Mies jätti ja nyt onnellinen uusperhe. Tunnen itseni mitättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hirveältä, miten minä olen korvattavissa noin vaan. Lapset tuntuvat tykkäävän tuolla. Minuun sattuu aivan hirveästi.

Hän on isän uusi puoliso, ei uusi äiti, eikä hän korvaa sinua.

Eikö ole hyvä, että lapset viihtyvät? Ihan liikaa lukee niistä tilanteista, missä tilanne ovat täysin toisin.

Ap tarkoitti tietysti, että toinen nainen on korvannut hänet miehen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaako uusi nainen ahteriin?

Miten se liittyy ap:n aloitukseen?

Mietippä sitä...

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten naisten pahin asia erossa on se kun exällä menee hyvin.

Suomessa asuu hyvin vittumaisia naisia.

Ihan yhtälailla on eronneita miehiä, joita harmittaa, kun entisellä vaimolla menee hyvin jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaako sinua enemmän päähän miehen kiva elämäntyyli vai kaipaatko häntä ihmisenä?

Ottaa päähän kun hänellä on kivaa.

ap

Huom: tuo ei ollut oikean ap:n vastaus.

Sekä että. Kaipaan erityisesti meidän omaa, eheää perhettä jossa me ollaan vanhemmat ilman uus-bonus-tms vanhempia ja meidän yhteiset omat lapset. Ja sattuu, kun ex viettää perhe-elämää toisen kanssa.

Ap

Mutta se elämä on nyt ohi ja sinun kannattaisi sopeutua tähän uuteen tilanteeseen. Äitini ystävätär  jäi äkillisesti yksin lastensa kanssa, kun mies löysi uuden ja viehkeän kumppanin. Sama mies pyrki myöhemmin takaisin ensimmäisen vaimonsa luokse, mutta tämä ei enää huolinut häntä. Nainen oli saanut asuntoasiat ja työasiat hyvälle mallille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä monesti käy kun mies lähtee, elintaso tippuu kohisten.

Tuskin se niin ruususta uspen elämä, arki tulee 2 v. Sisällä (viimeistään)

Alat omaasi rakentaa, selviät kyllä eteenpäin.

Miksi näin katkera ajatus? Jos sun kanssa ei elämä ja parisuhde toiminut niin miksi ei voisi viettää ihanaa elämää jonkun muun kanssa? Miksi elämä ei voisi olla ruusuista muiden ihmisten kanssa? Todella itsekeskeinen ajatusmaailma sulla.

Aloittajalle sellaisia terkkuja, että kukaan ei ole käskenyt eroamaan. Aina voi suht terveessä parisuhteessa koittaa muuttaa itseään, että saa sen suhteen toimimaan. Aina voi koittaa olla itsestään parempi versio, että molemmilla on hyvä olla. Toki se vaatii paljon ja kaikki ei sitä työtä halua tehdä. Sitten itketään täällä ja kavereille, kuinka elämä lyö. Sinä itse olet tehnyt päätöksen erosta ja nyt kannat sen vastuun. Turhaan täällä märiset.

Suomessa on kyllä vapaus solmia avioliitto ja myös erota avioliitosta, jos asiat eivät suju. Eroon riittää, että yksi osapuoli haluaa pois siitä.  Emme todellakaan halua tänne systeemiä, jossa ihmiset joutuvat olemaan pakkoavioliitossa. Pari vuotta sitten Englannissa uutisoitiin tapauksesta, kun yksi nainen halusi avioeroa ja  mies esti sen. He olivat asuneet kauan erillään, mutta jonkun erikoisen lakipykälän avulla mies pystyi estämään eron. Olin ihmeissäni, että eurooppalaisessa maassa tapahtuu sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kannattanut laihduttaa ja lopettaa nalkuttaminen ajoissa?  Ja huoltaa jopa parisuhdettakin, niin että se olisi pysynyt kasassa?  Ai niin, sehän on aina miehen tehtävä, kuten myös näköjään yhteisenä lompakkona oleminen.

Onneksi mies on löytänyt paremman kumppanin!

Oletpa ilkeä! Ja varmaan hyvilläsi kun sait sylkäistä tänne ikävän kommentin.

Luulenpa että puhut itsellesi tuossa kommentissa.

Ap:lle toivon kaikkea hyvää ja kokemuksesta voin sanoa että tuosta tulet selviämään. Olen varma että löydät uuden kumppanin, mutta ota aikaa ja käsittele nyt asiaa rauhassa. Surulliset tunteet voivat kestää muutaman vuodenkin, mutta aivan varmasti helpottaa. Tsemppiä!

Hankit nuoren rakastajan niin hymyilyttää koko ajan, eikä ex käy edes mielessä.

Oikea kohtaaminen kirjoitti:

Auttaisiko oikea kohtaaminen?

