Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
En osaa yhtään iloita lapseni puolesta että hän alkoi voimaan hyvin etäisyyttä otettuaan :(
(miksi tämä viesti poistettiin?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella tilannetta?
Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.
Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??
Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset
Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.
Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.
Eli heti yksi ymmärsi väärin!
En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.
Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??
Sama asia
Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).
Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.
Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.
Mikä marttyyri?? En ole huomautellut mistään muusta ja tuostakin mielestäni ihan "kiltisti" kuten edellä kirjoitin. Ilmaisin tosiaan vaan pitäneeni itse enemmän siitä oikeasta väristä. Makuasioista kun ei voi kiistellä.
Pointti ei taida olla siinä, että voiko kiistellä, vaan miksi ylipäätään Koita tarpeelliseksi sanoa oman mielipiteesi asiaan? Onko juuri sinun mielipide oikea?
Tässä ketjussakin huomaa hyvin, ettei sinulla ole pienintäkään halua asettua lapsesi asemaan tuon kommentin osalta. Olit mielestäsi oikeassa ja piste.
Tuskin tuo empatian puute vain tähän asiaan sinussa liittyy.
Monille muillekin jankkaajille haluaisin sanoa, ettei ne lapset oikeasti turhaan niitä välejä katko. Aika moni täällä tuntuu ajattelevan pinnallisesti asioita, että "silloin olin työtön ja rahaton". Oikeasti syyt on kommunikaatiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Ei näistä nykyajan lumihiutaleista tiedä!
Vielä kun eivät osaa suutaan avata ja keskustella asiasta kuten aikuiset.
Nimitellään kuin hiekkalaatikolla.
Tervetuloa keskustelemaan sitten kun olet kasvanut aikuiseksi :)
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että 95%ssa tapauksista se jälkeläinen on kertonut vuosia mikä vaivaa, mutta se on täysin ohitettu "höpö höpönä". Sitten ollaan ihan hämmästynyt Pikachu kun ainoa keino mitä jälkläiselle jäi, on välien katkaisu. Kun eihän _vanhemmalla_ ollut mitään ongelmaa, niin miten se nyt noin.
Eli vanhempi ei ollenkaan kykene sisäistämään että lapsi on oma itsenäinen ihmisensä, joka kokee asiat eri näkökulmasta. Se mikä vanhemmalle on "normaalia ja ok" on voinut syödä lapsen jaksamista jo vuosikymmeniä ja aiheuttaa jatkuvasti uusia traumoja. Ja sen sijaan että vanhempi nytkään ymmärtäisi mitä tekee väärin, hän kääntyy syyttämään aikuista lasta jolla "varmasti on huume- ja mielenterveysongelmia".
Englanniksi voi googlettaa "missing missing reasons" jolla aiheesta löytyy paljon tietoa ja keskustelua.
T. Yksi näistä mielenterveysongelmaisista narkkareista, joka asuu ulkomailla narkkaamassa kun täältä on helpompi saada huumeita (oikeasti hyvässä työssä suurkaupungissa, ja en käytä mitään päihteitä)
Itse en vaivautunut kertomaan miksi katkaisin välit, karkasi päälle ja jäi vielä mylvimään perään kuinka mielisairas olen kun en viihdy hänen kanssaan, vaikka kuinka nälvii, huorittelee ja tukistaa.
Ja sitten on ne vanhemmat, jotka kuvittelevat olleensa täydelliset ja välittävät, mutta jotka todellisuudessa olivat narsistisen kiusaavat.
Nyt he surevat kovaan ääneen ap'n tavoin sitä, kun lapsensa ei halua olla tekemisissä, vaikka ovat tehneet kaiken oikein ja olleet äärimmäisen rakastavia.
Vanhemman kokema todellisuus ei ole koskaan ainoa, joten turha kauhistella ja ihmetellä, miksi jotkut päättävät ottaa etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä voi olla vaikeaa ja paha olla seurassasi. Aikuisen pitäisi itse kyetä valitsemaan seuransa eikä roikkua hankalissa ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella tilannetta?
Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.
Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??
Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset
Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.
Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.
Eli heti yksi ymmärsi väärin!
En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.
Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??
Sama asia
Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).
Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.
Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.
Mikä marttyyri?? En ole huomautellut mistään muusta ja tuostakin mielestäni ihan "kiltisti" kuten edellä kirjoitin. Ilmaisin tosiaan vaan pitäneeni itse enemmän siitä oikeasta väristä. Makuasioista kun ei voi kiistellä.
