Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppiset naiset eivät jaksa enää Asiantuntija avaa syyt selittämättömään ahdistukseen
20.06.2023 |
onko palstalaisille tuttua tämä yli 40v jaksamattomuus
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/bede928d-8db2-4ad3-97b1-e96d…
Kommentit (480)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
No se nainen on ihan oma yksilönsä eikä pelkkä perheen tahdoton työmyyrä. Lähes kaikki naiset haluavat käydä ansiotyössä ja olla muutakin kuin puoliso ja äiti.
Ja samalla logiikalla, miksi miehen pitäisi käydä töissä, jos nainen käy? Miksi miehen pitäisi hoitaa kotia ja lapsia, jos nainen niitä jo hoitaa? Miksi miehen pitäisi saada seksissä orgasmi, jos nainen on jo saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.
Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.
Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.
Kun se tulee murrosvaiheessa tai vähän sen jälkeen, nuorella naisella nykymenossa on seurauksena vaara alkaa oireilla jonkinlaisella syömishäiriöllä.Tämä buumi tuli jo vuosia sitten vyöryen paljolti sitä tuntemattoman hoitohenkilökunnan ja lama-Suomen syliin. Nyt muutaman vuoden ajan havaittavissa oleva uusi ilmiö on nuorten naisten uupuminen, masennus, runsas alkoholin käyttö, haluttomuus lasten tekoon ja edelleen yhä hälyttävämpänä vaikeus löytää äitiys.
On asioita, joita ei voikaan suorittaa, "ei osaa", sanoo tämä nuori suoriutujanainen. On asioita, joita voi vain löytää elämyksellisesti tunteen kautta, tunteen tasolla. Pitäisi kyetä pysähtymään ja tuntemaan eikä vaan suorittamaan senhetkistä elämää, elämäntilannetta. Tällaisia asioita ovat ihmissuhteet ja rakkaussuhteet, mitkä siinä murrosiän kynnyksellä koetaan usein uusina, pelottavina ja jännittävinä asioina. Niitä ei kuitenkaan voi hallita pelkästään tekemällä ja suorittamalla, vaan niissä liikutaankin tunne-elämän alueella. Parisuhde ja äitiys ovat juuri näitä asioita.
Tuo suorittamisaspekti on kyllä täysin totta. Nykynaiset on kasvatettu suorittamaan, ja se rima nousee koko ajan. Vanhemmuuskin on nykyään täynnä erilaisia vaatimuksia jotka pitäisi pystyä täyttämään että on hyvä vanhempi. Miehillä toki on myös vastaavanlaisia suorituspaineita, mutta siinä ei ehkä ole tapahtunut niin suurta muutosta. Miesten ei ole koskaan odotettukaan osaavan pysähtyä vanhemmuuden ääreen, vaan odotus on ollut vaan suorittaa että perheellä on rahaa. Ja toisaalta miehet on lääkinneet sitä ahdistusta alkoholilla ja olleet itsetuhoisia aina enemmän kuin naiset.
Tämä on jotenkin surullista. Kenelle naiset elämää suorittavat? Monilla tosiaan pitää olla hieno koti, uusi auto, lomamatkoja, harrastuksia, tavaraa jne.
Kun itse jäin yksin lasten kanssa, niin totesin, että nyt on pakko keskittyä saada elämä rullaamaan niin, että rahat riittää ihan perusarkeen. Mulla on vanha talo, vanha auto, vanhat huonekalut, kirpparivaatteita.
Kun äiti kysyi, että miksi sulla ei ole kesäverhoja ja huomautti kitkemättömästä kukkapenkistä, niin se meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Välillä olen tuntenut häpeää kodistani, joka ei kelpaa Avotakkaan, mutta on siisti ja turvallinen ja meille riittävä.
Olen ylpeä siitä, että olen pärjännyt ja saanut lapset toistaiseksi kasvatettua ihan täysipäisiksi. Olen saanut mielekästä työtä ja opiskellut, pitänyt terveydestäni huolta. Olin pitkään yksin, mutta sitten kohtasin miehen, jolle ei merkitystä sillä, että olisin erityisen varakas tai ulkoisesti täydellinen tai asuisin hienosti.
