Lue keskustelun säännöt.
Kauan teillä painonpudottajilla on mennyt, että paino alkaa putoamaan?
21.06.2023 |
Vai onko rasva tullut minuun jäädäkseen? Aloitin painonpudotuksen noin kolme kuukautta sitten. Lähtökohta oli 155 senttiselle naiselle 94 kiloa. Ensimmäisellä viikolla lähti kolme kiloa. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään.
Ajattelin, että ehkä kyse on, että syön todellisuudessa enemmän kuin kulutan enkä huomaa sitä. Aloin laskemaan kaloreita ja päivittäinen saantini on 1600-2100 väliltä riippuen päivästä, aktiivisimpina päivinä syön enemmän, lepopäivänä vähemmän. Liikun paljon, noin 10 tuntia viikossa. Liikunta on työmatkakävelyä/pyöräilyä, hyötyliikuntaa, koiran kanssa ulkoilua, joogaa ja uintia kerran viikossa, kuntosalia kaksi kertaa viikossa. Käytössä on älykello, jonka mukaan keskimääräinen kalorinkulutus on itselläni noin 2900 kaloria vuorokaudessa.
Silti, ei niinku mitään ole tapahtunut tuon alun jälkeen. Miksi? Teenkö jotain väärin vai olenko vain malttamaton? Kauan teillä muilla painonpudottajilla meni, että paino alkoi tippumaan?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kokoisen ihmisen normi kulutuskin on vain jotain 1400-1500kcl. Ihme jos et ole lihonut tuolla määrällä ruokaa. Koiralenkit ei ole mitään liikuntaa. Katso vaikka niitä koiran kusettajia niin 90% on punkeroita. Yksikään ei ole laihtunut.
Miksi takerrut koiralenkkeihin kun kerron liikkuvani myös monella muullakin tavalla? Ja ei, en usko että normikulutus on noin pientä. Työni on fyysisesti aktiivista (eli paljon kävelyä ja seisontaa), kuten kerroin, liikun paljon enkö ole mikään sohvalla makaaja vaan touhuilen kotona paljon.
Sen kyllä tunnustan, että ruoka on maistunut turhankin paljon koska kiloja on siitä huolimatta kertynyt ja siksi yritänkin pudottaa painoa. Ap
Liikunta noin ylipäätään ei juurikaan auta painonpudotuksessa ellei sitten treenaa todella isoja määriä. Eli niin ikävää kuin se onkin, ruokavalio on se mikä auttaa. Liikunnasta on toki paljon muita hyötyjä, mutta painonpudotusta ei kannata jättää sen varaan. Ja toki monella on sekin haasteena, että keho haluaa pitää saavutetusta painosta kiinni. Eli katse lautaselle jos paino ei putoa.
Ja ystävällisenä vinkkinä, hae apua projektiisi. Ravitsemusterapeutti, lääkäri tms. Unohda personal trainerit ellet sitten halua vinkkejä liikuntaan. Niin kliseistä kun se onkin, sinun tulee tehdä elämänmuutos, laihdutuskuuri ei ole avain onneen. Ja tiedän kokemuksesta kuinka vaikea totuttuja tapoja on muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiralenkitkin on hyviä, sillä ihminen on sentään pystyasennossa ja ei yleensä ainakaan napostele siinä samalla. Ja tämä täysin hyvällä sanottuna - inhoan tätä nykyaikaa, jolloin oikea liikkuminen on aina jotain ihan muuta.
Minulla on saksanpaimenkoira, ja sen kanssa saa kyllä liikuttua erittäin monipuolisesti. Jos mennään metsässä sen tahtia, siinä on äkkiä sykkeet korkealla ja muutenkin saa olla skarppina kun metsänpohjaa askeltaa puolijuoksua tai juosten. Lasken sen liikunnaksi, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Itse en kannustaisi tiukkaan kalorien tiiraamiseen, vaan keskittyisin saamaan tarpeeksi kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Samalla keskittysin annoskokoihin, ruokaa pitää syödä tarpeeksi kuitenkin.
