Lue keskustelun säännöt.
HS: "Treffit sujuivat hyvin, mutta sitten helsinkiläisen Milsa Malinin vauras kotikaupunginosa tuli ilmi..."
07.07.2023 |
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009675419.html
Stadilaiset friidut treffaavat porukkaa sen perusteella, missä se toinen asuu. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi tässä maassa kantasuomalaiset eivät lisäänny!
Kuvissa olevilla naisilla ei taida olla paljon varaa valita, kenen kanssa menevät treffeille...
Kyllä me suomalaiset ollaan edelleen aivan *elvetin ennakkoluuloisia. Eikä se "mitä muut musta mahtaa ajatella, jos poikkis on jostain halvalta asuinalueelta" -ajattelu ole hävinnyt minnekään. Pikemminkin se on vain kasvanut.
Porukkaa valitaan ns. jatkoon pitkäaikaisen parisuhteen kannalta aivan merkityksettömien asioiden perusteella.
Suomalaiset naiset - ainakin Helsingissä - näyttävät olevan todella ennakkoluuloisia! No kyllä tämän olen miehenä huomannut; naiset, joiden kanssa juttu alkaa sujumaan vaikka ihan jossain junan ravintolavaunun jonossa, eivät ole helsinkiläisiä. Stadilaiset naiset eivät osaa small-talkkia.
Kommentit (709)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitkäaikaisen parisuhteen kannalta merkityksetöntä olisi samankaltainen tausta tai arvot? Minusta ne ovat erittäin merkityksellisiä.
Liittyykö ne kaupunginosaan? En ihmettele yhtään että Helsingissä treffailu on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai samanlaiset arvot on vain samassa kaupunginosassa?
Kyseisellä haastateltavalla on myös ollut huono kokemus seurustelusta vantaalaisen kanssa. Seurustelukumppanin oli vaikea ymmärtää häntä, toisin kuin nykyisen kumppanin, jolla helsinkiläisenä on samanlaisia kokemuksia. Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu siitä, kuinka juuri syntyperäinen helsinkiläisyys, erityisesti keskustan tuntumassa asuminen, yhdistyy suvaitsevaisuuteen. Ovat kyllä löytäneet harvinaisen ylimielisen ja nolon haastateltavan.
Tuo on lähes rasistinen näkemys, jota myydään suvaitsevaisuutena.
Tätä minäkin mietin. Jos on vaikeuksia ymmärtää vantaalaisia, kuinka vaikeaa mahtaa olla ymmärtää vaikkapa turkulaisia tai kuopiolaisia, muiden kulttuureiden edustajista puhumattakaan?
No onhan ihmisillä noita ajatuksia, etteivät halua seurustella tietystä paikkaa kotoisin olevan kanssa. Itse en voi sietää savolaisia, en toista kertaa suhteeseen sellaisen kanssa lähde, niin kieroa touhua että huhhuh ja pelkästä murteen kuulemisesta nousee karvat pystyyn.
Toki tällaisia ajatuksia saa olla, mutta silloin ei ole syytä mainita suvaitsevaisuutta itselle tärkeänä arvona haastatellun henkilön tapaan.
Jos kumppanille on minkäänlaisia kriteereitä, eikö senkin voi vääntää suvaitsemattomuudeksi, jos kaikki ja kaikenlaiset ihmiset eivät kerran käy.
Ketjussa keskustellaan siitä, mikä on asiallinen kriteeri kumppanin valinnassa ja mikä ei, ei siitä, saako mitään kriteereitä ylipäätään olla. Varmasti kaikilla on jokin näkemys asiallisista parinvalintakriteereistä, esimerkiksi se, haluaako lapsia, on useimmille hyväksyttävä peruste valita treffikumppani. Asuinalue sen sijaan ei ole samalla tavalla kriteerinä selkeä ja ymmärrettävä. Esitetyt perusteet kuulostavat ainakin minun korvaani aika umpimielisiltä.
Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista.
