HS: "Treffit sujuivat hyvin, mutta sitten helsinkiläisen Milsa Malinin vauras kotikaupunginosa tuli ilmi..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitkäaikaisen parisuhteen kannalta merkityksetöntä olisi samankaltainen tausta tai arvot? Minusta ne ovat erittäin merkityksellisiä. 

Liittyykö ne kaupunginosaan? En ihmettele yhtään että Helsingissä treffailu on vaikeaa.

Siitä kaupunginosasta voi päätellä ainakin sen, haluaako henkilö asua kantakaupungin sykkeessä, vai rauhallisella omakotitaloalueella. Urbaani tyyppi ei sinne kaupungin laitamille halua ja rauhaa arvostava ei sinne sykkeeseen halua. Tuosta tulee ongelma päätettäessä yhteistä asuinpaikkaa, jos mieltymykset ovat aivan päinvastaiset. Ei kannata treffailla sellaista, jonka mieltymykset ovat liian kaukana omista.

Ehkä henkilö olisi valmis muuttamaan toisenlaiseenkin ympäristöön tai on muuttanut nykyiseen paikkaan koska se on lähellä työpaikkaa ja työpaikan vaihtuessa on valmis muuttamaan muuallekin, tai jos tapaa partnerin jolle on todella tärkeää asua jossain tietyssä paikassa... Ei kaikille asuinalue ole identiteettikysymys.

Eikö jutusta tule aika lailla selväksi, että kyseistä naista tapailleet miehet eivät ole olleet valmiita muuttamaan Lauttasaareen? Jos olisivat, Milsan asuinalue tuskin olisi ollut ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitkäaikaisen parisuhteen kannalta merkityksetöntä olisi samankaltainen tausta tai arvot? Minusta ne ovat erittäin merkityksellisiä. 

Liittyykö ne kaupunginosaan? En ihmettele yhtään että Helsingissä treffailu on vaikeaa.

Millä perusteella sinä valitset sen kaupunginosan, jossa asut? Itse valitsin sillä perusteella, että pidän urbaanista, joten kantakaupunki on must. Hyvät liikkumisjärjestelyt, koska en halua autoilla. Hyvät palvelut. Kävelymatkan sisällä työpaikkoja jne jne. Jollekin toiselle esim. autoilumahdollisuudet ovat tärkeitä tai luonnonkauneus. Ne ovat niitä arvoja. 

Kukaan ei varmaan kiellä sitä, etteikö eri asuinalueilla asuisi erilaisia ihmisiä. Voisiko kuitenkin selvittää, vastaako toinen asuinalueensa stereotypioita ennen kuin päättää, kannattaako tutustua toiseen? Voi olla monenlaisia syitä sille, miksi joku asuu jollain tietyllä alueella jollain tietyllä hetkellä. Kyseessähän voi olla väliaikainenkin ratkaisu, mikä on uuden suhteen näkökulmasta vain hyvä asia. Jos itse on kovin kiintynyt alueeseensa ja asuntoonsa ja toinen ei, on keskustelu yhteenmuutosta, sitten kun se on ajankohtaista, helpompi.

Miksi? Miksi pitää selvittää jostain tuntemattomasta yhtikäs mitään? Johonkinhan ihmiset aina rajan pistävät alkavatko panostaa aikaa tai vaivannäköä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai samanlaiset arvot on vain samassa kaupunginosassa?

Kyseisellä haastateltavalla on myös ollut huono kokemus seurustelusta vantaalaisen kanssa. Seurustelukumppanin oli vaikea ymmärtää häntä, toisin kuin nykyisen kumppanin, jolla helsinkiläisenä on samanlaisia kokemuksia. Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu siitä, kuinka juuri syntyperäinen helsinkiläisyys, erityisesti keskustan tuntumassa asuminen, yhdistyy suvaitsevaisuuteen. Ovat kyllä löytäneet harvinaisen ylimielisen ja nolon haastateltavan.

Tuo on lähes rasistinen näkemys, jota myydään suvaitsevaisuutena.

Tätä minäkin mietin. Jos on vaikeuksia ymmärtää vantaalaisia, kuinka vaikeaa mahtaa olla ymmärtää vaikkapa turkulaisia tai kuopiolaisia, muiden kulttuureiden edustajista puhumattakaan?

No onhan ihmisillä noita ajatuksia, etteivät halua seurustella tietystä paikkaa kotoisin olevan kanssa. Itse en voi sietää savolaisia, en toista kertaa suhteeseen sellaisen kanssa lähde, niin kieroa touhua että huhhuh ja pelkästä murteen kuulemisesta nousee karvat pystyyn.

Toki tällaisia ajatuksia saa olla, mutta silloin ei ole syytä mainita suvaitsevaisuutta itselle tärkeänä arvona haastatellun henkilön tapaan.

