Lue keskustelun säännöt.
Iäkkään äitin ikävä käytös: mitä tehdä?
03.07.2023 |
Minulla on ollut haastava suhde äitiini niin kauan kuin muistan. Äitini on aina arvostanut isosiskoani vaatimatta tältä mitään. Sisko on elänyt pääosin kuin äitini, kiinnostunut samoista asioista. Molemmat ovat olleet kotona viihtyviä ja etenkin äitini "uhrautuja", joka katkeroitui alkoholisti-isäni kanssa vaikeassa liitossa. Hänellä olisi ollut kavereita, mutta äiti jumitti kotona ja joi toki itsekin isän kanssa välillä rankemminkin.
Minä olen ollut erilainen, en ole ollut kiinnostunut samoista intresseistä vaan olen ollut aina sosiaalinen ja ystävyys- ja ihmissuhteet ollut tärkeitä. Suhteet on säilyneet ja osa kestänyt jo vuosikymmeniä. Olen ollut eläväinen ja nuoruudesta saakka kulkenut esim. musiikkitapahtumissa ystävieni kanssa, vieläkin konserteissa käyn. Olen saanut äitini taholta myös nuoruudestani lähtien tuntea olevani jotenkin vääränlainen, koska en ole kiinnostunut samanlaisista asioista hänen kanssaan.
Kavereita edelleen tavatessani äitini vaikuttaa olevan ehkä jopa mustasukkainen asiasta. Ne asiat ohitetaan nopeasti ja äitini muuttuu silloinkin jotenkin piikikkääksi, jopa ivalliseksi. Ylipäänsä minun kuulumiset ohitetaan hyvin usein nopeasti ja juuri kommentoimatta. Minä taas kuuntelen loputtomasti hänen kertomiaan asioita tuntemattomista ihmisistä. Isäni kuoltua olen hoitanut kaikki hoidettavat ja juoksevat asiat, selvittänyt ja nähnyt vaivaa. Äitilläni ei ole ajokorttia, joten kuskaan häntä vähintään viikoittain, käytän kaupassa, olen apuna. Siskoni ei koskaan, mutta hän on hyvä ilmeisesti sellaisenaan, koska on enemmän äitini kaltainen.
Äitini soittaa usein pitkiä puheluita, joille minulla tulee olla aikaa. Jos yritän lopettaa, koska omia asioita on kesken alkaa vaativa huokailu ja kommentointi, että aina on kiire tai muuta tai, että "taas hän soitti väärään aikaan". Minulla siis pitäisi olla aina tilanteesta riippumatta aikaa äidin tunnin kestävälle puhelulle.
Toimin äitini terapeuttina, kun häntä ahdistaa ja hän kokee vääryyttä ja milloin mitäkin. Sylkykuppina hänen pahalle ololleen, jota hän purkaa minuun loukkaavina kommentteina, jatkuvana vaativuutena: vaikka auttaisin kuinka, tekisin mitä tahansa niin se ei riitä, aina kuitenkin olen jättänyt jotakin tekemättä tai ainakin ilmeisesti olen tehnyt asian väärin. Hyvänä esimerkkinä absurdista tyytymättömyydestä minua kohtaan vastikään oli tilanne, kun äiti oli tuonut ulkomailta suklaata, joka oli hänen mielestään äärettömän hyvää ja meidän oli maistettava sitä. Kun olin pari konvehtia maistanut hän kysyi, että eikö ole aivan älyttömän hyvää, johon vastasin ihan normaalisti, että olihan se hyvää. Kommenttini oli kuulemma laimea ja "eipä kuulostanut yhtään siltä, että se oli oikeasti mielestäsi hyvää", jonka jälkeen äiti oli naama vinksallaan ja että eipä kelvannut tuokaan sinulle. Äitini tuputtaa milloin mitäkin, olisi pakko toimia hänen toivomallaan tavalla, muuten hän pahoittaa mielensä minulle. Hän tuntuu vain olevan niin loputtoman tyytymätön kaikkeen tekemääni, että nyt on alkanut peräseinä tulemaan vastaan. Olen kuitenkin se, joka on se, joka on lopulta vastuussa kaikesta ja hän tukeutuu minuun ja toisaalta sylkykuppi ja itsestäänselvyys. Nyt hän on tuonut esille, että haluaa minun olevan hänen edunvalvontavaltuutettunsa, että on joku joka hoitaa asiat, kun hän ei itse voi. Tällaiseen siis kelpaan ja oletetaan, että ilman muuta alankin, olipa hän minua kohtaan millainen tahansa
Mikä tälle on ratkaisu? Miten voisin tuoda esille, että hänen käytöksensä on loukkaavaa ja etten jaksa tätä asemaani enää? Olen ajatellut, että tässä eletään nyt viimeisiä aikoja, jolloin meidän välejä olisi mahdollisuus vielä puhdistaa ennenkuin äitini lähtee ja tämä kuorma jää ikuisesti purkamatta.
