Oliko äitisi tai isoäitisi 'kunnon rouva' korkkareistä hiuksiin, hattuun ja käsineisiin jne kaikki kohdallaan - sä farkkutyttö lenkkareis
Oliko äitisi tai isoäitisi 'kunnon rouva' korkkareistä hiuksiin, hattuun ja käsineisiin jne kaikki kohdallaan - mutta sä vain farkkutyttö lenkkareissa, hiukset hulmuten ja rankat meikit kun äitisi tai isoäitisi ei juuri käyttänyt muuta kuin huulipunaa vaikka tukan piti aina olla hienosti. Tämä kaikki loppui viimeistään 1970-lukuun ja meistä tuli lumppukansa.
Osaisitko pukeutua ja tietäisitkö miten hoitaa kaikki hyvätasoiset vaatteet, joita ei noin vain voi laittaa pesukoneeseen? Moni käytti pesulaa jossa kait kuivapestiinkin osa vaatteista.
Muistaako joku vielä miesten valkoiset paidatkin?
Kommentit (16)
Ei todellakaan ollut kumpikaan. Mun mummot olivat molemmat sellaisia huivipäämummoja, joilla oli keskipääjakaus ja letistä tehty nuttura.
Kyllä, papiljotit päässä nukkui mummo viimeisiin aikoihinsa asti. Käytti ehostukseen tosiaan ainoastaan huulipunaa ja vaatemaku oli kallis. Ei seurannut vaihtuvia trendejä vaan puki samat vaatteet vuosikymmenestä toiseen.
Itsellänikin on kallis maku, mutta meikkaan ja laitan hiukseni ihan ajankohtaisella tavalla. Samoin pukeutumistyyli vaihtuu aina sesongin mukaan. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, eikä kumpikaan ollut mitenkään paremmin, oli vain eri lailla.
Onneksi ei ole. Olisi pinnallista touhua sillä tavalla. Jokainen tavallaan. On muita arvoja kun jotkut naurettavat korkkarit.
Eivät olleet vaan maatilan emäntiä olivat.
En tunne isoäitiä. Äiti käytti meikkiä. Ei ole äiti pukeutunut noin. Mä en käytä meikkiä.
Eivät. Äitini, hänen vanhempansa sekä heidän vanhempansa kaikki olivat maajusseja.
Isoäiti oli kunnon hieno rouva, viimeisen päälle kaikki asut ja yksityiskohdat. Vaatteet, kengät, laukut, korut, asusteet, hiukset, huulipuna, parfyymit... äiti meikitön epänaisellinen ja itse vaatimattomasti meikkaava farkkutyttö :D
Isoäiti teki töitä satamassa, käsiahtaus, puutavaran lastaus ja purku.
Äiti teki töitä, ei meillä mitään kotiapulaisia ollut jotta rouvana olis voinut keskittyä kynsien ja hiusten laittoon.
Mun vaatteet on käytännölliset, vaan ei verkkarit
Äidinäiti on Helsingin hienoja rouvia yhä. Hän käy joka toinen päivä kampaajalla ja kevyessä meikissä. Hän kulkee aina leninkipäällään ja korkkareissa. On myös tarkka etiketin noudattaja ja vaatii sitä myös muilta.
Äitihän ei sitten hänen kasvatuksessaan kasvanut, kun isoäiti ei lapsia kasvata. Moukat tekee niin. Hän synnytti kaksi ja nanny hoiti kummatkin. Isoisä teki töitä.
Äiti ei osaa ollenkaan kulkea hienoissa vaatteissa. Hän on ollut jopa tehtaassa töissä ja se oli niin noloa ja alentuvaa. Meillä oli vuosia välit poikki tuohon hienoon isoäitiin, mutta siellä sitten isoisä vaati muutosta. Hän haluaa tuntea lapsenlasensa. Äiti ei näitä tapaamassa käy. Mä ja lapset käydään. Ihan ok porukkaa, vaikka ymmärrän nuo ristiriidat ja niiden tuomat konfliktit.
Mä olen heidän välikappaleensa. Käytän toisinaan farkkuja ja korkkareita. Viihdyn myös paljon mekoissa ja korkokengissä ja paljain jaloinkin (metsäläinen!).
Mummo oli pientilan emäntä ja sotaleski. Miltei aina oli sama kolttu päällä ja huivi päässä. Muutenkaan ei ollut niin justiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Mummo oli pientilan emäntä ja sotaleski. Miltei aina oli sama kolttu päällä ja huivi päässä. Muutenkaan ei ollut niin justiinsa.
Muistelen lämmöllä tuota aikaa, kun isoäidit kulki kotikolttu päällä ja huivi sipastiin päähän. Viimeistään jos lähdettiin kotoa jonnekin. Lähinnä kun kesäsin landella olin kasarilla. Isoäideillä oli oma uniformunsa, että he erottuivat porukasta.
Vaihdevuosivaihetta kun elelen, niin kaipaisin jotain vastaavaa. Olen vilkuillut kirppareilta moisia kotikolttuja, muttei niitä ole. Tosin silloin ne taisivat ollakin jotain teryleeniä ja polyamidia lähinnä, etten ihan niin muovista kaipaa. Äkkiäkös semmoisen ompelis napakasta puuvillasta tai jopa pellavasta.
Molemmat isoäitini olivat maatalon emäntiä. Siihen ei kuulunut hienostelu.
Äitini kertoi, että hänen nuoruudessaan meikkaavia naisia pidettiin ns.huonoina naisina. Kerran hän oli ostanut huulipunaa kirkonkylältä. Kun kotona se huomattiin, nousi hirveä haloo. Huulipuna tuhottiin ja pidettiin nuhdesaarna. Koskaan hän ei opetellut meikkaamaan, mutta oli ihan hyvännäköinen ilmankin meikkiä.
Ei todellakaan olleet. Mummu oli lappalainen maatilan emäntä, ja äiti tavallinen duunari. Itse osaan kyllä pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla.
Tavallinen nuori nainen oli äitini mokkanahkatakissaan ja huivi päässä 1960 luvun alussa.
Olivat. Sekä äitini että isoäitini. Hienoja naisia, sekä ulkoisesti että sydämeltään ja käytökseltään muita kohti.