Lue keskustelun säännöt.
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset ovat, vaikkakin monessa asiassa parempia kuin vanhempansa, niin erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja. Sanoudutaan irti kokonaan vanhemmista, joilla ei ole ollut mahdollisuuttakaan samanlaisiin "tunnetaitoihin" tai ilmaisuun kuin heillä, yhdysvaltalaisvetoisen populaarimedian opissa. Nykyäänhän ihmisille opetetaan tosi-tv-ohjelmien avulla, miten pitää milloinkin reagoida ja ilmaista itseään: yllätyksiin ja tuunaukseen (muodonmuutos- ja remppaohjelmat) tai miten lapsia kasvatetaan (nanny-ohjelmat) tai miten parisuhteen ongelmista ja omista tunteista pitää loputtomiin puhua (ensitreffit ym. parisuhdeohjelmat).
Monille nuorille aikuisille nykyään myös omien lasten hankinta on jotain niin paljon elämää suurempaa, että sitä pohditaan ja jahkaillaan ja pelätään niin kauan kunnes lapsia ei enää voikaan saada. Ei uskalleta, eikä ihmissuhteissakaan oikeastaan mennä päin ongelmia, vaan halutaan ettei ongelmia ole ollenkaan! Elämän pitäisi koko ajan olla seesteistä, hipsteröintiä ja mindfulnessia.
Näinhän se on.
Niin kuin täälläkin on tullut esiin, vanhemmille annetaan ohjeita ylhäältä päin miten pitää olla ja mitä ja miten sanoa ym. Kuulostaa manipuloinnilta. Siitä puuttuu rakentava keskustelu, missä kuunnellaan toista. Vaaditaan tulla kuulluksi ja nähdyksi eikä edes selitetä mitä ne tarkoittavat. Ajatus vain, että tuo toinen pitää muuttaa tai välit katkeaa. Jos ei ymmärrä tulee ohje lue kirjoja tai mene terapiaan. Muuten katkeaa välit.60+ olevat vanhemmat eivät ole saaneet oppia näistä ihmissuhde- ym. ohjelmista ja oppaista mistä tuossa aiemmin mainittiin. Nykyajan vanhemmille ja nuorille aikuisille puhuminen ja tunteitten sanoittaminen ovat arkipäivää, mutta ei ne 60+ ikäiset ole sellaiseen oppineet. Nyt se pitäisi kuitenkin osata ja opetella. Muuten seuraa rangaistus. Jotenkin vaaditaan toisilta liikaa.
Juuri näin. Itselleni on tosi vieras ajatus, että vanhempana en silloin tällöin neuvoisi aikuisia lapsiani, tai omat elossa olevat vanhempani eivät neuvoisi minua ikinä missään. Ei se ole mitään kestämätönta ja hirveää! Neuvonhan minäkin vanhempiani, ja lapseni neuvovat minua. Ihmiset yleensä neuvovat, jos tietävät asiasta enemmän tai heillä on mielipide. Sekin on normaalia vuorovaikutusta.
Eikä toisen puolen esiin tuominen asioista ole mitään jyräämistä. Ymmärrän myötäelämisen ja tukemisen tärkeyden, mutta joskus voi olla tarve tuoda esiin se toinenkin puoli asiasta. Esimerkiksi silloin, jos vaikka aikuinen lapseni sättisi ja mustamaalaisi jatkuvasti eksäänsä.
A. Täällä on moneen kertaan kerrottu että se ei jää siihen yhteen neuvoon vaan sitä jankutetaan loputtomiin ja asioista joista ei edes ymmärretä mitään.
B. Ei sinulla ole mitään toista puolta jos sinä ylität rajan. On vain se raja jonka olet tallonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset ovat, vaikkakin monessa asiassa parempia kuin vanhempansa, niin erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja. Sanoudutaan irti kokonaan vanhemmista, joilla ei ole ollut mahdollisuuttakaan samanlaisiin "tunnetaitoihin" tai ilmaisuun kuin heillä, yhdysvaltalaisvetoisen populaarimedian opissa. Nykyäänhän ihmisille opetetaan tosi-tv-ohjelmien avulla, miten pitää milloinkin reagoida ja ilmaista itseään: yllätyksiin ja tuunaukseen (muodonmuutos- ja remppaohjelmat) tai miten lapsia kasvatetaan (nanny-ohjelmat) tai miten parisuhteen ongelmista ja omista tunteista pitää loputtomiin puhua (ensitreffit ym. parisuhdeohjelmat).