Ja ap, nukuthan riittävästi?
Ei ole mitään nykyaikaa, että "oikea liikkuminen on aina jotain ihan muuta". Nykyaikaa on, että joka ikinen navanrapsuttelu lasketaan liikkumiseksi ja sitten ihmetellään, miksi lihotaan vaikka liikutaan niin paljon.
Nykyaikaa on myös, että sairaalloisen lihavat ihmiset selittävät, kuinka he liikkuvat todella paljon ja syövät oikein, mutta he lihoavat, koska ferritiini, kilppari, kuun asento, uniapnea jne jne. Jännä, että sata vuotta sitten kukaan ei lihonnut syömättä vain koska hänen ferritiininsä olivat alle 100, niinkuin jokainen palstamamma tekee nykyään.
No, mun mielestä on edelleen parempi olla koiran kanssa ulkona löntystämässä kuin kotona sohvalla käsi sipsipussilla.
On parempi kävellä kauppaan ja kirjastoon kuin mennä autolla.
Parempi pyöräillä töihin kuin mennä autolla.
Yhtäkään yllä mainittua palstan urheiluasiantuntijat laske liikunnaksi. Mutta se onkin sitä, että muutetaan elämäntapoja pois istumisesta. Sitäkään ei kukaan tunnu täällä ymmärtävän, että stressi ja vähäinen uni vaikuttaa painoon. Eikä elimistö palaudu pitkäkestoisesta stressistä ja unettomuudesta vielä kolmessa kuukaudessa varsinkaan, jos se kolme kuukautta on käytetty kaloreista ja liikunnasta stressaamiseen.
Se, että on itselleen lempeä ei tarkoita että nyt herkuttelen itseni ähkyyn joka ilta ja odotan, että laihdun silti. Vaan se on sitä, että ensinnäkin hyväksyy tilanteen ja alkaa hoitaa itseään. Täytyy muistaa levätä, täytyy löytää elämään asioita joista tulee hyvä olo mutta joka ei ole syömistä.
Tällainen matka on pitkä, mutta tuo pysyvämpiä tuloksia. Ihminen on valmis tehorääkkiin vasta kun voi kokonaisvaltaisesti hyvin.
Kukaan ei ole väittänyt, etteivät nuo olisi parempia valintoja. Mutta jos ihminen tekee nuo valinnat ja lihoo silti ja on täysin ymmällään, miten voi lihota vaikka kävelee kirjastoon, niin kyllä hänelle voi sanoa, että tuo ei ole vielä kovin kummoista liikkumista.
Sinä et tunnu tajuavan taas, että tutkitusti liikunta ja muuten terveelliset elämäntavat ja laihdutus ovat tehokkaimpia apuja unettomuuteen ja stressiin. Jos vain makaa sohvalla odottamassa, että unettomuus paranevat taianomaisesti tekemättä mitään ja vasta sen jälkeen voi alkaa parantamaan elintapojaan, saa maata siinä sohvalla aika pitkään.
Minä olen entinen uneton sairaalloisen lihava, nykyinen hyvin nukkuva normaalipainoinen ja homma toimi nimenomaan niin päin, että ensin piti korjata elämäntavat ja sen jälkeen uni alkoi maistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiralenkitkin on hyviä, sillä ihminen on sentään pystyasennossa ja ei yleensä ainakaan napostele siinä samalla. Ja tämä täysin hyvällä sanottuna - inhoan tätä nykyaikaa, jolloin oikea liikkuminen on aina jotain ihan muuta.
Minulla on saksanpaimenkoira, ja sen kanssa saa kyllä liikuttua erittäin monipuolisesti. Jos mennään metsässä sen tahtia, siinä on äkkiä sykkeet korkealla ja muutenkin saa olla skarppina kun metsänpohjaa askeltaa puolijuoksua tai juosten. Lasken sen liikunnaksi, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Itse en kannustaisi tiukkaan kalorien tiiraamiseen, vaan keskittyisin saamaan tarpeeksi kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Samalla keskittysin annoskokoihin, ruokaa pitää syödä tarpeeksi kuitenkin.
