Miksi joitakin kiusataan aina ja kaikkialla?
On kiusattu peruskoulussa, on kiusattu ammattikoulussa/lukiossa/korkeakoulussa, on kiusattu työpaikalla, on kiusattu harrastuksissa ja se on selitys kaikkeen.
Onko oikeasti mahdollista, että menee joku henkilö minne tahansa missä iässä tahansa, joutuu aina kiusatuksi vai onko kyse siitä, että jotkut ihmiset jotenkin "suhteessa muihin" sillä tavalla erilaisia, että tulkitsevat kiusaamiseksi sellaisetkin asiat, jotka eivät sitä ole?
Kommentit (177)
Väittäisin, että jos ihmistä kiusataan ihan kaikkialla, mihin hän menee, on siinä jo vähän omassa asenteessakin vikaa. Ihminen ehkä kokee kiusaamisena asioita, joita ei ymmärrä. Esim. Joku nauraa, etkä tiedä, mille. Kuvittelet, että he nauravat sinulle. Etenkin, jos joku näistä naurajista vilkaisee sinne suuntaan, missä olet. Menet vielä kysymään, mille he nauravat. Eivät sano, koska se on joku heidän oma juttunsa, johon et liity mitenkään. Mutta nauravat entistä kovemmin. Kiusaamistahan se on, eikö olekin? Vai onko sittenkään?
Jos ihmisellä on lähtökohtainen ennakko-oletus uusia ihmisiä kohdatessaan, että hänestä ei pidetä, on suuri riski tulla kiusatuksi.
Jos on käynyt kaikki koulut samojen ihmisten kanssa, on mahdollista, että samat kiusaajat ovat kiusanneet jatkuvasti.
Se on yleensä sellainen lumipalloefekti. Kun joutuu kerran pahasti kiusatuksi se tekee ihmisestä epävarman ja aran, ja sadistiset ihmiset huomaavat sellaisen kilometrinkin päästä (ja on helppo käydä sen epävarman ja aran kimppuun.)
Kiusaaja löytävät sen henkilön uhriksi, jota on helppo kiusata. Joku olemuksessa tekee sen. Ehkä herkkyys, aiemmat kokemukset tai joku muu. Ei se ole kiusatun vika, mutta olen kyllä huomannut että niin se usein menee. Toki voi olla sitäkin, että jos on pahasti kiusattu vaikka kouluaikoina, voi kokea herkemmin kiusaamisena vaikka ihan normaalit erimielisyydet, koska on valmiiksi traumatisoitunut.
Minussa on jotakin, joka laukaisee yksilön pahuuden mikäli hänessä sellaista on. Ja siis ihan demonisen _pahuuden_. Jopa psykoterapiassa terapeutti alleviivasi ja vahvisti traumaani/kiusasi kun sai siihen mahdollisuuden. Huomasi sen kyllä itsekin ja oli kauhuissaan, mutta myöhäistähän se oli.
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin, että jos ihmistä kiusataan ihan kaikkialla, mihin hän menee, on siinä jo vähän omassa asenteessakin vikaa. Ihminen ehkä kokee kiusaamisena asioita, joita ei ymmärrä. Esim. Joku nauraa, etkä tiedä, mille. Kuvittelet, että he nauravat sinulle. Etenkin, jos joku näistä naurajista vilkaisee sinne suuntaan, missä olet. Menet vielä kysymään, mille he nauravat. Eivät sano, koska se on joku heidän oma juttunsa, johon et liity mitenkään. Mutta nauravat entistä kovemmin. Kiusaamistahan se on, eikö olekin? Vai onko sittenkään?
Jos ihmisellä on lähtökohtainen ennakko-oletus uusia ihmisiä kohdatessaan, että hänestä ei pidetä, on suuri riski tulla kiusatuksi.
Jos on käynyt kaikki koulut samojen ihmisten kanssa, on mahdollista, että samat kiusaajat ovat kiusanneet jatkuvasti.
Tuossa tulee se omituinen käytöskin mukaan jos jotkut nauraa keskenään, eräs kuvittelee että hänelle nauretaan ja menee kysymään, miksi nauratte minulle. Eihän sellainen ihan ns. normaalia käytöstä ole ja ihan varmasti aiheuttaa puheita.
Nämä, jotka luulevat muiden nauramisen tai supattelun kohdistuvan itseensä, ovat sillä tavalla erikoisia ihmisiä luonteeltaan, että he ovat yhtä aikaa sekä hyvin itsekeskeisiä (kuvitellessaan olevansa niin kiinnostavia keskipisteitä, että kaikki muiden tekemiset liittyvät jotenkin heihin) että hyvin huonoitsetuntoisia. Näiden luulisi olevan toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Mistäköhän se johtuu, että jotkut kiusatut ovat itsekin muille ilkeitä? Tiedän itsekin kiusatun, joka aikuisena voi sanoa todella rumasti ystävilleen ja seurustelukumppanilleen. Arvostelee esim. ulkonäköä, eri mieltä oleminen tarkoittaa että toinen on riidanhaluinen, oma mielipide on aina väärä ja hänen ainoa oikea, kaikki mitä hänellä on on hyvää ja hienoa ja toisella kelvotonta (vaikka molemmilla olisi esim. samantasoinen asunto niin hänen on ihan paras ja hieno ja toisella kamala läävä). Koko oleminen on tavallaan jatkuvaa munankuorilla kävelyä, ettei sano tai tee mitään "väärää". Jotakin puolustautumista etukäteen?
