Miksi joitakin kiusataan aina ja kaikkialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä. 

Tämäkään ei pidä paikkaansa vaan nimenomaan itseään arvostaja ja tekevä vetää ilkeitä. Esim Saara Aalto. Kateus saa neuroottisen ilkeän esille.

Kyllä itseäänkin arvostavia kiusataan, mutta he eivät välitä siitä ja koe sitä henkilökohtaisena loukkaksena. Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään ajattelee, että mikä MINUSSA on vika kun minua kiusataan kun taas itseään arvostava ihminen kohauttaa olkiaan kiusaajille ja ajattelee että vika on niissä kiusaajissa ja hän on just hyvä sellaisena kuin on. 

Kyllä he todellakin kokevat ihan samoin, mutta eivät anna nautintoa yhtälailla kiusaajilleen.

Höpö höpö. Aivan varmasti jokaikistä on kiusattu peruskoulun aikana jostain asiasta jossain vaiheessa. Ne joilla on hyvä itsetunto eivät vaan ota sitä itseensä. Itse menestyin koulussa hyvin ja ainoa tavoite oli päästä tupoukylältä yliopistoon. Kun vuosien jälkeen kävinkotipaikkakunnallani, joku täysin tuntematon ihminen tuli sössöttämään ja pyytämään anteeksi , että kouluaikana oli kiusannut minua ja että se on hänen mieltään painanut. Annoin anteeksi ja pidin ystävällisesti omana tietonani etten muista häntä ja vielä vähemmän olin havainnut kiusaamista.

Kiusaamista on eri asteista. Jos et edes koe että sinua on kiusattu, sitä ei todellakaan voi verrata siihen jos sua tönitään, lyödään, potkitaan ja nimitellään jatkuvasti jollain haukkumanimellä. Ehkä saat tappouhkauksiakin. Voin vannoa että kukaan tuollaista kokenut ei unohda.

Nimenomaan, kiusaamista on niin eriasteista. Hyvä jumala täällä on yksinkertaisia ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katse peiliin, jos kaikkialla kiusataan.

Noin sanoo juuri sellainen vttupää joka ensin järkkää ne muut oikein vihaamaan. Joo ei mene läpi.Katso vaan itse sinne peiliin. Saatat joutua maksamaan tempuistasi jos väärään ihmiseen osut.

Ja sinä olet ansainnut kaiken mitä olet saanut, raivohullu.

Lähde itse pois täältä jos et osaa mitään muuta kun syyllistää kärsijöitä.

Kerron havaintojani kiusaajista. Toivottavasti en itse vaikuta kiusaajalta, sillä ymmärrettävästi luonnehdinnat eivät ole positiivisia. Mielestäni kiusaajilta puuttuvat normaalit tunnetaidot. He eivät tunne sympatiaa toista ihmistä kohtaan, vaan saavat toisen ihmisen alistamisesta sadistista nautintoa. He haluavat kiusaamalla kokea itsensä paremmaksi kuin kiusattu henkilö ja saada sosiaalista hyväksyntää. Kiusaaminen ei vaadi korkeaa älykkyyttä. Oikeastaan olen huomannut, että mitä typerämpi ihminen, sitä todennäköisemmin hän myös kiusaa. Kiusaajan itsetunto on usein heikko ja ulkonäkö keskinkertainen. Luonne on ilkeä ja usein taustalta löytyy suuria henkisiä ongelmia ja traumoja. Moni on eroperheen kasvatti, kokenut väkivaltaa ja kärsinyt vanhempiensa päihteiden käytöstä. Eli taustalla on usein pahaa oloa, jota puretaan henkilöön, joka näyttää riittävän kiltiltä. Kiusaaminen loppuu, jos tällainen ihminen kokee jäävänsä alakynteen. Hän ei silloin saa toivomaansa sosiaalista nostetta ja huomiota.

Väitän, että ihminen joutuu helposti kiusaamisen uhriksi, jos hän on kiltin oloinen ja hänessä on jotain, mille ihmiset ovat kateellisia. Muuta se ei tarvitse. Monia ihmisiä ärsyttävät esimerkiksi positiiviset ja elämäniloiset ihmiset, koska kiusaajien omasta elämästä puuttuu ilo.

