Kerro Väinö Linnan romaanin "Tuntematon sotilas" LUKEMISEN perusteella läheisin henkilöhahmosi.

Huomaa, että harva on lukenut varsinaista kirjaa. Kommentit perustuvat koko keskustelussa elokuvaan.

Sitä ristiriitaa, että Koskela oli punikkiupseerin poika ja silti taisteli Neuvostoliittoa vastaan, vaikka molemmat setänsä oli tapettu punikkeina soramontulla,

ei oteta elokuvissa huomioon, mutta kirjassa tuota dilemmaa käsitellään kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Koskela ja Hietanen. Hyviä, luotettavia ihmisiä.

Sama. Lempihahmojani Tuntemattomassa sotilaassa. Vahvoja, rohkeita, hyviä johtajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan Koskela ja Hietanen. Hyviä, luotettavia ihmisiä.

Sama. Lempihahmojani Tuntemattomassa sotilaassa. Vahvoja, rohkeita, hyviä johtajia.

Hietanen ei vaan ollut johtaja. Alikessu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammio tekee työnsä armeijan kantaupseerina niin kuin pitääkin. Johtaa joukkojaan edestä, eikä takaa, kuten vastapuolen upseerit ja politrukit.

Mäkään en ole koskaan ymmrtänyt Lammion dissausta. Hän on kiistämättä rohkea, johtaa joukkojaan edestä niinkuin pitääkin ja myös tehokas upseeri. Toki on ylimielisen oloinen, eikä alaiset erityisesti hänestä tykkää, mutta upseerin velvollisuus on suorittaa annetut tehtävät tehokkaasti eikä mielistellä alaisiaan. Lammion ja Koskelan johtamistyylit ja persoonat ovat erilaisia, mutta kummatkin suoriutuvat tehtävästään menestyksekkäästi.

Niin, molemmat kaatuvat...

Sotilaan velvollisuus ei ole pysyä hengissä, vaan suorittaa hänelle annettu tehtävä.

Kyllä se taitaa olla Lehto, joka tuntuu läheisimmältä.

Johtaja se on ryhmänjohtajakin. Sitäpaitsi Hietanen oli kersantti, paitsi sodan ja kirjan alkuvaiheissa.

24: Ei sovi kuitenkaan esim. amerikkalaiseen Happy End -kulttuuripirtaan tuo tuollainen...

Hietanen ylennettiin Petroskoissa kersantiksi ja hän toimi joukkueen johtajanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammio tekee työnsä armeijan kantaupseerina niin kuin pitääkin. Johtaa joukkojaan edestä, eikä takaa, kuten vastapuolen upseerit ja politrukit.

Mäkään en ole koskaan ymmrtänyt Lammion dissausta. Hän on kiistämättä rohkea, johtaa joukkojaan edestä niinkuin pitääkin ja myös tehokas upseeri. Toki on ylimielisen oloinen, eikä alaiset erityisesti hänestä tykkää, mutta upseerin velvollisuus on suorittaa annetut tehtävät tehokkaasti eikä mielistellä alaisiaan. Lammion ja Koskelan johtamistyylit ja persoonat ovat erilaisia, mutta kummatkin suoriutuvat tehtävästään menestyksekkäästi.

Niin, molemmat kaatuvat...

Lammio ei kaatunut.

Juu, Lammio ylenee kirjan loppupuolella ja häviää sen myötä. Hänen kohtalonsa jää avoimeksi.

Lehto! Siinä on miestä. "Saatanan kierosilmä. Tähtää alemmas!"

Koskela, joka EI ollut hyvä johtaja vaan ihan paska. Mutta hyvin samanlainen kuin minä. Ja hyvin todellinen hahmo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammio tekee työnsä armeijan kantaupseerina niin kuin pitääkin. Johtaa joukkojaan edestä, eikä takaa, kuten vastapuolen upseerit ja politrukit.

