Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä oppisin pitämään poikani tyttökaverista?
12.07.2023 |
Huh huh. Kaksi vuotta on kulunut ja tyttö on kuvioissa mukana todella tiiviisti. Sinänsä kiva tyttö mutta hänellä ei ole minkäänlaista aloitekykyä tai reippautta tai tavoitteita. Kyhnäisi vaan pojan kainalossa ja laittaisi kynsiä ym. Hän ei ole koskaan joutunut tekemään mitään kotitöitä kotonansa ja murjottaa aina jos poikani joutuu tekemään kotona jotain muuta kuin makoilemaan sohvassa kuhertelemassa. On myös todella mustasukkainen poikani ajankäytöstä ja pojaltani onkin kadonnut lähes kaikki vanhat kaverit. Argh!
Tyttö kuitenkin näyttää tulleen perheeseemme pysyvmin, joten vinkit kehiin miten kehittää lähes 50-vuotiaan ja 17-vuotiaan naisen suhdetta siten, että kaikilla olisi kotoisampaa yhdessä kun meillä ei ole juuri mitään yhteistä?
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta ikähaitarilla 16-21.
Yhdenkään asioihin en enää sekaannu muuta kuin niin että kaikkien kaverit ja seurustelukumppanit on tervetulleita aina kotiin ja mökille.
16 v kaipaa vielä sekaantumistasi. Älä ole ylpeä siitä, jos on "kiitollinen" kun et "sekaannu". Älä anna hänen turmella maksaansa ja aivojaan alkoholihuuruisissa juhlissa. Katso, että saa tarpeeksi unta ja muita terveellisiä elintapoja, kysele opiskeluista ja ystävistään. Tarvitsee vielä äitiä ja isää. Rikosoikeudellisestikin.
Sekaantuminen ei ole kasvattamista. Ei se ettei sekaannu tarkoita etteikö pitäisi huolta tai kasvattaisi.
Ja minähän en kysynyt neuvojasi tai kertonut että mitään ongelmia olisi.
Ja ketjun aihe on teinin ihmissuhteet. Ei bileet tai elämäntavat tai opiskelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tyttöystävä ei asu teillä, vaan käy kylässä, niin en kyllä ymmärrä miksi sen pojan tyttöystävän pitäisi teillä siivota, tiskata ja laittaa ruokaa. Siksikö koska on nainen? Eiköhän hänellä ole kotitöitä kotonaankin. Onhan näitä anoppeja, appiukkoja ja lankoja, joiden mielestä miniä on kodinhoitaja ja palvelija. Minullekin lankomies on jatkuvasti nakittamassa kotinsa siivousta, enkä todellakaan aio siivota hyväkuntoisen nelikymppisen ukon asuntoa vain siksi, että olen nainen.
Jokaisen kuuluu tehdä osansa. Niin miehen kuin naisenkin. Miten tämä porukka on kasvatettu, joka joka paikasta odottaa saavansa kaiken valmiina itse osallistumatta mitenkään?
Se tyttö on siellä VIERAANA. Ap voi valittaa siitä että oma perhe ei tee tarpeeksi mutta vierailla ei todellakaan ole mitään OSAA joka pitää suorittaa.
Olen neljän lapsen äiti. Kun lapsilla on ollut vieraita, joille on tarjottu ruokaa, he ovat osallistuneet ruuan tekemiseen samoin kuin omat lapsetkin. Minä olen ollut piällysmiehenä, ja komentanut. Saman kohtelun ovat saaneet osakseen niin tytöt kuin pojat, tyttö- tai poikakaverit, eikä kukaan ole ymmärtänyt tai uskaltanut sanoa vastaan. Vielä nyt aikuisinakin vieraat osallistuvat automaattisesti ruuan valmistukseen tai saunan lämmitykseen.
Minä olen kolmen lapsen äiti enkä ole koskaan talon vieraita komentanut laittamaan ruokaa tai tekemään kotitöitä.
Tai tarvinnut itsetuntoni kohottamiseksi jotain roolileikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Ole vaan niin iloinen, että on tyttö- eikä poikaystävä.
Toisilla se on näin, että poika ei koskaan naista ota vaimokseen ja suvun tarina on satavarmasti tullut tiensä päähän. Lapsi on aina rakas, mutta myös suru jossain muodossaan elinikäinen.
Ihan kuin kaikki heterosuhteet tarkoittaisivat suvun jatkamista.
Aloituksen henkilö kuulostaa vähän omalta anopiltani. Silloin yli 10 vuotta sitten kun olimme alle kaksikymppisiä ja menimme mieheni vanhempien luona käymään, olisi pitänyt kaikenlaista kotityötä tehdä siellä. Nipotusta joka asiasta.