Jos kumppanille on minkäänlaisia kriteereitä, eikö senkin voi vääntää suvaitsemattomuudeksi, jos kaikki ja kaikenlaiset ihmiset eivät kerran käy.

Ketjussa keskustellaan siitä, mikä on asiallinen kriteeri kumppanin valinnassa ja mikä ei, ei siitä, saako mitään kriteereitä ylipäätään olla. Varmasti kaikilla on jokin näkemys asiallisista parinvalintakriteereistä, esimerkiksi se, haluaako lapsia, on useimmille hyväksyttävä peruste valita treffikumppani. Asuinalue sen sijaan ei ole samalla tavalla kriteerinä selkeä ja ymmärrettävä. Esitetyt perusteet kuulostavat ainakin minun korvaani aika umpimielisiltä.

Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista. 

Ei tarvitse selittää itsestäänselvyyksiä. Totta kai eri asuinalueilla asuu erilaisia ihmisiä. Se, onko "väärä" asuinalue järkevä syy hylätä muuten kiinnostava treffikumppani tai swaipata Tinderissä vasemmalle, on minusta tässä keskustelunaiheena.

Itse tarkentaisin tuota määritelmää vielä. Eli jotkut kokevat lähiympäristön asuinalueen merkittäväksi kriteeriksi parinvalinnassa. Mitä tuo kertoo meidän yhteiskunnasta ja kuinkahan paljon tuollaisia ihmisiä oikeasti on? Onko ongelmaa, mikäli tuollaisia ihmisiä on prosentuaalisesti merkittävä määrä?

Kuka nyt jaksaa matkustaa vaikkapa tunnin tai yli sinne deitin tai kumppanin luo ja sitten sen tunnin kotiin. Se on kätevämpää, jos se kumppani asuu suht lähellä.

Kärjistettynä, jos asuu Hangossa, miksi etsisi seuraa Rovaniemeltä.

Kuinka monta sinulle täydellistä ihmistä oleta olevan vapaana kaupungissa? Mitä olet valmis tekemään jotta pääset viettämään aikaa mahtavan ihmisen kanssa? Noita kysymyksiä kun vertaa esim. tunnin matkustamisen vaivaan niin saa jonkinlaista käsitystä ihmisen arvomaailmasta ja siitä millainen "saalis" toinen on.

Jos sitä välimatkaa on, se menee sitten siihen että voi tavata vain vapaapäivinään, jolloin on aikaa ja energiaa matkustaa se pidempi matka. Jos pari asuu toisistaan kivenheiton päässä, niin tapaamisten sopiminen on helpompaa ja onnistuu ihan spontaanistikin, ilman erityistä järjestelyä.

Onko tarkoituksesi asua koko ikäsi samassa asunnossa ja oletat, että näin tekevät kaikki muutkin? Yleensä seurustelun vakiinnuttua muutetaan jossain vaiheessa yhteen, ja tällöin voi valita vapaasti molempia miellyttävän asuinalueen. Kuulostaa kyllä siltä, että et hirveästi ole valmis näkemään vaivaa parisuhteen eteen, jos esimerkiksi vuoden mittainen seurustelu niin, että asutaan tunnin matkan päässä toisistaan, on kynnyskysymys. Onhan ihmisillä kaikenlaista muutakin yhteiseen arkeen vaikuttavaa, kuten lapsia edellisestä suhteesta, lemmikki tai vaikka epäsäännölliset työajat, ja ainakin minusta on ihan normaalia, että näistä koituu alussa jonkin verran sumplimista. Aika huono lähtökohta parisuhteelle on se, että ei ole valmis hyväksymään mitään, mistä aiheutuu vaivaa.

Ei pidä olettaa, että kaikki haluavat seurustella ja olla suhteessa niin, että muutetaan saman katon alle koskaan. Silloin sillä välimatkalla ja siihen menevällä ajalla on merkitystä, koska tilanne tuskin muuttuu yhtään mihinkään.

Panosuhteet ovat eri asia. Ehkä dildokin voisi ratkaista tuon tason parisuhdeongelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai samanlaiset arvot on vain samassa kaupunginosassa?

Kyseisellä haastateltavalla on myös ollut huono kokemus seurustelusta vantaalaisen kanssa. Seurustelukumppanin oli vaikea ymmärtää häntä, toisin kuin nykyisen kumppanin, jolla helsinkiläisenä on samanlaisia kokemuksia. Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu siitä, kuinka juuri syntyperäinen helsinkiläisyys, erityisesti keskustan tuntumassa asuminen, yhdistyy suvaitsevaisuuteen. Ovat kyllä löytäneet harvinaisen ylimielisen ja nolon haastateltavan.

Tuo on lähes rasistinen näkemys, jota myydään suvaitsevaisuutena.

Tätä minäkin mietin. Jos on vaikeuksia ymmärtää vantaalaisia, kuinka vaikeaa mahtaa olla ymmärtää vaikkapa turkulaisia tai kuopiolaisia, muiden kulttuureiden edustajista puhumattakaan?