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Sinä se jaksat kertoa tämän onnellisen tarinasi jokaiseen aihetta etäisestikin sivuavaan ketjuun. Et ilmeisesti ole koskaan huolehtinut lapsista siten kuin lastensa kanssa samassa taloudessa asuvat vanhemmat tekevät, eli sekä hyvinä että niinä huonoina päivinä?

On kuule sekä lapsen että isin aika helppoa viihtyä, kun saa vain poimia rusinat pullasta ja tavata lyhyesti jonkun kivan merkeissä silloin kun se sopii ja huvittaa. Lasten kanssa asuva vanhempi on vanhempi ja paikalla silloinkin kun on väsynyt, stressissä, kiireinen, surullinen jne. Samoin silloin kun lapsella on huonompi meininki tai vaikka ongelmia koulussa tai kavereiden kanssa tai muuten vaan kasvukipuja.

Ap:lle: on tärkeää hahmottaa tämä ero, eli tottakai kiva kaveri-isä ja -äitipuoli on lasten mielestä mukavia kun heidän kanssaan vietetään harvakseltaan laatuaikaa. Arvosta itseäsi ja sitä että työskentelet lasten hyväksi ja teet tärkeää kasvatustyötä, olet heidän tukenaan huonossa ja hyvässä. Pyri löytämään omaan elämääsi positiivinen kulma ettet muutu katkeraksi ihmiseksi, toisia ei kannata kadehtia vaikka tuntuisi että siihen on aihetta. Mitä enemmän pidät itsestäsi ja elämästäsi, sitä parempaa seuraa olet myös omille lapsillesi, luulen. Näin yritän ainakin itse itseäni tsempata.

Ja edullisiakin puuhaa voi lasten kanssa kehitellä: retkelle metsään eväsrepun kanssa, opetellaan yhdessä tunnistamaan lintuja/ kasveja. Kotona leffailta tai lautapeliottelu jne. Jutellaan ja suunnitellaan tulevaa.

Minäkin suosittelen, että lakkaat vertaamasta exäsi elämää omaan elämääsi. Jo ihan se, että perheesssä on kaksi työssäkäyvää yhden työssäkäyvän sijasta, tarkoittaa yleensä parempaa elintasoa. Jos vielä exäsi uusi nainen on hyvin toimeentuleva, heillä lienee enemmän varaa kuin mitä sinulla olisi ollut exäsi kanssa. Sitten sellainen kysymys, että olisiko sinulla mahdollisuutta parantaa omaa taloudellista tilannettasi? Lähteä työn ohessa opiskelemaan jotain lisää? Jotain sellaista, minkä avulla voisit saada myöhemmin paremmin palkatun työn? Keskittäisit energiasi ja ajatuksesi tulevaan sen sijaan, että miettisit, mitä olet menettänyt?

siellä toisessa perheessä ei ole arkea, koska sinä pyörität sen raskaan arjen yksin. arki maksaa henkisesti ja taloudellisesti. sinä mahdollistat tuon unelma-elämän heille. lapset nyt alkuun kokonaan isän hoiviin ja sinun kannattaa alkaa säästää rahaa ja ottaa ekstratyö. muuten sinulla on edessä köyhä vanhuus. priorisoi itseäsi ja ajettele omia voimavaroja, sinun taloudellista tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsilla on kivaa isänsä luona ? Jos toinen vaihtoehto olisi mennä pakotettuna pikkusen viinaan menevän köyhän yksinäisen iskän yksiöön viettämään tapaamisviikonloppua, jolloin ei tehdä mitään ja ruokana pelkät kaupan pakasteranskalaiset. Sitäkö toivoisit lapsillesi ?

Itsekin ajattelen noin. Se, että siellä on paikalla naishenkilö, tekee lasten viikonlopuista turvallisempia. Oletan, että exäsi uusi kumppani on tolkun ihminen ja suhteellinen normaali yksilö.

Miksi naishenkilö olisi turvallisempi kuin oma isä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä monesti käy kun mies lähtee, elintaso tippuu kohisten.

Tuskin se niin ruususta uspen elämä, arki tulee 2 v. Sisällä (viimeistään)

Alat omaasi rakentaa, selviät kyllä eteenpäin.

Miksi näin katkera ajatus? Jos sun kanssa ei elämä ja parisuhde toiminut niin miksi ei voisi viettää ihanaa elämää jonkun muun kanssa? Miksi elämä ei voisi olla ruusuista muiden ihmisten kanssa? Todella itsekeskeinen ajatusmaailma sulla.

