Kehityksellisen psykopatologian professori: nykyinen neuvotteleva ja myötäilevä lasten kasvatustapa on saattanut lisätä lasten tunnekylmyyttä ja heikentänyt empatiakykyä

Pakko neuvotella, kun lasta ei voi oikein pakottaakaan. Ainoa nykypäivänä hyväksytty pakottamis- ja rankaisukeino on peli- tai puhelinkielto, ja se taas ei moniin lapsiin toimi. Varsinkaan pieniin lapsiin joilla niitä peliaikoja tai puhelimia ei ole.

Toista oli vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin oli ihan hyväksyttävää laittaa lapsi arestiin, jäähylle tai nurkkaan seisomaan. Moni antoi siihen aikaan jopa remmiä, kun lasun vaaraa ei käytännössä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Pakko neuvotella, kun lasta ei voi oikein pakottaakaan. Ainoa nykypäivänä hyväksytty pakottamis- ja rankaisukeino on peli- tai puhelinkielto, ja se taas ei moniin lapsiin toimi. Varsinkaan pieniin lapsiin joilla niitä peliaikoja tai puhelimia ei ole.

Toista oli vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin oli ihan hyväksyttävää laittaa lapsi arestiin, jäähylle tai nurkkaan seisomaan. Moni antoi siihen aikaan jopa remmiä, kun lasun vaaraa ei käytännössä ollut.

Ei kai siinä sinällään pakottamisesta tai rangaistuksista ole kyse, vaan vanhemman auktoriteetista. Jos jonnekin pitää lähteä, niin sinne lähdetään silloin kun sanotaan, eikä neuvotella. Omiin lapsiin on yleensä toiminut ihan selittäminen, miksi pitää toimia niin kuin toimitaan. Pienempänä lapsi kainaloon, jos ei muuten onnistu. Toki lastakin kuunnellaan, mutta selkeästi erotellaan tilanteet, milloin lapsi saa päättää ja milloin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko neuvotella, kun lasta ei voi oikein pakottaakaan. Ainoa nykypäivänä hyväksytty pakottamis- ja rankaisukeino on peli- tai puhelinkielto, ja se taas ei moniin lapsiin toimi. Varsinkaan pieniin lapsiin joilla niitä peliaikoja tai puhelimia ei ole.

Toista oli vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin oli ihan hyväksyttävää laittaa lapsi arestiin, jäähylle tai nurkkaan seisomaan. Moni antoi siihen aikaan jopa remmiä, kun lasun vaaraa ei käytännössä ollut.

Ei kai siinä sinällään pakottamisesta tai rangaistuksista ole kyse, vaan vanhemman auktoriteetista. Jos jonnekin pitää lähteä, niin sinne lähdetään silloin kun sanotaan, eikä neuvotella. Omiin lapsiin on yleensä toiminut ihan selittäminen, miksi pitää toimia niin kuin toimitaan. Pienempänä lapsi kainaloon, jos ei muuten onnistu. Toki lastakin kuunnellaan, mutta selkeästi erotellaan tilanteet, milloin lapsi saa päättää ja milloin ei.

Useimmat lapset eivät ole niin mukautuvaisia että pelkkä jämäkkä sanominen riittäisi. Kun tottelemattomuudesta ei seuraa koskaan muuta kuin se sanominen, niin useimmat tulkitsevat sen niin, että totteleminen on vapaaehtoista. Aikuisistakaan suuri osa ei noudata sellaisia lakeja joiden rikkomisesta ei rangaista, vaikka aikuisilla ymmärryskyky on tosi paljon parempi kuin lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko neuvotella, kun lasta ei voi oikein pakottaakaan. Ainoa nykypäivänä hyväksytty pakottamis- ja rankaisukeino on peli- tai puhelinkielto, ja se taas ei moniin lapsiin toimi. Varsinkaan pieniin lapsiin joilla niitä peliaikoja tai puhelimia ei ole.

Toista oli vielä parikymmentä vuotta sitten, jolloin oli ihan hyväksyttävää laittaa lapsi arestiin, jäähylle tai nurkkaan seisomaan. Moni antoi siihen aikaan jopa remmiä, kun lasun vaaraa ei käytännössä ollut.

Ei kai siinä sinällään pakottamisesta tai rangaistuksista ole kyse, vaan vanhemman auktoriteetista. Jos jonnekin pitää lähteä, niin sinne lähdetään silloin kun sanotaan, eikä neuvotella. Omiin lapsiin on yleensä toiminut ihan selittäminen, miksi pitää toimia niin kuin toimitaan. Pienempänä lapsi kainaloon, jos ei muuten onnistu. Toki lastakin kuunnellaan, mutta selkeästi erotellaan tilanteet, milloin lapsi saa päättää ja milloin ei.

