Lue keskustelun säännöt.
Huomenna se alkaa taas-yksinäinen kesäloma
03.07.2023 |
Taas neljä viikkoa yksinäisyyttä, ei mitään tekemistä. Ei ole kavereita, ei perhettä eikä miestä. Ja älkää taas puhuko siitä, miten kiva on tehdä kaikkea yksin, kuten matkustaa jne. Yksinäiselle yksin matkustaminen on hel vettiä. Näkee vaan kaveriporukoita ja onnellisia pariskuntia.
Kommentit (83)
Onko lomaa mahdollista jakaa osiin?Silloin tekemistä keksisi itsekseenkin helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lomaa mahdollista jakaa osiin?Silloin tekemistä keksisi itsekseenkin helpommin.
En ole aloittaja mutta samassa tilanteessa ja vastaan omasta puolestani. Ongelma ei ole sinänsä ettei keksisi mitään tekemistä, vaan se ettei mikään oikeasti enää kiinnosta yksin. Niin monta vuotta yksinäisyyttä jo takana. Lyhyeksi jäänyt parisuhde (mies petti) muutama vuosi sitten muistutti siitä miten paljon kivempaa on jakaa asioita ja sen jälkeen kaikki on tuntunut vieläkin kauheammalta kun tietää mistä jää koko ajan paitsi ja näkee kun muilla on se mistä itse saa vaan haaveilla.
Sitkeällä yrittämisellä se puoliso löytyy. Kyllä oli mullakin helvetin vaikeaa löytää kunnollinen mies kun niitä luusereita ja juoppoja oli tyrkyllä. Mutta päätin etten luovuta. Nyt oon ollut hyvän miehen kanssa 30 vuotta.
Yksinäisyyden poistamiseen ei taida olla helppoja keinoja. Pitää jaksaa yrittää onneansa uusien ihmisten kanssa.
Olen ollut nyt viisi päivää etätöissä ilman ihmiskontakteja. Yrittämisen puutteesta minua ei voi syyttää. Olen käynyt puhelimen yhteystiedot läpi ja yrittänyt järjestää tapaamisia. Ihmiset eivät ehdi tai peruvat viime hetkellä. Syö kyllä naista. Ei meinaa jaksaa yrittää, mutta ei taida kuin pitää ajatukset positiivisina. Haastehan on, että kun on tarpeeksi yrittänyt löytää seuraa, alkaa pitää itseänsä aivan onnettomana.
Hyviä ideoita tässä ketjussä ollut. Vapaaehtoistominta, yhteismatkat, harrastukset, yhdistykset.
Tsemppiä kaikki yksinäiset, nuoret ja vanhat! Kyllä meillekin aurinko joku päivä paistaa :)
En puhu mutta älä ulise. Joillakin yksinäisillä ei ole varaa matkustaa lomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ap kuvittelee muuttuvansa kiinnostavaksi ja aktiiviseksi ihmiseksi miehen tapaamisen jälkeen? Eikö pitäisi alkaa harjoittelemaan jo nyt? Ja tuskin mikään tylsimys ketään saa edes?
Voi olla, ettei ap haluakaan olla aktiivinen, hän vain haluaa parisuhteen. Voi sitten istua kumppaninsa kanssa sohvalla ja katsoa tv:tä.
Mutta tottahan se on, että jos ihmisellä on mielenkiintoista tekemistä, hän on kiinnostavampi toistenkin silmissä. Yleensä kyllä saan alapeukkuja sanoessani näin, mutta totta se on.
Jos ap tapaa uuden ihmisen, haluaako tämä kuulla, ettei ap tee mitää elämällään, vaan istuu kotona mököttämässä ja odottamassa pelastajaansa?
Vai haluaako hän kuulla, että ap on aktiivinen, harrastaa asioita ja tekee jotain elämällään?
Ilmottaudut jollekin seuramatkalle! Niin minäkin aikoinaan tein. Siellä oli muitakin naisia yksin reissussa, vaikkakin paljon myös kaveruksia. Itse olin vain 28-vuotias ja tutustuin eläkeläisnaiseen, jonka kanssa huumorit osui yksiin ja kummasti puhuttavaakin riitti. Jäätiin hyvän päivän tutuiksi ja vieläkin vaihdetaan kuulumiset kun törmätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden poistamiseen ei taida olla helppoja keinoja. Pitää jaksaa yrittää onneansa uusien ihmisten kanssa.
Olen ollut nyt viisi päivää etätöissä ilman ihmiskontakteja. Yrittämisen puutteesta minua ei voi syyttää. Olen käynyt puhelimen yhteystiedot läpi ja yrittänyt järjestää tapaamisia. Ihmiset eivät ehdi tai peruvat viime hetkellä. Syö kyllä naista. Ei meinaa jaksaa yrittää, mutta ei taida kuin pitää ajatukset positiivisina. Haastehan on, että kun on tarpeeksi yrittänyt löytää seuraa, alkaa pitää itseänsä aivan onnettomana.
