Miksi joitakin kiusataan aina ja kaikkialla?

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista. Syynä on henkilön kiltteys ja hellä luonne. Sellainen herättää joissakin ihmisissä halun nitistää heidän mielestään heikompi ihminen. He ovat niin kieroutuneita, että eivät jotenkin kestä jonkun kiltteyttä. Jonkun toisen valoisuus ja hyvyys muistuttaa ilmeisesti heitä liikaa omasta kamalasta luonteestaan ja pahasta olostaan.

Tämän allekirjoitan täysin. Olen kiltti ja empaattinen. Lapsena halusin aina puolustaa heikompia. Jouduin sitten vuosiksi koulukiusatuksi, jonka sain loppumaan vasta yläasteella. Tuli se viimeinen pisara ja mietin ettei mulla ole hävittävää. Aloin vaan antamaan takaisin sanoin ja nyrkein.

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jotakin, joka laukaisee yksilön pahuuden mikäli hänessä sellaista on. Ja siis ihan demonisen _pahuuden_. Jopa psykoterapiassa terapeutti alleviivasi ja vahvisti traumaani/kiusasi kun sai siihen mahdollisuuden. Huomasi sen kyllä itsekin ja oli kauhuissaan, mutta myöhäistähän se oli.

Jumalauta 😳 Mulla on myös toi demoniaktivointi!

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee jatkuvasti paikkaansa laumahierarkiassa.

Helpoin tapa välttää kiusaaminen on ottaa sosiaalinen johtoasema. Se tarkoittaa aloitteellisuutta sosiaalisten haasteiden heittämisessä tai jos auktoriteetti riittää, heitettyjen haasteiden mitätöintiä. Toinen vaihtoehto on vastata heitettyyn haasteeseen voittamalla tai häviämällä tyylikkäästi. Jokaisen pitää löytää oma tapansa, perustuipa se sanavalmiuteen, voimaan ja väkivaltaan tai taitavuuteen.

Alistumista ei pidä koskaan nähdä vaihtoehtona, koska juuri se johtaa kiusaamiseen.

Tuossa se on hyvin kiteytettynä, tuota periaatetta kiusaajat noudattavat vaikka sitten tiedostamatta  -  koettavat nostaa itseänsä lyttäämällä muita alas.

Olen samaa mieltä, että herkät ja kiltit päätyvät kiusatuiksi. Kamalaa :(

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja löytävät sen henkilön uhriksi, jota on helppo kiusata. Joku olemuksessa tekee sen. Ehkä herkkyys, aiemmat kokemukset tai joku muu. Ei se ole kiusatun vika, mutta olen kyllä huomannut että niin se usein menee. Toki voi olla sitäkin, että jos on pahasti kiusattu vaikka kouluaikoina, voi kokea herkemmin kiusaamisena vaikka ihan normaalit erimielisyydet, koska on valmiiksi traumatisoitunut.

Kyllä. mua on hakattu kotona ja koulussa, nimitelty työpaikalla ja jätetty porukoiden ulkopuolelle. En oppinut lapsena kunnolla sosiaalisia taitoja, joten olen aina ollut vähän kummallinen, vaikka olen kaunis ja fiksu. Vietän nykyään suurimman osan ajastani yksin, pidän ihmisiä ahdistavina ja pelottavina. Kaduttaa etten eristäytynyt jo paljon nuorempana, koska voin paremmin näin.

Sinä jolle joku 60 vee mulkvisti kettuili kaksi viikkoa. Moni meistä jolla on huono itsetunto kokee että kaikesta täytyy selvitä yksin. Ei tarvitse. Esimiehet ja tässä tapauksessa kurssin vetäjät on sitä varten että ne pitää huolta että kaikki saa tehdä töitä ja käydä kursseja rauhassa. Tuon ukon tapauksessa on vain yksi syypää, mutta yleensä kun asiaa lähtee selvittämään, kannattanee ottaa se asenne että tangoon tarvitaan kaksi. Sen sijaan että itse päättää kuka on jutun pahis - eli aina se toinen tyyppi - ehkä kannattaa kysyä että mikä menee pieleen tässä molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa. Ei ole helppoa tietenkään ottaa vastaan palautetta omasta toiminnasta. Siihen varmasti voi löytää kaikkien kasvoja säästävää tulokulmaa pienellä miettimisellä.