Ja ap, nukuthan riittävästi?
Ei ole mitään nykyaikaa, että "oikea liikkuminen on aina jotain ihan muuta". Nykyaikaa on, että joka ikinen navanrapsuttelu lasketaan liikkumiseksi ja sitten ihmetellään, miksi lihotaan vaikka liikutaan niin paljon.
Nykyaikaa on myös, että sairaalloisen lihavat ihmiset selittävät, kuinka he liikkuvat todella paljon ja syövät oikein, mutta he lihoavat, koska ferritiini, kilppari, kuun asento, uniapnea jne jne. Jännä, että sata vuotta sitten kukaan ei lihonnut syömättä vain koska hänen ferritiininsä olivat alle 100, niinkuin jokainen palstamamma tekee nykyään.
No, mun mielestä on edelleen parempi olla koiran kanssa ulkona löntystämässä kuin kotona sohvalla käsi sipsipussilla.
On parempi kävellä kauppaan ja kirjastoon kuin mennä autolla.
Parempi pyöräillä töihin kuin mennä autolla.
Yhtäkään yllä mainittua palstan urheiluasiantuntijat laske liikunnaksi. Mutta se onkin sitä, että muutetaan elämäntapoja pois istumisesta. Sitäkään ei kukaan tunnu täällä ymmärtävän, että stressi ja vähäinen uni vaikuttaa painoon. Eikä elimistö palaudu pitkäkestoisesta stressistä ja unettomuudesta vielä kolmessa kuukaudessa varsinkaan, jos se kolme kuukautta on käytetty kaloreista ja liikunnasta stressaamiseen.
Se, että on itselleen lempeä ei tarkoita että nyt herkuttelen itseni ähkyyn joka ilta ja odotan, että laihdun silti. Vaan se on sitä, että ensinnäkin hyväksyy tilanteen ja alkaa hoitaa itseään. Täytyy muistaa levätä, täytyy löytää elämään asioita joista tulee hyvä olo mutta joka ei ole syömistä.
Tällainen matka on pitkä, mutta tuo pysyvämpiä tuloksia. Ihminen on valmis tehorääkkiin vasta kun voi kokonaisvaltaisesti hyvin.
Tämä on minusta juurikin asiaa. Yllätyin kovasti palstavihasta, että arkiliikunta ei ole liikuntaa. Tarkoitukseni on pudottaa painoa pysyvästi eikä vaan pudottaa ja lihota takaisin. Se vaatii pysyviä muutoksia joita on helppo pitää yllä. Ja päivittäistä fyysistä aktiivisuutta on helppo pitää yllä kun se on kevyttä eikä jatkuvaa hikirääkkiä. Arjen hyötyliikunta ja kuntoliikunta (jota aion myöhemmin lisätä kun kunto on kasvanut) ovat kaksi eri asiaa mutta palstalaiset mielestä näköjään vain kuntoliikunta on liikuntaa. Ap
No sellainen hidas löntystäminen paikasta toiseen on ehkä liikkumista, mutta ei liikuntaa. Sana liikunta pitää sisällään edes jonkinlaisen harjoituksellisen elementin. Se, että vain siirtyy paikasta toiseen ei ole vielä kovin kummoista liikuntaa eikä kunto sillä kohoa, jos ei ole aivan täydellisessä rapakunnossa. Jos haluaa parantaa kuntoaan, kehoa pitää haastaa. Se on fakta eikä mitään palstavihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiralenkitkin on hyviä, sillä ihminen on sentään pystyasennossa ja ei yleensä ainakaan napostele siinä samalla. Ja tämä täysin hyvällä sanottuna - inhoan tätä nykyaikaa, jolloin oikea liikkuminen on aina jotain ihan muuta.
