Lue keskustelun säännöt.
HS: Suomessa on kehno suomen kielen opetus muun kielisille
19.06.2023 |
Eikä harjoittelemaan pääse, koska suomenkielisistä ei saa edes kavereita. Koulutustarjonta riittää vIn rallisuomeen, ei mitenkään riitä akateemisten kielitarpeisiin.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Oletko ajatellut, että se kanadalainen insinööri muuttaisi tänne kanadalaisen vaimonsa kanssa? Muuttaisivatko he silloinkin suomalaiseen perheeseen ensimmäiseksi vuodeksi?
He voivat sen oppia ihan normaalisti. Opiskella. Ei se ole ylivoimaista.
Esikoiseni oppi hollannin asumalla Hollannissa. Opiskeli englanniksi ja silti oppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Miksi ajattelet, että puolison tehtävä on opettaa kieltä toiselle? Aika paljon vaadittu, jos on työpaikka ja lapsiakin. Että kun lapset on iltakympiltä saatu nukkumaan, sitten otetaan suomen kielen kielioppi esiin ja aletaan opiskella puolison kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Oletko ajatellut, että se kanadalainen insinööri muuttaisi tänne kanadalaisen vaimonsa kanssa? Muuttaisivatko he silloinkin suomalaiseen perheeseen ensimmäiseksi vuodeksi?
He voivat sen oppia ihan normaalisti. Opiskella. Ei se ole ylivoimaista.
Esikoiseni oppi hollannin asumalla Hollannissa. Opiskeli englanniksi ja silti oppi.
Luitko sinä edes aloitusta tai tuota Hesarin artikkelia? Kun Suomessa ei ole sellaista koulutusta, jolla voisi opiskella suomea kunnolliselle tasolle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Miksi ajattelet, että puolison tehtävä on opettaa kieltä toiselle? Aika paljon vaadittu, jos on työpaikka ja lapsiakin. Että kun lapset on iltakympiltä saatu nukkumaan, sitten otetaan suomen kielen kielioppi esiin ja aletaan opiskella puolison kanssa?
On ihan kuule normaalia puhua siellä kotona suomea Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Oletko ajatellut, että se kanadalainen insinööri muuttaisi tänne kanadalaisen vaimonsa kanssa? Muuttaisivatko he silloinkin suomalaiseen perheeseen ensimmäiseksi vuodeksi?
He voivat sen oppia ihan normaalisti. Opiskella. Ei se ole ylivoimaista.
Esikoiseni oppi hollannin asumalla Hollannissa. Opiskeli englanniksi ja silti oppi.
Luitko sinä edes aloitusta tai tuota Hesarin artikkelia? Kun Suomessa ei ole sellaista koulutusta, jolla voisi opiskella suomea kunnolliselle tasolle!
Opiskeleminen ei tarkoita sitä että kököttää pulpetissa. Kielen voi oppia ihan hyvin ilman yhtäkään kurssia tai niin että opiskelee perusteet ja itse loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Minulla meni varmaan yhteensä 20 vuotta oppia puhumaan ja kirjoittamaan sujuvaa englannin kieltä. Tarkoitan sillä tavalla, ettei se eroa natiivin tavasta. Ensimmäiset vuodet kuka tahansa kääntää kieltä oman äidinkielensä ajatuksista toiseen kieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Miksi ajattelet, että puolison tehtävä on opettaa kieltä toiselle? Aika paljon vaadittu, jos on työpaikka ja lapsiakin. Että kun lapset on iltakympiltä saatu nukkumaan, sitten otetaan suomen kielen kielioppi esiin ja aletaan opiskella puolison kanssa?
On ihan kuule normaalia puhua siellä kotona suomea Suomessa.
