Miksi joitakin kiusataan aina ja kaikkialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt enemmän ja vähemmän näin aina. Ja todellakaan ei ole kyse siitä, että kuvittelisin jonkun nauravan minulle, vaikka nauraa jotain muuta.

En vaan sovi porukkaan ja muiden on kiva pitää yllä omaa ryhmähenkeä puhumalla pahaa ja juoruamalla.

Mistä sinä tiedät, että porukassa, jossa et itse ole, sinulle nauretaan tai edes ylipäätään sinut huomataan?

On mulla korvat enkä ole tyhmä. Kyse ei ole pelkästään nauramisesta, vaan haukkumisesta, vittuilusta, ulkonäön arvostelusta, henk. koht. asioihin puuttumisesta jne. Ei vain selän takana. Päin naamaa sanottu, että mene pois, jos on yrittänyt selvitellä työasioita. Että näin. Aika tollo saa olla, jos ei tajua, että ei haluta olla tekemisissä.

Ja ei, en ole mikään ärsyttävä päsmäri, vaan pidän ennemminkin matalaa profiilia jne.

Kosta selän takana. Niin me muutkin tehdään. Sitten nää tyypit ihmettelee, mikseivät he etene elämässä minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aina kiusataan niin kannattaa ottaa peili käteen joka tapauksessa ja miettiä omia toimintatapoja. Varmasti kiusattukaan ei ole täydellinen. Jos itsestä tuntuu että minä olen pyhimys ja muut on saatanoita, niin on aika hyvät tsäänssit ettei asia ole ollenkaan niin mustavalkoinen. Sairaudentunnoton herkkänahkaisuus on tragedia kaikille, erityisesti herkkänahkaiselle itselleen.

Miksikähän helvetissä kenenkään pitäisi olla yhtään millainen sinua varten ettet kiusaisi :D? Otahan se peili vaan käteen ihan  tykönäsi.

Tässä on nyt malliesimerkki siitä, mistä ap puhuu.

Kyllä ja ei. On mahdollista että jotain kiusataan "aina" koska hänessä on jotain todella erilaista. Tosin omituista silti olisi aikuisten maailmassa kohdata kiusaamista, satunnainen huono käytös tavallisempaa.

Mutta esim. itseäni on kiusattu koulussa mutta ei myöhemmin elämässä. Se kuitenkin jätti vähän sellaista epävarmuutta ja että usein koen, etten kuulu joukkoon tai että minusta ei pidetä (se on oma ennakkoajatukseni joka varmasti huokuu kanssakäymisissä jotenkin läpi vaikka en haluaisi), ja varmaan siksi minua voidaankin pitää outona ja ettei niin haluta tutustua. Onneksi osa ihmisistä näkee "kuoreni" läpi ja haluaa silti tutustua. Joskus siis nuorempana kun joku nauroi jossain, saatoin ajatella että minulle nauretaan. Eli huono itsetunto näkyi siten ja ehkä jos se jäisi päälle, niin voisi nähdä kiusaamista sielläkin missä sitä ei ole...

Koulukiusaaminen, eli pahoinpitely tulisi olla rangaistavampaa, sillä sen jäljet jäävät uhreihin pitkäksi aikaa ja ehkä loppuelämäksi. Saattaa vaikeuttaa sosiaalisia suhteita, pärjäämistä työelämässä, minäkuvaan, ei uskalla yrittää tavoitella unelmiaan jnejne.

hirveää kamalaa kun itsessäsi ei ole mitään vikaa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olin jopa eräällä kelan järjestämällä kurssilla, jossa eräs noin 60-vuotias mies alkoi arvostella ulkonäköäni eri tavoin. Mua alko ahdistaa siellä ja ei se kurssi (15 päivää kestävä) poissa kotoa tuon ajan ja tuota kuullen virkistänyt vaan päinvastoin. Päästeli eri ääniä ohi kulkiessaan ja kommentoi muhkeita reisiäni (mun bmi on 56), kun kurssiin kuului mm. vesijumppaa. 