Minulla on saksanpaimenkoira, ja sen kanssa saa kyllä liikuttua erittäin monipuolisesti. Jos mennään metsässä sen tahtia, siinä on äkkiä sykkeet korkealla ja muutenkin saa olla skarppina kun metsänpohjaa askeltaa puolijuoksua tai juosten. Lasken sen liikunnaksi, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Itse en kannustaisi tiukkaan kalorien tiiraamiseen, vaan keskittyisin saamaan tarpeeksi kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Samalla keskittysin annoskokoihin, ruokaa pitää syödä tarpeeksi kuitenkin.
Ja ap, nukuthan riittävästi?
Ei ole mitään nykyaikaa, että "oikea liikkuminen on aina jotain ihan muuta". Nykyaikaa on, että joka ikinen navanrapsuttelu lasketaan liikkumiseksi ja sitten ihmetellään, miksi lihotaan vaikka liikutaan niin paljon.
Nykyaikaa on myös, että sairaalloisen lihavat ihmiset selittävät, kuinka he liikkuvat todella paljon ja syövät oikein, mutta he lihoavat, koska ferritiini, kilppari, kuun asento, uniapnea jne jne. Jännä, että sata vuotta sitten kukaan ei lihonnut syömättä vain koska hänen ferritiininsä olivat alle 100, niinkuin jokainen palstamamma tekee nykyään.
No, mun mielestä on edelleen parempi olla koiran kanssa ulkona löntystämässä kuin kotona sohvalla käsi sipsipussilla.
On parempi kävellä kauppaan ja kirjastoon kuin mennä autolla.
Parempi pyöräillä töihin kuin mennä autolla.
Yhtäkään yllä mainittua palstan urheiluasiantuntijat laske liikunnaksi. Mutta se onkin sitä, että muutetaan elämäntapoja pois istumisesta. Sitäkään ei kukaan tunnu täällä ymmärtävän, että stressi ja vähäinen uni vaikuttaa painoon. Eikä elimistö palaudu pitkäkestoisesta stressistä ja unettomuudesta vielä kolmessa kuukaudessa varsinkaan, jos se kolme kuukautta on käytetty kaloreista ja liikunnasta stressaamiseen.
Se, että on itselleen lempeä ei tarkoita että nyt herkuttelen itseni ähkyyn joka ilta ja odotan, että laihdun silti. Vaan se on sitä, että ensinnäkin hyväksyy tilanteen ja alkaa hoitaa itseään. Täytyy muistaa levätä, täytyy löytää elämään asioita joista tulee hyvä olo mutta joka ei ole syömistä.
Tällainen matka on pitkä, mutta tuo pysyvämpiä tuloksia. Ihminen on valmis tehorääkkiin vasta kun voi kokonaisvaltaisesti hyvin.
Tämä on minusta juurikin asiaa. Yllätyin kovasti palstavihasta, että arkiliikunta ei ole liikuntaa. Tarkoitukseni on pudottaa painoa pysyvästi eikä vaan pudottaa ja lihota takaisin. Se vaatii pysyviä muutoksia joita on helppo pitää yllä. Ja päivittäistä fyysistä aktiivisuutta on helppo pitää yllä kun se on kevyttä eikä jatkuvaa hikirääkkiä. Arjen hyötyliikunta ja kuntoliikunta (jota aion myöhemmin lisätä kun kunto on kasvanut) ovat kaksi eri asiaa mutta palstalaiset mielestä näköjään vain kuntoliikunta on liikuntaa. Ap
Se voi olla tarkoituksesi, mutta et selkeästi onnistu siinä. Kannattaisiko hiukan luopua tuosta ylimielisestä "minä tiedän kaiken" asenteesta ja kuunnella niitä, jotka ovat siinä onnistuneet.
Esimerkiksi minä painan tällä hetkellä 50 kg vähemmän kuin 6 vuotta sitten, joten minä tiedän aiheesta aika paljon. Sinä et ole onnistunut laihduttamaan käytännössä grammaakaan (3 kg nestettä lähtee alussa aina, kun vähän fiksailee ruokavaliotaan) ja silti tunnut tietävän kaikesta kaiken.
