Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla miehillä tällaista ongelmaa, että haluaisi kyllä kumppanin, mutta ei kiinnostu kenestäkään?
30.06.2023 |
Pitkään aikaan ei mitään ihastuksia tms. ollut ollenkaan.
Ja kyse ei ole siitä, että pitäisi olla joku "instabeibe". Ei vaan oikein tunne mitään ketään kohtaan.
Kommentit (1280)
Sama kuvio toistuu tällä palstalla joka kerta:
1. kysytään miehiltä mielipidettä
2. miehet kertovat rehellisesti mielipiteensä
3. naiset alapeukuttavat ja haukkuvat viestit, koska ne ovat ristiriidassa palstan miesvihailmapiirin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään tutkimusnäyttö ei tue sitä, että suurin osa sinkkunaisista olisi sarjasekstaajia.
Ei tietenkään, kun tutkimuksiin vastataan niin että se "naiset hyviä, miehet pahoja" illuusio pysyy elossa.
Olen ihastunut ehkä 5 kertaa elämäni aikana, jokaista ihastusta olen myös lähestynyt, mutta useimmissa vastaus on ollut "varattu" tai muuten kielteinen. Yhdeltä en saanut juuta enkä jaata, olemme yhä tekemisissä ja kaikki näyttää olevan OK. Muutama taas lähestynyt minua, mutta kaikki toki sellaisia, että itseä ei taas kiinnosta. Nämä siis irl. What can you do.
Olen siis ihan tyytyväinen sinkkuna, ei siinä, ei ole mitään pakottavaa tarvetta saada ketään vierelle. Tulee jos tulee, törmätään jos törmätään. Tinderit yms. ei kiinnosta lainkaan.
Mihin sitä naista/parisuhdetta edes tarvitsee?
Minulla on läheisiä ystäviä ja sukulaisia sekä oma käsi tuo mulle nautintoa eli se riittää mulle hyvin myös.
T: ikisinkkumies 31v
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella outo ilmiö. Olen siis itse naimisissa ja ollut saman miehen kanssa noin 20 vuotta, mutta tapaan jatkuvasti kiinnostavia miehiä. Heitä tulee vastaan töissä, harrastuksissa, taloyhtiön tapahtumissa, ihan vaikka missä. En siis todellakaan tee koskaan asialle mitään, koska en halua vaihtaa puolisoa. Mutta nyt täällä ihmiset kirjoittavat, etteivät koskaan kiinnostu kenestäkään? Ettei kukaan ikinä kolahda? Mistä ihmeestä se voi johtua? Minun silmiini maailma on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ihmisiä.
Kyseessä voi olla myös illuusio. Olet ollut niin kauan samassa suhteessa, että ajattelet mielessäsi ruohoa aidan toisella puolella eli vieraita miehiä ajatuksen tasolla potentiaalisina kiinnostuksen kohteina, vaikka et teekään asialle sen enempää.
Jos oikeasti eroaisit, eläisit sen menovaiheen pois, ja olisit sitten pari vuotta yksin, niin sitten se totuus paljastuisi. Alkaisit todella miettiä, kuka on ihan oikeasti potentiaalinen, kiinnostava, elämäntilanne sopiva, samat arvot, haluaa olla kanssasi, ihastuu sinuun, haluaa samoja asioita elämässä, fyysisyys toimii jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä koulukuntaa, joka ajattelee oman suhtautumisen olevan ratkaisevassa asemassa kun elämässä tulee pettymyksiä. Siksi olen yrittänyt kannustaa haluttomia ikisinkkuja joko tyytymään ei-täydelliseen kumppaniin tai hyväksymään, ettei juuri sellaista puolisoa välttämättä löydy, kuin mitä itse haluasi.
Näitä vaihtoehtoja ei kuitenkaan haluta kuulla, vaan loukkaannutaan. En enää tiedä mitä sanoa, kun näitä samoja keskusteluita heidän kanssaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käyn. Olen (edelleen) pahoillani? Vai pitäisikö valehdella, että kyllä joku täydellinen mies/nainen vielä joku päivä kiinnostuu sinusta takaisin?
Todennäköisintähän on, että niin ei tule käymään, kun sitä ei ole 40 tai 50 ikään mennessä vielä koskaan tapahtunut, mutta ilmeisesti sitä ei saa sanoa, vaan pitää lohduttaa ja esittää, että se on vain ajan kysymys?