Monille nuorille aikuisille nykyään myös omien lasten hankinta on jotain niin paljon elämää suurempaa, että sitä pohditaan ja jahkaillaan ja pelätään niin kauan kunnes lapsia ei enää voikaan saada. Ei uskalleta, eikä ihmissuhteissakaan oikeastaan mennä päin ongelmia, vaan halutaan ettei ongelmia ole ollenkaan! Elämän pitäisi koko ajan olla seesteistä, hipsteröintiä ja mindfulnessia.
"erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja".
-Nyt kun olen miettinyt meidän perheen elämää, ajattelen että väkivalta lapsia kohtaan oli väärin ja se tuntui tosi pahalta. Voisiko näistä keskustella, ristiriitojen uhallakin, jotta voisimme saavuttaa paremman ymmärryksen ja päästä asiassa eteenpäin?
-Mistä puhut, mitään tollaista ei tapahtunut?!
-Tiedetään että tapahtui, muutkin kommentoi jälkiä, jotka selitit "kömpelön lapsen kompuroinniksi". Tiedämme, etten kaatunut.
-Valehtelet, kuinka kehtaat loukata noin!!! Jadajada... Mutta ansaisit kaiken! Olet aina niin vaikea!!
-Niin, olen välillä vaikeakin, mutta minkä kaiken siis ansaitsin..?
Puhelu katkeaa.Kuka täällä ei kestä virheitä ja ristiriitoja, yritä niitä selvitellä? Kuka täällä sanoutuu irti minkäänlaisesta kommunikaatiosta? Tiedän etten ole ainut yllä olevilla kokemuksilla.
Väkivaltatapaukset ei kuuluneet aloittajan hakemaan keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset ovat, vaikkakin monessa asiassa parempia kuin vanhempansa, niin erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja. Sanoudutaan irti kokonaan vanhemmista, joilla ei ole ollut mahdollisuuttakaan samanlaisiin "tunnetaitoihin" tai ilmaisuun kuin heillä, yhdysvaltalaisvetoisen populaarimedian opissa. Nykyäänhän ihmisille opetetaan tosi-tv-ohjelmien avulla, miten pitää milloinkin reagoida ja ilmaista itseään: yllätyksiin ja tuunaukseen (muodonmuutos- ja remppaohjelmat) tai miten lapsia kasvatetaan (nanny-ohjelmat) tai miten parisuhteen ongelmista ja omista tunteista pitää loputtomiin puhua (ensitreffit ym. parisuhdeohjelmat).
Monille nuorille aikuisille nykyään myös omien lasten hankinta on jotain niin paljon elämää suurempaa, että sitä pohditaan ja jahkaillaan ja pelätään niin kauan kunnes lapsia ei enää voikaan saada. Ei uskalleta, eikä ihmissuhteissakaan oikeastaan mennä päin ongelmia, vaan halutaan ettei ongelmia ole ollenkaan! Elämän pitäisi koko ajan olla seesteistä, hipsteröintiä ja mindfulnessia.
"erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja".
-Nyt kun olen miettinyt meidän perheen elämää, ajattelen että väkivalta lapsia kohtaan oli väärin ja se tuntui tosi pahalta. Voisiko näistä keskustella, ristiriitojen uhallakin, jotta voisimme saavuttaa paremman ymmärryksen ja päästä asiassa eteenpäin?
-Mistä puhut, mitään tollaista ei tapahtunut?!
-Tiedetään että tapahtui, muutkin kommentoi jälkiä, jotka selitit "kömpelön lapsen kompuroinniksi". Tiedämme, etten kaatunut.
-Valehtelet, kuinka kehtaat loukata noin!!! Jadajada... Mutta ansaisit kaiken! Olet aina niin vaikea!!
-Niin, olen välillä vaikeakin, mutta minkä kaiken siis ansaitsin..?
Puhelu katkeaa.Kuka täällä ei kestä virheitä ja ristiriitoja, yritä niitä selvitellä? Kuka täällä sanoutuu irti minkäänlaisesta kommunikaatiosta? Tiedän etten ole ainut yllä olevilla kokemuksilla.
