Kun ihminen vaatii näkemään sillä perusteella että "hänellä on syöpä ja ei kauaa jäljellä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut tavata päihde-ja mielenterveysongelmaista isääni joka oli syyllinen äitini kuolemaan. Kun kieltäydyin tapaamisesta, minua syyllisti hänen hoitajansa.

Isäsi on tietysti esittänyt oikein mukavaa ja uhriutunut hoitajille.

Ja vaikutus on mikä? Hoitsut tekee työtään ja yrittävät varmistaa arkipäivän sujumisen kaikin tavoin. Mitä ajattelevatkin asukkaista on ammattitaitoisesti pidettävä työntekijöiden kesken salassa. Välillä pitää pystyä vähän näyttelemään (esimerkiksi minua välillä asukki uhkaa poliisilla, jos sanon, että puolen tunnin kuluttua on jo/vasta lounas). Miksi te 'paskan' toistelijat täällä mietitte sitä, mitä hoitsut teistä ajattelee? Eivät ajattele mitään ihmeellistä. Kokeneemmat sitä, että onpa täytynyt sattua jotain, että tilanne on kehittynyt tällaiseksi asukkaan ja perheen välillä, ja että asukas ei varmaankaan ole ihan syytön. Kyllä nämä asukastyypit tunnistetaan. Toisaalta, asukkaan sen hetkinen hätä on konkreettista, ja sitä pitää yrittää lieventää, yleisen viihtyvyyden kannalta. Silti, kokemusta on paljon siitä, että hyvästit kannattaisi jättää. Nimenomaan aktiivisesti, eikä patoilemalla kotona. Enempää en tähän 'paska'linkoon viitsi kommentoida, terapiaa on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halunnut tavata päihde-ja mielenterveysongelmaista isääni joka oli syyllinen äitini kuolemaan. Kun kieltäydyin tapaamisesta, minua syyllisti hänen hoitajansa.

Isäsi on tietysti esittänyt oikein mukavaa ja uhriutunut hoitajille.

Ja vaikutus on mikä? Hoitsut tekee työtään ja yrittävät varmistaa arkipäivän sujumisen kaikin tavoin. Mitä ajattelevatkin asukkaista on ammattitaitoisesti pidettävä työntekijöiden kesken salassa. Välillä pitää pystyä vähän näyttelemään (esimerkiksi minua välillä asukki uhkaa poliisilla, jos sanon, että puolen tunnin kuluttua on jo/vasta lounas). Miksi te 'paskan' toistelijat täällä mietitte sitä, mitä hoitsut teistä ajattelee? Eivät ajattele mitään ihmeellistä. Kokeneemmat sitä, että onpa täytynyt sattua jotain, että tilanne on kehittynyt tällaiseksi asukkaan ja perheen välillä, ja että asukas ei varmaankaan ole ihan syytön. Kyllä nämä asukastyypit tunnistetaan. Toisaalta, asukkaan sen hetkinen hätä on konkreettista, ja sitä pitää yrittää lieventää, yleisen viihtyvyyden kannalta. Silti, kokemusta on paljon siitä, että hyvästit kannattaisi jättää. Nimenomaan aktiivisesti, eikä patoilemalla kotona. Enempää en tähän 'paska'linkoon viitsi kommentoida, terapiaa on tarjolla.

Sinä olet ainoa joka kuvittelet että hoitajilla olisi mitään merkitystä. Mene tosiaan terapiaan!

Ainahan sitä vaatia saa.

Suosittelen näille huonsoti käyttäytyville vanhemmille terapiaa.

Täällä olisi paljon terapeuteille tekemistä. Käsittelemätöntä raivoa. Olisi huvittavaa, jos ei olisi niin pateettista.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen näille huonsoti käyttäytyville vanhemmille terapiaa.

Ai dementikoille? Se on erittäin vaikea terapialaji. Erikoistuneita ei monimutkaisuuden takia oikein ole.

