Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?

Pelle Hermannin jaksoja leikattiin kuulemma tiiviimmiksi kun niitä esitettiin jokunen vuosi sitten uudestaan. Nykyihmisen keskittymiskyky ei riitä siihen jaaritteluun mitä siinä horistiin, kepakosta ja äitsykän mansikkahilloista. Itse toljotin kasarin alussa Pikku-Kakosesta Lasse Pöystin lukemia tarinoita. Siis ei muuta kuin setä joka istuu paikallaan 5-10 min villapuserossaan ja kertoo satuja. Ei tiedetty Pokemoneista, eikä kukaan kaivannutkaan niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa katottiin telkasta ohjelma tulevaisuuden maailmasta miten elämme 2000-luvulla, ihmisillä oli oudot ufotyyliset valkoiset asut, kuljettiin jollakin nopeella koneella, syötiin vaan pillereitä....  kamalaa tuollaisella peloteltiin ennen.

Opettajilla on suuri vastuu mitä törkyohjelmia oppilaille näyttää. Meidän kotona kasvatettiin paremmin, rajattiin tarkoin mitä ohjelmia oli hyvä katsoa ikään nähden ja asioista puhuttiin ja perusteltiin. Olen kiitollinen hyvistä vanhemmista.

Meillä kans rajattiin tarkoin, mitä saatiin katsoa, mutta sattumanvaraisesti. Esim. nuorisolle suunnattuja alkoholin ja tupakoinnin vaaroista kertovia valitusohjelmia ei saanut katsoa, opettivat muka ryyppäämään ja tupakoimaan. Vanhempien esimerkki sen sijaan ei vaikuttanut. Isä ryyppäsi alkoholismin rajoilla ja äiti poltti tupakkaa sisällä niin, että ilma oli harmaa.

Omituinen aloitus.

Vertaa nykyhetkeen, ap.

Osaatko odottaa vasta tulevaisuudessa keksittäviä asioita, kaipaatko jo niitä?

Unelmoin matkustamisesta ympäri maailmaa ja "luokkanousua" opiskelun avulla. Kasvoin varsin köyhissä oloissa, mutta olin onneksi sen verran fiksu että osasin tehdä omat päätökset, opiskella tulevaisuuden alaa ja sitten taas omien valintojen jälkeen olen päätynyt tähän toivomaani tilanteeseen että voin matkustella ja viettää suhteellisen huoletonta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vertaa nykyhetkeen, ap.

Osaatko odottaa vasta tulevaisuudessa keksittäviä asioita, kaipaatko jo niitä?