Vahvan ihmisen ei tarvitse kiusata. Hän voi olla kaikkien ystävä, eikä hänen tarvitse hakea porukan hyväksyntää kiusaamalla.

Tiedän erään naisen hän on fiksu, itsevarma, viehättävä, sanavalmis, reilu, välitön, ystävällinen ja kaikille kohtelias. On ihan hyvässä työssä.

Ei luokittele ihmisiä minkään asian mukaan vaan pitää jokaista tasavertaisena.

Mutta kuitenkin häntä piikitellään , yritetään painaa alaspäin jne.

Hän on jotenkin niin suloinen kun pitää näitä vain hyvinä ja ihania ihmisinä kaikesta huolimatta.

Kun tulee pidempään kiusatuksi, niin alkaa käyttäytyä erilailla ja monesta sellainen kiusatun aura oikein huokuu. On siis koko ajan varautunut, peloissaan ja alistunut siihen, että tällainen halveksittava kynnysmatto minä olen, ja kiusaamiskohdetta etsivä ihminen osaa kyllä bongata ne merkit.

Siksi olisi tärkeää puuttua kiusaamiseen kovin ottein heti alkuun, ettei sellaista kiusatun identiteettiä ehdi edes muodostua.

peili ei valehtele kirjoitti:

hirveää kamalaa kun itsessäsi ei ole mitään vikaa

Nimenomaanhan nämä kiusaajat kuvittelee olevansa jotenkin täydellisiä ihmisiä eikä nämä siksi hyväksy muiden ihmisten huonoja puolia ja vikoja.

Vierailija kirjoitti:

peili ei valehtele kirjoitti:

hirveää kamalaa kun itsessäsi ei ole mitään vikaa

Nimenomaanhan nämä kiusaajat kuvittelee olevansa jotenkin täydellisiä ihmisiä eikä nämä siksi hyväksy muiden ihmisten huonoja puolia ja vikoja.

Juurikin näin on. Tunnen ihmisen joka on valiittanut läpi elämän, kiusattiin koulussa, töissä, eläkkeellä harrastuksissa , siis kaikkialla. Puolisokin kiusaa. Huah, itsessä ei myönnä mitään vikaa olevan.

Itseasiassa on tosi hankala änkyrä vielä nyt vanhanakin. Todella rasittava kaikkien mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä. 

Tämäkään ei pidä paikkaansa vaan nimenomaan itseään arvostaja ja tekevä vetää ilkeitä. Esim Saara Aalto. Kateus saa neuroottisen ilkeän esille.

Ja herttainen Sara Sieppi. Epäkypsien ilkeilijoiden maalitaulu. Ihan normaali nainen.

Normaali nainen ei ahtaudu me nta numeroa liian pieniin vaatteisiin ja kuvaille tissejään ja orcettään koko ajan instaan. Kukaan ei "kiusaisi" häntä laisinkaan, mikäli pitäisi asiansa omana tietonaan.

Eihän se ole kuin hänen omaa elämäänsä josta nauttii noin. Miksi se sinulle kuuluu, älä katsele jos häiritsee. Viekö se sinulta loistoa, ei. Maailmassa on monta sinua parempaa joka alueella ja aiotko tehdä joka kerran saman itkupotkuraivarin kun sulla ei oo...mitäs jos keskittyisit vaikka tuon ajan  omiin asioihisi ja parantumiseen?

Niinpä. Arvostaisitte toisianne. Viimeksi kun näin erään treenatun (ja ehkä hieman leikellyn) naisen kadulla vähissä vaatteissa, sanoin miehelleni että wow mikä kroppa, tsiigaapa tota takamusta! :D En itse jaksa panostaa vartalooni niin paljon, olen vaan perushoikka. Mutta mitä se on minulta pois, jos jollain toisella on upea kroppa jota hän esittelee mieluusti.

No eihän se sun mielipiteesi/makusi ole mikään ultimaattinen ainoa totuus vaan monestakin tuollainen leikelty kroppa on enemmänkin ruma ja nimenomaan perushoikka se kaunis.

Lisäksi harvempi pitää arvossa omahyväisyyttä ja ylimielisyyttä josta kertoo tuollainen tarve röyhkeän provosoivaan itsensä paljasteluun. Se huikean kaunis kroppa kun on huikean kaunis vaikka päällä olisi säkki.