Jos en ole jaksanut vuosien varrella sisustaa kotia joka juhlapyhään, leipoa kaikkea itse lasten synttäreille tai käydä kolmea kertaa viikossa punttisalilla niin so what. Ketään ei ole oikeasti kiinnostanut pätkääkään. Kukaan ei ole koskaan tullut sanomaan, että ootpas onneton tapaus.( Paitsi äiti niistä verhoista, mutta ei hänkään sen yhden kerran jälkeen 😊)
Ohis, mutta ei kaikille punttis ole suorittamista vaan kehittävä ja rentouttava harrastus ja pakohetki sieltä suorittavasta arjesta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitää lopettaa miesten syyllistäminen.
Hanki koulutus.
Hanki työ.
Laihduta.
Kehitä luonteesi siedettäväksi.
Etsi mies.Et ole tässäkään vaiheessa oikeutettu hyvään mieheen. Joten lopeta valittaminen ja kehitä itseäsi.
Kaikki yllämainitut on useimmilla naisilla, ei vaan pitäisi dekaantua ensimmäiseenkään mieheen. Kaikki luusereita joilla ei ole mitään annettavaa kuin...
Ongelma on siinä, että mies rakastaa naista - nainen vain sitä mitä mies voi naiselle tarjota. Mies on siis vain väline.
Rakastaako? Sen perusteella, mitä miesten kirjoittamia kommentteja on tältä palstalta lukenut, nainen nähdään enemmänkin statussymbolina, kuin oikean rakkauden kohteena.
Rakkaus on tasavertaisuutta ja kunnioitusta, ei palvontaa.Olisikin nainen näille vaan statussymboli, mutta kun naisen pitää olla myös lasten- ja kodinhoitaja, makuuhuoneen villipeto ja maksaa yhteisten lasten kaikkien menojen lisäksi vähintään puolet muista talouden menoista.
Tyhmä on se nainen, joka suostuu taipumaan kaikkiin vaatimuksiin. Jos naiselta vaaditaan puolia kuluista, niin miehen pitää tajuta, että nainen silloin myös päättää asioista yhtä paljon ja ulkonäön puunausta voi olla vähemmän, samoin kuin villipetohetkiä. Mutta jos mies haluaa, että nainen on kauniina pitäytyvä kodinhenki, niin se vaatii enemmän ylläpitoa eikä nainen ehdi tahkoa rahaa yhtä lailla kuin mies.
Huomasithan, että naiselta vaaditaan kaikkien yhteisten lasten kulujen maksamista sekä vähintään puolta muista kotitalouden kuluista? Ei riitä naiselta se 50 %:n maksaminen, vääjäämättä menee ainakin 60 %:iin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.
Kuukaudessa yli kymppitonnin tienaavia miehiä, joilla on pieniä lapsia, on hyvin vähän. Tuolla palkalla miehellä olisi varaa maksaa vaimolle eläke ja sijoituksia turvaksi eikä tietenkään avioehtoa. Kotiäitejä alkaa löytyä, kun laitatte paperiasiat kuntoon.
Hyviä uutisia, asuntolainan korot on 3% ainakin vuoteen 2035 asti.
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/jaatava-arvio-asuntovelallisille-12-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
No se nainen on ihan oma yksilönsä eikä pelkkä perheen tahdoton työmyyrä. Lähes kaikki naiset haluavat käydä ansiotyössä ja olla muutakin kuin puoliso ja äiti.
Mistä sen tiedät? Veikkaan, että moni joka voittaisi lotossa ei kävisi töissä ihan vaan ollakseen muutakin kuin puoliso ja äiti. Ja samalla lailla monet naiset eivät kävisi töissä siinä tapauksessa JOS miehen palkka olisi tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
No se nainen on ihan oma yksilönsä eikä pelkkä perheen tahdoton työmyyrä. Lähes kaikki naiset haluavat käydä ansiotyössä ja olla muutakin kuin puoliso ja äiti.
Mistä sen tiedät? Veikkaan, että moni joka voittaisi lotossa ei kävisi töissä ihan vaan ollakseen muutakin kuin puoliso ja äiti. Ja samalla lailla monet naiset eivät kävisi töissä siinä tapauksessa JOS miehen palkka olisi tarpeeksi.