Ei tarvitse selittää itsestäänselvyyksiä. Totta kai eri asuinalueilla asuu erilaisia ihmisiä. Se, onko "väärä" asuinalue järkevä syy hylätä muuten kiinnostava treffikumppani tai swaipata Tinderissä vasemmalle, on minusta tässä keskustelunaiheena.
Itse tarkentaisin tuota määritelmää vielä. Eli jotkut kokevat lähiympäristön asuinalueen merkittäväksi kriteeriksi parinvalinnassa. Mitä tuo kertoo meidän yhteiskunnasta ja kuinkahan paljon tuollaisia ihmisiä oikeasti on? Onko ongelmaa, mikäli tuollaisia ihmisiä on prosentuaalisesti merkittävä määrä?
Kuka nyt jaksaa matkustaa vaikkapa tunnin tai yli sinne deitin tai kumppanin luo ja sitten sen tunnin kotiin. Se on kätevämpää, jos se kumppani asuu suht lähellä.
Kärjistettynä, jos asuu Hangossa, miksi etsisi seuraa Rovaniemeltä.Kuinka monta sinulle täydellistä ihmistä oleta olevan vapaana kaupungissa? Mitä olet valmis tekemään jotta pääset viettämään aikaa mahtavan ihmisen kanssa? Noita kysymyksiä kun vertaa esim. tunnin matkustamisen vaivaan niin saa jonkinlaista käsitystä ihmisen arvomaailmasta ja siitä millainen "saalis" toinen on.
Jos sitä välimatkaa on, se menee sitten siihen että voi tavata vain vapaapäivinään, jolloin on aikaa ja energiaa matkustaa se pidempi matka. Jos pari asuu toisistaan kivenheiton päässä, niin tapaamisten sopiminen on helpompaa ja onnistuu ihan spontaanistikin, ilman erityistä järjestelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitkäaikaisen parisuhteen kannalta merkityksetöntä olisi samankaltainen tausta tai arvot? Minusta ne ovat erittäin merkityksellisiä.
Ei kai ne arvot mistään Stadin asuinalueesta kiinni ole. Olen itse asunut sekä ns rikkaiden alueella ja ns huonoilla alueilla. Ympäri kaupunkia on kaikenlaisia ihmisiä. Yleensä junantuomat ja toimittajat tuntuvat tietävän asuinalueista kaiken.
Asuinalue on valinta, joka kuvastaa valinnantekijän arvoja. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Meillä on paljon ihmisiä, jotka kertovat että eivät koskaan voisi asua vaikkapa Merihaassa. Ja vastaavasti paljon ihmisiä, jotka asuisivat siellä mielellään. Varmastikaan näiden ihmisten elämänarvot eivät kohtaa muissakaan asioissa.
Pointti on, että voisiko sen kiinnostavan oloisen ihmisen kanssa vaikka jutella hetken ja selvittää, onko tämän kanssa yhteistä vai ei, sen sijaan, että suoraan toteaa tämän asuinalueen perusteella sopimattomaksi kumppaniksi. Eihän asuinalueen valinta ole mikään lopullinen ratkaisu eivätkä kaikki suhtaudu asiaan samalla intohimolla. Se Merihaassa asuva deitti saattaa olla päätynyt valintaansa vaikkapa kätevän työmatkan vuoksi mutta olla sillä tavalla joustava, että on seurustelusuhteen vakiinnuttua halukas muuttamaan.
Mutta jos lähtökohta on, että ei ole pulaa juttukavereista muutenkaan.
Tämä ei taida olla lähtökohta pääkaupunkiseudulla, ainakaan kaikkien näkökulmasta. Esimerkiksi pari-kolmekymppisistä korkeakoulutetuista naisista on ylitarjontaa, ja jatkuvastihan lehdissä kirjoitetaan Helsingin kohtaanto-ongelmasta.
