Bonusvanhemman vastuu bonuslasten lomailusta
Millaisia kokemuksia teillä on uusperheissä lomailusta lasten kanssa? Teettekö koko perheenä kesälomareissut vai ainoastaan omien lasten kanssa ?
Eräs nainen kertoi, että hänellä on miehensä kanssa 7-vuotiaat kaksoset ja hän työskentelee pienipalkkaisessa työssä. Hänen miehensä on pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä ja hänellä on ex-puolison kanssa 12- ja 14-vuotiaat lapset ja nämä lapset asuvat pääosin äitinsä luona. Kun nainen oli kertonut ystävilleen, että he ovat tekemässä kesälomareissun Tampereelle/Särkänniemeen, niin nämä miehen omat lapset eivät ole tulossa mukaan, koska lasten äiti oli kieltäytynyt maksamasta puolia lastensa kuluista, eikä lasten isällä ole varaa maksaa koko lystiä. Tähän ne ystävät olivat syyllistäneet tätä naista, että miksei hän sitten voisi maksaa bonuslastensa rannekkeita ja muita kuluja, mitä siitä reissusta tulee (syöminen, majoitus), johon nainen oli vastannut, että ei hänellä ole varaa maksaa toisten ihmisten lasten juttuja, että hänen pitää itsekin pienestä palkasta säästää, jotta saa edes omille lapsilleen tarjottua elämyksiä.
Minulla on myös miesserkku, jolla on vaimonsa kanssa 6-vuotias lapsi ja lisäksi vaimolla on kaksi teini-ikäistä lasta vuoroviikoin kotona. Serkkuni sopii kaikki lomansa aina siten, että nämä vaimon lapset ovat koulussa, kun se on hyvä tekosyy tehdä reissuja vain oman lapsensa kanssa. Esimerkiksi pääsiäisen aikaan hänellä oli 1,5 viikkoa lomaa töistä, ja hän lähti heti pääsiäispyhien jälkeen lapsensa kanssa matkalle kylpylään pariksi yöksi. Hänkin olisi voinut mennä sinne kylpylään koko perheen kanssa pääsiäisen pyhinä, mutta hän halusi sinne vain oman lapsensa kanssa, ei halunnut vaimon lapsia mukaan.
Kommentit (247)
Bonus- äitinä kyllä osallistuin bonuslasten rmatkakuluihin. Bonuslasten äidillä ei ollut varaa maksaa lapsia ja olisivat jääneet vaille matkaa. Olisihan se törkeää, että isä lähtisi vain yhden lapsen kanssa matkalle. Tottakai tämä on tilannesidonnaista. Jos lapset reissaisivat vaikka bioäitinsä kanssa ja isä osallistuisi niihin kustannuksiin. Nyt bonuslasten äidillä ei ollut varaa osallistua, joten me suunnittelimme matkan siten, että budjetti riitti kaikille. Yksin voisin lapsemme kanssa lähteä. Mutta olisihan se nyt epäreilua, jos isä lähtee yhden lapsen kanssa ja muut eivät pääse mukaan.
Minusta se yhteinen lapsi sekoittaa tilannetta kamalasti. Meillä molemmilla on vain omia lapsia. Lapset ei ihmettele, että vain toiset pääsee reissuun ja toiset ei, vaan odottavat vuoroaan. Mutta jos puolisisarus pääsisi, eivätkä he, niin ihmetystä voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Jos rahaa ei ole niin ei ole
Tässäkin asiassa raha on hyvä konsultti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan leikkiä uusperhettä, niin sitten pitää hyväksyä se koko perhe. Perheessä ei voi jättää osaa perheenjäsenistä pois rahaa säästääkseen, vaan menot suunnitellaan niin, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan.
Jos tämä tuntuu mahdottomalta ajatukselta, pitää silloin ymmärtää, ettei ole soveltuva uusperheen perustamiseen eikä pidä ängetä asumaan sellaiseen asuntoon, jossa puolison edellisen suhteen lapset säännöllisesti käyvät.
Omassa kodissa asuen voi silti seurustella haluamansa kumppanin kanssa lapsettomina viikkoina (tai mikä järjestely sitten onkin), ilman velvoitetta osallistua lasten elämään.
