Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Maatalouslomittajista huutava pula!
19.06.2023 |
Jos tunnette jonkun tai olette itse vastuullista ja vaihtelevaa työtä vailla, harkitkaa maatalouslomittajan työtä. Lomittaja mahdollistaa maatalousyrittäjälle hengähdystauon sitovasta työstään eläinten parissa. Vanhemmat lomittajat ovat jo siirtymässä eläkkeelle, mutta uusia ei ole läheskään riittävästi tulossa. Nykyään lomittajan pitää hallita eläinten lisäksi monenlaisia koneita ja tekniikkaa. Esim lehmien lypsyn hoitaa nykyään yhä useammin robotti, ja lomittajan on osattava tulkita ja valvoa sen toimintaa. Kouluttautumismahdollisuuksia kannattaa kysyä suoraan lomituspalvelutoimistoista, töihin pääsee varmasti melkein suoraan vaikka aloittamalla oppisopimuksella. Mahdollistetaan ruoantuottajille lomat!
Kommentit (173)
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Nuoret ovat fiksuja. He eivät halua osallistua jatkuvaan, tahalliseen eläinrääkkäykseen, jota tuetaan meidän maksamistamme veroista.
Joo, he haluavat maksaa vain ulkomaille tukia tästä, ja sekin ihan verovaroista EUn myötä, kunhan ei vaan suomalaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Nuoret ovat fiksuja. He eivät halua osallistua jatkuvaan, tahalliseen eläinrääkkäykseen, jota tuetaan meidän maksamistamme veroista.
Nämä nuoret kuitenkin syövät mielellään esim hampurilaisia.
Oikeasti fiksut nuoret syövät vain vegehampurilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomittaja harvoin on aamusta iltaan samalla tilalla. Aamulla käydään tunti pari yhdellä tilalla, sitten olisi keskellä päivää useampi tunti luppoaikaa ja illalla taas pariksi tunniksi hommiin johonkin useamman kymmenen kilometrin päähän. Oma auto on pakollinen.
Siis onhan lomittaja samalla tilalla, mutta työpäivä on kaksiosainen. Ajoittuu nimittäin eläinten aamu- ja iltaruokintaan ja muihin hoitotoimenpiteisiin. Työaika voi olla esim. 6-10 ja 16-19 ja se riippuu aina tilasta millä ollaan lomittamassa.
Tuo aamu- ja iltatyö johtaa siihen että käytännössä orientoidut työaikaan kuten esimerkissäsi 6-19. Palkka on mitä on ja pestin jälkeen voi olla pitkäkin tauko ettet pääse mihinkään töihin vähään aikaan. Nähty on. Toinen puoli asiassa on sitten nämä surkeaan jamaan joutuneet tilat kun säästetään siitä lomittajasta. Näitä tapauksia tuntuu olevan aina vain enemmän. Joku kuukausipalkkainen alueellinen lomitusrypäs voisi olla aiheellinen. En tiedä onko sellaisia jossain. Turvaisi eläinten oikeuksia hyvään elämään. Tämän voisi ottaa osaksi vaikka Sotea.
Eläinten oikeuksia turvaisi paljon nykyistä tiukempi valvonta, ei yrittäjien lomat. Pitää yrittäjän osata olla rääkkäämättä eläimiä, vaikka lomittajia ei ulkopuolinen järjestä.
Se on totta, että valvontaa pitäisi lisätä huomattavasti ja eläinsuojelulakia uudistaa, jotta epäkohtiin olisi helpompi puuttua. Eläintuotannossa myös tuntuu olevan normaalia ns. väkivallan kulttuuri, joka on ilmeisesti opittu toimintamalli. Lehmiä ajetaan lypsylle mm. keppien kanssa ja erityisesti eläinten siirrot ovat monesti melko väkivaltaisia. Mutta tilallisen väsyessä ylilyönnit ja laiminlyönnit myös lisääntyvät. Se ei ole oikein, mutta niin siinä monesti käy.
