Huomenna se alkaa taas-yksinäinen kesäloma
Taas neljä viikkoa yksinäisyyttä, ei mitään tekemistä. Ei ole kavereita, ei perhettä eikä miestä. Ja älkää taas puhuko siitä, miten kiva on tehdä kaikkea yksin, kuten matkustaa jne. Yksinäiselle yksin matkustaminen on hel vettiä. Näkee vaan kaveriporukoita ja onnellisia pariskuntia.
Kommentit (83)
Kannattaa keskittyä kehittämään suhdetta itseensä. Nykyaikana on paljon erilaista materiaalia kirjastoissa, netissä ja esim äänikirjapalveluissa, miten käsitellä yksinäisyyden tunnetta, miten rakastaa itseään jne. Yksinäisyyshän voi olla läsnä vaikka olisi perhettä ja ystäviä kuinka paljon.
Esim Facebookissakin on ystäväpalveluita, mutta jos itsetunto on pohjamudissa, etkä viihdy yksiksesi, saattaa aktiviinen seuranetsinsä lyödä vaan lyötyä.
Erilaisten harrasteiden parista ystävän etsiminen kuulostaa kliseelta, mutta hieman harrastuksesta riippuen, samanhenkisten parista voi löytää juttukaveria.
En ymmärrä miksi joku aiemmin asetti sinkut vs parisuhteiset eri tasolle vapaaehtoistoiminnassa, ajankäytöstähän se vaan on kiinni. Olen itse agnostikko, mutta käynyt monessa kirkon vapaaehtoistoiminnassa, ja monesti etsitään esim vanhukselle seuraa? maahanmuuttajalle?
Mistä olet kiinnostunut, mitkä ovat vahvuutesi? Vaikka asuisi jossain siperian kiven kolossa, jos netti kantaa luoksesi, on varmasti erilaisia ...kirjakerhoja netissä, tai vaikka virkkausnukkekotikokkauspuutarhuripiirejä, joisen ympärillä kirjoitella. Ja aikaansaavimmat voivat myös kokeilla omalla kylällä keksiä harrastepiiriä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut yksinäistä kesälomaa jo kymmeniä vuosia. Työttömyyttä siis.
Siis kymmeniin vuosiin et ole löytänyt mitään työtä, vaikka olet työkykyinen?! Häääh?
Kyllä hän olisi töitä löytänyt, mutta eipä taida kiinnostaa.
-eri
Minulla on mies, mutta koen silti olevani todella yksinäinen. Mies ei lähde mihinkään, istuu vaan sohvalla. Luen paljon kirjoja terassilla, siitä tykkään. Eka viikko menee aina kivasti, sitten alan kaivata töihin. Ainoat sosiaaliset kuviot ovat siellä.
Vierailija kirjoitti:
Yhaluaisin erota, mutta mies ei rupea puhumaan asiasta. Hän viihtyy mökillä, minä en. Tunnen olevani vankina Jolon saarella. Pitää varmaan karata....
Teko sytä.Yksin voi hakea eroa ja enää ei tarvitse syytä miksi eroaa.Ei toisen suosumusta eroon.Tiedon haet eroa tulee kirjattuna kirjeenä miehellesi/ tai vaimollesi.
Muuta omaa asenettasi.Poistu some edes lomasi ajaksi F.B./ instagram.Voit hyvin.Yksin moni vietää loman ja arjen.Tekmättä siitä numeroa itselle tai some.Omalla asentelasi päätät mitä teet. Ei minullakaan ole rahaa matkustaa,ei vuokrata kesä mökiä.Osaan nautia pääkaupunki sedun ulkoilutiet,pienet metsät ja mieletön määrrä Meren rantaa itä Helsinki.Osaan kysyä koiran ulkoiluttajalta,saako silitää koiraa.Humamatta sinä voi kulua 1h.Kun henkilö kertoo koirasta.Osaapuiston penkille mennä istumaan ja aloitaa vaikka puheen säästä.Taas mutkatonta vuorovaikutusta ,ilman että velvoitaa mihinkään.Osaan viellä lukea kirjoja.Otaa hele päivä kirjan mukaan ja mennä etsii ulkoa varjo paikka,lukea kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että yksinäisyys on sun varsinainen ongelmasi. Ehkä enemmänkin sun asenteesi: olet kateellinen kaikille ja elämäsi pyörii liikaa sen ympärillä, mitä sinä olet mielestäsi paitsi. Mitä jos tänä kesänä miettisit, miten voisin auttaa lähimmäistäSi ja ryhtyisit ystäväksi yksinäiselle. Esim spr:n kautta. Antaessaan voi myös saada.
Miksi yksinäisille aina ehdotetaan vapaaehtoistoimintaa? Kuinkas paljon pariskunnat tekevät sitä lomillaan?
Ei kaikille yksinäisille, vaan juuri sinulle ap, koska ongelmasi niin selvästi näkyi kirjoituksessa, etkä näytä sitä tiedostavan tai haluavasi tiedostaa.
Täällä myös pitkässä liitossa oleva rouva, jolla ei lomatoiveet natsaa miehen kanssa. En tee asiasta (enää) ongelmaa. Mies saa viettää lomansa juuri kuten itse toivoo (on rauhassa, kalastelee ym.). Samoin teen minä. Käyn mm. pikku reissuilla, ulkomaille en ole vielä lähtenyt mutta ehkä joku päivä sinnekin.
Mistä sinä tykkäät? Ilmeisesti työstäsi (onnea!!). Onko siinä jotain elementtejä, joita kaipaat lomalla.
