Lue keskustelun säännöt.
Miksi joitakin kiusataan aina ja kaikkialla?
04.07.2023 |
On kiusattu peruskoulussa, on kiusattu ammattikoulussa/lukiossa/korkeakoulussa, on kiusattu työpaikalla, on kiusattu harrastuksissa ja se on selitys kaikkeen.
Onko oikeasti mahdollista, että menee joku henkilö minne tahansa missä iässä tahansa, joutuu aina kiusatuksi vai onko kyse siitä, että jotkut ihmiset jotenkin "suhteessa muihin" sillä tavalla erilaisia, että tulkitsevat kiusaamiseksi sellaisetkin asiat, jotka eivät sitä ole?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä voi olla tosi erilaiset käsitykset siitä mikä on ok ja mikä ei, kotoa opittuna. Toisissa perheissä vedetään rankkaa huumoria ja on jatkuvaa pientä nälvintää ja toisissa ei katsota sitä hyvällä ollenkaan. Omasta elämässä oon havainnut hyväksi sen että jos jonkun kanssa on hankausta, koetan vaan tutustua siihen paremmin että paremmin ymmärtäisin sitä.
Voi sanoa lähtökohtaisesti ettei kodin ulkopuolella ole hyvä esiintyä nälvien ja purkaen kaikkea mikä mielessä liikku- se katsotaan häpeälliseksi jos lärpättää kaiken mieleen tulevan kaikkialla. Ne säännöt on siksi että sosiallinen elämä sjuu lutjakkaasti. Kaveripiirissä sitten reuhottakoon kukin miten voi, muttei yhden kustannuksella.
Näin, mutta kun kaikki ei aidosti tiedosta että oma tyyli ei ole ok. Voin kertoa omasta kokemuksesta että opin lapsuudenkodista todella huonoja käytösmalleja ja ymmärsin vasta paljon myöhemmin että muut ihmiset ei toimi niin. Sepä olikin nolo hetki ymmärtää ja vieläkin hävettää isosti oma käytös. Hetkinen, miksi juuri kukaan muu kuin minä ei....aarghhh 🤦.
Juu hyvä että sen hoksaa, edes jossain vaiheessa. Kiitos tästä kokemuksesta, kun jaoit. Tekee ymmärrettävämmäksi näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävarma olemus ja sitten vaan sattuu sellaiseen paikkaan toistuvasti, missä on tyyppi, joka tarvitsee jonkun, jota alentaa. Joillakin ei ole muita niin sitten löydetään ne vaikka keskustelupalsoilta. Freukkarit "kaikki tarvii aina jonkun itseään huonomman, jonku heikomman tai köyhemmän tai mu ta kuo nomman ja ellet löydä ketään muuta hauku sitten mua." Tuossa kappaleessa on sanomaa ja totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aina kiusataan niin kannattaa ottaa peili käteen joka tapauksessa ja miettiä omia toimintatapoja. Varmasti kiusattukaan ei ole täydellinen. Jos itsestä tuntuu että minä olen pyhimys ja muut on saatanoita, niin on aika hyvät tsäänssit ettei asia ole ollenkaan niin mustavalkoinen. Sairaudentunnoton herkkänahkaisuus on tragedia kaikille, erityisesti herkkänahkaiselle itselleen.
Miksikähän helvetissä kenenkään pitäisi olla yhtään millainen sinua varten ettet kiusaisi :D? Otahan se peili vaan käteen ihan tykönäsi.
Normaali terve ihminen suhtautuu herkkiksiin heidän vaatimalla hienoudella eikä lyttäämällä.
Uskon että ihmiset suureksi osaksi yrittää, mutta jos se menee herkkiksen puolelta kohtuuttomaksi niin lopulta ihmiset ei enää jaksa kävellä munankuorilla koko ajan. Se on nimittäin tosi raskasta. Varsinkin just joku vapaa-ajan toiminta kun ihmiset tarvii kipeästi rennosti ottamista ja se ei vaan onnistu kun on draama queen messissä.
Just tuollainen puhe munankuorista ja drama queeneilystä kertoo ettei ole herkkyyttä tai sosiaalisia taitoja huomioida jokaiseta omana itsenään, näin tulisi olla, että jokaista kunnioitetaan. Eikä ikinä porukka vastaan yksi- siinä on iso ongelma jos näin.