Tosin silläkään ei ole loppupeleissä kilinveen väliä miltä se ulkokuori näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jotakin, joka laukaisee yksilön pahuuden mikäli hänessä sellaista on. Ja siis ihan demonisen _pahuuden_. Jopa psykoterapiassa terapeutti alleviivasi ja vahvisti traumaani/kiusasi kun sai siihen mahdollisuuden. Huomasi sen kyllä itsekin ja oli kauhuissaan, mutta myöhäistähän se oli.

Jep. Tällaista kokeneena olen nyt keski-ikäisenä totaalisen erakoitunut. En koskaan katso ihmisiä silmiin, puhun vain pakon edessä. Ihmisyys on kuvottavaa paskaa, siinä ei ole mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin tiedän työyhteisöstä tällaisen lumihiutaleen joka kokee itsensä kaikkialla kiusatuksi. Hänen oma käytöksensä on niin pöyristyttävän töykeää, omaehtoista ja ylimielistä muita kohtaan etten yhtään ihmettele, että muut karttavat hänen kanssaan yhteistyötä.

Eli asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Meille tuli just tuollainen, jota mielestään kiusataan joka asiassa. Hän itse analysoi työkavereiden ilmeetkin, että joku on muka taas katsonut häntä keljusti, kun on selvästi kateellinen kun hän on taitavampi. Tuo uusi työntekijä otettiin tosi kivasti vastaan ja meillä olikin ennen ihan älyttömän hyvä työilmapiiri, mutta nyt kaikki luikkivat vähän pitkin seiniä, ettei tämä uusi vain saisi taas aihetta loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakee jatkuvasti paikkaansa laumahierarkiassa.

Helpoin tapa välttää kiusaaminen on ottaa sosiaalinen johtoasema. Se tarkoittaa aloitteellisuutta sosiaalisten haasteiden heittämisessä tai jos auktoriteetti riittää, heitettyjen haasteiden mitätöintiä. Toinen vaihtoehto on vastata heitettyyn haasteeseen voittamalla tai häviämällä tyylikkäästi. Jokaisen pitää löytää oma tapansa, perustuipa se sanavalmiuteen, voimaan ja väkivaltaan tai taitavuuteen.

Alistumista ei pidä koskaan nähdä vaihtoehtona, koska juuri se johtaa kiusaamiseen.

Tuossa se on hyvin kiteytettynä, tuota periaatetta kiusaajat noudattavat vaikka sitten tiedostamatta  -  koettavat nostaa itseänsä lyttäämällä muita alas.

Kiusaajat eivät noudata mitään periaatetta, vaan käyttäytyvät lajille tyypillisellä tavalla pyrkien sosiaaliseen dominanssiin. Etenkin keskenkasvuisten syyttäminen kiusaamisesta on vähän samaa kuin syyttäisi sutta siitä että se on susi. Hyvää tässä on, että kiusaamiselta välttyminen on hyvin yksinkertaista: pitää ymmärtää että ihmislajilla on tietyt sosiaaliset käyttäytymismallit ja alkaa käyttäytyä niiden mukaisesti.

Toki pitää myös hyväksyä, että etenkin keskenkasvuisten ympyröissä kiusatuksi joutumiselta välttyminen vaatii usein rajojen asettamista sillä kielellä jota haastaja ymmärtää, eli väkivallalla. Tämä ei tarkoita, että ensimmäisessä yhteenotossa haastajan nenä pitäisi lyödä poskelle, vaan sitä että saa vastapuolen aistimaan pelottomuuden, itsevarmuuden ja sopivan aggression.

Etenkin ikätovereitaan pienikokoisempien, ujojen ja introverttien kannattaa aloittaa jokin kamppailulaji mahdollisimman nuorena. Jo muutaman vuoden treenillä kamppailijan olemus kehittyy sellaiseksi, että se suorastaan karkottaa haastajia.

Tuossa kamppailulajihommassa on vain se, että se introvertti ujo ja pienikokoinen typpi inhoaa sitä kamppailulajia. Itsehän vein kuvaukseen sopivia poikia pienestä kamppailulajien pariin, mutta he kieltäytyivät heti kun siirryttiin leikkimisestä oikeaan harjoitteluun jossa olisi pitänyt tosissaan ottaa kontaktia toiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aina kiusataan niin kannattaa ottaa peili käteen joka tapauksessa ja miettiä omia toimintatapoja. Varmasti kiusattukaan ei ole täydellinen. Jos itsestä tuntuu että minä olen pyhimys ja muut on saatanoita, niin on aika hyvät tsäänssit ettei asia ole ollenkaan niin mustavalkoinen. Sairaudentunnoton herkkänahkaisuus on tragedia kaikille, erityisesti herkkänahkaiselle itselleen.

