Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä oppisin pitämään poikani tyttökaverista?
12.07.2023 |
Huh huh. Kaksi vuotta on kulunut ja tyttö on kuvioissa mukana todella tiiviisti. Sinänsä kiva tyttö mutta hänellä ei ole minkäänlaista aloitekykyä tai reippautta tai tavoitteita. Kyhnäisi vaan pojan kainalossa ja laittaisi kynsiä ym. Hän ei ole koskaan joutunut tekemään mitään kotitöitä kotonansa ja murjottaa aina jos poikani joutuu tekemään kotona jotain muuta kuin makoilemaan sohvassa kuhertelemassa. On myös todella mustasukkainen poikani ajankäytöstä ja pojaltani onkin kadonnut lähes kaikki vanhat kaverit. Argh!
Tyttö kuitenkin näyttää tulleen perheeseemme pysyvmin, joten vinkit kehiin miten kehittää lähes 50-vuotiaan ja 17-vuotiaan naisen suhdetta siten, että kaikilla olisi kotoisampaa yhdessä kun meillä ei ole juuri mitään yhteistä?
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä kotityökeskusteluissa aina ihmetyttää, millaista elämää ne ihmiset oikein elävät, joiden kodeissa pitää jatkuvasti olla tekemässä jotain töitä. Ymmärrän, että jos on useita pieniä lapsia ja esimerkiksi lemmikkejä, niin niitä täytyy hoitaa ja ne aiheuttavat jonkin verran sotkua. Mutta ei kai sellaisiin hommiin nyt sentään vieraita komenneta? Ja jos nyt ei mitään valtavaa lapsikatrasta tai kotieläinfarmia ole, niin mitä töitä siellä kodissa edes on aamusta iltaan?
Vaikka sinä et joka päivä syökkään niin useimmat perheet syö vähintään aamu ja iltapalat sekä päivällisen kotona. Viikonloppuisin lounaankin. Kyllä siinä ruuanlaitossa ja jälkien siivoamisessa aikaa kuluu. Samoin normaalit ihmiset imuroivat päivittäin, mikäli on eläimiä. Lisäksi saatetaan leipoa ym. Pestään pyykkiä. Jne
Etkö tee kotonasi ikinä mitään?
kone pesee pyykin kun sinbe laittaa pesuaineen ja likaista lumppua, astianpesukonextiskaa kun jokainen laittaa astiat sinne, pesuaine ja käyntiin, imuroidaan kun joku tulee, ei joka pvä imuroida elkei oo eläimiä, mopata voi pari kertaa viikossa ja imurointi. jo on vaikeeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön ei todellakaan kuulu tehdä teillä kotitöitä. Tyttö on vieraana. En ikinä kehtaisi anoppilassa alkaa tekemään kotitöitä, tuntuisi todella tungettelevalta. On myös ehkä vähän kiusallista tytölle että pojan pitää tehdä kotitöitä kun viettää aikaa tytön kanssa. Ei siinä oikein itse osaa olla luontevasti kun on vieraassa paikassa. Ehkä tyttöä ujostuttaa.
Vähän ymmärrystä siis sinulta, 17-vuotias on monesti vielä tosi lapsellinen. Itsekin olin ja jos olin yksin anoppilassa kun mies laitettiin tekemään jotain, en oikein osannut muuta kuin olla sohvalla kyhjöttämässä hiljaa yksikseni. Sanoisin että koin olevani aikuinen vasta joskus päälle 25-vuotiaana.
Menin ensimmäistä kertaa mieheni mummolaan kylään, maalaistaloon. Maalaistalosta itsekin kotoisin. Siellä mummo siivosi pirttiä, ja supatin miehelle, että kysyisi mummolta saanko minä siivota. Nauroi vaan ja sanoi, että kysy itse. Kysyin sitten mummolta, että saanko siivota ja että olen aina kotonakin tykännyt siivota pirtin. Mummo äityi päivittelemään, että tyttö ensimmäistä kertaa kylässä ja haluaa siivota. Siivosin sitten pirtin ja puhdasta tuli. Talon miesväki olivat kopistelleet sillä välin matot ulkona. Paikalle tuli setää ja tätia ja siinä sitä päiviteltiin, että tyttö siivosi ja ensimmäistä kertaa kylässä.
Ja? Olet ääliö. Mitä sitten?