Jaa, oman kokemukseni mukaan suurin osa pariskunnista, jossa toinen osapuoli on ulkomaalainen, puhuvat kotona englantia. Ymmärrätkö, se parisuhde toimii siten, että molemmat ymmärtävät mitä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Minulla meni varmaan yhteensä 20 vuotta oppia puhumaan ja kirjoittamaan sujuvaa englannin kieltä. Tarkoitan sillä tavalla, ettei se eroa natiivin tavasta. Ensimmäiset vuodet kuka tahansa kääntää kieltä oman äidinkielensä ajatuksista toiseen kieleen.
Asuitko englanninkielisessä maassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Oletko ajatellut, että se kanadalainen insinööri muuttaisi tänne kanadalaisen vaimonsa kanssa? Muuttaisivatko he silloinkin suomalaiseen perheeseen ensimmäiseksi vuodeksi?
He voivat sen oppia ihan normaalisti. Opiskella. Ei se ole ylivoimaista.
Esikoiseni oppi hollannin asumalla Hollannissa. Opiskeli englanniksi ja silti oppi.
Luitko sinä edes aloitusta tai tuota Hesarin artikkelia? Kun Suomessa ei ole sellaista koulutusta, jolla voisi opiskella suomea kunnolliselle tasolle!
Opiskeleminen ei tarkoita sitä että kököttää pulpetissa. Kielen voi oppia ihan hyvin ilman yhtäkään kurssia tai niin että opiskelee perusteet ja itse loput.
Mikset sinä sitten puhu sujuvaa venäjää, jos se opiskelu on niin helppoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Oletko ajatellut, että se kanadalainen insinööri muuttaisi tänne kanadalaisen vaimonsa kanssa? Muuttaisivatko he silloinkin suomalaiseen perheeseen ensimmäiseksi vuodeksi?
He voivat sen oppia ihan normaalisti. Opiskella. Ei se ole ylivoimaista.
Esikoiseni oppi hollannin asumalla Hollannissa. Opiskeli englanniksi ja silti oppi.
Luitko sinä edes aloitusta tai tuota Hesarin artikkelia? Kun Suomessa ei ole sellaista koulutusta, jolla voisi opiskella suomea kunnolliselle tasolle!
Opiskeleminen ei tarkoita sitä että kököttää pulpetissa. Kielen voi oppia ihan hyvin ilman yhtäkään kurssia tai niin että opiskelee perusteet ja itse loput.
Et taida olla aivan välkyimmästä päästä? Artikkelin tarkoitus ei ole haukkua suomalaisia, vaan kyseenalaistaa heikon kielikoulutuksen tarkoituksenmukaisuutta. Miksi tuhlata tällaiseen aikaa ja rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Miksi ajattelet, että puolison tehtävä on opettaa kieltä toiselle? Aika paljon vaadittu, jos on työpaikka ja lapsiakin. Että kun lapset on iltakympiltä saatu nukkumaan, sitten otetaan suomen kielen kielioppi esiin ja aletaan opiskella puolison kanssa?
On ihan kuule normaalia puhua siellä kotona suomea Suomessa.
Jaa, oman kokemukseni mukaan suurin osa pariskunnista, jossa toinen osapuoli on ulkomaalainen, puhuvat kotona englantia. Ymmärrätkö, se parisuhde toimii siten, että molemmat ymmärtävät mitä puhutaan.
On täysin tavallista ja normaalia puhua kotikirlenä toisen äidinkieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Minulla meni varmaan yhteensä 20 vuotta oppia puhumaan ja kirjoittamaan sujuvaa englannin kieltä. Tarkoitan sillä tavalla, ettei se eroa natiivin tavasta. Ensimmäiset vuodet kuka tahansa kääntää kieltä oman äidinkielensä ajatuksista toiseen kieleen.
Asuitko englanninkielisessä maassa?
En, mutta puhun kieltä paljon joka ikinen päivä. Ja tietysti aikajänteessä on mukana peruskoulu ja lukio, jotka eivät opeta kuin kielen perusteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Oletko ajatellut, että se kanadalainen insinööri muuttaisi tänne kanadalaisen vaimonsa kanssa? Muuttaisivatko he silloinkin suomalaiseen perheeseen ensimmäiseksi vuodeksi?