Palstalla on ketju jostain perhelehdestä lainatusta kirjoituksesta. Siinä kehityksellisen psykopatalogian professori esittää, että nykyinen lapsen kanssa keskusteleva ja hänen yksilöllisyytensä huomioiva kasvatus on syynä siihen, että lapsista kasvaa kovia ja epäempaattisia.

Lukekaapa se ja jatkakaa keskustelua sitten. Sillä niin sen pitäisi olla että vanhempia kunnioitetaan ja arvostetaan. Ei todellkaan mitään tällaista prinssi- prinsessa höttöä että voi kun mä olen nyt niin loukkaantunut. Ja vaikka se vanhempi nyt on sitten ihan.kuolemansairas niin kyllä mä sille näytän että sillä ei ole mulle mitään arvoa.

Teitä pilalle kasvatettuja kakaroita kun täällä todella on ja muita ei taidakaan olla.

Jonkinlainen mallitarina on se, että ennen kuolemaa asiat sovitaan ja kaikilla on hyvä mieli. Se on sinisilmäinen uskomus. Asiat voivat mennä vielä enemmän solmuun, jos niitä yrittää ratkoa. Tiedän kokemuksesta, kun yritin vakavasti sairastuneen vanhempani kanssa puhua perheemme ongelmista. Pieleen meni.

Eli ap:lle sanon: tee niin kuin itse pidät hyvänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?

Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.

Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.

Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa

Mitä vanhempasi siis teki sinulle? Mistä syystä välit on poikki?

Olisi vähän helpompi kommentoida mitään jos tietäisi vähän yksityiskohtia. Joskus välit menevät poikki syistä jotka sivullisille vaikuttavat aika uskomattomilta. Tiedän nimittäin sellaisenkin lapsen, joka loukkaantui verisesti jostain yhdestä kommentista - ei mistään pitkään jatkuneesta kaltoinkohtelusta, vaan yhdestä kommentista yhdessä keskustelussa. Molemmat ovat nyt kuolleet, eivätkä koskaan enää tavanneet. Vanhempi yritti kyllä ottaa yhteyttä, mutta lapsi kieltäytyi.

Kyseinen kommentti ei ollut edes paha eikä todellakaan loukkaukseksi tarkoitettu, itse kuulin sen sivusta.

Sinä st tiedä paskaakaan mitä oikeasti on tapahtumut!

Ai kenelle? Ap:lle? No en tiedäkään, siksi kysyinkin.

Tuon toisen tapauksen tiedän kyllä, koska olen kyseisen loukkaantujan sisar. Kasvoimme samassa perheessä, ikinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Ja hän oli kyllä läheisessä väleissä minun kanssani loukkaantumisensa jälkeen, mutta ei koskaan osannut selittää miksi hän niin paljon raivostui vanhemmalleen. Hän tuntui jotenkin projisoivan sairastumisensa vanhempansa syyksi.

Jospa vaikka isäsi rai*kasi hänet. Sinä vain syytät suoraan siskoasi hulluksi.

Huh huh tätä projisointia :D Kyseessä oli veli ja äiti, ei sisko ja isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?

Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.

Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.

Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa

Mitä vanhempasi siis teki sinulle? Mistä syystä välit on poikki?

Olisi vähän helpompi kommentoida mitään jos tietäisi vähän yksityiskohtia. Joskus välit menevät poikki syistä jotka sivullisille vaikuttavat aika uskomattomilta. Tiedän nimittäin sellaisenkin lapsen, joka loukkaantui verisesti jostain yhdestä kommentista - ei mistään pitkään jatkuneesta kaltoinkohtelusta, vaan yhdestä kommentista yhdessä keskustelussa. Molemmat ovat nyt kuolleet, eivätkä koskaan enää tavanneet. Vanhempi yritti kyllä ottaa yhteyttä, mutta lapsi kieltäytyi.

Kyseinen kommentti ei ollut edes paha eikä todellakaan loukkaukseksi tarkoitettu, itse kuulin sen sivusta.