Sehän riippuu siitä, kenellä sitä rahaa on, minulla vai miehellä. Sen lisäksi miehet eivät tienaa niin hyvin, että sillä elättäisi hyvin koko perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti kukaan ei ole lukenut artikkelia kun ei tule suoraa vastausta kysymykseen "mitkä ne ahdistuksen syyt ovat?". Siis mitä siinä artikkelissa mainittiin.
Vierailija kirjoitti:
Poikien ja miesten pahoinvointia koskeva viestiketju poistettiin täältä mutta tämä saa olla täällä?
Sanon että naisten mt ongelmat johtuu siitä kun ne ei kelpaa miehille eli miehettömyys ajaa naisten elämän kurjuuteen.
Tutkimusten mukaan itseasiassa parisuhteen vaikutus on naiselle keskimäärin negatiivinen ja miehelle positiivinen.
Omalla kohdalla näin ei esimerkiksi kuitenkaan ole, tilastot puhuvat kuitenkin muuta.
Olin tosin onnellinen jo ennen miestä ja hyvän miehen kanssa elämä on entistä parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
No se nainen on ihan oma yksilönsä eikä pelkkä perheen tahdoton työmyyrä. Lähes kaikki naiset haluavat käydä ansiotyössä ja olla muutakin kuin puoliso ja äiti.
Mistä sen tiedät? Veikkaan, että moni joka voittaisi lotossa ei kävisi töissä ihan vaan ollakseen muutakin kuin puoliso ja äiti. Ja samalla lailla monet naiset eivät kävisi töissä siinä tapauksessa JOS miehen palkka olisi tarpeeksi.
Inhoan kotitöitä enemmän kuin työssäkäyntiä. Jos voittaisin lotossa, ensimmäiseksi ostaisin kaikenlaiset palvelut kotiin. Siivousta ja lastenhoitoa ihan ensimmäiseksi. Tottakai haluaisin viettää aikaa lasten kanssa mutta joku muu voisi hoitaa ikävät rutiinit. Söisin ulkona. Jos sen jälkeen jäisi rahaa niin vasta sitten lopettaisin työt.
Mä olen t0v ja viiden lapsen äiti. Elämä on tällä hetkellä rentoa ja mulavaa.
Lapset on helppoja ja omatoimisia. Viisi poikaa.
Miehen kanssa on aina hoidettu hommat yhdessä, mutta ei mittailtu minkään mittatikun kanssa hommia vaan ren osti luotettu hommat molemmille.
Laskut ja menot maksetaan aina puoliksi, asumisesta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisille on suuret vaatimukset. Pitäisi onnistua sekä kotona, että töissä ja lisäksi omata ns. elämä. Nelikymppisenä paineet kasautuu pahimmilleen eri puolilta. En ihmettele tuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.
Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.
Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.
Kun se tulee murrosvaiheessa tai vähän sen jälkeen, nuorella naisella nykymenossa on seurauksena vaara alkaa oireilla jonkinlaisella syömishäiriöllä.Tämä buumi tuli jo vuosia sitten vyöryen paljolti sitä tuntemattoman hoitohenkilökunnan ja lama-Suomen syliin. Nyt muutaman vuoden ajan havaittavissa oleva uusi ilmiö on nuorten naisten uupuminen, masennus, runsas alkoholin käyttö, haluttomuus lasten tekoon ja edelleen yhä hälyttävämpänä vaikeus löytää äitiys.
On asioita, joita ei voikaan suorittaa, "ei osaa", sanoo tämä nuori suoriutujanainen. On asioita, joita voi vain löytää elämyksellisesti tunteen kautta, tunteen tasolla. Pitäisi kyetä pysähtymään ja tuntemaan eikä vaan suorittamaan senhetkistä elämää, elämäntilannetta. Tällaisia asioita ovat ihmissuhteet ja rakkaussuhteet, mitkä siinä murrosiän kynnyksellä koetaan usein uusina, pelottavina ja jännittävinä asioina. Niitä ei kuitenkaan voi hallita pelkästään tekemällä ja suorittamalla, vaan niissä liikutaankin tunne-elämän alueella. Parisuhde ja äitiys ovat juuri näitä asioita.