Nyt on pikkuisen vaikeampi tilanne ja nopeampi kehitys kuin joskus 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Muistan että joku tutkija kertoi dokumentissa että tulevaisuudessa kaikilla on tietokoneet kotona. siihen aikaan oli vain valtavan kokoisia jotain megatietokoneita virastojen hallituksen tms. kokonaisen ison huoneen seinän kokoisia. ihmeteltiin kotona että kuka nyt tuollaisen kotiinsa haluaisi, hullua !! silloin ei osattu yhtään tietää miten pieniksi tietokoneet muuttuivat, ja miten käyttö muuttaisi koko maailman. mutta kyllä ne tutkijat ja tiedemiehet tiesivät mihin suuntaan kehitys menee. myös jossain dokumentissa oli että ei tarvitse mennä pankkiin maksamaan laskuja tai nostamaan rahaa, sen voi tehdä kotona ja siihen tulee olemaan kortti. siinä sitten ihmeteltiin että miten ihmeessä muka ?? sylkeekö tietokone rahaa ulos ? se oli ihan käsittämätön ajatus.  mutta senkin kehityksen jo tiedemiehet ja tutkijat tiesivät. silloin oli rauhallisempaa aikaa. ei ollut somea, ei ollut kännykkää. oli mustavalkoinen tv, ei ollut väri -tv. soitettiin lankapuhelimella kavereille ja sovittiin tapaaminen ja sinne sitten aina mentiin. ei ollut ghostaamisia tai huijareita tai groomausta eikä seksiä joka paikassa lapsille. tv:stä tuli tylsää ohjelmaa, sitä sitten katsottiin, kun ei muuta tullut. kanavia taisi yle 1 ja 2 ehkä mtv 3 ja 4 ei muita. piti mennä leffateatteriin jos halusi nähdä jonkun leffan, se oli iso juttu, mentiin kavereiden kanssa ja se oli lauantai illan iso seikkailu. nythän näkee netflixissä ja muissa suoratoistoissa kotona. ei kaivattu Indiana jonesia, kun ei sen olemassa olosta tiedetty mitään. eikä voinut tietää mitä tulossa on. elettiin vaan kuin nytkin, sitä päivää omassa ajassaan.  oli myös sitten kaikkea että  marsilaiset oli pieniä vihreitä miehiä, eikä se oikeastaan edes silloin kiinnostanut yhtään.  oltiin enemmän jalat maan pinnalla. myös jotkut scifi tyypit sanoivat että ihmiset on tulevaisuudessa erin  näköisiä, oudot hiukset ja hopeanvärisiä haalareita ja lennetään tuosta vaan toisille planeetoille. nyt taaksepäin katsottuna jo silloin pienessä mielessä ajattelin miten rumia vaatteita meillä on ja miten rumaa musiikki on ja miten tylsiä tv-ohjelmia. kaikki oli rumaa ja kiusaaminen oli tavallista. onkin sanottu että jos selvisit hengissä 70-luvusta selviät mistä tahansa. onneksi tuli sitten kauniit vaatteet, ihanaa musiikkia, aivan mahtavia leffoja, tietysti tietokoneet ja some. roboteista kyllä oli puhetta silloinkin mutta ne oli enemmän sellaisia pieniä hassuja kolisevia romuja joilla ei oikeastaan ollut mitään tarkoitusta  esim leffoissa. ei yhtään voitu kuvitellakaan että joku päivä kadulla tulee vastaa  pieni ruoka robotti kuljetus tai että kotona hyrrää itsekseen robotti pölynimuri tai ulkona robotti ruohonleikkuri. se olisi ollut ihan täyttä scifiä. tai että on itseohjautuvia Tesloja tai sähköautoja yleensäkin, sekin olisi ollut ihan höpöhöpöä, ei kukaan olisi uskonut. nyt se on ihan arkipäivää, niin nopeasti me otimme robotit jokapäiväiseen elämään. puhumattakaan AI:sta jonka kanssa pystyy käymään keskusteluja  mistä tahansa ja kyselemään neuvoja ja joka ohjaa jo suuria osia elämästämme. eli ei voi kaivata sitä minkä olemassaolosta ei edes tiedetty. jos kysymys oli että oliko tylsää, no oli. 

Tietokoneiden pienentymisestä oli jossain juttua että enää ei voi pienentyä - siksi että jäähdytys ei olisi riittävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vertaa nykyhetkeen, ap.

Osaatko odottaa vasta tulevaisuudessa keksittäviä asioita, kaipaatko jo niitä?

Nyt on pikkuisen vaikeampi tilanne ja nopeampi kehitys kuin joskus 80-luvulla.

Ei ole, ketjun aloitus on täysin typerä. 

Olen odottanut lentäviä autoja ja fuusioenergiaa 50-luvulta asti.

60-luvun tekniikan maailmassa oli kilpailuja, mitä ihmiset visioivat tulevaisuuteen, esim. vuonna 2000 ajateltiin autojen lentävän ja myös langattomat "kenkäpuhelimet" oli jollakin ajatuksissa.. eli kyllä aina visionäärejä on ollut, mitkä sitten toteutuu on eri asia. 