Sinä st tiedä paskaakaan mitä oikeasti on tapahtumut!

Ai kenelle? Ap:lle? No en tiedäkään, siksi kysyinkin.

Tuon toisen tapauksen tiedän kyllä, koska olen kyseisen loukkaantujan sisar. Kasvoimme samassa perheessä, ikinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Ja hän oli kyllä läheisessä väleissä minun kanssani loukkaantumisensa jälkeen, mutta ei koskaan osannut selittää miksi hän niin paljon raivostui vanhemmalleen. Hän tuntui jotenkin projisoivan sairastumisensa vanhempansa syyksi.

Jospa vaikka isäsi rai*kasi hänet. Sinä vain syytät suoraan siskoasi hulluksi.

Huh huh tätä projisointia :D Kyseessä oli veli ja äiti, ei sisko ja isä.

Myös äiti voi olla seksuaalinen hyväksikäyttäjä

Vierailija kirjoitti:

Palstalla on ketju jostain perhelehdestä lainatusta kirjoituksesta. Siinä kehityksellisen psykopatalogian professori esittää, että nykyinen lapsen kanssa keskusteleva ja hänen yksilöllisyytensä huomioiva kasvatus on syynä siihen, että lapsista kasvaa kovia ja epäempaattisia.

Lukekaapa se ja jatkakaa keskustelua sitten. Sillä niin sen pitäisi olla että vanhempia kunnioitetaan ja arvostetaan. Ei todellkaan mitään tällaista prinssi- prinsessa höttöä että voi kun mä olen nyt niin loukkaantunut. Ja vaikka se vanhempi nyt on sitten ihan.kuolemansairas niin kyllä mä sille näytän että sillä ei ole mulle mitään arvoa.

Teitä pilalle kasvatettuja kakaroita kun täällä todella on ja muita ei taidakaan olla.

Me joiden vanhemmat nyt on hoivakodeissa henkitoreissaam ympäristöä pilaamassa ei olla saatu nykykasvatusta. Me ollaan noiden nykykasvatetravien isovanhempia.

Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?

Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.

Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.

Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa

Mitä vanhempasi siis teki sinulle? Mistä syystä välit on poikki?

Olisi vähän helpompi kommentoida mitään jos tietäisi vähän yksityiskohtia. Joskus välit menevät poikki syistä jotka sivullisille vaikuttavat aika uskomattomilta. Tiedän nimittäin sellaisenkin lapsen, joka loukkaantui verisesti jostain yhdestä kommentista - ei mistään pitkään jatkuneesta kaltoinkohtelusta, vaan yhdestä kommentista yhdessä keskustelussa. Molemmat ovat nyt kuolleet, eivätkä koskaan enää tavanneet. Vanhempi yritti kyllä ottaa yhteyttä, mutta lapsi kieltäytyi.

Kyseinen kommentti ei ollut edes paha eikä todellakaan loukkaukseksi tarkoitettu, itse kuulin sen sivusta.

Sinä st tiedä paskaakaan mitä oikeasti on tapahtumut!

Ai kenelle? Ap:lle? No en tiedäkään, siksi kysyinkin.

Tuon toisen tapauksen tiedän kyllä, koska olen kyseisen loukkaantujan sisar. Kasvoimme samassa perheessä, ikinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Ja hän oli kyllä läheisessä väleissä minun kanssani loukkaantumisensa jälkeen, mutta ei koskaan osannut selittää miksi hän niin paljon raivostui vanhemmalleen. Hän tuntui jotenkin projisoivan sairastumisensa vanhempansa syyksi.

Jospa vaikka isäsi rai*kasi hänet. Sinä vain syytät suoraan siskoasi hulluksi.

Huh huh tätä projisointia :D Kyseessä oli veli ja äiti, ei sisko ja isä.

Myös äiti voi olla seksuaalinen hyväksikäyttäjä

Ja henkisen väkivallan käyttäjä. Isäni on kultalapsi. Siskonsa äitinsä hylkiö. Ihan eri kokemus samasta ihmisestä kahdella lapsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?

Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.

Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.

Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa

Mitä vanhempasi siis teki sinulle? Mistä syystä välit on poikki?

Olisi vähän helpompi kommentoida mitään jos tietäisi vähän yksityiskohtia. Joskus välit menevät poikki syistä jotka sivullisille vaikuttavat aika uskomattomilta. Tiedän nimittäin sellaisenkin lapsen, joka loukkaantui verisesti jostain yhdestä kommentista - ei mistään pitkään jatkuneesta kaltoinkohtelusta, vaan yhdestä kommentista yhdessä keskustelussa. Molemmat ovat nyt kuolleet, eivätkä koskaan enää tavanneet. Vanhempi yritti kyllä ottaa yhteyttä, mutta lapsi kieltäytyi.

Kyseinen kommentti ei ollut edes paha eikä todellakaan loukkaukseksi tarkoitettu, itse kuulin sen sivusta.

Sinä st tiedä paskaakaan mitä oikeasti on tapahtumut!

Ai kenelle? Ap:lle? No en tiedäkään, siksi kysyinkin.

Tuon toisen tapauksen tiedän kyllä, koska olen kyseisen loukkaantujan sisar. Kasvoimme samassa perheessä, ikinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Ja hän oli kyllä läheisessä väleissä minun kanssani loukkaantumisensa jälkeen, mutta ei koskaan osannut selittää miksi hän niin paljon raivostui vanhemmalleen. Hän tuntui jotenkin projisoivan sairastumisensa vanhempansa syyksi.

Jos siskolla on mielenterveyden haasteita, lapsuuden olosuhteet ja turvattomuus on yksi hyvin todennäköinen syy niiden puhkeamiselle missä iässä vain. Et voi tietää hänen kokemuksistaan, etkä voi hänen puolestaan kertoa ettei niitä ole ollut. En tietenkään minäkään kun en edes tiedä koko ihmistä, mutta yhden henkilön onnellinen lapsuus ei ole tae siitä että kaikilla samassa perheessä olisi yhtä kultaiset muistot.

Täällä jokainen kirjoittaja lukee aina kaikki kirjoitukset oman linssinsä läpi, niin nytkin.

Kyseessä ei ollut sisko vaan veli. Hänellä ei ollut mielenterveyden haasteita vaan syöpä. Syöpädiagnoosinsa jälkeen hän reagoi tietysti kaikkeen tunteella. Välirikkoon johtanut loukkaantuminen oli täysin turhanpäiväinen arkinen keskustelu, josta veli raivostui ja käyttäytyi koko jäljellä olevan aikansa kuten koko syöpä olisi äitinsä vika. Ja kyseessä siis poika joka oli koko ikänsä saanut kaiken kultatarjottimella - minä olin se perheen vastuunkantaja/puurtaja.

Ihmisillä on ihan täysin valideja syitä katkoa välejä perheenjäseniinsä. Mutta turha väittää, ettei olisi olemassa myös täysin turhia välirikkoja. On niitä tullut nähtyä niin sukulaisten kuin kavereidenkin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Palstalla on ketju jostain perhelehdestä lainatusta kirjoituksesta. Siinä kehityksellisen psykopatalogian professori esittää, että nykyinen lapsen kanssa keskusteleva ja hänen yksilöllisyytensä huomioiva kasvatus on syynä siihen, että lapsista kasvaa kovia ja epäempaattisia.

Lukekaapa se ja jatkakaa keskustelua sitten. Sillä niin sen pitäisi olla että vanhempia kunnioitetaan ja arvostetaan. Ei todellkaan mitään tällaista prinssi- prinsessa höttöä että voi kun mä olen nyt niin loukkaantunut. Ja vaikka se vanhempi nyt on sitten ihan.kuolemansairas niin kyllä mä sille näytän että sillä ei ole mulle mitään arvoa.

