Mies jätti ja nyt onnellinen uusperhe. Tunnen itseni mitättömäksi.

Itseäni joskus harmittaa toki, että lapset eivät saaneet ehjää ydinperhettä, mutta sen kulissin pitämisellä olisi ollut liian kova hinta ja lapset oppineet aivan vääränlaisen parisuhteen mallin. Ex-mies puhui minulle tosi rumasti usein, meillä ei ollut enää mitään parisuhdetta siinä mielessä, että oltaisiin nautittu toistemme seurasta tai haluttu toisillemme hyvää. Olimme vain kämppäkavereita ja huomasin toivovani että hän ei joltain ryyppyreissulta enää palaisi elävänä. Siinä vaiheessa ajatus ydinperheen ylläpitämisestä ei enää ollut kovin korkealla.

Erosta on nyt muutama vuosi aikaa, ex vähensi juomista, lapset ovat viikko-viikko molemmilla ja kaikki tuntuu olevan ihan onnellisia. Molemmilla vanhemmilla on nyt uusi parisuhde. Elän elämäni onnellisinta aikaa ja myös lapset vaikuttavat ihan tyytyväisiltä.

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Käännä katseesi tulevaan ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin erosin ja nyt mulla on uusperhe. Mitä vollottamista siinä? Läheisriippuvuudesta voi toipua. Elämä jatkuu. Suupielten roikotus on vastenmielistä.

Ihan pieni varoituksen sana sinulle uudelle uusperheläiselle. Olen ollut töissä neuvolassa lähes 40 v ja tavannut satoja uusperheitä, mutta en yhtään onnellista. Että älä sitten säikähdä, kun totuus lyö silmille. Toivon kuitenkin, että sinun tapauksesi on poikkeus.

Minä olen kyllä kohdannut onnellisiakin uusperheitä. Uusperheessä parisuhteen eteen on tehtävä eri tavalla töitä ja siitä on pidettävä huolta erillään muusta perheestä. Se todella usein unohtuu ensiperheissä ja sitten päädytäänkin ongelmiin siitä syystä.

Uusperheet ovat useammin myös jo vähän varttuneempien juttu. Itsensä tuntee paremmin ja asioita osaa suhteuttaa oikeammin.

AP:lle voisin kertoa, että olin itse samanlaisessa tilanteessa. Elämässäni tärkeintä olivat lapset ja olisin asunut vaikka missä läävässä, kunhan voin mennä heidän kanssaan ulkoilemaan, leikkiä leegoilla ja olla paikalla vanhempainilloissa ja katsomassa harrastuksia. Keskityin pitämään huolta minun ja lasteni suhteesta, minkä lisäksi aloin opiskella taas ja kävin salilla tuulettamassa päätä. Pikkuhiljaa kurouduin taas kokoon ja elämä alkoi jälleen kehittyä haluamallani tavalla. Olin jopa muutama vuosi eron jälkeen onnellisempi ja sinut itseni kanssa kuin koskaan.

Nyt olen uusperheen aikuinen. Koska en lähtenyt riitelemään lasten isän kanssa, meilläkin on niin hyvät välit, että juhlat ja muut sujuvat hyvin niin, että paikalla on sekä lasteni isä että nykyinen puolisoni. Mieheni lasten äiti taas aloitti riidat heti, kun astuin kuvioon, ja siitä lapset ovat kärsineet kaikista eniten, sillä eivät saa tuntea kuuluvansa tänne meille.

Vaikka nyt siis tuntuu kurjalta, keskity toteuttamaan itsellesi tärkeitä asioita ja pure hammasta silloin, kun tekisi mieli olla lasten isään liittyviä asioita vastaan. Aika nimittäin palkitsee sinut vielä. Kannattaa lukea läsnäolosta ja asioiden hyväksymisestä. 😊

Miten tulla toimeen sen kanssa, että heillä on uusperhe josta olen ihan ulkona? Toinen on läsnä lapsilleni ja viettävät vaikka joulua yhdessä. Meidän "kuuluisi" tehdä niin perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Miten tulla toimeen sen kanssa, että heillä on uusperhe josta olen ihan ulkona? Toinen on läsnä lapsilleni ja viettävät vaikka joulua yhdessä. Meidän "kuuluisi" tehdä niin perheenä.

Seuraavana jouluna on varmasti sinun vuorosi pitää lapset. Teette silloin oman näköisen uuden joulun. Samoin kaikki muut juhlapyhät ja kissanristiäiset. Nyt teillä on lasten kanssa mahdollisuus muodostaa ihan uusia vain teidän oman pienen perheen perinteitä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin erosin ja nyt mulla on uusperhe. Mitä vollottamista siinä? Läheisriippuvuudesta voi toipua. Elämä jatkuu. Suupielten roikotus on vastenmielistä.

Ihan pieni varoituksen sana sinulle uudelle uusperheläiselle. Olen ollut töissä neuvolassa lähes 40 v ja tavannut satoja uusperheitä, mutta en yhtään onnellista. Että älä sitten säikähdä, kun totuus lyö silmille. Toivon kuitenkin, että sinun tapauksesi on poikkeus.

Et yhtään onnellista? No me ainakin ollaan onnellisia. Molemmilla on uudet puolisot ja lapset ramppaa vapaasti molimmassa kodeiss. Huom. Sana kodeissa, kun lapsilla on nykyään kaksi kotia, joissa tykkäävät olla. Tähän varmaan liittyy se, että ei tapeltu erossa rahasta, ja kumpikaan ei jäänyt ns. Tyhjänpälle.