Kommentoijilta taisi jäädä huomaamatta, että Milsa! sai miehiltä pakit kun selvisi, että hän asuu porvarillisessa Larussa. Samoin mä sain Tinderissä pakit kun miehille selvisi, että olen reissannut muualla kuin perusThaikkulassa. En siis tyrkyttänyt tietoa, vaan miehet itse kyselivät. Keskustelu päättyi siihen. Luulivat kai mua rikkaaksi, joka ei peruspenoja kelpuuta.
Porukka kyllä takertuu ihmeellisiin juttuihin tuolla Tinderissä. Kaiken pitäisi natsata postinroa myöten. Ja sit kuitenkin ollaan lähinnä seksin perässä (miehet). En ymmärrä ja siksi poistin koko sovelluksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitkäaikaisen parisuhteen kannalta merkityksetöntä olisi samankaltainen tausta tai arvot? Minusta ne ovat erittäin merkityksellisiä.
Liittyykö ne kaupunginosaan? En ihmettele yhtään että Helsingissä treffailu on vaikeaa.
Millä perusteella sinä valitset sen kaupunginosan, jossa asut? Itse valitsin sillä perusteella, että pidän urbaanista, joten kantakaupunki on must. Hyvät liikkumisjärjestelyt, koska en halua autoilla. Hyvät palvelut. Kävelymatkan sisällä työpaikkoja jne jne. Jollekin toiselle esim. autoilumahdollisuudet ovat tärkeitä tai luonnonkauneus. Ne ovat niitä arvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista.
Öööö? Me ollaan pariskuntana/perheenä asuttu Vallilassa vuosi, Herttoniemenrannassa 12 vuotta ja Jätkäsaaressa 10 vuotta. Ja nyt ollaan pariskuntana muuttamassa Sipooseen haja-asutusalueelle.
Ollaanko me siis nyt muuttumassa urbaaneista ihmisistä maalaisiksi? Vai voiko kyseessä olla vain se, että elämäntilanne (etätöihin siirtyminen, lapsi muuttanut omilleen) ja mieltymykset asumisen suhteen ovat muuttuneet? Tai se, että kaupunkiasuminen ei ole enää niin viihtyisää, kuin se oli vielä 10 vuotta sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai samanlaiset arvot on vain samassa kaupunginosassa?
Kyseisellä haastateltavalla on myös ollut huono kokemus seurustelusta vantaalaisen kanssa. Seurustelukumppanin oli vaikea ymmärtää häntä, toisin kuin nykyisen kumppanin, jolla helsinkiläisenä on samanlaisia kokemuksia. Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu siitä, kuinka juuri syntyperäinen helsinkiläisyys, erityisesti keskustan tuntumassa asuminen, yhdistyy suvaitsevaisuuteen. Ovat kyllä löytäneet harvinaisen ylimielisen ja nolon haastateltavan.
Tuo on lähes rasistinen näkemys, jota myydään suvaitsevaisuutena.
Tätä minäkin mietin. Jos on vaikeuksia ymmärtää vantaalaisia, kuinka vaikeaa mahtaa olla ymmärtää vaikkapa turkulaisia tai kuopiolaisia, muiden kulttuureiden edustajista puhumattakaan?
No onhan ihmisillä noita ajatuksia, etteivät halua seurustella tietystä paikkaa kotoisin olevan kanssa. Itse en voi sietää savolaisia, en toista kertaa suhteeseen sellaisen kanssa lähde, niin kieroa touhua että huhhuh ja pelkästä murteen kuulemisesta nousee karvat pystyyn.
Toki tällaisia ajatuksia saa olla, mutta silloin ei ole syytä mainita suvaitsevaisuutta itselle tärkeänä arvona haastatellun henkilön tapaan.
Jos kumppanille on minkäänlaisia kriteereitä, eikö senkin voi vääntää suvaitsemattomuudeksi, jos kaikki ja kaikenlaiset ihmiset eivät kerran käy.