Teitä pilalle kasvatettuja kakaroita kun täällä todella on ja muita ei taidakaan olla.

Työnnä pääsi perseeseesi ja lipaise.

Kunnioitus täytyy ansaita. En todellakaan kunnioita ihmistä joka haukkui, potki, hakkasi, repi hiuksista, heitti seinään, piti nälässä ja ulkona pakkasessa kun olin lapsi. Syyksi riitti vaikkapa maitolasin kaataminen vahingossa.

Kuten huomaat, en kunnioita sinuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?

Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.

Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.

Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa

Mitä vanhempasi siis teki sinulle? Mistä syystä välit on poikki?

Olisi vähän helpompi kommentoida mitään jos tietäisi vähän yksityiskohtia. Joskus välit menevät poikki syistä jotka sivullisille vaikuttavat aika uskomattomilta. Tiedän nimittäin sellaisenkin lapsen, joka loukkaantui verisesti jostain yhdestä kommentista - ei mistään pitkään jatkuneesta kaltoinkohtelusta, vaan yhdestä kommentista yhdessä keskustelussa. Molemmat ovat nyt kuolleet, eivätkä koskaan enää tavanneet. Vanhempi yritti kyllä ottaa yhteyttä, mutta lapsi kieltäytyi.

Kyseinen kommentti ei ollut edes paha eikä todellakaan loukkaukseksi tarkoitettu, itse kuulin sen sivusta.

Sinä st tiedä paskaakaan mitä oikeasti on tapahtumut!

Ai kenelle? Ap:lle? No en tiedäkään, siksi kysyinkin.

Tuon toisen tapauksen tiedän kyllä, koska olen kyseisen loukkaantujan sisar. Kasvoimme samassa perheessä, ikinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Ja hän oli kyllä läheisessä väleissä minun kanssani loukkaantumisensa jälkeen, mutta ei koskaan osannut selittää miksi hän niin paljon raivostui vanhemmalleen. Hän tuntui jotenkin projisoivan sairastumisensa vanhempansa syyksi.

Jos siskolla on mielenterveyden haasteita, lapsuuden olosuhteet ja turvattomuus on yksi hyvin todennäköinen syy niiden puhkeamiselle missä iässä vain. Et voi tietää hänen kokemuksistaan, etkä voi hänen puolestaan kertoa ettei niitä ole ollut. En tietenkään minäkään kun en edes tiedä koko ihmistä, mutta yhden henkilön onnellinen lapsuus ei ole tae siitä että kaikilla samassa perheessä olisi yhtä kultaiset muistot.

Täällä jokainen kirjoittaja lukee aina kaikki kirjoitukset oman linssinsä läpi, niin nytkin.

Kyseessä ei ollut sisko vaan veli. Hänellä ei ollut mielenterveyden haasteita vaan syöpä. Syöpädiagnoosinsa jälkeen hän reagoi tietysti kaikkeen tunteella. Välirikkoon johtanut loukkaantuminen oli täysin turhanpäiväinen arkinen keskustelu, josta veli raivostui ja käyttäytyi koko jäljellä olevan aikansa kuten koko syöpä olisi äitinsä vika. Ja kyseessä siis poika joka oli koko ikänsä saanut kaiken kultatarjottimella - minä olin se perheen vastuunkantaja/puurtaja.

Ihmisillä on ihan täysin valideja syitä katkoa välejä perheenjäseniinsä. Mutta turha väittää, ettei olisi olemassa myös täysin turhia välirikkoja. On niitä tullut nähtyä niin sukulaisten kuin kavereidenkin välillä.

Et sinä tiedä mikä on turha. Sinä olet ulkopuolinen etkä tiedä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla on ketju jostain perhelehdestä lainatusta kirjoituksesta. Siinä kehityksellisen psykopatalogian professori esittää, että nykyinen lapsen kanssa keskusteleva ja hänen yksilöllisyytensä huomioiva kasvatus on syynä siihen, että lapsista kasvaa kovia ja epäempaattisia.

