Kerro Väinö Linnan romaanin "Tuntematon sotilas" LUKEMISEN perusteella läheisin henkilöhahmosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hevosmies, joka tulitukseen joutuessa päästää hevosen irti valjaista ja siinä yhteydessä saa itse surmansa. "Viattomia luontokappaleita kiusaavat, mene, juokse pois!"

Tai sitten se muistaakseni romanitaustainen, joka kävi kauppaa ja naisissa tiöaisuuden tullen.

Jos joku muistaa nimiä niin saa laittaa. Hevoskohtaus, eli paras, oli jätetty pois uusimmasta elokuvasta.

Tarkoittanet hevosmiehellä Korpelaa ja kauppamiehellä Rahikaista, joskin kirjassa ei mainita mitään romanitaustaa. Kohtaus jossa Korpela kaatuu päästäessään hevosta valjaista ilmahyökkäyksen aikana on kyllä mukana kaikissa kolmessa elokuvaversiossa.

Korpela se olikin. Kyyninen ihmisvihaaja ja auktoriteettejä inhoava. Pitää enemmän eläimistä kuin ihmisistä. "Ei tartte tulla neuvomaan ikäni oon hevosta ajanut".

En tykkää Koukista yhtään ja oli täysin epäsopiva esittämään Korpelaa niin meni se kohtaus ja koko rooli ohi uusimmassa elokuvaversiossa. Ei ole Korpela mikään pullapoika.

Rahikainen, oikea kauppamies, haistaa kaupanteon mahdollisuuden olosuhteista riippumatta ja sotiminen ei kiinnostele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammio tekee työnsä armeijan kantaupseerina niin kuin pitääkin. Johtaa joukkojaan edestä, eikä takaa, kuten vastapuolen upseerit ja politrukit.

Mäkään en ole koskaan ymmrtänyt Lammion dissausta. Hän on kiistämättä rohkea, johtaa joukkojaan edestä niinkuin pitääkin ja myös tehokas upseeri. Toki on ylimielisen oloinen, eikä alaiset erityisesti hänestä tykkää, mutta upseerin velvollisuus on suorittaa annetut tehtävät tehokkaasti eikä mielistellä alaisiaan. Lammion ja Koskelan johtamistyylit ja persoonat ovat erilaisia, mutta kummatkin suoriutuvat tehtävästään menestyksekkäästi.

Niin, molemmat kaatuvat...

Lammio ei kaatunut.

Ei se niin tarkkaa ole vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla Lehto, joka tuntuu läheisimmältä.

Lehto, hieno psykopaatti. Päähän potkittu syrjäytynyt stadilainen yh-äidin äpäräpoika.

Syrjäytyneisyys, näköalattomuus ja oireilu. Sellaista mantraa vihervassarit käyttäisivät hänestä, mutta o-ou, äijä olikin suomalainen.

Lehto oli kotoisin Tampereelta, eikä stadista.

Mammapalstalla tuo ei ole iso virhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla Lehto, joka tuntuu läheisimmältä.

Lehto, hieno psykopaatti. Päähän potkittu syrjäytynyt stadilainen yh-äidin äpäräpoika.

Syrjäytyneisyys, näköalattomuus ja oireilu. Sellaista mantraa vihervassarit käyttäisivät hänestä, mutta o-ou, äijä olikin suomalainen.

Eihän ollut. Lehto oli kotoisin Tampereelta ja jos oikein muistan, niin olikohan hän punaorpo, tai jostain minulla ainakin on se käsitys, että hänen isänsä oli punaisten puolella sisällissodassa, voi olla, että muistan väärin. Joka tapauksessa hän oli orpo eli molemmat tai jompi kumpi vanhemmista oli kuollut. Hän muistelee kirjassa nöyryyttävänä lapsuuden kokemuksena kun hän joutui hakemaan ilmaista soppaa jostakin köyhäinavusta tms. Hänellä oli ollut kova lapsuus. Olen myös lukenut, että Väinö Linna oli kertonut Åke Lindmanille (joka esitti Lehtoa elokuvassa) , että Lehdon isä oli ollut väkivaltainen juoppo. Åke Lindman ei ollut ilahtunut siitä, että hän joutui esittämään jälleen kerran "pahista", joten Linna oli kertonut hänelle hahmon taustoja, jotta Åke ymmärtäisi hahmoa paremmin eikä pitäisi Lehtoa niin yksioikoisesti pahana.

Luin Tuntemattoman sotilaan (Sotaromaani-version) ensimmäistä kertaa varhaisparikymppisenä ja Lehto oli heti suosikkihahmoni. Olin joskus nähnyt pätkiä leffasta, mutta en ollut koskaan katsonut sitä kokonaan, joten en tiennyt etukäteen, että Lehto kuolee. Olin niin masentunut kun Lehto kuoli, että meni monta päivää ennen kuin saatoin jatkaa kirjan lukemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Koskela ja Hietanen. Hyviä, luotettavia ihmisiä.