Hyviä ideoita tässä ketjussä ollut. Vapaaehtoistominta, yhteismatkat, harrastukset, yhdistykset.
Tsemppiä kaikki yksinäiset, nuoret ja vanhat! Kyllä meillekin aurinko joku päivä paistaa :)
5 (VIISI) päivää, ei viikkoa, kuukautta tai vuotta, vaan PÄIVÄÄ??? Ja hypit jo seinille!!??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden poistamiseen ei taida olla helppoja keinoja. Pitää jaksaa yrittää onneansa uusien ihmisten kanssa.
Olen ollut nyt viisi päivää etätöissä ilman ihmiskontakteja. Yrittämisen puutteesta minua ei voi syyttää. Olen käynyt puhelimen yhteystiedot läpi ja yrittänyt järjestää tapaamisia. Ihmiset eivät ehdi tai peruvat viime hetkellä. Syö kyllä naista. Ei meinaa jaksaa yrittää, mutta ei taida kuin pitää ajatukset positiivisina. Haastehan on, että kun on tarpeeksi yrittänyt löytää seuraa, alkaa pitää itseänsä aivan onnettomana.
Hyviä ideoita tässä ketjussä ollut. Vapaaehtoistominta, yhteismatkat, harrastukset, yhdistykset.
Tsemppiä kaikki yksinäiset, nuoret ja vanhat! Kyllä meillekin aurinko joku päivä paistaa :)
5 (VIISI) päivää, ei viikkoa, kuukautta tai vuotta, vaan PÄIVÄÄ??? Ja hypit jo seinille!!??
Oletko sinä oikea taho arvioimaan toisen kokemaa olotilaa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden poistamiseen ei taida olla helppoja keinoja. Pitää jaksaa yrittää onneansa uusien ihmisten kanssa.
Olen ollut nyt viisi päivää etätöissä ilman ihmiskontakteja. Yrittämisen puutteesta minua ei voi syyttää. Olen käynyt puhelimen yhteystiedot läpi ja yrittänyt järjestää tapaamisia. Ihmiset eivät ehdi tai peruvat viime hetkellä. Syö kyllä naista. Ei meinaa jaksaa yrittää, mutta ei taida kuin pitää ajatukset positiivisina. Haastehan on, että kun on tarpeeksi yrittänyt löytää seuraa, alkaa pitää itseänsä aivan onnettomana.
Hyviä ideoita tässä ketjussä ollut. Vapaaehtoistominta, yhteismatkat, harrastukset, yhdistykset.
Tsemppiä kaikki yksinäiset, nuoret ja vanhat! Kyllä meillekin aurinko joku päivä paistaa :)
5 (VIISI) päivää, ei viikkoa, kuukautta tai vuotta, vaan PÄIVÄÄ??? Ja hypit jo seinille!!??
Oletko sinä oikea taho arvioimaan toisen kokemaa olotilaa????
Eri, mutta hän on kuitenkin ollut töissä, eli jonkinlaista tekemistä on ollut. Oikeasti, jos ihminen joutuu paniikkiin viiden päivän päästä (mukamas yksinäisyydestä), niin on syytä itsetutkiskeluun, tai vähintään työpaikan vaihtoon. Aika moni muu olisi ikionnellinen etätyömahdollisuudesta.
Ja hän vielä kertoo näin: "Hyviä ideoita tässä ketjussä ollut. Vapaaehtoistominta, yhteismatkat, harrastukset, yhdistykset."
Millaiselle ihmiselle nuo ovat niin uusia ja ennenkuulumattomia ideoita, ettei niitä ole tiennyt jo vuosia sitten? Onko kyseessä kuitenkin lapsi eikä aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden poistamiseen ei taida olla helppoja keinoja. Pitää jaksaa yrittää onneansa uusien ihmisten kanssa.
Olen ollut nyt viisi päivää etätöissä ilman ihmiskontakteja. Yrittämisen puutteesta minua ei voi syyttää. Olen käynyt puhelimen yhteystiedot läpi ja yrittänyt järjestää tapaamisia. Ihmiset eivät ehdi tai peruvat viime hetkellä. Syö kyllä naista. Ei meinaa jaksaa yrittää, mutta ei taida kuin pitää ajatukset positiivisina. Haastehan on, että kun on tarpeeksi yrittänyt löytää seuraa, alkaa pitää itseänsä aivan onnettomana.
Hyviä ideoita tässä ketjussä ollut. Vapaaehtoistominta, yhteismatkat, harrastukset, yhdistykset.
Tsemppiä kaikki yksinäiset, nuoret ja vanhat! Kyllä meillekin aurinko joku päivä paistaa :)
5 (VIISI) päivää, ei viikkoa, kuukautta tai vuotta, vaan PÄIVÄÄ??? Ja hypit jo seinille!!??