Ketjussa keskustellaan siitä, mikä on asiallinen kriteeri kumppanin valinnassa ja mikä ei, ei siitä, saako mitään kriteereitä ylipäätään olla. Varmasti kaikilla on jokin näkemys asiallisista parinvalintakriteereistä, esimerkiksi se, haluaako lapsia, on useimmille hyväksyttävä peruste valita treffikumppani. Asuinalue sen sijaan ei ole samalla tavalla kriteerinä selkeä ja ymmärrettävä. Esitetyt perusteet kuulostavat ainakin minun korvaani aika umpimielisiltä.
Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista.
Ei tarvitse selittää itsestäänselvyyksiä. Totta kai eri asuinalueilla asuu erilaisia ihmisiä. Se, onko "väärä" asuinalue järkevä syy hylätä muuten kiinnostava treffikumppani tai swaipata Tinderissä vasemmalle, on minusta tässä keskustelunaiheena.
Itse tarkentaisin tuota määritelmää vielä. Eli jotkut kokevat lähiympäristön asuinalueen merkittäväksi kriteeriksi parinvalinnassa. Mitä tuo kertoo meidän yhteiskunnasta ja kuinkahan paljon tuollaisia ihmisiä oikeasti on? Onko ongelmaa, mikäli tuollaisia ihmisiä on prosentuaalisesti merkittävä määrä?
Kuka nyt jaksaa matkustaa vaikkapa tunnin tai yli sinne deitin tai kumppanin luo ja sitten sen tunnin kotiin. Se on kätevämpää, jos se kumppani asuu suht lähellä.
Kärjistettynä, jos asuu Hangossa, miksi etsisi seuraa Rovaniemeltä.Kuinka monta sinulle täydellistä ihmistä oleta olevan vapaana kaupungissa? Mitä olet valmis tekemään jotta pääset viettämään aikaa mahtavan ihmisen kanssa? Noita kysymyksiä kun vertaa esim. tunnin matkustamisen vaivaan niin saa jonkinlaista käsitystä ihmisen arvomaailmasta ja siitä millainen "saalis" toinen on.
Jos sitä välimatkaa on, se menee sitten siihen että voi tavata vain vapaapäivinään, jolloin on aikaa ja energiaa matkustaa se pidempi matka. Jos pari asuu toisistaan kivenheiton päässä, niin tapaamisten sopiminen on helpompaa ja onnistuu ihan spontaanistikin, ilman erityistä järjestelyä.
Onko tarkoituksesi asua koko ikäsi samassa asunnossa ja oletat, että näin tekevät kaikki muutkin? Yleensä seurustelun vakiinnuttua muutetaan jossain vaiheessa yhteen, ja tällöin voi valita vapaasti molempia miellyttävän asuinalueen. Kuulostaa kyllä siltä, että et hirveästi ole valmis näkemään vaivaa parisuhteen eteen, jos esimerkiksi vuoden mittainen seurustelu niin, että asutaan tunnin matkan päässä toisistaan, on kynnyskysymys. Onhan ihmisillä kaikenlaista muutakin yhteiseen arkeen vaikuttavaa, kuten lapsia edellisestä suhteesta, lemmikki tai vaikka epäsäännölliset työajat, ja ainakin minusta on ihan normaalia, että näistä koituu alussa jonkin verran sumplimista. Aika huono lähtökohta parisuhteelle on se, että ei ole valmis hyväksymään mitään, mistä aiheutuu vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitkäaikaisen parisuhteen kannalta merkityksetöntä olisi samankaltainen tausta tai arvot? Minusta ne ovat erittäin merkityksellisiä.
Liittyykö ne kaupunginosaan? En ihmettele yhtään että Helsingissä treffailu on vaikeaa.
Siitä kaupunginosasta voi päätellä ainakin sen, haluaako henkilö asua kantakaupungin sykkeessä, vai rauhallisella omakotitaloalueella. Urbaani tyyppi ei sinne kaupungin laitamille halua ja rauhaa arvostava ei sinne sykkeeseen halua. Tuosta tulee ongelma päätettäessä yhteistä asuinpaikkaa, jos mieltymykset ovat aivan päinvastaiset. Ei kannata treffailla sellaista, jonka mieltymykset ovat liian kaukana omista.