He voivat sen oppia ihan normaalisti. Opiskella. Ei se ole ylivoimaista.
Esikoiseni oppi hollannin asumalla Hollannissa. Opiskeli englanniksi ja silti oppi.
Luitko sinä edes aloitusta tai tuota Hesarin artikkelia? Kun Suomessa ei ole sellaista koulutusta, jolla voisi opiskella suomea kunnolliselle tasolle!
Opiskeleminen ei tarkoita sitä että kököttää pulpetissa. Kielen voi oppia ihan hyvin ilman yhtäkään kurssia tai niin että opiskelee perusteet ja itse loput.
Et taida olla aivan välkyimmästä päästä? Artikkelin tarkoitus ei ole haukkua suomalaisia, vaan kyseenalaistaa heikon kielikoulutuksen tarkoituksenmukaisuutta. Miksi tuhlata tällaiseen aikaa ja rahaa?
En minä ole haukkunut suomalaisia vaan sanonut että sulla on todella outo kösitys kielen oppimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Miksi ajattelet, että puolison tehtävä on opettaa kieltä toiselle? Aika paljon vaadittu, jos on työpaikka ja lapsiakin. Että kun lapset on iltakympiltä saatu nukkumaan, sitten otetaan suomen kielen kielioppi esiin ja aletaan opiskella puolison kanssa?
On ihan kuule normaalia puhua siellä kotona suomea Suomessa.
Jaa, oman kokemukseni mukaan suurin osa pariskunnista, jossa toinen osapuoli on ulkomaalainen, puhuvat kotona englantia. Ymmärrätkö, se parisuhde toimii siten, että molemmat ymmärtävät mitä puhutaan.
On täysin tavallista ja normaalia puhua kotikirlenä toisen äidinkieltä.
Yleensä perheissä puhutaan sillä kielellä millä on tutustuttukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Minulla meni varmaan yhteensä 20 vuotta oppia puhumaan ja kirjoittamaan sujuvaa englannin kieltä. Tarkoitan sillä tavalla, ettei se eroa natiivin tavasta. Ensimmäiset vuodet kuka tahansa kääntää kieltä oman äidinkielensä ajatuksista toiseen kieleen.
Asuitko englanninkielisessä maassa?
En, mutta puhun kieltä paljon joka ikinen päivä. Ja tietysti aikajänteessä on mukana peruskoulu ja lukio, jotka eivät opeta kuin kielen perusteet.
Eli tilannettasi ei voi verrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Miksi ajattelet, että puolison tehtävä on opettaa kieltä toiselle? Aika paljon vaadittu, jos on työpaikka ja lapsiakin. Että kun lapset on iltakympiltä saatu nukkumaan, sitten otetaan suomen kielen kielioppi esiin ja aletaan opiskella puolison kanssa?
On ihan kuule normaalia puhua siellä kotona suomea Suomessa.
Jaa, oman kokemukseni mukaan suurin osa pariskunnista, jossa toinen osapuoli on ulkomaalainen, puhuvat kotona englantia. Ymmärrätkö, se parisuhde toimii siten, että molemmat ymmärtävät mitä puhutaan.
On täysin tavallista ja normaalia puhua kotikirlenä toisen äidinkieltä.
Yleensä perheissä puhutaan sillä kielellä millä on tutustuttukin.
Ei puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Oletko ajatellut, että se kanadalainen insinööri muuttaisi tänne kanadalaisen vaimonsa kanssa? Muuttaisivatko he silloinkin suomalaiseen perheeseen ensimmäiseksi vuodeksi?
He voivat sen oppia ihan normaalisti. Opiskella. Ei se ole ylivoimaista.
Esikoiseni oppi hollannin asumalla Hollannissa. Opiskeli englanniksi ja silti oppi.