Oletko sinä oikea taho arvioimaan toisen kokemaa olotilaa????
Omaa elämäänsä ei voi rakentaa sen varaan, että on toisten ihmisen kanssa kontaktissa koko valveillaoloaikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin matkustaminen parasta aina. Aina löytyy seuraa jos tarvii,vaikka koko yöksi.
T. setämies,kokenut aasian matkailun asiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Sitkeällä yrittämisellä se puoliso löytyy. Kyllä oli mullakin helvetin vaikeaa löytää kunnollinen mies kun niitä luusereita ja juoppoja oli tyrkyllä. Mutta päätin etten luovuta. Nyt oon ollut hyvän miehen kanssa 30 vuotta.
Taas näitä pätijöitä. Jos minä niin kyllä muutkin. Tekis mieli haistattaa paskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitkeällä yrittämisellä se puoliso löytyy. Kyllä oli mullakin helvetin vaikeaa löytää kunnollinen mies kun niitä luusereita ja juoppoja oli tyrkyllä. Mutta päätin etten luovuta. Nyt oon ollut hyvän miehen kanssa 30 vuotta.
Taas näitä pätijöitä. Jos minä niin kyllä muutkin. Tekis mieli haistattaa paskat.
Juu, ei ole kyllä tänne löytynyt. Jos tuo kommentoija on ehtinyt olla jo 30 vuotta miehensä kanssa niin kauhean paljon yrittämistä ja etsintää ja sinkkuna olemista ei ole hänenkään elämäänsä mahtunut.
Sulla on ehkä liian siloiteltu kuva muiden onnellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap kuvittelee muuttuvansa kiinnostavaksi ja aktiiviseksi ihmiseksi miehen tapaamisen jälkeen? Eikö pitäisi alkaa harjoittelemaan jo nyt? Ja tuskin mikään tylsimys ketään saa edes?
Voi olla, ettei ap haluakaan olla aktiivinen, hän vain haluaa parisuhteen. Voi sitten istua kumppaninsa kanssa sohvalla ja katsoa tv:tä.
Mutta tottahan se on, että jos ihmisellä on mielenkiintoista tekemistä, hän on kiinnostavampi toistenkin silmissä. Yleensä kyllä saan alapeukkuja sanoessani näin, mutta totta se on.
Jos ap tapaa uuden ihmisen, haluaako tämä kuulla, ettei ap tee mitää elämällään, vaan istuu kotona mököttämässä ja odottamassa pelastajaansa?
Vai haluaako hän kuulla, että ap on aktiivinen, harrastaa asioita ja tekee jotain elämällään?
On niitä miehiäkin jotka haluavat vain möllöttää. Itse taas haluan olla paljon rauhassa. Ahdistaa ajatus jostain superaktiivisesta joka haluaa harrastuskaverin.
On ihmisiä joilla ei ole läheisiä ihmisiä ja eivät ole töissä. On tekemisiä keksitty vaikka kotona tai lähellä. Eri asia rahan puute. Jos kaipaat seuraa, ehkä on ihmispaikkoja ja kohtaamispaikkoja, ihmisillä on lomat. Mitkä ovat sun tyyppisiä ihmisiä? Täällä vai ulkomailla?
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ehkä liian siloiteltu kuva muiden onnellisuudesta.
Mutta rehellinen kuva omasta elämäntilanteesta. Siitähän tässä on oikeasti kyse, että pystyykö ap viettämään sellaista kesälomaa jonka haluaisi (ja joka silloin virkistäisi ja palauttaisi parhaiten) eikä siitä kuinka onnellisia tai onnettomia muut ovat. Se että tulet kertomaan että ap on mielestäsi väärässä ei auta ap:ta yhtään. Se voi pahentaakin tilannetta, koska taaskaan ap:n toiveet eivät tule edes kuulluksi. Yksinäisille tehdään tätä koko ajan. "Sinulla on asiat hyvin, ei muut ole niin onnellisia, ne on kulissiliittoja, pitää oppia olemaan yksin, ala vaikka meditoida."
Oonko ainoa jolle ryhmämatkat tuntemattomien ihmisten kanssa ei mitenkään vastaa kokemusta siitä että tekisi asioita tutun ja tärkeän ihmisen kanssa, jonka kanssa voisi myöhemmin myös muistella kokemuksia? Ajatuskin matkasta tuntemattomien ihmisten kanssa ahdistaa näin introverttina. Lisäksi mun kokemukseni mukaan lähes kaikissa ryhmissä (koulut, harrastukset, työpaikat) on aina joku vähän dominoiva ja suuna päänä oleva yksilö joka hallitsee tilaa. Siinä menisi vaan matka pilalle.
..Sekä kasvattaa sivutukan takaisin ja piilottaa hauiksen kiertävän piikkilanka-tatskan !