Vierailija kirjoitti:
MILSA. Onpa nimi. Kilsa, Silsa, Bilsa... No typykkä ei näyttänytkään ihan ykkösluokan tuotteelta.
MATTI. Onpa nimi. Katti, Ratti, Patti....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai samanlaiset arvot on vain samassa kaupunginosassa?
Kyseisellä haastateltavalla on myös ollut huono kokemus seurustelusta vantaalaisen kanssa. Seurustelukumppanin oli vaikea ymmärtää häntä, toisin kuin nykyisen kumppanin, jolla helsinkiläisenä on samanlaisia kokemuksia. Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu siitä, kuinka juuri syntyperäinen helsinkiläisyys, erityisesti keskustan tuntumassa asuminen, yhdistyy suvaitsevaisuuteen. Ovat kyllä löytäneet harvinaisen ylimielisen ja nolon haastateltavan.
Tuo on lähes rasistinen näkemys, jota myydään suvaitsevaisuutena.
Tätä minäkin mietin. Jos on vaikeuksia ymmärtää vantaalaisia, kuinka vaikeaa mahtaa olla ymmärtää vaikkapa turkulaisia tai kuopiolaisia, muiden kulttuureiden edustajista puhumattakaan?
No onhan ihmisillä noita ajatuksia, etteivät halua seurustella tietystä paikkaa kotoisin olevan kanssa. Itse en voi sietää savolaisia, en toista kertaa suhteeseen sellaisen kanssa lähde, niin kieroa touhua että huhhuh ja pelkästä murteen kuulemisesta nousee karvat pystyyn.
Toki tällaisia ajatuksia saa olla, mutta silloin ei ole syytä mainita suvaitsevaisuutta itselle tärkeänä arvona haastatellun henkilön tapaan.
Jos kumppanille on minkäänlaisia kriteereitä, eikö senkin voi vääntää suvaitsemattomuudeksi, jos kaikki ja kaikenlaiset ihmiset eivät kerran käy.
Ketjussa keskustellaan siitä, mikä on asiallinen kriteeri kumppanin valinnassa ja mikä ei, ei siitä, saako mitään kriteereitä ylipäätään olla. Varmasti kaikilla on jokin näkemys asiallisista parinvalintakriteereistä, esimerkiksi se, haluaako lapsia, on useimmille hyväksyttävä peruste valita treffikumppani. Asuinalue sen sijaan ei ole samalla tavalla kriteerinä selkeä ja ymmärrettävä. Esitetyt perusteet kuulostavat ainakin minun korvaani aika umpimielisiltä.
Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista.
Ei tarvitse selittää itsestäänselvyyksiä. Totta kai eri asuinalueilla asuu erilaisia ihmisiä. Se, onko "väärä" asuinalue järkevä syy hylätä muuten kiinnostava treffikumppani tai swaipata Tinderissä vasemmalle, on minusta tässä keskustelunaiheena.
Itse tarkentaisin tuota määritelmää vielä. Eli jotkut kokevat lähiympäristön asuinalueen merkittäväksi kriteeriksi parinvalinnassa. Mitä tuo kertoo meidän yhteiskunnasta ja kuinkahan paljon tuollaisia ihmisiä oikeasti on? Onko ongelmaa, mikäli tuollaisia ihmisiä on prosentuaalisesti merkittävä määrä?
Eiköhän tämä ole Suomessa vain Helsingin ongelma.
Rahalla ei pitäisi olla merkitystä, ellei toinen nyt elämäntapatyötön ole. Silloinkin ongelma on enemmän asenne, kuin varsinaisesti raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommentoijilta taisi jäädä huomaamatta, että Milsa! sai miehiltä pakit kun selvisi, että hän asuu porvarillisessa Larussa. Samoin mä sain Tinderissä pakit kun miehille selvisi, että olen reissannut muualla kuin perusThaikkulassa. En siis tyrkyttänyt tietoa, vaan miehet itse kyselivät. Keskustelu päättyi siihen. Luulivat kai mua rikkaaksi, joka ei peruspenoja kelpuuta.