Sama. Lempihahmojani Tuntemattomassa sotilaassa. Vahvoja, rohkeita, hyviä johtajia.

Hietanen ei vaan ollut johtaja. Alikessu

Johtajuuteen ei aina tarvita titteleitä eikä korkeaa asemaa.

"Taas Suomen karhu elämöi, se nosti kämmentäns ja löi" muistaakseni Hietanen  lausahti jossakin kohdassa, jossa piti saada porukka liikkeelle.

Oma suosikkini on Määttä, noiden Vanhalan, Hietasen ja Koskelan lisäksi.

Kuinka moni tietää, että Koskela on se sama, joka tulee Täällä pohjan tähden alla-romaanissa toisessa arkussa? 

Äänikirjan lukemisen perusteella sanon Rokka.

Se lotta, joka lähti sotaan löytääkseen miehen, kun rintamallahan kaikki kunnon miehet olivat. Mutta sinne katosivat hänenkin unelmansa niin kuin monen muun. Se adjutanttikin oli kaatunut kauan sitten, ennen kuin rytyttiin sillä mutaisella tiellä pakoon.

Lotta Kotilainen oli hyvä hahmo. Antoi peppua useallekin upseerille.

Sellaisia naisia kaivataan nykyäänkin.

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti samaistu Kariluotoon, mutta ihailen hänen ideaalia isänmaallisuuttaan. Kirjassa se kyllä esiintyy aika naiivinakin välillä, mutta silti. Suomi tarvitsi/-ee tällaisia miehiä.

Kariluotohan kyynistyi täysin ja käytännössä tappoi itsensä.

Lammio oli hyvä johtaja, joka ei miehiä mielistellyt. Hän oli myös rohkea eikä pelännyt esim Lehtoa, toisin kuin Koskela, joka ei edes puuttunut antautuneen sotavangin ampumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että harva on lukenut varsinaista kirjaa. Kommentit perustuvat koko keskustelussa elokuvaan.

Sitä ristiriitaa, että Koskela oli punikkiupseerin poika ja silti taisteli Neuvostoliittoa vastaan, vaikka molemmat setänsä oli tapettu punikkeina soramontulla,

ei oteta elokuvissa huomioon, mutta kirjassa tuota dilemmaa käsitellään kuitenkin.

Eihän näillä riitä keskittymiskyky kirjan lukemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Koskela ja Hietanen. Hyviä, luotettavia ihmisiä.

Sama. Lempihahmojani Tuntemattomassa sotilaassa. Vahvoja, rohkeita, hyviä johtajia.

Hietanen ei vaan ollut johtaja. Alikessu

Johtajuuteen ei aina tarvita titteleitä eikä korkeaa asemaa.

"Taas Suomen karhu elämöi, se nosti kämmentäns ja löi" muistaakseni Hietanen  lausahti jossakin kohdassa, jossa piti saada porukka liikkeelle.

Oma suosikkini on Määttä, noiden Vanhalan, Hietasen ja Koskelan lisäksi.

Kuinka moni tietää, että Koskela on se sama, joka tulee Täällä pohjan tähden alla-romaanissa toisessa arkussa? 

Koskela ei tule kotiin arkussa eikä missään muussakaan esineessä, sillä hänen ruumiinsa jää viholliselle. Aluksi hänet ilmoitetaankin kadonneeksi (eikä kaatuneeksi), jolloin kotiväen mieleen nousee joskus järjetön toive "jos sittenkin...", mutta turhaan.

Vierailija kirjoitti:

tykkään siitä konekiväärimies tyypistä, joka on samalla sellanen vasta-ajattelija vasemmistolainen"on sitä rautaa tollakin puolella"tyylisiä kommentteja. en muista nimeä. hauska sattuma on ,että mun sukulaiset tunsi sekä kirjailijan että rokan esikuvana olleen miehen, oikeassa elämässä. työnsä kautta.sukulaiseni olivat veteraaneja.ei ollut illuusioita sodasta tai suomen päättäjistä.

Eikös se ollut Lahtinen. Minä samaistun häneen, purnaan asioista, mutta silti hoidan tehtäväni.

Vierailija kirjoitti:

Lotta Kotilainen oli hyvä hahmo. Antoi peppua useallekin upseerille.

Sellaisia naisia kaivataan nykyäänkin.

Tässä ketjussa oli kyse Linnan kirjasta, oletko lukenut? Missä kohdassa tuollaisesta kerrotaan?

Tuntemattoman naisista se maalaistyttö, joka oli myymässä Rahikaiselle rinkeleitä ennen sotaan lähtöä oli yksi sellainen, johon olisin voinut samaistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Koskela ja Hietanen. Hyviä, luotettavia ihmisiä.

Sama. Lempihahmojani Tuntemattomassa sotilaassa. Vahvoja, rohkeita, hyviä johtajia.