Kommentit (81)
Tälle on se ratkaisu, että sinä aikuistut ja itsenäistyt, ja lakkaat hyppäämästä äitisi palvelijana. Sanot suoraan, että nyt on sisko vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita rajat. Sinun ei tarvitse olla äitisi jätesankona. Tuossa sairastuu lopulta itse.
Äiti soitti välillä joka päivä tunnin katkeria ja sekavia yksinpuheluita. Niiitä kun kuuntelii, niin olo oli kuin joku olisi kuin pahoinpidellyt. Lopulta en joko vastannut tai jätin kännykän toiseen huoneeseen äiti puhui yksinään ihan sujuvasti.Minä katkaisin välit. Muutaman postikortin olen lähettänyt.
Ratkaisu oli loppujen lopuksi helppo.
En ole sanut postikortiasi ja juttu meni toisin päin.sinä olit rasite.terv.äiti
Ihan on oma syysi, että suostut olemaan äitisi sylkykuppi. Luulet vissiin olevasi korvaamaton. Ihan oma vika. Pysyisin erittäin kaukana äidista ja sanoisin selvästi,että sisaresi kelpaa hänelle paremmin.
En myöskään ottaisi tuota edunvalvontatehtävää kontolleni. Jos otat, ja luulet ettei sisaresi siitä selviä, sekin kertoo ,että LUULET SIINÄKIN OLEVASI SE KORVAAMATON.
IHAN OMA SYY KAIKKI.
Vanha ihminen ei opi uusia temppuja. Olen omalle äitille selittänyt asioita moneen kertaan, mutta hän ei ota kuuleviin korviinsa. Nämä ei liity ihmissuohteisiin vaan ihan käytännön asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Ap on selvästi perheen syntipukkilapsi ja siskonsa ns. kultainen lapsi. Marttyyriäiti on kasvattanut häntä syyllistämällä ja aiheuttamalla häpeää. Kannattaa etsiä tietoa alkoholismin ja narsismin vaikutuksista lapsiin -niiden vaikutukset lapsiin ovat hyvin samankaltaisia.
Meitä samankaltaisten vanhempien lapsia on paljon. Riippuen vanhemman häiriintyneisyyden asteesta, vanhempi voi alkaa ymmärtää käytöksensä haitallisia vaikutuksia jälkikasvuunsa tai sitten vanhempi jatkaa toimintaansa ja tosiasioiden kieltämistä ja tällöin välien katkaisu voi olla perusteltua.
Ap, tärkeintä on nyt, että pidät huolta itsestäsi etkä jatkuvasti altista itseäsi äitisi tarjoamalle myrkylle. Se saa nyt riittää, siihen on tultava muutos. Et ansaitse sellaista, koska olet hyvä, arvokas ja rakas tyttö.