Ääliöksi ei ole koskaan ennen haukuttu, eikä silloinkaan. Jos 17-vuotias ei osaa tehdä pienintäkään kotityötä, niin jotakin on mennyt kasvatuksessa pieleen. Kenties kasvatettu lellitty prinsessa?
Joo, laitetaan kotona vieraana oleva henkilö tekemään kodin kotitöitä.
Tuleva? anoppi voi testata osaako miniä kokelas tehdä ruokaa ja siinä näkee onko ripeä toimissaan jne
Itse olen reippaasti pyytänyt, että "tekisitkö Elina salaatin" tai "viitsisitkö Henna viedä roskat sillä aikaa kun paistan kalan" tai "kattaisitteko Jarmo ja Jenni pöydän". Nämä ei ole mitään mullistavia vaatimuksia, mutta samalla tulee selväksi että kaikki osallistuvat. :)
17-vuotias on aika lapsi vielä, itse yrittäisin ehkä löytää jutun juurta harrastuksista, lemmikeistä, koulusta yms. arkisista aiheista. Harva tuon ikäinen, jos ei ole kotona opetettu lehtiä lukemaan, osaa mistään ajankohtaisasioista jutella. Toisaalta hauskaa voi olla myös vaikka yhdessä katsoa jotain hömppäsarjaa ja kommentoida sitä toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kommentteja, mutta ajattelisin kyllä, että jos nuorta paria ei kiinnosta osallistua mihinkään, niin voisivat hyvin viettää aikaansa pojan huoneessa ja tilata ruokansa pizzapaikasta.
Oma anoppi edellyttää juurikin minun osallistumista ison vanhan maalaistalon siivoukseen. Jos istun sohvalla alkaa tuhahtelu ja murina. En itse tykkää käydä appivanhemmilla, kun saan ihan riittävästi tehdä kotitöitä ja ruoanlaittoa omassa kodissa. Hämmästyttää edelleen miten vielä 2000 luvulla kotityöt kuuluvat ensisijaisesti naisille!
Oman mieheni (40) ei ole ikinä tarvinnut tehdä lapsuudenkodissa mitään kotitöitä. Kotityöt lisänä ruoanlaitto on ollut äidin tehtäviä.
Mies on kuitenkin lapsuudessa kantanut sisään puita ja ollut pilkkomassa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä kotityökeskusteluissa aina ihmetyttää, millaista elämää ne ihmiset oikein elävät, joiden kodeissa pitää jatkuvasti olla tekemässä jotain töitä. Ymmärrän, että jos on useita pieniä lapsia ja esimerkiksi lemmikkejä, niin niitä täytyy hoitaa ja ne aiheuttavat jonkin verran sotkua. Mutta ei kai sellaisiin hommiin nyt sentään vieraita komenneta? Ja jos nyt ei mitään valtavaa lapsikatrasta tai kotieläinfarmia ole, niin mitä töitä siellä kodissa edes on aamusta iltaan?
Maalla kasvaneille on tapana muunmuuassa pestä seinät vähintään 2 kertaa vuoteen ja lattiat, joka ikinen viikko mihin sisältyy mattojen tamppaus ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen henkilö kuulostaa vähän omalta anopiltani. Silloin yli 10 vuotta sitten kun olimme alle kaksikymppisiä ja menimme mieheni vanhempien luona käymään, olisi pitänyt kaikenlaista kotityötä tehdä siellä. Nipotusta joka asiasta.
Meillä oli oma koti, josta huolehtia ja siivota.
Ei menty poikaystävän kotiin tekemään töitä, vaan käymään kylässä ja viettämään perheen kanssa aikaa.. Juurikin se sohvalla loikoilu mieheni äitiä ärsytti.
Mutta tuo anopin niuhottava käytös ja minäminä-ajattelu on saanut sen aikaan, ettei enää nykyään niin usein käydä heillä kylässä.
Puolisoni on kovin läheinen minun perheeni kanssa ja vietetäänkin paljon aikaa minun sukulaisteni kanssa. Mieheni sanoin perheeni on niin mukava ja rento.
Te joille tulee miniäehdokkaita kylään, niin kannattaa miettiä mistä niuhotatte. Joskus saatatte kaivata, että tulisipa joku käymään.