Miksikähän helvetissä kenenkään pitäisi olla yhtään millainen sinua varten ettet kiusaisi :D? Otahan se peili vaan käteen ihan  tykönäsi.

Normaali terve  ihminen suhtautuu herkkiksiin heidän vaatimalla hienoudella eikä lyttäämällä.

Uskon että ihmiset suureksi osaksi yrittää, mutta jos se menee herkkiksen puolelta kohtuuttomaksi niin lopulta ihmiset ei enää jaksa kävellä munankuorilla koko ajan. Se on nimittäin tosi raskasta. Varsinkin just joku vapaa-ajan toiminta kun ihmiset tarvii kipeästi rennosti ottamista ja se ei vaan onnistu kun on draama queen messissä.

Just tuollainen puhe munankuorista ja drama queeneilystä kertoo ettei ole herkkyyttä tai sosiaalisia taitoja huomioida jokaiseta omana itsenään, näin tulisi olla, että jokaista kunnioitetaan. Eikä ikinä porukka vastaan yksi- siinä on iso ongelma jos näin.

Olisin samaa mieltä kanssasi jos en tietäisi ihmistä jolle ei voi huoleti puhua normaalisti mitään, koska mikä tahansa normaali asia voi laukaista hänessä uinuvan trauman. Se on miinakenttä jolla ei voi voittaa.

Miinakentällä ei leikitä kuitenkaan vai kuinka. Voi ottaa kunnioittavammin tilaa.

Ei ole kyse leikkimisestä vaan siitä että mikä tahansa muille ihmisille normaali asia voi osua sen ihmisen herkkään kohtaan ja taas mennään. Ei ole siis mitään turvallista puheenaihetta jossa ei olisi potentiaalia olla räjähdysherkkä ja bam, taas henkilö kokee että häntä loukataan, syytetään tai vaaditaan jotain vaikka ei oikeasti vaadita. Luin aiheeseen liittyen sattuneesta syystä ja mielenterveysongelmaisilla voi ihan konkreettisesti puuttua raja toiseen ihmiseen. Eli hän ei ajattele että hmm, ehkä Minna ajattelee minusta näin, sen sijaan hänelle on itsestään selvää että hän tietää mitä Minna ajattelee aivan kuin hänellä ja Minnalla olisi yhteinen mieli.

Minun teoria siihen että suomalaiset kiusaavat jonkin verran toisiaan on se, että tapakulttuuriin ei kuulu avoimuus. Ei osata jutustelun taitoa, kun ollaan ujoja. Kannattaa harjoitella jutustelemaan muiden kanssa, siitä tulee kaikille hyvä olo, niinkuin että ollaan kaikki samassa veneessä ja huolehditaan toisistamme. Voi opetella sanomaan kivoja juttuja, taivastelemaan ääneen esim. säätä tai sattumuksia, nauramaan itselleen.. Hymykin on joillekin suomalaisille tuntematon käsite, se hämmentää.

Iäkkäämmät suomalaiset ovat myös vaatimattomuuttaan haastavia vastapuolia kommunikontiin, kun ei saa näyttää että viihtyy nahoissaan hyvin ettei aiheuta kateutta..

Riippuen ihmisen omista lähtökohdista, trikkereitä voi olla monenlaisia. Itse tunnistan itsessäni sen, että ärsyynnyn vain sellaisista kommunikoijista, jotka päsmäröivät porukassa aina keskustelua niin että vaativat porukan huomion itseensä vaikka väkisellä, huutamalla. Lapsellista olla niin malttamaton ja eihän sellaista kiinnosta muiden asiat ollenkaan. Pitäisi osata myös kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jotakin, joka laukaisee yksilön pahuuden mikäli hänessä sellaista on. Ja siis ihan demonisen _pahuuden_. Jopa psykoterapiassa terapeutti alleviivasi ja vahvisti traumaani/kiusasi kun sai siihen mahdollisuuden. Huomasi sen kyllä itsekin ja oli kauhuissaan, mutta myöhäistähän se oli.