Väkivaltatapaukset ei kuuluneet aloittajan hakemaan keskusteluun.
Henkinen väkivalta kuuluu selkeästi hänen repertuaariinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset ovat, vaikkakin monessa asiassa parempia kuin vanhempansa, niin erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja. Sanoudutaan irti kokonaan vanhemmista, joilla ei ole ollut mahdollisuuttakaan samanlaisiin "tunnetaitoihin" tai ilmaisuun kuin heillä, yhdysvaltalaisvetoisen populaarimedian opissa. Nykyäänhän ihmisille opetetaan tosi-tv-ohjelmien avulla, miten pitää milloinkin reagoida ja ilmaista itseään: yllätyksiin ja tuunaukseen (muodonmuutos- ja remppaohjelmat) tai miten lapsia kasvatetaan (nanny-ohjelmat) tai miten parisuhteen ongelmista ja omista tunteista pitää loputtomiin puhua (ensitreffit ym. parisuhdeohjelmat).
Monille nuorille aikuisille nykyään myös omien lasten hankinta on jotain niin paljon elämää suurempaa, että sitä pohditaan ja jahkaillaan ja pelätään niin kauan kunnes lapsia ei enää voikaan saada. Ei uskalleta, eikä ihmissuhteissakaan oikeastaan mennä päin ongelmia, vaan halutaan ettei ongelmia ole ollenkaan! Elämän pitäisi koko ajan olla seesteistä, hipsteröintiä ja mindfulnessia.
Näinhän se on.
Niin kuin täälläkin on tullut esiin, vanhemmille annetaan ohjeita ylhäältä päin miten pitää olla ja mitä ja miten sanoa ym. Kuulostaa manipuloinnilta. Siitä puuttuu rakentava keskustelu, missä kuunnellaan toista. Vaaditaan tulla kuulluksi ja nähdyksi eikä edes selitetä mitä ne tarkoittavat. Ajatus vain, että tuo toinen pitää muuttaa tai välit katkeaa. Jos ei ymmärrä tulee ohje lue kirjoja tai mene terapiaan. Muuten katkeaa välit.60+ olevat vanhemmat eivät ole saaneet oppia näistä ihmissuhde- ym. ohjelmista ja oppaista mistä tuossa aiemmin mainittiin. Nykyajan vanhemmille ja nuorille aikuisille puhuminen ja tunteitten sanoittaminen ovat arkipäivää, mutta ei ne 60+ ikäiset ole sellaiseen oppineet. Nyt se pitäisi kuitenkin osata ja opetella. Muuten seuraa rangaistus. Jotenkin vaaditaan toisilta liikaa.
Juuri näin. Itselleni on tosi vieras ajatus, että vanhempana en silloin tällöin neuvoisi aikuisia lapsiani, tai omat elossa olevat vanhempani eivät neuvoisi minua ikinä missään. Ei se ole mitään kestämätönta ja hirveää! Neuvonhan minäkin vanhempiani, ja lapseni neuvovat minua. Ihmiset yleensä neuvovat, jos tietävät asiasta enemmän tai heillä on mielipide. Sekin on normaalia vuorovaikutusta.
Eikä toisen puolen esiin tuominen asioista ole mitään jyräämistä. Ymmärrän myötäelämisen ja tukemisen tärkeyden, mutta joskus voi olla tarve tuoda esiin se toinenkin puoli asiasta. Esimerkiksi silloin, jos vaikka aikuinen lapseni sättisi ja mustamaalaisi jatkuvasti eksäänsä.
A. Täällä on moneen kertaan kerrottu että se ei jää siihen yhteen neuvoon vaan sitä jankutetaan loputtomiin ja asioista joista ei edes ymmärretä mitään.
B. Ei sinulla ole mitään toista puolta jos sinä ylität rajan. On vain se raja jonka olet tallonut.
Eihän jankuteta.
Tavatessamme mies oli hyvin katkera isälleen. Aina puhui: "Sekään paska ei välittänyt. Aina sai ikävöidä ja odottaa käymään, turhaan. Isäni takia minulla on ongelmia. Isä teki reissutöitä, ettei tarvinnut huolehtia lapsista." Välit olivat todella huonot. Kun saimme lapsia mies alkoi tehdä katoamistemppuja alkoholin takia, ei huolehtinut lapsista. Siirtyi reissutyöhön. Nyt välit isän kanssa ovat mitä parhaimmat. Ehkä se vielä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi rajaton narsistijankkaaja on postannut jo lähes 50 sivua omaa katkeraa valitustaan vanhemmistaan.
