Lue keskustelun säännöt.
Iäkkään äitin ikävä käytös: mitä tehdä?
03.07.2023 |
Minulla on ollut haastava suhde äitiini niin kauan kuin muistan. Äitini on aina arvostanut isosiskoani vaatimatta tältä mitään. Sisko on elänyt pääosin kuin äitini, kiinnostunut samoista asioista. Molemmat ovat olleet kotona viihtyviä ja etenkin äitini "uhrautuja", joka katkeroitui alkoholisti-isäni kanssa vaikeassa liitossa. Hänellä olisi ollut kavereita, mutta äiti jumitti kotona ja joi toki itsekin isän kanssa välillä rankemminkin.
Minä olen ollut erilainen, en ole ollut kiinnostunut samoista intresseistä vaan olen ollut aina sosiaalinen ja ystävyys- ja ihmissuhteet ollut tärkeitä. Suhteet on säilyneet ja osa kestänyt jo vuosikymmeniä. Olen ollut eläväinen ja nuoruudesta saakka kulkenut esim. musiikkitapahtumissa ystävieni kanssa, vieläkin konserteissa käyn. Olen saanut äitini taholta myös nuoruudestani lähtien tuntea olevani jotenkin vääränlainen, koska en ole kiinnostunut samanlaisista asioista hänen kanssaan.
Kavereita edelleen tavatessani äitini vaikuttaa olevan ehkä jopa mustasukkainen asiasta. Ne asiat ohitetaan nopeasti ja äitini muuttuu silloinkin jotenkin piikikkääksi, jopa ivalliseksi. Ylipäänsä minun kuulumiset ohitetaan hyvin usein nopeasti ja juuri kommentoimatta. Minä taas kuuntelen loputtomasti hänen kertomiaan asioita tuntemattomista ihmisistä. Isäni kuoltua olen hoitanut kaikki hoidettavat ja juoksevat asiat, selvittänyt ja nähnyt vaivaa. Äitilläni ei ole ajokorttia, joten kuskaan häntä vähintään viikoittain, käytän kaupassa, olen apuna. Siskoni ei koskaan, mutta hän on hyvä ilmeisesti sellaisenaan, koska on enemmän äitini kaltainen.
Äitini soittaa usein pitkiä puheluita, joille minulla tulee olla aikaa. Jos yritän lopettaa, koska omia asioita on kesken alkaa vaativa huokailu ja kommentointi, että aina on kiire tai muuta tai, että "taas hän soitti väärään aikaan". Minulla siis pitäisi olla aina tilanteesta riippumatta aikaa äidin tunnin kestävälle puhelulle.
Toimin äitini terapeuttina, kun häntä ahdistaa ja hän kokee vääryyttä ja milloin mitäkin. Sylkykuppina hänen pahalle ololleen, jota hän purkaa minuun loukkaavina kommentteina, jatkuvana vaativuutena: vaikka auttaisin kuinka, tekisin mitä tahansa niin se ei riitä, aina kuitenkin olen jättänyt jotakin tekemättä tai ainakin ilmeisesti olen tehnyt asian väärin. Hyvänä esimerkkinä absurdista tyytymättömyydestä minua kohtaan vastikään oli tilanne, kun äiti oli tuonut ulkomailta suklaata, joka oli hänen mielestään äärettömän hyvää ja meidän oli maistettava sitä. Kun olin pari konvehtia maistanut hän kysyi, että eikö ole aivan älyttömän hyvää, johon vastasin ihan normaalisti, että olihan se hyvää. Kommenttini oli kuulemma laimea ja "eipä kuulostanut yhtään siltä, että se oli oikeasti mielestäsi hyvää", jonka jälkeen äiti oli naama vinksallaan ja että eipä kelvannut tuokaan sinulle. Äitini tuputtaa milloin mitäkin, olisi pakko toimia hänen toivomallaan tavalla, muuten hän pahoittaa mielensä minulle. Hän tuntuu vain olevan niin loputtoman tyytymätön kaikkeen tekemääni, että nyt on alkanut peräseinä tulemaan vastaan. Olen kuitenkin se, joka on se, joka on lopulta vastuussa kaikesta ja hän tukeutuu minuun ja toisaalta sylkykuppi ja itsestäänselvyys. Nyt hän on tuonut esille, että haluaa minun olevan hänen edunvalvontavaltuutettunsa, että on joku joka hoitaa asiat, kun hän ei itse voi. Tällaiseen siis kelpaan ja oletetaan, että ilman muuta alankin, olipa hän minua kohtaan millainen tahansa
Mikä tälle on ratkaisu? Miten voisin tuoda esille, että hänen käytöksensä on loukkaavaa ja etten jaksa tätä asemaani enää? Olen ajatellut, että tässä eletään nyt viimeisiä aikoja, jolloin meidän välejä olisi mahdollisuus vielä puhdistaa ennenkuin äitini lähtee ja tämä kuorma jää ikuisesti purkamatta.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lue tuollaista litaniaa.