Jep. Tällaista kokeneena olen nyt keski-ikäisenä totaalisen erakoitunut. En koskaan katso ihmisiä silmiin, puhun vain pakon edessä. Ihmisyys on kuvottavaa paskaa, siinä ei ole mitään hyvää.

Tulin tosi surulliseksi tästä.

On totta että on aidosti ilkeitäkin ihmisiä.

Mutta sitten on myös meitä jotka ovat ylpeitä siitä että ovat aina kaikille mukavia ja myös valmiita kannattelemaan toisia.

Toivon sulle rohkeutta etsiä hyviä ihmisiä piiriisi ja eheyttäviä kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se tietysti niin on, että jos yhtä ja samaa ihmistä kiusataan kaikialla minne hän menee (mutta vieruskaveria ei), niin yhteinen nimittäjä on silloin se ihminen itse. Ei sillä, että kiusaaminen oikein olisi, mutta jokin siinä ihmisessä silloin on, mikä saa kiusaajat aktivoitumaan.

Ei se nyt vaan ihan noin mene, se yhteinen nimittäjä voi olla olla yhdessa kypsyysryhmässä ja toisessa ei ollenkaan. Tunnen vaikka kuinka monta joita ei kiusattu kun saavuttivat oman tasoisensa seuran mutta edellisissä  kiusattiin.

Tässä nyt ei ollut päätä eikä häntää. Ylipäätään nämä "tunnen vaikka kuinka monta / minä en tunne ketään joka" perustelut ovat täyttä höpönlöpöä.

Kiusaaminen on voinut alkaa jo tarhassa, jolloin jo luodaan kategoriat vahvat ja heikot. Lapsi kysyy kotona miksi mua kiusataan ? Mitä siihen oikein osaa vastata ? Alakoulussa luokalla samat kiusaajat, rumba jatkuu. Opettajat nostavat kädet pystyyn, jotkut jopa sanovat että kiusatussa on jokin piirre miksi häntä kiusataan. ei se kiusaaminen siis olekaan kiusaajan vika. Nyt on jo luotu lapselle jonkinlaista kuvaa että häntä on helppo kiusata ja hän ansaitsee sen. Peruskouluun astelee jo hyvin arka ja pelokas koululainen, edelleen voi käydä niin että samat kiusaajat tulee samalle luokalle, nyt on jo isompi rinki arvostelemassa kun sana on kiertnyt laajemmin että tuo on sellainen ressukka, sille voi tehdä mitä vaan, eikä se tee vastarintaa, naurettava kaveri. 3 vuotta tuo nuori ajattelee, olisinpa niin kuin muut, miksi oon tälläinen ? Alkaa ilmestyä paniikki reaktioita, pelkotiloja, uni ei ole enää hyvän laatuista. Kompuroiden tu nuori hilaa itsensä läpi peruskoulun. Vanhemmat luo uskoa että lukiossa jo kaikki muuttuu koska ollaan jo vanhempia, nuori toteaa en usko, samat kaverit seuraa lukioon jos sinne pääsee. Ja kyllä huono tuuri jatkuu ja muutamat kiusaajat tulevat samaan kouluun, jos ei nyt samalle luokalle niin ainakin niin että heitä näkee päivittäin, luonnollisesti nuori kiertää nuo kaukaa, aina siinä ei kuitenkaan onnistu. Nuoren itseluottamus on jo viety aika pitkälti, ja usein kuulee sanat, mitä muut sit ajattelee tai entä jos muut alkaa nauramaan. Lukion jälkeen mahdolliset jatko-opinnot, armeija jossa myös osataan aistia että miksi me tehdään kun tuo voi tehdä sen mieidän puolesta. Vaatii todellista vahvuutta jos selviää kokemuksistaan ilma traumoja, ja kun lähtee apua hakemaan niin sitä ei aina saa. Äärettömän haasteellista, mitä kiusaamiselle voitaisiin tehdä, yksi syy nuorten pahoinvointiin on se ettei riitä, ettei saa olla sellainen kun on.

Miksi systemaattisesti kiusaavia ihmisiä ei vain tapeta? Heillä ei ole mitään oikeutta pilata toisen ihmisen elämää, ja jatkaa itse omaansa.