Minusta eläinsuojelulain uudistus olisi se kiireellisempi toimenpide. Ja kulttuurin muuttaminen. Jos aloite tuohon tulisi tilallisilta itseltään, alan maine paranisi. Juuri eläimiin kohdistuva väkivalta on syy, miksi minulla ei ole yhtään sympatiaa maatalousyrittäjiä kohtaan. Olen nähnyt aika hirveitä asioita, mitä ei Valion mainoksissa ole. Keppien kanssa ajaminen on vielä tosi pientä.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta päättäjillä ei ole selvästikään tarpeeksi tahtoa siihen. Vaikeampi, mutta ehkä kaikista tärkein asia on juurikin tuo kulttuurin muutos. Eläimet pitäisi nähdä tuntevina olentoina eikä vain lihana tai maidontuottajana.
Olen sitä monesti ihmetellyt, miksi muut tuottajat ovat helposti huonompienkin tuottajien tukena. Sillä he vain tuovat esiin, että tukevat eläinten huonompaakin kohtelua. Jos tuottajat olisivat selvästi tuomitsemassa esimerkiksi kaikenlaisen väkivallan eläimiä kohtaan (ja myöntämässä sen esiintyvyyden), heidän maineensa tosiaan saattaisi parantua.
Olen myös nähnyt melko paljon nimenomaan nautojen ja erityisesti lypsylehmien kohtelua. Olen myös itse työntekijänä sortunut lehmien lyömiseen kepillä, jos ne eivät ole liikkuneet. Olen silti aina ollut hellimmästä päästä, mikä on surullista. Jotkut hakkaavat lehmiä surutta kaikilla voimillansa ja karjuvat. Osa potkii eläimiä päähän. Eikä se luultavasti ole edes pahimmasta päästä. Asialla ovat ns. ihan tavalliset mukavat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukijussit saavat puolestani vaihtaa ammattia.
Mielellään.
Ostatko sinä sitten tilan ja tuotat tälle maalle ruuan ilman niitä tukia, joiden luulet olevan jotenkin ihmeellisiä?
Ymmärrätkö, että ilman tukia ei tule maataloudesta mitään? Tai tulee, mutta hinnat nousevat. Tällä hetkellä voittoa kun tekee pelkästään kauppias.
Täällä toisessa ketjussa joku oli laskenut, että Helsingissä asuva pari lapsinen perhe saa erilaisia tukia 32000 euroa vuodessa, vanhempien köllötellessä sohvalla.
Sitä voi miettiä, että minkä tukeminen on hyödyllistä. Mitä tällainen perhe tuottaa vuodessa verrattuna "tukijussiin".
Eipä ihme, että tiloja lopetetaan vauhdilla tässä maassa. Ihmisten asenne, valtava työmäärä ja kädestä suuhun eläminen kun kuluttaa.
Toista se on näillä kunnon kansalaisilla. Lapsetkin saavat päivisin virikkeitä päiväkodissa, kun eiväthän he muuten saa edes ruokaa, kuka sieltä sohvalta nyt jaksaa lapsia hoitaa.
Soijan viljely on tulevaisuutta myös Suomessa
Soija on vehnän, riisin ja maissin jälkeen maailman neljänneksi viljellyin kasvi. Sitä tuotetaan vuosittain noin 350 miljoonaa tonnia, josta suurin osa on peräisin Brasiliasta, Yhdysvalloista ja Argentiinasta. Eniten soijaa ostetaan vuosittain Kiinaan (noin 90 miljoonaa tonnia) ja Eurooppaan (noin 15 miljoonaa tonnia).
Suomessa soijapavun viljelyä on harjoitettu noin kymmenisen vuotta, lähinnä kokeilumielessä. Kiinnostus soijapapua kohtaan on kuitenkin kasvussa.
Ruokaviraston maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmän mukaan vuonna 2017 sitä viljeltiin vain 2,5 hehtaarilla, mutta viime vuonna kokonaispinta-ala oli jo 14 hehtaaria. Viljelijöitä oli kymmenkunta.
Suomessa soijapavun viljelyä rajoittavat eniten sen pitkän kasvukauden ja pitkän yön vaatimukset. Sopivien lajikkeiden ja ilmaston lämpenemisen ansiosta muutaman kymmenen vuoden kuluttua soijapavun viljely voi kuitenkin olla jo täysin toisella tasolla. Ravinnerikkaana ja hyvänä valkuaislähteenä soija on mielenkiintoinen tulevaisuuden viljelykasvi rehukäytön lisäksi myös lautaselle korvaamaan lihaa.