Kannattaa lukea scifiä. Moni luulee skifin oleva jotain star warsia, mutta oikeasti suurin osa skifistä on juuri tieteen ja yhteiskunnan kehityksen ja sosiaalipsykologian yhteensovittamisen visiointia. Asimov, Clarke, Heinlein, Dick, Bradbury, Huxley, Gibson, Wells ja Orwell nyt aluksi.

Niitä nämä teknopsykopaatitkin lukevat ja läyttävät ohjekirjanaan.

Silmälappuvideot tulivat todeksi, kun niistä 80-luvulla vitsailtiin. Varmaan jo jossain kohtaa ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei, mistä semmoista olisi voinut tietää. 

Esitin asian ehkä huonosti. Mutta mun on vaikea kuvitella että jos ei ole ollut vielä vaikka Madonnaa ja Indiana Jonesia tai Tähtien sotaakaan niin kai on tuntenut että jotakin puuttuu ja varmaan lähiaikoina nuo keksitään? Koska sen jälkeen noilla on ollut niin iso osa nuorisokulttuurissa.

Silloin oli oma nuorisokulttuurinsa. 

Tietenkään ihminen ei osaa kaivata mitään, mitä ei ole.

Tulevaisuudenusko oli kyllä 60- ja 70- luvuilla kovaa. Päättelen siitä miten äärettömän laadukasta scifiä silloin kirjoitettiin. 

Kasari oli kaiken kaikkiaan ihan hirveän tyylitöntä aikaa, oikeastaan vasta nyt löytyy esimerkiksi kauniita vaatteita. Toki rehellisyyden nimissä suurin osa vaatteistani on 70-luvun ja kasarin ekojen vuosien designvaatteita kansainvälisiltä kirppiksiltä. Kasarilla asuin Englannissa, ja kauppaketjujen vaatteet olivat kauheaa polyesteria joka ei lämmittänyt, ja madonnatyylisiä helyjä ja sinisiä ja vihreitä hiusvärejä. Musiikkikin oli hirveää, huutolaulettua diskoa joka tuutista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häkellyttävän pöljä kysymys. Mitä asioita sinä ap osaat nyt 2020-luvulla kaivata tulevaisuuden musiikista ja elämäntyylistä?

Nyt ei olekaan niin helppoa mutta aikoinaan ei ollut vaikea ennustaa että pian tulee älypuhelimet ja sähköautot.

70-luvulla ei kylläkään kummastakaan edes unta nähty. Älypuhelimista ei osattu unelmoida,  Apple aivan yks kaks vain teki niistä totta vuotta 2007.

No, kyllähäm kapteeni Nemon Nautilus toimi sähköllä, että Verne näki sähkön kuljettamassa ajoneuvoa jo 1800-luvulla.

Ja esim. Enderissä, kirjoitettu 70-luvulla, on netti ja itsestään syntynyt tietoiseksi tuleva kosminen supertekoäly, Jane. Vai tekikö ne ötökät Janen loppujen lopuksi, jossain jatko-osassa taidettiin antaa ymmärtää niin. 

Mutta asiat ei ikinä toteudu ihan niin kuin scifissä. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea scifiä. Moni luulee skifin oleva jotain star warsia, mutta oikeasti suurin osa skifistä on juuri tieteen ja yhteiskunnan kehityksen ja sosiaalipsykologian yhteensovittamisen visiointia. Asimov, Clarke, Heinlein, Dick, Bradbury, Huxley, Gibson, Wells ja Orwell nyt aluksi.

Niitä nämä teknopsykopaatitkin lukevat ja läyttävät ohjekirjanaan.

Älä unohda Frank Herbertiä ja Orson Scott Cardia. Vaikka ne ovat tavallaan tähtien sotaa, ne ovat myös äärettömän syvällisiä.

Tai Hyperion. Luin sen 20 vuotta sitten ja näen vieläkin painajaisia ristinmuotoisista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoitetaan tekniikan kehittymisestä ja internetistä ja poliitiikasta ym.