No onhan ihmisillä noita ajatuksia, etteivät halua seurustella tietystä paikkaa kotoisin olevan kanssa. Itse en voi sietää savolaisia, en toista kertaa suhteeseen sellaisen kanssa lähde, niin kieroa touhua että huhhuh ja pelkästä murteen kuulemisesta nousee karvat pystyyn.

Toki tällaisia ajatuksia saa olla, mutta silloin ei ole syytä mainita suvaitsevaisuutta itselle tärkeänä arvona haastatellun henkilön tapaan.

Jos kumppanille on minkäänlaisia kriteereitä, eikö senkin voi vääntää suvaitsemattomuudeksi, jos kaikki ja kaikenlaiset ihmiset eivät kerran käy.

Ketjussa keskustellaan siitä, mikä on asiallinen kriteeri kumppanin valinnassa ja mikä ei, ei siitä, saako mitään kriteereitä ylipäätään olla. Varmasti kaikilla on jokin näkemys asiallisista parinvalintakriteereistä, esimerkiksi se, haluaako lapsia, on useimmille hyväksyttävä peruste valita treffikumppani. Asuinalue sen sijaan ei ole samalla tavalla kriteerinä selkeä ja ymmärrettävä. Esitetyt perusteet kuulostavat ainakin minun korvaani aika umpimielisiltä.

Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista. 

Ei tarvitse selittää itsestäänselvyyksiä. Totta kai eri asuinalueilla asuu erilaisia ihmisiä. Se, onko "väärä" asuinalue järkevä syy hylätä muuten kiinnostava treffikumppani tai swaipata Tinderissä vasemmalle, on minusta tässä keskustelunaiheena.

Itse tarkentaisin tuota määritelmää vielä. Eli jotkut kokevat lähiympäristön asuinalueen merkittäväksi kriteeriksi parinvalinnassa. Mitä tuo kertoo meidän yhteiskunnasta ja kuinkahan paljon tuollaisia ihmisiä oikeasti on? Onko ongelmaa, mikäli tuollaisia ihmisiä on prosentuaalisesti merkittävä määrä?

Kuka nyt jaksaa matkustaa vaikkapa tunnin tai yli sinne deitin tai kumppanin luo ja sitten sen tunnin kotiin. Se on kätevämpää, jos se kumppani asuu suht lähellä.

Kärjistettynä, jos asuu Hangossa, miksi etsisi seuraa Rovaniemeltä.

Kuinka monta sinulle täydellistä ihmistä oleta olevan vapaana kaupungissa? Mitä olet valmis tekemään jotta pääset viettämään aikaa mahtavan ihmisen kanssa? Noita kysymyksiä kun vertaa esim. tunnin matkustamisen vaivaan niin saa jonkinlaista käsitystä ihmisen arvomaailmasta ja siitä millainen "saalis" toinen on.

Jos sitä välimatkaa on, se menee sitten siihen että voi tavata vain vapaapäivinään, jolloin on aikaa ja energiaa matkustaa se pidempi matka. Jos pari asuu toisistaan kivenheiton päässä, niin tapaamisten sopiminen on helpompaa ja onnistuu ihan spontaanistikin, ilman erityistä järjestelyä.

Onko tarkoituksesi asua koko ikäsi samassa asunnossa ja oletat, että näin tekevät kaikki muutkin? Yleensä seurustelun vakiinnuttua muutetaan jossain vaiheessa yhteen, ja tällöin voi valita vapaasti molempia miellyttävän asuinalueen. Kuulostaa kyllä siltä, että et hirveästi ole valmis näkemään vaivaa parisuhteen eteen, jos esimerkiksi vuoden mittainen seurustelu niin, että asutaan tunnin matkan päässä toisistaan, on kynnyskysymys. Onhan ihmisillä kaikenlaista muutakin yhteiseen arkeen vaikuttavaa, kuten lapsia edellisestä suhteesta, lemmikki tai vaikka epäsäännölliset työajat, ja ainakin minusta on ihan normaalia, että näistä koituu alussa jonkin verran sumplimista. Aika huono lähtökohta parisuhteelle on se, että ei ole valmis hyväksymään mitään, mistä aiheutuu vaivaa.

Ei pidä olettaa, että kaikki haluavat seurustella ja olla suhteessa niin, että muutetaan saman katon alle koskaan. Silloin sillä välimatkalla ja siihen menevällä ajalla on merkitystä, koska tilanne tuskin muuttuu yhtään mihinkään.

En oletakaan. Jos tämä olisi haastatelluille keskeinen peruste, luulisi sen käyvän ilmi vastauksista. Se, haluaako pysyvän erillissuhteen vai myöhemmin muuttaa yhteiseen talouteen, on samalla tavalla iso kysymys parinvalinnassa kuin vaikkapa se, haluaako lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Milja Beada Gabriela :-o Tämä kuulostaa ihan siltä, että nimi on valittu jostain Vauvan nimiprovoketjusta.