Pointti ei taida olla siinä, että voiko kiistellä, vaan miksi ylipäätään Koita tarpeelliseksi sanoa oman mielipiteesi asiaan? Onko juuri sinun mielipide oikea?
Tässä ketjussakin huomaa hyvin, ettei sinulla ole pienintäkään halua asettua lapsesi asemaan tuon kommentin osalta. Olit mielestäsi oikeassa ja piste.
Tuskin tuo empatian puute vain tähän asiaan sinussa liittyy.Monille muillekin jankkaajille haluaisin sanoa, ettei ne lapset oikeasti turhaan niitä välejä katko. Aika moni täällä tuntuu ajattelevan pinnallisesti asioita, että "silloin olin työtön ja rahaton". Oikeasti syyt on kommunikaatiossa.
Oikeasti sinä et tiedä syytä. Fakta.
Pointtihan on juuri siinä ettei huono vanhempi yleensä tiedosta olevansa huono vanhempi. On liian narsistinen löytääkseen syytä itsessään. Ei kukaan lapsi ilman syytä vanhempaansa välejä katko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä paljon täydellisiä lapsia joilla on paskat äidit. En tiedä onko teillä täydellisillä lapsilla omia lapsia, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun on, huomaatte, että se äitikin on vain ihminen. Ja ihmiset tekee virheitä, toimii väärin, on väsyneitä, toimii sen hetkisen parhaan ymmärryksensä pohjalta. Sitten kun on omia lapsia, huomaa toimivansa juuri niinkuin omat vanhempansakin on välillä toimineet. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes ne aikuiset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Pointtihan on juuri siinä ettei huono vanhempi yleensä tiedosta olevansa huono vanhempi. On liian narsistinen löytääkseen syytä itsessään. Ei kukaan lapsi ilman syytä vanhempaansa välejä katko.
Pointti on myös siinä, että kun ottaa tuon asenteen, niin vika on aina vanhemmassa. Aina. Sittenkin vaikka lapsi myöhemmin kertoisi, että oli mt- ja huumeongelma eikä syy ollut vanhemmissa niin sittenkin joku tulee sanomaan, että kylläpä oli. Vaikka lapsi itsekin sanoisi ettei ollut. Jollain on vaan pakkomielle syyttää vanhempia. Tämä ei taas liity yhtään siihen, että joskus ja ehkä usein vanhemmissa on vikaa tai molemmissa. Mutta se mitä jollekin on tapahtunut ei ole yhtä kuin että näin kaikille tapahtuu. Vaikka vanhempi ei ole tunnekylmä, alkoholisti, narkkari, työtön, tuhahteleva, ilkeilevä, määräilevä tai yhtään mitään niin silti ulkopuoliset tietävät kertoa, että syy on vanhemman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä paljon täydellisiä äitejä joilla on paskat lapset. Silti tunkevat väkisin seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä paljon täydellisiä lapsia joilla on paskat äidit. En tiedä onko teillä täydellisillä lapsilla omia lapsia, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun on, huomaatte, että se äitikin on vain ihminen. Ja ihmiset tekee virheitä, toimii väärin, on väsyneitä, toimii sen hetkisen parhaan ymmärryksensä pohjalta. Sitten kun on omia lapsia, huomaa toimivansa juuri niinkuin omat vanhempansakin on välillä toimineet. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes ne aikuiset lapset.
Itse aivan tietoisesti olen pyrkinyt toimimaan toisin kuin omat vanhempani niissä asioissa, jotka on jääneet kaivelemaan. Mutta jokainen tekee ne omat virheensä. Seuraava sukupolvi taas välttää (toivottavasti) tekemästä samoja virheitä, mutta tekevät sitten omansa. Ei kukaan ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen omien lasteni kanssa jättänyt tekemättä kaikki paskat mallit joita äitini teki.
Jaksamiseni on lasteni kannalta tärkeintä ja se on suurin syy siihen etten ole äitini kanssa tekemisissä.
Sen lisäksi että hän toistaa sitä paskaa käytöstä lapsilleni välittömästi jos on samassa tilassa näiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä paljon täydellisiä lapsia joilla on paskat äidit. En tiedä onko teillä täydellisillä lapsilla omia lapsia, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun on, huomaatte, että se äitikin on vain ihminen. Ja ihmiset tekee virheitä, toimii väärin, on väsyneitä, toimii sen hetkisen parhaan ymmärryksensä pohjalta. Sitten kun on omia lapsia, huomaa toimivansa juuri niinkuin omat vanhempansakin on välillä toimineet. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes ne aikuiset lapset.
