Kehityksellisen psykopatologian professori: nykyinen neuvotteleva ja myötäilevä lasten kasvatustapa on saattanut lisätä lasten tunnekylmyyttä ja heikentänyt empatiakykyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jo tullut nähtyä ensimmäiset kesätyöntekijät, joille pitäisi perustella erikseen jokainen heille määrätty työtehtävä. Miksi se pitää tehdä ja miksi juuri heidän pitäisi tehdä se. Miksi töissä yleensä pitäisi tehdä töitä. Ei hyvältä näytä.

Yleensä työn jälki on parempi, kun vaivautuu selittämään miksi mikäkin työtehtävä tehdään.

Muistuu mieleen eka kesäni mansikkapellolla 14-vuotiaana. Meitä oli siellä varmaan 30 ja kuulin takarivistä miten mansikkaisäntä sokelsi että jättäkää sitten se kanta. Kun en mitään nähnyt, luulin että se pitää jättää sinne mansikkapellolle. Kohta olikin ukko kimpussani, haukkui ja huusi, että se kanta pitää jättää kiinni mansikkaan.

Jos olisi maitojuna ollut siinä, olisin saman tien lähtenyt kotiin. Eipä ollut. Viikkoa myöhemmin olin porukan nopein poimija, ja seuraavalla viikolla vaihdoin tilalle, jolla maksettiin paremmin. Seuraavana vuonna olinkin jo muissa töissä. Näin tapahtuu sinunkin kesätyöläisillesi.

On selvitetty perehdytysvaiheessa mutta ei todellakaan selvitetä joka ikinen päivä uudelleen. Eikä varsinkaan sitä miksi töissä täytyy ihan joka päivä tehdä töitä. Ja miks mun pitää tehdä toi tänään kun tein sitä jo eilen. Emme enää tänä vuonna ottaneet nuoria kesätöihin. Emmekä ota jatkossakaan.

No niin, ongelma ratkaistu. Ja nuoret olivat ihan oikeassa kysyessään, miksi kyseiset työt pitää tehdä. Kun näköjään ihan yhtä hyvin pyörii firma tekemättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä kasvatusmetodilla lapset oppivat manipuloimaan ja saamaan mitä haluavat.

Lapset oppivat myös neuvottelemaan asioista vanhempiensa kanssa. Se on vanhemmista kiinni, minkälaiset keinot suvaitaan. Vanhemmistahan se kasvatus aina riippuu.

Sitten kun on isompi lapsi niin hän voi ilmaista eriävän mielipiteensä esimerkiksi kotiintuloajasta, mutta sekään ei ole neuvoittelu. Neuvotteluissa seuraisi automaattisesti kotiintuloajan muuttaminen hänelle sopivampaa suuntaan. Mielipiteen voi antaa ilmaista, mutta itse voi myös todeta, että lapsi on väärässä ja kotiintuloaikaa ei voi muuttaa.

Ei neuvottelu aina muuta tilannetta mihinkään suuntaan. Eikä neuvottelussa anneta yhden ihmisen mielipiteen jyrätä kaikkia muita. Neuvottelusta ei myöskään automaattisesti seuraa yhtään mitään. Voidaan ihan hyvin päätyä siihen, että nykyinen käytäntö on ihan hyvä eikä sitä tarvitse muuttaa.

Neuvottelu on kahden tasa-arvoisen osapuolen käymä keskustelu, jossa molemmat esittävät mitä heillä on tarjota toiselle osapuolelle vastineeksi kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lässytys ja neuvottelu on verrattavissa lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Mitä haluaisit syödä tänään? Joko lähdettäisiin kotiin? Mikä hotelli otetaan? Mihin kauppaan mennään ensin? Pienen raukan pää menee sekaisin kun hänen täytyy olla se joka päättää! Jatkuva päätöksenteko on myös raskasta. Lapsi oikeasti nauttii kun aikuinen pitää langat käsissään ja johtaa tilanteita, silloin hän saa keskittyä olemaan huoleton lapsi. Sellainen aikuinen on turvallinen aikuinen. Tilanteen johtaminen ei tarkoita silti sitä ettei lapsen mielipidettä oteta huomioon, joskus sopivissa asioissa voi joustaa.