Ei mulla ole enää kavereita, eikä sukulaisiakaan läheisinä. Kaikilta aina kuullut samaa. Miksi kuuntelisin kun voin olla yksin kuuntelematta huonommuuttani. Meidän lapsi ei saa kyllä ikinä miestä kun on niin ruma oli mummoni tokaisu kun olin lapsi. Tiedänpähän tuon itsekin. Kiusattu niin töissä kuin muualla. Työkyvytön työpaikkakiusaamisen johdosta. Sielläkin oli ulkonäköön kohdistuvaa enkä tarkoita pelkästään painoani.

Törkeä äijä. Tuollaisessa tapauksessa mene puhumaan vetäjälle. Sulla on oikeus olla kurssilla ilman tuollaista sikamaista kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aina kiusataan niin kannattaa ottaa peili käteen joka tapauksessa ja miettiä omia toimintatapoja. Varmasti kiusattukaan ei ole täydellinen. Jos itsestä tuntuu että minä olen pyhimys ja muut on saatanoita, niin on aika hyvät tsäänssit ettei asia ole ollenkaan niin mustavalkoinen. Sairaudentunnoton herkkänahkaisuus on tragedia kaikille, erityisesti herkkänahkaiselle itselleen.

Miksikähän helvetissä kenenkään pitäisi olla yhtään millainen sinua varten ettet kiusaisi :D? Otahan se peili vaan käteen ihan  tykönäsi.

Tässä on nyt malliesimerkki siitä, mistä ap puhuu.

Samaa mietin... Defenssit sen verran ärhäkät että en usko järkipuheen hyvää tekevään vaikutukseen.

Kiusaajia kiusataan. Tai ainakin mä kiusaan, kun vtuttaa niiden olemassaolokin niin paljon.

Mua kiusataan, kun luullaan, että se on helppoa, kun olen päällepäin pienen ja kiltin näköinen. Oikeasti olen ihan peto, kun suutun. Ei kannattaisi tulla härnäämään. Tulee äkkiä nenuun ja ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin tiedän työyhteisöstä tällaisen lumihiutaleen joka kokee itsensä kaikkialla kiusatuksi. Hänen oma käytöksensä on niin pöyristyttävän töykeää, omaehtoista ja ylimielistä muita kohtaan etten yhtään ihmettele, että muut karttavat hänen kanssaan yhteistyötä.

Eli asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Mä tunnen myös tällaisen henkilön. Hän ottaa kiusaamisena sen, että välillä tehdään muiden_kin_ mielen mukaan. Esim. kerran me kaikki muut halusimme erääseen ravintolaan, lumihiutale halusi toiseen. Enemmistöpäätöksellä menimme muiden haluamaan ravintolaan. Lumihiutale suuttui ja lähti kotiin. Jälkeenpäin kuului kuinka häntä oli syrjitty. Tämä ei ole yksittäistapaus hänen kohdallaan. Hän kokee olevansa kiusattu aina, kun hänen pitäisi joustaa. Sitten ihmettelee, kun häntä ei aina edes enää pyydetä mukaan. Ei itse ymmärrä, että ihan itse aiheuttaa ylimääräistä draamaa josta me muut emme niin välittäisi.

Minun äiti tekee juuri tätä. Isällä ei saisi olla mitään mielipidettä eikä preferenssejä. Äidin preferenssi on aina automaattisesti oikea ja jos isä pitää kiinni omasta toiveestaan tai mielipiteestään, äiti pitää sitä vääryytenä ja loukkauksena. Koska isä ei kuitenkaan ole täysi lapanen ja tekee joskus oman mielensäkin mukaan, elämä on äidillä jatkuvaa loukkaantumista ja draamaa.

Äiti on usein myös varma siitä että isä ilmaisee mielipiteensä nimenomaan kiusatakseen äitiä, silloin kun mielipide ei ole äidille mieluinen tai hän kokee sen kritiikiksi itseään kohtaan (yleensä ei edes ole). Kun oikeasti isälle vain tuli jotain mieleen ja hän erehtyi sanomaan sen ääneen tajuamatta että siinä oli taas asia josta äiti pillastuu turhan takia. Mitään järkevää kahden aikuisen ihmisen välistä neuvottelua ei kumpikaan osaa käydä, joten kyllä isälläkin olisi opittavaa kuinka pärjätä äidin kanssa. Äidillä ei ole hajuakaan siitä miten raskas ihminen on. Kukaan ei tod uskalla sanoa hänelle.