Mitä te haluatte kuulla? Eihän me muut voida teille komeaa/kaunista puolisoa tyhjästä taikoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä koulukuntaa, joka ajattelee oman suhtautumisen olevan ratkaisevassa asemassa kun elämässä tulee pettymyksiä. Siksi olen yrittänyt kannustaa haluttomia ikisinkkuja joko tyytymään ei-täydelliseen kumppaniin tai hyväksymään, ettei juuri sellaista puolisoa välttämättä löydy, kuin mitä itse haluasi.
Näitä vaihtoehtoja ei kuitenkaan haluta kuulla, vaan loukkaannutaan. En enää tiedä mitä sanoa, kun näitä samoja keskusteluita heidän kanssaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käyn. Olen (edelleen) pahoillani? Vai pitäisikö valehdella, että kyllä joku täydellinen mies/nainen vielä joku päivä kiinnostuu sinusta takaisin?
Todennäköisintähän on, että niin ei tule käymään, kun sitä ei ole 40 tai 50 ikään mennessä vielä koskaan tapahtunut, mutta ilmeisesti sitä ei saa sanoa, vaan pitää lohduttaa ja esittää, että se on vain ajan kysymys?
Mitä te haluatte kuulla? Eihän me muut voida teille komeaa/kaunista puolisoa tyhjästä taikoa.
Se on ajan henki. Viimeiset 10 vuotta on sanottu "Mieluummin yksin kuin vain tyytyä johonkin". Tämä tarkoittaa suomeksi, että omat vaatimukset on niin korkealla, ettei kukaan vaatimukset täyttävä edes halua olla tämän kanssa vaatijan.
No nyt voinee jo muuttaa tuon fraasin muotoon: "Mieluummin yksin kuin kenenkään kanssa."
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä koulukuntaa, joka ajattelee oman suhtautumisen olevan ratkaisevassa asemassa kun elämässä tulee pettymyksiä. Siksi olen yrittänyt kannustaa haluttomia ikisinkkuja joko tyytymään ei-täydelliseen kumppaniin tai hyväksymään, ettei juuri sellaista puolisoa välttämättä löydy, kuin mitä itse haluasi.
Näitä vaihtoehtoja ei kuitenkaan haluta kuulla, vaan loukkaannutaan. En enää tiedä mitä sanoa, kun näitä samoja keskusteluita heidän kanssaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käyn. Olen (edelleen) pahoillani? Vai pitäisikö valehdella, että kyllä joku täydellinen mies/nainen vielä joku päivä kiinnostuu sinusta takaisin?
Todennäköisintähän on, että niin ei tule käymään, kun sitä ei ole 40 tai 50 ikään mennessä vielä koskaan tapahtunut, mutta ilmeisesti sitä ei saa sanoa, vaan pitää lohduttaa ja esittää, että se on vain ajan kysymys?
Mitä te haluatte kuulla? Eihän me muut voida teille komeaa/kaunista puolisoa tyhjästä taikoa.
Sinunlaisiltasi pään aukojilta en halua kuulla yhtään mitään, joten parempi että pidät tyhmät teoriasi vain omana tietonasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset kiinnostavat ulkonäkönsä puolesta, mutta oma ulkonäkö ei riitä pitkälle. Elämä on ulkonäköä; useimmat naiset syntyvät rikkaisiin ulkonäköoloihin ja omaisuus alkaa siitä vähitellen vähenemään. Miehet taas syntyvät yleensä tyhjyyteen.
Näin yli 30 vuotiaana olen ymmärtänyt, että järjellä ajatellen miehet ovat tavallaan se kauniimpi sukupuoli, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kohdun kantajina naiset ovat valikoivampi sukupuoli, vaikka avaruusolioiden mielestä miehet ovat hienompia, kuten koiraslinnut ovat hienompia kuin naaraat.