Aina on myös pidettävä kirkkaana mielessä, että lasten tilanne voi muuttua yhdessä yössä ja koska tahansa etäisästä voikin tulla vaikka 100% yksinhuoltaja, jolloin lapset ovat koko ajan teillä ja kaikki maksut tulevat pelkästään isän ja uuden puolison maksettavaksi.
Kirjoitukseni oli kärkkäästi kirjoitettu, mutta valitettavasti pohjaa vahvasti työelämässä näkemiini tapauksiin. Ihmiset perustavat uusperheitä todella harkitsemattomasti ja lähes täysin suunnittelematta. Tämä valitettavasti näkyy voimakkaasti lasten hyvinvoinnissa ja mielenterveydessä. Kannustan kaikkia vanhempia ja bonusvanhempia käyttämään vakaata harkintaa ja etenemään rauhassa uusien rakkauksien ja uusperheiden perustamisten kanssa.
Kyllä sitä kohtuuttomuuksiakin voi uusperheessä tapahtua. Meillä on miehellä 2 omaa, mulla 2 omaa ja 2 yhteistä. Miehen lapset vanhimpia lapsista.
Miehen lapset olivat teininä sitä mieltä, että heidän pitää voida tuoda kavereita 1-4 hlö yökylään joka vklppu. Olivat lisäksi sitä mieltä, että vieraiden ei olisi tarvinnut tuoda lakanoitaan ja pyyhkeitään kotoaan, vaan minun olisi pitänyt pyykätä. No kun perheen omiakin lapsia on 6 ja siihen kaverit max 5 päälle, niin kuka sellaista jaksaa. Mies sanoutui irti koko hommasta. Lapset tykkäsivät huonoa kun rajoitin heidän elämäänsä. Mutta enhän minä omillekin lapsilleni lupaa tällaiseen antanut. Max 2 kaveria yökylään ja sekin harvoin, muutaman kerran vuodessa.
Miksi teillä on kuusi lasta, kun voimia ei ole kuuteen lapseen? Nuo kaksi vikaa olisi voinut jättää tekemättä.
Voimia on kuuteen lapseen, mutta ei enää sen lisäksi kuuteen kaveriin jatkuvasti yöttelemään. On eri asia olla yksi lapsi ja sen 2 kaveria.
Mitä luulet että yötetäänkö lestadiolaisperheissä omien 10 lasten lisäksi niiden 20 kaveria jatkuvasti? 10+30 = 40 lasta viikonloppuisin yötä? No eipä juu.
Meidän 2 vanhinta on jo useamman vuoden asuneet omissa kodeissaan. Kohta pari seuraavaa muuttaa. Sitten ollaan nelistään.
Ei meillä lapset määrää mitä tehdään, ei kotimme ole yleinen hotelli. Kavereita voi kyllä silloin tällöin tulla.
T. 44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan leikkiä uusperhettä, niin sitten pitää hyväksyä se koko perhe. Perheessä ei voi jättää osaa perheenjäsenistä pois rahaa säästääkseen, vaan menot suunnitellaan niin, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan.
Jos tämä tuntuu mahdottomalta ajatukselta, pitää silloin ymmärtää, ettei ole soveltuva uusperheen perustamiseen eikä pidä ängetä asumaan sellaiseen asuntoon, jossa puolison edellisen suhteen lapset säännöllisesti käyvät.
Omassa kodissa asuen voi silti seurustella haluamansa kumppanin kanssa lapsettomina viikkoina (tai mikä järjestely sitten onkin), ilman velvoitetta osallistua lasten elämään.
Aina on myös pidettävä kirkkaana mielessä, että lasten tilanne voi muuttua yhdessä yössä ja koska tahansa etäisästä voikin tulla vaikka 100% yksinhuoltaja, jolloin lapset ovat koko ajan teillä ja kaikki maksut tulevat pelkästään isän ja uuden puolison maksettavaksi.
Kirjoitukseni oli kärkkäästi kirjoitettu, mutta valitettavasti pohjaa vahvasti työelämässä näkemiini tapauksiin. Ihmiset perustavat uusperheitä todella harkitsemattomasti ja lähes täysin suunnittelematta. Tämä valitettavasti näkyy voimakkaasti lasten hyvinvoinnissa ja mielenterveydessä. Kannustan kaikkia vanhempia ja bonusvanhempia käyttämään vakaata harkintaa ja etenemään rauhassa uusien rakkauksien ja uusperheiden perustamisten kanssa.