Ap ei makaa sohvalla odottamassa että stressi ja unettomuus paranee, voi hyvää päivää teidän kanssa.
Pitkäkestoinen stressi väsyttää, joten jos jollekin random ihmiselle netissä hokee, että arkiliikkuminen ei riitä mihinkään, niin ei se ketään auta. Se vain lannistaa, kun toinen ajattelee että teen edes tämän, hyvä minä.
Liikunta auttaa stressiin, mutta ei se että alkaa suorittaa sitä hyvää elämää hampaat irvessä. Se muuttaa stressin aihetta.
Elämänmuutos on pitkä matka, ja matkan varrelle tapahtuu erehdyksiä. Mutta olisi tärkeää että tapahtuu myös onnistumisen kokemuksia. Mittanauha ja vaaka ainoina onnistumisen mittareina eivät minun mielestä kanna pitkälle. Onnistuminen on myös se, että Jes, en kahteen päivään ole kaivannut makeaa vaan olen onnistunut pitämään ateriarytmin ja ateriasisällön selvästi oikeanlaisena. Onnistuminen on se, kun herää aamulla ja huomaa, että hei, nukuin koko yön.
Onnistuminen on se, kun yhtäkkiä huomaa että kuukausi sitten tässä kohtaa ylämäkeä meinasin kuolla, ja nyt en edes tajunnut koko ylämäkeä olevan olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on melko yksinkertainen juttu. Jos ei laihdu niin liikkuu liian vähän eikä kaloreita kulu. Kyllä jos on 30 kg ylipainoa eikä paino putoa niin sitten liikkuu liian vähän. Salilla käyminen ei auta jos siellä löysäilee eikä treenaa kunnolla. Pitää oikeesti juosta tunti juoksumatolla tai polkee kuntopyörää kovalla vauhdilla. Ja pitää nostella painojakin aika paljon. Oon auttanut ihmisiä laihduttamaan ja sanonut ettei niitten treenaus ole kovin tehokasta mutta minun ohjauksessa on tuloksia tullut. Minun entinen pomokin työpaikalla oli minun ohjauksessa ja laihtui 40 kg. Se painoi 150 kg kg aluksi. yks toinen kaveri pyysi myös apua kun se sai toisen lapsen ja oli lihonnut tosi paljon mutta se laihtui sitten yli 30 kg.
Koiran kusetus ja muu löntystely luonnossa vähentää stressiä, joten sillä voi olla aika merkittävä rooli kokonaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syöt liikaa.
Liian vähän. Aloittaja ei ole huomioinnut lepokulutusta.
Treenaaja kirjoitti:
Tää on melko yksinkertainen juttu. Jos ei laihdu niin liikkuu liian vähän eikä kaloreita kulu. Kyllä jos on 30 kg ylipainoa eikä paino putoa niin sitten liikkuu liian vähän. Salilla käyminen ei auta jos siellä löysäilee eikä treenaa kunnolla. Pitää oikeesti juosta tunti juoksumatolla tai polkee kuntopyörää kovalla vauhdilla. Ja pitää nostella painojakin aika paljon. Oon auttanut ihmisiä laihduttamaan ja sanonut ettei niitten treenaus ole kovin tehokasta mutta minun ohjauksessa on tuloksia tullut. Minun entinen pomokin työpaikalla oli minun ohjauksessa ja laihtui 40 kg. Se painoi 150 kg kg aluksi. yks toinen kaveri pyysi myös apua kun se sai toisen lapsen ja oli lihonnut tosi paljon mutta se laihtui sitten yli 30 kg.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiralenkitkin on hyviä, sillä ihminen on sentään pystyasennossa ja ei yleensä ainakaan napostele siinä samalla. Ja tämä täysin hyvällä sanottuna - inhoan tätä nykyaikaa, jolloin oikea liikkuminen on aina jotain ihan muuta.