Ei oo pakko. Itseani on onneksi kannustettu nuoresta asti lukemaan kirjoja ja muita pitkia teksteja, joten muutaman selkean suomenkielisen kappaleen lukeminen ei tunnu minkaanlaiselta ponnistukselta. Helpottanut kummasti opinnoissa ja muussa elamassa parjaamista.
Ei olekaan pakko. Luin silti. On vaan hiukan ristiriitaista, että aloittaja ei jaksa olla äitinsä sylkykuppina, mutta meidän täysin vieraiden ihmisten täytyisi jaksaa olla.
Sinänsä ymmärrän tilanteen. Kauhean moni kehottaa katkaisemaan välit. Haluaako aloittaja sitä kuitenkaan? Äiti on jo vanha ja tuskin osaa enää muuttaa tapojaan.
Ennemmin nyt olisi aika puhua siskon kanssa ja kertoa, ettet yksin jaksa hoitaa asioita. Ehkä siskon täytyy aluksi opetella, mutta varmasti hänkin osaa, aikuinen ihminen? Hyvä, että tiedostat teidän erilaisuuden. Rajat täytyy vetää, mutta yritä ymmärtää sieltä toisesta näkökulmasta käsin miksi äiti ja sisko toimivat kuten toimivat. Heidän tapansa ovat simusta ärsyttäviä, mutta eivät silti sen enempää vääriä tai oikeita kuin sinunkaan. Te vain toimitte eri tavalla. Kuten sanoin, äiti ei ehkä enää opi tätä ymmärtämään. Sisko kyllä, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lue tuollaista litaniaa.
Ei oo pakko. Itseani on onneksi kannustettu nuoresta asti lukemaan kirjoja ja muita pitkia teksteja, joten muutaman selkean suomenkielisen kappaleen lukeminen ei tunnu minkaanlaiselta ponnistukselta. Helpottanut kummasti opinnoissa ja muussa elamassa parjaamista.
Ei olekaan pakko. Luin silti. On vaan hiukan ristiriitaista, että aloittaja ei jaksa olla äitinsä sylkykuppina, mutta meidän täysin vieraiden ihmisten täytyisi jaksaa olla.
Sinänsä ymmärrän tilanteen. Kauhean moni kehottaa katkaisemaan välit. Haluaako aloittaja sitä kuitenkaan? Äiti on jo vanha ja tuskin osaa enää muuttaa tapojaan.
Ennemmin nyt olisi aika puhua siskon kanssa ja kertoa, ettet yksin jaksa hoitaa asioita. Ehkä siskon täytyy aluksi opetella, mutta varmasti hänkin osaa, aikuinen ihminen? Hyvä, että tiedostat teidän erilaisuuden. Rajat täytyy vetää, mutta yritä ymmärtää sieltä toisesta näkökulmasta käsin miksi äiti ja sisko toimivat kuten toimivat. Heidän tapansa ovat simusta ärsyttäviä, mutta eivät silti sen enempää vääriä tai oikeita kuin sinunkaan. Te vain toimitte eri tavalla. Kuten sanoin, äiti ei ehkä enää opi tätä ymmärtämään. Sisko kyllä, jos haluaa.
