Onko muilla miehillä tällaista ongelmaa, että haluaisi kyllä kumppanin, mutta ei kiinnostu kenestäkään?
Pitkään aikaan ei mitään ihastuksia tms. ollut ollenkaan.
Ja kyse ei ole siitä, että pitäisi olla joku "instabeibe". Ei vaan oikein tunne mitään ketään kohtaan.
Kommentit (1280)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ihastun naisiin aina välillä. Mutta ne naiset joihin ihastun, ovat ulkonäöllisesti sen verran korkeatasoisia, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia heihin.
M32
Eli suomeksi täysin erityylisiä kuin sinä, ei niin että on liian nätti hymy tai sopiva pylly.
Sinun pitää katsoa minkätyylisiä miehiä haluamasi tyylisillä naisilla on ja ryhtyä sellaiseksi. Jos et halua/pysty niin ei teillä olisi sen naisen kanssa mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Itse nainen . Yksineläjä. Kaikki hyvin , talous , ulkonäkö, sivistys. Mutta vaikea löytää sitä oikeaa.
Sami. Minkkinen. On. Tuleva miehesi. Oletko valmis. Show alkaa. Rakkaus hehkuu ja kuumuutta. kin. hohkaa.
Minä kyllä tyytyisin heikkotasoiseenkin naiseen mutta ne naiset joille minä kelpaan, ovat niin huonoja etten kiinnostu heistä.
-sinkkuna 12 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä tyytyisin heikkotasoiseenkin naiseen mutta ne naiset joille minä kelpaan, ovat niin huonoja etten kiinnostu heistä.
-sinkkuna 12 vuotta
Mä en ikipäivänä tyytyisi heikkotasoiseen naiseen (erityisesti jos hänen ulkonäkönsä on heikolla tasolla). Olen paljon mielummin sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä tyytyisin heikkotasoiseenkin naiseen mutta ne naiset joille minä kelpaan, ovat niin huonoja etten kiinnostu heistä.
-sinkkuna 12 vuotta
No hei, vain joku elämänsä suhteen täysin luovuttanut liittäisi elämänsä yhteen ihmisen kanssa, joka TYYTYY häneen ja pitää huomattavan HEIKKOTASOISENA. Mikäs se oma tasosi ja antisi on? Ei taida sinullakaan olla mitään tasoa itselläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.
Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.
Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.
En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.
Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.
Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.
Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.
Perustele, miten miehille vaikeampaa?
No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.
Ei minkäänlaista. En käytä tinderiä, enkä lähde tapaamaan tinderiä käyttäviä naisia.
Mistä sinä tiedät kuka siellä tinderissä on. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin joita kadulla vastaan kävelee.
Juu, ne on niitä Haloo Helsinkiä kuuntelevia ihmisiä ja minua ei sellaisten ihmisten seura kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä tyytyisin heikkotasoiseenkin naiseen mutta ne naiset joille minä kelpaan, ovat niin huonoja etten kiinnostu heistä.
-sinkkuna 12 vuotta
Mä en ikipäivänä tyytyisi heikkotasoiseen naiseen (erityisesti jos hänen ulkonäkönsä on heikolla tasolla). Olen paljon mielummin sinkkuna.
Se on muuten, pojat, semmonen ikävä tosiseikka, että se nainen ei ole mikään nukke vaan sen mukana tulee luonne, tarpeet ja oma elämä ja tavoitteet. Kasvakaa ensin aikuisiksi niin ette pidä ininänä ja nalkutuksena sitä ääntä, joka naisen suusta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä tyytyisin heikkotasoiseenkin naiseen mutta ne naiset joille minä kelpaan, ovat niin huonoja etten kiinnostu heistä.
-sinkkuna 12 vuotta
Mä en ikipäivänä tyytyisi heikkotasoiseen naiseen (erityisesti jos hänen ulkonäkönsä on heikolla tasolla). Olen paljon mielummin sinkkuna.
Se on muuten, pojat, semmonen ikävä tosiseikka, että se nainen ei ole mikään nukke vaan sen mukana tulee luonne, tarpeet ja oma elämä ja tavoitteet. Kasvakaa ensin aikuisiksi niin ette pidä ininänä ja nalkutuksena sitä ääntä, joka naisen suusta tulee.
Ja osaatte aidosti nauttia sen naisen seurasta. Muuten on parempikin olla ilman.
Täytyy tehdä sisäistä työtä, kunnes viihtyy yksinään yhtä hyvin kuin naisen kanssa.
Jos kroonisesti hylkää toisia ihmisiä, jotain itsessään ei uskalla vielä kohdata.
Älä taistele 'demoneitasi' vastaan; ystävysty heidän kanssaan.
Se mitä vastustat, vastustaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä tyytyisin heikkotasoiseenkin naiseen mutta ne naiset joille minä kelpaan, ovat niin huonoja etten kiinnostu heistä.