Yhden näkemyksen mukaan naisten seksuaalisuus perustuu alistumishaluun ja lisäksi naisilla on erilaisia syitä tapailla miehiä, kun miehillä on vain yksi syy tapailla naisia. Mies voi olla joko hyödyllinen, seksikäs tai ei kumpaakaan noista. Osa naisten harrastamasta seksistä perustuu resurssien vaihtamiseen seksiin ja osa on intohimoseksiä (saamisseksi vs. ihailuseksi). Naisilla on Freudin ideoimaan tapaan taipumusta tuntea kateutta miehiä kohtaan ja koska naisen seksuaalisuus toisaalta perustuu alistumiseen (mikä taas ei kiihota monia miehiä), naiselle ajatus jonkun itsensä tasoisen miehen jumaloimisesta tuntuu nöyryyttävältä ja kamalalta, koska nainen ei näe seksiä samalla tavalla kuin mies, vaan eräänlaisena nöyryytyksenä. Siksi naiset hyppyyttävät tavallisia miehiä erilaisten renkaiden läpi, jotta he saavuttaisivat häpeän tasapainon, missä mieskin tuntee itsensä naurettavaksi ennen kuin porautuu naisen reikään, jolloin nainen taas tuntee itsensä pieneksi ja hullunkuriseksi. Toinen mahdollisuus on sitten se, että nainen löytää jonkun nuoren Dolph Lundgrenin näköisen miehen, jolloin renkaita ja pomputtamista ei sillä lailla tarvita, vaan miehen geenit riittävät siihen, että alistuminen tulee luonnostaan eikä nainen koe tarvitsevansa kompensaatiota ja hyvitystä seksistä. Naiset keksivät myös erilaisia ajatusrakennelmia vähentääkseen seksiin liittyvää ristiriitaisuutta ja vahvistakseen itseään; penis kuvitellaan esim."tarvitsevaksi" ja kerrotaan kiihottuvansa vain miehen reaktioista eikä miehestä itsestään, mikä on jäätävä rätti miehen kasvoihin, mutta minkä kanssa useimpien ei-miesmallien pitää diilata.
Kaikkein halutuimpien miesten edessä nainen on itse asiassa paljon voimattomampi kuin mies kauniin naisen edessä ja noissa harvinaisissa tilanteissa voi nähdä sen, miten nainen on loppujen lopuksi myös seksuaalisesti enemmän vietävissä oleva sukupuoli. Miehen kannalta voi olla masentavaa, että hän ei varmaan koskaan tule kokemaan tuollaista, kun taas tavallinen naapurin Insta-Mirkku voi päästä lähelle jotain mallitasoa miesten reaktioissa.
Naisilla ongelmana on siis se, että heidän on vaikea löytää miestä, jolle haluaisivat alistua eli joka olisi dramaattisesti heitä itseään tasokkaampi ja miehillä taas ongelmana se, että juuri kukaan heistä ei ole niin tasokas, että voisi harrastaa sellaista seksiä kuin luonto on tarkoittanut. Useimmat miehet ovat menettäneet yhteyden alkukantaiseen seksuaalisuuteensa sivilisaatiokehityksen ja feminismin myötä ja tarjolla on kumppanuus- ja saamisseksiä, missä mies on oikeastaan hassu lelu naiselle, jota ei kuitenkaan himoita ja kunnioiteta syvällä tasolla.
Tämä naisia vihaava sekopäämies on taas palstalla.
Hänellä on mielikuvituksellisia ylilautatasoisia 'teorioita' naisista, mitkä eivät pidä koskaan paikkaansa.
Suosittelen hänelle terapiaa pääkopan kuntoon saamiseksi.
Vain naisten mielestä totuus on vihaa, koska se kohtelee kumpaakin sukupuolta tasaveroisesti ja sehän ei naisille kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä koulukuntaa, joka ajattelee oman suhtautumisen olevan ratkaisevassa asemassa kun elämässä tulee pettymyksiä. Siksi olen yrittänyt kannustaa haluttomia ikisinkkuja joko tyytymään ei-täydelliseen kumppaniin tai hyväksymään, ettei juuri sellaista puolisoa välttämättä löydy, kuin mitä itse haluasi.
Näitä vaihtoehtoja ei kuitenkaan haluta kuulla, vaan loukkaannutaan. En enää tiedä mitä sanoa, kun näitä samoja keskusteluita heidän kanssaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käyn. Olen (edelleen) pahoillani? Vai pitäisikö valehdella, että kyllä joku täydellinen mies/nainen vielä joku päivä kiinnostuu sinusta takaisin?
Todennäköisintähän on, että niin ei tule käymään, kun sitä ei ole 40 tai 50 ikään mennessä vielä koskaan tapahtunut, mutta ilmeisesti sitä ei saa sanoa, vaan pitää lohduttaa ja esittää, että se on vain ajan kysymys?
Mitä te haluatte kuulla? Eihän me muut voida teille komeaa/kaunista puolisoa tyhjästä taikoa.
Se on ajan henki. Viimeiset 10 vuotta on sanottu "Mieluummin yksin kuin vain tyytyä johonkin". Tämä tarkoittaa suomeksi, että omat vaatimukset on niin korkealla, ettei kukaan vaatimukset täyttävä edes halua olla tämän kanssa vaatijan.
No nyt voinee jo muuttaa tuon fraasin muotoon: "Mieluummin yksin kuin kenenkään kanssa."