Täällähän on ihan täysi vapaus hypätä yli kirjoituksia mikäli ei jaksa lukea tms.. Mikä tässä saa sinut tuntemaan olevasi sylkykuppina? Ap ei ole kai henkilökohtaisesti juuri sinua syyllistänyt mistään? Toisin kuin häntä taas äitinsä taholta tehdään.
Minusta kuulostaa kylläkin siltä, että äiti on tässä se, joka ei pysty hyväksymään muunlaisia toimintamalleja kuin omansa. Kun ap toimii ja tekee eri tavalla niin saa osakseen arvostelua ja nokittelua ihan syyttä. Ei kai sellaista tarvitse kenenkään loputtomiin jaksaakaan etenkään, jos ei itse sitä provosoi mitenkään? Ainakin terveet rajat tuolle käytökselle on hyvä vetää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut oman linjan ja äiti tarvii apua. Nytkin auttamassa muttei tarvi siivota , siivooja käy ja ruoho leikataan. Vietän samalla lomaa rantasaunoen ja uiden.
Miten feidaat äitisi huonon käytöksen?
ymmärrän ja en oo heikkoa tekoa ja osaan vastata napakasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lue tuollaista litaniaa.
Ei oo pakko. Itseani on onneksi kannustettu nuoresta asti lukemaan kirjoja ja muita pitkia teksteja, joten muutaman selkean suomenkielisen kappaleen lukeminen ei tunnu minkaanlaiselta ponnistukselta. Helpottanut kummasti opinnoissa ja muussa elamassa parjaamista.
Sun aloituksesi ei ole kirja eikä mitenkään kiinnostava aihe joten minäkin jätin lukematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lue tuollaista litaniaa.
Ei oo pakko. Itseani on onneksi kannustettu nuoresta asti lukemaan kirjoja ja muita pitkia teksteja, joten muutaman selkean suomenkielisen kappaleen lukeminen ei tunnu minkaanlaiselta ponnistukselta. Helpottanut kummasti opinnoissa ja muussa elamassa parjaamista.
Sun aloituksesi ei ole kirja eikä mitenkään kiinnostava aihe joten minäkin jätin lukematta.
Tämä kirjojen lukemiseen liittyvä kommentti ei ole minun kirjoittamani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidat kaikki asiat, kuljetat kauppaan ym. Ja sama täti on täysin kykenevä matkustelemaan ulkomaille. ???
Isommissa ostoksissa olen apuna, onhan raskaita kasseja hankala pyörällä/bussilla kuljetella.
Katkaise välit tai ole mahdollisimman vähän yhteydessä. Älä jaa elämästäsi mitään niin ei mutsi voi arvoida ja piikitellä. Tilanne ei muuksi muutu. Olet kuitenkin ikuisesti se huonompi ja väheksytty lapsi. Kokemusta on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvitse katkaista välejä. Muutat vaikka stadiin elät omaa elämääsi. Saatat olla samassa tilanteessa vielä 20 vuotta myöhemmin ja silloin äitisi on myös vanhempi, kuten säkin. Elä elämäsi! Läheiset ihmissuhteet on usein täynnä noita ihme mielenosoituksia. Jos et kestä äitiäsi, ota etäisyyttä.
