Kehityksellisen psykopatologian professori: nykyinen neuvotteleva ja myötäilevä lasten kasvatustapa on saattanut lisätä lasten tunnekylmyyttä ja heikentänyt empatiakykyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jo tullut nähtyä ensimmäiset kesätyöntekijät, joille pitäisi perustella erikseen jokainen heille määrätty työtehtävä. Miksi se pitää tehdä ja miksi juuri heidän pitäisi tehdä se. Miksi töissä yleensä pitäisi tehdä töitä. Ei hyvältä näytä.

Yleensä työn jälki on parempi, kun vaivautuu selittämään miksi mikäkin työtehtävä tehdään.

Muistuu mieleen eka kesäni mansikkapellolla 14-vuotiaana. Meitä oli siellä varmaan 30 ja kuulin takarivistä miten mansikkaisäntä sokelsi että jättäkää sitten se kanta. Kun en mitään nähnyt, luulin että se pitää jättää sinne mansikkapellolle. Kohta olikin ukko kimpussani, haukkui ja huusi, että se kanta pitää jättää kiinni mansikkaan.

Jos olisi maitojuna ollut siinä, olisin saman tien lähtenyt kotiin. Eipä ollut. Viikkoa myöhemmin olin porukan nopein poimija, ja seuraavalla viikolla vaihdoin tilalle, jolla maksettiin paremmin. Seuraavana vuonna olinkin jo muissa töissä. Näin tapahtuu sinunkin kesätyöläisillesi.

On selvitetty perehdytysvaiheessa mutta ei todellakaan selvitetä joka ikinen päivä uudelleen. Eikä varsinkaan sitä miksi töissä täytyy ihan joka päivä tehdä töitä. Ja miks mun pitää tehdä toi tänään kun tein sitä jo eilen. Emme enää tänä vuonna ottaneet nuoria kesätöihin. Emmekä ota jatkossakaan.

No niin, ongelma ratkaistu. Ja nuoret olivat ihan oikeassa kysyessään, miksi kyseiset työt pitää tehdä. Kun näköjään ihan yhtä hyvin pyörii firma tekemättäkin.

Sellaiset tyhmäilyt sieltä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loputon ymmärtäminen ei ole kenellekään hyväksi.

Miten sinuun vaikuttaa se että sinua ei ymmärretä?

Tuleeko sellainen olo, että näiden ihmisten kanssa on kiva tehdä yhteistyötä. Minäpä joustan ja olen oikein mukava ja reilu tässä seurassa.

Vai tuleeko sellainen olo, että näille on ihan turha puhua mitään.

Loputon ymmärtäminen tarkoittaa sitä, että teoista ei joudu vastuuseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on itsestään selvää miesopelle.  Mutku opetushallitus ja koulut on täynnä helli-tätejä, niin mikään ei muutu, ei jlauta koskaan! Akkakollegat pyörittelee silmiään ja alkaa juorukaakatuksensa heti, kun asiasta on heistä jollekin täysjärkistä maininnut ja selkänsä kääntää ...

Ja sitten ulossavustus. Se hoituu kuplalaisilta.

Jostain syystä miehet ei halua olla opettajia. Ei, vaikka sukupuolipisteillä heidän on paljon helpompi päästä opettajaopintoihin kuin naisten.

Ehkä he ei pärjää siinä työssä?

Naiset määrittävät säännöt kouluissa. Esim. meidän kunnassa ei saa antaa jälki-istuntoja edes pahimmille pukareille.

Miksi miehet ei halua olla opettajia?

No juuri siksi, kun työskentelyn ehdot kouluissa eivät ole keskivertomiehelle sopivia.

Naistenko vastuulla on miehille sopivien olosuhteiden luominen? 😀

Miksei miehet halua luoda sopivia olosuhteita itse?

Miehet ovat kouluissa pienenä vähemmistönä, joten he joutuvat sopeutumaan enemmistön eli naisten luomiin linjauksiin.

Mun kokemukseni on, että miehet tuupataan aina koulussa rehtoreiksi ja vararehtoreiksi ja atk-vastaaviksi ja milloin miksikin. Näihin ei heillä ole läheskään aina aikaa ja osoitettuja resursseja, ja lopputulos on se että miesopettajan tunti on 35 minuuttia.

Sama ilmiö oli jo minun omassa lapsuudessani. Miesopettajilla aika tunneilla meni usein kahvinjuontiin ja paperitöihin. Oma lukunsa on se, että harva opettajan työn valinnut mies on lähtökohtaisesti kunnianhimoinen. Enemmänkin he ovat turvallisuushakuisia ja vapaa-aikaa arvostavia ihmisiä. Jos jokin on kouluyhteisöissä pielessä niin se, että miehiä pusketaan johtotehtäviin.