Täällä on vain yksi täydellinen lapsi, joka syyttelee vanhempiaan kaikesta.
Kirjoittanut suurimman osan kommenteista ja laittaa niihin itse suuret määrät ylänuolia. Ja tämä luo sitten illuusion kuin täällä olisi montakin lasta jolla on kelvoton äiti.
Kun tätä palstaa on jo pidempään lukenut, alkaa tunnistaa jankkaajat. Niillä asiat kiertää kehää, samat viestit toistuu monessa ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.
Ap
Mun vanhemmat aina kuvitteli olevansa tavallisia, rakastavia, hyviä vanhempia. Eivät tajunneet yhtään omia persoonallisuushäiriöitään (toinen epävakaa, toinen järjetön tyranni). Kokonaisuutena tuloksena oli ylikiltit lapset joiden harteilla oli kaikkien muiden hyvinvointi, sekä häpeä siitä että oli edes mahdollista epäonnistua. Toisen lapsen kohdalla välien katkaisu oli lopputulos, toisen kohdalla itsemurha. Vanhemmat ei ikinä, ikinä ymmärtäneet mitä he teki väärin, kun hehän vaan yritti kasvattaa meistä kunnon kansalaisia jotka hoitaa velvollisuutensa asiallisesti.
Asia vaan tosiaan tuotiin esiin sillä, että kaikesta epäonnistumisesta rankaistiin ankarasti. Huono koenumero? 2 viikkoa kotiarestia. Pahoitit äidin mielen kun et tykännyt ruuasta? Jo olemassa olevan 2 viikon kotiarestin päälle musiikkiharjoituksia tupla-aika ja läksyjen lisäksi kaikki lisätehtävätkin pitää tehdä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.
Ap
Mun vanhemmat aina kuvitteli olevansa tavallisia, rakastavia, hyviä vanhempia. Eivät tajunneet yhtään omia persoonallisuushäiriöitään (toinen epävakaa, toinen järjetön tyranni). Kokonaisuutena tuloksena oli ylikiltit lapset joiden harteilla oli kaikkien muiden hyvinvointi, sekä häpeä siitä että oli edes mahdollista epäonnistua. Toisen lapsen kohdalla välien katkaisu oli lopputulos, toisen kohdalla itsemurha. Vanhemmat ei ikinä, ikinä ymmärtäneet mitä he teki väärin, kun hehän vaan yritti kasvattaa meistä kunnon kansalaisia jotka hoitaa velvollisuutensa asiallisesti.
Asia vaan tosiaan tuotiin esiin sillä, että kaikesta epäonnistumisesta rankaistiin ankarasti. Huono koenumero? 2 viikkoa kotiarestia. Pahoitit äidin mielen kun et tykännyt ruuasta? Jo olemassa olevan 2 viikon kotiarestin päälle musiikkiharjoituksia tupla-aika ja läksyjen lisäksi kaikki lisätehtävätkin pitää tehdä joka päivä.
No ei kai kukaan kuvittele olevansa tavallinen, jos on jotain kahden viikon kotiaresteja jaellut. Ne jotka kuvittelee olevansa tavallisia hyvin suurella todennäköisyydellä myös ovat tavallisia. Käyttäytyvät kuten 99% vanhemmista käyttäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäpä sitä muut tietää mitä kenenkin kodissa on tapahtunut ja miten lapsia on kohdeltu. Lapsella on oikeus tehdä aikuisena omat päätökset elämänsä suhteen.
Toisaalta emme myös voi tietää onko lapsella ongelmia tai sairauksia, minkä takia hän laittaa välit poikki vanhempiinsa.
Lapsella on oikeus katkaista välit vanhempiinsa ja varsin luonnollisesti tilanne satuttaisi vanhempia. Tuostahan ap koittaa keskustella. Se onko ap:n tekemisissä ollut syytä välienkatkaisuun emme tiedä.
Onko ok myös toisinpäin, että vanhempi katkaisee välit lapseen, kun ei jaksa enää ilkeitä kommentteja ja liian myöhään esitettyä kritiikkiä lapsuuden tapahtumista? On ollut paha mieli pienenä, kun äiti ei ostanut tätä tai tuota lelua. Tai oli päällä vääränvärinen vaate ja se ei ollut kivaa. Aivan älytöntä.