Olisin samaa mieltä kanssasi jos en tietäisi ihmistä jolle ei voi huoleti puhua normaalisti mitään, koska mikä tahansa normaali asia voi laukaista hänessä uinuvan trauman. Se on miinakenttä jolla ei voi voittaa.
Miinakentällä ei leikitä kuitenkaan vai kuinka. Voi ottaa kunnioittavammin tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että herkät ja kiltit päätyvät kiusatuiksi. Kamalaa :(
Kiusaaja on luonteeltaan niin ilkeä ja kateellinen, että ei voi sietää kilttiä, herkkää ihmistä.
Hän ymmärtää, että kiltistä ja herkästä pitävät kaikki, koska hänen lähellään on hyvä olla. Kiusaaja ei pysty muuttumaan samanlaiseksi ja sen vuoksi tuuttaa kaiken pahuutensa kiltin niskaan. Hän luulee, että saa tällä tavoin kiltiltä hyvän olon suistettua pois. Todellisuushan on kuitenkin se, että ilkeä ihminen vahingoittaa eniten itseään omalla käytöksellään ja kiltti ihminen alkaa vältellä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Se on k e h a r e i l l e ihan oikein.
Et varmaan tarkoittanut rupsulapsosia? Niissä porukoissa löpinät on ihan luokatonta tasoa, vailla aitoa sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ne identifioituu negatiivisiin ajatusmalleihin.
Sen sijaan että fiilaat olevasi betamale kükoldi. Fiilaa olevasi itsevarma, röyhkeä, dominoiva Moderni Mies ja tsiigaa mitä tapahtuu.
Kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Ihmisten pelko aiheuttaa toisissa ihmisissä epäluuloa, joka ensin johtaa ihmettelyyn, lopulta juoruiluun ja lopulta kiusantekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olin jopa eräällä kelan järjestämällä kurssilla, jossa eräs noin 60-vuotias mies alkoi arvostella ulkonäköäni eri tavoin. Mua alko ahdistaa siellä ja ei se kurssi (15 päivää kestävä) poissa kotoa tuon ajan ja tuota kuullen virkistänyt vaan päinvastoin. Päästeli eri ääniä ohi kulkiessaan ja kommentoi muhkeita reisiäni (mun bmi on 56), kun kurssiin kuului mm. vesijumppaa.
Ei mulla ole enää kavereita, eikä sukulaisiakaan läheisinä. Kaikilta aina kuullut samaa. Miksi kuuntelisin kun voin olla yksin kuuntelematta huonommuuttani. Meidän lapsi ei saa kyllä ikinä miestä kun on niin ruma oli mummoni tokaisu kun olin lapsi. Tiedänpähän tuon itsekin. Kiusattu niin töissä kuin muualla. Työkyvytön työpaikkakiusaamisen johdosta. Sielläkin oli ulkonäköön kohdistuvaa enkä tarkoita pelkästään painoani.
Törkeä äijä. Tuollaisessa tapauksessa mene puhumaan vetäjälle. Sulla on oikeus olla kurssilla ilman tuollaista sikamaista kiusaamista.
Satavarmasti tyytymätön omskuvaansa ja sosiaaliseen "menestymiseensä". Kuka nainen nyt tuollaista kattelis?
Vierailija kirjoitti:
Epävarma olemus ja sitten vaan sattuu sellaiseen paikkaan toistuvasti, missä on tyyppi, joka tarvitsee jonkun, jota alentaa. Joillakin ei ole muita niin sitten löydetään ne vaikka keskustelupalsoilta. Freukkarit "kaikki tarvii aina jonkun itseään huonomman, jonku heikomman tai köyhemmän tai mu ta kuo nomman ja ellet löydä ketään muuta hauku sitten mua." Tuossa kappaleessa on sanomaa ja totuus.
Ei onneksi kaikki, ihmiskeskittymän vaihtamista kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajat etsivät aina helpon kohteen. Niille pitää aina lyödä luu kurkkuun heti kättelyssä. Jos ei puolustaudu niin joutuu uhriksi.