Kyllä sitä kohtuuttomuuksiakin voi uusperheessä tapahtua. Meillä on miehellä 2 omaa, mulla 2 omaa ja 2 yhteistä. Miehen lapset vanhimpia lapsista.
Miehen lapset olivat teininä sitä mieltä, että heidän pitää voida tuoda kavereita 1-4 hlö yökylään joka vklppu. Olivat lisäksi sitä mieltä, että vieraiden ei olisi tarvinnut tuoda lakanoitaan ja pyyhkeitään kotoaan, vaan minun olisi pitänyt pyykätä. No kun perheen omiakin lapsia on 6 ja siihen kaverit max 5 päälle, niin kuka sellaista jaksaa. Mies sanoutui irti koko hommasta. Lapset tykkäsivät huonoa kun rajoitin heidän elämäänsä. Mutta enhän minä omillekin lapsilleni lupaa tällaiseen antanut. Max 2 kaveria yökylään ja sekin harvoin, muutaman kerran vuodessa.
Miksi teillä on kuusi lasta, kun voimia ei ole kuuteen lapseen? Nuo kaksi vikaa olisi voinut jättää tekemättä.
Voimia on kuuteen lapseen, mutta ei enää sen lisäksi kuuteen kaveriin jatkuvasti yöttelemään. On eri asia olla yksi lapsi ja sen 2 kaveria.
Mitä luulet että yötetäänkö lestadiolaisperheissä omien 10 lasten lisäksi niiden 20 kaveria jatkuvasti? 10+30 = 40 lasta viikonloppuisin yötä? No eipä juu.
Meidän 2 vanhinta on jo useamman vuoden asuneet omissa kodeissaan. Kohta pari seuraavaa muuttaa. Sitten ollaan nelistään.
Ei meillä lapset määrää mitä tehdään, ei kotimme ole yleinen hotelli. Kavereita voi kyllä silloin tällöin tulla.
T. 44
Aika kireällä sinulla pipo, mutta ei kai se ole ihme kun on kuormittunut tuollaisesta lapsimäärästä ja alkoholisti puolisosta. Oletko koskaan tehnyt testiä läheisriippuvuudesta? Ajattelin vain kun vuodesta toiseen jaksat tuollaista kuviota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan leikkiä uusperhettä, niin sitten pitää hyväksyä se koko perhe. Perheessä ei voi jättää osaa perheenjäsenistä pois rahaa säästääkseen, vaan menot suunnitellaan niin, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan.
Jos tämä tuntuu mahdottomalta ajatukselta, pitää silloin ymmärtää, ettei ole soveltuva uusperheen perustamiseen eikä pidä ängetä asumaan sellaiseen asuntoon, jossa puolison edellisen suhteen lapset säännöllisesti käyvät.
Omassa kodissa asuen voi silti seurustella haluamansa kumppanin kanssa lapsettomina viikkoina (tai mikä järjestely sitten onkin), ilman velvoitetta osallistua lasten elämään.
Aina on myös pidettävä kirkkaana mielessä, että lasten tilanne voi muuttua yhdessä yössä ja koska tahansa etäisästä voikin tulla vaikka 100% yksinhuoltaja, jolloin lapset ovat koko ajan teillä ja kaikki maksut tulevat pelkästään isän ja uuden puolison maksettavaksi.
Kirjoitukseni oli kärkkäästi kirjoitettu, mutta valitettavasti pohjaa vahvasti työelämässä näkemiini tapauksiin. Ihmiset perustavat uusperheitä todella harkitsemattomasti ja lähes täysin suunnittelematta. Tämä valitettavasti näkyy voimakkaasti lasten hyvinvoinnissa ja mielenterveydessä. Kannustan kaikkia vanhempia ja bonusvanhempia käyttämään vakaata harkintaa ja etenemään rauhassa uusien rakkauksien ja uusperheiden perustamisten kanssa.
Kyllä sitä kohtuuttomuuksiakin voi uusperheessä tapahtua. Meillä on miehellä 2 omaa, mulla 2 omaa ja 2 yhteistä. Miehen lapset vanhimpia lapsista.