Minulla on saksanpaimenkoira, ja sen kanssa saa kyllä liikuttua erittäin monipuolisesti. Jos mennään metsässä sen tahtia, siinä on äkkiä sykkeet korkealla ja muutenkin saa olla skarppina kun metsänpohjaa askeltaa puolijuoksua tai juosten. Lasken sen liikunnaksi, sanoi kuka mitä hyvänsä.
Itse en kannustaisi tiukkaan kalorien tiiraamiseen, vaan keskittyisin saamaan tarpeeksi kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Samalla keskittysin annoskokoihin, ruokaa pitää syödä tarpeeksi kuitenkin.
Ja ap, nukuthan riittävästi?
Ei ole mitään nykyaikaa, että "oikea liikkuminen on aina jotain ihan muuta". Nykyaikaa on, että joka ikinen navanrapsuttelu lasketaan liikkumiseksi ja sitten ihmetellään, miksi lihotaan vaikka liikutaan niin paljon.
Nykyaikaa on myös, että sairaalloisen lihavat ihmiset selittävät, kuinka he liikkuvat todella paljon ja syövät oikein, mutta he lihoavat, koska ferritiini, kilppari, kuun asento, uniapnea jne jne. Jännä, että sata vuotta sitten kukaan ei lihonnut syömättä vain koska hänen ferritiininsä olivat alle 100, niinkuin jokainen palstamamma tekee nykyään.
No, mun mielestä on edelleen parempi olla koiran kanssa ulkona löntystämässä kuin kotona sohvalla käsi sipsipussilla.
On parempi kävellä kauppaan ja kirjastoon kuin mennä autolla.
Parempi pyöräillä töihin kuin mennä autolla.
Yhtäkään yllä mainittua palstan urheiluasiantuntijat laske liikunnaksi. Mutta se onkin sitä, että muutetaan elämäntapoja pois istumisesta. Sitäkään ei kukaan tunnu täällä ymmärtävän, että stressi ja vähäinen uni vaikuttaa painoon. Eikä elimistö palaudu pitkäkestoisesta stressistä ja unettomuudesta vielä kolmessa kuukaudessa varsinkaan, jos se kolme kuukautta on käytetty kaloreista ja liikunnasta stressaamiseen.
Se, että on itselleen lempeä ei tarkoita että nyt herkuttelen itseni ähkyyn joka ilta ja odotan, että laihdun silti. Vaan se on sitä, että ensinnäkin hyväksyy tilanteen ja alkaa hoitaa itseään. Täytyy muistaa levätä, täytyy löytää elämään asioita joista tulee hyvä olo mutta joka ei ole syömistä.
Tällainen matka on pitkä, mutta tuo pysyvämpiä tuloksia. Ihminen on valmis tehorääkkiin vasta kun voi kokonaisvaltaisesti hyvin.
Tämä on minusta juurikin asiaa. Yllätyin kovasti palstavihasta, että arkiliikunta ei ole liikuntaa. Tarkoitukseni on pudottaa painoa pysyvästi eikä vaan pudottaa ja lihota takaisin. Se vaatii pysyviä muutoksia joita on helppo pitää yllä. Ja päivittäistä fyysistä aktiivisuutta on helppo pitää yllä kun se on kevyttä eikä jatkuvaa hikirääkkiä. Arjen hyötyliikunta ja kuntoliikunta (jota aion myöhemmin lisätä kun kunto on kasvanut) ovat kaksi eri asiaa mutta palstalaiset mielestä näköjään vain kuntoliikunta on liikuntaa. Ap
Olet ihan oikeilla jäljillä. Arkiliikunnan lisääminen on oikein oiva keino muuttaa tapoja. Mutta sinä myöskin kysyit miksi et laihdu ja siihen olet saanut vastauksia, että arkiliikunta ei riitä. Ehkä lisäät hikiliikuntaa myöhemmin, mutta miksi et tekisi sitä jo nyt? Voi tietysti olla, että nivelesi ei tykkää jos alat kovasti nyt juoksemaan, kun painoa on vielä, mutta ihan vähäsen voisit silti koittaa. Vaikka pienen lyhyen juoksun joka päivä. Siten, että saat hien valumaan. Siitä sitten lisäät vaikka kuukauden päästä, jos nivelesi kestää. Nivelille ystävällisempää hikiliikuntaa on pyöräily ja uiminen.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei makaa sohvalla odottamassa että stressi ja unettomuus paranee, voi hyvää päivää teidän kanssa.