Luitko sinä edes aloitusta tai tuota Hesarin artikkelia? Kun Suomessa ei ole sellaista koulutusta, jolla voisi opiskella suomea kunnolliselle tasolle!
Opiskeleminen ei tarkoita sitä että kököttää pulpetissa. Kielen voi oppia ihan hyvin ilman yhtäkään kurssia tai niin että opiskelee perusteet ja itse loput.
Et taida olla aivan välkyimmästä päästä? Artikkelin tarkoitus ei ole haukkua suomalaisia, vaan kyseenalaistaa heikon kielikoulutuksen tarkoituksenmukaisuutta. Miksi tuhlata tällaiseen aikaa ja rahaa?
En minä ole haukkunut suomalaisia vaan sanonut että sulla on todella outo kösitys kielen oppimisesta.
Et todellakaan ole välkyimmästä päästä. Tunnut ottavan artikkelin näkökulman suorana loukkauksena suomalaisia kohtaan ja oppilaiden pitäisi olla kiitollisia, että annetaan edes huonoa opetusta.
No, tiettyjen maiden aikuiset miehet käyvät vain ekalla tunnilla kuittaamassa itselleen läsnäolon. Naiset taas saattavat olla niin verhottuja, ettei opettaja näe ilmeistä, menikö oppi perille vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen neljä venäläistä nuorta (kolme niistä yliopistossa englanninkielisellä linjalla) ja yks amiksessa ja kaikki nämä ovat oppineet todella hyvän suomenkielen muutamassa vuodessa. Tunnen myös nuoria venäläisiä jotka ei ole oppinut hyvää suomea vaikka opiskelevat jopa suomenkielisellä linjalla. Kai se kielen oppiminen on loppujen lopuksi paljon omasta motivaatiosta kiinni.
Tietyt ihmisryhmät eivät vierasta työntekoa. Mutta jos sopeutuu nykyiseen suomalaiseen pullaposkiopiskeluun, niin ei varmasti kieltä tule oppimaan edes vuosikymmenessä. Ohjatuilla harjoitustehtävillä on oma paikkansa, koska niiden avulla korostetaan tiettyjä kielen erikoisominaisuuksia. Niitä ei pysty korvaamaan millään ryhmäkeskusteluilla tai kuuntelemalla suomalaisia pop-biisejä.
Ja kaikki löytyy kirjastosta ja netistä. Ja ainahan voi perustaa oman opiskeluryhmän ja palkata opettajan sinne silloin tällöin.
Kieltä osaamattoman pitäisi tietää mitä kannattaa opiskella? Ja jos se opettaja on suomalainen, niin ei välttämättä saa tänä päivänä rahoileeen vastinetta. Päähän paijailu alkaa meillä jo peruskoulusta. Se on paljon suurempi syy heikkoihin oppimistuloksiin kuin digitalisaatio.
Aina kielestä opiskellaan äänteet, kielioppi, intonaatio ja sanat.
Kielten opettaja etenee ryhmän tason mukaan.
Suomessa järjestetään vain alkeiskursseja, vaikka niitä markkinoitaisiin edistyneille. Tämä on käytännön realiteetti, mistä sinulla ei nähtävästi ole kokemusta. Minä olen seurannut vierestä ja opetus on ollut suorastaan oppilaiden älykkyyttä ja kykyjä halveeraavaa, koska kouluttaja haluaa päästä helpolla.
Olen itse kielten opettaja ja meillä on asunut kolme vaihto-oppilasta, jotka kaikki käyneet alkeiskurssin ja jatkokurssin sen vaihtovuotensa aikana. Oppineet suomen vuodessa.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Myös hän on käynyt kurssit ja oppinut suomen.
Jos perustat oman opiskeluryhmän, opetus etenee sen mulaan mitä opitte.
Todella uskottavaa. Näitä näkee vain AV:lla eli kalavaleita.
Voit kysyä vaihto-oppilaajärjestöiltä.