Meillä on alipainoinen eikä syö mitä tahansa. Jos teet esim. kinkkukiusausta tai makaroonilaatikkoa niin lapsi ei syö yhtään ja sitten terveydenhoitaja valittaa kun ei tule tarpeeksi painoa joten siksi ollaan tehty ruokia mitä lapsi haluaa.

Meidän lapsi ei syö myöskää kouluruokia, hän ottaa eväitä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä kasvatusmetodilla lapset oppivat manipuloimaan ja saamaan mitä haluavat.

Lapset oppivat myös neuvottelemaan asioista vanhempiensa kanssa. Se on vanhemmista kiinni, minkälaiset keinot suvaitaan. Vanhemmistahan se kasvatus aina riippuu.

Sitten kun on isompi lapsi niin hän voi ilmaista eriävän mielipiteensä esimerkiksi kotiintuloajasta, mutta sekään ei ole neuvoittelu. Neuvotteluissa seuraisi automaattisesti kotiintuloajan muuttaminen hänelle sopivampaa suuntaan. Mielipiteen voi antaa ilmaista, mutta itse voi myös todeta, että lapsi on väärässä ja kotiintuloaikaa ei voi muuttaa.

Ei neuvottelu aina muuta tilannetta mihinkään suuntaan. Eikä neuvottelussa anneta yhden ihmisen mielipiteen jyrätä kaikkia muita. Neuvottelusta ei myöskään automaattisesti seuraa yhtään mitään. Voidaan ihan hyvin päätyä siihen, että nykyinen käytäntö on ihan hyvä eikä sitä tarvitse muuttaa.

Neuvottelu on kahden tasa-arvoisen osapuolen käymä keskustelu, jossa molemmat esittävät mitä heillä on tarjota toiselle osapuolelle vastineeksi kaupasta.

Vähän niin kuin rikosten sovittelu, paitsi että rikollinen ja rikoksen uhri eivät ole tasa-arvoisia, ups.

Kyllä ihmiset tarvitsevat ajatusten vaihtoa, keskustelua, joskus neuvotteluakin eli loogista kommunikointia; lapsi voi kuitenkin helposti jäädä aikuisen pahoinpitelemäksi, verbaalisesti, jos aikuinen ei ymmärrä tai välitä siitä, että hyvään argumentaatiotaitoon kuuluu YKSILÖLLISYYDEN KUNNIOITTAMINEN - varsinkin, kun kyse on pienestä lapsesta, jonka aikuinen voisi sadistisesti jyrätä "neuvottelun nimissä". Pienen lapsen kanssa ei saa missään nimessä vängätä, koskaan. Se on haitallista hänen psyykkiselle kehitykselleen, ja aikuiselta itsekästä, typerää käytöstä.

Luulen, että moni sekoittaa neuvottelun MANIPULOINTIIN. "Kun sinä haluat, mitä minä haluan, kaikki sujuu sinulle helpommin..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lässytys ja neuvottelu on verrattavissa lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Mitä haluaisit syödä tänään? Joko lähdettäisiin kotiin? Mikä hotelli otetaan? Mihin kauppaan mennään ensin? Pienen raukan pää menee sekaisin kun hänen täytyy olla se joka päättää! Jatkuva päätöksenteko on myös raskasta. Lapsi oikeasti nauttii kun aikuinen pitää langat käsissään ja johtaa tilanteita, silloin hän saa keskittyä olemaan huoleton lapsi. Sellainen aikuinen on turvallinen aikuinen. Tilanteen johtaminen ei tarkoita silti sitä ettei lapsen mielipidettä oteta huomioon, joskus sopivissa asioissa voi joustaa.

Meillä on alipainoinen eikä syö mitä tahansa. Jos teet esim. kinkkukiusausta tai makaroonilaatikkoa niin lapsi ei syö yhtään ja sitten terveydenhoitaja valittaa kun ei tule tarpeeksi painoa joten siksi ollaan tehty ruokia mitä lapsi haluaa.

Meidän lapsi ei syö myöskää kouluruokia, hän ottaa eväitä mukaan.