Johtotehtävissä esim sairaalassa ylihoitaja naiset eivät pääsääntöisesti onnistu muuta kuin olemaan mulkkuja. Enemmän mulkkuja kuin miehet.

"--kiinnostaa, miksi osasta lapsista kasvaa antisosiaalisia ja toisista ei, vaikka lapsuuden tapahtumat ovat samantapaisia."

Miten niin samanlaisia?

Vierailija kirjoitti:

Pelottavaa, että nämä empatiakyvyttömät narsistilapset sitten hoitavat minua vanhana.

Sinä voit vaikuttaa omien lastesi kasvatukseen. Ja kannattaakin opettaa muiden huomioimista ja kunnioitusta. En usko, että tulevaisuudessa toisten lapset sinua hoitavat välttämättä

Vierailija kirjoitti:

"--kiinnostaa, miksi osasta lapsista kasvaa antisosiaalisia ja toisista ei, vaikka lapsuuden tapahtumat ovat samantapaisia."

Miten niin samanlaisia?

"--kiinnitti huomiota siihen, että psykopaatit olivat lähtöisin aivan kaikenlaisista perheistä.

– Antisosiaalisen persoonallisuuden kehittyminen ei ole yksiselitteistä. Emme voi sanoa, että tietynlaiset lapsuuden tapahtumat voivat johtaa siihen, että lapsesta kasvaa psykopaatti, ...toteaa."

Tai ehkä voimme. Jos otamme huomioon vanhempien persoonallisuushäiriöiset piirteet.

Vierailija kirjoitti:

Omat traumat siinä on usein taustalla. Kaksi äitikaveriani tekevät tuota, eivätkä ole mielenterveysongelmaisia, mutta molempia on lapsena kuritettu paljon fyysisesti ja lisäksi kiusattu. Silloin tarvisi ammattiapua siihen omaan vanhemmuuteen, kun tausta on tuo ja huomaa sitten uhmaikäisen kanssa, ettei pärjää lapsen kiukun kanssa, eli ei pysty vastaanottamaan sitä lapsen tunnetta.

Tosiaan aika moni vanhempi ei osaa tukea lapsensa tunnetaitoja eikä ylipäätään ole tietoinen tunnekasvatuksen periaatteista. Silloin juuri tarvitaan ammattiapua, ettei taas synny yhtä sukupolvea joka on kasvatettu kurilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko neuvotella, kun lasta ei voi oikein pakottaakaan. Ainoa nykypäivänä hyväksytty pakottamis- ja rankaisukeino on peli- tai puhelinkielto, ja se taas ei moniin lapsiin toimi. Varsinkaan pieniin lapsiin joilla niitä peliaikoja tai puhelimia ei ole.

Toista oli vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin oli ihan hyväksyttävää laittaa lapsi arestiin, jäähylle tai nurkkaan seisomaan. Moni antoi siihen aikaan jopa remmiä, kun lasun vaaraa ei käytännössä ollut.

Pakottaa ei enää saa, mutta keskiverto suomalainen vanhempi on pakottaja. Nyt hän kutsuu pakottamistaan neuvotteluksi ollakseen parempi ihminen.

Professori on ihan daiju.

Muistan tämän lapsuudesta.

Toinen vanhemmista oli hyvin kontrolloiva (kauniisti ilmaistuna).

Hänen kanssaan "neuvottelu" oli monologien ja manipulaation kuuntelemista. Myöhemmin hän aina sanoi, että "yhdessä näin sovittiin", vaikka mistään ei koskaan sovittu. Hän vain oli aina oikeassa (omasta mielestään) ja siksi tehtiin niinkuin hän sanoi.

Nämä "neuvottelut" eivät koskeneet pelkästään lapsia. Myös toinen vanhempi ja isovanhemmat saivat saman käsittelyn.

Se oli aika raskasta. Ainoa hyvä asia mikä siitä seurasi on se, että opun tunnistamaan mm manipuloinnin todella herkästi. Valitettavasti opin myös sen, että puoliaan ei saa pitää missään tilanteessa, ei vaikka henki menisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jo tullut nähtyä ensimmäiset kesätyöntekijät, joille pitäisi perustella erikseen jokainen heille määrätty työtehtävä. Miksi se pitää tehdä ja miksi juuri heidän pitäisi tehdä se. Miksi töissä yleensä pitäisi tehdä töitä. Ei hyvältä näytä.