Porukka kyllä takertuu ihmeellisiin juttuihin tuolla Tinderissä. Kaiken pitäisi natsata postinroa myöten. Ja sit kuitenkin ollaan lähinnä seksin perässä (miehet). En ymmärrä ja siksi poistin koko sovelluksen.
On kohteliaampaa sanoa deitille, että asut liian kaukana kuin että olet lihava ja/tai ruma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitkäaikaisen parisuhteen kannalta merkityksetöntä olisi samankaltainen tausta tai arvot? Minusta ne ovat erittäin merkityksellisiä.
Liittyykö ne kaupunginosaan? En ihmettele yhtään että Helsingissä treffailu on vaikeaa.
Siitä kaupunginosasta voi päätellä ainakin sen, haluaako henkilö asua kantakaupungin sykkeessä, vai rauhallisella omakotitaloalueella. Urbaani tyyppi ei sinne kaupungin laitamille halua ja rauhaa arvostava ei sinne sykkeeseen halua. Tuosta tulee ongelma päätettäessä yhteistä asuinpaikkaa, jos mieltymykset ovat aivan päinvastaiset. Ei kannata treffailla sellaista, jonka mieltymykset ovat liian kaukana omista.
Ehkä henkilö olisi valmis muuttamaan toisenlaiseenkin ympäristöön tai on muuttanut nykyiseen paikkaan koska se on lähellä työpaikkaa ja työpaikan vaihtuessa on valmis muuttamaan muuallekin, tai jos tapaa partnerin jolle on todella tärkeää asua jossain tietyssä paikassa... Ei kaikille asuinalue ole identiteettikysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitkäaikaisen parisuhteen kannalta merkityksetöntä olisi samankaltainen tausta tai arvot? Minusta ne ovat erittäin merkityksellisiä.
Liittyykö ne kaupunginosaan? En ihmettele yhtään että Helsingissä treffailu on vaikeaa.
Millä perusteella sinä valitset sen kaupunginosan, jossa asut? Itse valitsin sillä perusteella, että pidän urbaanista, joten kantakaupunki on must. Hyvät liikkumisjärjestelyt, koska en halua autoilla. Hyvät palvelut. Kävelymatkan sisällä työpaikkoja jne jne. Jollekin toiselle esim. autoilumahdollisuudet ovat tärkeitä tai luonnonkauneus. Ne ovat niitä arvoja.
Kukaan ei varmaan kiellä sitä, etteikö eri asuinalueilla asuisi erilaisia ihmisiä. Voisiko kuitenkin selvittää, vastaako toinen asuinalueensa stereotypioita ennen kuin päättää, kannattaako tutustua toiseen? Voi olla monenlaisia syitä sille, miksi joku asuu jollain tietyllä alueella jollain tietyllä hetkellä. Kyseessähän voi olla väliaikainenkin ratkaisu, mikä on uuden suhteen näkökulmasta vain hyvä asia. Jos itse on kovin kiintynyt alueeseensa ja asuntoonsa ja toinen ei, on keskustelu yhteenmuutosta, sitten kun se on ajankohtaista, helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista.
Öööö? Me ollaan pariskuntana/perheenä asuttu Vallilassa vuosi, Herttoniemenrannassa 12 vuotta ja Jätkäsaaressa 10 vuotta. Ja nyt ollaan pariskuntana muuttamassa Sipooseen haja-asutusalueelle.
Ollaanko me siis nyt muuttumassa urbaaneista ihmisistä maalaisiksi? Vai voiko kyseessä olla vain se, että elämäntilanne (etätöihin siirtyminen, lapsi muuttanut omilleen) ja mieltymykset asumisen suhteen ovat muuttuneet? Tai se, että kaupunkiasuminen ei ole enää niin viihtyisää, kuin se oli vielä 10 vuotta sitten?