Lukekaapa se ja jatkakaa keskustelua sitten. Sillä niin sen pitäisi olla että vanhempia kunnioitetaan ja arvostetaan. Ei todellkaan mitään tällaista prinssi- prinsessa höttöä että voi kun mä olen nyt niin loukkaantunut. Ja vaikka se vanhempi nyt on sitten ihan.kuolemansairas niin kyllä mä sille näytän että sillä ei ole mulle mitään arvoa.

Teitä pilalle kasvatettuja kakaroita kun täällä todella on ja muita ei taidakaan olla.

Me joiden vanhemmat nyt on hoivakodeissa henkitoreissaam ympäristöä pilaamassa ei olla saatu nykykasvatusta. Me ollaan noiden nykykasvatetravien isovanhempia.

Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita.

Noo viisi- ja kuusikymppiset on jo olleet tämän neuvottelevan ja huomioivan kasvatuksen kohteena.

Kunnioitus vanhempia kohtaan ei ole pahitteeksi kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?

Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.

Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.

Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa

Mitä vanhempasi siis teki sinulle? Mistä syystä välit on poikki?

Olisi vähän helpompi kommentoida mitään jos tietäisi vähän yksityiskohtia. Joskus välit menevät poikki syistä jotka sivullisille vaikuttavat aika uskomattomilta. Tiedän nimittäin sellaisenkin lapsen, joka loukkaantui verisesti jostain yhdestä kommentista - ei mistään pitkään jatkuneesta kaltoinkohtelusta, vaan yhdestä kommentista yhdessä keskustelussa. Molemmat ovat nyt kuolleet, eivätkä koskaan enää tavanneet. Vanhempi yritti kyllä ottaa yhteyttä, mutta lapsi kieltäytyi.

Kyseinen kommentti ei ollut edes paha eikä todellakaan loukkaukseksi tarkoitettu, itse kuulin sen sivusta.

Sinä st tiedä paskaakaan mitä oikeasti on tapahtumut!

Ai kenelle? Ap:lle? No en tiedäkään, siksi kysyinkin.

Tuon toisen tapauksen tiedän kyllä, koska olen kyseisen loukkaantujan sisar. Kasvoimme samassa perheessä, ikinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Ja hän oli kyllä läheisessä väleissä minun kanssani loukkaantumisensa jälkeen, mutta ei koskaan osannut selittää miksi hän niin paljon raivostui vanhemmalleen. Hän tuntui jotenkin projisoivan sairastumisensa vanhempansa syyksi.

Jospa vaikka isäsi rai*kasi hänet. Sinä vain syytät suoraan siskoasi hulluksi.

Huh huh tätä projisointia :D Kyseessä oli veli ja äiti, ei sisko ja isä.

Myös äiti voi olla seksuaalinen hyväksikäyttäjä

Niin, mitä nyt seksuaalisista hyväksikäyttäjistä (sekä tyttöjen että poikien) on 99,9% miehiä. Mutta tosiaan, varmasti olet oikeassa ja tässä tapauksessa syöpähoito paljasti tukahdutetut muistot siitä kuinka äiti olikin ollut seksuaalinen hyväksikäyttäjä. 🙄

Huom. äiti ja poika olivat ihan normaaleissa hyvissä väleissä tuohon asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla on ketju jostain perhelehdestä lainatusta kirjoituksesta. Siinä kehityksellisen psykopatalogian professori esittää, että nykyinen lapsen kanssa keskusteleva ja hänen yksilöllisyytensä huomioiva kasvatus on syynä siihen, että lapsista kasvaa kovia ja epäempaattisia.

Lukekaapa se ja jatkakaa keskustelua sitten. Sillä niin sen pitäisi olla että vanhempia kunnioitetaan ja arvostetaan. Ei todellkaan mitään tällaista prinssi- prinsessa höttöä että voi kun mä olen nyt niin loukkaantunut. Ja vaikka se vanhempi nyt on sitten ihan.kuolemansairas niin kyllä mä sille näytän että sillä ei ole mulle mitään arvoa.