Minulla ei koskaan ole ollut miesten kanssa mitään ongelmia, koska he ovat tajunneet heti että turpaan tulee jos perseilee. Naiset uskaltavat vittuilla siihen asti kunnes tajuavat että kohta tulee turpaan, ja hekin tajuavat lopettaa siinä vaiheessa.
Näin on ollut ala-asteelta aikuisuuteen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pelko aiheuttaa toisissa ihmisissä epäluuloa, joka ensin johtaa ihmettelyyn, lopulta juoruiluun ja lopulta kiusantekoon.
1. Ihmettely
"Miksiköhän toi sanoi noin, vähän ihmetytti"
2. Juoruilu + naureskelu/ kauhistelu
"Arvaappa sanoiko se taas mulle sillain."
3. Leimaaminen, nimittely
"Hilma hiippari taas teki sitä ja tätä"
4. Kiusanteko
"Piruuttani jätin kaikki iltapäivän hommat hiipparille"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajakin saa aina jossakin vaiheessa jonkinlaisen opetuksen. Tosin opetus voi olla jotain ihan muuta kuin häneen kohdistuvaa kiusaamista.
Jokaiseen ihmiseen pätee sanonta: Laita kiertoon hyvää niin saat itsekkin hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaja löytävät sen henkilön uhriksi, jota on helppo kiusata. Joku olemuksessa tekee sen. Ehkä herkkyys, aiemmat kokemukset tai joku muu. Ei se ole kiusatun vika, mutta olen kyllä huomannut että niin se usein menee. Toki voi olla sitäkin, että jos on pahasti kiusattu vaikka kouluaikoina, voi kokea herkemmin kiusaamisena vaikka ihan normaalit erimielisyydet, koska on valmiiksi traumatisoitunut.
Tai aloittavat pienellä (piilo)v*ttuilulla, ja testaavat, kuka reagoi, ja miten. Siitä on sitten helppo jatkaa. Joka v*ttuilee takaisin, saa olla rauhassa.
Jos ei puolustaudu, niin antaa viestin, että hyväksyy kiusaamisen. Pitää antaa takaisin, mutta mieluiten sellaisella asenteella, että eihän tuo nyt mitään ollut, eikä ole tämäkään (takasin anto). Ei saa ottaa itseensä tai ainakaan näyttää, että sattui.
Mutta joka puolella neuvotaan, että kannattaisi näyttää tunteet. Kannattaako tosiaan?
Ehkä asian ratkaisee ne muut siinä ympärillä, miten ne suhtautuu siihen kiusaajan toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt enemmän ja vähemmän näin aina. Ja todellakaan ei ole kyse siitä, että kuvittelisin jonkun nauravan minulle, vaikka nauraa jotain muuta.
En vaan sovi porukkaan ja muiden on kiva pitää yllä omaa ryhmähenkeä puhumalla pahaa ja juoruamalla.
Mistä sinä tiedät, että porukassa, jossa et itse ole, sinulle nauretaan tai edes ylipäätään sinut huomataan?
Esim siitä, että tällainen porukka levittää juorua että olen hu¤ra.
/sivusta
Ei ole sinun vastuulla muiden juoruilut!
Pidä vain huoli, että puhut itse heistä pelkkää hyvää.
Silloin pysyt heidån yläpuolellaan.😊 Voita sinä aina paha hyvällä! 🙏
Ja lopuksi jollakin on mustasukkaisuus harhaluuloisuushäiriö tai jokin muu mielenterveydellinen sairaus tai vaikkapa narsismi. Se oireilee noin ,että puhutaan pahaa ja mustamaalataan sekä valehdellaan rohkeasti.
Enkeleitä kiusataan. Mutta enkelit eivät itse kiusaa ketään, koska ovat Jumalan puolella.
Jos fiksuja olisi enemmän niin kiusaamista olisi vähemmän.
Mua ei kiusattu juurikaan peruskoulussa, ekassa ammattikoulussa, eikä tokassakaan, kuin opettajien taholta, mutta sen jälkeen on kiusattu paljon.
Ihmettelen kovasti, miten minua ei kiusattu peruskoulussa, olin mielestäni ja mm. siskoni mielestä tosi outo ja lisäksi herkkä, juuri sopivaa riistaa kiusaajille. Suurin osa aikuisiän ystävistäni ja poikaystävistäni on olleet lapsena koulukiusattuja.