-sinkkuna 12 vuotta
No hei, vain joku elämänsä suhteen täysin luovuttanut liittäisi elämänsä yhteen ihmisen kanssa, joka TYYTYY häneen ja pitää huomattavan HEIKKOTASOISENA. Mikäs se oma tasosi ja antisi on? Ei taida sinullakaan olla mitään tasoa itselläsi.
Breaking news: 90% miehistä tyytyy puolisoonsa. Vain paras 1% voi aidosti valita hyvälaatuisen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä tyytyisin heikkotasoiseenkin naiseen mutta ne naiset joille minä kelpaan, ovat niin huonoja etten kiinnostu heistä.
-sinkkuna 12 vuotta
Mä en ikipäivänä tyytyisi heikkotasoiseen naiseen (erityisesti jos hänen ulkonäkönsä on heikolla tasolla). Olen paljon mielummin sinkkuna.
Se on muuten, pojat, semmonen ikävä tosiseikka, että se nainen ei ole mikään nukke vaan sen mukana tulee luonne, tarpeet ja oma elämä ja tavoitteet. Kasvakaa ensin aikuisiksi niin ette pidä ininänä ja nalkutuksena sitä ääntä, joka naisen suusta tulee.
Ja osaatte aidosti nauttia sen naisen seurasta. Muuten on parempikin olla ilman.
Jos nainen näyttää hyvältä minun silmissäni, niin kyllä minä hänen seurastaan nautin ihan aidosti, älä huoli.
Ei ole. Ei kiinnosta miesviha naiset.
Ajankohtainen aihe itselleni, sillä olen 33-vuotias ja eronnut vuosikymmenen kestäneestä parisuhteesta, jossa oli paljon hyvää, mutta myös seikkoja joiden vuoksi päätin olla sitä jatkamatta.
Vaikka varsinaista tarvetta parisuhteelle ei ole etenkään nyt tuoreeltaan eron jälkeen, on ero saanut kuitenkin miettimään sitä, tulenko enää koskaan olemaan parisuhteessa. Edellinen suhde opetti paljon siitä, millainen olen itse ja millaista puolisolta toivon. Paljon oli mielipahaa aiheuttavia asioita/ominaisuuksia, joita en jatkossa sietäisi.
Lisäksi tiedän, etten ole nyt enkä koskaan ollut erityisesti miesten mieleen. Olen pitkä ja viihdyn parhaiten lyhyissä hiuksissa - jo nämä seikat tuntuvat olevan liikaa monelle miehelle. Jos jossain vaiheessa tulee tarve löytää puoliso keinolla millä hyvänsä, tuntuu harmilliselta että pitää varmaan kasvattaa pidemmät hiukset ihan vain sen takia, ettei joku potentiaalinen kumppani karsiudu siksi pois. Vaikka täysin typerää tuollaista on ajatella jo siitäkin syystä, että enhän mä edes haluaisi kumppania joka ei haluaisi minua muuna kuin itsenäni.
Summa summarum, kyllähän tässä melkein toivoo että haaveet parisuhteesta eivät koskaan enää herää, jotta säästyisi paljolta mielipahalta ja surulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä tyytyisin heikkotasoiseenkin naiseen mutta ne naiset joille minä kelpaan, ovat niin huonoja etten kiinnostu heistä.
-sinkkuna 12 vuotta
No hei, vain joku elämänsä suhteen täysin luovuttanut liittäisi elämänsä yhteen ihmisen kanssa, joka TYYTYY häneen ja pitää huomattavan HEIKKOTASOISENA. Mikäs se oma tasosi ja antisi on? Ei taida sinullakaan olla mitään tasoa itselläsi.
Breaking news: 90% miehistä tyytyy puolisoonsa. Vain paras 1% voi aidosti valita hyvälaatuisen naisen.
Ja siksi en halua olla suhteessa, jos mies ei osaa arvostaa niitä hyviä ominaisuuksia, joita minussa on ja joita muut arvostavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä tyytyisin heikkotasoiseenkin naiseen mutta ne naiset joille minä kelpaan, ovat niin huonoja etten kiinnostu heistä.
-sinkkuna 12 vuotta
Mä en ikipäivänä tyytyisi heikkotasoiseen naiseen (erityisesti jos hänen ulkonäkönsä on heikolla tasolla). Olen paljon mielummin sinkkuna.
Se on muuten, pojat, semmonen ikävä tosiseikka, että se nainen ei ole mikään nukke vaan sen mukana tulee luonne, tarpeet ja oma elämä ja tavoitteet. Kasvakaa ensin aikuisiksi niin ette pidä ininänä ja nalkutuksena sitä ääntä, joka naisen suusta tulee.
Ja osaatte aidosti nauttia sen naisen seurasta. Muuten on parempikin olla ilman.
Jos nainen näyttää hyvältä minun silmissäni, niin kyllä minä hänen seurastaan nautin ihan aidosti, älä huoli.
