Miten ihmeessä oppisin pitämään poikani tyttökaverista?

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleeko joku oikeasti että se tyttöystävä pitää jotenkin hyväksyttää vanhemmilla????

Tietenkin. Kuka toivoo lapselleen jotain. W t luuseria kumppaniksi.

Kyseessä on 17-vuotias ja varmaan ensirakkaus. Tuollaista se on. Nyhjäystä ja muun maailman ulkopuolelle sulkemista. Älä tee mitään muuta kuin ole vain ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleeko joku oikeasti että se tyttöystävä pitää jotenkin hyväksyttää vanhemmilla????

Tietenkin. Kuka toivoo lapselleen jotain. W t luuseria kumppaniksi.

Se vain on niin päin, että suku joko hyväksyy tai on hyväksymättä. Nyt ovat jo kaksi vuotta seurustelleet, joten aika vakavissaan tuntuvat olevan.

Mun neuvo. Ap odottaa, että jätkä täyttää 18 ja muuttaa omilleen. Enää vuosi kestämistä. Ja armeijakin varmaan tulossa. Eli kohta saat omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen henkilö kuulostaa vähän omalta anopiltani. Silloin yli 10 vuotta sitten kun olimme alle kaksikymppisiä ja menimme mieheni vanhempien luona käymään, olisi pitänyt kaikenlaista kotityötä tehdä siellä. Nipotusta joka asiasta.

Meillä oli oma koti, josta huolehtia ja siivota.

Ei menty poikaystävän kotiin tekemään töitä, vaan käymään kylässä ja viettämään perheen kanssa aikaa.. Juurikin se sohvalla loikoilu mieheni äitiä ärsytti.

Mutta tuo anopin niuhottava käytös ja minäminä-ajattelu on saanut sen aikaan, ettei enää nykyään niin usein käydä heillä kylässä.

Puolisoni on kovin läheinen minun perheeni kanssa ja vietetäänkin paljon aikaa minun sukulaisteni kanssa. Mieheni sanoin perheeni on niin mukava ja rento.

Te joille tulee miniäehdokkaita kylään, niin kannattaa miettiä mistä niuhotatte. Joskus saatatte kaivata, että tulisipa joku käymään.

Hyvä huomio. Ja miniät, muistakaa vaatia kyläilevä anoppi tekemään kotitöitä vuorostaan teidän kodissanne.

Näissä kotityökeskusteluissa aina ihmetyttää, millaista elämää ne ihmiset oikein elävät, joiden kodeissa pitää jatkuvasti olla tekemässä jotain töitä. Ymmärrän, että jos on useita pieniä lapsia ja esimerkiksi lemmikkejä, niin niitä täytyy hoitaa ja ne aiheuttavat jonkin verran sotkua. Mutta ei kai sellaisiin hommiin nyt sentään vieraita komenneta? Ja jos nyt ei mitään valtavaa lapsikatrasta tai kotieläinfarmia ole, niin mitä töitä siellä kodissa edes on aamusta iltaan?

Vierailija kirjoitti:

Näissä kotityökeskusteluissa aina ihmetyttää, millaista elämää ne ihmiset oikein elävät, joiden kodeissa pitää jatkuvasti olla tekemässä jotain töitä. Ymmärrän, että jos on useita pieniä lapsia ja esimerkiksi lemmikkejä, niin niitä täytyy hoitaa ja ne aiheuttavat jonkin verran sotkua. Mutta ei kai sellaisiin hommiin nyt sentään vieraita komenneta? Ja jos nyt ei mitään valtavaa lapsikatrasta tai kotieläinfarmia ole, niin mitä töitä siellä kodissa edes on aamusta iltaan?

Vaikka sinä et joka päivä syökkään niin useimmat perheet syö vähintään aamu ja iltapalat sekä päivällisen kotona. Viikonloppuisin lounaankin. Kyllä siinä ruuanlaitossa ja jälkien siivoamisessa aikaa kuluu. Samoin normaalit ihmiset imuroivat päivittäin, mikäli on eläimiä. Lisäksi saatetaan leipoa ym. Pestään pyykkiä. Jne

Etkö tee kotonasi ikinä mitään?