Pitkä päivä ja lämpötila rajoittavat
Luonnonvarakeskus on tutkinut soijan viljelyä Suomessa jo viitisen vuotta, muun muassa osana ScenoProt-hanketta. Soijan viljelynäytteitä on haettu sekä viljelijöiden pelloilta että Luonnonvarakeskuksen, Luken, omilta koeruuduilta.
”Suurin haaste on pitkän kasvukauden ja lyhyen päivän vaatimukset. Ruotsista ja Virosta saadut lajikkeet ovat sopeutuneet pitkään päivään eli ovat ns. päiväneutraaleja”, kertoo Luken erikoistutkija Marjo Keskitalo. Soijalajikkeet jaetaan tyypillisesti 13 luokkaan (000-X) viljelyalueensa perusteella. Ruotsalainen Fiskeby ja virolainen Laulema edustavat luokitusta 000 eli ovat aikaisimpia ja sietävät viileää ilmanalaa parhaiten.
”Viljelijöillä on ollut Suomessa soijaa muutamien hehtaarien alalla. Sadot ovat olleet keskimäärin 500–1 000 kiloa hehtaarilta.”
Pitkän kasvukauden vuoksi parhaat edellytykset onnistua soijan kanssa ovat tällä hetkellä Etelä-Suomen rannikkoalueilla.
”Jos haluaa ottaa riskin, soijaa voi kokeilla. Aina siitä ei välttämättä saa satoa.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämpötilan nousua tarvitaan vielä
Huippukuumana vuotena 2018 soija menestyi Suomessa hyvin, toisin kuin suosiotaan viime vuosina kasvattanut härkäpapu, mikä kärsi kuivuudesta ainakin savisilla maalajeilla. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa nämä kaksi olivatkin tasavertaisia sadontuottajia vuonna 2018.
”Jos meille tulee jatkossa kuumia kesiä, on tärkeää, että tarjolla on valkuaiskasvivaihtoehtoja erilaisiin olosuhteisiin.”
Keskitalo muistuttaa, että uusien kasvilajien kanssa onnistuminen vaatii aina pitkäjänteistä työtä. Jokaisesta kasvukaudesta opitaan aina jotain uutta seuraavaa vuotta varten.
”Sama tilanne oli silloinkin, kun maissi tuli Suomeen. Sitä kokeiltiin ensimmäisiä kertoja jo 1940-luvulla, mutta viljely ei onnistunut ollenkaan. Vähitellen on saatu uusia lajikkeita ja onnistuminen on parantunut. Myös ilmasto on lämmennyt suotuisammaksi.”
Keskitalo uskoo 50 vuoden päästä soijaa olevan viljelyssä hyvinkin paljon. Ilmastonmuutos voi tässä tapauksessa olla hyvä mahdollisuus, ei uhka.
”Jo kymmenen vuoden kulutta tilanne voi olla hyvin erilainen, jos lämpötilan nousua ei saada kuriin. Eikä se todennäköisesti hetkessä tapahdu. Ilmastonmuutos on kuitenkin arvaamaton, eikä vielä tiedetä, miten lämpötilan nousu kohtelee meitä. Ääriolosuhteita voi olla tulossa myös kylmyyden puolelta.”
Luke on selvittänyt ScenoProt-hankkeen puitteissa soijan viljelyä myös muovihuoneolosuhteissa, jossa kasvit kylvettiin suoraan maahan. Näyttäisi siltä, että vuorokauden keskilämpötilan nousu kahdella asteella tuplaisi satopotentiaalin. Tutkimuksessa haarukoitiin, millaisia satoja soija voisi tulevaisuudessa tuottaa.
”Jo pienikin lämpötilan nousu tekee hyvää. Toki kasvihuoneolosuhteissa on muitakin muuttujia, esimerkiksi kosteus oli normaaleihin kasvuolosuhteisiin nähden korkeampi.”
Paljon potentiaalia ja rajoituksia
Keskitalo näkee soijassa haasteista huolimatta paljon potentiaalia.
”En ajattele soijaa nyt eläinten rehuna, vaan nimenomaan kasvivalkuaisen lähteenä ihmisille. Tässä olisi loistava mahdollisuus esimerkiksi jollekin tilalle lähteä itse jatkojalostamaan soijasta valmiita kuluttajatuotteita.”