En väitä vastaan, mutta kuviot eivät aina ole näin yksioikoisia. On esim. ihan mahdollista, että äiti onkin aina mielessään ihaillut seurallisia ja itsevarmoja tyyppejä ja piilottaa sen piikikkyyteen. On myös mahdollista, että sisko ajattelee äidin "ihailevan" toista tytärtään, joka on niin ihanan erilainen ja rohkea. Ei sisko ehkä nauti siitä elämänasenteesta, jonka osin äiti on hänelle opettanut. Ja voi olla, että vaikka sisko pääsee helpommalla (ei ole esim. hoitanut isän kuolemaan liittyvää paperisotaa ym.) hän itse kokee niin, ettei äiti usko hänen edes osaavan sellaista, siksi ne tehtävät on annettu siskolle. Me ihmiset vaan ollaan aika sokeita tajuamaan, että toinen voi kokea tilanteen ihan toisin.
Olen itse perheen "kultatyttö", se joka oli vähän höpsö ja jota aina autettiin, olen siis se rusinat pullasta saanut, mutta joka toisaalta kokee, että eipä minun omiin kykyihini ja osaamiseeni ole ikinä luotettukaan, olen aina ollut se vähän säälittävä tyttö. Veljeni saattoi kokea, että minä vain nautiskelin elämästä ja annoin palvelijoiden juosta. Ehkä.
Joka tapauksessa ap:n pitää itse tehdä päätöksensä sen suhteen miten haluaa äitiään auttaa ja ennen kaikkea miten suhtautuu marttyyrijuttuihin. Asialliset välit ja järkevä keskustelu siskon kanssa olisivat varmaan paikallaan. Mutta jotenkin tuntuu, että on loputon suo alkaa vatvoa miten muut ovat minuun ehkä suhtautuneet ja miksi. Jos haluaa tietää, pitää kysyä, ei miettiä vain mielessään hukkuen lopulta omiin kuvitelmiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti pystyy pitämään ap:n lapsia, käymään ulkomailla ja on muka niin kovasti avun tarpeessa ettei ruokakauppaan pääse.
Nämä äiti/anoppi-tarinat eivät ole johdonmukaisia.
Olen 78 liikuntainvalidi, en pysty auttamaan lastenhoidossa, teinit joskus on yön tai kaksi kännyköutään katselemassa. En käy ulkomailla, mutta en tarvitse lasteni apua mihinkään. En soittele enkä toivon mukaan häiritse.
rajoita kyyditseminen 1 kerta viikossa. älä vastaa puhelimeen laita tekstiviesti että nyt en kerkiä puhua tms.
jos jutut alkaa käydä raskaaksi, sano että nyt on kiire kotiin heippa.älä syyllisty ,et kuuntele väitteitä, et riitele lähdet vaan meneen jos huonoa käytöstä.
vanhempia voi rajoittaa ja aikaa miten käyttää.vanha ihminen ei muutu sun täytyy itse pitää huolta omasta jaksamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos huono käytös tulee omalta perheeltä tai suvulta niin ainoa tapa on etäisyys. tapaa harvoin. kylässä olet vain tunnin ja lähdet pois heti kysymättä mitään.
jos tulee jotain haukkumista tai vittuilua lähdet heti pois ja et vastaa puhelimeenkaan. näin opetat myös sukulaisia että huono käytös,et ansaitse vierailua,hyvä käytös ,oli mukava kahvitella kiitos.joskus puhe ei auta vaan muokkaa käytöstä.
Äidit pitää lyödä niin lättänäksi että ovat aina mielin kielin aikuisille lapsilleen. Että oppivat.
Kunnon äiti ei puhu asioistaan, ei puhu sairauksustaan, ei pyydä mitään. Laittaa aikuiselle lapselle lempiherkut, antaa satasen kiva kun pyörähdit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidit pitää lyödä niin lättänäksi että ovat aina mielin kielin aikuisille lapsilleen. Että oppivat.
Kunnon äiti ei puhu asioistaan, ei puhu sairauksustaan, ei pyydä mitään. Laittaa aikuiselle lapselle lempiherkut, antaa satasen kiva kun pyörähdit.