Ensitreffit alttarilla Miika on hyvä esimerkki. Hän herätti naisissa täällä vauva-palstalla ja Jodelissa aivan hirvittävän kiusaamisvimman. En ole ikinä nähnyt että naiset alkaisivat joukolla lyttäämään ihmistä niin pahasti vaikka hän ei ansainnut mitään siitä.
Kai se on se kiltti olemus, koska naiset eivät tunne tarvetta kiusata ns. jännämiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Minussa on jotakin, joka laukaisee yksilön pahuuden mikäli hänessä sellaista on. Ja siis ihan demonisen _pahuuden_. Jopa psykoterapiassa terapeutti alleviivasi ja vahvisti traumaani/kiusasi kun sai siihen mahdollisuuden. Huomasi sen kyllä itsekin ja oli kauhuissaan, mutta myöhäistähän se oli.
Sama täällä! Olen tuota ihmetellyt jo vuosikymmeniä. Minun olemuksessa on jotain tosi outoa joka laukaisee jokaisessa ihmisessä inhoa. Vaikka olen puhelias ja sosiaalinen, huumorintajuinen ja positiivinen. Minulle huudetaan, karjutaan, kettuillaan tai pilkkanauretaan joka paikassa. Olen kannustava töissä. Kyselen kuulumisia jne. Jostain syystä saan aina paskaa kohtelua joka paikassa. En ole keksinyt mistä se johtuu eikä kukaan usko kun kerron. No kohta joku täällä kertoo varmasti missä vika.
Vierailija kirjoitti:
Minussa on jotakin, joka laukaisee yksilön pahuuden mikäli hänessä sellaista on. Ja siis ihan demonisen _pahuuden_. Jopa psykoterapiassa terapeutti alleviivasi ja vahvisti traumaani/kiusasi kun sai siihen mahdollisuuden. Huomasi sen kyllä itsekin ja oli kauhuissaan, mutta myöhäistähän se oli.
Ja ne terapeutit sitten kuittailevat ne itsestä pois asiakkaaseen ja kostavat papereilla.
Oletteko blondeja vai enemmän ruskeaverikköjä? Sekin voi ratkaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin, että jos ihmistä kiusataan ihan kaikkialla, mihin hän menee, on siinä jo vähän omassa asenteessakin vikaa. Ihminen ehkä kokee kiusaamisena asioita, joita ei ymmärrä. Esim. Joku nauraa, etkä tiedä, mille. Kuvittelet, että he nauravat sinulle. Etenkin, jos joku näistä naurajista vilkaisee sinne suuntaan, missä olet. Menet vielä kysymään, mille he nauravat. Eivät sano, koska se on joku heidän oma juttunsa, johon et liity mitenkään. Mutta nauravat entistä kovemmin. Kiusaamistahan se on, eikö olekin? Vai onko sittenkään?
Jos ihmisellä on lähtökohtainen ennakko-oletus uusia ihmisiä kohdatessaan, että hänestä ei pidetä, on suuri riski tulla kiusatuksi.
Jos on käynyt kaikki koulut samojen ihmisten kanssa, on mahdollista, että samat kiusaajat ovat kiusanneet jatkuvasti.
Tuossa tulee se omituinen käytöskin mukaan jos jotkut nauraa keskenään, eräs kuvittelee että hänelle nauretaan ja menee kysymään, miksi nauratte minulle. Eihän sellainen ihan ns. normaalia käytöstä ole ja ihan varmasti aiheuttaa puheita.
Nämä, jotka luulevat muiden nauramisen tai supattelun kohdistuvan itseensä, ovat sillä tavalla erikoisia ihmisiä luonteeltaan, että he ovat yhtä aikaa sekä hyvin itsekeskeisiä (kuvitellessaan olevansa niin kiinnostavia keskipisteitä, että kaikki muiden tekemiset liittyvät jotenkin heihin) että hyvin huonoitsetuntoisia. Näiden luulisi olevan toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Älä edes kehtaa, kyllä sen todellakin tietää kun muut naureskelevat sulle.
Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaja löytävät sen henkilön uhriksi, jota on helppo kiusata. Joku olemuksessa tekee sen. Ehkä herkkyys, aiemmat kokemukset tai joku muu. Ei se ole kiusatun vika, mutta olen kyllä huomannut että niin se usein menee. Toki voi olla sitäkin, että jos on pahasti kiusattu vaikka kouluaikoina, voi kokea herkemmin kiusaamisena vaikka ihan normaalit erimielisyydet, koska on valmiiksi traumatisoitunut.
Tämäkään ei pidä läheskään aina paikkaansa vaan pätevää, rajansa pitävää kiusataan koska juuri osaa pitää rajansa ja se ei narskuja miellytä vaan haastetaan. Vähän sama kun nakkarilla kaksi muskelia ottaa yhteen. Yleensä se kusipää haastaa sen kunnon miehen. Komeamman.
Miten omasta mielestäsi erotut porukasta kiusattavaksi ap? Millainen mielestäsi olet ihmisenä ja opiskelu-työkaverina?
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, jolla on huono itsetunto ja joka ei arvosta itseään tarpeeksi vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä.
Tämäkään ei pidä paikkaansa vaan nimenomaan itseään arvostaja ja tekevä vetää ilkeitä. Esim Saara Aalto. Kateus saa neuroottisen ilkeän esille.
Erilaisuus. Ei kai siihen muuta tarvita.
Usein nämä ihmiset eivät herätä pelkästään negatiivisia reaktioita, vaan jakavat mielipiteitä voimakkaasti kumpaankin laitaan.
Joidenkin käytös on niin omituista ja yleisestä poikkeavaa, että noin voi hyvinkin käydä.