Sen sijaan että leimaa toisen kokemuksen "aivan älyttömäksi", voisi miettiä mikä siinä tapahtumassa meni pieleen, mikä siitä teki kamalan, epäoikeudenmukaisen jne.
Joku psykiatri, Furman, Sinkkonen tai vastaava kirjoitti ihan vastikään, että hän piti itseään vähän huonona isänä koska oli paljon töissä ja sen takia lyhytpinnainen.
Aikuinen lapsi sen sijaan sanoi, että yksi huonoimpia muistoja lapsuudesta on se, kun häntä syytetiin jäätelön ottamisesta omin lupineen eikä hän ollut niin tehnyt, vaan sisarus. Aikuisen mielestä varmasti "aivan älytön" juttu, lapselle ihan todellinen kokemus ja muistaa vielä aikuisenakin, miten epäreilu tilanne ja suuri vääryys.
Pointti lapselle ei ole siinä yksi jäätelö (tai lelu, tai vaate, kuten omassa esimerkissäsi) vaan se tilanne kokonaisuutena. Onko esim lytätty, sivuutettu, kohdeltu kuin kynnysmattoa.
Helpoin tie joillekin on jatkaa lyttäämistä, ja sanoa "aivan älytöntä miten loukkaannut tuollaisesta".
Kannattaa kuunnella mikä sen lapsen mielestä on pielessä, ja vaikka miten tuntuu typerältä asialta, opetella hyväksymään se, että toisen tunteet ovat erilaisia kuin sinun tunteet. Hyväksyä. Ei lytätä.
Aika harvoin välien katkaiseminen on täysin yhtäkkistä ja johtuu jostain lapsen hetken mielijohteesta. Usein taustalla on hyvin pitkään kestänyt hankala suhde ja jossain kohtaa vaan tulee ns. viimeinen pisara joka aiheuttaa välien katkaisemisen.
Oma isäni on juuri sellainen mukamas "parhaansa tehnyt, ehkä joskus vähän ärähtänyt väsyneenä". Tosiasiassa hän on ollut koko elämäni ajan itsekeskeinen räyhääjä joka lyttää muita ja jonka seurassa saa varoa jokaista sanaa ja liikettä. Hänen kanssaan on monta kertaa yritetty puhua asiasta mutta hän vain ei pysty näkemään miten isosta ongelmasta oli kyse. Hän saattoi joskus pahoitella jotain yksittäistä raivokohtausta mutta jatkoi kuitenkin ihan samaan malliin. Lopulta sain tarpeekseni erään huuto- ja haukkumisepisodin jäljeen ja laitoin välit poikki. Hän oli todella yllättynyt. Ihmetteli mistä olin yhtäkkiä mieleni niin kovasti pahoittanut että niin radikaalisti reagoin. Lisäksi ihmetteli miksei voida asioista puhua kuin aikuiset ihmiset. Niin, eihän sitä oltu yritetty kuin vuosikausia.
Ei välien katkaisemiseen aina tarvita syyksi mitään pahaa fyysistä väkivaltaa, vanhempien alkoholismis tms. Pitkäaikainen henkinen väkivalta on myös hyvin vahingollista. Minusta kasvoi pelokas aikuinen joka edelleen pelkää hyvin helposti että joku suuttuu jos en onnistu miellyttämään tarpeeksi. Lisäksi lyttäävät kommentit kaikuvat mielessäni ja tunnen helposti itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi. Parhaita tekoja oman terveyteni edistämiseksi on ollut se kun uskalsin katkaista välit isääni.
Alue: Aihe vapaa
Kuule en tiedä miksi lapsesi ei halua pitää yhteyttä. Sinun tekstistä päätellen, minä olin huono äiti kun en ollut täydellinen. Kyllä korotin ääntä lapselleni ja he minulle, kun heille tuli murrosiän raivareita, kyllä ne on normaaleja ja kuuluvat asiaan, kuuntelin aikani mutta sitten korotin itsekin ääntä. Olin siis epätäydellinen äiti, kun meillä huudettiin, naurettiin, pidettiin mykkäkoulua ja en tehnyt ruokaa kun oli tämän teinin vuoro tehdä jne. Lapseni ovat aikuisia ja pitävät yhteyttä, käyvät kotona ja kauempana asuvat jäävät yöksikin. Eli jotain olen tehnyt oikein.