Meidän lapsi on alipainoinen ja opettajat ja kaikki on antaneet periksi. Terveydenhoitaja sanoi, että pääasia että syö jotain, että saadaan painoa edes jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lässytys ja neuvottelu on verrattavissa lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Mitä haluaisit syödä tänään? Joko lähdettäisiin kotiin? Mikä hotelli otetaan? Mihin kauppaan mennään ensin? Pienen raukan pää menee sekaisin kun hänen täytyy olla se joka päättää! Jatkuva päätöksenteko on myös raskasta. Lapsi oikeasti nauttii kun aikuinen pitää langat käsissään ja johtaa tilanteita, silloin hän saa keskittyä olemaan huoleton lapsi. Sellainen aikuinen on turvallinen aikuinen. Tilanteen johtaminen ei tarkoita silti sitä ettei lapsen mielipidettä oteta huomioon, joskus sopivissa asioissa voi joustaa.

Meillä on alipainoinen eikä syö mitä tahansa. Jos teet esim. kinkkukiusausta tai makaroonilaatikkoa niin lapsi ei syö yhtään ja sitten terveydenhoitaja valittaa kun ei tule tarpeeksi painoa joten siksi ollaan tehty ruokia mitä lapsi haluaa.

Lopeta se paapominen! Tarjoa ja jos ei syö, sano: Jos et syö, niin säästä! Sitte korjaat ruoat jääkaappiin. Eiköhän ne katoa sieltä pienessä hiljaisuudessa. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Toimii!!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset tarvitsevat ajatusten vaihtoa, keskustelua, joskus neuvotteluakin eli loogista kommunikointia; lapsi voi kuitenkin helposti jäädä aikuisen pahoinpitelemäksi, verbaalisesti, jos aikuinen ei ymmärrä tai välitä siitä, että hyvään argumentaatiotaitoon kuuluu YKSILÖLLISYYDEN KUNNIOITTAMINEN - varsinkin, kun kyse on pienestä lapsesta, jonka aikuinen voisi sadistisesti jyrätä "neuvottelun nimissä". Pienen lapsen kanssa ei saa missään nimessä vängätä, koskaan. Se on haitallista hänen psyykkiselle kehitykselleen, ja aikuiselta itsekästä, typerää käytöstä.

Luulen, että moni sekoittaa neuvottelun MANIPULOINTIIN. "Kun sinä haluat, mitä minä haluan, kaikki sujuu sinulle helpommin..."

Eli jos on esim. pakko lähteä ulos, mutta siitä tehdäänkin valintatehtävä kysymällä lapselta, haluaako hän ulos... kyse on manipulointiyrityksestä. Se on rumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset tarvitsevat ajatusten vaihtoa, keskustelua, joskus neuvotteluakin eli loogista kommunikointia; lapsi voi kuitenkin helposti jäädä aikuisen pahoinpitelemäksi, verbaalisesti, jos aikuinen ei ymmärrä tai välitä siitä, että hyvään argumentaatiotaitoon kuuluu YKSILÖLLISYYDEN KUNNIOITTAMINEN - varsinkin, kun kyse on pienestä lapsesta, jonka aikuinen voisi sadistisesti jyrätä "neuvottelun nimissä". Pienen lapsen kanssa ei saa missään nimessä vängätä, koskaan. Se on haitallista hänen psyykkiselle kehitykselleen, ja aikuiselta itsekästä, typerää käytöstä.

Luulen, että moni sekoittaa neuvottelun MANIPULOINTIIN. "Kun sinä haluat, mitä minä haluan, kaikki sujuu sinulle helpommin..."

Eli jos on esim. pakko lähteä ulos, mutta siitä tehdäänkin valintatehtävä kysymällä lapselta, haluaako hän ulos... kyse on manipulointiyrityksestä. Se on rumaa.

Manipulointiyritys johtunee siitä, että aikuinen ei tahdo ottaa lapsesta vastuuta psyykkisellä tasolla. Se taas johtunee aikuisen psyykkisistä ongelmista, luonteen heikkoudesta, tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lässytys ja neuvottelu on verrattavissa lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Mitä haluaisit syödä tänään? Joko lähdettäisiin kotiin? Mikä hotelli otetaan? Mihin kauppaan mennään ensin? Pienen raukan pää menee sekaisin kun hänen täytyy olla se joka päättää! Jatkuva päätöksenteko on myös raskasta. Lapsi oikeasti nauttii kun aikuinen pitää langat käsissään ja johtaa tilanteita, silloin hän saa keskittyä olemaan huoleton lapsi. Sellainen aikuinen on turvallinen aikuinen. Tilanteen johtaminen ei tarkoita silti sitä ettei lapsen mielipidettä oteta huomioon, joskus sopivissa asioissa voi joustaa.

