Lue keskustelun säännöt.
Avioeron vuoksi sairauslomaa?
Avioero
16.07.2023 |
En ala sen tarkemmin selvittää mitä, missä, milloin. Ero mulle suuri järkytys ja paljastunut erinäisiä asioita. Olen yrittänyt sinnitellä töissä, mutta pelkään tekeväni jonkun virheen esim. lääkkeiden kanssa.
Olen ahdistunut, surullinen, en saa kunnolla nukuttua enkä syötyä. Ajatukset pyörii vain erossa ja kaikissa noissa asioissa. En koe olevani työkykyinen.
Onko hölmöä yrittää saada sairauslomaa?
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
No siinähän jäät, jos todella olet vuoden työkyvytön marsun kuoleman jälkeen. En ymmärrä miten saat 10 työpäivästä kokonaisen vuoden käännettyä? Tai elämänkumppanista tehtyä marsun?
Hienoa, että olet noin ymmärtäväinen ja tarvittaessa valmis olemaan vaikka ilman palkkaa, jos työnantajallasi on vähän surua elämässän. Juuri tuollaisia joustavia ja empaattisia työntekijöitä me tarvitsemme!
P.S. Ehkä ihan kaikkea mitä netissä kirjoitellaan ei kannata ottaa sanasta sanaan todesta
Hanki sijainen lomasi ajaksi kuka laittaa palkat maksuun ellet itse siihen kykene etänä kotona. Ei ole niin vaikeaa.
Sinäkö sen sijaisen palkan maksat? Minulla ei ole ylimääräistä laittaa sijaisen palkkaamiseen. Eikä edes voimia sellaiseen, koska olen niin rikki marsuni kuolemasta, etten pääse edes sängystä ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
Jäät sairaslomalle, mikäli olet työsuhteessa?
Niin? Tuliko sinulle oikeasti uutena tietona, että aika monikin työnantaja on työsuhteessa? Ja kyllä yrittäjäkin voi sairauslomalle jäädä, jos et sitä vielä tiennyt.
Kuule ipana, tiedän kyllä sillä olen työnantaja
No miksi sitten kysyit asiaa, jos sen tiesit :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Uutisisku: Juuri sitä tuossa yrittettiin kertoa, että ihmiset ovat erilaisia. Tämä yksi kun väitti, että tavalliselle ihmiselle ero on aina shokki. Opettelepa lukemaan kunnolla älä meuhkaa.
Tavallisille ihmisille ero on aina shokki ja monelle mulle myös tavalliselle ei niinkään. Kukaan ei tiedä prosenttiosuuksia ja ne vaihtelee jopa yksilön kohdalla erosta riippuen, mutta ei shokki/masennusreaktio eroon nyt niin marginaalista ole etteikö sitä voisi pitää tavallisena. Outoa edes lähteä tällaisesta asiasta vääntämään?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Eli niitä, jotka eivät romahda eron seurauksena saa arvotella ja haukkua miten lystää, mutta yhtään ei saa tuoda realismia keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Eli niitä, jotka eivät romahda eron seurauksena saa arvotella ja haukkua miten lystää, mutta yhtään ei saa tuoda realismia keskusteluun?
He voivat perustaa oman ketjun. Tämä aihe ei liity heihin, valitettavasti. Tämä koskee heitä, ketkä tarvitsevat sairauslomaa, koska eivät selviydy töistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näiltä kommentoijilta kuolee yllättäen oma lapsi tai puoliso, niin toivottavasti muistatte että "suru ei ole sairaus" ja että pomon ei kuulu maksaa teidän nyyhkyttelystä. Eli ei sitten mitään saikkuja päivääkään vaan reippaasti töihin!
Jos ihmiseltä kuolee lapsi, siinä on kyllä viimeisenä mielessä saako saikulta palkkaa vai ei. Valoja päälle nyt!