My bad, tuo Hesarin jutun nainen olikin Milsa. Tämä Milja Beada Gabriela on todellinen rotukissa, tuskin on vapailla markkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai samanlaiset arvot on vain samassa kaupunginosassa?

Kyseisellä haastateltavalla on myös ollut huono kokemus seurustelusta vantaalaisen kanssa. Seurustelukumppanin oli vaikea ymmärtää häntä, toisin kuin nykyisen kumppanin, jolla helsinkiläisenä on samanlaisia kokemuksia. Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu siitä, kuinka juuri syntyperäinen helsinkiläisyys, erityisesti keskustan tuntumassa asuminen, yhdistyy suvaitsevaisuuteen. Ovat kyllä löytäneet harvinaisen ylimielisen ja nolon haastateltavan.

Tuo on lähes rasistinen näkemys, jota myydään suvaitsevaisuutena.

Tätä minäkin mietin. Jos on vaikeuksia ymmärtää vantaalaisia, kuinka vaikeaa mahtaa olla ymmärtää vaikkapa turkulaisia tai kuopiolaisia, muiden kulttuureiden edustajista puhumattakaan?

No onhan ihmisillä noita ajatuksia, etteivät halua seurustella tietystä paikkaa kotoisin olevan kanssa. Itse en voi sietää savolaisia, en toista kertaa suhteeseen sellaisen kanssa lähde, niin kieroa touhua että huhhuh ja pelkästä murteen kuulemisesta nousee karvat pystyyn.

Toki tällaisia ajatuksia saa olla, mutta silloin ei ole syytä mainita suvaitsevaisuutta itselle tärkeänä arvona haastatellun henkilön tapaan.

Jos kumppanille on minkäänlaisia kriteereitä, eikö senkin voi vääntää suvaitsemattomuudeksi, jos kaikki ja kaikenlaiset ihmiset eivät kerran käy.

Ketjussa keskustellaan siitä, mikä on asiallinen kriteeri kumppanin valinnassa ja mikä ei, ei siitä, saako mitään kriteereitä ylipäätään olla. Varmasti kaikilla on jokin näkemys asiallisista parinvalintakriteereistä, esimerkiksi se, haluaako lapsia, on useimmille hyväksyttävä peruste valita treffikumppani. Asuinalue sen sijaan ei ole samalla tavalla kriteerinä selkeä ja ymmärrettävä. Esitetyt perusteet kuulostavat ainakin minun korvaani aika umpimielisiltä.

Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista. 

Ei tarvitse selittää itsestäänselvyyksiä. Totta kai eri asuinalueilla asuu erilaisia ihmisiä. Se, onko "väärä" asuinalue järkevä syy hylätä muuten kiinnostava treffikumppani tai swaipata Tinderissä vasemmalle, on minusta tässä keskustelunaiheena.

Itse tarkentaisin tuota määritelmää vielä. Eli jotkut kokevat lähiympäristön asuinalueen merkittäväksi kriteeriksi parinvalinnassa. Mitä tuo kertoo meidän yhteiskunnasta ja kuinkahan paljon tuollaisia ihmisiä oikeasti on? Onko ongelmaa, mikäli tuollaisia ihmisiä on prosentuaalisesti merkittävä määrä?

Kuka nyt jaksaa matkustaa vaikkapa tunnin tai yli sinne deitin tai kumppanin luo ja sitten sen tunnin kotiin. Se on kätevämpää, jos se kumppani asuu suht lähellä.

Kärjistettynä, jos asuu Hangossa, miksi etsisi seuraa Rovaniemeltä.

Kuinka monta sinulle täydellistä ihmistä oleta olevan vapaana kaupungissa? Mitä olet valmis tekemään jotta pääset viettämään aikaa mahtavan ihmisen kanssa? Noita kysymyksiä kun vertaa esim. tunnin matkustamisen vaivaan niin saa jonkinlaista käsitystä ihmisen arvomaailmasta ja siitä millainen "saalis" toinen on.

Jos sitä välimatkaa on, se menee sitten siihen että voi tavata vain vapaapäivinään, jolloin on aikaa ja energiaa matkustaa se pidempi matka. Jos pari asuu toisistaan kivenheiton päässä, niin tapaamisten sopiminen on helpompaa ja onnistuu ihan spontaanistikin, ilman erityistä järjestelyä.