Et nauti vaan hänen olemuksensa läsnäolosta. Tuo on syy, miksi naiset voivat huonosti suhteissa ja laittavat erot vireille. Häntä ei nähdä pintaa syvemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Ajankohtainen aihe itselleni, sillä olen 33-vuotias ja eronnut vuosikymmenen kestäneestä parisuhteesta, jossa oli paljon hyvää, mutta myös seikkoja joiden vuoksi päätin olla sitä jatkamatta.
Vaikka varsinaista tarvetta parisuhteelle ei ole etenkään nyt tuoreeltaan eron jälkeen, on ero saanut kuitenkin miettimään sitä, tulenko enää koskaan olemaan parisuhteessa. Edellinen suhde opetti paljon siitä, millainen olen itse ja millaista puolisolta toivon. Paljon oli mielipahaa aiheuttavia asioita/ominaisuuksia, joita en jatkossa sietäisi.
Lisäksi tiedän, etten ole nyt enkä koskaan ollut erityisesti miesten mieleen. Olen pitkä ja viihdyn parhaiten lyhyissä hiuksissa - jo nämä seikat tuntuvat olevan liikaa monelle miehelle. Jos jossain vaiheessa tulee tarve löytää puoliso keinolla millä hyvänsä, tuntuu harmilliselta että pitää varmaan kasvattaa pidemmät hiukset ihan vain sen takia, ettei joku potentiaalinen kumppani karsiudu siksi pois. Vaikka täysin typerää tuollaista on ajatella jo siitäkin syystä, että enhän mä edes haluaisi kumppania joka ei haluaisi minua muuna kuin itsenäni.
Summa summarum, kyllähän tässä melkein toivoo että haaveet parisuhteesta eivät koskaan enää herää, jotta säästyisi paljolta mielipahalta ja surulta.
Näin on myös meidän miesten tehtävä, jos haluamme kovasti löytää kumppanin. Lihaksia on ruvettava treenaamaan ja rasvaa polttamaan. Hiuksiahan meillä ei monella valitettavasti ole edes mahdollista kasvattaa. Myöskin pituus on monelle naiselle täysi kynnyskysymys. Sentilleen jopa osataan vaatia oikeaa lukemaa. Sama koskee muita ruumiin pituuksia. Tämän lisäksi kehityksen alle pitää laittaa myös mentaalipuolen ominaisuudet, lähestyminen ja vietteleminen. Vielä pitäisi vähän tienatakin ja olla hyvässä asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä tyytyisin heikkotasoiseenkin naiseen mutta ne naiset joille minä kelpaan, ovat niin huonoja etten kiinnostu heistä.
-sinkkuna 12 vuotta
Mä en ikipäivänä tyytyisi heikkotasoiseen naiseen (erityisesti jos hänen ulkonäkönsä on heikolla tasolla). Olen paljon mielummin sinkkuna.
Se on muuten, pojat, semmonen ikävä tosiseikka, että se nainen ei ole mikään nukke vaan sen mukana tulee luonne, tarpeet ja oma elämä ja tavoitteet. Kasvakaa ensin aikuisiksi niin ette pidä ininänä ja nalkutuksena sitä ääntä, joka naisen suusta tulee.
Ja osaatte aidosti nauttia sen naisen seurasta. Muuten on parempikin olla ilman.
Jos nainen näyttää hyvältä minun silmissäni, niin kyllä minä hänen seurastaan nautin ihan aidosti, älä huoli.
Et nauti vaan hänen olemuksensa läsnäolosta. Tuo on syy, miksi naiset voivat huonosti suhteissa ja laittavat erot vireille. Häntä ei nähdä pintaa syvemmälle.
Ja eron jälkeen aletaan pyöriä miesten kanssa, jotka vielä varmemmin eivät näe pintaa syvemmälle.
Aika harvassa on enää nykyään sellaisia naisia kuin ennen. Silloin kiinnosti, nykyään viihdyn yksin. Terve nöyryys ja hyvyys on tullut harvinaisemmaksi. Tilalle on tullut jonkinlaista ylimielisyyttä ja itsekkyyttä, joka tekee yksin elämisen paremmaksi vaihtoehdoksi.
Onko teillä muutenkin kadonnut ilo elämästä.
Sama "vika" itsellänikin. Olisi kyllä mukavaa, jos olisi kumppani. Mutta en vain tunne enää vetoa kehenkään enkä kiinnostu kenestäkään. Moni ihminen tuntuu jaksavan parisuhdetta ihmisen kanssa, joka kohtelee huonosti, ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita, on ristiriitoja, mustasukkaisuutta ym. konflikteja. Itse noita kokeneena en jaksaisi tuollaista enää. Onko nuo kokemukset sitten tehneet minusta tietyllä tavalla tunteettoman? Vaikea sanoa.