Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?
Siis asioita joita ei vielä ollut tullut niin "kaipasiko" niitä kuitenkin jotenkin ja tiesi että sieltä ne pian tulee? Osasiko silloin tietää etukäteen millaisia asioita 80- ja 90-luvulla tulee tarjolle vaikka musiikissa ja elämäntyylissä?
Kommentit (1057)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970-luku oli kovaa aikaa. Ei silloin paljon tulevia ennusteltu. Ruokaa oli niukasti ja sekin pääasiassa tummaa leipää ja liitujauhoa.
Koulua käytiin kuusi päivää viikossa ja sinne mentiin pääasiassa hiihtämällä. Vaikka olisi ollut 30 astetta pakkasta, niin sukset jalkaan vaan. Susia piti usein sohia suksisauvalla kauemmaksi. Minunkin luokalta sudet söivät kolme poikaa. Lisäksi yhden tytön söi kettu, mutta hän olikin aika pieni.
Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole ikinä heihin käyttänyt.
Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.
-70 luvun ihan alkupuolella olisko ollut -72, kun loppui lauantaikoulunkäynti
1971. Minä olen syntynyt 1965 ja mennyt kouluun 1972 enkä ole lauantaikoulua enää käynyt. Tosin sinä lauantaina, kun Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen uhrit haudattiin, olin koulussa. Ilmeisesti tehtiin jotain viikolla ollutta vapaapäivää sisään, tms. Katsottiin kaikki koulun oppilaat, n. 130, 1-6-luokkalaisia, hautajaisia juhlasalissa pikkuisesta mustavalkotelkkarista, ehkä 17-18-tuumainen kuvaputkitelkkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kyllä, että "näköpuhelimista" oli puhetta joskus kait 80-luvulla ja ajattelin, että sitten eletään hienoa aikaa kun voi nähdä sen henkilön, jonka kanssa puhuu. 80 -luvulla tuli sitten markkinoille ekoja matkapuhelimia, joissa oli valtavan kokoinen painava akku. Disco-musiikin ja disco tanssin tulo 70-luvun lopulla -80-luvun alussa oli hienoa, se oli jotain uutta ja maagista. Elokuva Saturday night fever oli hyvä, sekä Grease-elokuva, jossa ihannoitiin 50-lukua ja sen musiikkia. 70-luvulla osattiin arvostaa tavallisempia asioita kuin nykyään, TV:stä katsottiin sitä, mitä sieltä lähetettiin, ei ollut suoratoistopalveluja. Esim karkkien ja muiden herkkujen syöminen on nykyisin niin yleistä, joillekin jokapäiväistä. V. -72 maistoin ekan kerran perunalastuja Italiassa. Uudet muotivaatteet tulivat Suomeen paljon myöhemmin, ehkä vuoden viiveellä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea scifiä. Moni luulee skifin oleva jotain star warsia, mutta oikeasti suurin osa skifistä on juuri tieteen ja yhteiskunnan kehityksen ja sosiaalipsykologian yhteensovittamisen visiointia. Asimov, Clarke, Heinlein, Dick, Bradbury, Huxley, Gibson, Wells ja Orwell nyt aluksi.
Niitä nämä teknopsykopaatitkin lukevat ja läyttävät ohjekirjanaan.
ihan viihteenä kyllä oon lukenut scifiä enkä tiedä olevani sen takia "teknopsykopaatti"-mikä se lieneekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häkellyttävän pöljä kysymys. Mitä asioita sinä ap osaat nyt 2020-luvulla kaivata tulevaisuuden musiikista ja elämäntyylistä?
Nyt ei olekaan niin helppoa mutta aikoinaan ei ollut vaikea ennustaa että pian tulee älypuhelimet ja sähköautot.
Olihan tv:ssä joskus -60 luvulla, tv-sarja Salainen agentti Maxwell Smart (Agent 86), joka käytti kenkäpuhelinta. Mutta tapahtumat sarjassa menivät niin övereiksi ja huumorin puolelle, ettei tuollainen puhelin tuntunut mitenkään uskottavalta. Ko agentilla puhelin oli aina mukana, jalassa oleva kenkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaa nykyhetkeen, ap.
Osaatko odottaa vasta tulevaisuudessa keksittäviä asioita, kaipaatko jo niitä?
Nyt on pikkuisen vaikeampi tilanne ja nopeampi kehitys kuin joskus 80-luvulla.
Ai, kyllä tietotekniikan opettaja v. 1989 vaan sanoi että nämä kehittyvät valtavan nopeasti.
Minkäs selityksen Elias 14v tähän keksit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailman tyhmin aloitus.
Sukupolvien älykkyys on kuulemma laskusuunnassa, tässä se nyt ainakin näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häkellyttävän pöljä kysymys. Mitä asioita sinä ap osaat nyt 2020-luvulla kaivata tulevaisuuden musiikista ja elämäntyylistä?
Nyt ei olekaan niin helppoa mutta aikoinaan ei ollut vaikea ennustaa että pian tulee älypuhelimet ja sähköautot.
Olitko nälässä pienenä kun ei aivot näytä toimivan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oltiin tyytyväisiä 1970-luvulla, kun oli pyykinpesukone, väritelevisio, yleiskone, sähkövatkain, levysoitin, kasettinauhuri (jolla äänitettiin musiikkia radiosta), kotisolarium, amme, sauna, rannekellot jokaiselle, asuntovaunu, jääkaappi, pakastin. Ei yhtään ollut sellainen olo, että puuttuisi jotakin.