Yleensä tässä käyn niin, että se miniäkokelas öhm korjaan anopin haluama piika ei enää tule kylään eikä soittele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä kotityökeskusteluissa aina ihmetyttää, millaista elämää ne ihmiset oikein elävät, joiden kodeissa pitää jatkuvasti olla tekemässä jotain töitä. Ymmärrän, että jos on useita pieniä lapsia ja esimerkiksi lemmikkejä, niin niitä täytyy hoitaa ja ne aiheuttavat jonkin verran sotkua. Mutta ei kai sellaisiin hommiin nyt sentään vieraita komenneta? Ja jos nyt ei mitään valtavaa lapsikatrasta tai kotieläinfarmia ole, niin mitä töitä siellä kodissa edes on aamusta iltaan?
Vaikka sinä et joka päivä syökkään niin useimmat perheet syö vähintään aamu ja iltapalat sekä päivällisen kotona. Viikonloppuisin lounaankin. Kyllä siinä ruuanlaitossa ja jälkien siivoamisessa aikaa kuluu. Samoin normaalit ihmiset imuroivat päivittäin, mikäli on eläimiä. Lisäksi saatetaan leipoa ym. Pestään pyykkiä. Jne
Etkö tee kotonasi ikinä mitään?kone pesee pyykin kun sinbe laittaa pesuaineen ja likaista lumppua, astianpesukonextiskaa kun jokainen laittaa astiat sinne, pesuaine ja käyntiin, imuroidaan kun joku tulee, ei joka pvä imuroida elkei oo eläimiä, mopata voi pari kertaa viikossa ja imurointi. jo on vaikeeta.
Mä en kanssa tajua. Samat kodin työthän ne on laittaa sitten pöytään yhden tai kaksi lautasta lisää ja samat tiskikoneeseen. Ruokaa en ikinä laita niin, että siitä ei riittäisi yhdelle tai kahdelle lisää.
Meillä on kaksi lasta ja molemmilla jo seurustelukumppanit. Lapsilla on omat kotityöt enkä minä siihen puutu, tekevätkö ne itse vai auttaako kumppani. Ja kun ovat tarpeeksi vanhoja seurustelemaan, ovat tarpeeksi vanhoja huolehtimaan tehtävistään ilman, että minä hoputan vieressä ja käskytän kotitöihin.
Aivan omituinen ajatus, että kun poikani istuu sohvalla tyttöystävän kanssa menisin siihen tohottamaan, että nyt pitää tyhjätä astianpesukone.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reippaasti pyytänyt, että "tekisitkö Elina salaatin" tai "viitsisitkö Henna viedä roskat sillä aikaa kun paistan kalan" tai "kattaisitteko Jarmo ja Jenni pöydän". Nämä ei ole mitään mullistavia vaatimuksia, mutta samalla tulee selväksi että kaikki osallistuvat. :)
17-vuotias on aika lapsi vielä, itse yrittäisin ehkä löytää jutun juurta harrastuksista, lemmikeistä, koulusta yms. arkisista aiheista. Harva tuon ikäinen, jos ei ole kotona opetettu lehtiä lukemaan, osaa mistään ajankohtaisasioista jutella. Toisaalta hauskaa voi olla myös vaikka yhdessä katsoa jotain hömppäsarjaa ja kommentoida sitä toiselle.
Siis onko teillä yleensäkin ollut tapana, että lasten kaverit istuvat teidän, lapsen vanhempien kanssa juttelemassa harrastuksista, lemmikeistä ja koulusta tai katselemassa hömppäsarjoja? Ei meillä vaan. Menevät lasten huoneisiin, jos meillä ovat ja hyvä niin. Syömään tulevat, jos on ruoka-aika.
Ja sama koskee vanhimman tyttöystävää. En minä oleta nuorten mua viihdyttävän tai mun kotitöitä tekevän.
Aloituksessakin on painostava tunnelma, nähtävästi vaaditaan, että seurustelevan parin on oltava "näkösällä" eli siellä sohvan nurkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä puoli olla 3-kymppinen, minua ei "anoppikokelaat" pompottele
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen henkilö kuulostaa vähän omalta anopiltani. Silloin yli 10 vuotta sitten kun olimme alle kaksikymppisiä ja menimme mieheni vanhempien luona käymään, olisi pitänyt kaikenlaista kotityötä tehdä siellä. Nipotusta joka asiasta.
Meillä oli oma koti, josta huolehtia ja siivota.
Ei menty poikaystävän kotiin tekemään töitä, vaan käymään kylässä ja viettämään perheen kanssa aikaa.. Juurikin se sohvalla loikoilu mieheni äitiä ärsytti.
Mutta tuo anopin niuhottava käytös ja minäminä-ajattelu on saanut sen aikaan, ettei enää nykyään niin usein käydä heillä kylässä.