Nuo ovat niin  nuoria että tyttis ehtii vaihtua vielä monta kertaa. Meilläkn eka oli noin nuori. Onneksi vaihtui    pian parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä kotityökeskusteluissa aina ihmetyttää, millaista elämää ne ihmiset oikein elävät, joiden kodeissa pitää jatkuvasti olla tekemässä jotain töitä. Ymmärrän, että jos on useita pieniä lapsia ja esimerkiksi lemmikkejä, niin niitä täytyy hoitaa ja ne aiheuttavat jonkin verran sotkua. Mutta ei kai sellaisiin hommiin nyt sentään vieraita komenneta? Ja jos nyt ei mitään valtavaa lapsikatrasta tai kotieläinfarmia ole, niin mitä töitä siellä kodissa edes on aamusta iltaan?

Vaikka sinä et joka päivä syökkään niin useimmat perheet syö vähintään aamu ja iltapalat sekä päivällisen kotona. Viikonloppuisin lounaankin. Kyllä siinä ruuanlaitossa ja jälkien siivoamisessa aikaa kuluu. Samoin normaalit ihmiset imuroivat päivittäin, mikäli on eläimiä. Lisäksi saatetaan leipoa ym. Pestään pyykkiä. Jne

Etkö tee kotonasi ikinä mitään?

Eli siis 17-vuotiaan pojan tyttöystävän pitäisi imuroida ja kokata ap:n perheelle?

Ja ei, en pidä normaalia elämää, kuten SYÖMISTÄ työnä. :D

Itseäkin vtuttais jos himaan tulee hengailija, joka ei osallistu kotitöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleeko joku oikeasti että se tyttöystävä pitää jotenkin hyväksyttää vanhemmilla????

Tietenkin. Kuka toivoo lapselleen jotain. W t luuseria kumppaniksi.

Se vain on niin päin, että suku joko hyväksyy tai on hyväksymättä. Nyt ovat jo kaksi vuotta seurustelleet, joten aika vakavissaan tuntuvat olevan.

Mun neuvo. Ap odottaa, että jätkä täyttää 18 ja muuttaa omilleen. Enää vuosi kestämistä. Ja armeijakin varmaan tulossa. Eli kohta saat omaa aikaa.

Ei se ap tai hönen perheensä ole koko suku.

Ja ihan samalla tavalla se tyttöystäväkin arvioi kelpaako vai eikö. Ja sittwn sen mukaan on tekemisissä.

Mun anoppi oli minulle just tuollainen. Ynseä ja kyttäävä ja koko ajan olisi pitänyt tehdä siellä kylässä jotain.

Itselleenhän se siinä eniten hallaa aiheutti koska eipä sinne sitten ole myöhemminkään tehnyt miwli mennä tai poikansa tyttäriä päästää.

Vierailija kirjoitti:

Tytön ei todellakaan kuulu tehdä teillä kotitöitä. Tyttö on vieraana. En ikinä kehtaisi anoppilassa alkaa tekemään kotitöitä, tuntuisi todella tungettelevalta. On myös ehkä vähän kiusallista tytölle että pojan pitää tehdä kotitöitä kun viettää aikaa tytön kanssa. Ei siinä oikein itse osaa olla luontevasti kun on vieraassa paikassa. Ehkä tyttöä ujostuttaa.

Vähän ymmärrystä siis sinulta, 17-vuotias on monesti vielä tosi lapsellinen. Itsekin olin ja jos olin yksin anoppilassa kun mies laitettiin tekemään jotain, en oikein osannut muuta kuin olla sohvalla kyhjöttämässä hiljaa yksikseni. Sanoisin että koin olevani aikuinen vasta joskus päälle 25-vuotiaana.