Maailmalla tällä hetkellä viljelyssä olevista soijalajikkeista noin 75 prosenttia on muuntogeenisiä lajikkeita, jotka kestävät glyfosaattia.
”Suomalaisella soijalla voisimme korvata soijan tuontia ja turvata sen, että kuluttajat saavat muuntogeenitöntä soijaa, jos sitä haluavat.”
Jonkin verran soijan viljelyinnokkuutta voi vielä hillitä viljelyteknisten asioiden lisäksi tukipolitiikka. Soijan voi ilmoittaa omana kasvina ja saada sille luonnonhaittakorvauksen, ympäristökorvauksen ja myös lohkokohtaisen korvauksen, jos on tehnyt tukiin edellyttävän toimenpiteen kuten lannan levityksen. Sen sijaan EU:n tuotantosidonnaista peltokasvipalkkiota ei tällä hetkellä soijalle makseta, toisin kuin valkuaiskasveista esimerkiksi härkäpavulle ja makea lupiinille.
Suomessa ei myöskään ole yhtään kasvinsuojeluainetta rekisteröitynä soijalle, mikä on ongelmallista etenkin rikkakasvitorjunnan näkökulmasta.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Katri Ala-Kleemola
Kuva: Heikki Tuominen
Jaa juttu
https://kaytannonmaamies.fi/soijan-viljely-on-tulevaisuutta-myos-suomes…
Voin mennä mutta koska olen normaali ihhminen niin seuraavana päivänä häkkikanat löytyy lähimetsistä elämässä elämäänsä, samoin siat porsaat lampaat, lehmät metsistä. Turkisvankieläimistä puhimattakaan tietenkään. Tehkää mitä haluatte mutta not on my watch!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeä eläinsuojelurikos Kannuksessa – eläimet elivät lannan keskellä nälkiintyneinä
Yksi lehmä ja yksi vasikka jouduttiin lopettamaan eläinten surkean hoidon vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Voin mennä mutta koska olen normaali ihhminen niin seuraavana päivänä häkkikanat löytyy lähimetsistä elämässä elämäänsä, samoin siat porsaat lampaat, lehmät metsistä. Turkisvankieläimistä puhimattakaan tietenkään. Tehkää mitä haluatte mutta not on my watch!
Kukaan oikea eläinten oikeuksien puolustaja ei vapauta tuotantoeläimiä metsään, mutta provohan tuo kommenttisi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukijussit saavat puolestani vaihtaa ammattia.
Mielellään.
Ostatko sinä sitten tilan ja tuotat tälle maalle ruuan ilman niitä tukia, joiden luulet olevan jotenkin ihmeellisiä?
Ymmärrätkö, että ilman tukia ei tule maataloudesta mitään? Tai tulee, mutta hinnat nousevat. Tällä hetkellä voittoa kun tekee pelkästään kauppias.
No niihän sen pitäisi ollakin, että maataloustuet lopetettaisiin kokonaan ja markkinat määrää hinnan. Aivan varmasti tulisi tehokkuutta maatalouteen ja vain kannattavat tilat jäisi jäljelle. Tilakoot toki kasvaisi huomattavasti mutta mitä sitten, jos kuitenkiin päästäisiin tästä tukihimmelistä eroon.
Tälle maalle kyllä saataisiin ruoka ilman ainuttakaan tukijussia, kuten on saatu tähän astikin, kun valtaosa syömästämme ravinnosta tuodaan jo nyt ulkomailta. Maatalouden huoltovarmuus on täysin löyhää höpinää. Kriisin koittaessa maataloudelta loppuu polttoaine alta aikamomentin ja siihen loppuu myös viljely.
Sinähän se varsinainen nero olet.
Mistä saat ravinnon, jos etelä ja itä pistetään jumiin? Olemme melko saarroksissa. Vai ajattelitko soutamalla yrittää vielä yli ja hakea muonaa koko tälle maalle?
Veikkaan, että tiedät maataloudesta tasan sen, mitä vinoutunut mielesi on pystynyt jostakin lehtijutuista löyhästi sisäistämään.
Kyllä teidät tuollaiset saisi laittaa pariksi vuodeksi oikeasti tilalle töihin. Suukapulassa. Nimittäin yksikään ei jaksaisi tuollaista öyhötystä kuunnella.
Kuka pakkoerottaisi emon poikasestaan?