Puolisoni on kovin läheinen minun perheeni kanssa ja vietetäänkin paljon aikaa minun sukulaisteni kanssa. Mieheni sanoin perheeni on niin mukava ja rento.
Te joille tulee miniäehdokkaita kylään, niin kannattaa miettiä mistä niuhotatte. Joskus saatatte kaivata, että tulisipa joku käymään.Yleensä tässä käyn niin, että se miniäkokelas öhm korjaan anopin haluama piika ei enää tule kylään eikä soittele!
Eikä sen mies saati lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kohdeltiin noin anoppilassa. Siis kuin olisin jotain piian paikkaa hakemassa, jonkin merkillisen hierarkian matalimmista matalin.
Anopin 50-vuotisjuhlissa tultiin supattamaan että mulle on kahvikuppi keittiössä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reippaasti pyytänyt, että "tekisitkö Elina salaatin" tai "viitsisitkö Henna viedä roskat sillä aikaa kun paistan kalan" tai "kattaisitteko Jarmo ja Jenni pöydän". Nämä ei ole mitään mullistavia vaatimuksia, mutta samalla tulee selväksi että kaikki osallistuvat. :)
17-vuotias on aika lapsi vielä, itse yrittäisin ehkä löytää jutun juurta harrastuksista, lemmikeistä, koulusta yms. arkisista aiheista. Harva tuon ikäinen, jos ei ole kotona opetettu lehtiä lukemaan, osaa mistään ajankohtaisasioista jutella. Toisaalta hauskaa voi olla myös vaikka yhdessä katsoa jotain hömppäsarjaa ja kommentoida sitä toiselle.
Siis onko teillä yleensäkin ollut tapana, että lasten kaverit istuvat teidän, lapsen vanhempien kanssa juttelemassa harrastuksista, lemmikeistä ja koulusta tai katselemassa hömppäsarjoja? Ei meillä vaan. Menevät lasten huoneisiin, jos meillä ovat ja hyvä niin. Syömään tulevat, jos on ruoka-aika.
Ja sama koskee vanhimman tyttöystävää. En minä oleta nuorten mua viihdyttävän tai mun kotitöitä tekevän.
Aloituksessakin on painostava tunnelma, nähtävästi vaaditaan, että seurustelevan parin on oltava "näkösällä" eli siellä sohvan nurkassa.
Ei minuakaan viihdyttää tarvitse, mutta kun tulen vaikka iltavuorosta, en todellakaan laita perheen nuorisolle ja kavereilleen ruokaa yksin, tai lämmitä ulkosaunaa, sen oletan olevan lämmin kotiin tullessani. Jos vieraat eivät huolehdi vierashuonetta siistiksi lähtiessään, seuraavalla kerralla, kun kysytään, voiko tulla, vastaus on: Katsotaan myöhemmin. En pidä kotonani hotellia, enkä ravintolaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reippaasti pyytänyt, että "tekisitkö Elina salaatin" tai "viitsisitkö Henna viedä roskat sillä aikaa kun paistan kalan" tai "kattaisitteko Jarmo ja Jenni pöydän". Nämä ei ole mitään mullistavia vaatimuksia, mutta samalla tulee selväksi että kaikki osallistuvat. :)
17-vuotias on aika lapsi vielä, itse yrittäisin ehkä löytää jutun juurta harrastuksista, lemmikeistä, koulusta yms. arkisista aiheista. Harva tuon ikäinen, jos ei ole kotona opetettu lehtiä lukemaan, osaa mistään ajankohtaisasioista jutella. Toisaalta hauskaa voi olla myös vaikka yhdessä katsoa jotain hömppäsarjaa ja kommentoida sitä toiselle.
Siis onko teillä yleensäkin ollut tapana, että lasten kaverit istuvat teidän, lapsen vanhempien kanssa juttelemassa harrastuksista, lemmikeistä ja koulusta tai katselemassa hömppäsarjoja? Ei meillä vaan. Menevät lasten huoneisiin, jos meillä ovat ja hyvä niin. Syömään tulevat, jos on ruoka-aika.
Ja sama koskee vanhimman tyttöystävää. En minä oleta nuorten mua viihdyttävän tai mun kotitöitä tekevän.
Aloituksessakin on painostava tunnelma, nähtävästi vaaditaan, että seurustelevan parin on oltava "näkösällä" eli siellä sohvan nurkassa.
