Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?

Siskon silmät oikein pyöristyi kun näki täyden Jaffa limsakakorin. Taidettiin pullot saada

70-luvulla lehtien etusivut olivat täynnä kylmää sotaa ja ydinaseuhkaa, joten ei silloin ollut yhtään niin leppoisa ilmapiiri, kuin jotkut luulee. Lapsena pelkäsin joka ilta, että heräänkö aamulla.

Yllättävää on ollut se, että teknologia on kehittynyt eri suuntaan, kuin luultiin. Ei lentäviä autoja ja matkoja Marsiin, vaan tekoälyä ja robotteja, mitkä vievät työt.

Pikkulapsina mietittiin et tuleeko näköpuhelinta koskaan. No nythän se on jo ihan perus. M43

Ennen kaikki oli  rauhallisenpaa Huomaa kun nyt  katsoo entisiä uutiis  ja keskustelu lähetyksiä. Puhutaan niin verkkaisesti ja harkiten. Silloinhan tuo oli ihan normaalia. Puhuttiin kirjakieltä ja sanoista sai hyvin selvää.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla lehtien etusivut olivat täynnä kylmää sotaa ja ydinaseuhkaa, joten ei silloin ollut yhtään niin leppoisa ilmapiiri, kuin jotkut luulee. Lapsena pelkäsin joka ilta, että heräänkö aamulla.

Yllättävää on ollut se, että teknologia on kehittynyt eri suuntaan, kuin luultiin. Ei lentäviä autoja ja matkoja Marsiin, vaan tekoälyä ja robotteja, mitkä vievät työt.

Onneksi en osannut lukea vielä 70-luvun puolella, mutta menin ekaluokalle 1981 ja siihen mennessä osasin.  Meillä kotona ei koskaan puhuttu mistään ydinaseista, aiheena oli ihan arkiset muut asiat. Minkä noille maailman hulluille päättäjille yksittäinen ihminen täällä ruohonjuuritasolla kuitenkaan mahtaa, ei mitään, joten turha hukata voimavarojaan sellaisen miettimiseen jolle ei mahda mitään. Omassa arjessaan selviytymiselläkin on riittävästi tekemistä, toki senkin vaikeustason päättää päättäjät, mm. kaatamalla turhaa tekemistä meidän vaivoiksi :/

Nykypäivän nuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, joka tyhmehmpi kuin edellinen, maailmanhistoriassa

Isä oli sotainvalid ja kaikki naapurin miehet olivat olleet sodassa. Nähtiin siskon kanssa painajaisia sodasta.Aina mentiin kodin kellariin turvaan Yhdessä unessa olin  keskellä panssareita. Kasvaessa nuo unet melkein kokonaan jäivät.  Nyt  joskus ollut kun sotaa on kaikkialla. Ymmärrän hyvin  lapsia  ja nuoria joita tämä maailman kuva ahdistaa 

Vierailija kirjoitti:

Kylli-täti. Minusta ohjelmassa  piirtämis ja väritys tapa oli aivan  ihmeellinen ja niin hieno. Sadut kertoi hyvin  Tanskalainen  maajussi ohjelmassa samanlainen  kuvitus 

Onneksi meillä oli täällä mukava Kylli-täti eikä se karu afropäinen äijä joka oli jossain ulkomailla. Googlen haku ei suostunut löytämään sitä tyyppiä joten nimeä en nyt muista.

Ei ainakaan alle 9- vuotiaana kakarana mietitty kuin sitä hetkeä. Ei mennyttä, eikä tulevaisuutta.

 Ylen elävä arkisto on paljon mielenkiintoista katsottavaa. Posti auton tarina oon hyvä,sillä hän aina kouluun mentiin.Rahastaja aina taidokkaasti heitti postit pysäkin luona olevaan laatikkoon.    Jari Tervo ohjelmia katson. Pidän Jarin   hyvin rauhallisesta  ja  selkeästä äänestä.