Aloittajalle sellaisia terkkuja, että kukaan ei ole käskenyt eroamaan. Aina voi suht terveessä parisuhteessa koittaa muuttaa itseään, että saa sen suhteen toimimaan. Aina voi koittaa olla itsestään parempi versio, että molemmilla on hyvä olla. Toki se vaatii paljon ja kaikki ei sitä työtä halua tehdä. Sitten itketään täällä ja kavereille, kuinka elämä lyö. Sinä itse olet tehnyt päätöksen erosta ja nyt kannat sen vastuun. Turhaan täällä märiset.

Miksi vaivautua kirjoittamaan näin pitkä vastaus, kun ei kuitenkaan vaivaudu lukemaan edes otsikon kahta ensimmäistä sanaa?

Kyllä mä ne luin. Onko sulla ajatus, että sä alat muuttamaan itseäsi paremmaksi ihmiseksi puolisollesi vasta kun hän uhkailee erolla? Aika typerä ajatus mielestäni. Kyllä eroon vaatii kaksi ihmistä ja se on pitkän ajan tulos. Ei kukaan, edes minä adhd-mielessäni, tee päätöstä hetken mielijohteesta. Niitä merkkejä toisen tyytymättömyydestä on olemassa jo ennen eroa. Ei mies puskista sua jätä. Vai oletteko te todella niin typeriä, että ettette edes tuollaista ymmärrä ihmissuhteista?

No nyt oli kyllä tosi heikko yritys paikkailla omaa mokaa.

onko tämä sama tarina ollut täällä aiemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka tällaisesta selvinnyt ja tullut tasapainoon: miten?

Aika ja masennuslääkkeet. Ei kuukausia, vaan vuosia. Pikkuhiljaa ylöspäin.

Muistan elävästi nuo tunteet, minutkin jätettiin lasten kanssa yksin, mies läks lätkimään ja jätti KAIKEN harteille. Aivan kaiken.

Uskon, että karma muistaa häntä jossakin vaiheessa.

Saman kokenut. Voin kertoa kylläkin, ettei karma muista. Ne porskuttaa elämänsä loppuun asti jotka on porskuttanut aina muista piittaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Elämä tuntuu vain lyövän lyötyä uudelleen ja uudelleen. Ehkä joskus vielä on meidän vuoro olla onnellisia.

Miten lasten onni ja hyvä mieli on sinulta pois? Et kai ole narsistiäiti joka ei kestä sitä, että lapsilla voi olla jonkun muunkin kanssa kivaa kuin sinun? Että kun sinulla on kurjaa niin lapsillakin pitää olla?

Hoida oma pää kuntoon.

Olisit vaan kelpuuttanut heti alussa ruman ätmin koska ätmit ei naisia jätä. Se komea miehesi tietenkin saa helposti uuden naisen ja niin siinä kävikin ja jäit yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka tällaisesta selvinnyt ja tullut tasapainoon: miten?

Aika ja masennuslääkkeet. Ei kuukausia, vaan vuosia. Pikkuhiljaa ylöspäin.

Muistan elävästi nuo tunteet, minutkin jätettiin lasten kanssa yksin, mies läks lätkimään ja jätti KAIKEN harteille. Aivan kaiken.

Uskon, että karma muistaa häntä jossakin vaiheessa.

Saman kokenut. Voin kertoa kylläkin, ettei karma muista. Ne porskuttaa elämänsä loppuun asti jotka on porskuttanut aina muista piittaamatta.

Karma voi tulla vastaan myös vasta seuraavassa elämässä, jos ei ole tässä vielä oppinut..

Christiiina kirjoitti:

onko tämä sama tarina ollut täällä aiemmin?

Tutulta kuulosti minustakin. Trolli taitaa olla. Jonkun eronneen miehen voimafantasia siitä, miten eronneelle naisella menee huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Saman kokenut. Voin kertoa kylläkin, ettei karma muista. Ne porskuttaa elämänsä loppuun asti jotka on porskuttanut aina muista piittaamatta.

Muista piittaamatta? Ainakin Ap:n tapauksessa kuulostaa siltä, että isä piittaa lapsistaan paljon. Tekee heidän kanssaan paljon kivoja juttuja.

Ehkä sinun tapauksessa kävi eri tavalla?

Tosi ilkeitä kommentteja tässä keskustelussa. Aloituksessa esitetyt ajatukset ovat täysin inhimillisiä ja normaaleja varsinkin jos ero on tapahtunut vasta vähän aikaa sitten.

Se tekee aina kipeää, jos itse rakastaa ja toinen päättää lähteä. Tuskaa lisää entisestään se, jos toisella on jo uusi valmiina ja entinen kumppani vain tavallaan hyppää vanhasta elämästä suoraan uuteen kun jätetty osapuoli jää maahan makaamaan. Tietenkään ketään ei voi omistaa. Mutta ei se tuskaa poista. Jos asia ei vaivaisi niin silloinhan entistä kumppaniaan ei olisi rakastanut ollenkaan. Kyse ei siis ole mistään läheisriippuvuudesta.