Teitä pilalle kasvatettuja kakaroita kun täällä todella on ja muita ei taidakaan olla.

Me joiden vanhemmat nyt on hoivakodeissa henkitoreissaam ympäristöä pilaamassa ei olla saatu nykykasvatusta. Me ollaan noiden nykykasvatetravien isovanhempia.

Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita.

Noo viisi- ja kuusikymppiset on jo olleet tämän neuvottelevan ja huomioivan kasvatuksen kohteena.

Kunnioitus vanhempia kohtaan ei ole pahitteeksi kellekään.

Ei todellakaan ole. Meidät on kasvattaneet sodassa monin eri tavoin vaurioitunut sukupolvi joka käytti keinoina pakottamista, nolaamista, häväisyä ja laiminlyöntiä. Lapsia ei kuultu eikä nähty eikä kohdattu ja heidän tehtävänså oli tyydyttää vanhempien tarpeita.

Kunnioitus pitää ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?

Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.

Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.

Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa

Mitä vanhempasi siis teki sinulle? Mistä syystä välit on poikki?

Olisi vähän helpompi kommentoida mitään jos tietäisi vähän yksityiskohtia. Joskus välit menevät poikki syistä jotka sivullisille vaikuttavat aika uskomattomilta. Tiedän nimittäin sellaisenkin lapsen, joka loukkaantui verisesti jostain yhdestä kommentista - ei mistään pitkään jatkuneesta kaltoinkohtelusta, vaan yhdestä kommentista yhdessä keskustelussa. Molemmat ovat nyt kuolleet, eivätkä koskaan enää tavanneet. Vanhempi yritti kyllä ottaa yhteyttä, mutta lapsi kieltäytyi.

Kyseinen kommentti ei ollut edes paha eikä todellakaan loukkaukseksi tarkoitettu, itse kuulin sen sivusta.

Sinä st tiedä paskaakaan mitä oikeasti on tapahtumut!

Ai kenelle? Ap:lle? No en tiedäkään, siksi kysyinkin.

Tuon toisen tapauksen tiedän kyllä, koska olen kyseisen loukkaantujan sisar. Kasvoimme samassa perheessä, ikinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Ja hän oli kyllä läheisessä väleissä minun kanssani loukkaantumisensa jälkeen, mutta ei koskaan osannut selittää miksi hän niin paljon raivostui vanhemmalleen. Hän tuntui jotenkin projisoivan sairastumisensa vanhempansa syyksi.

Jospa vaikka isäsi rai*kasi hänet. Sinä vain syytät suoraan siskoasi hulluksi.

Huh huh tätä projisointia :D Kyseessä oli veli ja äiti, ei sisko ja isä.

Myös äiti voi olla seksuaalinen hyväksikäyttäjä

Niin, mitä nyt seksuaalisista hyväksikäyttäjistä (sekä tyttöjen että poikien) on 99,9% miehiä. Mutta tosiaan, varmasti olet oikeassa ja tässä tapauksessa syöpähoito paljasti tukahdutetut muistot siitä kuinka äiti olikin ollut seksuaalinen hyväksikäyttäjä. 🙄

Huom. äiti ja poika olivat ihan normaaleissa hyvissä väleissä tuohon asti.

Et sinä tiedä mitään heidän väleistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän haluaa sopia? Pyytää anteeksi?

Hän ei pyydä anteeksi mitään. Hän on aina niin sanonut, kaikki on minun vika, että koska olen hankala lapsi. Ja että hän on oppinut jotain, kun on saanut selkäänsä Lapsena, mutta minä en ole. Hän todennäköisesti valittaa sitä, miten on niin kamalaa, kun olen hänet hylännyt.

Hän on jopa sanonut että minut olisi pitänyt pieksää kovemmin.