Yksi eläinteollisuuden vaietuimpia väkivallan muotoja on emon ja poikasen pakkoerotus. Tuo pakkoerotus on keskeinen osa esimerkiksi maidontuotantoa. Jotta maito voitaisiin kuljettaa marketteihin ja myydä ihmisille (joista ainutkaan ei tosiasiallisesti toisen lajin maitoa tarvitse, mutta joiden ostohalukkuus kasvattaa Valion kaltaisten firmojen pankkitilejä), on vasikka poistettava kuvioista. Maitoteollisuuden säkkipimeä yhtälö on tämä: 1) lehmä tuottaa maitoa vasikkaansa varten, 2) koska ihminen haluaa varastaa maidon itselleen, on hänen myös varastettava vasikka emoltaan, 3) minkä seurauksena maitoteollisuus tuottaa maitolitrojen ohella mittaamatonta hätää ja rikottuja mieliä.
Täältä voi lukea koko jutun:
https://oikeuttaelaimille.fi/elisa-aaltola-kuka-pakkoerottaisi-emon-poi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nähdä sen ihmisen, joka ei räppää 500 kiloista sonnia kepillä silmille kun semmoinen päättää tulla kohti. Se ei ole neuvottelutilanne vaan kyseessä on henkeä uhkaava tilanne.
Niin ja saat vähintään tuplata tuon painon jos kyse on täysikasvuisesta sonnista. Eläimet rakastaa rutiineja ja haluaa olla aina tutussa paikassa. Joskus niitä on kuitenkin pakko siirtää eri osastolle tms. Tilanne on ihmisille usein hengenvaarallinen ja se haluaan vaan hoitaa äkkiä pois alta niin että saadaan eläimet paikasta A paikkaan B. Kukaan ei niitä huvikseen jää hakkaamaan, ei varmasti.
Eläimet myös joskus karkaa. Olin menossa iltanavettaan kun yksi tilan sonneista käppäili pihatiellä vastaan. Auto parkkiin siihen, soitto isännälle. Jonkin aikaa sitä hätisteltiin oikeaan suuntaan ja jännitettiin ettei se vaan juokse isolle tielle. Ei juossut ei, mutta juoksi kyllä ihan kaikkialle muualle.
Isäntä tilasi jo hirvimiehen kiväärin kanssa varmuuden vuoksi mukaan, että jos tilanne eskaloituu kriisin asteelle niin pienempi paha on ampua se sonni kuin aiheuttaa sivullisille ihmisille hengenvaara.
Tilanne päättyi kyllä kutakuinkin onnellisesti, sonni sai pitää henkensä toistaiseksi, pieniä materiaalivaurioita koettiin, ihmisetkin selvisivät pintanaarmuilla ja mustelmilla. On kyllä jännä paikka seistä tiellä ohjaamassa villiintynyttä nautaa aseena pajupuskasta riivitty risu. Eläin saatiin kuitenkin sisätiloihin reilun tunnin riehumisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomittaja harvoin on aamusta iltaan samalla tilalla. Aamulla käydään tunti pari yhdellä tilalla, sitten olisi keskellä päivää useampi tunti luppoaikaa ja illalla taas pariksi tunniksi hommiin johonkin useamman kymmenen kilometrin päähän. Oma auto on pakollinen.
Siis onhan lomittaja samalla tilalla, mutta työpäivä on kaksiosainen. Ajoittuu nimittäin eläinten aamu- ja iltaruokintaan ja muihin hoitotoimenpiteisiin. Työaika voi olla esim. 6-10 ja 16-19 ja se riippuu aina tilasta millä ollaan lomittamassa.
Tuo aamu- ja iltatyö johtaa siihen että käytännössä orientoidut työaikaan kuten esimerkissäsi 6-19. Palkka on mitä on ja pestin jälkeen voi olla pitkäkin tauko ettet pääse mihinkään töihin vähään aikaan. Nähty on. Toinen puoli asiassa on sitten nämä surkeaan jamaan joutuneet tilat kun säästetään siitä lomittajasta. Näitä tapauksia tuntuu olevan aina vain enemmän. Joku kuukausipalkkainen alueellinen lomitusrypäs voisi olla aiheellinen. En tiedä onko sellaisia jossain. Turvaisi eläinten oikeuksia hyvään elämään. Tämän voisi ottaa osaksi vaikka Sotea.