Silloinkaan sairausloman koodiksi ei kirjata surua vaan esim masennus. Meillä kuoli lapsi kohtuun, minä sain äitiyspäivärahaa, mutta miehellä ei ollut oikeutta mihinkään tukeen.
Mihin se mies olisi tuossa tilanteessa tarvinnut tukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Uutisisku: Juuri sitä tuossa yrittettiin kertoa, että ihmiset ovat erilaisia. Tämä yksi kun väitti, että tavalliselle ihmiselle ero on aina shokki. Opettelepa lukemaan kunnolla älä meuhkaa.
Tavallisille ihmisille ero on aina shokki ja monelle mulle myös tavalliselle ei niinkään. Kukaan ei tiedä prosenttiosuuksia ja ne vaihtelee jopa yksilön kohdalla erosta riippuen, mutta ei shokki/masennusreaktio eroon nyt niin marginaalista ole etteikö sitä voisi pitää tavallisena. Outoa edes lähteä tällaisesta asiasta vääntämään?!
Uutisisku: Ei todellakaan ole, koska ihmiset ovat erilaisia. Myös tavalliset ihmiset. Älä lähde lokeroimaan ihmisiä niin sinun vääriä olettamiasi ei tulla "vääntämään" oikeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä saada vaikka viikon verran sairaslomaa näin alkuun. Lepäät ja käyt asioita läpi. Kannattaa puhua jonkun kanssa. Minä jäin ihan yksin, kun erosin exästäni. Sen takia alkushokista toipuminen kesti jopa pari kuukautta. Olisin halunnut puhua asioista jonkun läheiseni kanssa, mutta kaikilla oli yhtäkkiä hirveä kiire muiden juttujen parissa. Mutta kannattaa palata arkeen heti kun pystyy. Se auttaa pitämään pakan kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Eli niitä, jotka eivät romahda eron seurauksena saa arvotella ja haukkua miten lystää, mutta yhtään ei saa tuoda realismia keskusteluun?
He voivat perustaa oman ketjun. Tämä aihe ei liity heihin, valitettavasti. Tämä koskee heitä, ketkä tarvitsevat sairauslomaa, koska eivät selviydy töistään.
Sinä et täällä päätä, mikä aihe liittyy kehenkin ja kuka täällä saa kommentoida ja kuka ei. Mene ulos leikkimään, jos et osaa keskustella asiallisesti myös toisenlaisista näkemyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
Jäät sairaslomalle, mikäli olet työsuhteessa?
Niin? Tuliko sinulle oikeasti uutena tietona, että aika monikin työnantaja on työsuhteessa? Ja kyllä yrittäjäkin voi sairauslomalle jäädä, jos et sitä vielä tiennyt.
Kuule ipana, tiedän kyllä sillä olen työnantaja
No miksi sitten kysyit asiaa, jos sen tiesit :D
Tuli selväksi että et ole missään töissä, joten mukavia "sairasloma päiviä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
No minäpä jään tästä vuodeksi saikulle, kun marsuni kuoli ja olen niin shokissa. Tsemppiä töihinne!Kai siellä joku joskus muistaa palkatkin laitta maksuun. Ehkä.
Jäät sairaslomalle, mikäli olet työsuhteessa?
Niin? Tuliko sinulle oikeasti uutena tietona, että aika monikin työnantaja on työsuhteessa? Ja kyllä yrittäjäkin voi sairauslomalle jäädä, jos et sitä vielä tiennyt.
Kuule ipana, tiedän kyllä sillä olen työnantaja
No miksi sitten kysyit asiaa, jos sen tiesit :D
Käsitin, että hän ehdotti sinua nimenomaan jäämään sairaslomalle? Ei kysynyt asiaa. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?
Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.
Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.
Minulla on työnantajan vähän tärkeämpiäkin asioita mietittävänä kuin se, miten Riitta selviää kissansa kuolemsta tai Reino vaimonsa sivusuhteesta. On katsos sellainen kuin firma pyöritettävänä ja jos rupean jokaista surua terapoimaan, meillä ei kohta ole rahaa, jolla maksaa ne teidän saikkunne. Tai edes palkkanne. On meillä työnantajillakin elämässä kaikenlaista, mutta firmaa ei tuosta vaan voi jättää, jos on vähän surullinen.