Tässähän ei todella mistään tällaisesta ole kyse. Mutta ihmissuhteissa-ihan missä ihmissuhteissa hyvänsä pitäisi vallita jonkinlainen tasapaino siinä olevien välillä. Ei voi olla niin, että toisella on oikeus vuodattaa, vaatia, olla epäkunnioittava ja käyttäytyä huonosti ja muiden pitäisi se vaan purematta niellä.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on mitä on, etkä voi häntä muuksi muuttaa. Miksi itse toteutat sinulle äitisi odottamaa roolia? Mikä on oma osuutesi suhteessanne? Oletko liian kiltti? Mitä itse haluat? Miksi et ota haluamaasi? Mikä sinua estää?
Varmasti tässä on kiltteyttä ja omaa luontaista persoonallisuutta, halu auttaa ja ymmärtää. Tässä olen tätä tehnyt omalla kustannuksellani vaan liian pitkään ja se on johtanut selvästi entisestään siihen, että balanssi on keikahtanut entisestään suhteessa äitini kanssa ja ahdistus on pikku hiljaa noussut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taasko olet syytämässä palstalle näitä aloituksiasi ja keinotekoisesti pitämässä keskustelua yllä?
Yritä nyt muistaa: tiivistä viestisi. Näistähän me ollaan kirjoittajakurssilla puhuttu ziljoona kertaa, mutta viesti ei vain uppoa sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit pitää lyödä niin lättänäksi että ovat aina mielin kielin aikuisille lapsilleen. Että oppivat.
Kunnon äiti ei puhu asioistaan, ei puhu sairauksustaan, ei pyydä mitään. Laittaa aikuiselle lapselle lempiherkut, antaa satasen kiva kun pyörähdit.
Tässähän ei todella mistään tällaisesta ole kyse. Mutta ihmissuhteissa-ihan missä ihmissuhteissa hyvänsä pitäisi vallita jonkinlainen tasapaino siinä olevien välillä. Ei voi olla niin, että toisella on oikeus vuodattaa, vaatia, olla epäkunnioittava ja käyttäytyä huonosti ja muiden pitäisi se vaan purematta niellä.
Niin siis äidille pitää huutaa, käskeä hänen olla hiljaa , lannistaa hiljaiseksi ja kiltiksi joka ei uskalla puhua eikä sanoa mielipiteitään.
Äidille voi ostaa vetokassin ja repun ja antaa taksin numeron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taasko olet syytämässä palstalle näitä aloituksiasi ja keinotekoisesti pitämässä keskustelua yllä?
Yritä nyt muistaa: tiivistä viestisi. Näistähän me ollaan kirjoittajakurssilla puhuttu ziljoona kertaa, mutta viesti ei vain uppoa sinuun.
Yritä sinä kehittää keskittymistaitojasi, jotta jaksaisit lukea ja ymmärtää tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
jos huono käytös tulee omalta perheeltä tai suvulta niin ainoa tapa on etäisyys. tapaa harvoin. kylässä olet vain tunnin ja lähdet pois heti kysymättä mitään.
jos tulee jotain haukkumista tai vittuilua lähdet heti pois ja et vastaa puhelimeenkaan. näin opetat myös sukulaisia että huono käytös,et ansaitse vierailua,hyvä käytös ,oli mukava kahvitella kiitos.joskus puhe ei auta vaan muokkaa käytöstä.
Tämä oli hyvä neuvo ja ideaa. Etäisyyttä olenkin jo ottanut. Puhua tästä ongelmasta aion, mutta tuo huonon ja hyvän käytöksen palkitseminen samanlaisella toimii myös varmasti hyvänä hoksautuksena.
Vierailija kirjoitti:
Äidit pitää lyödä niin lättänäksi että ovat aina mielin kielin aikuisille lapsilleen. Että oppivat.
Kunnon äiti ei puhu asioistaan, ei puhu sairauksustaan, ei pyydä mitään. Laittaa aikuiselle lapselle lempiherkut, antaa satasen kiva kun pyörähdit.
Kunnon äiti ei kippaa koko elämänsä katkeruuksia lastensa niskaan. Muistele yhä uudelleen väittämiään vääryyksiä, jotka eivät liity lapsiinsa millään tavoin. Puheluiden jälkeen on lähinnä åahoinpidelty olo. Tuli valittua väärä mies, väärä suku ja väärä työ. Ihania miehiä olisi ollut jonossa ... mitä ihmettä tuo kuuluu aikuiselle lapselle.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit pitää lyödä niin lättänäksi että ovat aina mielin kielin aikuisille lapsilleen. Että oppivat.