Nimittelee muita narskuiksi vaikka itse käyttäytyy kuin sellainen.
Hanki harrastus ja elämä.🤭
Mikä ihmeen valhe tämä nyt on?
Se ois fyysisesti mahdotonta yhdelle ihmiselle, tää on ollut kiivastahtinen keskustelu.
Valehtelet kun kulissit romahtaa?Täysin mahdollista. Vaatii vain paljon joutilasta aikaa ja sairaan mielen.
Kopioi liitä, kopioi liitä. Repeat. Ei päivän aikana ole pakko edes syödä.
Ei täälä ole mitään kopioituja viestejä, mitä ihmettä sä satuilet :O
Iltalääkkeiden aika?
Täällä ei ole mitään muuta kuin sinun kopioituja viestejä.
Olet valehtelija ja manipuloit, eikö nämä ollut niitä narsismin tunnusmerkkejä.
Syö itse lääkkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset ovat, vaikkakin monessa asiassa parempia kuin vanhempansa, niin erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja. Sanoudutaan irti kokonaan vanhemmista, joilla ei ole ollut mahdollisuuttakaan samanlaisiin "tunnetaitoihin" tai ilmaisuun kuin heillä, yhdysvaltalaisvetoisen populaarimedian opissa. Nykyäänhän ihmisille opetetaan tosi-tv-ohjelmien avulla, miten pitää milloinkin reagoida ja ilmaista itseään: yllätyksiin ja tuunaukseen (muodonmuutos- ja remppaohjelmat) tai miten lapsia kasvatetaan (nanny-ohjelmat) tai miten parisuhteen ongelmista ja omista tunteista pitää loputtomiin puhua (ensitreffit ym. parisuhdeohjelmat).
Monille nuorille aikuisille nykyään myös omien lasten hankinta on jotain niin paljon elämää suurempaa, että sitä pohditaan ja jahkaillaan ja pelätään niin kauan kunnes lapsia ei enää voikaan saada. Ei uskalleta, eikä ihmissuhteissakaan oikeastaan mennä päin ongelmia, vaan halutaan ettei ongelmia ole ollenkaan! Elämän pitäisi koko ajan olla seesteistä, hipsteröintiä ja mindfulnessia.
"erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja".
-Nyt kun olen miettinyt meidän perheen elämää, ajattelen että väkivalta lapsia kohtaan oli väärin ja se tuntui tosi pahalta. Voisiko näistä keskustella, ristiriitojen uhallakin, jotta voisimme saavuttaa paremman ymmärryksen ja päästä asiassa eteenpäin?
-Mistä puhut, mitään tollaista ei tapahtunut?!
-Tiedetään että tapahtui, muutkin kommentoi jälkiä, jotka selitit "kömpelön lapsen kompuroinniksi". Tiedämme, etten kaatunut.
-Valehtelet, kuinka kehtaat loukata noin!!! Jadajada... Mutta ansaisit kaiken! Olet aina niin vaikea!!
-Niin, olen välillä vaikeakin, mutta minkä kaiken siis ansaitsin..?
Puhelu katkeaa.Kuka täällä ei kestä virheitä ja ristiriitoja, yritä niitä selvitellä? Kuka täällä sanoutuu irti minkäänlaisesta kommunikaatiosta? Tiedän etten ole ainut yllä olevilla kokemuksilla.
Väkivaltatapaukset ei kuuluneet aloittajan hakemaan keskusteluun.
Ai pitäiskö vastausten myötäillä kulisseja?
Höpön-'tun-löpön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahne sukupolvi ei lakkaa yllättämästä.
Tämän ketjun perusteella ymmärrän hyvin, miksi aikuinen lapsi ei halua olla tekemisissä äitinsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kun lukee olen niin onnellinen kun katkaisin välit. Onneksi en joudu enää kuuntelemaan näitä "tavallisia hyviä vanhempia". Eiköhän tässäkin ketjussa ole jo todistettu aika monta kertaa, mitä sieltä naamion takaa paljastuu.