Ei minuakaan viihdyttää tarvitse, mutta kun tulen vaikka iltavuorosta, en todellakaan laita perheen nuorisolle ja kavereilleen ruokaa yksin, tai lämmitä ulkosaunaa, sen oletan olevan lämmin kotiin tullessani. Jos vieraat eivät huolehdi vierashuonetta siistiksi lähtiessään, seuraavalla kerralla, kun kysytään, voiko tulla, vastaus on: Katsotaan myöhemmin. En pidä kotonani hotellia, enkä ravintolaa.
Kyllä se on vanhemmat jotka vastaa perheen ruokahuollosta. Ei vieraat.
Herran jestas, hän on teini, 17v vasta ja vieraassa kodissa. Miten voit odottaa _omatoimisuutta_? Luultavasti ujo ja ei tiedä teidän tapoja. Jos haluat että hän auttaa vaikka ruuanlaitossa, pyydä hänet mukaan. Tai parempi, pyydä heidät molemmat auttamaan. Jos haluat että raivaavat pöytää yhdessä, sano selvästi molemmille missä asiassa voisivat auttaa. Sun pitää pyytää. Niin se vaan menee. En mä olisi 17v kehdannut alkaa yhtäkkiä vieraassa paikassa alkaa penkoa jotain kaappeja esimerkiksi.
Aloituksen on pakko olla provo. En tunne yhtäkään teini-ikäistä seurustelevaa paria, jotka istuisivat ilta toisensa jälkeen sohvalla siellä äidin vieressä. Eikö pojalla ole omaa huonetta ja eivätkö he ikinä vietä aikaa tuon tyttöystävän kotona? Jos tosiaan viettäisivät iltoja noin niin ei sitä tyttöystävää voi enää kyläileväksi vieraaksi luokitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reippaasti pyytänyt, että "tekisitkö Elina salaatin" tai "viitsisitkö Henna viedä roskat sillä aikaa kun paistan kalan" tai "kattaisitteko Jarmo ja Jenni pöydän". Nämä ei ole mitään mullistavia vaatimuksia, mutta samalla tulee selväksi että kaikki osallistuvat. :)
17-vuotias on aika lapsi vielä, itse yrittäisin ehkä löytää jutun juurta harrastuksista, lemmikeistä, koulusta yms. arkisista aiheista. Harva tuon ikäinen, jos ei ole kotona opetettu lehtiä lukemaan, osaa mistään ajankohtaisasioista jutella. Toisaalta hauskaa voi olla myös vaikka yhdessä katsoa jotain hömppäsarjaa ja kommentoida sitä toiselle.
Siis onko teillä yleensäkin ollut tapana, että lasten kaverit istuvat teidän, lapsen vanhempien kanssa juttelemassa harrastuksista, lemmikeistä ja koulusta tai katselemassa hömppäsarjoja? Ei meillä vaan. Menevät lasten huoneisiin, jos meillä ovat ja hyvä niin. Syömään tulevat, jos on ruoka-aika.
Ja sama koskee vanhimman tyttöystävää. En minä oleta nuorten mua viihdyttävän tai mun kotitöitä tekevän.
Aloituksessakin on painostava tunnelma, nähtävästi vaaditaan, että seurustelevan parin on oltava "näkösällä" eli siellä sohvan nurkassa.
Ei minuakaan viihdyttää tarvitse, mutta kun tulen vaikka iltavuorosta, en todellakaan laita perheen nuorisolle ja kavereilleen ruokaa yksin, tai lämmitä ulkosaunaa, sen oletan olevan lämmin kotiin tullessani. Jos vieraat eivät huolehdi vierashuonetta siistiksi lähtiessään, seuraavalla kerralla, kun kysytään, voiko tulla, vastaus on: Katsotaan myöhemmin. En pidä kotonani hotellia, enkä ravintolaa.
Siis kun sinä tulet iltavuorosta, perheen nuorison on seurustelukumppaneineen tai/ja kavereineen oltava sua vastassa ruoka tehtynä ja ulkosauna lämpimänä? Tai vastaavasti heidän on tultava sun kanssa ruokaa laittelemaan ja saunaa lämmittämään?
Jos minä tulen illalla myöhään kotiin, en odota, että enää kukaan laittelee mitään ruokaa, vaan siellä on syöty ja saunottu omia aikojaan, ei sitä varten minua tarvitse odotella.
Vieraat ja vierashuoneet ei kai tähän mitenkään edes kuulu.
Naivat kuin kaniinit.