Menin ensimmäistä kertaa mieheni mummolaan kylään, maalaistaloon. Maalaistalosta itsekin kotoisin. Siellä mummo siivosi pirttiä, ja supatin miehelle, että kysyisi mummolta saanko minä siivota. Nauroi vaan ja sanoi, että kysy itse. Kysyin sitten mummolta, että saanko siivota ja että olen aina kotonakin tykännyt siivota pirtin. Mummo äityi päivittelemään, että tyttö ensimmäistä kertaa kylässä ja haluaa siivota. Siivosin sitten pirtin ja puhdasta tuli. Talon miesväki olivat kopistelleet sillä välin matot ulkona. Paikalle tuli setää ja tätia ja siinä sitä päiviteltiin, että tyttö siivosi ja ensimmäistä kertaa kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytön ei todellakaan kuulu tehdä teillä kotitöitä. Tyttö on vieraana. En ikinä kehtaisi anoppilassa alkaa tekemään kotitöitä, tuntuisi todella tungettelevalta. On myös ehkä vähän kiusallista tytölle että pojan pitää tehdä kotitöitä kun viettää aikaa tytön kanssa. Ei siinä oikein itse osaa olla luontevasti kun on vieraassa paikassa. Ehkä tyttöä ujostuttaa.

Vähän ymmärrystä siis sinulta, 17-vuotias on monesti vielä tosi lapsellinen. Itsekin olin ja jos olin yksin anoppilassa kun mies laitettiin tekemään jotain, en oikein osannut muuta kuin olla sohvalla kyhjöttämässä hiljaa yksikseni. Sanoisin että koin olevani aikuinen vasta joskus päälle 25-vuotiaana.

Menin ensimmäistä kertaa mieheni mummolaan kylään, maalaistaloon. Maalaistalosta itsekin kotoisin. Siellä mummo siivosi pirttiä, ja supatin miehelle, että kysyisi mummolta saanko minä siivota. Nauroi vaan ja sanoi, että kysy itse. Kysyin sitten mummolta, että saanko siivota ja että olen aina kotonakin tykännyt siivota pirtin. Mummo äityi päivittelemään, että tyttö ensimmäistä kertaa kylässä ja haluaa siivota. Siivosin sitten pirtin ja puhdasta tuli. Talon miesväki olivat kopistelleet sillä välin matot ulkona. Paikalle tuli setää ja tätia ja siinä sitä päiviteltiin, että tyttö siivosi ja ensimmäistä kertaa kylässä.

Ja? Olet ääliö. Mitä sitten?

Itse olin vielä pitkälle parikymppisenä tosi ujo ja arka etenkin aikuisten kanssa. Hyvä, että uskalsin päivää sanoa poikaystävien vanhemmille. Toki paljoakaan en viettänyt heidän kanssaan aikaa. En myöskään olisi edes osannut ajatella, että minulla voisi olla jonkinlainen ystävyys/kaverisuhde poikaystävän äitiin!

Toisaalta AP:n tarinassa pienenä red flaginä on se, jos poika todella tytön käskystä laittanut välit poikki kavereihin. Silloin ok, jos kaverit ovat oikeasti huonoa seuraa, esim misogynistisiä aggressiivisia sikoja, vätyksiä ja/tai päihdeongelmaisia.

Yritä aluksi hellävaraisesti hyväillä hänen nännejään. Kyllä se siitä.

Miksi sun siitä tarvitsisi pitää?

Olet vain ystävällinen.

No mä kyllä puhuisin pojalle, että onko se siis kiva jos hällä koko ajan se likka siellä makailemassa eikä edes omia kavereita enää näe. Mut jos se on jo 2v siellä maannu niin paha mennä muuttamaan asioita. Tai ainakin vaikea. Ehkä voisit vinkata myös omasta kämpästä sitten kun ikä alkaa olla kohillaan.

Eikai kukaan kuvittele ettå se on ok, että makailee toisten luona tekemättä ja sanomatta mitään parikin vuotta.

Oletko ap itse kasvattanut poikasi niin, että hän tekee isäntäväen kotityöt kun menee jonkun luokse käymään?

Vierailija kirjoitti:

AP:lle. Iloitse, että pojallasi on tyttöystävä, eikä poikaystävä.

Tai pahempaa, poika voisi olla incel

Onko suht samanlainen koulutustausta????