Kerro Väinö Linnan romaanin "Tuntematon sotilas" LUKEMISEN perusteella läheisin henkilöhahmosi.

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea kirjaa. Rokka on hyvä tyyppi ja Lammio vittumainen jätkä.

Läheisin henkilöhahmo ilman muuta Koskela, vittumaisin on psykopaatti Lehto. Lehtoon verrattuna Lammiokin on ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Se hevosmies, joka tulitukseen joutuessa päästää hevosen irti valjaista ja siinä yhteydessä saa itse surmansa. "Viattomia luontokappaleita kiusaavat, mene, juokse pois!"

Tai sitten se muistaakseni romanitaustainen, joka kävi kauppaa ja naisissa tiöaisuuden tullen.

Jos joku muistaa nimiä niin saa laittaa. Hevoskohtaus, eli paras, oli jätetty pois uusimmasta elokuvasta.

Tarkoittanet hevosmiehellä Korpelaa ja kauppamiehellä Rahikaista, joskin kirjassa ei mainita mitään romanitaustaa. Kohtaus jossa Korpela kaatuu päästäessään hevosta valjaista ilmahyökkäyksen aikana on kyllä mukana kaikissa kolmessa elokuvaversiossa.

Vierailija kirjoitti:

Majuri Sarastie oli mielestäni sympaattinen hahmo. Taisi olla korkein sotilasarvoltaan, mitä tuntemattomassa henkilöhahmona esiintyi.

Everstiluutnantti Karjula

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Koskela ja Hietanen. Hyviä, luotettavia ihmisiä.

Sama. Lempihahmojani Tuntemattomassa sotilaassa. Vahvoja, rohkeita, hyviä johtajia.

Hietanen ei vaan ollut johtaja. Alikessu

Johtajuuteen ei aina tarvita titteleitä eikä korkeaa asemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskela, joka EI ollut hyvä johtaja vaan ihan paska. Mutta hyvin samanlainen kuin minä. Ja hyvin todellinen hahmo.

Minusta Koskela oli hyvä "lattiatason" johtaja joka osasi motivoida väkeään, mutta ylemmäksi johtajaksi hänestä ei olisi ollut, koska hänellä ei ollut laajempien kokonaisuuksien tajua.

Lattiatasolla ei tarvitse välittää jos joku ampuu sotavankeja? Koskela taisi ymmärtää kokonaisuuksia, olihan ollut sodassa, mutta ei osannyt yhtään johtaa ja pitää kuria, kaikki lakaistiin maton alle.

Koskelalla kaverijohtaminen mikä tosipaikassa ei hyväksi ja pakko oli tehdä sitten turmiollinen yöhyökkäys hätäillen näön vuoksi?

Rahikainen jolle sota oli peliä ja kaupankäyntiä aivan kylmästi.

tykkään siitä konekiväärimies tyypistä, joka on samalla sellanen vasta-ajattelija vasemmistolainen"on sitä rautaa tollakin puolella"tyylisiä kommentteja. en muista nimeä. hauska sattuma on ,että mun sukulaiset tunsi sekä kirjailijan että rokan esikuvana olleen miehen, oikeassa elämässä. työnsä kautta.sukulaiseni olivat veteraaneja.ei ollut illuusioita sodasta tai suomen päättäjistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Majuri Sarastie oli mielestäni sympaattinen hahmo. Taisi olla korkein sotilasarvoltaan, mitä tuntemattomassa henkilöhahmona esiintyi.

Everstiluutnantti Karjula

Kirjassa on mukana myös everstin (everstiluutnanttia korkeampi arvo) arvoinen rykmentinkomentaja, jonka nimeä ei mainita mutta jolla on muutamia repliikkejäkin. Raskaan suokoukkauksen aikana hän puhuu mm. Hietasen ja Salon kanssa.

Kirjassa on myös kohtaus, jonka mukaan ohiajava kenraalin auto saa aikaan suurta kiukkua ja kenraali on everstiäkin ylempänä.

En varsinaisesti samaistu Kariluotoon, mutta ihailen hänen ideaalia isänmaallisuuttaan. Kirjassa se kyllä esiintyy aika naiivinakin välillä, mutta silti. Suomi tarvitsi/-ee tällaisia miehiä.

Oikeastaan Vanhala. Tajusin jo varhain että hän meni asenteellaan läpi sodasta ja varmaan myöhemmistä traumoistakin. Kun et muuta voi niin naura, löydä huumoria kaikesta. Sotilashuumori sinänsä on ollut ihan oma lajinsa.

Veeruska

Konekiväärimies Lahtinen ehdottomasti.

Kyllä läheisin minullekin on Kariluoto. En muista sanoiko sen jopa Linna itse vai joku myöhemmistä analysoijista, että Kariluoto on moderni ihminen, ja sellaisena ehdottomasti samaistuttavin nykypäivän lukijalle.

Vaikka hänen AKS-romantiikkansa on kaukana nykypäivän lukijan arvoista ja aatteista, hän kuitenkin tiedostaa arvonsa ja myös oman kehityksensä. Hän pohtii uraansa ja rakkauttaan, asioita, jotka sotamiehet ottivat melko lailla annettuina.

Hieno mieskavalkadi kaiken kaikkiaan. Aika velikultia, ne kuspiätkin. Raaka paikkahan se sotanäyttämö oli parikymppisille nuorukaisille.

Koskelaa pidetään aina "kaverijohtamisen" esikuvana, mutta Kariluotokin itse asiassa oli lähellä sitä kyllä. Sivistynyt ja ihanteellinen, lähimpänä itseänikin jotenkin. Harmi, että kuoli.

Vierailija kirjoitti:

tykkään siitä konekiväärimies tyypistä, joka on samalla sellanen vasta-ajattelija vasemmistolainen"on sitä rautaa tollakin puolella"tyylisiä kommentteja. en muista nimeä. hauska sattuma on ,että mun sukulaiset tunsi sekä kirjailijan että rokan esikuvana olleen miehen, oikeassa elämässä. työnsä kautta.sukulaiseni olivat veteraaneja.ei ollut illuusioita sodasta tai suomen päättäjistä.

Lahtinen oli nimensä.

Koen samankaltaisuutta Viirilän ja Korpelan kanssa. Vähän Lahtisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hieno mieskavalkadi kaiken kaikkiaan. Aika velikultia, ne kuspiätkin. Raaka paikkahan se sotanäyttämö oli parikymppisille nuorukaisille.

Juuri näin. Todella todentuntuisia ihmisiä kaikki,

Kielellinen rikkaus voi hämmästyttää nykyajan lukijaa. Miehethän ovat taviksia pääosin. Parhaan selityksen tähän olen lukenut jostain Keskisarjan kirjasta, jossa hän kertoi kielenkäytön olleen aikoinaan nykyistä rikkaampaa ja samalla selkeämpää, koska maailma ei ollut niin visuaalinen silloin kuin nyt ja saadakseen itseään ja tarkoitusperiään muille esille, oli yksinkertaisesti pakko osata artikuloida asiansa hyvin. Se oli käytännön pakko.