Mielestäni nuo ovat kaksi eri ryhmää. On siis niitä, jotka haluaisivat jonkun mutta eivät koskaan saa vastakaikua niiltä joista kiinnostuvat ja sitten he ovat siitä katkeria ja jopa vaativia. Sitten ovat he, jotka eivät myöskään halua tyytyä, mutta ovat myös ok jos sitä ei koskaan tule.
Jälkimmäinen ryhmä on minusta järkevä ja looginen. Ensiksimainituille en tiedä mitä sanoa, koska he vain toistavat sitä samaa levyä vuodesta toiseen, että pitäisi saada se ja se, mutta niitä ei kiinnosta ja voi minua miksen kelpaa. En ole sosiopaatti, ymmärrän teini-iässä ja nuoruudessa tuollaisen, mutta kun se ei näytä koskaan menevän ohi. Mitä siihen siis voi edes sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä koulukuntaa, joka ajattelee oman suhtautumisen olevan ratkaisevassa asemassa kun elämässä tulee pettymyksiä. Siksi olen yrittänyt kannustaa haluttomia ikisinkkuja joko tyytymään ei-täydelliseen kumppaniin tai hyväksymään, ettei juuri sellaista puolisoa välttämättä löydy, kuin mitä itse haluasi.
Näitä vaihtoehtoja ei kuitenkaan haluta kuulla, vaan loukkaannutaan. En enää tiedä mitä sanoa, kun näitä samoja keskusteluita heidän kanssaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käyn. Olen (edelleen) pahoillani? Vai pitäisikö valehdella, että kyllä joku täydellinen mies/nainen vielä joku päivä kiinnostuu sinusta takaisin?
Todennäköisintähän on, että niin ei tule käymään, kun sitä ei ole 40 tai 50 ikään mennessä vielä koskaan tapahtunut, mutta ilmeisesti sitä ei saa sanoa, vaan pitää lohduttaa ja esittää, että se on vain ajan kysymys?
Mitä te haluatte kuulla? Eihän me muut voida teille komeaa/kaunista puolisoa tyhjästä taikoa.
Se on ajan henki. Viimeiset 10 vuotta on sanottu "Mieluummin yksin kuin vain tyytyä johonkin". Tämä tarkoittaa suomeksi, että omat vaatimukset on niin korkealla, ettei kukaan vaatimukset täyttävä edes halua olla tämän kanssa vaatijan.
No nyt voinee jo muuttaa tuon fraasin muotoon: "Mieluummin yksin kuin kenenkään kanssa."
Mielestäni nuo ovat kaksi eri ryhmää. On siis niitä, jotka haluaisivat jonkun mutta eivät koskaan saa vastakaikua niiltä joista kiinnostuvat ja sitten he ovat siitä katkeria ja jopa vaativia. Sitten ovat he, jotka eivät myöskään halua tyytyä, mutta ovat myös ok jos sitä ei koskaan tule.
Jälkimmäinen ryhmä on minusta järkevä ja looginen. Ensiksimainituille en tiedä mitä sanoa, koska he vain toistavat sitä samaa levyä vuodesta toiseen, että pitäisi saada se ja se, mutta niitä ei kiinnosta ja voi minua miksen kelpaa. En ole sosiopaatti, ymmärrän teini-iässä ja nuoruudessa tuollaisen, mutta kun se ei näytä koskaan menevän ohi. Mitä siihen siis voi edes sanoa?
Kuten yllä jo sanottua, ei sunkaltaisten tarvitse sanoa mitään. Ette ymmärrä, ette osaa, ette pysty tekemään mitään, joten pitäkää päänne kiinni ja ajatukset itsellänne.
Vierailija kirjoitti:
Sama kuvio toistuu tällä palstalla joka kerta:
1. kysytään miehiltä mielipidettä
2. miehet kertovat rehellisesti mielipiteensä
3. naiset alapeukuttavat ja haukkuvat viestit, koska ne ovat ristiriidassa palstan miesvihailmapiirin kanssa.
Aina sama juttu, sitten alkaa myös nimittely ja kaasuvalotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä koulukuntaa, joka ajattelee oman suhtautumisen olevan ratkaisevassa asemassa kun elämässä tulee pettymyksiä. Siksi olen yrittänyt kannustaa haluttomia ikisinkkuja joko tyytymään ei-täydelliseen kumppaniin tai hyväksymään, ettei juuri sellaista puolisoa välttämättä löydy, kuin mitä itse haluasi.
Näitä vaihtoehtoja ei kuitenkaan haluta kuulla, vaan loukkaannutaan. En enää tiedä mitä sanoa, kun näitä samoja keskusteluita heidän kanssaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käyn. Olen (edelleen) pahoillani? Vai pitäisikö valehdella, että kyllä joku täydellinen mies/nainen vielä joku päivä kiinnostuu sinusta takaisin?