Ei hän anteeksi pyydä. Mutta se, että mitä hän nyt tapaamisella vaatii.. Mitä siinä muka osaisin sanoa

Mitä vanhempasi siis teki sinulle? Mistä syystä välit on poikki?

Olisi vähän helpompi kommentoida mitään jos tietäisi vähän yksityiskohtia. Joskus välit menevät poikki syistä jotka sivullisille vaikuttavat aika uskomattomilta. Tiedän nimittäin sellaisenkin lapsen, joka loukkaantui verisesti jostain yhdestä kommentista - ei mistään pitkään jatkuneesta kaltoinkohtelusta, vaan yhdestä kommentista yhdessä keskustelussa. Molemmat ovat nyt kuolleet, eivätkä koskaan enää tavanneet. Vanhempi yritti kyllä ottaa yhteyttä, mutta lapsi kieltäytyi.

Kyseinen kommentti ei ollut edes paha eikä todellakaan loukkaukseksi tarkoitettu, itse kuulin sen sivusta.

Sinä st tiedä paskaakaan mitä oikeasti on tapahtumut!

Ai kenelle? Ap:lle? No en tiedäkään, siksi kysyinkin.

Tuon toisen tapauksen tiedän kyllä, koska olen kyseisen loukkaantujan sisar. Kasvoimme samassa perheessä, ikinä ei ollut mitään erityisiä ongelmia. Ja hän oli kyllä läheisessä väleissä minun kanssani loukkaantumisensa jälkeen, mutta ei koskaan osannut selittää miksi hän niin paljon raivostui vanhemmalleen. Hän tuntui jotenkin projisoivan sairastumisensa vanhempansa syyksi.

Jos siskolla on mielenterveyden haasteita, lapsuuden olosuhteet ja turvattomuus on yksi hyvin todennäköinen syy niiden puhkeamiselle missä iässä vain. Et voi tietää hänen kokemuksistaan, etkä voi hänen puolestaan kertoa ettei niitä ole ollut. En tietenkään minäkään kun en edes tiedä koko ihmistä, mutta yhden henkilön onnellinen lapsuus ei ole tae siitä että kaikilla samassa perheessä olisi yhtä kultaiset muistot.

Täällä jokainen kirjoittaja lukee aina kaikki kirjoitukset oman linssinsä läpi, niin nytkin.

Kyseessä ei ollut sisko vaan veli. Hänellä ei ollut mielenterveyden haasteita vaan syöpä. Syöpädiagnoosinsa jälkeen hän reagoi tietysti kaikkeen tunteella. Välirikkoon johtanut loukkaantuminen oli täysin turhanpäiväinen arkinen keskustelu, josta veli raivostui ja käyttäytyi koko jäljellä olevan aikansa kuten koko syöpä olisi äitinsä vika. Ja kyseessä siis poika joka oli koko ikänsä saanut kaiken kultatarjottimella - minä olin se perheen vastuunkantaja/puurtaja.

Ihmisillä on ihan täysin valideja syitä katkoa välejä perheenjäseniinsä. Mutta turha väittää, ettei olisi olemassa myös täysin turhia välirikkoja. On niitä tullut nähtyä niin sukulaisten kuin kavereidenkin välillä.

Et sinä tiedä mikä on turha. Sinä olet ulkopuolinen etkä tiedä yhtään mitään.

No en minä nyt koe olevani ihan täysin ulkopuolinen, kun olin se, jolle kyseinen veli purki sydäntään ja haukkui äitiään tämän välirikon jälkeen. Mitään järisyttäviä syitä hänellä ei ollut vihata äitiään.

Miksi on niin vaikea uskoa, ettei kaikkien välirikkojen takana ole mitään luurankoja kaapissa tai narsisteja tai päihdeongelmia? Joskus ihmiset ihan vaan traagisesti riitaantuvat. Ja joskus yksipuolisesti. Varmasti ajan myötä olisi tämäkin riita paikattu, mutta valitettavasti elinaikaa ei ollut siihen riittävästi.