Ugh, kuulostaa ihan mun äidiltä. Hän on ammattiloukkaantuja ja ottaa kaiken kritiikin halveksuntana, haukkumisena, arvosteluna ja henkilökohtaisena loukkauksena. Omat mielipiteensä ja mieltymyksensä hän sen sijaan runnoo läpi vaikka väkivalloin. Vaikka kaikki muut olisivat eri mieltä, niin hän ei edes kuuntele, vaan toimii oman päänsä mukaan. Ja sitten, kun muilta ei satele kiitoksia tai muut eivät halua osallistua hänen ideoidensa toteuttamiseen, niin hän uhriutuu ja heittäytyy marttyyriksi.

Ehkä tällaisia persoonallisuuspiirteitä on havaittavissa jo lapsissa ja kun he eivät hyväksy yhteisön sosiaalisia pelisääntöjä, niin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin se, että joku porukan rohkein sanoo suoraan, että henkilö ottaisi opikseen. Jos hän kokee tulleensa kiusatuksi, eikä edelleenkään sopeudu yhteisöön, niin oppi ei mene perille ja kierre on valmis.

Tästä ketjusta käy ilmi, että ihan kaikkia ja ihan kaikennäköisiä kiusataan, tai ainakin yritetään kiusata. Ehkä se on sitten siitä kiinni, kuka antaa sen kiusaamisen jatkua, ja kuinka kauan?

On mahdollista. Syynä on henkilön kiltteys ja hellä luonne. Sellainen herättää joissakin ihmisissä halun nitistää heidän mielestään heikompi ihminen. He ovat niin kieroutuneita, että eivät jotenkin kestä jonkun kiltteyttä. Jonkun toisen valoisuus ja hyvyys muistuttaa ilmeisesti heitä liikaa omasta kamalasta luonteestaan ja pahasta olostaan.

Koska kiusaajia on kaikkialla. Niillä on oikein vainu sen osalta kenet valitsevat kohteeksi.

Ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee jatkuvasti paikkaansa laumahierarkiassa.

Helpoin tapa välttää kiusaaminen on ottaa sosiaalinen johtoasema. Se tarkoittaa aloitteellisuutta sosiaalisten haasteiden heittämisessä tai jos auktoriteetti riittää, heitettyjen haasteiden mitätöintiä. Toinen vaihtoehto on vastata heitettyyn haasteeseen voittamalla tai häviämällä tyylikkäästi. Jokaisen pitää löytää oma tapansa, perustuipa se sanavalmiuteen, voimaan ja väkivaltaan tai taitavuuteen.

Alistumista ei pidä koskaan nähdä vaihtoehtona, koska juuri se johtaa kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katse peiliin, jos kaikkialla kiusataan.

Noin sanoo juuri sellainen vttupää joka ensin järkkää ne muut oikein vihaamaan. Joo ei mene läpi.Katso vaan itse sinne peiliin. Saatat joutua maksamaan tempuistasi jos väärään ihmiseen osut.

Ja sinä olet ansainnut kaiken mitä olet saanut, raivohullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt enemmän ja vähemmän näin aina. Ja todellakaan ei ole kyse siitä, että kuvittelisin jonkun nauravan minulle, vaikka nauraa jotain muuta.

En vaan sovi porukkaan ja muiden on kiva pitää yllä omaa ryhmähenkeä puhumalla pahaa ja juoruamalla.

Mistä sinä tiedät, että porukassa, jossa et itse ole, sinulle nauretaan tai edes ylipäätään sinut huomataan?

Esim siitä, että tällainen porukka levittää juorua että olen hu¤ra.

/sivusta

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olin jopa eräällä kelan järjestämällä kurssilla, jossa eräs noin 60-vuotias mies alkoi arvostella ulkonäköäni eri tavoin. Mua alko ahdistaa siellä ja ei se kurssi (15 päivää kestävä) poissa kotoa tuon ajan ja tuota kuullen virkistänyt vaan päinvastoin. Päästeli eri ääniä ohi kulkiessaan ja kommentoi muhkeita reisiäni (mun bmi on 56), kun kurssiin kuului mm. vesijumppaa. 