Kiusaajalla itsellään on jokin ongelma joka purkautuu kiusaamisena. Kiusaaja voi kokea uhrin jollain tapaa uhkaksi itselleen ja usein mukana on vielä ylitsepääsemätön kateus kiusattua kohtaan.

Viisas kiusaaja ymmärtää oman ongelmansa ja haluaa tehdä jotain sille eli muuttua ihmisenä. Tyhmä kiusaaja taas jatkaa samaa, koska ei ole ymmärrystä kehittyä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajalla itsellään on jokin ongelma joka purkautuu kiusaamisena. Kiusaaja voi kokea uhrin jollain tapaa uhkaksi itselleen ja usein mukana on vielä ylitsepääsemätön kateus kiusattua kohtaan.

Viisas kiusaaja ymmärtää oman ongelmansa ja haluaa tehdä jotain sille eli muuttua ihmisenä. Tyhmä kiusaaja taas jatkaa samaa, koska ei ole ymmärrystä kehittyä ihmisenä.

Itse en ajattele hyvällä niitä, jotka yrittävät ottaa liikaa tilaa itselleen työyhteisössä ja ikään kuin NS. Pidättelevät jotakin itsessään. En kuitenkaan tuo tätä millään tavoin esille.

Varmaan nämä kiusaamiseen taipuvaiset ihmiset "testailevat" ensin useampaa kohdetta ja se, joka menee hämilleen tai ei osaa vastata takaisin, on seuraava uhri.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan nämä kiusaamiseen taipuvaiset ihmiset "testailevat" ensin useampaa kohdetta ja se, joka menee hämilleen tai ei osaa vastata takaisin, on seuraava uhri.

Tai jolla on juuri silloin jotain muita vaikeuksia elämässä. Heikolla hetkellä on helppo kanalauman nokkia yhtä poloista.

Tutustuin muutama vuosi sitten naiseen, joka aika nopeaan tahtiin alkoi avatua työpaikkakiusaamisesta. Hän oli kokenut sitä edellisessä työpaikassaan ja nyt sitten uudestaan toisessa.

Sympateerasin häntä ja kuuntelin, en muodostanut mitään kummoisempaa mielipidettä asiasta. Kuulosti kurjalta kyllä.

Sitten hiljalleen tämän naisen tytär alkoi kiusata omaa tytärtäni. Ensin hyvin hienovaraista sanallista tölvimistä, ja siitä sitten kaikkeen muuhun. Aluksi yritin selvittää tilanteita hänen kanssaan, mutta kaksi tapaamista päättyi siihen, että hän puolusti raivokkaasti omaa lastansa ja syytti sekä minua että omaa tytärtäni liioittelusta, maalittamisesta ja ties mistä.

Lopulta kiusaaminen tuli ilmi koulussa ja naapurustossa, ja todisteita ja todistajia oli paljon. Hän ei suostu siltikään uskomaan, että hänen lapsensa olisi niin kova kiusaaja. Hän vain edelleen (kohta kuudennella luokalla), "opettelee kaveritaitoja".

Tämän kokemani jälkeen en usko, että tätä naista on kiusattu paljonkaan. Hän on hankala, poteroonsa kaivautunut itsekäs ihminen. Uskon, että aika moni kaikkialla "kiusatuksi" tuleva ihminen on.

Ihmisillä voi olla tosi erilaiset käsitykset siitä mikä on ok ja mikä ei, kotoa opittuna. Toisissa perheissä vedetään rankkaa huumoria ja on jatkuvaa pientä nälvintää ja toisissa ei katsota sitä hyvällä ollenkaan. Omasta elämässä oon havainnut hyväksi sen että jos jonkun kanssa on hankausta, koetan vaan tutustua siihen paremmin että paremmin ymmärtäisin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aina kiusataan niin kannattaa ottaa peili käteen joka tapauksessa ja miettiä omia toimintatapoja. Varmasti kiusattukaan ei ole täydellinen. Jos itsestä tuntuu että minä olen pyhimys ja muut on saatanoita, niin on aika hyvät tsäänssit ettei asia ole ollenkaan niin mustavalkoinen. Sairaudentunnoton herkkänahkaisuus on tragedia kaikille, erityisesti herkkänahkaiselle itselleen.