Onko tarkoituksesi asua koko ikäsi samassa asunnossa ja oletat, että näin tekevät kaikki muutkin? Yleensä seurustelun vakiinnuttua muutetaan jossain vaiheessa yhteen, ja tällöin voi valita vapaasti molempia miellyttävän asuinalueen. Kuulostaa kyllä siltä, että et hirveästi ole valmis näkemään vaivaa parisuhteen eteen, jos esimerkiksi vuoden mittainen seurustelu niin, että asutaan tunnin matkan päässä toisistaan, on kynnyskysymys. Onhan ihmisillä kaikenlaista muutakin yhteiseen arkeen vaikuttavaa, kuten lapsia edellisestä suhteesta, lemmikki tai vaikka epäsäännölliset työajat, ja ainakin minusta on ihan normaalia, että näistä koituu alussa jonkin verran sumplimista. Aika huono lähtökohta parisuhteelle on se, että ei ole valmis hyväksymään mitään, mistä aiheutuu vaivaa.

Minä en alkaisi suhteeseen, jossa ensin himmattaisiin vuosi asumatta yhdessä pitkän matkan päässä tai olisi entisiä lapsia tai vuorotyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista. 

Öööö? Me ollaan pariskuntana/perheenä asuttu Vallilassa vuosi, Herttoniemenrannassa 12 vuotta ja Jätkäsaaressa 10 vuotta. Ja nyt ollaan pariskuntana muuttamassa Sipooseen haja-asutusalueelle.

Ollaanko me siis nyt muuttumassa urbaaneista ihmisistä maalaisiksi? Vai voiko kyseessä olla vain se, että elämäntilanne (etätöihin siirtyminen, lapsi muuttanut omilleen) ja mieltymykset asumisen suhteen ovat muuttuneet? Tai se, että kaupunkiasuminen ei ole enää niin viihtyisää, kuin se oli vielä 10 vuotta sitten?

Ööö. Taidat olla kokoomuslainen. Niillähän on tapana kääntää sanat merkitsemään eri asioita kuin alunperin. Hyvänä esimerkkinä "työläisten puolue". 

Nyt sitten ilmeisesti urbaani ihminen tarkoittaa sitä, että asuu Sipoon haja-asutusalueella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai samanlaiset arvot on vain samassa kaupunginosassa?

Kyseisellä haastateltavalla on myös ollut huono kokemus seurustelusta vantaalaisen kanssa. Seurustelukumppanin oli vaikea ymmärtää häntä, toisin kuin nykyisen kumppanin, jolla helsinkiläisenä on samanlaisia kokemuksia. Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu siitä, kuinka juuri syntyperäinen helsinkiläisyys, erityisesti keskustan tuntumassa asuminen, yhdistyy suvaitsevaisuuteen. Ovat kyllä löytäneet harvinaisen ylimielisen ja nolon haastateltavan.

Tuo on lähes rasistinen näkemys, jota myydään suvaitsevaisuutena.

Tätä minäkin mietin. Jos on vaikeuksia ymmärtää vantaalaisia, kuinka vaikeaa mahtaa olla ymmärtää vaikkapa turkulaisia tai kuopiolaisia, muiden kulttuureiden edustajista puhumattakaan?

Kyllähän joku tukholmalainen tai vaikka newyorkilainen on lähempänä helsingin kantakaupungin kulttuuria kuin kuopiolainen. 

😁 

No joo, saahan sitä jokaisella olla toiveensa ja ajatukset kumppanista, ei siinä mitään eli jos nyt jollekin on kriteerinä kortteli tai naapurista täytyy löytyä, niin siitä vaan. Vähän laiskalle kuulostaa mutta jokainen tyylillään. Sen sijaan ei ehkä ihan kauheasti kannattaisi suvaitsevaisuudesta puhua ja helsinkiläisenä olla niin kovin muita suvaitsevaisempaa maailmankansalaista, jos samaan aikaan kuvittelee olevansa sivistyneempi tai jotenkin parempi asuinpaikkansa perusteella. Kun muualta päin Suomestakin sinne maailmalle pääsee, ja kaikkia ei kiinnosta asua Helsingissä, se että asuu Helsingissä ei tosiaan ole minkään tae ihmisestä. Aivan kuten ei sekään että sattuisi asumaan vaikka Kuopiossa. 

Kyllähän se ihmisestä kertoo, että valitsee asua mieluummin Kuopiossa kuin New Yorkissa. 

Varmaan kertoo saman, kuin että valitsee asua mieluummin Helsingissä kuin New Yorkissa. Ymmärrän myös toisaalta New Yorkin viehätyksen, mutta kaikkia ei vaan city-elämä pitkään kiinnostele. Jotkut saattavat pitää enemmän luonnosta ja kokea sen merkityksellisempänä, ja sen mukaan valita asuinpaikan. Entäs jos on asunut kummassakin, sitten onkin ihmisenä täysin erilainen kun päätyy Kuopioon? Toki arkielämä on täysin erilaista, mutta onneksi Kuopiostakin pääsee maailmalle, muuallekin kuin New Yorkiin.

Arvelen, ettei Lauttasaari karkottanut treffikumppaneita, vaan jokin siinä treffattavassa lauttasaarelaisessa.