Ei mulla ole enää kavereita, eikä sukulaisiakaan läheisinä. Kaikilta aina kuullut samaa. Miksi kuuntelisin kun voin olla yksin kuuntelematta huonommuuttani. Meidän lapsi ei saa kyllä ikinä miestä kun on niin ruma oli mummoni tokaisu kun olin lapsi. Tiedänpähän tuon itsekin. Kiusattu niin töissä kuin muualla. Työkyvytön työpaikkakiusaamisen johdosta. Sielläkin oli ulkonäköön kohdistuvaa enkä tarkoita pelkästään painoani.

Toi sun asenne on niin turhauttava, että itsenikin tekisi mieli vähän ravistella sua, että heräisit eloon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä. 

Tämäkään ei pidä paikkaansa vaan nimenomaan itseään arvostaja ja tekevä vetää ilkeitä. Esim Saara Aalto. Kateus saa neuroottisen ilkeän esille.

Ja herttainen Sara Sieppi. Epäkypsien ilkeilijoiden maalitaulu. Ihan normaali nainen.

Normaali nainen ei ahtaudu me nta numeroa liian pieniin vaatteisiin ja kuvaille tissejään ja orcettään koko ajan instaan. Kukaan ei "kiusaisi" häntä laisinkaan, mikäli pitäisi asiansa omana tietonaan.

Eihän se ole kuin hänen omaa elämäänsä josta nauttii noin. Miksi se sinulle kuuluu, älä katsele jos häiritsee. Viekö se sinulta loistoa, ei. Maailmassa on monta sinua parempaa joka alueella ja aiotko tehdä joka kerran saman itkupotkuraivarin kun sulla ei oo...mitäs jos keskittyisit vaikka tuon ajan  omiin asioihisi ja parantumiseen?

Niinpä. Arvostaisitte toisianne. Viimeksi kun näin erään treenatun (ja ehkä hieman leikellyn) naisen kadulla vähissä vaatteissa, sanoin miehelleni että wow mikä kroppa, tsiigaapa tota takamusta! :D En itse jaksa panostaa vartalooni niin paljon, olen vaan perushoikka. Mutta mitä se on minulta pois, jos jollain toisella on upea kroppa jota hän esittelee mieluusti.

Olen vanhemmiten lakannut miettimästä tällaisia kysymyksiä lähes kokonaan koska elämä on opettanut että en tiedä ihmisten kaikkia motiiveja ja olosuhteita enkä osaa itsekään tulkita juttuja aina oikein. Jos siis vaikuttaa siltä että joku ihminen teki ikävästi minua kohtaan enkä oikein ymmärrä koko juttua, kohautan vain olkiani. On suuri mahdollisuus etten ymmärrä jutun taustoja täysin tai tulkitsen väärin. Jos asia on merkityksellinen, menen puhumaan suoraan ja selvitän mistä on kyse. Jos ei ole merkityksellinen, unohdan koko jutun ja tarvittaessa otan hajurakoa hankalaan tyyppiin. Yksi henkikö käyttäytyi todella veemäisesti kaikkia kohtaan pari kuukautta. Myöhemmin kävi ilmi että hänellä oli silloin päällä vaikea ero. Olin kohauttanut olkiani sille ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Koska kiusaajia on kaikkialla. Niillä on oikein vainu sen osalta kenet valitsevat kohteeksi.

Nykyaikana some mahdollistaa monista ihmisistä silkkoja paskiaisia. Ihmiset kokevat että heillä on oikeus olla totaalisia paskiaisia toisia - täysin tuntemattomiakin - kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt enemmän ja vähemmän näin aina. Ja todellakaan ei ole kyse siitä, että kuvittelisin jonkun nauravan minulle, vaikka nauraa jotain muuta.

En vaan sovi porukkaan ja muiden on kiva pitää yllä omaa ryhmähenkeä puhumalla pahaa ja juoruamalla.

Mistä sinä tiedät, että porukassa, jossa et itse ole, sinulle nauretaan tai edes ylipäätään sinut huomataan?

Esim siitä, että tällainen porukka levittää juorua että olen hu¤ra.

/sivusta

Huokaus. Jos ystäviä hanki fiksumpia kavereita. Jos työkavereita todisteet pöytään ja keskustelu esimiehen kanssa.