Miksikähän helvetissä kenenkään pitäisi olla yhtään millainen sinua varten ettet kiusaisi :D? Otahan se peili vaan käteen ihan  tykönäsi.

Normaali terve  ihminen suhtautuu herkkiksiin heidän vaatimalla hienoudella eikä lyttäämällä.

Uskon että ihmiset suureksi osaksi yrittää, mutta jos se menee herkkiksen puolelta kohtuuttomaksi niin lopulta ihmiset ei enää jaksa kävellä munankuorilla koko ajan. Se on nimittäin tosi raskasta. Varsinkin just joku vapaa-ajan toiminta kun ihmiset tarvii kipeästi rennosti ottamista ja se ei vaan onnistu kun on draama queen messissä.

Just tuollainen puhe munankuorista ja drama queeneilystä kertoo ettei ole herkkyyttä tai sosiaalisia taitoja huomioida jokaiseta omana itsenään, näin tulisi olla, että jokaista kunnioitetaan. Eikä ikinä porukka vastaan yksi- siinä on iso ongelma jos näin.

Ulkonäkö voi pysyä pitkään samana. Jos näyttää siltä miltä muut haluaisivat näyttää, jostain syystä osalle tulee tarve ns. estää "ylpistyminen" näpäyttelemällä ym kiusaamisella.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä voi olla tosi erilaiset käsitykset siitä mikä on ok ja mikä ei, kotoa opittuna. Toisissa perheissä vedetään rankkaa huumoria ja on jatkuvaa pientä nälvintää ja toisissa ei katsota sitä hyvällä ollenkaan. Omasta elämässä oon havainnut hyväksi sen että jos jonkun kanssa on hankausta, koetan vaan tutustua siihen paremmin että paremmin ymmärtäisin sitä.

Voi sanoa lähtökohtaisesti ettei kodin ulkopuolella ole hyvä esiintyä nälvien ja purkaen kaikkea mikä mielessä liikku- se katsotaan häpeälliseksi jos lärpättää kaiken mieleen tulevan kaikkialla. Ne säännöt on siksi että sosiallinen elämä sjuu lutjakkaasti. Kaveripiirissä sitten reuhottakoon kukin miten voi, muttei yhden kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin muutama vuosi sitten naiseen, joka aika nopeaan tahtiin alkoi avatua työpaikkakiusaamisesta. Hän oli kokenut sitä edellisessä työpaikassaan ja nyt sitten uudestaan toisessa.

Sympateerasin häntä ja kuuntelin, en muodostanut mitään kummoisempaa mielipidettä asiasta. Kuulosti kurjalta kyllä.

Sitten hiljalleen tämän naisen tytär alkoi kiusata omaa tytärtäni. Ensin hyvin hienovaraista sanallista tölvimistä, ja siitä sitten kaikkeen muuhun. Aluksi yritin selvittää tilanteita hänen kanssaan, mutta kaksi tapaamista päättyi siihen, että hän puolusti raivokkaasti omaa lastansa ja syytti sekä minua että omaa tytärtäni liioittelusta, maalittamisesta ja ties mistä.

Lopulta kiusaaminen tuli ilmi koulussa ja naapurustossa, ja todisteita ja todistajia oli paljon. Hän ei suostu siltikään uskomaan, että hänen lapsensa olisi niin kova kiusaaja. Hän vain edelleen (kohta kuudennella luokalla), "opettelee kaveritaitoja".

Tämän kokemani jälkeen en usko, että tätä naista on kiusattu paljonkaan. Hän on hankala, poteroonsa kaivautunut itsekäs ihminen. Uskon, että aika moni kaikkialla "kiusatuksi" tuleva ihminen on.