Kunnon äiti ei puhu asioistaan, ei puhu sairauksustaan, ei pyydä mitään. Laittaa aikuiselle lapselle lempiherkut, antaa satasen kiva kun pyörähdit.
Kunnon äiti ei kippaa koko elämänsä katkeruuksia lastensa niskaan. Muistele yhä uudelleen väittämiään vääryyksiä, jotka eivät liity lapsiinsa millään tavoin. Puheluiden jälkeen on lähinnä åahoinpidelty olo. Tuli valittua väärä mies, väärä suku ja väärä työ. Ihania miehiä olisi ollut jonossa ... mitä ihmettä tuo kuuluu aikuiselle lapselle.
-ohis
Rasitatko sinä omia lapsiasi valittamalla äidistäsi koko ajan?
Ja että iäkkäällä n. 80 olisi vielä tuollainen elämäntuska päällä? Otsikko on iäkkäistä.
Vieläkö äitinsä/anoppinsa vihaajat jauhavat iäkkäinä 20 vuotta sitten kuolleista edellämainituista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit pitää lyödä niin lättänäksi että ovat aina mielin kielin aikuisille lapsilleen. Että oppivat.
Kunnon äiti ei puhu asioistaan, ei puhu sairauksustaan, ei pyydä mitään. Laittaa aikuiselle lapselle lempiherkut, antaa satasen kiva kun pyörähdit.
Kunnon äiti ei kippaa koko elämänsä katkeruuksia lastensa niskaan. Muistele yhä uudelleen väittämiään vääryyksiä, jotka eivät liity lapsiinsa millään tavoin. Puheluiden jälkeen on lähinnä åahoinpidelty olo. Tuli valittua väärä mies, väärä suku ja väärä työ. Ihania miehiä olisi ollut jonossa ... mitä ihmettä tuo kuuluu aikuiselle lapselle.
-ohisRasitatko sinä omia lapsiasi valittamalla äidistäsi koko ajan?
Ja että iäkkäällä n. 80 olisi vielä tuollainen elämäntuska päällä? Otsikko on iäkkäistä.Vieläkö äitinsä/anoppinsa vihaajat jauhavat iäkkäinä 20 vuotta sitten kuolleista edellämainituista?
80+ v. äitini soittelee tuollaisia puheluita aikuisille lapsilleen. Olen itse jputunut kuuntelemaan koko ikäni hänen "oksennuksiaan". Jostain kumman syystä välit ovat erittäin etäiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit pitää lyödä niin lättänäksi että ovat aina mielin kielin aikuisille lapsilleen. Että oppivat.
Kunnon äiti ei puhu asioistaan, ei puhu sairauksustaan, ei pyydä mitään. Laittaa aikuiselle lapselle lempiherkut, antaa satasen kiva kun pyörähdit.
Kunnon äiti ei kippaa koko elämänsä katkeruuksia lastensa niskaan. Muistele yhä uudelleen väittämiään vääryyksiä, jotka eivät liity lapsiinsa millään tavoin. Puheluiden jälkeen on lähinnä åahoinpidelty olo. Tuli valittua väärä mies, väärä suku ja väärä työ. Ihania miehiä olisi ollut jonossa ... mitä ihmettä tuo kuuluu aikuiselle lapselle.
-ohisRasitatko sinä omia lapsiasi valittamalla äidistäsi koko ajan?
Ja että iäkkäällä n. 80 olisi vielä tuollainen elämäntuska päällä? Otsikko on iäkkäistä.Vieläkö äitinsä/anoppinsa vihaajat jauhavat iäkkäinä 20 vuotta sitten kuolleista edellämainituista?
Teetkö itse lapsillesi noin? Miksi?
Sano että alkaa nyt ahdistaa ja masentaa täällä ja lähde pois. Jos ei tajua älä vastaa enää puheluihin, laitat viestin että en voi nyt jutella kiirettä.