Tämä nykyaika on haitaksi lapsille ja nuorille. Tietotekniikka on jo niin kehittynyt ettei  tarvitse miettiä ja harkita mitään asiaa tai  ongelmaa. Koulussa tämä on suuri vaara, kun ei itse  tarvitse opetella mitään.  Tekoäly on pahin , siihen luotetaan liikaa, sehän .  matkii vain ihmisten antamia ohjeita  Minkälaisia on tulevaisuuden vaikkapa lääkärit ,ovatko ihan itse opiskelleet..

No kertokaapa viisastelijat, millä tavoin 2030-luku tulee oleellisesti eroamaan tästä ajasta? Luultavasti kaupan kassoilla on se sama iänikuinen hihna, jossa laitetaan kapula ostosten väliin ja kassa odottaa, kunnes vähintään toinen niistä kahdesta pakkauslaarista on vapaana. 

Vierailija kirjoitti:

No kertokaapa viisastelijat, millä tavoin 2030-luku tulee oleellisesti eroamaan tästä ajasta? Luultavasti kaupan kassoilla on se sama iänikuinen hihna, jossa laitetaan kapula ostosten väliin ja kassa odottaa, kunnes vähintään toinen niistä kahdesta pakkauslaarista on vapaana. 

Robotit yleistyy sairaaloissa ja hoitokodeissa.

Tekoäly saa aikaan kehitystä lääketieteessä, mutta tuhoa sotarintamalla.

Suuryritykset ottaa vallan hallituksilta.

Täällä kirjoitetaan tekniikan kehittymisestä ja internetistä ja poliitiikasta ym.

Aloittaja kuitenkin hyvin lapsellisesti ihmetteli vain sitä osiota elämästä, joka häntä kiinnostaa pelkästään.  Eli viihteellisestä musiikista.  Ikään kuin se olisi kauhean iso asia maailmassa.

No onhan sillä sijansa, mutta kuka oikeasti odottaisi jotain suurta ja maailmanlaajuista ja merkittävää viihde-esiintyjää ja uudenlaista genreä tulevaksi ja kokisi, että tällä hetkellä eletään takapajuista aikaa, kun sitä suurta ja ihmeellistä ei vielä ole.

Ei niin ajateltu ennenkään.  Aina on eletty nykyajassa, jos kysyjä vain suostuisi tämän ymmärtämään.  70-luvulla elettiin 70-luvun nykyaikaa.  Silloin meillä oli sen ajan suuret huiput ja maailmantähdet.  

Missään viide-elämän tyhjiössä ei mitenkään eletty.  

Jos totta puhun, niin tässä ajassa itse kaipaisin jo jonkinlaista paluuta menneisyyteen.  Toivoisin, että huumeet saataisiin maailmasta häviämään mahdollisimman vähiin ja että tämä nyt vallitseva hulluus ja tyhjänpäiväisyys väistyisi.  Turha toivohan se tietysti on.

Musiikin puolesta ihan sama mitä tekevät.  Koska aikoihin ei enää ole tehty kunnon melodista musiikkia, niin en osaa edes odottaa, että sitä milloinkaan tulevaisuudessakaan tehtäisiin.

1970-luku oli kovaa aikaa. Ei silloin paljon tulevia ennusteltu. Ruokaa oli niukasti ja sekin pääasiassa tummaa leipää ja liitujauhoa.

Koulua käytiin kuusi päivää viikossa ja sinne mentiin pääasiassa hiihtämällä. Vaikka olisi ollut 30 astetta pakkasta, niin sukset jalkaan vaan. Susia piti usein sohia suksisauvalla kauemmaksi. Minunkin luokalta sudet söivät kolme poikaa. Lisäksi yhden tytön söi kettu, mutta hän olikin aika pieni.

Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.

Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.

Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole ikinä heihin käyttänyt.

Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.