T.onnellinen aikuinen nykyään
Ja näille vanhemmille vielä pahempaa kuin se että ne välit on lasten kanssa mennyt on se, että joku saa tietää. Pidetään kulissia yllä että välit kunnossa, annetaan mielellään ulkopuolisille sellainen kuva että kaikkihan on täysin kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vika voi olla vanhemmissa tai lapsessa. Ei sitä voi nyt tietää. Tai yleisimmin varmaan molemmissa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Ei tuo kyllä lapseltakaan kypsää käytöstä ole. Kyllä olisi oikein edes kertoa toiselle, mistä tätä syyttää. Ja ap:n pitää nyt vaan antaa tilaa ja aikaa, vaikka olisi kuinka hämmentynyt.
Meillä mielisairas vanhempi alkoi huutamaan: "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!", kun toinen vanhempi luetteli ilmiselviä välien katkaisun syitä. Ainoa asia mitä sai tehdä oli juoruilla siitä kuinka lapsi on mielisairas. Se sai hänet rauhoittumaan kuin taikaiskusta.
(tämä oli taas ilmiannettu)
Pakko olla provo, ei kukaan ihana vanhempi tee tällaista aloitusta tai sitten vaan joku sairas vanhempi.
Kaikkihan tietää että jos lapsi katkoo välin on tapahtunut todella traagisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset ovat, vaikkakin monessa asiassa parempia kuin vanhempansa, niin erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja. Sanoudutaan irti kokonaan vanhemmista, joilla ei ole ollut mahdollisuuttakaan samanlaisiin "tunnetaitoihin" tai ilmaisuun kuin heillä, yhdysvaltalaisvetoisen populaarimedian opissa. Nykyäänhän ihmisille opetetaan tosi-tv-ohjelmien avulla, miten pitää milloinkin reagoida ja ilmaista itseään: yllätyksiin ja tuunaukseen (muodonmuutos- ja remppaohjelmat) tai miten lapsia kasvatetaan (nanny-ohjelmat) tai miten parisuhteen ongelmista ja omista tunteista pitää loputtomiin puhua (ensitreffit ym. parisuhdeohjelmat).
Monille nuorille aikuisille nykyään myös omien lasten hankinta on jotain niin paljon elämää suurempaa, että sitä pohditaan ja jahkaillaan ja pelätään niin kauan kunnes lapsia ei enää voikaan saada. Ei uskalleta, eikä ihmissuhteissakaan oikeastaan mennä päin ongelmia, vaan halutaan ettei ongelmia ole ollenkaan! Elämän pitäisi koko ajan olla seesteistä, hipsteröintiä ja mindfulnessia.
"erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja".
-Nyt kun olen miettinyt meidän perheen elämää, ajattelen että väkivalta lapsia kohtaan oli väärin ja se tuntui tosi pahalta. Voisiko näistä keskustella, ristiriitojen uhallakin, jotta voisimme saavuttaa paremman ymmärryksen ja päästä asiassa eteenpäin?
-Mistä puhut, mitään tollaista ei tapahtunut?!
-Tiedetään että tapahtui, muutkin kommentoi jälkiä, jotka selitit "kömpelön lapsen kompuroinniksi". Tiedämme, etten kaatunut.
-Valehtelet, kuinka kehtaat loukata noin!!! Jadajada... Mutta ansaisit kaiken! Olet aina niin vaikea!!
-Niin, olen välillä vaikeakin, mutta minkä kaiken siis ansaitsin..?
Puhelu katkeaa.Kuka täällä ei kestä virheitä ja ristiriitoja, yritä niitä selvitellä? Kuka täällä sanoutuu irti minkäänlaisesta kommunikaatiosta? Tiedän etten ole ainut yllä olevilla kokemuksilla.
Väkivaltatapaukset ei kuuluneet aloittajan hakemaan keskusteluun.