Kyllä niitä löytyy, mutta vaatii yleensä sen että kummallakaan ei ole suuria pulmia edellisen parisuhteen jäljiltä. Eli ei ole riitoja exän kanssa, lapsiin liittyvät asiat voidaan hoitaa rakentavasti ilman hampaiden yhteen puremista, eikä kukaan ei ole jäänyt katkeraksi vaan kaikki ovat onnistuneet jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin. 

Naisella ei ole arvoa kuin miehen elämän täydentäjänä ja toiset naiset on siinä parempia, nuorempia, kauniimpia, parempia sängyssä, miellyttävämpiä.

No ihan ensin järjellä ajatellen eikö nyt ole hemmetin paljon parempi, että lapsilla on siellä kivaa kuin että äitipuoli olisi joku monsteri? Siis jos ajattelet nyt lasten kannalta? Toisaalta ymmärrän tunteesi erittäin hyvin, mutta muista, että ei ne lapset sinun luonasi sen takia asu, että tarjoaisit heille jotain erinomaisia "puitteita", olet luultavasti näiden lasten elämän tärkein ihminen! Se on se mikä ihan oikeasti ratkaisee. Vaikka voi kuulostaa kliseiseltä, niin ei ne huvipuistot ikinä korvaa aitoa lämmintä kiintymyssuhdetta. Joku yhdessä pelaaminen, keskustelut ym. eivät ole rahasta kiinni. Siinä ei paljon paina onko seinät ympäriltä vuokrattu vai omia. Toki lapsetkin voivat olla julmia, meilläkin toinen lapsi aika hanakasti joskus vertaili meidän "rähjäistä" kotia kavereiden koteihin, mutta sekin vaihe meni ohi ja minulla on lapsiini tosi hyvät välit. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet positiivisesti, niin isä pitää lapsia sen verran selvästi vähemmän kuin sinä, eli on ihan oikein ja kohtuullista, että hän kustantaa sitten erityisjuttuja ja huvituksia enemmän, kun arki on pääosin sinun vastuullasi.

Tuohan vapauttaa sinut taloudellisesti siitä paineesta, että pitäisi tarjota lapsille kaikkea?! Jos sinulla ei ole rahaa, niin säästyypä ne vähätkin. Annat lapsille läsnäoloa arkisemmin ja jotain ulkoiluretkiä ym. vaikka teette? Olet kuitenkin niiden äiti, niille riittää että olet läsnä ja mistään kalliimmista huvituksistakaan eivät jää lapsuudessaan paitsi, kun isä hoitaa sen puolen. 

Just näin! Olisit AP onnellinen, että isä hoitaa lasten sosiaalistamisen korkeakulttuuriin, ravintoloihin, erilaisiin tapahtumiin, matkusteluun, uusiin tilanteisiin ja parempiin piireihin, ettei huono itsetuntosi tartu heihin ja pilaa heidän mahdollisuuksiaan edetä elämässä, kuten itsellesi on käynyt. Älä katkeroidu, vaan ala korjaamaan elämääsi pala kerrallaan. Muuten lapsesi alkavat inota sinua, kun tajuavat, kuinka kompensoit alemmuuskompleksejasi yrittämällä sabotoida muiden onnea.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun niillä menee noin hyvin, niin sopikaa viikko -viikko -asumisesta. Saat aikaa itsellesi ja alat tykätä sinkkuudesta! Ja se uusi nainen varmaan potkaisee miehen ulos, kun ei halua toisen lapsia kotiinsa, ja miehen vapaa-aika vähenee myös. Toivottavasti eivät eroa kuitenkaan, jos lapset viihtyvät siellä. Sinun täytyy nyt kuitenkin päästä elämään omaa elämääsi yhtä lailla ja miehen alkaa elää lapsiarkea, eli viikko viikko -malli kehiin. Nythän sinä teet työt ja mies saa huvin.

Mies on tehnyt varmaan töitä rahojensa eteen. Hän saa käyttää niitä lapsiinsa ja tyttöystäväänsä jos haluaa. Ei se ole mitään epäreilua huvin viettämistä.

Ääliö. Tuossa aloittajan tilanteessa epäreilua ei ole rahan jakautuminen vaan vapaa-ajan ja lapsiperheajan jakautuminen. Toinen viettää lapsettoman huoletonta ja vapaata elämää ja toinen lapsiperhearkea kotiin sidottuna. Se pitää saada muutettua tasaveroiseksi.

Jostain syystä ap on vaatinut lapset itselleen erotessa sen sijaan, että olisi vaatinut 50/50 järjestelyä. Ehkä elareiden vuoksi? Köyhyys on saamattomuutta ja laiskuutta. Ap voisi edelleen nauttia elämästä miehen rahoilla, mutta mieluummin uhriutuu.

Kerran pettäjä, aina pettäjä. Kohta ex miehesi on ovesi takana raapimassa kun ei ollutkaan niin ihanaa. Vaihtamalla ei parane.

Hyväksyt kaikki mukaan

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyt kaikki mukaan

Mitä tarkoittaa?

Miten te tulitte sinuiksi miehen uuden kumppanin suhteen?

Up