Eläinten oikeuksia turvaisi paljon nykyistä tiukempi valvonta, ei yrittäjien lomat. Pitää yrittäjän osata olla rääkkäämättä eläimiä, vaikka lomittajia ei ulkopuolinen järjestä.
Se on totta, että valvontaa pitäisi lisätä huomattavasti ja eläinsuojelulakia uudistaa, jotta epäkohtiin olisi helpompi puuttua. Eläintuotannossa myös tuntuu olevan normaalia ns. väkivallan kulttuuri, joka on ilmeisesti opittu toimintamalli. Lehmiä ajetaan lypsylle mm. keppien kanssa ja erityisesti eläinten siirrot ovat monesti melko väkivaltaisia. Mutta tilallisen väsyessä ylilyönnit ja laiminlyönnit myös lisääntyvät. Se ei ole oikein, mutta niin siinä monesti käy.
Navetoissa voisi olla myös videovalvonta. Miksi ei? Turvattaisiin näin eläinten asema. Lisäksi se eläinsuojelulain muuttaminen ja lomittajaongelman ratkaiseminen. Kaikki voittavat.
Siksi ei, koska yrittäjät ja työntekijät eivät halua niitä sinne. Eräs tilallinen sanoi kerran, että "Nyt tulis hyvää materiaalia eläinsuojelijoille, jos olis kamerat kuvaamassa." Kyseessä oli sonnien siirtäminen paikasta toiseen, johon liittyi huutaminen ja eläinten hakkaaminen.
Kerro miten sinä siirtäisit sonnin? 1000 kiloa tulee äkkiä päällesi jos et osoita kumpi määrää.
Kiinnostaisiko ketään katsoa niitä videoita, missä eläimiä rapsutellaan, hoivataan ja ruokitaan? Ei varmaan, oikein kieli pitkällä odotetaan milloin siellä tapahtuu jotain kamalaa että päästään syyllistämään.
Tilallinen keksii siihen keinon tai lopettaa toimintansa. Ei ole välttämätöntä tuottaa ja syödä lihaa. Ainakaan, jos ei itse osaa keksiä eettisiä ratkaisuja asian hoitamiseen. Ja kyllä niitä rapsuttelu videoita somessa on ihan kylliksi ja niitä siellä ihastellaan. Olisi vain hyvä näyttää se toinenkin puoli. Miten niitä hetken päästä "rapsutellaan" teurasautoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin mennä mutta koska olen normaali ihhminen niin seuraavana päivänä häkkikanat löytyy lähimetsistä elämässä elämäänsä, samoin siat porsaat lampaat, lehmät metsistä. Turkisvankieläimistä puhimattakaan tietenkään. Tehkää mitä haluatte mutta not on my watch!
Tämän kommentin kirjoittaja on todennäköisesti tehotuotantotilan emäntä tai isäntä.
Vierailija kirjoitti:
Voin mennä mutta koska olen normaali ihhminen niin seuraavana päivänä häkkikanat löytyy lähimetsistä elämässä elämäänsä, samoin siat porsaat lampaat, lehmät metsistä. Turkisvankieläimistä puhimattakaan tietenkään. Tehkää mitä haluatte mutta not on my watch!
Ihana ajatus! Ne olisivat siellä niin onnellisia! Pikkunassut ja muut hassut, iiik! Ihanaa!
Ymmärrätkö yhtään, mitä selität?
Yksikään kana ei pärjää tässä maassa metsässä. Heikosti käy myös muille. Siis kivahan se ajatuksena on. Yhden lahkon lehdessä on ihania kuviakin, siinä kaikilla on niin ihanaa. Mutta se totuus, se on toinen.
Tiedätkö, haluaisin vapauttaa sinut. Ihmistä ei luotu elämään näin, vaan keräämään oma ravintonsa. Pois turhuus ja helppous. Metsässä ilman mitään voit paljon paremmin!
Juuri eräs tuttavani lopetti lomitushommat.
Syy on mainittu, tyypillinen työpäivä on 3h aamunavetta 3h iltanavetta, välissä tunteja luppoaikaa.
Työkohteiden sijainti piirretty n. 60km harpilla.