Miehen lapset olivat teininä sitä mieltä, että heidän pitää voida tuoda kavereita 1-4 hlö yökylään joka vklppu. Olivat lisäksi sitä mieltä, että vieraiden ei olisi tarvinnut tuoda lakanoitaan ja pyyhkeitään kotoaan, vaan minun olisi pitänyt pyykätä. No kun perheen omiakin lapsia on 6 ja siihen kaverit max 5 päälle, niin kuka sellaista jaksaa. Mies sanoutui irti koko hommasta. Lapset tykkäsivät huonoa kun rajoitin heidän elämäänsä. Mutta enhän minä omillekin lapsilleni lupaa tällaiseen antanut. Max 2 kaveria yökylään ja sekin harvoin, muutaman kerran vuodessa.
Miksi teillä on kuusi lasta, kun voimia ei ole kuuteen lapseen? Nuo kaksi vikaa olisi voinut jättää tekemättä.
Voimia on kuuteen lapseen, mutta ei enää sen lisäksi kuuteen kaveriin jatkuvasti yöttelemään. On eri asia olla yksi lapsi ja sen 2 kaveria.
Mitä luulet että yötetäänkö lestadiolaisperheissä omien 10 lasten lisäksi niiden 20 kaveria jatkuvasti? 10+30 = 40 lasta viikonloppuisin yötä? No eipä juu.
Meidän 2 vanhinta on jo useamman vuoden asuneet omissa kodeissaan. Kohta pari seuraavaa muuttaa. Sitten ollaan nelistään.
Ei meillä lapset määrää mitä tehdään, ei kotimme ole yleinen hotelli. Kavereita voi kyllä silloin tällöin tulla.
T. 44
Aika kireällä sinulla pipo, mutta ei kai se ole ihme kun on kuormittunut tuollaisesta lapsimäärästä ja alkoholisti puolisosta. Oletko koskaan tehnyt testiä läheisriippuvuudesta? Ajattelin vain kun vuodesta toiseen jaksat tuollaista kuviota.
En ole tuom jokle vastaat, mutta pidän outona, että sinun mielestäsi bonusäidin pitäisi kantaa vastuu myös puolison lapsista. Uusperheet kun hajoavat siihen, kun vastuu omista lapsista työnnetäön toisen niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Entä tilanteet, joissa lapsen toinen vanhempi on varakas ja lapsi saa etävanhemman luona kokemuksia matkoista Barcelonaan tai Los Angelesiin, mutta samaan aikaan uusperheen muut lapset saavat tyytyö eväsretkiin lähimetsässä. Pitäisikö etävanhemman ymmärtää, että köyhässä uusperheessä ei yhdellä lapsista saa olla toisenlaista elämää?
Siis miten exän uuden lapsen asiat kuuluisivat minulle? Hän saa hoitaa lapsensa uuden vaimonsa kanssa ja minä ja ex hoidamme omamme. Exän nyxä toki huomioi, että edellisen liiton lapset ovat miehensä lapsia ihan siinä missä heidän yhteinen - eivätkä mitään ventovieraita kakaroita.
Yäk, aika pahoja juttuja lapsille tuollaiset uusperheet. Niissä ei kyllä lapsia ajatella usein ollenkaan, vaan mennään vain vanhemman mielihalujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kararoiden kulut maksaa ne keiden ne on. Ei kukaan muu,jos isällä on varaa viedä kakarat tykkimäkeen sinne he menevät vaikka bonusäidillä on varaa viedä oma kakara Lontooseen.
Vain tämä. Eli se kaivaa kuvetta, joka on lapsoset maailmaan saattanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä tilanteet, joissa lapsen toinen vanhempi on varakas ja lapsi saa etävanhemman luona kokemuksia matkoista Barcelonaan tai Los Angelesiin, mutta samaan aikaan uusperheen muut lapset saavat tyytyö eväsretkiin lähimetsässä. Pitäisikö etävanhemman ymmärtää, että köyhässä uusperheessä ei yhdellä lapsista saa olla toisenlaista elämää?
Siis miten exän uuden lapsen asiat kuuluisivat minulle? Hän saa hoitaa lapsensa uuden vaimonsa kanssa ja minä ja ex hoidamme omamme. Exän nyxä toki huomioi, että edellisen liiton lapset ovat miehensä lapsia ihan siinä missä heidän yhteinen - eivätkä mitään ventovieraita kakaroita.