Tuo suorittamisaspekti on kyllä täysin totta. Nykynaiset on kasvatettu suorittamaan, ja se rima nousee koko ajan. Vanhemmuuskin on nykyään täynnä erilaisia vaatimuksia jotka pitäisi pystyä täyttämään että on hyvä vanhempi. Miehillä toki on myös vastaavanlaisia suorituspaineita, mutta siinä ei ehkä ole tapahtunut niin suurta muutosta. Miesten ei ole koskaan odotettukaan osaavan pysähtyä vanhemmuuden ääreen, vaan odotus on ollut vaan suorittaa että perheellä on rahaa. Ja toisaalta miehet on lääkinneet sitä ahdistusta alkoholilla ja olleet itsetuhoisia aina enemmän kuin naiset.
Sen takia mammojen hommat pitääkin miettiä uusiksi. Pääasialliset paineet tulee mammojen oman pään sisältä. Nainen on yksinkertaisesti liian tarkka ja täydellisyyteen pyrkivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.
Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.
Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.
Kun se tulee murrosvaiheessa tai vähän sen jälkeen, nuorella naisella nykymenossa on seurauksena vaara alkaa oireilla jonkinlaisella syömishäiriöllä.Tämä buumi tuli jo vuosia sitten vyöryen paljolti sitä tuntemattoman hoitohenkilökunnan ja lama-Suomen syliin. Nyt muutaman vuoden ajan havaittavissa oleva uusi ilmiö on nuorten naisten uupuminen, masennus, runsas alkoholin käyttö, haluttomuus lasten tekoon ja edelleen yhä hälyttävämpänä vaikeus löytää äitiys.
On asioita, joita ei voikaan suorittaa, "ei osaa", sanoo tämä nuori suoriutujanainen. On asioita, joita voi vain löytää elämyksellisesti tunteen kautta, tunteen tasolla. Pitäisi kyetä pysähtymään ja tuntemaan eikä vaan suorittamaan senhetkistä elämää, elämäntilannetta. Tällaisia asioita ovat ihmissuhteet ja rakkaussuhteet, mitkä siinä murrosiän kynnyksellä koetaan usein uusina, pelottavina ja jännittävinä asioina. Niitä ei kuitenkaan voi hallita pelkästään tekemällä ja suorittamalla, vaan niissä liikutaankin tunne-elämän alueella. Parisuhde ja äitiys ovat juuri näitä asioita.
Tuo suorittamisaspekti on kyllä täysin totta. Nykynaiset on kasvatettu suorittamaan, ja se rima nousee koko ajan. Vanhemmuuskin on nykyään täynnä erilaisia vaatimuksia jotka pitäisi pystyä täyttämään että on hyvä vanhempi. Miehillä toki on myös vastaavanlaisia suorituspaineita, mutta siinä ei ehkä ole tapahtunut niin suurta muutosta. Miesten ei ole koskaan odotettukaan osaavan pysähtyä vanhemmuuden ääreen, vaan odotus on ollut vaan suorittaa että perheellä on rahaa. Ja toisaalta miehet on lääkinneet sitä ahdistusta alkoholilla ja olleet itsetuhoisia aina enemmän kuin naiset.
Sen takia mammojen hommat pitääkin miettiä uusiksi. Pääasialliset paineet tulee mammojen oman pään sisältä. Nainen on yksinkertaisesti liian tarkka ja täydellisyyteen pyrkivä.
Kyllä tämä on yhteiskunnallinenkin ongelma. Sosiaaliset paineet tulevat ympäristöstä. Ongelmaa ei voi korjata, ellei tätä tunnista.
Mulla kriteeri miehelle on, että se laittaa kestovärin mun päähän tasaisesti, koska pienituloisena mulla ei ole rahaa käydä parturissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.
Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.
Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.
Kun se tulee murrosvaiheessa tai vähän sen jälkeen, nuorella naisella nykymenossa on seurauksena vaara alkaa oireilla jonkinlaisella syömishäiriöllä.Tämä buumi tuli jo vuosia sitten vyöryen paljolti sitä tuntemattoman hoitohenkilökunnan ja lama-Suomen syliin. Nyt muutaman vuoden ajan havaittavissa oleva uusi ilmiö on nuorten naisten uupuminen, masennus, runsas alkoholin käyttö, haluttomuus lasten tekoon ja edelleen yhä hälyttävämpänä vaikeus löytää äitiys.