Olette muuttumassa maalaisiksi. Itsekin muutuin kun muutin pois kaartinkaupungista.
Oli kyllä outoja mielipiteitä jutussa. Esim. jutun paljasjalkainen hesalainen ilmoitti, ettei voi tapailla oikein muita kuin paljasjalkaisia, koska muut eivät ole niin suvaitsevaisia. Ei hyvää päivää, huomasiko tuo nainen mitään ristiriitaa puheessaan. Siis harva on noin ennakkoluuloinen, suorastaan pikkusieluinen. 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tyylikkään Ullanlinnan hehkuttaminen, mutta 50-luvun Laru naurattaa.
En asu Helsingissä ja ainakaan minulla ei ole ollut mitään mielenkiintoa seurata sen asuinalueiden hyviä ja huonoja puolia. Jos joku siis sanoisi asuvansa vaikka tuolla "Larussa", niin ei minulla olisi hajuakaan minkälainen paikka se on. En edes tiedä minkä lyhenne se on ja en ole kiinnostunut googlaamaankaan.
Helsinki on vain Helsinki, pääkaupunki ja siinä se, harva siitä sen enempää ajattelee.
Ei tarvitse miettiä, jos ei Helsinkiin halua, mutta valehtelet, jos väität, ettet itse valitse asuinpaikkaasi sekä faktojen että mielikuvien perusteella.
Tai mistäpä minä sen tiedän, mitä sinä teet. Ehkä katsot vain hintalappua ja muutettuasi ihmettelet, miksi alue onkin niin ränsistynyt ja muutenkin huono.
Milja Beada Gabriela :-o Tämä kuulostaa ihan siltä, että nimi on valittu jostain Vauvan nimiprovoketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai samanlaiset arvot on vain samassa kaupunginosassa?
Kyseisellä haastateltavalla on myös ollut huono kokemus seurustelusta vantaalaisen kanssa. Seurustelukumppanin oli vaikea ymmärtää häntä, toisin kuin nykyisen kumppanin, jolla helsinkiläisenä on samanlaisia kokemuksia. Samaan aikaan hän kuitenkin puhuu siitä, kuinka juuri syntyperäinen helsinkiläisyys, erityisesti keskustan tuntumassa asuminen, yhdistyy suvaitsevaisuuteen. Ovat kyllä löytäneet harvinaisen ylimielisen ja nolon haastateltavan.
Tuo on lähes rasistinen näkemys, jota myydään suvaitsevaisuutena.
Tätä minäkin mietin. Jos on vaikeuksia ymmärtää vantaalaisia, kuinka vaikeaa mahtaa olla ymmärtää vaikkapa turkulaisia tai kuopiolaisia, muiden kulttuureiden edustajista puhumattakaan?
No onhan ihmisillä noita ajatuksia, etteivät halua seurustella tietystä paikkaa kotoisin olevan kanssa. Itse en voi sietää savolaisia, en toista kertaa suhteeseen sellaisen kanssa lähde, niin kieroa touhua että huhhuh ja pelkästä murteen kuulemisesta nousee karvat pystyyn.
Toki tällaisia ajatuksia saa olla, mutta silloin ei ole syytä mainita suvaitsevaisuutta itselle tärkeänä arvona haastatellun henkilön tapaan.
Jos kumppanille on minkäänlaisia kriteereitä, eikö senkin voi vääntää suvaitsemattomuudeksi, jos kaikki ja kaikenlaiset ihmiset eivät kerran käy.