Juuri tällainen empatiaköyhä ja lyhytnäköinen asenne johti omalla kohdallani siihen, että sinnittelin kunnes tuli totaaliromahdus ja vuosien sairaslomakierre. Kalliiksi tuli työnantajalle ja nyt työeläkejärjestelmälle kun tila pääsi kroonistumaan. Jos olisi annettu heti alkuun syyllistämättä aikaa levätä ja myönnetty terapiaa, niin olisin luultavasti tänä päivänä yhä terve ja työkykyinen.
Työnantaja maksaa täyden palkan aika lyhyen aikaa, joten hänelle tuo oli edullisempi vaihtoehto kuin monta lyhyttä sairauslomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meet työterveyteen siellä lääkäri päättää tarvitsetko sairaslomaa, vain lääkäri eikä kysytä vauva palstalta tarvitsetko lomaa.
Ei, lääkäri ei päätä. Lääkäri antaa vain oman näkemyksensä asiassa.
Kyllähän lääkäri kirjaa todistukseen ettei työntekijä sovellu korvaavaan työhön sairausloman ajaksi?
Mutta se on vain hänen mielipiteensä, ei lääkäri voi tietää, millaista korvaavaa työtä on tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin miehellesi paljastunut sinun pettämiset ja nyt vaadit myötätuntoa, mene töihin vaan.
Sinä et elä enää kauaa, sain voimakkaan näyn kun katsoin profiilisi.
Illalla klo 21.07 julkaisen täällä nimesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Eli niitä, jotka eivät romahda eron seurauksena saa arvotella ja haukkua miten lystää, mutta yhtään ei saa tuoda realismia keskusteluun?
He voivat perustaa oman ketjun. Tämä aihe ei liity heihin, valitettavasti. Tämä koskee heitä, ketkä tarvitsevat sairauslomaa, koska eivät selviydy töistään.
Sinä et täällä päätä, mikä aihe liittyy kehenkin ja kuka täällä saa kommentoida ja kuka ei. Mene ulos leikkimään, jos et osaa keskustella asiallisesti myös toisenlaisista näkemyksistä.
Pakkomielle lapsen ikäisistä ja leikkimisestä? Ketju täyttynyt noilla kommenteilla. Älä sitten kysy miksi ulosantiasi pidetään outona tai vääränlaisena, mikäli et osaa palautetta ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Uutisisku: Juuri sitä tuossa yrittettiin kertoa, että ihmiset ovat erilaisia. Tämä yksi kun väitti, että tavalliselle ihmiselle ero on aina shokki. Opettelepa lukemaan kunnolla älä meuhkaa.
Tavallisille ihmisille ero on aina shokki ja monelle mulle myös tavalliselle ei niinkään. Kukaan ei tiedä prosenttiosuuksia ja ne vaihtelee jopa yksilön kohdalla erosta riippuen, mutta ei shokki/masennusreaktio eroon nyt niin marginaalista ole etteikö sitä voisi pitää tavallisena. Outoa edes lähteä tällaisesta asiasta vääntämään?!
Voi sinua typerystä. Me kaikki olemme ihan tavallisia ihmisiä. Ja meillä kaikilla tavallisilla ihmisillä on erilaisia tilanteita ja tapoja suhtautua tilanteisiin. Et sinä voi oman kokemuksesi perusteella sanoa, että ero on AINA shokki. Jos niin olisi, meillä olisi työnantajat hätää kärsimässä, kun suurin osa väestä olisi saikulla harvase päivä. Tai itse asiassa ei olisi ne työnantajatkaan paikalla, koska heilläkin voi olla päällä eron jälkeinen tilanne. Outoa ruveta yleistämään, että kaikille ero on shokki, jonka takia ei pysty töiihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Eli niitä, jotka eivät romahda eron seurauksena saa arvotella ja haukkua miten lystää, mutta yhtään ei saa tuoda realismia keskusteluun?