On asioita, joita ei voikaan suorittaa, "ei osaa", sanoo tämä nuori suoriutujanainen. On asioita, joita voi vain löytää elämyksellisesti tunteen kautta, tunteen tasolla. Pitäisi kyetä pysähtymään ja tuntemaan eikä vaan suorittamaan senhetkistä elämää, elämäntilannetta. Tällaisia asioita ovat ihmissuhteet ja rakkaussuhteet, mitkä siinä murrosiän kynnyksellä koetaan usein uusina, pelottavina ja jännittävinä asioina. Niitä ei kuitenkaan voi hallita pelkästään tekemällä ja suorittamalla, vaan niissä liikutaankin tunne-elämän alueella. Parisuhde ja äitiys ovat juuri näitä asioita.
Tuo suorittamisaspekti on kyllä täysin totta. Nykynaiset on kasvatettu suorittamaan, ja se rima nousee koko ajan. Vanhemmuuskin on nykyään täynnä erilaisia vaatimuksia jotka pitäisi pystyä täyttämään että on hyvä vanhempi. Miehillä toki on myös vastaavanlaisia suorituspaineita, mutta siinä ei ehkä ole tapahtunut niin suurta muutosta. Miesten ei ole koskaan odotettukaan osaavan pysähtyä vanhemmuuden ääreen, vaan odotus on ollut vaan suorittaa että perheellä on rahaa. Ja toisaalta miehet on lääkinneet sitä ahdistusta alkoholilla ja olleet itsetuhoisia aina enemmän kuin naiset.
Sen takia mammojen hommat pitääkin miettiä uusiksi. Pääasialliset paineet tulee mammojen oman pään sisältä. Nainen on yksinkertaisesti liian tarkka ja täydellisyyteen pyrkivä.
Kyllä tämä on yhteiskunnallinenkin ongelma. Sosiaaliset paineet tulevat ympäristöstä. Ongelmaa ei voi korjata, ellei tätä tunnista.
Kyllä naisillakin ne päätökset uran ja muun suhteen, tapahtuu mamman oman pään sisälle. Naiselle ongelma on nainen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.
Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.
Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.
Kun se tulee murrosvaiheessa tai vähän sen jälkeen, nuorella naisella nykymenossa on seurauksena vaara alkaa oireilla jonkinlaisella syömishäiriöllä.Tämä buumi tuli jo vuosia sitten vyöryen paljolti sitä tuntemattoman hoitohenkilökunnan ja lama-Suomen syliin. Nyt muutaman vuoden ajan havaittavissa oleva uusi ilmiö on nuorten naisten uupuminen, masennus, runsas alkoholin käyttö, haluttomuus lasten tekoon ja edelleen yhä hälyttävämpänä vaikeus löytää äitiys.
On asioita, joita ei voikaan suorittaa, "ei osaa", sanoo tämä nuori suoriutujanainen. On asioita, joita voi vain löytää elämyksellisesti tunteen kautta, tunteen tasolla. Pitäisi kyetä pysähtymään ja tuntemaan eikä vaan suorittamaan senhetkistä elämää, elämäntilannetta. Tällaisia asioita ovat ihmissuhteet ja rakkaussuhteet, mitkä siinä murrosiän kynnyksellä koetaan usein uusina, pelottavina ja jännittävinä asioina. Niitä ei kuitenkaan voi hallita pelkästään tekemällä ja suorittamalla, vaan niissä liikutaankin tunne-elämän alueella. Parisuhde ja äitiys ovat juuri näitä asioita.
Tuo suorittamisaspekti on kyllä täysin totta. Nykynaiset on kasvatettu suorittamaan, ja se rima nousee koko ajan. Vanhemmuuskin on nykyään täynnä erilaisia vaatimuksia jotka pitäisi pystyä täyttämään että on hyvä vanhempi. Miehillä toki on myös vastaavanlaisia suorituspaineita, mutta siinä ei ehkä ole tapahtunut niin suurta muutosta. Miesten ei ole koskaan odotettukaan osaavan pysähtyä vanhemmuuden ääreen, vaan odotus on ollut vaan suorittaa että perheellä on rahaa. Ja toisaalta miehet on lääkinneet sitä ahdistusta alkoholilla ja olleet itsetuhoisia aina enemmän kuin naiset.