Osa heistä lienee narskuja ja tässäkin tapauksessa pistää miettimään onko omena pudonnut kauas puusta. Narsisti on aina uhri ja työelämässäkin hän näkee ympärillään jatkuvaa vehkeilyä ja selkään puukotusta. Narsistin mielestä tämä johtuu esim siitä että nainen on naiselle susi eikä siitä että hän on näiden yhteisöjen yhteinen tekijä ja vaikea ihminen. Tietenkään kaikki kiusatut tai "kiusatut" ei ole tällaisia joten ei tarvi aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö voi pysyä pitkään samana. Jos näyttää siltä miltä muut haluaisivat näyttää, jostain syystä osalle tulee tarve ns. estää "ylpistyminen" näpäyttelemällä ym kiusaamisella.

Onhan maailmassa vaikka kuinka monia asioita joita haluaa itselleen mutta ei saa. Miten sitten, ellei edes tuossa ole kasvanut jo ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista. Syynä on henkilön kiltteys ja hellä luonne. Sellainen herättää joissakin ihmisissä halun nitistää heidän mielestään heikompi ihminen. He ovat niin kieroutuneita, että eivät jotenkin kestä jonkun kiltteyttä. Jonkun toisen valoisuus ja hyvyys muistuttaa ilmeisesti heitä liikaa omasta kamalasta luonteestaan ja pahasta olostaan.

Tämän allekirjoitan täysin. Olen kiltti ja empaattinen. Lapsena halusin aina puolustaa heikompia. Jouduin sitten vuosiksi koulukiusatuksi, jonka sain loppumaan vasta yläasteella. Tuli se viimeinen pisara ja mietin ettei mulla ole hävittävää. Aloin vaan antamaan takaisin sanoin ja nyrkein.

Jos käytte kimppuun jää niistä usein viranomaisille merkintä ja heikentää tulevaisuuttanne, siksi se ei kannata. Jotenkin sanallisesti tai kuittaamalla välinpitämättömästi vaan. Pitää yrittää hankkia tukiryhmää. Vaikka kauempaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä voi olla tosi erilaiset käsitykset siitä mikä on ok ja mikä ei, kotoa opittuna. Toisissa perheissä vedetään rankkaa huumoria ja on jatkuvaa pientä nälvintää ja toisissa ei katsota sitä hyvällä ollenkaan. Omasta elämässä oon havainnut hyväksi sen että jos jonkun kanssa on hankausta, koetan vaan tutustua siihen paremmin että paremmin ymmärtäisin sitä.

Voi sanoa lähtökohtaisesti ettei kodin ulkopuolella ole hyvä esiintyä nälvien ja purkaen kaikkea mikä mielessä liikku- se katsotaan häpeälliseksi jos lärpättää kaiken mieleen tulevan kaikkialla. Ne säännöt on siksi että sosiallinen elämä sjuu lutjakkaasti. Kaveripiirissä sitten reuhottakoon kukin miten voi, muttei yhden kustannuksella.

Näin, mutta kun kaikki ei aidosti tiedosta että oma tyyli ei ole ok. Voin kertoa omasta kokemuksesta että opin lapsuudenkodista todella huonoja käytösmalleja ja ymmärsin vasta paljon myöhemmin että muut ihmiset ei toimi niin. Sepä olikin nolo hetki ymmärtää ja vieläkin hävettää isosti oma käytös. Hetkinen, miksi juuri kukaan muu kuin minä ei....aarghhh 🤦.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö voi pysyä pitkään samana. Jos näyttää siltä miltä muut haluaisivat näyttää, jostain syystä osalle tulee tarve ns. estää "ylpistyminen" näpäyttelemällä ym kiusaamisella.

Se "ylpistyminen" on ihan oman lyttäämisenne reaktio /projektio koska itse olisit ylpeä jos olisi noin. Itsensä voi voittaa sanoamlla toiselle et voi vitsi oot hyvännäköinen ja nahdä ettei se toinen ota ehkä yhtä vakavasti ulkonäkööään ja olosi helpottuu?