystykään tekemään hitsaushommia. Jo laki velvoittaa tekemään riskiarvioita ja suunnitelmia poikkeustilanteiden varalle. Ja työterveys osallistuu tähän toimintaan hyvinkin kiinteästi.