Sen takia mammojen hommat pitääkin miettiä uusiksi. Pääasialliset paineet tulee mammojen oman pään sisältä. Nainen on yksinkertaisesti liian tarkka ja täydellisyyteen pyrkivä.
Kyllä tämä on yhteiskunnallinenkin ongelma. Sosiaaliset paineet tulevat ympäristöstä. Ongelmaa ei voi korjata, ellei tätä tunnista.
Kyllä naisillakin ne päätökset uran ja muun suhteen, tapahtuu mamman oman pään sisälle. Naiselle ongelma on nainen itse.
Miksi käytät mamma-sanaa haukkumasanana? Ihan kuin äitiys tekisi ihmisestä jotenkin huonomman.
Ihminen on laumaeläin ja muiden miellyttäminen & mallin ottaminen on sisäänrakennettua. Ei kukaan ole täysin sen yläpuolella, vaikka haluaisikin ajatella muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.
Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.
Tässä on totuuden siemen.
Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.
Miksi ihmeessä sellaisen miehen vaimon pitäisi istua illalla klo 20 asti kassalla tienaamassa 1000€ kuussa, jonka omat tulot ovat vaikka yli 10 tuhatta € kuussa? Se koettaisiin lähinnä nolona miehelle.
Se ei tuo mitään lisäarvoa kenellekään, kun vaimo herää kello 05 lähteäkseen siivoamaan jotain toimistoa ja miehen pitäisi sitten laittaa lapset valmiiksi koulua varten ja tehdä näille aamupala jne. Niin ja tietenkin maksaa sille lastenhoitajalle, koska jonkun ne lapset on haettava sieltä koulusta, vaikka klo 13 tai 16 ja tietenkään alle 12 vuotiasta ei saa monessa maassa jättää koskaan yksin.
Eikä sekään ole monen miehen mielestä sen arvoista, että vaimo on töissä kaikin viikonloput pienellä palkalla ja sitten ollaan siellä yksin niiden lasten kanssa kotona odottamassa porukalla äitiä.
Niissä perheissä, joissa kyetään elämään hyvää elämää ilman, että vaimo töissä ja voi keskittyä sekä lapsiin, että miehiin, niin minkä takia pitäisi edes valita, joku muu vaihtoehto? Jos vaimon on mentävä töihin, joskus myöhemmin, hän voi aina mennä. Kyllä noille alipalkatuille siivoajille paikkoja löytyy aina, jos siihen on päädyttävä.Jos taas nainen on korkeakoulutettu ja saa hyvää palkkaa, niin mikään ei estä häntä menemästä töihin. Ja moni meneekin.
Kynsien maksaminen ei usein paljoa ulkomailla maksa. Eikä edes drinkit. Tosin aika harva kotiäiti ulkomailla juopottelee keskipäivällä kavereiden kanssa tai kävelee rakennekynnet kädessä.
Tuo ikuinen samppanjalasi kädessä on lähinnä suomalaisten märkä unelma.
Monessa maassa perheen elintaso on sama vaikka nainen on kotona, mutta perheen elämänlaatu on paljon parempi, kun ei tarvitse miettiä kun toisen työ ja lomajutut.
Kaikilla ei vaan ole ulkomailla niin huonot palkat, että molempien on pakko olla töissä.En oikein ymmärrä sitä, että naisellakin pitäisi olla työ/ura sitä varten, että jos sattuu jotain, niin olisi jotain varalle. Voihan se työpaikka potkaista pihalle tai ura mennä pilalle joka tapauksessa, eli ei noiden asioiden varaan voi laskea edes vaikka olisi perheetön. JOS tulee ero niin onhan vanhemmallakin naisella mahdollisuus vielä uudelleenkouluttautua, perustaa yritys, alkaa perhepäivähoitajaksi tai muuta vastaavaa. Kannattaako koko nuoruutta ja keski-iän jaksamista jakaa työ- ja perhe-elämään ihan vaan kaiken varalta? Jaettu energian suuntaaminen aiheuttaa sen, että stressi maksimoituu mutta hyöty välttämättä ei. Toki kannatan, että perheen ohella nainen pitää yllä omia kiinnostuksen kohteitaan jos sellaisia on.