Meillä on alipainoinen eikä syö mitä tahansa. Jos teet esim. kinkkukiusausta tai makaroonilaatikkoa niin lapsi ei syö yhtään ja sitten terveydenhoitaja valittaa kun ei tule tarpeeksi painoa joten siksi ollaan tehty ruokia mitä lapsi haluaa.

Lopeta se paapominen! Tarjoa ja jos ei syö, sano: Jos et syö, niin säästä! Sitte korjaat ruoat jääkaappiin. Eiköhän ne katoa sieltä pienessä hiljaisuudessa. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Toimii!!!

Meillä ei toimi. Ollaan kokeiltu ihan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lässytys ja neuvottelu on verrattavissa lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Mitä haluaisit syödä tänään? Joko lähdettäisiin kotiin? Mikä hotelli otetaan? Mihin kauppaan mennään ensin? Pienen raukan pää menee sekaisin kun hänen täytyy olla se joka päättää! Jatkuva päätöksenteko on myös raskasta. Lapsi oikeasti nauttii kun aikuinen pitää langat käsissään ja johtaa tilanteita, silloin hän saa keskittyä olemaan huoleton lapsi. Sellainen aikuinen on turvallinen aikuinen. Tilanteen johtaminen ei tarkoita silti sitä ettei lapsen mielipidettä oteta huomioon, joskus sopivissa asioissa voi joustaa.

Meillä on alipainoinen eikä syö mitä tahansa. Jos teet esim. kinkkukiusausta tai makaroonilaatikkoa niin lapsi ei syö yhtään ja sitten terveydenhoitaja valittaa kun ei tule tarpeeksi painoa joten siksi ollaan tehty ruokia mitä lapsi haluaa.

Lopeta se paapominen! Tarjoa ja jos ei syö, sano: Jos et syö, niin säästä! Sitte korjaat ruoat jääkaappiin. Eiköhän ne katoa sieltä pienessä hiljaisuudessa. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Toimii!!!

Meillä ei toimi. Ollaan kokeiltu ihan kaikkea.

Synnärillä oli jo vaaka sängyn vieressä ja punnittiin sairaalassa ennen ja jälkeen imetyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset tarvitsevat ajatusten vaihtoa, keskustelua, joskus neuvotteluakin eli loogista kommunikointia; lapsi voi kuitenkin helposti jäädä aikuisen pahoinpitelemäksi, verbaalisesti, jos aikuinen ei ymmärrä tai välitä siitä, että hyvään argumentaatiotaitoon kuuluu YKSILÖLLISYYDEN KUNNIOITTAMINEN - varsinkin, kun kyse on pienestä lapsesta, jonka aikuinen voisi sadistisesti jyrätä "neuvottelun nimissä". Pienen lapsen kanssa ei saa missään nimessä vängätä, koskaan. Se on haitallista hänen psyykkiselle kehitykselleen, ja aikuiselta itsekästä, typerää käytöstä.

Luulen, että moni sekoittaa neuvottelun MANIPULOINTIIN. "Kun sinä haluat, mitä minä haluan, kaikki sujuu sinulle helpommin..."

Eli jos on esim. pakko lähteä ulos, mutta siitä tehdäänkin valintatehtävä kysymällä lapselta, haluaako hän ulos... kyse on manipulointiyrityksestä. Se on rumaa.

Manipulointitilanteessa lapselle tarjotaan vaihtoehtoja, joita hänellä ei todellisuudessa ole. Ainostaan manipuloijan mielihalu on oikea vastaus, ja manipuloitavaa hiillostetaan nätisti, kunnes hän ymmärtää haluta samaa, kuin hänen manipuloijansa. Tämä ei todellakaan ole tervettä lapsen kehitykselle.

"Aina ei voi tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä."