Entä jos lapsi vaikka puhuu rumia tai kiusaa?

Tämä nyt on itsestään selvää miesopelle.  Mutku opetushallitus ja koulut on täynnä helli-tätejä, niin mikään ei muutu, ei jlauta koskaan! Akkakollegat pyörittelee silmiään ja alkaa juorukaakatuksensa heti, kun asiasta on heistä jollekin täysjärkistä maininnut ja selkänsä kääntää ...

Ja sitten ulossavustus. Se hoituu kuplalaisilta.

Kasvatussuosituksissa kehotetaan olemaan positiivinen ja vahvistamaan lapsen tunnetaitoja ja luottamussuhdetta. Sen sijaan autoritaarisuutta ei suositella.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on itsestään selvää miesopelle.  Mutku opetushallitus ja koulut on täynnä helli-tätejä, niin mikään ei muutu, ei jlauta koskaan! Akkakollegat pyörittelee silmiään ja alkaa juorukaakatuksensa heti, kun asiasta on heistä jollekin täysjärkistä maininnut ja selkänsä kääntää ...

Ja sitten ulossavustus. Se hoituu kuplalaisilta.

Jostain syystä miehet ei halua olla opettajia. Ei, vaikka sukupuolipisteillä heidän on paljon helpompi päästä opettajaopintoihin kuin naisten.

Ehkä he ei pärjää siinä työssä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on itsestään selvää miesopelle.  Mutku opetushallitus ja koulut on täynnä helli-tätejä, niin mikään ei muutu, ei jlauta koskaan! Akkakollegat pyörittelee silmiään ja alkaa juorukaakatuksensa heti, kun asiasta on heistä jollekin täysjärkistä maininnut ja selkänsä kääntää ...

Ja sitten ulossavustus. Se hoituu kuplalaisilta.

Jostain syystä miehet ei halua olla opettajia. Ei, vaikka sukupuolipisteillä heidän on paljon helpompi päästä opettajaopintoihin kuin naisten.

Ehkä he ei pärjää siinä työssä?

Naiset määrittävät säännöt kouluissa. Esim. meidän kunnassa ei saa antaa jälki-istuntoja edes pahimmille pukareille.

Luin tuon jutun läpi, enkä löytänyt ap:n otsikolle katetta. Siellä sanottiin, ettei tutkimustietoa lasten mahdollisesta lisääntyneestä tunnekylmyydestä ole, vaan päinvastoin armeijaikäisillä näyttää olevan aiempaa paremmat vuorovaikutustaidot.

Samoin siellä todettiin, että psykopatia koskee pientä vähemmistöä. Eli kysymyksessä on ainakin osittain sama yhteiskunnan jakautuminen kuin vaikkapa talousasioissa tai yleisessä hyvin- ja pahoinvoinnissa.

Kysyisinkin, että mikä motiivi tässä on pyrkiä nostattamaan hypeä ilmiöstä, joka ei ole todistettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on itsestään selvää miesopelle.  Mutku opetushallitus ja koulut on täynnä helli-tätejä, niin mikään ei muutu, ei jlauta koskaan! Akkakollegat pyörittelee silmiään ja alkaa juorukaakatuksensa heti, kun asiasta on heistä jollekin täysjärkistä maininnut ja selkänsä kääntää ...

Ja sitten ulossavustus. Se hoituu kuplalaisilta.

Jostain syystä miehet ei halua olla opettajia. Ei, vaikka sukupuolipisteillä heidän on paljon helpompi päästä opettajaopintoihin kuin naisten.

Ehkä he ei pärjää siinä työssä?

Naiset määrittävät säännöt kouluissa. Esim. meidän kunnassa ei saa antaa jälki-istuntoja edes pahimmille pukareille.

Miksi miehet ei halua olla opettajia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on itsestään selvää miesopelle.  Mutku opetushallitus ja koulut on täynnä helli-tätejä, niin mikään ei muutu, ei jlauta koskaan! Akkakollegat pyörittelee silmiään ja alkaa juorukaakatuksensa heti, kun asiasta on heistä jollekin täysjärkistä maininnut ja selkänsä kääntää ...

Ja sitten ulossavustus. Se hoituu kuplalaisilta.

Jostain syystä miehet ei halua olla opettajia. Ei, vaikka sukupuolipisteillä heidän on paljon helpompi päästä opettajaopintoihin kuin naisten.

Ehkä he ei pärjää siinä työssä?

Naiset määrittävät säännöt kouluissa. Esim. meidän kunnassa ei saa antaa jälki-istuntoja edes pahimmille pukareille.

Miksi miehet ei halua olla opettajia?

No juuri siksi, kun työskentelyn ehdot kouluissa eivät ole keskivertomiehelle sopivia.