Asuin aika kauan Lauttasaaressa, vuokralla. Se ei millään muotoa vaikuttanut hienolta paikalta. Varmaan kämpät aika kalliita, mutta näin Pohjanmaalta muuttanutkin solahti saaren elämään mutkattomasti. Muutin pois, koska en halua asua saarella, tavallaan eristyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai samanlaiset arvot on vain samassa kaupunginosassa?

Kyseisellä haastateltavalla on myös ollut huono kokemus seurustelusta vantaalaisen kanssa. Seurustelukumppanin oli vaikea ymmärtää häntä, toisin kuin nykyisen kumppanin, jolla helsinkiläisenä on samanlaisia kokemuksia. Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu siitä, kuinka juuri syntyperäinen helsinkiläisyys, erityisesti keskustan tuntumassa asuminen, yhdistyy suvaitsevaisuuteen. Ovat kyllä löytäneet harvinaisen ylimielisen ja nolon haastateltavan.

Tuo on lähes rasistinen näkemys, jota myydään suvaitsevaisuutena.

Tätä minäkin mietin. Jos on vaikeuksia ymmärtää vantaalaisia, kuinka vaikeaa mahtaa olla ymmärtää vaikkapa turkulaisia tai kuopiolaisia, muiden kulttuureiden edustajista puhumattakaan?

Kyllähän joku tukholmalainen tai vaikka newyorkilainen on lähempänä helsingin kantakaupungin kulttuuria kuin kuopiolainen. 

😁 

No joo, saahan sitä jokaisella olla toiveensa ja ajatukset kumppanista, ei siinä mitään eli jos nyt jollekin on kriteerinä kortteli tai naapurista täytyy löytyä, niin siitä vaan. Vähän laiskalle kuulostaa mutta jokainen tyylillään. Sen sijaan ei ehkä ihan kauheasti kannattaisi suvaitsevaisuudesta puhua ja helsinkiläisenä olla niin kovin muita suvaitsevaisempaa maailmankansalaista, jos samaan aikaan kuvittelee olevansa sivistyneempi tai jotenkin parempi asuinpaikkansa perusteella. Kun muualta päin Suomestakin sinne maailmalle pääsee, ja kaikkia ei kiinnosta asua Helsingissä, se että asuu Helsingissä ei tosiaan ole minkään tae ihmisestä. Aivan kuten ei sekään että sattuisi asumaan vaikka Kuopiossa. 

Kyllähän se ihmisestä kertoo, että valitsee asua mieluummin Kuopiossa kuin New Yorkissa. 

Varmaan kertoo saman, kuin että valitsee asua mieluummin Helsingissä kuin New Yorkissa. Ymmärrän myös toisaalta New Yorkin viehätyksen, mutta kaikkia ei vaan city-elämä pitkään kiinnostele. Jotkut saattavat pitää enemmän luonnosta ja kokea sen merkityksellisempänä, ja sen mukaan valita asuinpaikan. Entäs jos on asunut kummassakin, sitten onkin ihmisenä täysin erilainen kun päätyy Kuopioon? Toki arkielämä on täysin erilaista, mutta onneksi Kuopiostakin pääsee maailmalle, muuallekin kuin New Yorkiin.

Niinpä, siksi urbaania city-ihmistä tuskin kiinnostaa se kuopiolaisen luontosuhde eikä parisuhdetta synny. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvassa ollut nainen jää ilman prinssiään.

Se on saletti. 

Ihan sama vaikka asuisi kuussa.

Mutta hän voi saada omantasoisensa epäviehättävän reilusti ylipainoisen suomimiehen.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että noi kertyneet kilot on tehnyt Milsan deittailusta vaikeaa, eikä asuinpaikka.

Voi olla stressikilojakin. Uudessa työpaikassa voi olla alkuun todella paljon opettelemista. Linkkari-profiilin kuvassa hän on todella paljon edustavamman näköinen kuin Hesarin kuvissa.

Luulisi, että miesvaltaisella alalla hänen olisi helppo pariutua, mutta onko nörtit liian ujoja lähestymään?

Vierailija kirjoitti:

Nauratti haastateltava, joka yhdisti tietyt helsinkiläiset asuinalueet sellaisiin arvoihin kuin suvaitsevaisuus. Onpa tosi suvaitsevaista tehdä oletuksia ihmisistä ja valita treffikumppani asuinpaikan perusteella.

Tuo jankutus helsinkiläisten, nimenomaan Helsingissä syntyneiden, suvaitsevaisuudesta on täyttä valhetta. Huomaahan tuostakin jutusta, että haastateltavat väittävät itseään ja kaltaisiaan suvaitseviksi, mutta eivät tunnu edes tietävän, mitä suvaitsevuudella tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai samanlaiset arvot on vain samassa kaupunginosassa?