Jos tämä olisi manipuloijalle tarkoitettu, se olisi hyvä toteamus. Manipuloija on uskallettava ottaa vastuuta tunteistaan, vaikka hänen on (skitoidisti) vaikea erottaa omia tunteitaan lapsen tunteista.

Vierailija kirjoitti:

"Aina ei voi tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä."

Jos tämä olisi manipuloijalle tarkoitettu, se olisi hyvä toteamus. Manipuloija on uskallettava ottaa vastuuta tunteistaan, vaikka hänen on (skitoidisti) vaikea erottaa omia tunteitaan lapsen tunteista.

"Skitsoidinen" vanhempi siis pyrkii usein manipuloimaan lasta, sillä hän pelkää lapsen tunteita omina tunteinaan.

Rajat on rakkautta. 

"Yhteiskunta ei voi toimia niin, että yksilöt käyttäytyvät juuri niin kuin itse haluavat."

Niin sen kuitenkin pitäisi toimia, ideaalisesti!

Ongelma on siinä, että vanhemmat yrittävät liikaa toimia tiettyjem ohjeiden mukaan. Suurin osa vanhemmista osaisi kyllä ihan itse luonnostaan kasvattaa lapsensa paremmin, jos uskaltaisivat toimia ihan oman maalaisjärjen ja intuition varassa. Ohjenuorana se, että jos aidosti pyrkii toimimaan lapsensa parhaaksi (eikä vain omaksi parhaakseen), ei mene pahasti pieleen. Hyvässä kasvatustavassa empaattinen ja lasta yksilöllisesti ymmärtävä ote ei kumoa sitä, että voidaan myös vaatia ja edellyttää asioita, ja opettaa lapsi myös kantamaan vastuuta ja huomioimaan muut ihmiset. Kumpikaan ääripää ei ole hyvä, mutta sopivasti molempia intuition mukaan toimii. Johdonmukaisuus on tärkeää, mutta ei edes se orjallisesti. Joskus poikkeukset voi tietyssä tilanteessa olla ok, ja ne voi olla tosi opettavaisia lapselle, jos niistä keskustellaan ja perustellaan miksi nyt tässä tilanteessa toimitaankin eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Rajat on rakkautta. 

Ei, vaan rakkaus on rakkautta.

Laki tulee vastaan siinä, missä rakkaus epäonnistui...

Vierailija kirjoitti:

"Yhteiskunta ei voi toimia niin, että yksilöt käyttäytyvät juuri niin kuin itse haluavat."

Niin sen kuitenkin pitäisi toimia, ideaalisesti!

Tiettyyn rajaan asti. Omalla toiminnallaan ei kuitenkaan saa vahingoittaa ja aiuheuttaa haittaa muille.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että vanhemmat yrittävät liikaa toimia tiettyjem ohjeiden mukaan. Suurin osa vanhemmista osaisi kyllä ihan itse luonnostaan kasvattaa lapsensa paremmin, jos uskaltaisivat toimia ihan oman maalaisjärjen ja intuition varassa. Ohjenuorana se, että jos aidosti pyrkii toimimaan lapsensa parhaaksi (eikä vain omaksi parhaakseen), ei mene pahasti pieleen. Hyvässä kasvatustavassa empaattinen ja lasta yksilöllisesti ymmärtävä ote ei kumoa sitä, että voidaan myös vaatia ja edellyttää asioita, ja opettaa lapsi myös kantamaan vastuuta ja huomioimaan muut ihmiset. Kumpikaan ääripää ei ole hyvä, mutta sopivasti molempia intuition mukaan toimii. Johdonmukaisuus on tärkeää, mutta ei edes se orjallisesti. Joskus poikkeukset voi tietyssä tilanteessa olla ok, ja ne voi olla tosi opettavaisia lapselle, jos niistä keskustellaan ja perustellaan miksi nyt tässä tilanteessa toimitaankin eri tavalla.

Vanhempien heikko itsetunto - eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, lapsi voi olla erittäin rakastettu - tuottaa helposti onnettomia lapsia. Miksi? Siksi, että yksilöllinen kunnioittaminen, ja toisten kunnioittaminen, nähdään erillisinä asioina, vaikka ne eivät sitä ole. Juuri tämä kahtiajako on se ongelma.