Vastasinkin tuohon viestiin. Se kai on sallittua? Keskustella, eikä kaikki vaan vastaa aplle huomioimatta muiden viestejä? Ainiin, ei tietenkään ole, jos se ei tue sinun mielipidettäsi ja agendaasi. Jokin osui, kun viitsit vastata, mutta et itsekään keksinyt mitään järkevää kommenttia. Näen mistä tulet.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nykyajan nuoret aikuiset ovat, vaikkakin monessa asiassa parempia kuin vanhempansa, niin erittäin heikkoja kestämään epätäydellisyyttä, ristiriitoja, virheitä tai riitoja. Sanoudutaan irti kokonaan vanhemmista, joilla ei ole ollut mahdollisuuttakaan samanlaisiin "tunnetaitoihin" tai ilmaisuun kuin heillä, yhdysvaltalaisvetoisen populaarimedian opissa. Nykyäänhän ihmisille opetetaan tosi-tv-ohjelmien avulla, miten pitää milloinkin reagoida ja ilmaista itseään: yllätyksiin ja tuunaukseen (muodonmuutos- ja remppaohjelmat) tai miten lapsia kasvatetaan (nanny-ohjelmat) tai miten parisuhteen ongelmista ja omista tunteista pitää loputtomiin puhua (ensitreffit ym. parisuhdeohjelmat).
Monille nuorille aikuisille nykyään myös omien lasten hankinta on jotain niin paljon elämää suurempaa, että sitä pohditaan ja jahkaillaan ja pelätään niin kauan kunnes lapsia ei enää voikaan saada. Ei uskalleta, eikä ihmissuhteissakaan oikeastaan mennä päin ongelmia, vaan halutaan ettei ongelmia ole ollenkaan! Elämän pitäisi koko ajan olla seesteistä, hipsteröintiä ja mindfulnessia.
Tämä. Meillä oli ainoastaan henkistä, fyysistä, seksuaalista ja taloudellista väkivaltaa sekä myöhemmin vainoamista, mutta ei ollenkaan esim. uskontoon liittyvää väkivaltaa. Silti katkaisin välit.
En ole myöskään osallistunut liikakansoittamiseen, vaikka ihmisiä on liikaa, työpaikat korvaa tekoäly, ympäristö ei kestä enempää kuormitusta, syntymä on ainoa keino kokea kuolema ja kärsimys, ja kaikki muut lajit alkavat olla uhanalaisia paitsi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva kuulla apn näkiksiä, miten meni noin niinkun omasta mielestä tän ketjun kans.
Lapsi on SAIRAS, ymmärrätkö? MieliSAIRAS, siksi hän ei siedä minua vaikka nälvisin ja repisin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi rajaton narsistijankkaaja on postannut jo lähes 50 sivua omaa katkeraa valitustaan vanhemmistaan.
Nimittelee muita narskuiksi vaikka itse käyttäytyy kuin sellainen.
Hanki harrastus ja elämä.🤭
Mikä ihmeen valhe tämä nyt on?
Se ois fyysisesti mahdotonta yhdelle ihmiselle, tää on ollut kiivastahtinen keskustelu.
Valehtelet kun kulissit romahtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän narsisti koskaan näe itsesään mitään vikaa. Päinvastoin on aina ollut hyvä, jopa täydellinen tai korkeintaan ihan vain normaali .
Juu. Välienkatkaisija-lapsi ei näe omassa käytöksessä mitään vikaa. Kaikki muut ovat aina narskuja.
Näin kääntyy musta valkoiseks, kuvottavaa.
Tyypillistä narsismia.
olikin aihe joka upposi pullan tuoksuisiin vanhempiin omatunto kolkuttaa kun viestejä pitää poistaa. onnellinen alkis kansa joiden lapsetkin voivat hyvin.
Palstahäirikkö käy poistamassa viestit niin kauan kuin ketju on olemassa. Sama toistuu aina jos on joku tämän aiheen suuntainen ketju. Pahasti näemmä kolahtaa.
Se poistaa lasta puoltavat viestit ja spämmää lasta nälviviä viestejä tilalle, joita yläpeukuttaa kymmeniä kertoja muutamassa sekunnissa. Narsismiin kuuluu kuvatunlainen jyrääminen, vain oma mielipide on oikea ja uhria on mustamaalattava sinnikkäästi.
Olen jo oppinut tavan ja siksi otan aina talteen uudelleen postausta varten kun näen sellaisen viestin jonka hän tulee poistamaan. Vertaistuki on tärkeää, ja sen hän pyrkii systemaattisesti tuhoamaan.
Tunnetaan nimillä Narsku ja Rajaton. Mikä olisi hyvä virallinen nimi sille?