Ketjussa keskustellaan siitä, mikä on asiallinen kriteeri kumppanin valinnassa ja mikä ei, ei siitä, saako mitään kriteereitä ylipäätään olla. Varmasti kaikilla on jokin näkemys asiallisista parinvalintakriteereistä, esimerkiksi se, haluaako lapsia, on useimmille hyväksyttävä peruste valita treffikumppani. Asuinalue sen sijaan ei ole samalla tavalla kriteerinä selkeä ja ymmärrettävä. Esitetyt perusteet kuulostavat ainakin minun korvaani aika umpimielisiltä.
Se asuinpaikka on hyvin oleellinen kysymys. On hyvin erilaiset ihmiset, jotka haluavat asua kantakaupungissa tai vaikkapa Viikin pelloilla. Itse en suin surmin haluaisi asua lähiöissä, saati sitten näissä lähiöissä, joissa on paljon metsää tai peltoa. Kyse on urbaanin ja maalaisen ihmisen eroista.
Ei tarvitse selittää itsestäänselvyyksiä. Totta kai eri asuinalueilla asuu erilaisia ihmisiä. Se, onko "väärä" asuinalue järkevä syy hylätä muuten kiinnostava treffikumppani tai swaipata Tinderissä vasemmalle, on minusta tässä keskustelunaiheena.
Itse tarkentaisin tuota määritelmää vielä. Eli jotkut kokevat lähiympäristön asuinalueen merkittäväksi kriteeriksi parinvalinnassa. Mitä tuo kertoo meidän yhteiskunnasta ja kuinkahan paljon tuollaisia ihmisiä oikeasti on? Onko ongelmaa, mikäli tuollaisia ihmisiä on prosentuaalisesti merkittävä määrä?
Kuka nyt jaksaa matkustaa vaikkapa tunnin tai yli sinne deitin tai kumppanin luo ja sitten sen tunnin kotiin. Se on kätevämpää, jos se kumppani asuu suht lähellä.
Kärjistettynä, jos asuu Hangossa, miksi etsisi seuraa Rovaniemeltä.Kuinka monta sinulle täydellistä ihmistä oleta olevan vapaana kaupungissa? Mitä olet valmis tekemään jotta pääset viettämään aikaa mahtavan ihmisen kanssa? Noita kysymyksiä kun vertaa esim. tunnin matkustamisen vaivaan niin saa jonkinlaista käsitystä ihmisen arvomaailmasta ja siitä millainen "saalis" toinen on.
Jos sitä välimatkaa on, se menee sitten siihen että voi tavata vain vapaapäivinään, jolloin on aikaa ja energiaa matkustaa se pidempi matka. Jos pari asuu toisistaan kivenheiton päässä, niin tapaamisten sopiminen on helpompaa ja onnistuu ihan spontaanistikin, ilman erityistä järjestelyä.
Onko tarkoituksesi asua koko ikäsi samassa asunnossa ja oletat, että näin tekevät kaikki muutkin? Yleensä seurustelun vakiinnuttua muutetaan jossain vaiheessa yhteen, ja tällöin voi valita vapaasti molempia miellyttävän asuinalueen. Kuulostaa kyllä siltä, että et hirveästi ole valmis näkemään vaivaa parisuhteen eteen, jos esimerkiksi vuoden mittainen seurustelu niin, että asutaan tunnin matkan päässä toisistaan, on kynnyskysymys. Onhan ihmisillä kaikenlaista muutakin yhteiseen arkeen vaikuttavaa, kuten lapsia edellisestä suhteesta, lemmikki tai vaikka epäsäännölliset työajat, ja ainakin minusta on ihan normaalia, että näistä koituu alussa jonkin verran sumplimista. Aika huono lähtökohta parisuhteelle on se, että ei ole valmis hyväksymään mitään, mistä aiheutuu vaivaa.
Ei pidä olettaa, että kaikki haluavat seurustella ja olla suhteessa niin, että muutetaan saman katon alle koskaan. Silloin sillä välimatkalla ja siihen menevällä ajalla on merkitystä, koska tilanne tuskin muuttuu yhtään mihinkään.
Kyllähän se ihmisestä kertoo, että valitsee asua mieluummin Kuopiossa kuin New Yorkissa.