Meillä oli oma koti, josta huolehtia ja siivota.
Ei menty poikaystävän kotiin tekemään töitä, vaan käymään kylässä ja viettämään perheen kanssa aikaa.. Juurikin se sohvalla loikoilu mieheni äitiä ärsytti.
Mutta tuo anopin niuhottava käytös ja minäminä-ajattelu on saanut sen aikaan, ettei enää nykyään niin usein käydä heillä kylässä.
Puolisoni on kovin läheinen minun perheeni kanssa ja vietetäänkin paljon aikaa minun sukulaisteni kanssa. Mieheni sanoin perheeni on niin mukava ja rento.
Te joille tulee miniäehdokkaita kylään, niin kannattaa miettiä mistä niuhotatte. Joskus saatatte kaivata, että tulisipa joku käymään.
Minä olen varmaan outo mutta meillä ei tarvitse seurustelukumppaneiden tehdä kotitöitä. Kiva jos viihtyvät meillä. Ehtivät tehdä kotihommia myöhemmin. mutta olenkin espanjalaisen maman pilaama :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17v on iha tyttöosastoa vielä. Lapsilisääkin äitinsä hänestä vielä saa. Kasvatus kesken! Teillä teidän säännöt. Hänhän on tyrkyllä perheeseen, ei siis ns.vieras.
Tiedän tilanteen kokemuksesta. Ikävää kun tyttö sitoo pojan kokoaikaisesti itseensä, vielä tämä kun ei puhu eikä tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetat omien vaatimustesi ja toiveidesi projisoimisen poikaasi. Tiedä vaikka valinnut tytön vain vastalauseena. Anna pojan tehdä virheensä - jos tämä nyt sellaiseksi edes osoittautuu. Ja ei sun siitä tytöstä tarvi pitää. Riittää että käyttäydytte asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
17v on iha tyttöosastoa vielä. Lapsilisääkin äitinsä hänestä vielä saa. Kasvatus kesken! Teillä teidän säännöt. Hänhän on tyrkyllä perheeseen, ei siis ns.vieras.
Ei hän ole tyrkyllä perheeseen. Mitä tuo edes tarkoittaa? Ihan on kuule sen pojan kutsuma vieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tyttöystävä ei asu teillä, vaan käy kylässä, niin en kyllä ymmärrä miksi sen pojan tyttöystävän pitäisi teillä siivota, tiskata ja laittaa ruokaa. Siksikö koska on nainen? Eiköhän hänellä ole kotitöitä kotonaankin. Onhan näitä anoppeja, appiukkoja ja lankoja, joiden mielestä miniä on kodinhoitaja ja palvelija. Minullekin lankomies on jatkuvasti nakittamassa kotinsa siivousta, enkä todellakaan aio siivota hyväkuntoisen nelikymppisen ukon asuntoa vain siksi, että olen nainen.
Jokaisen kuuluu tehdä osansa. Niin miehen kuin naisenkin. Miten tämä porukka on kasvatettu, joka joka paikasta odottaa saavansa kaiken valmiina itse osallistumatta mitenkään?
Se tyttö on siellä VIERAANA. Ap voi valittaa siitä että oma perhe ei tee tarpeeksi mutta vierailla ei todellakaan ole mitään OSAA joka pitää suorittaa.
Olen neljän lapsen äiti. Kun lapsilla on ollut vieraita, joille on tarjottu ruokaa, he ovat osallistuneet ruuan tekemiseen samoin kuin omat lapsetkin. Minä olen ollut piällysmiehenä, ja komentanut. Saman kohtelun ovat saaneet osakseen niin tytöt kuin pojat, tyttö- tai poikakaverit, eikä kukaan ole ymmärtänyt tai uskaltanut sanoa vastaan. Vielä nyt aikuisinakin vieraat osallistuvat automaattisesti ruuan valmistukseen tai saunan lämmitykseen.
Minä olen kolmen lapsen äiti enkä ole koskaan talon vieraita komentanut laittamaan ruokaa tai tekemään kotitöitä.
Tai tarvinnut itsetuntoni kohottamiseksi jotain roolileikkejä.
Leikitähän sinä. Esität ehtoisaa emäntää, joka passaa omasta hyvinvoinnistaan välittämättä kaikkia muita. Pojan tyttöystävä ei ole vieras vaan tyrkyllä perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
17v on iha tyttöosastoa vielä. Lapsilisääkin äitinsä hänestä vielä saa. Kasvatus kesken! Teillä teidän säännöt. Hänhän on tyrkyllä perheeseen, ei siis ns.vieras.