Minä ymmärsin, ettei kyse ole eksän uudesta lapsesta, vaan siitä lapsesta, joka uusperheessä elää. Tämä lapsi pääsee vaikka minne, samalla kun puolisisarulset ja sisarpuolet vain retkeilevät.
Uusperhe on hyvin harvoin tasa-arvoinen kaikkiin suuntiin. Me käytimme sekä miehen lapsia että omia lapsia ulkomailla runsaasti, mutta silti minun lapsissani herätti närää se, että miehen lapset saivat äitinsä luona uusimmat iphonet ja macbookprot. Ei minulla eikä lasteni isällä ollut varaa sellaisia ostaa.
Kun lapset olivat pieniä, niin matkustettiin aina koko perhe. Ja aika paljon matkustettiinkin. Nyt kun kaksi vanhinta (minun lapseni) ovat jo täysi-ikäisiä niin emme enää maksa heidän matkojaan. Toki välillä olemme koko perheellä matkalla, mutta kaikille matkoille ei enää automaattisesti lähde kaikki, kun kuviossa on tyttö- ja poikakaveritkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on monta seikkaa:
Lapset ovat eri ikäisiä, ei ehkä kiinnosta yhteiset reissut
Toisaalta hyvät sisarussuhteet ovat ranneketta arvokkaampia. Ydinperheessäkään ei aina haluta lähteä reissuun yms. mutta yhteiset kokemukset lujittavat yhteen.
Miehen ex-vaimon ei kuulu maksaa kuluja sellaisesta reissusta, johon lasten isä on päättänyt lähteä. Nämä kuuluu miehen maksaa. Ai ei ole varaa? No sitten hän ei lähde myöskään niiden nuorempien kanssa reissulle vaan menee kaikkien lastensa kanssa ilmaiselle piknikille.
Johtopäätös: kaksosten äiti voi ihan rauhassa mennä omien lastensa kanssa reissuun ilman miestä.Ja todellisesta elämästä: ex-mieheni minun jälkeinen ex-tyttöystävä kutsuu lapsiani hänen luokseen 3-6 kertaa vuodessa. Ostaa rannekkeita, synttäri- ja joululahjoja. Pitää yhteyttä, antaa neuvoja lapsille, silloin kun nämä eivät vanhempiaan kuuntele. On läsnä ja rakastaa.
Jos lapsen omat vanhemmat ei pysty/halua maksaa lapselle matkoja ja huvipuistoja niin sitten lapsi ei pääse reissuun ,olipa siellä ketä tahansa muita mukana.
Teillä kyllä on sairas kuvio käynnissä , päästät lapsesi exän exä mukaan. Mitä w t porukkaa tuollainen on?
Koska lasten elämään mahtuu vain rajoitettu määrä välittäviä aikuisia?
Koska antaa lapsensa täysin ventovieraalle. Exän exälle. kyllä ihmiset ovat sekaisin nykyisin.
Ventovieraalle? Tutuksi ja turvalliseksi havaittu, lapsille rakas ja heistä välittävä ihminen. Oikeastiko tällainen ihmissuhde olisi pitänyt katkaista, kun lapsien isällä ja hänellä suhde loppui? Minulle tietysti vieraampi, mutta lasten isälle ihan yhtä tuttu kuin minä. Varmaan olisi hänet pitänyt jättää lasten juhlistakin synttäreistä, rippijuhlissa ja tulevaisuudessa ylppäreistä pois, niinkö?
Jos tämä on wt, niin olen sitä sitten ylpeästi. Niin paljon on kuultu ja luettu, kun muuten sivistyneet ja koulutetut ihmiset eivät osaa käyttäytyä eron jälkeen esim. lasten häissä.
No jos ylimääräistä rahaa ei ole, niin sitten sitä ei ole. Meillä mies maksaa pääsääntöisesti lastensa kulut, on isompituloinen. Voisin toki itsekin osallistua, mutta valitettavasti budjetti ei oikein anna myöten.