Onneksi aikaisempi tilanne, joss vanhemmat hakkasivat lapsiaan, jotka myöhemmin hakkasivat omia lapsiaan, jotka hakkasivat omia lapsiaan ei aiheuttanut tunnekylmyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi lasten mielenterveysongelmat, lähinnä teini-iässä, ovat räjähtäneet, kun lapsilla on liikaa vaihtoehtoja. Selkeämpi karsina kasvaa ja toteuttaa itseään tuottaa parempaa mielenterveyttä. Se on muuten hassua, kuinka nykyään ihastellaan suvaitsevaa yhteiskuntaa ja nuorten mahdollisuutta toteuttaa itseään monessa muodossa. Silti se yhtenäiskulttuuri ja selkeät roolimallit tuotti paljon terveempää väestöä.... Miksi tätä ei kukaan nosta pöydälle? Ja kun edelleen 20+ iässä lillutaan oman navan ympärillä ongelmaisina, vaikka on jo lähes 10 vuotta voitu etsiä itseään. 

Missä määrin terveempää väestöä tuotti ennen? kai sä ymmärrät että tää koko nykyinen maailma on sitä entisen kasvatuksen tulosta?

Mitäköhän asioita tapahtui 2000 luvulla, mitkä on vaikuttanut negatiivisesti ihmisten väliseen sosiaaliseen kehitykseen?

Amisheilla on Amerikan mantereen matalimmat masennus ja skitsofrenia tilastot. Nää elää yleisesti jossain 1800-1920-luvun elämää. Mielenterveys ongelmat pohjalukemissa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi aikaisempi tilanne, joss vanhemmat hakkasivat lapsiaan, jotka myöhemmin hakkasivat omia lapsiaan, jotka hakkasivat omia lapsiaan ei aiheuttanut tunnekylmyyttä. 

Paitsi että kyse ei ollut hakkaamisesta vaan rankaisemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lässytys ja neuvottelu on verrattavissa lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Mitä haluaisit syödä tänään? Joko lähdettäisiin kotiin? Mikä hotelli otetaan? Mihin kauppaan mennään ensin? Pienen raukan pää menee sekaisin kun hänen täytyy olla se joka päättää! Jatkuva päätöksenteko on myös raskasta. Lapsi oikeasti nauttii kun aikuinen pitää langat käsissään ja johtaa tilanteita, silloin hän saa keskittyä olemaan huoleton lapsi. Sellainen aikuinen on turvallinen aikuinen. Tilanteen johtaminen ei tarkoita silti sitä ettei lapsen mielipidettä oteta huomioon, joskus sopivissa asioissa voi joustaa.

Ei tuo ole neuvottelemista. Tuo on suorien ohjeiden pyytämistä.

Artikkelin asiantuntijat taisi tarkoittaa tuota kun puhui neuvottelemisesta.

Itse ymmärrän neuvottelemisen sellaiseksi, että siinä yhdessä mietitään eri vaihtoehtoja.

Mihin mentäisiin syömään kun mummo haluaa pihviä, Heikki on allerginen vähän kaikelle, Matti ei halua syödä sieniä ja Minna haluaa jälkkäriksi jäätelön. Mikä paikka kävisi kaikille. Siinä ei anneta lapselle päätösvaltaa, mutta annetaan mahdollisuus mielipiteen ilmaisuun ja kuulluksi tulemiseen.

Lapset osaavat jo hyvin pieninä ottaa huomioon muidenkin toiveet jos niistä heille puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis vihdoin tämä sanotaan ääneen!!

Olen ihan samaa mieltä!! Näitä lådsyttäjåvanhempia kun kuuntelee päiväkodin eteisessä niin huhhuh!

Ja kyllä itse olen syyllistynyt samaan!!

Annan lapsen päättää ulkomailla ravintolan koska minulle ei ole väliä missä syödään. Samalla tajusin, että eihän se noin voi mennä! Ei lapsen kuulu saada tuollaista päätösvaltaa.

Mulle herätys oli se kun paikalliset sanoi, että oh she is The boss?

Silmäni aukes kertaheitolla.

Tässä on hieno esimerkki siitä, miten tiedostamaton pukkaa päälle. Niin kauan kaikki ovat tyytyväisiä ravintolavalintaan, kunnes tuntematon ihminen tulee ja heittää ivanuolen: onko lapsesi pomosi? Aikuinen triggeröityy ja kaikki lapsuudessa koettu pompotus palaa mieleen kertaheitolla. Aikuisuuden hauras pintakuori rikkoutuu ja aikuinen on lapsi taas. Jumalauta, hän kyllä päättää ravintolan. Koska hän voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on itsestään selvää miesopelle.  Mutku opetushallitus ja koulut on täynnä helli-tätejä, niin mikään ei muutu, ei jlauta koskaan! Akkakollegat pyörittelee silmiään ja alkaa juorukaakatuksensa heti, kun asiasta on heistä jollekin täysjärkistä maininnut ja selkänsä kääntää ...