Meillä tässä tilanteessa miniä ja poika alkoi valittaa että pitää kohdella kuin arvon vierasta vaikka ajattelin myös että tytön pitää lunastaa paikkansa meillä. Tyttö suuttui kun sitä ei palvella kuin kuningatarta. Ei tee koskaan mitään oma-aloitteisesti muuta kuin sitoo poikamme huomion itseensä eikä saa puhua meille ja sisarukselleen mitään. Tyttö naureskelee myös näkyvästi meille. Näinkin törkeä pölhö se voi olla. Missä pöpilässä se on kasvanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tilanteen kokemuksesta. Ikävää kun tyttö sitoo pojan kokoaikaisesti itseensä, vielä tämä kun ei puhu eikä tee mitään.
Tangoon tarvitaan kaksi.
Säälittää mammat, jotka syyttävät lapsen kavereita ja seurustelukumppaneita siitä, millaisia heidän lapsensa ovat. Tai siitä, ettei heistä ole tullut sellaisia kuin äiti haluaa.
Kannattaa muistaa, että lapsi elää omaa elämäänsä, ei äidin elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu ap ainakin siihen, että poika tulevaisuudessa joutuu elättämään tuon naisen
Jos hän ei tosiaan tee muuta kuin kynsiään laittaa, niin valitettavasti ei taida työssäkäyvää ihmistä hänestä tulla. Sitten vain teeskentelet mukavaa.Höpöhöpö. Minä en tehnyt kotona asuessani yhtään mitään kotitöitä, mutta 45-vuotiaaksi olen selvinnyt olematta päivääkään työtön. Kynsiä laittelen edelleen, mutta olen myös intohimoinen keittiössä häärääjä. En tänäkään päivänä kyllä mielelläni tuppaa muiden keittiöihin, en edes lapsuudenkodissa.
Ei ole mitään tuppautumista jos kohteliaasti tarjoaa apuaan.
Avun tarjoaminen on itseasiassa täysin normaalia kohteliasta käytöstä. Miten tämä porukka on kasvatettu kun kuvitellaan ,että teitä kaikkialla passataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, kyläileekö tyttö teillä tyyliin muutamia tunteja kerrallaan, vai viettääkö kokonaisia viikonloppuja.
Lyhyissä kyläilyissä on todella outoa laittaa vierasta siivoamaan. Voit kuvitella miten itse reagoisit, jos menisit kahvittelemaan ystäväsi luokse ja heti tyrkättäisiin rättiä kouraan ja käskettäisiin pyyhkimään hyllyjä. Jos taas kyse on pidemmistä vierailuista joihin liittyy ruokahuoltoa jne, niin ymmärrän odotuksen että tyttö osallistuu.
Itse olin 18-vuotiaana ensimmäisen poikaystäväni kodissa todella ujo, hyvä kun uskalsin kävellä hänen huoneestaan talon läpi vessaan. Tuossa iässä kaikilla ei ole sosiaaliset taidot kovin hyvät ja olo voi olla hyvin epävarma. Tylyttäminen ja käskyttäminen johtaa vain siihen, että tyttö tuntee olonsa entistä epämukavammaksi ja vetäytyvämmäksi.
Itse luin aloituksesta että tyttö murjottaa jos perheen poika joutuu tekemään jotain kotitöitä sensijaan että kyhnäisi sohvalla koko ajan. Ei että tytön odotettaisiin tekevän kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17v on iha tyttöosastoa vielä. Lapsilisääkin äitinsä hänestä vielä saa. Kasvatus kesken! Teillä teidän säännöt. Hänhän on tyrkyllä perheeseen, ei siis ns.vieras.
Meillä tässä tilanteessa miniä ja poika alkoi valittaa että pitää kohdella kuin arvon vierasta vaikka ajattelin myös että tytön pitää lunastaa paikkansa meillä. Tyttö suuttui kun sitä ei palvella kuin kuningatarta. Ei tee koskaan mitään oma-aloitteisesti muuta kuin sitoo poikamme huomion itseensä eikä saa puhua meille ja sisarukselleen mitään. Tyttö naureskelee myös näkyvästi meille. Näinkin törkeä pölhö se voi olla. Missä pöpilässä se on kasvanut?
Lunastaa paikkansa? Mikä paikka lapsen tyttöystävällä on lunastettavana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tilanteen kokemuksesta. Ikävää kun tyttö sitoo pojan kokoaikaisesti itseensä, vielä tämä kun ei puhu eikä tee mitään.
Tangoon tarvitaan kaksi.
Säälittää mammat, jotka syyttävät lapsen kavereita ja seurustelukumppaneita siitä, millaisia heidän lapsensa ovat. Tai siitä, ettei heistä ole tullut sellaisia kuin äiti haluaa.