Minä toivon, että melodinen musiikki palaisi, mutta en sitä odota, koska eihän sen paluusta ole mitään tietoa.
Miten ihmeessä olisi voitu odottaa jotain Madonnaa, kun siitä ei mitään tietoa ollut etukäteen? Ja että olisi van odotettu, että kohta se keksitään. Harvinaisen lapsellisesti ajateltu.
Nykyhetki on aina sitä uusinta uutta ja sitä voi verrata vain menneeseen. Tulevaan sitä ei voi verrata. Tulevaisuus on meille aina silkkaa hämärää. Ennustaakin voimme vain menneisyyden perusteella. Sen perusteella voimme siis laatia jonkinlaisia todennäköisyyksiä, mutta emme voi luottaa niiden kuitenkaan toteutuvan.
Voimme aina myös rakentaa utopioita. Mutta emme voi odottaa niidenkään toteutuvan.
Varmasti joku suuri maailmantähti ilmestyy näyttämölle jossain lähitulevaisuudessa tai myöhemmin, ainahan näitä on ollut. Mutta miksi emme tunne tällä hetkellä minkäänlaista puutetta, kun sitä ei ole vielä tullut eikä ole tietoa milloin tuleekaan? Tai jospa ei tulekaan, vaan maailma muuttuu vaikkapa sotien takia pelkäksi selviytymistaisteluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei, mistä semmoista olisi voinut tietää.
Esitin asian ehkä huonosti. Mutta mun on vaikea kuvitella että jos ei ole ollut vielä vaikka Madonnaa ja Indiana Jonesia tai Tähtien sotaakaan niin kai on tuntenut että jotakin puuttuu ja varmaan lähiaikoina nuo keksitään? Koska sen jälkeen noilla on ollut niin iso osa nuorisokulttuurissa.
Joo, hirveä tyhjiö oli. Ihmiset ajatteli, että kun on tuhansia vuosia oltu ilman Madonnaa, niin kyllä se Madde sieltä kohtapuoliin ilmestyy viihdemaailman tähdeksi... Indiana Jones leffojakaan ennen ei ollut mitään niin hyviä leffoja. Kyllä sen huomasi, että jotain ikään kuin puuttuu maailmasta ja kovasti niitä leffoja odoteltiin tehtäväksi, ihan kädet tärisi jännityksestä.
Muista esim. kuinka vaikka joku Hitchkokin tekeleet olivat huonoja korvikkeita Indiana Jonesille, mutta jotenkin sitä vain rämpi eteenpäin kun tiesi, että on jotain mitä odottaa. Elis yritti jotain hoilailla, samoin The Carpentersien Karen, mutta huonoja korvikkeita, kun odoteltiin Madonnaa tulevaksi.
Internettiä ja somea varsinkin odotettiin innolla 70- ja 80-luvulla, erityisesti TikTok pisti odotuttamaan, että koska se täyttymys tulee, kun oli niin ontto olo ilman.
Tarvitseeko noin keljuun sävyyn nuorelle ihmiselle viisastella? Anna kysellä. Meidän peli on pelattu, hänellä sentään on vielä nähtävää tässä maailmassa. Me voidaan kertoa omista kokemuksista ihan ilman ilkeyttäkin.
Ainoa mahdollinen suhtautuminen tuollaiseen rajattomaan typeryyteen on ilkeily. Auta armias jos tuo aloittaja tosiaan edustaa nykynuorison kykyä loogiseen ajatteluun. Olemme kaikki tuhon omia.
Onhan sitä tutkittukin että sukupolvien älykkyys on laskussa eikä nousussa kuten on perinteisesti ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan yhtä paljon kun nyt odotetaan jotain tapahtuvaksi vuosikymmenien päästä.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni odotti 70-luvulla, että moderni sosialistinen talousjärjestelmä jyrää ja syrjäyttää tehottoman kapitalismin. Kokoomusnuoretkin taisivat jossain välissä ajaa pankkien ja vakuutusyhtiöiden sosialisointia.
Nalle Wahlroos oli aikoinaan vasemmistoradikaali. Kaikkea sitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häkellyttävän pöljä kysymys. Mitä asioita sinä ap osaat nyt 2020-luvulla kaivata tulevaisuuden musiikista ja elämäntyylistä?
Nyt ei olekaan niin helppoa mutta aikoinaan ei ollut vaikea ennustaa että pian tulee älypuhelimet ja sähköautot.
Sinäkö ennustit älypuhelimet? Enpä usko.
Niin mutta NYT on silti tämän piltin mukaan paljon vaikeampaa ennustaa 2040-luvun keksinnöt😅😅
viihteessä ja elokuvissa oli robotteja sieltä metropol leffasta lähtien eli kyllä ihmiset kuvittelivat tulevaisuuden siihen suuntaan mihin se on menossakin. mutta tuskin sitä kukaan aktiivisesti kuin ehkä jossain kevyissä puheissa ajatteli, että sitten kun ollaan vanhoja niin ruoka tulee kotiovelle jne. kasarilla alkoi robotit sitten olemaan jo uhka ihan kuin tekoäly nyt.
70-luvulla elettiin huoletonta aikaa pohtimatta isommin tulevaa. Meille tuli väritelevisio kotiin joskus kasarin alussa ja pian sen jälkeen veli osti Commodore 64 tietokoneen. Ne oli jotain ihmeellistä.
Olen syntynyt 1971 eli 70-luku meni huolettomassa lapsuudessa. Vanhemmat rakenti talon ja muutettiin uuteen kotiin
Tekosyitä.