Olen keksinyt muutamia syitä: aina kun joku vähän nälvi/koitti kiusata, tunsin voimakasta myötä häpeää kiusaajaa kohtaan, enkä viutsinyt reagoida oikein mitenkään. Ehkä kiusaaja vaistosi sen myötähäpeän ja ymmärsi olevansa nolo?
Toisekseen olin niin herkkä, että jos minua onnistuttiin loukkaamaan itkin niin lohduttomasti, enkä pystynyt lopettamaan, että opettajan olisi ollut mahdotonta olla puuttumatta. Varsinkin kun olin hiljainen, kiltti, nopea ja halukas oppimaan, reilu kaikille. Opettajat varmaan pitivät minusta.
Aikuisena jostain syystä opettajat eivät enää pidä minusta vaan vaikeuksia on ammattiryhmistä useimmin opettajien, lääkärien ja poliisien kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee jatkuvasti paikkaansa laumahierarkiassa.
Helpoin tapa välttää kiusaaminen on ottaa sosiaalinen johtoasema. Se tarkoittaa aloitteellisuutta sosiaalisten haasteiden heittämisessä tai jos auktoriteetti riittää, heitettyjen haasteiden mitätöintiä. Toinen vaihtoehto on vastata heitettyyn haasteeseen voittamalla tai häviämällä tyylikkäästi. Jokaisen pitää löytää oma tapansa, perustuipa se sanavalmiuteen, voimaan ja väkivaltaan tai taitavuuteen.
Alistumista ei pidä koskaan nähdä vaihtoehtona, koska juuri se johtaa kiusaamiseen.
Tuossa se on hyvin kiteytettynä, tuota periaatetta kiusaajat noudattavat vaikka sitten tiedostamatta - koettavat nostaa itseänsä lyttäämällä muita alas.
Kiusaajat eivät noudata mitään periaatetta, vaan käyttäytyvät lajille tyypillisellä tavalla pyrkien sosiaaliseen dominanssiin. Etenkin keskenkasvuisten syyttäminen kiusaamisesta on vähän samaa kuin syyttäisi sutta siitä että se on susi. Hyvää tässä on, että kiusaamiselta välttyminen on hyvin yksinkertaista: pitää ymmärtää että ihmislajilla on tietyt sosiaaliset käyttäytymismallit ja alkaa käyttäytyä niiden mukaisesti.
Toki pitää myös hyväksyä, että etenkin keskenkasvuisten ympyröissä kiusatuksi joutumiselta välttyminen vaatii usein rajojen asettamista sillä kielellä jota haastaja ymmärtää, eli väkivallalla. Tämä ei tarkoita, että ensimmäisessä yhteenotossa haastajan nenä pitäisi lyödä poskelle, vaan sitä että saa vastapuolen aistimaan pelottomuuden, itsevarmuuden ja sopivan aggression.
Etenkin ikätovereitaan pienikokoisempien, ujojen ja introverttien kannattaa aloittaa jokin kamppailulaji mahdollisimman nuorena. Jo muutaman vuoden treenillä kamppailijan olemus kehittyy sellaiseksi, että se suorastaan karkottaa haastajia.
Jotkut on erilaisia mutta ei he sille mitään voi ilman muiden apua, kukaan ei halua tulla joka paikassa kiusatuksi. Ei ole pakko kiusata vaikka toinen olisi outo. Kiusaaja voi olla kiusaamatta. Aika moni tuntuu ajattelevan että joitakin on lupa kiusata mutta oikeasti lupaa ei pitäisi olla.
Jos kiusattu on traumatisoitunut niin hän käyttäytyy tahtomattaankin ahdistuneesti ja pelokkaasti uusien ihmisten seurassa, valitettavasti se riittää usein kiusaajille sytykkeeksi. Noidankehä jatkaa pyörimistä.
Olisin samaa mieltä kanssasi jos en tietäisi ihmistä jolle ei voi huoleti puhua normaalisti mitään, koska mikä tahansa normaali asia voi laukaista hänessä uinuvan trauman. Se on miinakenttä jolla ei voi voittaa.