Kannattaa muistaa, että lapsi elää omaa elämäänsä, ei äidin elämää.
Niin kauan kun vanhemmat elättää koko lössin, tehdään juuri niinkuin nämä vanhemmat sanoo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tyttöystävä ei asu teillä, vaan käy kylässä, niin en kyllä ymmärrä miksi sen pojan tyttöystävän pitäisi teillä siivota, tiskata ja laittaa ruokaa. Siksikö koska on nainen? Eiköhän hänellä ole kotitöitä kotonaankin. Onhan näitä anoppeja, appiukkoja ja lankoja, joiden mielestä miniä on kodinhoitaja ja palvelija. Minullekin lankomies on jatkuvasti nakittamassa kotinsa siivousta, enkä todellakaan aio siivota hyväkuntoisen nelikymppisen ukon asuntoa vain siksi, että olen nainen.
Jokaisen kuuluu tehdä osansa. Niin miehen kuin naisenkin. Miten tämä porukka on kasvatettu, joka joka paikasta odottaa saavansa kaiken valmiina itse osallistumatta mitenkään?
Se tyttö on siellä VIERAANA. Ap voi valittaa siitä että oma perhe ei tee tarpeeksi mutta vierailla ei todellakaan ole mitään OSAA joka pitää suorittaa.
Olen neljän lapsen äiti. Kun lapsilla on ollut vieraita, joille on tarjottu ruokaa, he ovat osallistuneet ruuan tekemiseen samoin kuin omat lapsetkin. Minä olen ollut piällysmiehenä, ja komentanut. Saman kohtelun ovat saaneet osakseen niin tytöt kuin pojat, tyttö- tai poikakaverit, eikä kukaan ole ymmärtänyt tai uskaltanut sanoa vastaan. Vielä nyt aikuisinakin vieraat osallistuvat automaattisesti ruuan valmistukseen tai saunan lämmitykseen.
Minä olen kolmen lapsen äiti enkä ole koskaan talon vieraita komentanut laittamaan ruokaa tai tekemään kotitöitä.
Tai tarvinnut itsetuntoni kohottamiseksi jotain roolileikkejä.
Leikitähän sinä. Esität ehtoisaa emäntää, joka passaa omasta hyvinvoinnistaan välittämättä kaikkia muita. Pojan tyttöystävä ei ole vieras vaan tyrkyllä perheeseen.
Millä lailla?
Se seurustelee sen pojan kanssa. Ei pojan perheen.
Ja jos seurustelu jatkuu, he muodostaa perheen. Edelleenkään se tyttöystävä ei missään vaiheessa kuulu sinun perheeseesi. Heillä on oma.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä olisi tytär ja hänen poikaystävänsä, pitäisikö senkin tehdä kotitöitä?
Eikö aloituksessa puhuta siitä että perheen poika niitä kotitöitä joutuu tekemään ja se on tyttöystävälle ongelma? Olenko tosiaan ainoa joka ei missään kohtaa viestiä nähnyt että tyttöä olisi maaniteltu kotitöihin vieraana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17v on iha tyttöosastoa vielä. Lapsilisääkin äitinsä hänestä vielä saa. Kasvatus kesken! Teillä teidän säännöt. Hänhän on tyrkyllä perheeseen, ei siis ns.vieras.
Meillä tässä tilanteessa miniä ja poika alkoi valittaa että pitää kohdella kuin arvon vierasta vaikka ajattelin myös että tytön pitää lunastaa paikkansa meillä. Tyttö suuttui kun sitä ei palvella kuin kuningatarta. Ei tee koskaan mitään oma-aloitteisesti muuta kuin sitoo poikamme huomion itseensä eikä saa puhua meille ja sisarukselleen mitään. Tyttö naureskelee myös näkyvästi meille. Näinkin törkeä pölhö se voi olla. Missä pöpilässä se on kasvanut?
Lunastaa paikkansa? Mikä paikka lapsen tyttöystävällä on lunastettavana?
Paikkansa suvussa ja perheessä. Juuri näiden takia kannattaakin ajoissa sulkea testamentilla avio-oikeus lasten puolisoilta niin perinnöstä kuin sen tuotostakin.
Eihän sinun tarvitse hänestä pitää eikä hänen sinusta.
Anna nuorten valita itse seuransa.
Pojat usein valitsee joko äitinsä kaltaisen puolison, jos ovat pitäneet äidistään, tai äidin vastakohdan, jos äiti ei ole ollut mieleinen.
He elävät omaa elämäänsä ja sinä omaasi. Nuorilla seurustelukumppanit vaihtuu, mutta kun tulee vakavampi suhde, älä tunge mukaan, vaan seuraa sivusta.