Ja sitten ulossavustus. Se hoituu kuplalaisilta.

Jostain syystä miehet ei halua olla opettajia. Ei, vaikka sukupuolipisteillä heidän on paljon helpompi päästä opettajaopintoihin kuin naisten.

Ehkä he ei pärjää siinä työssä?

Miesopettajat on ihan parhaita. Mulla on ollut onni sen suhteen, että kaikki kolme lastani ovat jossain kouluikänsä vaiheessa saaneet olla miesopettajan opissa. Asiat hoituu, oppimista tapahtuu eikä Wilmaan pillitetä joka ikistä pikkuasiaa. Miesopettajilla on luontaista auktoriteettia. Koulussa keskitytään olennaiseen ja kaikki höpöhöpö jätetään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on itsestään selvää miesopelle.  Mutku opetushallitus ja koulut on täynnä helli-tätejä, niin mikään ei muutu, ei jlauta koskaan! Akkakollegat pyörittelee silmiään ja alkaa juorukaakatuksensa heti, kun asiasta on heistä jollekin täysjärkistä maininnut ja selkänsä kääntää ...

Ja sitten ulossavustus. Se hoituu kuplalaisilta.

Jostain syystä miehet ei halua olla opettajia. Ei, vaikka sukupuolipisteillä heidän on paljon helpompi päästä opettajaopintoihin kuin naisten.

Ehkä he ei pärjää siinä työssä?

Miesopettajat on ihan parhaita. Mulla on ollut onni sen suhteen, että kaikki kolme lastani ovat jossain kouluikänsä vaiheessa saaneet olla miesopettajan opissa. Asiat hoituu, oppimista tapahtuu eikä Wilmaan pillitetä joka ikistä pikkuasiaa. Miesopettajilla on luontaista auktoriteettia. Koulussa keskitytään olennaiseen ja kaikki höpöhöpö jätetään pois.

Ai jaa. Mun lapsillani on ollut loistavia miesopettajia, loistavia naisopettajia, vähän huonompia miesopettajia ja vähän huonompia naisopettajia.

Kuten olen näissä keskusteluissa todennut: ihminen, joka ajattelee sukupuolen olevan keskeinen yksilöitä määrittelevä tekijä, ei oikeastaan tunne kumpaakaan sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä kasvatusmetodilla lapset oppivat manipuloimaan ja saamaan mitä haluavat.

Lapset oppivat myös neuvottelemaan asioista vanhempiensa kanssa. Se on vanhemmista kiinni, minkälaiset keinot suvaitaan. Vanhemmistahan se kasvatus aina riippuu.

Onko olemassa lopulta asiaa, jonka voi neuvotella lapsen kanssa?

Silloin kun kyseessä on lapselle sopiva päätös, niin ei lapsen täydy neuvotella sitä vaan lapsi voi kyseisen päätöksen todella tehdä. Jos taas kyseessä ei ole lapselle sopiva päätös, niin aikuinen sen päättää.

Toki tämän voi tarvittaessa rajata vaihtoehtoihin: voit päättää jäämmekö tänne niin, että syömme täällä päivällisen tai sitten lähdemmekö aiemmin ja käymme paikassa x syömässä. Ehkä jotkut nimittävät tätä neuvotteluksi, mutta sitä se ei ole. Neuvottelussa neuvotellaan molemmille sopiva ratkaisu. Rajoissa ei voi neuvotella, sillä raja vedetään aina sellaiseen asiaan, mitä lapsi ei ikä- ja kehitystasonsa mukaan voi päättää.

On varmasti ihmisiä joille neuvottelu on tuota edellämainittua lapselle ikätasoisen päätöksen antamissa tietyissä raameissa mutta on myös niitä, joiden lapsi neuvottelee jatkuvasti sellaisia asioita mitä hänen ei tulisi ikä- ja kehitystasonsa huomioon ottaen vielä päättää.

Sitten kun on isompi lapsi niin hän voi ilmaista eriävän mielipiteensä esimerkiksi kotiintuloajasta, mutta sekään ei ole neuvoittelu. Neuvotteluissa seuraisi automaattisesti kotiintuloajan muuttaminen hänelle sopivampaa suuntaan. Mielipiteen voi antaa ilmaista, mutta itse voi myös todeta, että lapsi on väärässä ja kotiintuloaikaa ei voi muuttaa.

On jo tullut nähtyä ensimmäiset kesätyöntekijät, joille pitäisi perustella erikseen jokainen heille määrätty työtehtävä. Miksi se pitää tehdä ja miksi juuri heidän pitäisi tehdä se. Miksi töissä yleensä pitäisi tehdä töitä. Ei hyvältä näytä.