Kyseisellä haastateltavalla on myös ollut huono kokemus seurustelusta vantaalaisen kanssa. Seurustelukumppanin oli vaikea ymmärtää häntä, toisin kuin nykyisen kumppanin, jolla helsinkiläisenä on samanlaisia kokemuksia. Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu siitä, kuinka juuri syntyperäinen helsinkiläisyys, erityisesti keskustan tuntumassa asuminen, yhdistyy suvaitsevaisuuteen. Ovat kyllä löytäneet harvinaisen ylimielisen ja nolon haastateltavan.

Tuo on lähes rasistinen näkemys, jota myydään suvaitsevaisuutena.

Tätä minäkin mietin. Jos on vaikeuksia ymmärtää vantaalaisia, kuinka vaikeaa mahtaa olla ymmärtää vaikkapa turkulaisia tai kuopiolaisia, muiden kulttuureiden edustajista puhumattakaan?

No onhan ihmisillä noita ajatuksia, etteivät halua seurustella tietystä paikkaa kotoisin olevan kanssa. Itse en voi sietää savolaisia, en toista kertaa suhteeseen sellaisen kanssa lähde, niin kieroa touhua että huhhuh ja pelkästä murteen kuulemisesta nousee karvat pystyyn.

Toki tällaisia ajatuksia saa olla, mutta silloin ei ole syytä mainita suvaitsevaisuutta itselle tärkeänä arvona haastatellun henkilön tapaan.

Jos kumppanille on minkäänlaisia kriteereitä, eikö senkin voi vääntää suvaitsemattomuudeksi, jos kaikki ja kaikenlaiset ihmiset eivät kerran käy.

Ketjussa keskustellaan siitä, mikä on asiallinen kriteeri kumppanin valinnassa ja mikä ei, ei siitä, saako mitään kriteereitä ylipäätään olla. Varmasti kaikilla on jokin näkemys asiallisista parinvalintakriteereistä, esimerkiksi se, haluaako lapsia, on useimmille hyväksyttävä peruste valita treffikumppani. Asuinalue sen sijaan ei ole samalla tavalla kriteerinä selkeä ja ymmärrettävä. Esitetyt perusteet kuulostavat ainakin minun korvaani aika umpimielisiltä.

Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista. 

Ei tarvitse selittää itsestäänselvyyksiä. Totta kai eri asuinalueilla asuu erilaisia ihmisiä. Se, onko "väärä" asuinalue järkevä syy hylätä muuten kiinnostava treffikumppani tai swaipata Tinderissä vasemmalle, on minusta tässä keskustelunaiheena.

Itse tarkentaisin tuota määritelmää vielä. Eli jotkut kokevat lähiympäristön asuinalueen merkittäväksi kriteeriksi parinvalinnassa. Mitä tuo kertoo meidän yhteiskunnasta ja kuinkahan paljon tuollaisia ihmisiä oikeasti on? Onko ongelmaa, mikäli tuollaisia ihmisiä on prosentuaalisesti merkittävä määrä?

Eiköhän tämä ole Suomessa vain Helsingin ongelma.

Samahan se on jos työelä mäs sä tutustut johonkin, ihastut ja on työ paik ka romans si. Heti saat potkut ennen kuin mit ään on ehtinyt tapahtuakaan koska ho mo sek suaali ja pakotetaan homosek suaa lista hetero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että noi kertyneet kilot on tehnyt Milsan deittailusta vaikeaa, eikä asuinpaikka.

Voi olla stressikilojakin. Uudessa työpaikassa voi olla alkuun todella paljon opettelemista. Linkkari-profiilin kuvassa hän on todella paljon edustavamman näköinen kuin Hesarin kuvissa.

Luulisi, että miesvaltaisella alalla hänen olisi helppo pariutua, mutta onko nörtit liian ujoja lähestymään?

Stressikiloja? Kaikenlaisia selityksiä laiskuudelle ja huonolle itsekurille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitkäaikaisen parisuhteen kannalta merkityksetöntä olisi samankaltainen tausta tai arvot? Minusta ne ovat erittäin merkityksellisiä. 

Liittyykö ne kaupunginosaan? En ihmettele yhtään että Helsingissä treffailu on vaikeaa.

Millä perusteella sinä valitset sen kaupunginosan, jossa asut? Itse valitsin sillä perusteella, että pidän urbaanista, joten kantakaupunki on must. Hyvät liikkumisjärjestelyt, koska en halua autoilla. Hyvät palvelut. Kävelymatkan sisällä työpaikkoja jne jne. Jollekin toiselle esim. autoilumahdollisuudet ovat tärkeitä tai luonnonkauneus. Ne ovat niitä arvoja. 

Kukaan ei varmaan kiellä sitä, etteikö eri asuinalueilla asuisi erilaisia ihmisiä. Voisiko kuitenkin selvittää, vastaako toinen asuinalueensa stereotypioita ennen kuin päättää, kannattaako tutustua toiseen? Voi olla monenlaisia syitä sille, miksi joku asuu jollain tietyllä alueella jollain tietyllä hetkellä. Kyseessähän voi olla väliaikainenkin ratkaisu, mikä on uuden suhteen näkökulmasta vain hyvä asia. Jos itse on kovin kiintynyt alueeseensa ja asuntoonsa ja toinen ei, on keskustelu yhteenmuutosta, sitten kun se on ajankohtaista, helpompi.