Todennäköisintähän on, että niin ei tule käymään, kun sitä ei ole 40 tai 50 ikään mennessä vielä koskaan tapahtunut, mutta ilmeisesti sitä ei saa sanoa, vaan pitää lohduttaa ja esittää, että se on vain ajan kysymys?
Mitä te haluatte kuulla? Eihän me muut voida teille komeaa/kaunista puolisoa tyhjästä taikoa.
Millainen se täydellinen puoliso sitten olisi?
Joku prinssi/prinsessa uljas?
Millaista elämää kiiltokuvaelämä olisi? Olisiko siinä sisältöä joka kiinnostaisi? Mitä kiksejä se tuottaisi?
Erikoisen jännittävä ajatus että joku ihan oikeasti iässä +25 on edelleen vakuuttunut että semmoinen uljas jossain on ja ehdottomasti haluaa tavallisen suomalaisen pallinaaman jonka hiukset valuu liruina sivulla.
Itse haen sitä tunnetta jonka joku jo mainitsi. Yhteenkuuluvuutta ja yhdessäolon helppoutta. Toki pitää miellyttää silmää ja aivan tavallisia pallinaamoja ovat olleet. Yhdellä oli hampaat huonot ja toinen oli kalju. Mitä sitten kun yhdessä oli hyvä olla? Kumpikin päättyi kun paljastui pettäminen. Tuliko vientiä kun oli tullut hankittua itseluottamusta vai mikä. Takaisin en ottanut vaikka kumpikin muka tajusi tehneensä virheen. Voi kyynel.
Minulla on takana 165 yhden illan panoa ja voin vahvana naisena sanoa, että ei ole miehet menettäneet mielenkiintoaan.
T.nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä koulukuntaa, joka ajattelee oman suhtautumisen olevan ratkaisevassa asemassa kun elämässä tulee pettymyksiä. Siksi olen yrittänyt kannustaa haluttomia ikisinkkuja joko tyytymään ei-täydelliseen kumppaniin tai hyväksymään, ettei juuri sellaista puolisoa välttämättä löydy, kuin mitä itse haluasi.
Näitä vaihtoehtoja ei kuitenkaan haluta kuulla, vaan loukkaannutaan. En enää tiedä mitä sanoa, kun näitä samoja keskusteluita heidän kanssaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käyn. Olen (edelleen) pahoillani? Vai pitäisikö valehdella, että kyllä joku täydellinen mies/nainen vielä joku päivä kiinnostuu sinusta takaisin?
Todennäköisintähän on, että niin ei tule käymään, kun sitä ei ole 40 tai 50 ikään mennessä vielä koskaan tapahtunut, mutta ilmeisesti sitä ei saa sanoa, vaan pitää lohduttaa ja esittää, että se on vain ajan kysymys?
Mitä te haluatte kuulla? Eihän me muut voida teille komeaa/kaunista puolisoa tyhjästä taikoa.
Sinunlaisiltasi pään aukojilta en halua kuulla yhtään mitään, joten parempi että pidät tyhmät teoriasi vain omana tietonasi.
Noh, ehkäpä hieman vanhempana ymmärrät sanani paremmin. Nyt selvästi loukkaannuit, vaikka pyrin vain havainnollistamaan miten pään seinään hakkaaminen samasta asiasta on turhaa ja haitallista. Oman aikansa toki ottaa, eikä sitä voi toisen puolesta oivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä naista/parisuhdetta edes tarvitsee?
Minulla on läheisiä ystäviä ja sukulaisia sekä oma käsi tuo mulle nautintoa eli se riittää mulle hyvin myös.
T: ikisinkkumies 31v
No jos haluaa sellaisen kuin perhe, johon voi kuulua mies, nainen ja lapsi/lapsia +ehkä lemmikki
Vyötäröstä hoikat naiset kiihottaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on takana 165 yhden illan panoa ja voin vahvana naisena sanoa, että ei ole miehet menettäneet mielenkiintoaan.
T.nainen
Hirveet lukemat. Melkein, ku naispuolinen pickup-artist, jos tuo naisen kohdalla vaatisi mitään taiteilua.
Luontoäiti kostaa (luonnosta lähtöisin ja luontoon iäti yhteydessä olevan kehomme kautta) sen että parisuhteita halutaan silkkaan itsekeskeiseen nautintoon, eikä pyhää perheenkasvatustehtävää varten, johon se on alunperin tarkoitettu.