Arvostan kotiäitiyttä korkealle ja olen sellainen ollut itsekin, mutta kyllä ne kotiäitiyden riskit kannattaa realistisesti pohtia jo etukäteen. Tietysti niihin voi jossain määrin varautuakin kuten vaikka sillä, että tekee ajoittain vähän töitä jos se on omalla alalla mahdollista; muistan esim. äidin, joka teki vain lauantaisin töitä kun mies hoiti lapsia. Jos on pitkään kotiäitinä/rouvana voin sanoa, ettei se viisikymppinen nainen ole kovin kuumaa kamaa työmarkkinoilla. Vaikka olisi harrastanut ym. voi itsetunto olla aika koetuksella, kun yhtäkkiä pitäisi polkaista yritys pystyyn, kun viimeksi kävi töissä kaksikymppisenä. Se uudelleen kouluttautuminen tarkoittaa monesti kouluttautumista esim. lähihoitajaksi, mikä ei kaikkia kiinnosta. Tai sanotaan, että mahdollisuuksia on, mutta niitä pitää ajatella jo ajoissa. Jos mies yhtäkkiä jättää, voi olla vaikea äkisti olla kovin innovatiivinen ja rohkea.
Ja vaikka parisuhde vaikuttaisi vakaalta, voi olla, ettei mies viisikymppisenä enää jaksakaan arvostaa naista, joka "vain" hoitaa kotia. Käytännössä sitä arvostusta laskee usein sekin, ettei se mies ole niitä hommia tehnyt enää vuosikymmeniin ja usein sitä työtä ei näe/arvosta, mitä ei itse tee. Ja ehkä sekin on inhimillinen vaikkakin ikävä piirre, että ihminen aika helposti alkaa kohdella jotenkin julmasti ihmistä, joka on hänestä riippuvainen. Toki tämä kaikki on paljon kiinni ihmisen luonteesta ja käytännön arvoista. Toisaalta on niinkin, että jos mies yli kaiken arvostaa kotia ja lapsia, miten hän edes suostuu antamaan nämä tehtävät vain vaimolle? Ehkä tällöin usein arvostus on lähinnä puheiden tasolla. Ja se on vaaran merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitää lopettaa miesten syyllistäminen.
Hanki koulutus.
Hanki työ.
Laihduta.
Kehitä luonteesi siedettäväksi.
Etsi mies.Et ole tässäkään vaiheessa oikeutettu hyvään mieheen. Joten lopeta valittaminen ja kehitä itseäsi.
Kaikki yllämainitut on useimmilla naisilla, ei vaan pitäisi dekaantua ensimmäiseenkään mieheen. Kaikki luusereita joilla ei ole mitään annettavaa kuin...
Ongelma on siinä, että mies rakastaa naista - nainen vain sitä mitä mies voi naiselle tarjota. Mies on siis vain väline.
Rakastaako? Sen perusteella, mitä miesten kirjoittamia kommentteja on tältä palstalta lukenut, nainen nähdään enemmänkin statussymbolina, kuin oikean rakkauden kohteena.
Rakkaus on tasavertaisuutta ja kunnioitusta, ei palvontaa.Olisikin nainen näille vaan statussymboli, mutta kun naisen pitää olla myös lasten- ja kodinhoitaja, makuuhuoneen villipeto ja maksaa yhteisten lasten kaikkien menojen lisäksi vähintään puolet muista talouden menoista.
Itsehän sinä olet tuollaisia miehiä valinnut. Syytä siis itseäsi, ja valitse jatkossa paremmin.
Mä otin kerran kumppanikseni kaksisuuntaista mielialahäiriöitä sairastavan naisen. Hän teki elämästäni täyttä helvettiä. Tiedätkö ketä minä syytän siitä että päädyin hänen kanssaan yhteen? Syytän itseäni.
En mä ole tuollaista miestä valinnut. Mulla on fiksu mies.
No se nainen on ihan oma yksilönsä eikä pelkkä perheen tahdoton työmyyrä. Lähes kaikki naiset haluavat käydä ansiotyössä ja olla muutakin kuin puoliso ja äiti.