Syynä huonoon tilanteeseen on juurikin karjatilojen väheneminen, jolloin lomitusalue on erittäin laaja.
Vierailija kirjoitti:
Voin mennä mutta koska olen normaali ihhminen niin seuraavana päivänä häkkikanat löytyy lähimetsistä elämässä elämäänsä, samoin siat porsaat lampaat, lehmät metsistä. Turkisvankieläimistä puhimattakaan tietenkään. Tehkää mitä haluatte mutta not on my watch!
Eli olet eläinrääkkääjä...jos kana on kasvanut ja elänyt häkissä, ei se juuri muualla selviä, eikä se myöskään ole villieläin. Mutta olisipa pienpedoilla juhlat...
Ja vähän sama pätee näihin muihinkin. En siis sano että on oikein pitää kanaa häkissä tms. mutta kannattaa miettiä mitä kirjoittaa ja tietää jotain eläimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nähdä sen ihmisen, joka ei räppää 500 kiloista sonnia kepillä silmille kun semmoinen päättää tulla kohti. Se ei ole neuvottelutilanne vaan kyseessä on henkeä uhkaava tilanne.
Niin ja saat vähintään tuplata tuon painon jos kyse on täysikasvuisesta sonnista. Eläimet rakastaa rutiineja ja haluaa olla aina tutussa paikassa. Joskus niitä on kuitenkin pakko siirtää eri osastolle tms. Tilanne on ihmisille usein hengenvaarallinen ja se haluaan vaan hoitaa äkkiä pois alta niin että saadaan eläimet paikasta A paikkaan B. Kukaan ei niitä huvikseen jää hakkaamaan, ei varmasti.
Eläimet myös joskus karkaa. Olin menossa iltanavettaan kun yksi tilan sonneista käppäili pihatiellä vastaan. Auto parkkiin siihen, soitto isännälle. Jonkin aikaa sitä hätisteltiin oikeaan suuntaan ja jännitettiin ettei se vaan juokse isolle tielle. Ei juossut ei, mutta juoksi kyllä ihan kaikkialle muualle.
Isäntä tilasi jo hirvimiehen kiväärin kanssa varmuuden vuoksi mukaan, että jos tilanne eskaloituu kriisin asteelle niin pienempi paha on ampua se sonni kuin aiheuttaa sivullisille ihmisille hengenvaara.
Tilanne päättyi kyllä kutakuinkin onnellisesti, sonni sai pitää henkensä toistaiseksi, pieniä materiaalivaurioita koettiin, ihmisetkin selvisivät pintanaarmuilla ja mustelmilla. On kyllä jännä paikka seistä tiellä ohjaamassa villiintynyttä nautaa aseena pajupuskasta riivitty risu. Eläin saatiin kuitenkin sisätiloihin reilun tunnin riehumisen jälkeen.
Kerran naapurin villiintynyttä hiehoa olin pyydystämässä.
Hengenvaarallista hommaa.
Eläinlääkäriä odotti savolaisen maitotilan navetassa karu näky: pariskunnalle ehdollista eläinsuojelurikoksesta
Eläinsuojelutarkastuskertomus kertoi karua kieltä tilan eläinten oloista.
Osa vasikoista oli kytkettynä ulkona, ja likaisella alustalla makaamisesta kylkiin kertyneet lantapanssarit olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Kaikkein järkyttävintä nähtävää olivat kuitenkin maitotilan lehmät. Yksi laihoista naudoista oli hylätty teurastamolla elintarvikkeeksi kelpaamattomana.
Alue: Aihe vapaa
No niihän sen pitäisi ollakin, että maataloustuet lopetettaisiin kokonaan ja markkinat määrää hinnan. Aivan varmasti tulisi tehokkuutta maatalouteen ja vain kannattavat tilat jäisi jäljelle. Tilakoot toki kasvaisi huomattavasti mutta mitä sitten, jos kuitenkiin päästäisiin tästä tukihimmelistä eroon.
Tälle maalle kyllä saataisiin ruoka ilman ainuttakaan tukijussia, kuten on saatu tähän astikin, kun valtaosa syömästämme ravinnosta tuodaan jo nyt ulkomailta. Maatalouden huoltovarmuus on täysin löyhää höpinää. Kriisin koittaessa maataloudelta loppuu polttoaine alta aikamomentin ja siihen loppuu myös viljely.