Pitkäkestoinen stressi väsyttää, joten jos jollekin random ihmiselle netissä hokee, että arkiliikkuminen ei riitä mihinkään, niin ei se ketään auta. Se vain lannistaa, kun toinen ajattelee että teen edes tämän, hyvä minä.
Liikunta auttaa stressiin, mutta ei se että alkaa suorittaa sitä hyvää elämää hampaat irvessä. Se muuttaa stressin aihetta.
Elämänmuutos on pitkä matka, ja matkan varrelle tapahtuu erehdyksiä. Mutta olisi tärkeää että tapahtuu myös onnistumisen kokemuksia. Mittanauha ja vaaka ainoina onnistumisen mittareina eivät minun mielestä kanna pitkälle. Onnistuminen on myös se, että Jes, en kahteen päivään ole kaivannut makeaa vaan olen onnistunut pitämään ateriarytmin ja ateriasisällön selvästi oikeanlaisena. Onnistuminen on se, kun herää aamulla ja huomaa, että hei, nukuin koko yön.
Onnistuminen on se, kun yhtäkkiä huomaa että kuukausi sitten tässä kohtaa ylämäkeä meinasin kuolla, ja nyt en edes tajunnut koko ylämäkeä olevan olemassakaan.
Jos ap yrittää laihtua ja nyt tehdyt muutokset eivät riitä laihtumiseen, mikään määrä positiivista ajattelua ei riitä muuttamaan sitä faktaa, että muitakin muutoksia pitää tehdä. Ap ei ola taianomaisesti laihtumaan jossain vaiheessa, jos hän ei lisää liikuntaansa ja/tai vähennä syömistään. Nämä ovat faktoja ja mikään määrä naistenlehtitasoista tsemppipsykologiaa ei muuta niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitään viivettä ollut. Punnitsin itseni viikoittain ja tasaiseen tahtiin putosi kiloja joka viikko ensimmäisestä viikosta alkaen. Jos paino ei putoa, täytyy syömistä kiristää entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöt liikaa.
Liian vähän. Aloittaja ei ole huomioinnut lepokulutusta.
Juu. Ylipaino johtuu aina siitä, että keho alkaa luomaan läskiä ilmasta, jos ihminen syö liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöt liikaa.
Paljon sinusta sitten on sopiva kalorimäärä jos päivittäinen vajaus on vähintään 500 kcal eikä mitään tapahdu? Ap
Jos mitään ei tapahdu, päivittäinen vajaus ei ole 500 kcal. Ei mistään äly-/urheilukellosta voi kulutusta suoraan ottaa, ne on hyvin karkeita arvioita.
Voisiko siihen koiralenkkiin lisätä enemmän nopeaa liikkumista? Jaksaisiko se koira ottaa pieniä spurtteja, vaikkapa juoksemista pari minuuttia? Näin saisit lisättyä pienellä vaivalla energiankulutustasi. Lihakset jatkaa kasvuaan sitten levossakin tämän jälkeen. Pian huomaatkin, että jaksat juosta pidempään ja pidempään. Uni tulee helpommin ja olokin on parempi.
Laiskat treenaajat ei laihdu. 7000 kaloria on yksi kilo. 7000 kalorin kuluttamiseen vaikka juoksemalla kuluu aikaa 8-10 tuntia mutta se riippuu vähän ihmisestä. Joten miettikää nyt vaan paljonko pitää juosta vaikka 5 kilon painon pudotuksessa. Kaikenlainen liikunta on hyödyksi mutta tehokasta liikuntaa on juoksu ja pyöräily ja painojen nostaminen. Fyysinen työkin auttaa. Pitää myös syödä säännöllisin väliajoin eikä vaikka 8 tunnin välein vaan 4 tunnin välein terveellisesti.