Etkö sinä halua tietää miksi töissä asiat täytyy tehdä tietyllä tavalla.

Usein niihin on hyvä syy, ja sen syyn tietäminen auttaa tekemään työn paremmin tai jopa kehittämään toimintatapoja parempaan suuntaan.

Mä tässä juuri eräänä päivänä perustelin, miksi juuri hänen täytyy TAAS kerätä tarjottimia pöydältä kun asiakkaat ovat syöneet. En valitettavasti älynnyt kertoa, miksi ne yleensä kerätään. -eri-

"--mielestä kotikasvatuksessa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulisi painottaa toisten ihmisten kunnioittamista ja toisten kanssa toimeen tulemista."

Jos lapsia kunnioitettaisiin enemmän, heille ei tarvitsisi nykyistä enempää painottaa, että heidän tulisi kunnioittaa ja sietää muita enemmän, [kuin itse kokivat tulleensa kunnioitetuiksi ja siedetyiksi].

Kyse on lähinnä siitä, ettei sekoiteta vanhemman manipulatiivisuutta rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lässytys ja neuvottelu on verrattavissa lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Mitä haluaisit syödä tänään? Joko lähdettäisiin kotiin? Mikä hotelli otetaan? Mihin kauppaan mennään ensin? Pienen raukan pää menee sekaisin kun hänen täytyy olla se joka päättää! Jatkuva päätöksenteko on myös raskasta. Lapsi oikeasti nauttii kun aikuinen pitää langat käsissään ja johtaa tilanteita, silloin hän saa keskittyä olemaan huoleton lapsi. Sellainen aikuinen on turvallinen aikuinen. Tilanteen johtaminen ei tarkoita silti sitä ettei lapsen mielipidettä oteta huomioon, joskus sopivissa asioissa voi joustaa.

Meillä on alipainoinen eikä syö mitä tahansa. Jos teet esim. kinkkukiusausta tai makaroonilaatikkoa niin lapsi ei syö yhtään ja sitten terveydenhoitaja valittaa kun ei tule tarpeeksi painoa joten siksi ollaan tehty ruokia mitä lapsi haluaa.

Lopeta se paapominen! Tarjoa ja jos ei syö, sano: Jos et syö, niin säästä! Sitte korjaat ruoat jääkaappiin. Eiköhän ne katoa sieltä pienessä hiljaisuudessa. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Toimii!!!

Meillä ei toimi. Ollaan kokeiltu ihan kaikkea.

Ja takuulla toimii. Annoit itse periksi liian aikaisin. Olisit malttanut odottaa, etkä itse panikoisi.

Mistä sinä sen tiedät toimiiko. Lapsi olisi silti voinut ottaa jääkaapista vain jotain tiettyä, esim pelkkää maitoa. On ihan tavallista että esim autisminkirjolla olevat lapset eivät syö sekoitettuja ruokia, kuten makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta. Ruoka-aineet pitää olla erillään. Heidän hermosto on sellainen ettei kestä sitä epäjärjestystä tai sekavaa suutuntumaa. Mitä nuorempi, sen huonommin kestää mitään sekoittamista. 

Autismiin liittyy hyvin usein alipaino ja rautavaje, juuri näistä syistä. Vanhemmat tuputtaa ja tuputtaa soppaa ja kiusauksia vaikka lapsi ei kykene siihen, että erilaiset ruoka-aineet ovat sikinsokin. 

Artikkelissa oleva linkki, jonka otsikossa kehotetaan puuttumaan lapsen manipulatiivisuuteen - entä aikuisen manipulatiivisuus?

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa oleva linkki, jonka otsikossa kehotetaan puuttumaan lapsen manipulatiivisuuteen - entä aikuisen manipulatiivisuus?

_Aikuinen saisi olla mulkku, lapsen pitäisi vaan jaksaa ymmärtää._

Epäloogista...

"– Lapsen kanssa kannattaa keskustella pienestä pitäen siitä, miten hänen käytöksensä ja valintansa vaikuttavat muiden ihmisten hyvinvointiin. Yhdessä voidaan pohtia, miten toimitaan, jos eri ihmisillä on erilaisia toiveita ja mielihaluja samassa tilanteessa – mikä olisi reilu tapa ratkaista asia. Tehdäänkö kompromissi vai vuorotellaanko?"