He voivat perustaa oman ketjun. Tämä aihe ei liity heihin, valitettavasti. Tämä koskee heitä, ketkä tarvitsevat sairauslomaa, koska eivät selviydy töistään.
Sinä et täällä päätä, mikä aihe liittyy kehenkin ja kuka täällä saa kommentoida ja kuka ei. Mene ulos leikkimään, jos et osaa keskustella asiallisesti myös toisenlaisista näkemyksistä.
Pakkomielle lapsen ikäisistä ja leikkimisestä? Ketju täyttynyt noilla kommenteilla. Älä sitten kysy miksi ulosantiasi pidetään outona tai vääränlaisena, mikäli et osaa palautetta ottaa vastaan.
Älä huoli, ei tulisi mieleenkään tuollaista kysyä :D Minua ei jankkaavan penikan "perustelut" kiinnosta. Nyt saat jatkaa tätä leikkiä keskenäsi. Minä jatkan aikuisten kanssa ketjun aiheesta puhumista. Myös siitä näkökulmasta, että ero ei aina vie työkykyä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meet työterveyteen siellä lääkäri päättää tarvitsetko sairaslomaa, vain lääkäri eikä kysytä vauva palstalta tarvitsetko lomaa.
Ei, lääkäri ei päätä. Lääkäri antaa vain oman näkemyksensä asiassa.
Kyllähän lääkäri kirjaa todistukseen ettei työntekijä sovellu korvaavaan työhön sairausloman ajaksi?
Mutta se on vain hänen mielipiteensä, ei lääkäri voi tietää, millaista korvaavaa työtä on tarjolla.
Kyllä meidän firmassa on korvaavaa työtä aina tarrojen liimailusta lähtien, mutta ei ole koskaan tarvinnut muutaman päivän tai viikon vammautumisen tai itkuisuuden takia tulla niitä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.
Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.
Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin.
Uutisisku: ihmiset ovat erilaisia. Ja kaikkia tarvitaan. Ehkä sinä saat syövän jota "kenelläkään muulla tutullasi" ei ole. Oletko itse sitten siksi jotenkin huonompi ihminen? Et, se vaan sattui olemaan sinun ristisi. Kaikilla on omansa. Lopeta siis ylemmyydentuntoinen arvostelu.
Eli niitä, jotka eivät romahda eron seurauksena saa arvotella ja haukkua miten lystää, mutta yhtään ei saa tuoda realismia keskusteluun?
He voivat perustaa oman ketjun. Tämä aihe ei liity heihin, valitettavasti. Tämä koskee heitä, ketkä tarvitsevat sairauslomaa, koska eivät selviydy töistään.
Sinä et täällä päätä, mikä aihe liittyy kehenkin ja kuka täällä saa kommentoida ja kuka ei. Mene ulos leikkimään, jos et osaa keskustella asiallisesti myös toisenlaisista näkemyksistä.
Pakkomielle lapsen ikäisistä ja leikkimisestä? Ketju täyttynyt noilla kommenteilla. Älä sitten kysy miksi ulosantiasi pidetään outona tai vääränlaisena, mikäli et osaa palautetta ottaa vastaan.
Älä huoli, ei tulisi mieleenkään tuollaista kysyä :D Minua ei jankkaavan penikan "perustelut" kiinnosta. Nyt saat jatkaa tätä leikkiä keskenäsi. Minä jatkan aikuisten kanssa ketjun aiheesta puhumista. Myös siitä näkökulmasta, että ero ei aina vie työkykyä,
"ero ei aina vie työkykyä" on itsestäänselvyys jokaiselle eli kukaan ei ymmärrä miksi sinun tarvitsee se kirjoittaa yhtään mihinkään keskusteluun.
Kuule ipana, tiedän kyllä sillä olen työnantaja