Ap ja tuo toinen liikunnan vihaaja tässä ketjussa eivät tunnu käsittävän, että 1 tuntia viikossa on todella vähän liikkumista, jos siihen lasketaan mukaan kaikki mahdollinen arkiliikunta. Jos ap:lla on koira, joka tarvitsee noin vähän liikuntaa, että sekin mahtuu tuohon määrään, se tuskin liikkuu lenkeillään kovinkaan reipasta vauhtia (tai koiran pääasiallinen lenkitysvastuu on jollain muulla).
Tuo 10 h poissa sohvalta on tietenkin tyhjää parempi, mutta se, että ap ei saa minkäänlaisia tuloksia aikaiseksi kertoo, että jotain muutoksia pitäisi tehdä tai sitten vain tyytyä olemaan 90 kiloinen. Jos et ole valmis enää muuttamaan mitään ja kolmeen kuukauteen ei ole tullut tuloksia, niin ei niitä ole tulossa tulevaisuudessakaan.
Itseään voi rääkätä hampaat irvessä liikkumalla ja todella pienellä syömisellä. Näin minä tein uudestaan ja uudestaan n. 20.v ajan. Jokaisella kerralla vaadittiin vähän tiukempi kuuri. Lopulta ei edes 1000 ckal dieetti yhdistettynä säännölliseen liikkumiseen tuonut tulosta. Todennäköisesti sain aineenvaihduntani niin sekaisin, että elimistö ei enää toiminut tehokkaasti.
Viime lokakuussa kävin painonhallintaan erikoistuneella lääkärillä. Minulle on kertynyt tietoa suositellussa ruokavalioista näiden vuosien paljon. Osaan ulkoa kaloripitoisuudet , hiilihydraatti ja proteiinimäärät useimmille ruoka-aineille. Ne ei silti ole auttaneet mua, kun pää pettää ja tunteet vie. Voi noudattaa helposti tiettyä ruokavaliota useita kuukausia ja saada tuloksia (ajan kanssa aina vain isommalla kurilla). Kun yritän palata normaaliin, pettää systeemi ja syön taas niin, että paino alkaa nousta.
Ratkaisuksi sai reseptin ozempiciin ja aikoja ravitsemusterapeutille joka painottaa syömisen psykologisiin puoliin.
Lokakuussa paino oli 93kg, pituus 162. Lääkettä oli saatavilla jouluun -22 asti, paino putosi 10kg Tammi- toukokuussa en saanut lääkettä. Paino nousi 3kg. Nyt taas olen saanut lääkettä n. Kk ja paino on nyt 79kg. Maltilista laskua, johon rn pääsisi ilman lääkettä. Ongelma on, että voi olla että tarvin lääkettä todella pitkään, tai aina. Jokin mekanismi kehossasi ei toimi, Tai toimii väärin. Lääke on ollut apu siihen. Tässä kohtaa ei toiminut enää muut keinot.
Vesipaastolla lähti 7 kg viidessä päivässä. Olokin parani huomattavasti. Suosittelen kokeileen.
Tämä on minusta juurikin asiaa. Yllätyin kovasti palstavihasta, että arkiliikunta ei ole liikuntaa. Tarkoitukseni on pudottaa painoa pysyvästi eikä vaan pudottaa ja lihota takaisin. Se vaatii pysyviä muutoksia joita on helppo pitää yllä. Ja päivittäistä fyysistä aktiivisuutta on helppo pitää yllä kun se on kevyttä eikä jatkuvaa hikirääkkiä. Arjen hyötyliikunta ja kuntoliikunta (jota aion myöhemmin lisätä kun kunto on kasvanut) ovat kaksi eri asiaa mutta palstalaiset mielestä näköjään vain kuntoliikunta on liikuntaa. Ap