Eli KUN ASIAT OVAT JO HUONOSTI... Lapsen pitäisi paikkailla vanhemman mokia! :D

Vierailija kirjoitti:

"– Lapsen kanssa kannattaa keskustella pienestä pitäen siitä, miten hänen käytöksensä ja valintansa vaikuttavat muiden ihmisten hyvinvointiin. Yhdessä voidaan pohtia, miten toimitaan, jos eri ihmisillä on erilaisia toiveita ja mielihaluja samassa tilanteessa – mikä olisi reilu tapa ratkaista asia. Tehdäänkö kompromissi vai vuorotellaanko?"

Eli KUN ASIAT OVAT JO HUONOSTI... Lapsen pitäisi paikkailla vanhemman mokia! :D

Ajatelkaa, jos samaa mentaliteettia sovellettaisiin parisuhteisiin tai liittoihin. Odotettaisiin, että toinen ottaa vastuun toisen, sen vaativan, puolesta. Keksisi hänen puolestaan, kuinka miellyttää paremmin.

Vierailija kirjoitti:

"Yhteiskunta ei voi toimia niin, että yksilöt käyttäytyvät juuri niin kuin itse haluavat."

Niin sen kuitenkin pitäisi toimia, ideaalisesti!

Se on valitettavasti mahdotonta, ei tule ikinä toteutumaan. Koska aina on tyyppejä, jotka haluavat alistaa ja hyväksikäyttää muita. Se on ihmisen perusluonne, koka ei koskaan tule katoamaan. Alistajat vaan muuttuu toisiksi, aina tietysti hyvän nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"– Lapsen kanssa kannattaa keskustella pienestä pitäen siitä, miten hänen käytöksensä ja valintansa vaikuttavat muiden ihmisten hyvinvointiin. Yhdessä voidaan pohtia, miten toimitaan, jos eri ihmisillä on erilaisia toiveita ja mielihaluja samassa tilanteessa – mikä olisi reilu tapa ratkaista asia. Tehdäänkö kompromissi vai vuorotellaanko?"

Eli KUN ASIAT OVAT JO HUONOSTI... Lapsen pitäisi paikkailla vanhemman mokia! :D

Ajatelkaa, jos samaa mentaliteettia sovellettaisiin parisuhteisiin tai liittoihin. Odotettaisiin, että toinen ottaa vastuun toisen, sen vaativan, puolesta. Keksisi hänen puolestaan, kuinka miellyttää paremmin.

"Jos lapsi ei motivoidu prososiaaliseen käytökseen muiden ihmisten hyvinvoinnin vuoksi, voi hänelle vääntää rautalangasta, ettei itsekäs käytös pidemmän päälle välttämättä palvele lapsen omaa etua."

-->

"Jos kumppani/puoliso ei motivoidu prososiaaliseen käytökseen sinun hyvinvointisi vuoksi, voi hänelle vääntää rautalangasta, ettei itsekäs käytös pidemmän päälle välttämättä palvele hänen omaa etua."

:D

Sillä lailla, uhkailemaan...

Myötäilevä ja neuvotteleva sillon kun kaikki menee hyvin, mutta jos tulee huonoa käytöstä siihen on puututtava eikä "tunnehalattava" heti ilkeyksiä tekevää lasta niinkuin jopa nyky opet ja hoitsut tekee. Siinä että on ystävällinen muuten ja lasta kuuleva ei ole mitää pahaa, mutta siinä että antaa lapsen tehdä mitä vaan tai nostaa hänet muiden yläpuolelle jalustalle, on paljon vikaa.

Tunnekasvatus ylipäätään on kokemukseni mukaan ymmärretty aika väärin ihan töissäkin. Kun toinen satuttaa ja toinen itkee, mennään halaamaan tätä muita satuttavaa lasta. Mun mielestä ei normaalia. T. Lastenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yhteiskunta ei voi toimia niin, että yksilöt käyttäytyvät juuri niin kuin itse haluavat."

Niin sen kuitenkin pitäisi toimia, ideaalisesti!

Se on valitettavasti mahdotonta, ei tule ikinä toteutumaan. Koska aina on tyyppejä, jotka haluavat alistaa ja hyväksikäyttää muita. Se on ihmisen perusluonne, koka ei koskaan tule katoamaan. Alistajat vaan muuttuu toisiksi, aina tietysti hyvän nimissä.

Se että jokainen ei onnistu ideaalissa ei tarkoita, etteikö ideaaliin kannattaisi pyrkiä.

Ei ole mitään "pahaa perusluonnetta" - älykkyys ei kuitenkaan ole automaattista, se on suvuille eri tavoin ominaista. Lisäksi persoonallisuushäiriöisyys ja muu patologisuus on estettä ideaalisuudelle. Tästä huolimatta, ideaalisuuteen voisi pyrkiä.