Ne maksaa yleensä sen syksyn alkeiskurssin, jatkokurssin keväällä maksaa oppilaan vanhemmat.
He käyvät koulua suomeksi, host-perhe puhuu suomea (meillä kyllä lipsuttiin välillä) ja suurin osa oppii lukuvuoden aikana suomen oikein hyvin.
Eli se kanadalainen insinööri asutettaisiin ensimmäiseksi vuodekseen johonkin suomalaisperheeseen ja laitettaisiin paikalliseen lukioon? Voitaisiinko kumminkin puhua asiallisesti ihan aikuisista ihmisistä ja heidän kielten opiskelustaan eikä teineistä.
Mainitsin kolme vaihto-oppilasta (teinejä) ja kanadalaisen aikuisen.
Oletin ettei edes sinulle ole käsittämätöntä se että suomalaisen kanssa naimisissa oleva oppii suomen täällä.
Oletko ajatellut, että se kanadalainen insinööri muuttaisi tänne kanadalaisen vaimonsa kanssa? Muuttaisivatko he silloinkin suomalaiseen perheeseen ensimmäiseksi vuodeksi?
He voivat sen oppia ihan normaalisti. Opiskella. Ei se ole ylivoimaista.
Esikoiseni oppi hollannin asumalla Hollannissa. Opiskeli englanniksi ja silti oppi.
Luitko sinä edes aloitusta tai tuota Hesarin artikkelia? Kun Suomessa ei ole sellaista koulutusta, jolla voisi opiskella suomea kunnolliselle tasolle!
Opiskeleminen ei tarkoita sitä että kököttää pulpetissa. Kielen voi oppia ihan hyvin ilman yhtäkään kurssia tai niin että opiskelee perusteet ja itse loput.
Et taida olla aivan välkyimmästä päästä? Artikkelin tarkoitus ei ole haukkua suomalaisia, vaan kyseenalaistaa heikon kielikoulutuksen tarkoituksenmukaisuutta. Miksi tuhlata tällaiseen aikaa ja rahaa?
En minä ole haukkunut suomalaisia vaan sanonut että sulla on todella outo kösitys kielen oppimisesta.
Et todellakaan ole välkyimmästä päästä. Tunnut ottavan artikkelin näkökulman suorana loukkauksena suomalaisia kohtaan ja oppilaiden pitäisi olla kiitollisia, että annetaan edes huonoa opetusta.
Kaveri on varmaan opiskellut jonkun rallienkun duolingolla ja tarjoaa tätä ratkaisuna akateemisten ihmisten työsuomen opiskeluun.
Asiahan ei minulle kuulu mutta kyllä se oppiminen on yhtä paljon kiinni opiskelijan motiivista kuin kurssin laadustakin. Edes loistavalla kurssilla ei opi jos ei vaan kiinnosta ja istuu siellä vain siksi että se on syystä tai toisesta pakko.
-eri
Muuten olisi kyllä hienoa jos kurssitarjonta olisi laadukasta ja monen tasoista. Turha kuitenkaan odottaa että virkamiehet tuollaista saisi aikaan. Nuohan tekee vain sen lakisääteisen minimin joka palvelussa.
Esim. jos jossain laissa sanotaan että hammastarkastukseen pitää päästä 6kk sisällä ajanvarauksesta niin virkamies tulkitsee että mikä tahansa aika alle 6kk on tuhlausta joten palvelussa säästetään sen verran ettei niitä aikoja saa juurikaan alle 6kk.
Kriisitilanteissa tuo aiheuttaa ongelmia koska ei ole mitään ylikapasiteettia otettavaksi käyttöön. Ihan kuten koronan kohdalla terveydenhoidossa nähtiin. Hoitsuja ja lääkäreitä oli just ja just normaalitilanteen varalta ja kun olisi pitänyt venyä ylimääräiseen niin homma hajosi käsiin ja piti ruveta jättämään hoitamatta joitain vaivoja.