Oli joskus rasittava kaveri, jonka puhelut kesti ja kesti. Puhuminen ei ollut ongelma, hän halusi puhua. Hoidin siinä ohella spostit, luin uutiset ym. - Pienet siivoukset ja pyykinviikkaukset tuli myös tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko kuskiksi. Älä puhu asioistasi äidille. Sää tai joku muu aihe, tai hiljaa. Äidille oma elämä ja sulle. Äitisi soittakoot siskolle ja joku muu sukulainen, ehdota, sano että sun pitää elää omaakin elämää. Et voi olla ainoa kuuntelija, jos hän jaarittaa liian pitkään. Pidä puhelut tietyn mittaisina. Keksikää hänelle kotiin harrastusmateriaalia ja tuttu jolle soittaa tai jonka tapaa. En käy konserteissa, enkä pidä siitä epäharmonisesta aivopesumusiikista, mutta jos pidät itse niistä miksi sun pitäisi kokea äitisi vuoksi itsesi "vääränlaiseksi". Vahvista ja suojaa itsesi, pidä omat rajat. Elä omaa elämää mieluummin kotipiirissä, äitisi elää omaansa.
Mulla kans tulee järkyttävä ahdistus vanhemman soiton tai tapaamisen jälkeen. Osaa myrkyttämisen ja esittää hyvää ihmistä muille. Ainoo vaihtoehto ettei oo tekemisissä, jotta pysyy järjissään ja elämänilo yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit on :(
Itsellä myös vaikea suhde äitiin.
En kelpaa hänelle sellaisena kuin olen.
Tsemppiä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan lue tuollaista litaniaa.
Ei oo pakko. Itseani on onneksi kannustettu nuoresta asti lukemaan kirjoja ja muita pitkia teksteja, joten muutaman selkean suomenkielisen kappaleen lukeminen ei tunnu minkaanlaiselta ponnistukselta. Helpottanut kummasti opinnoissa ja muussa elamassa parjaamista.
Ei olekaan pakko. Luin silti. On vaan hiukan ristiriitaista, että aloittaja ei jaksa olla äitinsä sylkykuppina, mutta meidän täysin vieraiden ihmisten täytyisi jaksaa olla.
Sinänsä ymmärrän tilanteen. Kauhean moni kehottaa katkaisemaan välit. Haluaako aloittaja sitä kuitenkaan? Äiti on jo vanha ja tuskin osaa enää muuttaa tapojaan.
Ennemmin nyt olisi aika puhua siskon kanssa ja kertoa, ettet yksin jaksa hoitaa asioita. Ehkä siskon täytyy aluksi opetella, mutta varmasti hänkin osaa, aikuinen ihminen? Hyvä, että tiedostat teidän erilaisuuden. Rajat täytyy vetää, mutta yritä ymmärtää sieltä toisesta näkökulmasta käsin miksi äiti ja sisko toimivat kuten toimivat. Heidän tapansa ovat simusta ärsyttäviä, mutta eivät silti sen enempää vääriä tai oikeita kuin sinunkaan. Te vain toimitte eri tavalla. Kuten sanoin, äiti ei ehkä enää opi tätä ymmärtämään. Sisko kyllä, jos haluaa.
Tässä oli kyllä se hyvä huomio, että äiti ei välttämättä enää kykene muuttamaan toimintatapojaan. Ihan muissakin ketjuissa on usein heittoja, että laita pappa tilaamaan ruoka netistä ja problem solved tai oletetaan, että joku sota-ajan traumoista kärsinyt näppärästi reflektoi tunteitaan ja sanoittaa niitä suvereenisti. Oikeasti kaikki eivät vanhene sillai kätevästi, että nuppi leikkaa loppuun asti ja halutaan opetella kaikki uudet jutut. Vähän armoakin joskus, pliis. Toki jos alkaa ottaa liikaa omille voimille, yhteydenpitoa vähennetään tai lopetetaan se. Mutta oletus ei voi aina valitettavasti olla se, että vanhus toimii fiksusti ja hänen kanssaan toimitaan kuten muidenkin. Monesti vaikeat luonteenpiirteet vain pahenevat iän myötä, eikä siihen auta sen hokeminen, että ei pitäisi. Ap:n tapauksessa soittaisin itse joskus äidille ja sanoisin, että tässä onkin nyt hyvä väli puhua, kun lähden kotoa puolen tunnin päästä tms. Ja kun äiti alkaa marmattaa, sanoisin vain iloiset heipat. Ihan turhaan niihin syyllistämisiin menee mukaan. Ja kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä siskoon ja sopia vähän miten "taakkaa" jaetaan. Mutta se on ap:n oma päätös haluaako lainkaan pitää yhteyttä. Ymmärrän itse täydellisen välirikon, jos alkaa oma mielenterveys kärsiä, mutta kaikki me ihmiset ollaan jossain määrin hankalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on mitä on, etkä voi häntä muuksi muuttaa. Miksi itse toteutat sinulle äitisi odottamaa roolia? Mikä on oma osuutesi suhteessanne? Oletko liian kiltti? Mitä itse haluat? Miksi et ota haluamaasi? Mikä sinua estää?