Aloittaja kuitenkin hyvin lapsellisesti ihmetteli vain sitä osiota elämästä, joka häntä kiinnostaa pelkästään.  Eli viihteellisestä musiikista.  Ikään kuin se olisi kauhean iso asia maailmassa.

No onhan sillä sijansa, mutta kuka oikeasti odottaisi jotain suurta ja maailmanlaajuista ja merkittävää viihde-esiintyjää ja uudenlaista genreä tulevaksi ja kokisi, että tällä hetkellä eletään takapajuista aikaa, kun sitä suurta ja ihmeellistä ei vielä ole.

Ei niin ajateltu ennenkään.  Aina on eletty nykyajassa, jos kysyjä vain suostuisi tämän ymmärtämään.  70-luvulla elettiin 70-luvun nykyaikaa.  Silloin meillä oli sen ajan suuret huiput ja maailmantähdet.  

Missään viide-elämän tyhjiössä ei mitenkään eletty.  

Jos totta puhun, niin tässä ajassa itse kaipaisin jo jonkinlaista paluuta menneisyyteen.  Toivoisin, että huumeet saataisiin maailmasta häviämään mahdollisimman vähiin ja että tämä nyt vallitseva hulluus ja tyhjänpäiväisyys väistyisi.  Turha toivohan se tietysti on.

Musiikin puolesta ihan sama mitä tekevät.  Koska aikoihin ei enää ole tehty kunnon melodista musiikkia, niin en osaa edes odottaa, että sitä milloinkaan tulevaisuudessakaan tehtäisiin.

Kaihoat mennyttä, jota ei ole koskaan ollutkaan. Sille on joku sivistyssanakin sille tunteelle.

Huumeita on käytetty maailman sivu, ja nuoriso oli pilalla jo Vanhassa Testamentissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häkellyttävän pöljä kysymys. Mitä asioita sinä ap osaat nyt 2020-luvulla kaivata tulevaisuuden musiikista ja elämäntyylistä?

Nyt ei olekaan niin helppoa mutta aikoinaan ei ollut vaikea ennustaa että pian tulee älypuhelimet ja sähköautot.

70-luvulla ei kylläkään kummastakaan edes unta nähty. Älypuhelimista ei osattu unelmoida,  Apple aivan yks kaks vain teki niistä totta vuotta 2007.

90-luvulla kylläkin. Yliopistossa olin "älypuhelin"-projektissa. Huvittavaa oli se, että meitä pyydettiin ottamaan taipuisa näyttö suunnittelussa huomioon. Annettiin ymmärtää, että sellainen on tulossa aivan kulman takaa. Tuo kulma osoittautui sitten n. 25v:n kokoiseksi. 

Apple ollut monessa perässähiihtäjänä tai jopa pöllinyt designia muilta. 1994 IBM teki jo ensimmäisen "älypuhelimen" ja ties vaikka apple olisi ottanut tästä hieman "inspiraatiota".

Maailman tyhmin aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Kasari oli kaiken kaikkiaan ihan hirveän tyylitöntä aikaa, oikeastaan vasta nyt löytyy esimerkiksi kauniita vaatteita. Toki rehellisyyden nimissä suurin osa vaatteistani on 70-luvun ja kasarin ekojen vuosien designvaatteita kansainvälisiltä kirppiksiltä. Kasarilla asuin Englannissa, ja kauppaketjujen vaatteet olivat kauheaa polyesteria joka ei lämmittänyt, ja madonnatyylisiä helyjä ja sinisiä ja vihreitä hiusvärejä. Musiikkikin oli hirveää, huutolaulettua diskoa joka tuutista.

Minun 80-lukuni musiikkia oli mm. Big Country ja Housemartins ja Beatles-kuunnelmasarjan myötä löydetty Beatles. Mitään huutodiskoa ei ollut pakko kuunnella, en edes tiedä mihin viittaat. Muutenkaan en tunnista sinun muistikuviasi omikseni.