Vierailija kirjoitti:

1970-luku oli kovaa aikaa. Ei silloin paljon tulevia ennusteltu. Ruokaa oli niukasti ja sekin pääasiassa tummaa leipää ja liitujauhoa.

Koulua käytiin kuusi päivää viikossa ja sinne mentiin pääasiassa hiihtämällä. Vaikka olisi ollut 30 astetta pakkasta, niin sukset jalkaan vaan. Susia piti usein sohia suksisauvalla kauemmaksi. Minunkin luokalta sudet söivät kolme poikaa. Lisäksi yhden tytön söi kettu, mutta hän olikin aika pieni.

Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.

Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.

Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole ikinä heihin käyttänyt.

Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle. Sinä olet hyvä ihminen, joka on löytävä sijansa Herrm tykönä paratiisissa 🙏

Olen syntynyt vuonna -67. Kun Madonna tuki kasarilla, jäin laulutaitonsa eivät olleet kovin kummoisia, mulle kasarin parhaat musagenressä olivat ihan muuta kuin Madonnaa. 

-60 ja -70-luvulla tehtiin hyvää Musaa, Mun suuri rakkaus on edelleenkin Abba. Telkkarista tuli Happy Days, joka naulitsi minut ruudun ääreen. 

Jokainen vuosikymmen tuoottaa jotain uutta. Suurin osa meistä kuitenkin elää hetkessä. En olisi lapsena osannut kuvitella edes tietokoneita ja nyt koodaan elääkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin ja siskon kanssa juttelimme,myös näköpuhehelimesta. Nyt niitä on mutta en ole kertaakaan kokeillut

Ei ole ilmeisesti tarvinnut olla teams palaverissa esim. live videohaastattelussa työpaikkaan?

Voisin kuvitella että vastaaja on ollut aikuinen 70-luvulla (koska anoppi on ollut kuvioissa). Ei läheskään kaikki 40-50 luvuilla syntyneet ole edes hankkineet älypuhelinta tai tarvinneet työelämässä Teamsia. 

Juu synnyin 57. Kaksi vuotta minulla on ollut älypuhelin. Pöytä tietokone on paras. Tytölle on  toiminnassa ilman nettiä vielä  Windows 8. On hyvä kirjoittamisessa. Ja oli kuulemma paras. Raha juttu kai kun noita  ohjelmia ollaan aina uutta tekemässä,  Kauan meillä kesti ihan pelkkä tulostin. Monitoimikoneet ei alkuunkaan ole niin kestävä ja jotkut tarvitsisivat vain tulostimen

Tuli mieleen noista futiksen mm-kisoista, että kyllä se aikoinaan arvattiin, että tulee päivä, jolloin joidenkin maiden (ehkä lopulta kaikkien) maajoukkueissa ei tule olemaan yhtään ns. kantaporukkaa.

 Osa porukasta oli sitä mieltä, että niin ei saa tapahtua, koska menetetään kulttuurien rikkautta, varsinkin pienet maat ovat vaarassa. Osa oli sitä mieltä, että ihan höpöpuhetta, ei niin tule käymään, eihän kukaan silloin edes seuraisi kisoja, eihän siinä ole mitään järkeä. Osa näki tuotetussa väestönosassa mahdollisuuden esim. Suomelle päästä MM-kisoihin, tuodaan tänne porukkaa, jotka on nopeita ja ketteriä, maksetaan niille joku kymppi ja Suomi saa näkyvyyttä.

Kyllä nuo jaot näkyy nykyäänkin lähes kaikessa mielipidekysymyksissä: osa on vastaan, osa puolesta ja osa pitää koko kysymystä ihan haihatteluna, ei käsitä mitä voi ja tulee käymään, tämä osa ihmisistä on niitä, jotka reagoi vasta sitten, kun on jo tapahtunut. Jos sittenkään. Fatalisteja tai muuten vain laiskoja ja passiivisia.