Hietanen ei vaan ollut johtaja. Alikessu

Johtajuuteen ei aina tarvita titteleitä eikä korkeaa asemaa.

"Taas Suomen karhu elämöi, se nosti kämmentäns ja löi" muistaakseni Hietanen  lausahti jossakin kohdassa, jossa piti saada porukka liikkeelle.

Oma suosikkini on Määttä, noiden Vanhalan, Hietasen ja Koskelan lisäksi.

Kuinka moni tietää, että Koskela on se sama, joka tulee Täällä pohjan tähden alla-romaanissa toisessa arkussa? 

Koskela ei tule kotiin arkussa eikä missään muussakaan esineessä, sillä hänen ruumiinsa jää viholliselle. Aluksi hänet ilmoitetaankin kadonneeksi (eikä kaatuneeksi), jolloin kotiväen mieleen nousee joskus järjetön toive "jos sittenkin...", mutta turhaan.

Kuka oli se Koskelan poika, jota Akseli ja Elina menivät noutamaan, ja kuka oli "se toinenkin"? Täällä pohjan tähden alla on jäänyt vieraammaksi, mutta samasta Vilhosta oli kyse kummassakin kirjassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti samaistu Kariluotoon, mutta ihailen hänen ideaalia isänmaallisuuttaan. Kirjassa se kyllä esiintyy aika naiivinakin välillä, mutta silti. Suomi tarvitsi/-ee tällaisia miehiä.

Kariluotohan kyynistyi täysin ja käytännössä tappoi itsensä.

Kuin myös Koskela. Toinen oli idealistinen sivistynyt kaupunkilainen, toinen maaseudun pienviljelijä, jolla ei elämässä oikein ollut mitään muuta näkymää kuin jatkaa isän tilan viljelyä tai jäädä armeijan leipiin.

Mutta molemmat kantoivat vastuunsa ja molemmat käytännössä surmasivat itsensä. Se kertoo myös jotain tuon sukupolven kunniakäsityksistä.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Koskela ja Hietanen. Hyviä, luotettavia ihmisiä.

Sama. Lempihahmojani Tuntemattomassa sotilaassa. Vahvoja, rohkeita, hyviä johtajia.

Hietanen ei vaan ollut johtaja. Alikessu

Johtajuuteen ei aina tarvita titteleitä eikä korkeaa asemaa.

"Taas Suomen karhu elämöi, se nosti kämmentäns ja löi" muistaakseni Hietanen  lausahti jossakin kohdassa, jossa piti saada porukka liikkeelle.

Oma suosikkini on Määttä, noiden Vanhalan, Hietasen ja Koskelan lisäksi.

Kuinka moni tietää, että Koskela on se sama, joka tulee Täällä pohjan tähden alla-romaanissa toisessa arkussa? 

Koskela ei tule kotiin arkussa eikä missään muussakaan esineessä, sillä hänen ruumiinsa jää viholliselle. Aluksi hänet ilmoitetaankin kadonneeksi (eikä kaatuneeksi), jolloin kotiväen mieleen nousee joskus järjetön toive "jos sittenkin...", mutta turhaan.

Kuka oli se Koskelan poika, jota Akseli ja Elina menivät noutamaan, ja kuka oli "se toinenkin"? Täällä pohjan tähden alla on jäänyt vieraammaksi, mutta samasta Vilhosta oli kyse kummassakin kirjassa.

Eero ja Voitto olivat ne kaksi Koskelan poikaa, jotka tuotiin yhtä aikaa. Sota oli talvisota, Tuntematon taas kertoo jatkosodasta.

-eri.

Lammio ja Rokka molemmat suosikkeja, vaikka moneessa suhteessa toistensa vastakohtia olivatkin. Yhteistä molemmilla oli rohkeus.

Lammio on väärin ymmärretty hahmo, sillä oikeasti sodassa vaaditaan pikkutarkkaakin kuria vaativia upseereita, eikä mitään hälläväliä -lökäpöksyjä, jotka heittäytyvät miehistön kaveriksi.

Vanhala, koska hänellä oli hyvä huumorintaju ja naureskeli fanaatikoille, kuten Lahtiselle ja selän takana Lehdollekin.

Vierailija kirjoitti:

Lammio oli hyvä johtaja, joka ei miehiä mielistellyt. Hän oli myös rohkea eikä pelännyt esim Lehtoa, toisin kuin Koskela, joka ei edes puuttunut antautuneen sotavangin ampumiseen.

Totta. Koskela oli lähinnä vaivaantunut kun Lehto varastelu ja ampui antautuneen sotavangin. Ei uskaltanut ottaa komentoa ja laittaa Lehtoa järjestykseen. Sen sijaan Lammiolla oli pokkaa sanoa Lehdolle, että jos tuo sikailu ei lopu hän menettää sotilasarvonsa ja joutuu kuokkimaan suota.