Sama ongelma täällä, ollut jo vuosia. Periaatteessa en tekisi lomalla yhtään mitään. Kun ikää on tullut, olen vieraantunut kaikesta mitä ennen tykkäsin tehdä. En ole vuosiin käynyt terassillakaan, sillä siellä näkee eniten kavereidensa kanssa olevia, tai sitten juopot työntäytyy seuraan. Olen lopettanut tansseissa käynnin, penkkiurheilun, jopa lenkkeilyn, koska yksin ei tule lähdettyä. Olisin tykännyt matkustella, retkeillä ja vaeltaa, yöpyä teltassa tai laavulla.. niin monta asiaa jää kokematta ja näkemättä.
Nyt olen säästänyt rahaa että pääsen jollekin pidemmälle ryhmämatkalle. Johonkin tästä on lähdettävä. On sitten ainakin jotain muisteltavaa.
Miten ap kuvittelee muuttuvansa kiinnostavaksi ja aktiiviseksi ihmiseksi miehen tapaamisen jälkeen? Eikö pitäisi alkaa harjoittelemaan jo nyt? Ja tuskin mikään tylsimys ketään saa edes?
Yksin on kivaa myös lomallakin : )
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mies, mutta koen silti olevani todella yksinäinen. Mies ei lähde mihinkään, istuu vaan sohvalla. Luen paljon kirjoja terassilla, siitä tykkään. Eka viikko menee aina kivasti, sitten alan kaivata töihin. Ainoat sosiaaliset kuviot ovat siellä.
Minkä ikäisiä olette? Eikö elämässä pitäisi olla enemmän?
Mulla on pari hyvää ystävää, mutta kellään heistä ei ole varaa matkusteluun. Jos siis matkustelisin, matkustaisin yksin. Uskoisin kuitenkin ymmärtäväni, mitä ap tarkoittaa. Kun ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi, hän näkee ympärillään nimenomaan ne kaveriporukat ja parisuhteissa olevat ihmiset. Jos taas ei ole yksinäinen vaan ainoastaan tekee jotain - kuten matkustaa - yksin, ei kiinnitä huomiota kaveriporukioihin eikä muiden parisuhteisiin.
Oisko sulla ap jotain "projektia" kesälomaksi? Esim remonttia, suursiivousta tms? Tai sitten joku juttu, mitä noin muutenkin on tapana tehdä yksin? Aseta itsellesi jokin haaste, esim lukea koko Päätalon tuotanto. Enkä nyt tarkoita just Päätalon lukemista vaan siis joku juttu, mikä sun pitää tehdä seuraavan 4 viikon aikana.
Seurakunnilla on näitä tapahtumia tai retkiä yksinäisille.
Ainakin pk-seudulla, varmaan muissakin isommissa kaupungeissa.
Ei ole mitään uskonnontuputusta, ihan vaan mukavaa touhua yksinäisille. Tsekkaa srk sivut.
Varaisin jooga/pilatesloman tai vaelluksen, liittyisin vapaaehtoistoimintaan esim. SPR, hankkisin itselleni aikuisten harrastuksen esim. partion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Itsekin vihaan tehdä asioita yksin eikä mikään psyykkaus sitä oikein pelasta. Kotona sentään ei tarvitse nähdä perheiden, pariskuntien ja kaveriporukoitten iloisia naamoja.
Mutta kuten sanotaan, kotoa ei myöskään kukaan ( ainakaan yleensä ) sua mihinkään hae, etkä sieltä kehenkään tutustu.
Poliisi voi hakea kotoakin mukaansa.
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma täällä, ollut jo vuosia. Periaatteessa en tekisi lomalla yhtään mitään. Kun ikää on tullut, olen vieraantunut kaikesta mitä ennen tykkäsin tehdä. En ole vuosiin käynyt terassillakaan, sillä siellä näkee eniten kavereidensa kanssa olevia, tai sitten juopot työntäytyy seuraan. Olen lopettanut tansseissa käynnin, penkkiurheilun, jopa lenkkeilyn, koska yksin ei tule lähdettyä. Olisin tykännyt matkustella, retkeillä ja vaeltaa, yöpyä teltassa tai laavulla.. niin monta asiaa jää kokematta ja näkemättä.
Nyt olen säästänyt rahaa että pääsen jollekin pidemmälle ryhmämatkalle. Johonkin tästä on lähdettävä. On sitten ainakin jotain muisteltavaa.
Moni retkeilee kansallispuistoissa yksin, sinne vaan!
Kyllä maailmasta on pakko löytyä sinullekin joku kiinnostava ala tai harrastus, minkä kurssille tai leirille voit yksinäisenä mennä, jos ei muuta niin retriittiin, siellä on muitakin yksin. Aika avuttomalta vaikutat, jos et mitään itsellesi löydä.. Järjestettyjä ryhmämatkoja on kotimaassakin, vaikka majakoille tai luonto- ja kulttuurikohteisiin, sinne vaan mukaan, mikä kiinnostaa. Taide- ja liikuntakursseja, melontaa, purjehdusta, kieliä, ruuanlaittoa, mitä vaan löytyy. Vähän oma-alotteisuutta valittamisen sijaan.
Pysyt yksinäisenä niin kauan kuin päätät olla.
Mutta kuten sanotaan, kotoa ei myöskään kukaan ( ainakaan yleensä ) sua mihinkään hae, etkä sieltä kehenkään tutustu.