Miksi? Miksi pitää selvittää jostain tuntemattomasta yhtikäs mitään? Johonkinhan ihmiset aina rajan pistävät alkavatko panostaa aikaa tai vaivannäköä. 

Kenenkään ei ole pakko treffailla ketään, ketä ei halua, ja toki voi hyödyntää parinvalinnassa juuri sellaisia kriteereitä kuin itse haluaa, mutta erilaisista kriteereistä voi kai kuitenkin keskustella. Tässä ketjussa on minusta tarkoitus keskustella lehtijutun aiheena olleesta ilmiöstä eri näkökulmista ja tuoda esille erilaisia näkemyksiä. Usein juuri pääkaupunkiseudulla valitetaan kumppanin löytämisen vaikeutta, ja näin ulkopuolisen silmin tapa, jossa toisesta tehdään asuinalueeseen liittyviin stereotypioihin perustuvia päätelmiä nopeasti ja pintapuolisesti, ei ainakaan edistä kumppanin löytämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että noi kertyneet kilot on tehnyt Milsan deittailusta vaikeaa, eikä asuinpaikka.

Voi olla stressikilojakin. Uudessa työpaikassa voi olla alkuun todella paljon opettelemista. Linkkari-profiilin kuvassa hän on todella paljon edustavamman näköinen kuin Hesarin kuvissa.

Luulisi, että miesvaltaisella alalla hänen olisi helppo pariutua, mutta onko nörtit liian ujoja lähestymään?

En ymm ärr ä miksi hom o seks uaa li naisia työnnetään miesvaltaisille aloille. Ei hän siel lä tutustu kuin miehiin ja yleensä viel ä ovat hyvin sovinist eja ja ho mo foobik koja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauratti haastateltava, joka yhdisti tietyt helsinkiläiset asuinalueet sellaisiin arvoihin kuin suvaitsevaisuus. Onpa tosi suvaitsevaista tehdä oletuksia ihmisistä ja valita treffikumppani asuinpaikan perusteella.

Tuo jankutus helsinkiläisten, nimenomaan Helsingissä syntyneiden, suvaitsevaisuudesta on täyttä valhetta. Huomaahan tuostakin jutusta, että haastateltavat väittävät itseään ja kaltaisiaan suvaitseviksi, mutta eivät tunnu edes tietävän, mitä suvaitsevuudella tarkoitetaan.

Kantakaupunkilaiset suvaitsee just niin kauan ennen kuin ongelmat kohtaa omat asuinalueet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoijilta taisi jäädä huomaamatta, että Milsa! sai miehiltä pakit kun selvisi, että hän asuu porvarillisessa Larussa. Samoin mä sain Tinderissä pakit kun miehille selvisi, että olen reissannut muualla kuin perusThaikkulassa. En siis tyrkyttänyt tietoa, vaan miehet itse kyselivät. Keskustelu päättyi siihen. Luulivat kai mua rikkaaksi, joka ei peruspenoja kelpuuta.

Porukka kyllä takertuu ihmeellisiin juttuihin tuolla Tinderissä. Kaiken pitäisi natsata postinroa myöten. Ja sit kuitenkin ollaan lähinnä seksin perässä (miehet). En ymmärrä ja siksi poistin koko sovelluksen.

On kohteliaampaa sanoa deitille, että asut liian kaukana kuin että olet lihava ja/tai ruma.

Niin, ylipäätään on helpompi antaa pakit siten, että tavallaan kehuu treffikaveria, kuten "olet liian hyvä minulle", "löydät paremman", "Laru on minulle saavuttamaton kaikin tavoin". Todellinen syy jää kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekavaa.

Mikä tuossa jutussa on sekavaa? Artikkelin naiset haluavat treffata vain miehiä, jotka asuvat omilla kulmilla, tienaavat yhtä paljon, omaavat saman koulutustason. Mutta sitten varmaan joku ulkkis kelpaa poikaystäväksi, jonka kanssa ei ole mitään samaa. Mutta sehän kelpaa näyttelyesineeksi, komiaa miestä, joka on asunut Suomessa yli 10 vuotta eikä puhu sanaakaan suomea, koska ei halua on kiva esitellä tyttyökavereille.

Miksi ulkkiksen kanssa ei olisi yhteistä arvomaailmaa ja kulttuuria? Vain koska ei puhu suomea? Täysin typerä kommentti. Itselläni on ulkkis mies, ei puhu ehkä sujuvaa suomea, mutta taatusti lähempänä arvomaailmaltaan kuin suurin osa suomalaisista.