Minä pääasiassa kustannan vain omien lasteni huvipuistoreissut yms. ,miehen lapset menevät oman äitinsä kanssa. Asuvat meillä jokusen päivän kuukaudesta.Yhdessä tehty yksi isompi reissu joka miehen kanssa kustannettiin yhdessä kaikille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä tilanteet, joissa lapsen toinen vanhempi on varakas ja lapsi saa etävanhemman luona kokemuksia matkoista Barcelonaan tai Los Angelesiin, mutta samaan aikaan uusperheen muut lapset saavat tyytyö eväsretkiin lähimetsässä. Pitäisikö etävanhemman ymmärtää, että köyhässä uusperheessä ei yhdellä lapsista saa olla toisenlaista elämää?
Siis miten exän uuden lapsen asiat kuuluisivat minulle? Hän saa hoitaa lapsensa uuden vaimonsa kanssa ja minä ja ex hoidamme omamme. Exän nyxä toki huomioi, että edellisen liiton lapset ovat miehensä lapsia ihan siinä missä heidän yhteinen - eivätkä mitään ventovieraita kakaroita.
No kun ne on siinä uusperheessä perhe, silloin ei-biologisia sisaruksia tulee kohdella tasapuolisesti. Myös niiden biologisten vanhempien, joilla ei ole mitään osaa tai arpaa siihen, että oma lapsi joutuu toisen vanhemman valintojen takia asumaan vaikka 7 muun lapsen kanssa. Kaikille pitää olla tasapuolinen, koska perhe.
Jokainen vastuussa jälkikasvustaan. Onneksi oman miehen lapset jo aikuisia. Missään nimessä en lomiani olisi käyttänyt saati rahoittanut, vaikka lapset isälle tärkeitä usein ovatkin. Parisuhdeöloma erikseen ja vaikka kavereiden kanssa jonnekin, kun mies lomalle lapsineen. Eri budjeteilla.
Meillä uusperhe. Mun lapset reissaa pääosin mun kanssa, välillä isänsä. Miehen lapset reissaa äitinsä kanssa, tai mun miehen. Tai jos minä ja mies lähetään reissuun niin sitten saattaa tulla molempien lapset mukaan. Ei ongelma kenellekkää.
Tai joskus minä voin jopa ottaa yhden oman lapsen mukaan reissuun ja toinen lapsi sen ajan isänsä kanssa. Ei ongelmia tässäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia mä en ikinä muuttaisi yhteen miehen kanssa jolla on lapsia. Minä en maksa isompia asumiskustannuksia jotta miehen lapsilla on huone. Minä en maksa isompia ruokakustannuksia jotta miehen lapsilla on ruokaa. Minä voin halutessani ostaa lapsille jotain kivaa, tai tehdä heidän kanssaan jotain kivaa, mutta minä ihan kategorisesti kieltäydyn kaikenlaisesta mikä viittaa elättämiseen tai velvollisuuteen toisen ihmisen lapsien suhteen. Minä voin olla lapsille se täti jonka kanssa voi jutella ja johon voi luottaa, ja jolta joskus saa jotain kivaa vanhempien luvalla (kuten nyt esim. naapurin lapsille olen), mutta mitään velvollisuuksia en ota.
*Minä olen kiva täti, juttelen teidän kanssa, mutta ruokaa en teille anna.* Jeeeeee!
Kyllä meillä on noille naapurin lapsillekin grillattu makkarat kun ne meillä on. Mutta sillon minä saan valita haluanko ne lapset kotiini, ja haluanko grillata lapsille makkarat. Yleensä mulla on myös jotain pillimehuja ja jäätelöä niiden varalta. Mutta se on vapaaehtoista, mulla ei ole mitään niihin lapsiin liittyviä velvollisuuksia, kuten heidän joka päiväisen syömisensä maksaminen ja järjestäminen, tai asumisen. Koska ihan samassa asemassa ne mahdollisen tulevan puolison lapset on mulle, kuin naapurin lapset. En ole sukua, eikä mulla ole velvollisuuksia heidän suhteensa. Ja sellaisena haluan tilanteen pitää. Jos se on sun mielestä väärin, niin ihan on sun henkilökohtainen helvetti se.
Tässäpä taas vuoden isä 🙄 Puhut niin kauniisti omista lapsistasi - ne siis ovat edelleen sinun lapsiasi, vaikka oletkin heidät hylännyt.