Mäkään en ole koskaan ymmrtänyt Lammion dissausta. Hän on kiistämättä rohkea, johtaa joukkojaan edestä niinkuin pitääkin ja myös tehokas upseeri. Toki on ylimielisen oloinen, eikä alaiset erityisesti hänestä tykkää, mutta upseerin velvollisuus on suorittaa annetut tehtävät tehokkaasti eikä mielistellä alaisiaan. Lammion ja Koskelan johtamistyylit ja persoonat ovat erilaisia, mutta kummatkin suoriutuvat tehtävästään menestyksekkäästi.

Niin, molemmat kaatuvat...

Lammio ei kaatunut.

Ja Koskela kaatuu tehtävää suorittaessaan eli tuhotessaan vihollisen tankin onnistuneesti.

Riitaoja, pelokas mies, mutta yrittää parhaansa. Pelkää tosissaan, eikä kiellä sitä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla Lehto, joka tuntuu läheisimmältä.

Lehto, hieno psykopaatti. Päähän potkittu syrjäytynyt stadilainen yh-äidin äpäräpoika.

Syrjäytyneisyys, näköalattomuus ja oireilu. Sellaista mantraa vihervassarit käyttäisivät hänestä, mutta o-ou, äijä olikin suomalainen.

Lehto ei ollut stadilainen.

Se hevosmies, joka tulitukseen joutuessa päästää hevosen irti valjaista ja siinä yhteydessä saa itse surmansa. "Viattomia luontokappaleita kiusaavat, mene, juokse pois!"

Tai sitten se muistaakseni romanitaustainen, joka kävi kauppaa ja naisissa tiöaisuuden tullen.

Jos joku muistaa nimiä niin saa laittaa. Hevoskohtaus, eli paras, oli jätetty pois uusimmasta elokuvasta.

Majuri Sarastie oli mielestäni sympaattinen hahmo. Taisi olla korkein sotilasarvoltaan, mitä tuntemattomassa henkilöhahmona esiintyi.

Samaistuin eniten vänrikki Jalovaaraan. Hänet oli siirretty hyökkäysvaiheen jälkeen reserviin tärkeän siviilitoimensa takia, mutta määrättiin uudelleen palvelukseen kesällä 1944 suurten upseeritappioiden vuoksi.

Tullessaan rintamalle hänellä on virheellinen käsitys kokonaistilanteesta, eikä hän usko, että sota tullaan häviämään. Hänen asennoitumisensa miehistöön ja aliupseereihin (mm. Rokka) on aluksi väärä, mutta ensimmäisten taistelukokemusten jälkeen hän myöntää erehtyneensä ja korjaa asennettaan. Arvostan tuollaista.

Hänestä tulee yksi komppanian parhaista upseereista, joka johtaa edestäpäin mutta realistisesti.

Teoksen viimeisellä sivulla (sodan päätyttyä) hän on yksin kaukana metsässä ja suree tappiota ja viimeisissä taisteluissa kaatuneita sotilaitaan. Loppukohtaukseen on uskoakseni monen suomalaisen miehen helppo samaistua: kun on varmaa että kukaan ei näe, väkivaltainen itku vapisuttaa miehen kehoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla Lehto, joka tuntuu läheisimmältä.

Lehto, hieno psykopaatti. Päähän potkittu syrjäytynyt stadilainen yh-äidin äpäräpoika.

Syrjäytyneisyys, näköalattomuus ja oireilu. Sellaista mantraa vihervassarit käyttäisivät hänestä, mutta o-ou, äijä olikin suomalainen.

Lehto oli kotoisin Tampereelta, eikä stadista.

Vierailija kirjoitti:

Koskela, joka EI ollut hyvä johtaja vaan ihan paska. Mutta hyvin samanlainen kuin minä. Ja hyvin todellinen hahmo.

Minusta Koskela oli hyvä "lattiatason" johtaja joka osasi motivoida väkeään, mutta ylemmäksi johtajaksi hänestä ei olisi ollut, koska hänellä ei ollut laajempien kokonaisuuksien tajua.