äitisi on tyypillinen kusipäävanhus. sellaiset hylätään merelle, veneeseen ilman airoja. laita siskosi hoitamaan äitiänne. jos ei kelpaa, on vaihtoehtona saattokoti. alat vierailulla käydessäsi suurieleisesti arvioimaan omaisuuden arvoa, mitä säästetään ja mitä lähtee kaatopaikalle. äippä tajuaa, että kohta tulee lähtö, eikä paranna tapojaan vieläkään. ja varmasti on nimesi pyyhitty testamentista. onnea sinulle.
Jos et muuten pysty saamaan tilannetta hallintaan niin miten olisi muutto kauemmas? Itselläni vasta useampi tuhat kilometriä on ollut toimiva ja välit ovat paremmat kuin koskaan.
Mitä teetkin, älä jatka kynnysmattona ja piikana. Joiltakin ihmisiltä ei ole mahdollista saada hyvää kohtelua teki mitä tahansa ja siksi heidän kanssaan kannattaa toimia omilla ehdoillaan ja vain sen verran kuin itse jaksaa ja haluaa. Sinulla on vain yksi elämä, jonka pituuttakaan ei voi etukäteen tietää, ei kannata sitä ehdoin tahdoin pilata.
Vierailija kirjoitti:
Mikset puhu sisaresi kanssa? Ei sinun tarvitse tehdä kaikkea ja olla lisäksi äitisi kynnysmatto. Sano sisarellesi, että olet nyt hoitanut niin kauan äitinne asioita, että nyt on vuoronvaihdon aika eli nyt sisaresi puikkoihin.
Toisaalta ei ole sisarenkaan tehtävä hoitaa äitinsä asioita. Emme voi tietää mitä siinäkin suhteessa on pielessä ja sisar voi aivan tarkoituksella olla juoksematta jokaisesta sormennapsautuksesta. Ap voisi pikemminkin toimia samoin. Äiti sitten hoitaa asiansa itse tai hankkii ulkopuolista apua siltä osin kuin on tarpeen.
Ap on selvästi perheen syntipukkilapsi ja siskonsa ns. kultainen lapsi. Marttyyriäiti on kasvattanut häntä syyllistämällä ja aiheuttamalla häpeää. Kannattaa etsiä tietoa alkoholismin ja narsismin vaikutuksista lapsiin -niiden vaikutukset lapsiin ovat hyvin samankaltaisia.
Meitä samankaltaisten vanhempien lapsia on paljon. Riippuen vanhemman häiriintyneisyyden asteesta, vanhempi voi alkaa ymmärtää käytöksensä haitallisia vaikutuksia jälkikasvuunsa tai sitten vanhempi jatkaa toimintaansa ja tosiasioiden kieltämistä ja tällöin välien katkaisu voi olla perusteltua.
Ap, tärkeintä on nyt, että pidät huolta itsestäsi etkä jatkuvasti altista itseäsi äitisi tarjoamalle myrkylle. Se saa nyt riittää, siihen on tultava muutos. Et ansaitse sellaista, koska olet hyvä, arvokas ja rakas tyttö.
Hoidat kaikki asiat, kuljetat kauppaan ym. Ja sama täti on täysin kykenevä matkustelemaan ulkomaille. ???